Onko tietoa milloin suomen ammukset suunnilleen vanhenevat ja kuinka kallista uusiminen olisi?
Yleisellä tasolla hylsyyn pakattujen laukausten kestoiäksi kai ajatellaan jotain 50 vuoden luokkaa. @Old Boy pystyisi ehkä sanomaan jotakin tarkempaa tästä asiasta? Oma käsitykseni pohjautuu mm. 2. MS:n aikaisista sellaisista aseista (pulttilukkokiväärit, KP:t, vanhat kenttätykit, IT-tykit, PST-tykit jne.) eroon hankkiutumiseen 90-luvulla sekä huhuista/tiedoista koskien DDR:stä tulleiden RK-patruunoiden vanhenemista 30-luvulla.
Eipä kenttätykkimies osaa Sergei-ruudeista paljon mitään sanoa...
Yleisesti asia ei ole noin yksinkertainen, että tiettyjen vuosikymmenten täytyttyä kuskataan paukut automaattisesti Kittilään. Joka ruutierästä tehdään ns. eräseuranta, jossa todetaan ruudin kunto, stabiliteetti, ballistiset ominaisuudet ja muut mahdollisesti varteenotettavat seikat. Räjähdysaineiden ominaisuudet muuttuvat varastoinnin aikana; kohtalokkainta on ruudissa se, että stabilisointiaine pyrkii haihtumaan ajan kuluessa. Jokainen iso merivalta räjäytti viime vuosisadalla tästä syystä ainakin yhden taistelulaivansa. Syyksi ilmoitettiin säännöllisesti sabotaashi; eihän muuten olisi enää ketään saanu menemään moisiin kuolemanloukkuihin. Meidän "taistelulaivamme" oli Uudenkylän asevarikko v. 1965. Onnettomuuden tutkimusraportti lienee vieläkin salainen.
Ruutien säilytyksen "Suomen ennätys" lienee 1960-luvun lopun 305 mm rt-monstereiden käyttöönotto Hesan edustalla ja Örössa. Ruudit oli valmistettu keisarin aikana 1913 eikä niiden säilyvyydestä tiedetty sitä mitä nyt. Toki ominaisuuksien muuttumisen näkee ulkonaisestikin hajusta, väristä ym ja varmaan niitä tutkittiin ennen käyttöä. Kun ei mitään sattunut, niin ruudit kunnostettiin ja niillä ammuttiin vielä 1970-luvun alun viimeiset kovapanoasammunnat.
Patruunalaukausten seuranta on työlästä kun ei voi vaan ottaa näytteitä irtoruudin säiliöstä tai laatikossa olevasta kartussista. Venäläisillä tykkiruudeilla on myös ainakin kt:n puolella ollut lukuisia ruutieriä, joista näytteet on otettava nykymääräysten mukaan jokaisesta. Ominaisuuksien huononeminen ei aina merkitse Kittilään kuskausta, vaan tällaiseen erään voidaan myös laittaa kuvitteelinen lappu: "Käytettävä n vuoden kuluessa." N ei ole kovin monta vuotta, 3-5 tyypillisesti. Eräaseuranta tehtiin joskus 10 v välein, nykykäytäntöä en tunne.
Yleisen ruutitietouden lisäksi vähän Sergeistäkin. Perusmalli on veivisuuntauksineen ja päivätähtäimineen vanhentunut. Ei käytä mitattuja vaan arvioituja suureita ennakon määräytymisesä. Tehokas kantama on parin sek lentoaika eli vähän yli 1000 m. Kun tykkimiehet huijasi ampumaleireillä, niin kaiketi it teki/tekee samaa. Ammutaan enimmäkseen suoraan sivulta ohittavaan maaliin ja avataan tuli lähempää kun on käsketty. Näin saadaan joskus osumiakin eikä nuoret ajattele, että vuosi meni hukkaan intissä.
Ajatus lennokkien ampumisesta Sergeillä on kuolleena syntynyt, sillä pieneen maaliin pitää osua kun käytössä on iskusytkät. Putkien välyksestä jo oli juttua aikaisemmin. Merivoimat teetti uuden lavetin eikä sellaiseen enää ryhdytä. Maahanlaskujen torjunta olisi hyvä paikka muuten, mutta mistä tiedämme minne se vihu tulee? Kaiketi he seuraavalla yrityksellä vähän tiedustelee ja hekot laskee joukot riittävän kauas it-tykeistämme.
Jos
@TomTom ehtii, miin langan otsikon voisi muuttaa vaikka "Ammusilmatorjunnan tulevaisuus" niin vastaisi keskustelun sisältöä eikä iso osa seuraajista käännä sivua sanan Sergei nähdessään.
asian-defence-news.blogspot.com
Teoriassa aseella voidaan vaikuttaa 3km etäisyydelle mutta käytönnössä ei yhdenkään IT miehen silmät poimi tuolta etäisyydeltä ainuttakaan maalia saati arvioi etäisyyttä lähellekään oikeaksi.