корыто (koryto) – tarinoita kaukalolta

[Minuteman]

Venäläinen kuolema, josta tuli osa suurvaltapolitiikkaa

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel...a_suurvaltapolitiikkaa_95479.html#media=95503


Venäläinen juristi Sergei Magnitski paljasti petosvyyhdin, jossa valtion verovaroja oli kavallettu satojamiljoonia euroja lähinnä viranomaisten toimesta. Paljastuksensa jälkeen Magnitski vangittiin ja hän ehti kuolla vankilassa ennen oikeudenkäyntiään epäillyttävissä olosuhteissa.

Sergei Magnitski työskenteli Moskovassa amerikkalaisen Firestone&Duncanin lakiasiaintoimistossa, jonka yhtenä asiakkaana oli sijoitusyritys Hermitage Capital Management. Yrityksen oli perustanut 1996 amerikkalainen Bill Browder.

Venäjällä hyvin menestynyt ja suuryrityksiinkin investoinut miljonääri Browder oli usein otsikoissa syyttäessään venäläisyrityksiä muun muassa korruptiosta. Browder alkoi epäillä, että hänenkin omistamistaan yrityksistä yhtiön johto varasti rahaa, mikä sinänsä ei ollut poikkeuksellista Venäjällä. Hän kuitenkin päätti lopettaa toiminnan ja aikoi tutkituttaa, miten varkaudet tapahtuivat ja sittemmin julkaista tulokset arvostetuissa kansainvälisissä talouslehdissä.

Browderin toimilla oli kauaskantoisia seuraamuksia. Kun hän oli palaamassa Moskovaan viikonloppumatkansa jälkeen syksyllä 2005, hänet pidätettiin Moskovan lentokentällä ja karkotettiin maasta. Hänet oli julistettu uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle. Browder oli anonut turhaan Venäjälle viisumeita, kunnes syksyllä 2007 sisäasiainministeriöstä soitettiin Moskovassa vielä olemassa olevaan Hermitage Capitalin toimistoon. Mieshenkilö ehdotti järjestelyjä, joiden avulla Browder saisi viisumin. Kiristysyrityksenä koettu ehdotus torjuttiin.

Kahden viikon kuluttua puhelinsoitosta poliisi teki aggressiivisen kotietsinnän Hermitage Capitalin toimistoon ja lakiasiaintoimisto Firestone&Duncaniin, jossa poliisi muun muassa pahoinpiteli sairaalakuntoon yhden toimiston lakimiehistä. Tapahtuman jälkeen Magnitski sai selville, että toimistoihin tehtyjen etsintäepisodien taustalla oli aikomus tehdä yrityskaappaus, joka sittemmin onnistuikin. Magnitskille oli myös valjennut, että Browder ei enää omistanut yhtiöitään. Lisäksi edellisenä vuonna Hermitage Capitalin maksamia verovaroja oli annettu uusille omistajille. Browder teki rikosilmoituksen, jonka johdosta Sergei Magnitskia kuultiinkin alun alkaen todistajana.

Rikostutkinnassa Magnitskin kohtaloksi koitui se, että rikostutkijoista osa oli myös niitä upseereita, joita Magnitskin syytti valtion verovarojen kavalluksesta. Tutkinnassa koettiin yllätyskäänne, kun viranomaiset nostivatkin syytteen Magnitskia vastaan. Hänet suljettiin 2008 pahamaineiseen Butyrkan tutkintovankilaan veronkierrosta syytettynä. Tästä alkoi Magnitskin niin henkinen kuin fyysinenkin kiduttaminen.

Marraskuussa 2009 Matroskaja Tishinan vankilasairaalaan tuotiin erittäin huonossa kunnossa ollut Sergei Magnitski. Sairaalan lääkäri soitti ambulanssin, mutta apu sallittiin liian myöhään. Ambulanssilääkäri joutui toteamaan Magnitskin kuolleeksi.

Magnitskin kohtalo nousi kansainväliseen tietoisuuteen, ja länsimaat päättivät asettaa erilaisia sanktioita Venäjälle tapauksen vuoksi. Yksi näistä oli viisumikielto niille venäläisvirkamiehille, jotka olivat sotkeutuneet asiaan. Kun Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama allekirjoitti joulukuussa 2012 asiasta lain, joka kantaa nimeä Magnitski-laki, Venäjä ärsyyntyi. Se piti lakia puuttumisena Venäjän sisäisiin asioihin.

Venäjä vastasikin USA:n Magnitski-lakiin nopeasti. Duuma ryhtyi valmistelemaan lakia, joka niinikään estäisi venäläisten oikeuksia loukkaavien amerikkalaisten pääsyn maahan. Lisäksi Venäjällä ryhdyttiin valmistelemaan lakia, joka kieltäisi venäläislasten adoptoinnin Yhdysvaltoihin. Presidentti Putinin mielestä Magnitski-laki oli omiaan myrkyttämään suurvaltojen suhteita.

 

[Maidan]

Sen tilalle olisi sitten tullut Hodorkovskin kaltaisten rahamiesten valta. Ja hän varmaan mielellään olisi muuttanut sääntöjä sen jälkeen kun oli itse rakentanut omaisuutensa ja valtansa vanhojen sääntöjen mukaan: kuka nyt uusia kilpailijoita haluaisi.

Tai sitten ei. Olihan hän jo hyvin rikas. Mutta valtaa pilaa ihmisiä, totta. Ja absoluuttinen valta pilaa absoluuttisesti.
Vaara tietenkin on, Hodorkovsky oli näistä komsomolin porukasta itse, mutta hän oli kuitenkin liikemies, kehitti ja laajensi bisnesta, toisin kun moni muu, joka sai iilmaista omaisuutta, kuten Prohorov esim., ja muut pellet, sitten ne törsää sen oman luksuselämään, lapioi miljardit omin taskuihin, viis sitä että heidän bisnesten ympärillä on ekologinen katastrofi ja ihmiset ympärillä elää kun elukkaat, kurjuudessa ja köyhyydessä. Venäjällä mm kuollaan sairauksiin, jotka ovat helposti hoidettavissa. Ja tämä viimeinen maininta on vain pisara meressä miten siellä eletään oikeasti. Punikki tarjahalosia ei tietenkään häiritse kyseinen seikka, kun hän tapansa mukaa imartelee oligarheja niin "sosiaali-demokraattina" niin..

Huhutaan että Prohorov jo törsäsi suurin osaa biljoonista ruplaa. Viimeinen maininta mitä muistan hänessä, on tämä ikuisesti mystinen nanon ympärillä pyörivä jokin tutkimus tai bisnes, jonka tuloksia jääneet ihmisiltä myös mystiseksi. Jostain syystä monilla on hinkku siihen, itse arvelen sen olevan joku sermi. Venäjällä lasketaan vitsia "nanoasfaltista", eli nestemäisestä asfaltista joksi kutsutaan näitä kuraisia upottavia teitä.

 

[Minuteman]

Ulkomaat
Putinin arkkivihollinen: Euroopassa on syytä varautua sotaan
Juha-Pekka Tikka / Verkkouutiset
Kansainvälisen Magnitski-kampanjan vetäjän mielestä Vladimir Putin ei tule peräytymään.


Hermitage Capital Managementin Bill Browder vetää kansainvälistä Magnitski-kampanjaa. Häneltä on juuri julkaistu omasta värikkäästä taustastaan ja Sergei Magnitskin (1972-2009) kohtalosta Venäjän korruptiossa kertova Red Notice -kirja.

Bill Browder kirjoittaa sijoittajasaitin kolumnissaan pelkäävänsä, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin todelliset syyt hyökkäykselle Ukrainaan tarkoittavat sitä, ettei ole olemassa mitään mahdollisuutta sille, että hän peräytyisi.

– Ensiksikin, Putin ei aloittanut tätä sotaa Naton laajenemisen tai Krimin historiallisten siteiden vuoksi, kuten monet analyytikot ovat ilmoittaneet. Putin aloitti tämän sodan pelätessään tulevansa heitetyksi ulos kuten Ukrainan presidentti (Viktor) Janukovits helmikuussa 2014, Bill Browder toteaa.

– Janukovits oli varastanut miljardeja valtiolta vuosien ajan, ja ukrainalaiset lopulta saivat tarpeekseen ja heittivät hänet ulos. Putiniin verrattuna Janukovits oli junioriyliopistosarjalainen varastamisen alalla. Jokaista dollaria kohden, jonka Janukovits varasti, Putin ja hänen kaverinsa varastivat ehkä 50.

Bill Browderin mukaan tämä johti Krimin miehittämiseen, joka oli vielä helppoa. Siihen ei kuitenkaan voitu lopettaa, ja ainoa todennäköinen vastaus yhä kasvaviin talousongelmiin on Ukrainan sodan laajentaminen ja mahdolliset uudet rintamat muissa maissa.

– En pysty kuvittelemaan skenaariota mistään kompromissista, koska Putinille kompromissi merkitsee hänen tulemistaan poistetuksi vallasta. Kaikkien hänen tähänastisten toimiensa perusteella hän on valmis tuhoamaan maansa säilyttääkseen itsensä, Browder kirjoittaa.

– Meidän tulisi valmistautua Euroopassa sotaan, joka saattaa levitä selvästi Ukrainan rajojen ulkopuolelle. Ainoan läntisen vastauksen tähän täytyy olla hillitseminen, rajoittaminen. Kaikki tämä voi kuulostaa pelon lietsonnalta, mutta olen viettänyt viimeiset kahdeksan vuotta omassa sodassani Putinia vastaan, ja minulla on muutamia tietämisen arvoisia oivalluksia hänestä.

 

[fulcrum]

Tai sitten ei. Olihan hän jo hyvin rikas. Mutta valtaa pilaa ihmisiä, totta. Ja absoluuttinen valta pilaa absoluuttisesti.
Vaara tietenkin on, Hodorkovsky oli näistä komsomolin porukasta itse, mutta hän oli kuitenkin liikemies, kehitti ja laajensi bisnesta, toisin kun moni muu, joka sai iilmaista omaisuutta, kuten Prohorov esim., ja muut pellet, sitten ne törsää sen oman luksuselämään, lapioi miljardit omin taskuihin, viis sitä että heidän bisnesten ympärillä on ekologinen katastrofi ja ihmiset ympärillä elää kun elukkaat, kurjuudessa ja köyhyydessä. Venäjällä mm kuollaan sairauksiin, jotka ovat helposti hoidettavissa. Ja tämä viimeinen maininta on vain pisara meressä miten siellä eletään oikeasti.

Pointti on se että on hupaisaa miten Hodorkovskista on tehty joku jeesushahmo: niin kauan kun hän oli Putinin jenkissä vielä mukana, niin ei häntä pidetty yhtään pienempänä rosvona kuin muitakaan oligarkkeja.

Punikki tarjahalosia ei tietenkään häiritse kyseinen seikka, kun hän tapansa mukaa imartelee oligarheja niin "sosiaali-demokraattina" niin..

Öööö...okei? Whatever...

 

[aj77]

1. Kuuba. Castro lähti hakemaan turvaa neukuista puhtaasti opportunistisista syistä. Kennedy veti herneen nenään siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto ryhtyi rakentamaan vain ja ainoastaan USA:aa vastaan suoritettavaan hyökkäykseen tarkoitettuja ydinohjusten laukaisualustoja kivenheiton päähän Yhdysvalloista.

2. Egypti. Nasser rikkoi 1888 solmitun kanavasopimuksen jossa Suezin kanava määriteltiin Ison-Britanian hallinnassa olevaksi puolueettomaksi alueeksi. Pacta sunt servanda ja sopimuksen rikkomisesta sakotetaan.

3. Grenada. Kuuban toisinto. Kauhea militaristinen uho USA:a vastaan Neuvostoliiton tuella, triggerinä maassa oleskelevien USA:n kansalaisten vangitseminen ihmiskilviksi.

Kaikki kolme tapausta voidaan niputtaa luokkaan "kun tarpeeksi kaivat niin vertahan sietä tulee". Sekä Kuuba, Egypti että Grenada olisivat saaneet olla ihan rauhassa ja jatkaa valitsemallaan polulla mutta kun pissa kihahti päähän ja piti lähteä haastamaan riitaa isojen pokien kanssa niin tietäähän sen miten siinä käy. Venezuela liputtaa kommunismia, on isojen öljyesiintymien päällä ja USA:n takapihalla. Eikös tämän pitäisi olla mahdotonta ja USA:n miehityshallinnon pitäisi pumpata maata tyhjäksi öljystä täyttä päätä? Hyvin on saaneet paikalliset kyläpolitikot uhota muutenkin USA-vastaisuuttaan viimeiset pari kymmentä vuotta Etelä-Amerikassa ilman jenkkien interventiota. Miten selität tämän?

Miksi nyky-Venäjä käyttää neljänneksen kaikista tuloistaan sotilasvarusteluun? Mitkä ovat venäläisten suunnitelmat? Mitä he ajattelivat armeijallaan tehdä? Miksi Venäjälle armeija on tärkeämpi kuin eläkkeet, terveydenhoito, koulut tai vaikka tieverkko? Misi Venäjää ajetaan hysteriaan keksityillä viholliskuvilla? Miten selität tämän?

Minä pelkään nykyvenäjää. Koska tunnen 1900-luvun historian ja poliittiset taustat, niin Ukraina tilanteen vuoksi pelkään yhtä paljon Usaa. Erityisesti Usan konservatiiveja.

Usan konservatiivit on aivan liian lievä nimitys. Pahuuden voimat voisi sopia paremmin. Saivathan he aikaan kylmän sodan, berliinin saarron, estivät liennytyksen, varsovanliiton hajoamisen sopimumstietä pitkinja vaikka mitä.Todennäköisesti murhasivat myös Kenedyn. Lista on pitkä ja karmea. Silloin tälläin Usassa oli poliittko joka piti puheita ja edusti ajatusta kahden supervallan ystävällisistä väleistä ja tervehenkisestä kilpailusta. Yleensä tälläiset politiikot tuhottiin tai tapettiin ja joutuivat puolustautumaan kommunismisyytöksiä vastaan.
Oli erittäin pienestä kiinni ettei Nl ja Usa edustanut samaa kuin Kiina ja Usa tänään.

Kaikki alkoi Rooseveltin uransa pahimmasta virheestä. Hän ei torpannut Thrumanin varapresidenttiyttä. Vastustajanaan Thrumanilla oli Wallace. Mies joka näki mihin maailma on menossa jos ei Rooseveltin ideat toteudu toisen maailman sodan jälkeen. Hän piti puheitaan ystävällisistä väleistä,tervehenkisestä kilpailuista maiden välillä.

Roosevelt uskoi samaan. Churhill ei. Churhill oli tosin huolestunut Englannin suurvalta asemasta ja se vaikutti myös. Koko sodan Roosevelt hoki Churhilille että kyllä se hyvin menee , usko vain. Lopuksi kun Churhill tajusi että Joe setä ja Roosevelt ovat todella hyvää pataa, ja Roosevelt oli jopa luvannut Stalinille että Usa ei koskaan tue sellaista Puolan hallitusta joka on ristiriidassa Stalinin etujen kanssa, niin Churhill lähti omin nokkinensa Moskovaan vuonna44. Hän halusi pelastaa Britannialle edes jotain sodan jälkeen, koska Roosevelt aivan kuten Wallace olivat näheet Britannian afrikan siirtomaiden elintason ja olosuhteet ja vastustivat koko ajatusta yhdestäkään siirtomaasta enään.. Totesivat että maat ovat hallineet yli satavuotta täällä ja hirveä sotku.

Moskovassa Churhill repäisi pienen paperipalan johon kirjoitti Unkari 60pros, romania 80pros, jne jne,. Näin jaettiin prosentuaalisesti tulevat itäblokin maat. Kreikka 100pros englannille oli myös lapussa. Stalin tajusi tämän,koska Kreikka on Englannin meriliikenteen vuoksi tärkeä.
Stalin otti lapun ja veti siihen V-kirjaimen. Homma oli sillä selvä. Itäeurooppa oli jaettu Englannin ja Venäjän kesken ilman mitään ongelmia.

Roosevelt vielä psyykkasi Churchiliä joka palannut lontooseen laittamalla sähkeen että usko nyt vain kaikki menee hyvin. Rakentavan rauhan ja ystävyyden nimissä.
Jenkit olivat luvanneet myös ison lainan Englannille ja Venäjälle sodan tuhojen korjaamiseen. Kaikki näytti hyvältä, kunnes Roosevelt kuoli kesken kaiken. Koska Wallace ei ollut varapressa,tuli pöyhkeilevä ja kaikesta edellämainituista tietämätön Thruman.

Thruman ei tiennyt edes ydinaseesta. Käytti sitä kuitenkin, vaikka Japani olisi antautunut kahden viikon kuluessa joka tapakauksessa. Aseteollisuuden voimasta kertoo jotain se, että Ydinaseen kerrotaan saaneen Japanin antautumaan vielä nykyäänkin. Täyttä roskaa.. Japanilla meni kaupunki maan tasalle vähän väljä. Ydinaseesta tuli tietoa ripotellen iskun jälkeen, eikä sillä ollut rauhanteon kannalta merkitystä. Japanin sai taipumaan rauhaan Venäjän mukaan tulo, ja pääministerin päiväkirjoissa todettava Hokkaidon menetyksen pelko. Se sai Japanin hakemaan rauhaa. Hokkaido ei voinut mennä Venäläisten käsiin.

Thruman on siitä merkittävä että hän oli ensimmäinen joka ympäröi itsensä näillä kovan linjan "konservatiiveilla" Aseteollisuuden edustajilla. He kuiskivat korvaan ja saivat aikaan monta kylmään sotaan johtanutta päätöstä. Mm kaikki lupaukset venäjälle rikottiin, heille jopa huudettiin ja käskytettiin kokouksissa. Tämä sai Molotovin lähtemään kesken pois. Oli tottunut vähän erilaiseen menoon Rooseveltin aikana. Thrumanilla oli noussut Nuke hattuun ja lujasti.

Lainakin annettiin vain Englannille eikä venäjälle ja Stalin katseli ihmeissään,että mitäs nyt tapahtuu. Kaikki mitä sovittu petetään ja Venäjä jää yksinään korjaamaan sodan tuhot.

Thrumanin korvaan kuiskittiin että Stalin pettää kaikki sopimukset usko vain, että Churchilkin on sitä mieltä. Sitten Churchil sähkötti että aivan varmasti näin käy. Loppu on historiaa. Kylmä sota sai alkunsa siitä,kun Usan "konservatiivit" saivat jenkit pettämään kaikki sitoumuksensa Stalinille,ja Stalinia alkoi perivenäläiseen tapaan pelottamaan että ne meinaa hyökätä myös tänne.. Itäblokki vallattiin. Stalin ei kuitenkaan koskaan pettänyt lupaustaan Churchilille Kreikan suhteen. Kreikan kommunistikapinalliset vastoin yleistä luuloa taistelivat ilman tukea. Tästä Churchill on kirjoittanut päiväkirjaansakin.

Thrumanin lisäksi myös Reagan ympäröi itsensä täysin näillä kavereilla.Reagan oli näyttelijä ja hän luki monet kerrat korteista mitä piti sanoa. Siksi neuvostoliitto hajosi kuten hajosi eikä hallitusti joka oli Gorban hullunrohkea suunnitelma.

Nykypäivänä Usa on monimutkaisempi. On rahaeliitti ja aseteollisuuden konservatiivit ja nämä ovat kytköksissä toisiinsa. Obama vaalikampanjan aikana hylkäsi julkisen rahoituksen ja sai erittäin ison budjetin Wall Streetiltä. Ensimmäistä kertaa nämä tukivat ykkösenä Demokraattia. Se kertoo kuinka nämä pahuuden voimat ovat sekottuneet. Valtaan päästyään Obama ympäröi itsensä samoilla pankkiroistoilla jotka jo Clintonin hallituksessa hääri. Purkivat säännöstelyn ja Obaman aikana kuiskivat korvaan että heidän pankkinsa ovat liian suuria kaatumaan. Joten veronmaksajan rahat meni niihin.


Usasta puuttuu todellinen demokraattinen johtaja. Sellaista se maa ei koskaan voi saada. Siellä on aina paha tai enemmän paha vallassa. Sitten kun Venäjällä on Putleri ja nämä kaksi kohtaa niin ei hyvä heilu. Jos vuoden 16 vaalien jälkeen nämä perinteisemmät "Konservatiivit" saavat vallan Usassa ja Putler porskuttaa,niin maailma on todellisessa vaarassa.

 

[Minuteman]

aj77: Saat vuodatuksestasi neljä foliohattua viidestä.

 

[baikal]

Browder voi olla oikeassa. Karmiva näkymä, jos on.

 

[fulcrum]

Browder on mielestäni aika pihalla pohtiessaan Putinin motiiveja: ei Venäjän taloudella mennyt mitenkään erikoisen huonosti ennen Ukrainan kriisiä. Etenkin Ukrainaan verrattuna pikemminkin päinvastoin: toki silovikkihallinto & muu poppoo varastaa paljon enemmän mitä Janukovitshin hallinto, mutta Venäjällä on myös paljon enemmän varastettavaa. Putinin hallinnon vastaiset protestit ovat koskeneet lähinnä sananvapautta ja muita demokraattisia puutteita, ei niinkään talousongelmia.

Putinin motiivit lienevät hyvin yksinkertaiset: hän haluaa jäädä historiaan johtajana joka sai jotain aikaan - palautti Krimin ja hyvällä säkällä siihen päälle saa muitakin alueita... Näyttäähän se kartalla komialta.

 

[Minuteman]

Valvottu kaaos vallankäytön välineenä


Osana Venäjän käymää informaatiosodankäyntiä länsimaisten demokratioiden asukkaiden mieleen yritetään istuttaa mielikuvaa siitä että venäläinen ”ohjattu demokratia” olisi jonkinlainen ”toinen näkemys” länsimaisesta yhteiskuntamallista ja oikeastaan yksi ja sama asia. Tämä mielikuva on ikävä kyllä täysin sepitteellinen.

Demokraattisen oikeusvaltion periaatteita ovat ennakoitavuus, johdonmukaisuus, yhdenvertaisuus, avoimuus ja niiden takaama turvallisuus sekä luottamus. Mikään näistä ei päde Venäjällä. Putinilainen ”ohjattu demokratia” on tarkoituksella luodun ja ylläpidetyn kaaoksen malli jossa hallinto on mielivaltaista, epätasaarvoista ja salailevaa. Se ruokkii tarkoituksella epävarmuutta, mikä luo edellytykset näkymättömän valtakoneiston toiminnalle. Salailu on valvotun kaaoksen keskeisiä elementtejä, koska näennäisen julkisiakin asioita piilottelemalla voidaan salamyhkäisyyden varjoon häivyttää todellinen päätöksentekomekanismi ja suuri osa viranomaistoimintaa koskevista määräyksistä on ei -julkista tietoa.

Laillisen ja laittoman rajat pidetään Venäjällä neuvostoperinteen mukaisesti hämärina, näin ylläpidetään tilannetta jossa jokainen kansalaiselle voidaan tuomita lainmukaisesti hyvinkin ankaran rangaistus jos näin on vallanpitäjien kannalta tarkoituksenmukaista toimia. Toisaalta valtio pakottaa jäsenensä toimimaan usein lakien vastaisesti, jolloin kaikkia yhdistävä rikoskumppanuus estää järjestelmän tervehdyttämisen.

Tulkinnanvaraiset lait ja pykälät, hyvänä esimerkkinä kafkamaisiin tulkintoihin taipuva ekstrimismilaki jolla mikä hyvänsä toiminta voidaan tuomita vaaralliseksi ääriajatteluksi, muodostavat pohjan valvotulle kaaokselle, jolle nojaa nykyinen ohjatuksi demokratiaksi kutsuttu hallinto. Samalla valvottu kaaos on Stalinin kehittämän ja FSB:n edeltäjien organisoiman byrokraattisen terrorijärjestelmän elävää perintöä. Siinä vaikuttaa yhä sisäänrakennettuna tekijänä näkemys kansalaisista mahdollisina vihollisina. Asennoituminen ruokkii epäluuloisuutta valtaapitävien ja väestön välillä. Yhteiskuntaa ei ole ensisijaisesti rakennettu ihmisiä varten, vaan kansalaisten oikeudet ovat yhä alisteisia osin näkymättömälle valtamekanismille jotka palvelee vain ja ainoastaan pienen valtaeliitin etuja. Sen toimintatavat ovat yhteiskunnan hiljaista tietoa, aivan kuten suomettuneessa kekkoslovakiassa vallitsi hiljainen yhteisymmärrys siitä miten tietyistä aiheista tuli puhua tai mieluiten vaieta. Kaikki ovat sisäistäneet, ettei viranomaisten - tai vaikutusvaltaisten etupiirien - kanssa ole syytä asettua vastakkain, vaikka leireille joutumista ei enää tarvitse pelätäkään. Neuvostoaikana lujittuneen ja viime kädessä pelkoon nojanneen koneiston ote ei hävinnyt kommunistihallinnon kaaduttua, vain puristus hellitti hetkeksi palatakseen status quota uhkaavien värivallankumousten myötä. Jos Stalinin valta nojasi suoraan NKVD:n toteuttamaan väkivaltaiseen terroriin, nykyisin samat ulos saavutetaan yleensä tekemällä asioista pelkästään hankalia. Byrokratia ei vähentynyt Neuvostoliiton ajoista vaan virkamiesten määrä on päinvastoin kasvanut. Jonottaminen on tehokas tapa nöyryyttää. Enää ei jonoteta elintarvikkeita, vaan lupia eri virastoissa.

Verkosto suojelee yhteiskunnan huippua, jonka jäsenet tietävät olevansa turvassa tekivätpä melkein mitä tahansa paitsi arvostelevat presidenttiä. Kuten neuvostoaikana nomenklatura, nykyinenkin yhteiskunnan ylin kerros elää omaa suojaitua elämäänsä irrallaan kansan todellisuudesta. Nykyisen yläluokan ulkopuolista elämää leimaa entistä pahempi epävarmuus ja turvattomuus, valvotussa kaaoksessa ei voi tietää, onko viranomaisilla tänään "hyvä" vai "huono" päivä. Vain se on varmaa, että "oikealle" henkilölle päivä on aina hyvä. Viranomaispäätös ei riipu ensisijaisesti asiasta, vaan asiakkaasta. Kun oikeusturvaan viranomaisten edessä ei voi luottaa, asemat on varmistettava muilla keinoin. Valvotun kaaoksen hinta maksetaan lahjontana ja korruptiona.

Lahjontaan käytetään käsittämättömiä summia: Yksityishenkilot voitelevat virkamiehia suuremmalla summalla kuin mitä he maksavat tuloveroina valtion budjertiin. yritykset arvioivat käyttävänsä erilaisiin lahjuksiin toimialasta ja yrityksestä riippuen 5-30% liikevaihdostaan. Toisaalla puhutaan institutionaalisesta korruptiosta, joku toinen kymmenysten maksamisesta. Hienovaraisempi tapa ohittaa viralliset umpikujat on suhdeverkosto. Se toimii yksinkertaisella periaatteella: Sinä minulle ja minä sinulle.

Neuvostoliittoa piti koossa pohjimmiltaan pelko. Kansalaiset pelkäsivät ja aivan aiheesta – aina Gorbatshovin uudistuspolitiikan alkuun asti joutuvansa KGB:n ylläpitämien vankileirien saaristoon, jos uskalsivat vastustaa järjestelmää. Stalinin aikana terrori oli osin sattumanvaraista, koska pidätettäväksi tai ammuttavaksi oli saatava tietty määrä ihmisiä. Toissijaista oli keitä he olivat, sillä kuka tahansa oli tarvittaessa vihollinen, kuten tunnetuilta puoluejohtajilta kidutetut tunnustukset vakoilusta osoittivat. Myöhemmin leireille joutui vain toisinajattelusta.

Neuvostovallan romahtamisesta on jo reilu neljännesvuosisata, mutta silti lähes 70 vuotta kestänyt pelon kausi on jättänyt jälkensä yhteiskuntaan. Mielissä piilevää pelkoa osataankäyttäää hyväksi, vaikka pelon alkujuuria ei voi enää jäljittää samaan tapaan kuin aikaisemmin, jolloin ne johtivat lopulta Lubjankalle, KGB:n päämajaan.

Valtaapitävät ruokkivat turvattomuuden tunnetta ja epäluuloisuutta erilaisella pelottelulla. Putinin valtakauden alkua värittivät Tsetsenian sota ja tsetseneihin (ja muihinkin kaukasialaisperäisiin) liitetty terroristileima. Jeltsinin kaudella kommunistien valtaan paluun vaara oli lahes yhta tehokas pelottelun ase. Nyt sitten ollaan palattu kylmän sodan tilanteeseen ja USA ja muut “fasistit” on palautettu arkkivhollisen asemaan. Samalla on voitu taitavasti sivuuttaa Putinin hallinnon kansalaisille aiheuttamat riskit, joiden hinta on välillä voitu laskea ruplissa, väillä ihmishenkinä.

Pelottelun ytimessä on aktiivisesti lietsottu perinteinen usko Venäjää vastaan suunnattuihin salaliittoihin. Kun vieraiden pahoja aikomuksia pelätään, katsotaan sivutuotteena oman eliitin jäsenten toimia läpi sormien. Yksityistämisen käänteissä on voitu myyda kansallisomaisuuden parhaat palat Kremlin sisäpiirin liikemiehille ilman kilpaijoita. Näin on torjuttu vaara, että ulkomaiset yritykset ostavat Venäjän halvalla, tai vielä pahempaa: Tuovat mukanaan Venäjälle länsimaisen läpinäkyvän hallintokäytännön ja kirjanpitotavan. Ei vallan vertikaali NATO:a pelkää vaan amerikkalaisia tilintarkastajia. Itse ainakin uskon että suurin syy miksi Putin tuhosi Hodorkovskin oli Hodorkovskin aikomus luoda Jukosista New Yorkin pörssiin listautuva ylikansallinen yhtiö joka olisi käyttänyt yhdysvaltalaisten valvontaviranomaisten edellyttämää kirjanpitotapaa ja tilintarkastusmenettelyä. Bill Browder potkitiin Venäjältä samasta syystä: Korruption pikkutekiijöiden polttaminen herätti hurraahuutoja mutta kun kiinnostus kohdistui instituutionaaliseen kähmintään, mies muuttui uhaksi Venäjän turvallisuudelle.

Aina tehokkaita pelottelun aseita ovat vakoilijat, joita jo Stalin näki kaikkialla. Tassä pelissä on ollut erityisrooli kansainväliseen tiedeyhteisöön luontevasti yhteyksiä hakevilla tutkijoilla. FSB on käynnistänyt useita juttuja, joissa ulkomaalaisen toimeksiantajan tilaustöitä tehneet tutkijat ovat joutuneet syytteeseen maanpetoksesta. Tutkijoiden pitää raportoida yhteyksistään ulkomaisiin tutkijoihin tai laitoksiin. Periaate on sama kuin neuvostoaikana, jolloin kaikkia kontakteja ulkomaille valvottiin. ”Jännää” tässä on se, ettei venäläisten liikemiesten kansainvälisiä kytkentöjä seurailla samalla tavalla. Liikemiehet ovat voineet järjestellä omistuksensa ulkomaille rekisteröityjen yritysten nimiin, holding-yhtiöihin joiden todelliset omistajat on piilotettu tiedustelupalvelulle ominaisella ammattitaidolla ketjutettujen omistuskytkentöjen taakse. Aivan samoin yritykset ovat voineet hoitaa tuotteiden myynnin välikasinä toimivien off shore -yritysten kautta. Yrittäjä-oligarkkien miljardiomaisuuksien takana oli usein yksinkertainen toimintatapa jossa hyödynnettiin maailmanmarkkinahintojen ja GOSPLAN:in asettamien täysin kuvitteellisten sisäisten hintojen välistä eroa: Esimerkiksi öljyä myytiin suunnitelmahintaan off-shore -yritykselle joka myi sen edelleen markkinahitaan. Saadut voitot on ohjattu yksityisten ja yritysten salaisille tileille veroparatiiseihin. Verottaja ei ole näillä järjestelyillä saanut kuin siivun sille kuuluvasta osuudesta. Tällainen järjestely oli aikanaan keskeinen osa Hodorkovskin vastaista näytösoikeudenkäyntiä. Samaan aikaan valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft pyöritti täysin identtistä kuvioa jonka edunsaajan nimeä voi vain arvailla.

Noin kymmenen vuoden takaa löytyy dokumentoitu esimerkki siitä, miten silloin Liechtensteiniin rekisteröity Alfa-pankki (jota nykyään johtaa Vladimir Putinin serkun poika) myi omistamansa pienen öljy-yhtiön öljyä Gibraltarille rekisteröidyn Crown Commodities -nimisen yrityksen kautta ohjaten voitot salaisille tileille. P.o. Öljy-yhtiössä vähemmistöosakkaana ollut kanadalais-ukrainalainen Norex petroleum teki asiasta kantelun viranomaisille koska se oli tässä järjestelyssä menettänyt sille kuuluvia voittoja tuntemattomille tahoille. Syytösten seurauksena ei suinkaan ollut veropoliisin ratsia vähemmistöomistajia polkevan Alfan vaan Norexin toimistoon. Pykälien samanaikainen tiukkuus ja epäselvyys tarjoaa monta tietä päätyä umpikujaan mutta varmistaa, etteivät vallan sisäpiiriin kuuluvat joudu vaikeuksiin.

FSB ei ole liioin seurannut satojen miljardien dollareitten pääomavuotoja vaikka tutkijoiden tietovuotoja on pidetty uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Lainsäädäntö on vaatinut yli kymmenen vuoden ajan off-shore tilin avaamiseen maan keskuspankin luvan mutta eipä niitä ei ole juuri haettu.

Veropratiisien salaisille pankkitileille on kadonnut miljardeja kun ”lännen kanssa yhteistyöta tehneet” tutkijat tai ”ulkomaisiksi agenteiksi” pakkorekisteröidyt kansalaisjärjestöt ovat saaneet yleensä muutaman tuhannen dollarin suuruisia summia. Summat tuntuvat silti suurilta jos niitä vertaa venäläisten parin sadan euron keskipalkkaan. Siksi toimeentulo rajoilla sinnittelevä venäläinen tulkitsee mielellään ulkomailta tuloja saavat vakoilijoiksi. Syötti ulkomailta tulevasta epäilyttävästä palkasta on eliitille verraten vaaraton. Räjähdys seuraisi vasta sitten, jos venäläiset alkaisivat kysella, kuinka Neuvostoliiton aikana kertynyt kansallisomaisuus ja luonnonvarat päätyivät.muutaman valitun henkilön käsiin ja miten Forbesin ylläpitämällä dollarimilardöörien listalle on tuntemattomudesta ponkaissut kymmenessä vuodessa yli 130 venäläistä.

Korkeiden viranomaisten huomattava omaisuuden ja tulojen epäsuhta ei ole mitenkään poikkeuksellista, mutta pelkät onnenpotkut eivät riitä ihmeiden selitykseksi. Pientä nimellispalkkaa nauttiva Putinkin esiintyy avoimesti yli 50 tuhannen Euron arvoinen käsin tehty valkokultainen Patek Philippe Perpetual Calendar ranteessaan. Korruption vastainen sota on toistaiseksi saanut saaliikseen lähinnä opettajia ja lääkäreitä.

Epäilyjen ja syytösten jääminen tutkimatta syö koko yhteiskunnan uskottavuutta ja vahvistaa hiljaista tietoa piilossa olevasta vallankaytostä. Samaa todistaa se, ettei epäilyksen varjo näytä häiritsevän kyseenalaiseen toimintaan osallistuneita. Esimerkiksi monenlaisten väärinkäytössyytösten saattelemana erotettu Vladivostokia ympäröivän alueen kuvernööri Jevgeni Nazdratenko nimitettiin ensin kalastusministeriksi ja myöhemmin uusien skandaalien jälkeen turvallisuusneuvoston apulaissihteeriksi. Siella han pääsi hyvään seuraan, silloinen sisäministerikin totesi julkisesti että lahjonta ei ole korruptiota. Vapaamielinen suhtautuminen lahjuksiin välittää viestiä todellisista eikä lain määrittelemistä sallitun rajoista.

Karua kieltä pohtiikan ja oikeudenkäytön läheisestä vuorovaikutuksesta kertoo Boris Berezovskin kohtalo. Hänet muistetaan Jeltsinin perheen läheisenä tukijana sekä miehenä joka löysi Vladimir Putinin ja nosti tämän valtaan. Omaisuutensa Berezovski hankki epämääräisiksi kuvatuilla liiketoimilla, joita on pyöritetty mm. öljy.yhtiö Sibneftissä, lentoyhtiö Aeroflotissa ja autokauppa LogoVazin ympärillä.

Sveitsin viranomaiset epäilivät pitkaan Berezovskia rahanpesusta, mutta huomasivat tutkimusten juuttuneen paikoilleen, koska Moskovasta ei saatu virka-apua. Rikostutkimuksiin Berezovskia vastaan ryhdyttiin tosissaan vasta kun han puri vallan kättä ja arvosteli Putinia. Karkottaminen valtaeliitin ulkopuolelle toi pidätysmääräyksen. Berezovski samoin kuin toinen epäsuosioon joutunut liikemies Vladimir Gusinski todistavat valikoivasta ja poliittisesti leimaantuneesta oligarkkien väärinkäytösten tutkimisesta. Samalla kaksikko toimii varoittavana esimerkkinä muulle eliitille, sillä jokaisen taustalta löytyy tarvittaessa tutkittavaa.

Neuvostoaikana sovellettiin "puhelinoikeutta". Se tarkoitti oikeudenkäytön riippuvuutta tärkeissä tapauksissa paikallisesta puoluejohtajasta, sanamukaisesti hänen soitostaan. Puoluejohtajan vihjauksesta toimi muukin hallinto. Puhelinoikeus teki näyttävän paluun Aleksanden Navalnyitä vastaan käydyissä näytösoikeudenkäynneissä jotka tutustuttivat kokonaan uusia sukupolvia puhelinoikeuden käsitteeseen.

Nykyinen valvottu kaaos on jalostuneempi muoto vanhoja käytäntojä, mutta Vladimir Gusinskin kohdalla entinen karkeus tuli ensimmäisen kerran esiin uuden Venäjän aikana. Gusinski pidätettiin kesäkuussa 2000, vain kuukausi sen jälkeen, kun Putin oli ottanut vastaan virallisestikin presidentin tehtävän. Samalla Gusinskin luoman Media-Mostin lippulaivan, televisiokanava NTVn kriittinen suhtautuminen Kremliin alkoi murtua. Gusinskia syytettiin epäselvyyksistä Pietarin television yksityistämisessä. Sitten ehdotettiin suoraan, että rikostutkinta loppuu, jos hän luopuu televisiokanava NTVsta. Lehdistöministeri Mihail Lesin saattoi tehdä tarjouksen, koska uskoi kulissien takaiseen peliin tottuneen mediamogulin siihen tarttuvan. Gusinski kuitenkin toi paperin julkisuuteen. Myöhemmin koko jupakka on haudattu, sillä Gusinski pakeni maasta ja on vaiennut tapahtuneesta. Hänet on siitä palkittu, sillä hän sai miljoonien eurojen korvauksen myydessään NTVn, vaikka alunperin televisioyhtiö yritettiin viedä ilmaiseksi velkoihin vetoamalla.

Karkeimmillaan valvotun kaaoksen mielivalta on terroria, jonka käyttöön Venäjä tottui Tsetseniassa ja jota kaikesta päätellen käytetään tälläkin hetkellä Krimin ei-venäläisiä asukkaita vastaan. Terrori on kaikkien ns. voimaministeriöiden arkipäivää. Miliisit pahoinpitelevät pidätettyjä eikä käytäntöä tosissaan haluta lopettaakaan, koska se varmistaa jokaisen pelkäävän joutumista miliisin käsiin. Eliittiä ei tämäkään riski koske: Moskovassa on voinut ostaa todistuksia, joiden haltijoille taataan koskemattomuus miliisin edessä. Kerma saa samoin rahaa vastaan ajaa autoilla, joissa on samanlaiset hälytysvalot kuin viranomaisilla. Näin Moskovan uuvuttavien liikenneruuhkien vangeiksi jää vain varsinainen rahvas.

Terroria on sovellettu toimittajiin, jotka ovat astuneet koneiston varpaille. Jatkuvasti mm. korruptiosta kirioittaneen Novaja Gazetan toimittajia on pahoinpidelty ja murhattu, eivätkä viranomaiset ole tutkineet lehden tekemien paljastusten todenperäisyyttä. Hyökkäysten uhreiksi ovat joutuneet muutkin väärinkäytöksistä ilmoittaneet. Juuri rikoksen paljastajia väijyvä uhka takaa piilevän pelon ja varmistaa epävirallisen varjohallinnon otteen. Arvostetun Pietarin Nahimovskin meriakatemian nuoria kadetteja hakattiin talvella 2003 simputuksen yhteydessä henkihieveriin. Yhden kadetin äiti Marina Soboleva vaati jutun tutkimista. Armeijan tarkastuskomiteat otesi, ettei mitään ole sattunut. Sen jälkeen Sobolevan kimppuun käytiin ja pojan lisäksi äitikin pahoinpideltiin sairaalakuntoon.

Nöyryyttävä asevelvollisten simputtaminen hengen menetyksiin johtavine pahoinpitelyineen ja jopa raiskauksineen tuntuu juurtuneen pysyväksi osaksi venäläistä sotilaskulttuuria. Venäjän armeija menettää vuosittain parin pataljoonan verran sotilaita kiusaamisen seurauksena. Tsetsenian sodassa sotilaille annettiin käytännössä vapaat kädet ilman seurausten pelkoa myös siviilien kohtelussa. Lukuisten väkivallantekojen tutkimatta jättäminen on ollut selvä signaali eikä ole vaikea ajatella että sama perinne on tänään voimassa Itä-Ukrainassa. Tulitaukosopimukseen kirjattu syytesuoja/armahduspykälä herättää ajatuksia.

Joidenkin mielestä kaikki Tsetseniassa sotineet ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja ova näin yhteisen syyllisyyden vankeja, jolloin ketään ei voida enää tutkia. Ainoastaan yksi räikeä tapaus on viety oikeureen, tämäkin Euroopan Neuvoston painostuksesta. Oikeudenkäynnistäkin tehtiin Venäjällä farssi jossa nuoren tsetseenitytön raiskannut ja tappanut eversri Juri Buddnov yritettiin keinoilla millä hyvansä vapauttaa syytteistä. Osalle venaläisiä Budanov olikin ihailtu kansallissankari! Suhtautumisessa heijastuu näkymättömän valtakoneiston kannatus, sillä Budanovia ei suinkaan ole vaadittu rangaistavaksi lakien mukaan, vaan mielenosoittajat ovat ajaneet hänen vapauttamistaan. Kokonaisuutena tämäkin näytösoikeudenkäynti oli raskas haaste oikeuslaitokselle, koska länteen on pitänyt viestittää toista kuin kotiyleisölle.

Myös Moskovan teatterikaappauksen sekä Breslanin koulukaappauksen jälkihoito havainnollistaa valvotun kaaoksen periaatteita. FSB:ne rikoisyksikkö vapautti tsetseenien panttivangeiksi ottaman teatteriyleisön tainnuttavan kaasun avulla. Koska lääkäreille ei annettu tietoa kaasun vasta-aineista eikä tajuttomien uhrien nopeaa kuljetusta hoitoon järjestetty, moni menehtyi turhaan.

Breslanissa taas viranomaiset keskittyivät ensin estämään kaikki yritykset neuvotteluyhteyksien avaamiseksi koulun kaapanneisiin terroristeihin ja aloitti oman operaationsa panttivankeja täynnä olevaan koulun voimistelusaliin panssarivaunun kanuunalla ja singolla ammutuilla kranaateilla sekä konekiväärien silmittömällä tulituksella ikään kuin maksimoidakseen tarkoituksella siviiliuhrien määrän. Breslanin uhreille ei koskaan tehty asianmukaista kuolinsyytutkimusta eikä paikalla tehty rikostutkintaa. Ja miksi olisi koska syylliset oli jo päätetty ja sankarit palkittu. Operaatioiden toteuttajien ei tarvinnut laiminlyönneistä huolehtia. Tutkimuksia ei tehty, vaikka muutama kansanedustaja niitä vaati. Iskun suunnittelijat palkittiin - mutta salaisesti -Venäjän sankarin arvonimillä. (Venäjän sankarin arvonimen sai jopa yksi tapauksen aikana lomalla ollut johtaja joka kuuli tapauksesta vasta jälkeen päin.) Kukaan ei kysellyt, kuinka raskaasti aseistetut tsetseenit pääsivät kaappaamaan teatterin tarkoin vartioidussa Moskovassa tai liikkumaan Venäjän armeijan tarkkaan valvomilla alueilla. Kansalaiset saivat jälleen selkeän viestin, miten järjestelmä toimii ja ettei tavalliseen kansaan kuuluvan ihmishengellä ole Venäjällä mitään arvoa, ei edes ensimmäistä koulupäiväänsä viettävän lapsen.

Nord-Osten iskun käytännön toteuttajat olivat kuitenkin tyytymättömiä, koska kunnianosoitukset jaettiin vastoin heidän näkemyksiään. Näin tiedot palkitsemisesta vuotivat julkisuuteen. Anna Politkovskaja on paljastanut, miten kaikki sodassa annetut kunnianosoitukset ja Venäjän sankarin arvot ovat sotasalaisuuksia. Niitä ei kerrota julkisuuteen, vaan ne ovat pelkkaa viranomaistietoa. Menettely pakottaa kysymään, onko palkitsemisessa sittenkin jotain hävettavää. Vastaus voi loytya ratkaisujen perusteluista. Putinin kaudella kukaan ei ole saanut Venäjän sankarin arvoa ihmishenkien pelastamisesta. Montakohan Venäjän sankarin arvonimeä on salaisesti myönnetty Itä-Ukrainan operaatioista?

Erikoinen piirre väkivaltakoneistoa on vielä sen oma kieli, mat, jonka sanaston keskeisiä osia ovat sukupuolielinten pilkkanimet. Mat on niin raakaa, että ns. hyvät tavat kiekävät sen julkisen käytön. Putin kuitenkin osoitti kovuutensa Tsetsenian sodan alkaessa turvautumalla matiin televisiossa. Silloinen pääministeri kerskui, miten bandiitit nitistetään huusseihin. Matin kaytto on fyysistä väkivaltaa helpompi tapa saada kiusalliseksi käyvät henkilot hiljaisiksi. Kukapa haluaa havyttomyyksiä niskaansat. Matin suvaitseminen armeijan komentokielenä on sekin osa varjohallintoa.

Valvottu kaaos koskettaa suomalaisia läheisimmin Venäjiin rajalla. Siellä se tiivistyy jopa päivien rekkajonoiksi, kun Venäjän tulli yhtäkkiä innostuu soveltamaan uusia tai vanhoja määräyksiä kirjaimellisesti. Rajalla ei kuitenkaan ole koskaan ongelmia, kun Euroopan Unionin valtuuskunnat tulevat tarkistamaan EU:n ja Venäjän yhteisen rajan toimintaa. Näkymättömän valtakoneiston osaset tietävät, millainen tilanne rajalla milloinkin vastaa kulloisiakin tavoitteita. Venäjän johto näyttelee tietämätöntä vakuuttaessaan kaikissa neuvotteluissa suomalaisten kanssa rajan tullaus ja liikenneongelmien korjaantuvan - ja yleensä vielä nopeasti.

Laskun maksavat suomalaiset kuljetusliikkeet. Suomalaisyrittäjien kilpailukyky on hyytynyt valvotun kaaoksen haasteisiin, josta selviävät vain venäläiset rekka-autot. Suomalaisautot turkitaan tarkkaan ja huomautettavaa löytyy aina tarvittaessa toisin kuin venäläisrekisterissä olevista rekoista. Silti lopullisia maksajia ovat tavalliset venäläiset. Venäjän tuonnista arvellaan neljänneksen jäävän kirjaamatta tulliita, ja näin tuontitullit ovat poissa valtion kassasta.

Harmaan tuonnin määrä paljastuu verrattaessa tullin tilastoja Venäjän keskuspankin tuontitietoihin. Miten neljännes tuontitavaraa kulkee tullin ohi, kun hetkittäin mikään ei liikahda rajan yli? Näkymätön varjokoneisto selittää aukottomuudessa olevat, mutta vain harvojen käytettävissä olevat reiät. Suomalaisyritykset puhuvat tullauksesta kauniisti taitolajina.

Kaksoislaskutus on yksi tullin ohi vievistä oikoteistä. Siinä Suomen tullille näytetään yksi lasku, mutta kokonaan toinen esitetään Venäjän tullille, sillä rajaa ylitettäessä tavaroiden arvo alenee tuntuvasti. Kaksoislaskutus on jo käsitteenä oivallinen ja ohjaa ymmärtämään virallisen ja epävirallisen vuorovaikutussuhteita muuallakin yhteiskunnassa.

Suomalaiset turistit ovat maistaneet valvottua kaaosta Viipurissa. Matkailijoiden ryöstelyä ei saatu kuriin ennen suomalaisten matkanjärjestäjien boikottia, koska ei haluttukaan. Jotta pikakäynnille kaupunkiin tulleet alistuisivat varkauksiin, rikosilmoitusten teko järjestettiin tunteja vieväksi operaatioksi. Lopuksi suomalaiset on vielä leimattu varsinaisiksi syypäiksi koko ryöstelyongelmaan. Julkinen järjestysvalta on toimillaan havainnollistanut, miten todellista valtaa käytetään Viipurissa.

Valvotun kaaoksen mielivallan voi poistaa vain toimiva oikeusjärjestelmä. Se edellyttää riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja neuvostoajoilta periytyvän, epävirallisia valtateitä kulkevan poliittisen napanuoran katkaisemista. Lisäksi tuomareiden palkkatason on oltava riittävän korkeaa, jotta lahjonta eliminoituisi. Yhtä oleellista on lakien noudattamisen uskottavuutta heikentävien väärinkäytösten tutkinta. Todellinen valta pysyy piilossa niin kauan kuin viranomaisten toimintaa koskevat paljastukset hautautuvat tai rikkomuksista ilmoittavat joutuvat kärsimään. Samalla valikoiva oikeudenkäyttö mädättää perustuksia ja on este kansalaisyhteiskunnan rakentamiselle.

Putinin lentäviin lausahduksiin kuuluu vaatimus lakien diktatuurista. Se ei kuitenkaan merkitse valvotun kaaoksen eliminointia. Lakien diktatuurilla syntyy pelkoa ylläpitävää kuria, mutta ei järjestystä. Sen luominen vaatii oikeusvaltiota,jossa lakeja noudatetaan ja sellaista emme tule Venäjällä näkemään niin pitkään kun valta on kaikkialle yhteiskuntaan soluttautuneella KGB/FSB verkostolla.

Venäjä ei ole valtio jolla on tiedustelupalvelu. Venäjä on tiedustelupalvelu jolla on valtio.

 

[Minuteman]

Pointti on se että on hupaisaa miten Hodorkovskista on tehty joku jeesushahmo: niin kauan kun hän oli Putinin jenkissä vielä mukana, niin ei häntä pidetty yhtään pienempänä rosvona kuin muitakaan oligarkkeja.

Siksi onkin kiintoisaa miettiä mikä on se ratkaiseva ero Hodorkovskin ja edelleen Forbesin miljardöörilistalla patsastelevien venäläisoligarkien kanssa. Browderin tarina ja siinä näkyvät vastaavuudet Hodorkovskin kanssa sitten pistivät miettimään oliko Hodorkovskin suurin erehdys ryhtyä suunnittelemaan muodostaa JukosSibneftistä monikansallinen suuryritys jossa puolet omistuksesta sekä määräysvallasta kuuluisi ChevronTexacolle ja ExxonMobilille.

Putinin reaktion selitykseksi on tarjottu sitä että Putin ei halunnut kansalismielisesti antaa Venäjän luonnonvaroja ulkomaalaisten omistukseen mutta onko se todellinen syy?

Syy saattaa olla pikemminkin siinä että määräysvallan siirtyessä edes osittain länsimaisille toimijoille, nämä alkaisivat vaatia yhtiöissä aivan toisenlaista pelisääntöjen noudattamista, mm. varastamisen loppumista ja - hui kauhistus! - lahjuksien maksamisen loppumista. Ja koska JukosSibneft oli hyvin merkittävä talouden tekijä aikanaan, länsimaiset liiketoimintasäännöt olisivat levinneet laajemmallekin kun yhtiö olisi alkanut vaatia venäläisiltä yhteistyökumppaneiltaan samanlaista sopimuksia ja sääntöjä kunnioittavaa johtamiskulttuuria. Tämä olisi tarkoittanut eräänlaista liike-elämän oranssia vallankumousta Venäjän talouden kovassa ytimessä. Se olisi merkinnyt lahjusvirtojen volymin pienenemistä ja niistä ammentavien elintason laskua.

Sama hypoteesi selittäisi miksi Bill Browderkin potkittiin pois Venäjältä.

Mitäpäs kuvio onkin näin yksinkertainen. Putin pääsi 90-luvulla Pietarin vuosina kiinni suuriin rahoihin kavaltamalla varat joilla piti hankkia ruokaa nälänhädän uhkaamaan kaupunkiin, muistaakseni 90 miljoonaa dollaria. Myöhemmin hän otti mallia oligarkeista ja ryhtyi ohjaamaan valtion vientikauppaa kulkemaan tuntemattomien off-shore -yhtiöiden kautta, mm. ystävämme Gennadi Nikolajevitš Timtšenkon, Putinin judokaverin siihen aikaan omistaman Gunvoirin. Nälkä kasvoi syödessä ja Venäjän kansallisomaisuutta on kupattu toista kymmentä vuotta Putinin ystäviksi kutsutun oligarkilauman toimesta ja aika vaikea kuvitella mammonalle person Putinin jättäneen käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. Maidan Moskovassa tietäisi kavalluksen paljastumista ja nöyryyttävää rikosoikeudenkäyntiä joten nyt pelataan kansalliskiihkon kortilla ja lietsotaan sotaa. Tilintarkastuksen pelossa.

Entäpä jos Putin ei hamuakaan paikkaa historiassa vaan on ihan vaan pelkkä varas, kavaltaja joka pelkää kiinni jäämistä?

http://vapaavenaja.fi/post/80191536298/big-t

 

[Minuteman]

Suomen Kuvalehti, Ulkomaat Eurooppa
”Putin tuhosi oligarkit noustakseen itse suurimmaksi oligarkiksi”
Amerikkalaismiljonääri Bill Browder rikastui Venäjällä - ja ryhtyi ristiretkelle Putinin hallintoa vastaan.
Teppo Tiilikainen
SK 08/2015

Bill Browder on luopunut siviilityöstään investointipankkiirina ja kiertää maailmaa puhumassa Venäjän valtion mädännäisyydestä. Hänellä on siihen varaa, sillä hän ehti siirtää rahansa pois maasta ennen kuin hänet karkotettiin Venäjältä vuonna 2005.

Browderin vaimo on venäläinen eikä hänellä ole mitään venäläisiä vastaan. Mutta Venäjän hallitusta hän pitää rikollisjoukkona, joka toimii samankaltaisella logiikalla kuin mafia.

”Venäjällä on 140 miljoonaa normaalia, rehellistä ihmistä ja noin miljoona rikollista”, hän sanoo. ”Valitettavasti maan johto on noiden rikollisten käsissä.”

Browder, 50, kertoo näkemyksiään puhelimitse Lontoon Sohosta. Tarkoituksena on keskustella Red Notice -kirjasta, joka kertoo hänen pitkästä kamppailustaan Kremlin valtakoneistoa vastaan.

Red Notice ilmestyi viime viikolla suomeksi WSOY:n kustantamana. Nimi viittaa etsintäkuulutukseen, joita Venäjän turvallisuuspalvelu FSB tehtailee Browderista ja muista ulkomailla asuvista vastustajistaan kansainväliselle rikospoliisijärjestölle Interpolille.

Interpol on torjunut Browderiin kohdistuneet etsintäkuulutukset poliittisina, ja hän on päässyt toistaiseksi liikkumaan ongelmitta. Maaliskuussa hän aikoo matkustaa Tukholmaan esittelemään kirjaansa. Helsinkiin hän ei uskalla tulla.

”En luota Suomen viranomaisiin”, Browder sanoo. Hän muistuttaa, että venäläis-kanadalainen liikemies Oleg Galuško joutui muutama vuosi sitten istumaan syyttömänä seitsemän kuukautta Vantaan vankilassa Venäjän asettaman etsintäkuulutuksen perusteella.

Browder tuomittiin pari vuotta sitten Venäjällä poissaolevana yhdeksän vuoden vankeuteen. Hän on varma, että FSB etsii sopivaa hetkeä pidättääkseen hänet missä tahansa.

”Pelkään, etteivät Suomen viranomaiset pystyisi puolustamaan minua tiukan paikan tullen”, hän sanoo. ”Suomi tekee monesti päätöksensä poliittisin eikä juridisin perustein, kun kysymys on Venäjästä.”



Browderin sukutausta on erikoinen. Hänen isoisänsä Earl Browder oli 1930-luvulla Yhdysvaltain kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja kaksinkertainen presidenttiehdokas.

Pojanpojasta tuli kuitenkin kapitalisti.

Bill Browder opiskeli taloustieteitä Chicagon yliopistossa ja aloitti sijoittajan uransa Puolassa Boston Consulting Groupin palveluksessa. Neuvostoliiton romahdettua hän siirtyi investointipankki Salomon Brothersin Venäjän sijoitustoiminnan vetäjäksi.

Venäjä ryhtyi noihin aikoihin yksityistämään valtion omaisuutta presidentti Boris Jeltsinin johdolla. Hallitus jakoi kansalaisille yksityistämiskuponkeja. Monet myivät kuitenkin kuponkinsa eteenpäin pilkkahintaan, se antoi sijoittajille loistavan mahdollisuuden rikastua.

Kuponkien avulla yksityistettiin kolmasosa venäläisyrityksistä. Yhtiöiden markkina-arvo oli tuolloin runsaat kolme miljardia dollaria. Browder laskeskeli, että Venäjän koko kansantalouden arvo oli siten vain kymmenen miljardia dollaria. Kuudesosa Yhdysvaltain suurimman kauppaketjun Wal-Martin arvosta.

Browder ymmärsi tilaisuutensa tulleen. Hän perusti vuonna 1996 varainhoitoyhtiö Hermitage Capital Managementin ja ryhtyi haalimaan aliarvostettujen energia- ja metalliyhtiöiden osakkeita.

Hermitage menestyi erinomaisesti. Vuonna 1997 se arvioitiin koko maailman menestyneimmäksi rahastoksi. Sijoitusten arvo oli kohonnut siihen mennessä 718 prosenttia.

Vuoden 1998 talouskriisi merkitsi takapakkia myös Browderille. Ruplan arvo romahti 70 prosenttia, ja monet pankit ajautuivat konkurssiin.

”Toukokuussa rahastoni arvo putosi järkyttävät 33 prosenttia”, Browder muistelee kirjassaan. ”Kun pöly vihdoin laskeutui, rahasto oli menettänyt 900 miljoonaa dollaria, 90 prosenttia arvostaan.”



Venäjän tulevaisuus näytti tuolloin synkältä. Valtionlainojen korot kohosivat ylimmillään 120 prosenttiin, ja tilanne rauhoittui vasta sen jälkeen, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki järjestivät Venäjälle 22,6 miljardin dollarin pelastuspaketin.

Monet ulkomaiset yritykset pakenivat Venäjältä, mutta Browder ei luovuttanut. Se kannatti, Venäjän talous kääntyi 2000-luvulla vahvaan kasvuun raakaöljyn hinnannousun ansiosta.

Browder osallistui aktiivisesti Hermitagen omistamien yhtiöiden kehitystyöhön. Hän kiinnitti huomiota korruptioon ja vaati, että yhtiöissä alettaisiin noudattaa länsimaista hallintotapaa. Hän paljasti, että Venäjän valtion sähköyhtiö Rao UES yritettiin yksityistää valtavalla alennuksella oligarkeille ja haastoi maan suurimman liikepankin Sberbankin hallituksen oikeuteen halpojen osakkeiden myymisestä sisäpiiriläisille.

Browder sai vielä tässä vaiheessa taustatukea presidentti Vladimir Putinin hallinnolta, joka kävi omaa taisteluaan oligarkkeja vastaan.

”Meillä oli tuolloin yhteisiä vihollisia”, Browder sanoo.

”Oligarkit varastivat minulta rahaa ja Putinilta valtaa. Putin tuki taisteluani, ja erehdyin kuvittelemaan, että hän halusi puhdistaa Venäjän. Mutta hän halusi vain tuhota oligarkit noustakseen itse kaikkein suurimmaksi oligarkiksi.”

Pelin henki koveni öljy-yhtiö Jukosin pääomistajan Mihail Hodorkovskin pidätyksen jälkeen vuonna 2003. Putin aloitti täysimittaisen sodan Hodorkovskin liikekumppaneita ja tukijoita vastaan. Muut oligarkit ymmärsivät pyrkiä yhteistyöhön Kremlin kanssa.

”He menivät Putinin luokse ja kysyivät, kuinka heidän pitäisi toimia välttääkseen vankilan. Luulen, että Putin vaati heiltä 50 prosenttia voitoista”, Browder väittää.

Browder oli ulkomaalainen, hän ei huomannut vaaraa ja jatkoi kamppailuaan korruptiota vastaan. Puuttuessaan kaasujätti Gazpromin ja öljy-yhtiö Surgutneftegazin rikoksiin hän teki ratkaisevan virheen, sillä ne kuuluivat presidentin reviiriin.

”Luulin taistelevani Putinin vihollisia vastaan, mutta tosiasiassa taistelin hänen liittolaisiaan vastaan”, Browder sanoo.



Hermitage Capital aloitti Venäjällä vaatimattomalla 25 miljoonan dollarin pääomalla. Sijoitusten arvo kohosi 4,5 miljardiin dollariin vuonna 2005. Browder oli silloin suurin yksittäinen sijoittaja Venäjän osakemarkkinoilla.

Menestys pantiin merkille myös Kremlissä, ja Hermitage pantiin tarkkailuun. Marraskuussa Browder pysäytettiin Šeremetjevon lentokentän VIP-aulassa ja vietiin ilman selityksiä pidätyshuoneeseen, kun hän oli palaamassa Moskovaan viikonloppumatkalta Lontoosta.

Seuraavana aamuna huoneeseen marssi kaksi sotilassaappaista virkailijaa, jotka ohjasivat hänet Lontoon-koneeseen. Browder oli helpottunut. Hän oli pelännyt, että hänet oli vangittu, mutta hänet olikin vain karkotettu maasta. Viranomaisten mukaan Browder oli ”uhka kansalliselle turvallisuudelle”.

Hermitage Capital sai jatkaa toimintaansa, mutta sitä tarkkailtiin jatkuvasti. Kesällä 2007 yhtiön Moskovan-konttoriin ja Browderia avustaneeseen lakiasiaintoimisto Firestone & Duncaniin tehtiin kotietsintä, jonka aikana yksi lakimiehistä hakattiin sairaalakuntoon.

Browder ei voinut enää itse matkustaa Moskovaan, joten hän pyysi Firestone & Duncanin verolakiosaston johtajaa Sergei Magnitskia selvittämään tilannetta. Browder piti Magnitskia Venäjän parhaana verolakien asiantuntijana, sillä hän ei ollut hävinnyt yhtään oikeusjuttua.

Magnitskille valkeni pikkuhiljaa, ettei Hermitage omistanut enää kaikkia sijoituksiaan Venäjällä. Kolme yritystä oli rekisteröity kaikessa hiljaisuudessa uudelleen kazanilaiselle Pluton-yhtiölle, jonka omistajaksi merkitty Viktor Markelov oli tuomittu 2000-luvun alussa vankilaan taposta. Rekisteröinnissä oli käytetty hyväksi Hermitagen ratsiassa takavarikoituja dokumentteja ja leimoja.

Magnitski jatkoi tutkimuksiaan ja huomasi, että Hermitagen omistamien yhtiöiden maksamia veroja oli palautettu uusille omistajille. Viranomaiset olivat väärentäneet kirjanpitoa ja saaneet yritykset näyttämään tappiollisilta. Sen jälkeen he olivat vaatineet tappioiden perusteella valtiota palauttamaan 230 miljoonaa dollaria jo maksettuja veroja.



Petoksen jäljet johtivat sisäministeriön, syyttäjäviraston, veroviraston ja turvallisuusministeriön johtoon. Browder vuoti tietonsa amerikkalaiselle The New York Timesille sekä Venäjän merkittävimmälle riippumattomalle talouslehdelle Vedomostille. Hän pääsi puhumaan asiastaan myös Moskovan suosituimman riippumattoman radioaseman Eho Moskvyn puhelinhaastattelussa.

”Kävin suorassa lähetyksessa järjestelmällisesti läpi koko koettelemuksen: ratsiat, yhtiöidemme varastamisen, oikeuden väärät päätökset, tuomittujen rikollisten osuuden, poliisien osallisuuden ja tärkeimpänä varkauden, jolla oli viety veronmaksajien rahoja 230 miljoonaa dollaria.”

Browder teki rikosilmoituksen, ja Magnitskia kuultiin todistajana. Osa rikostutkijoista oli ollut mukana yrityskaappauksessa, ja he nostivat lopulta syytteen Magnitskia vastaan. Marraskuussa 2008 Magnitski haettiin kotoaan ja vietiin pahamaineiseen Butyrkan tutkintovankilaan.

”Sergei sijoitettiin selliin, jossa oli neljätoista muuta vankia mutta vain kahdeksan sänkyä”, Browder kertoo. ”Valot paloivat ympäri vuorokauden, ja vangit nukkuivat vuorotellen. Tarkoituksena oli selvästi valvottaa väkisin häntä ja muita poliittisista syistä vangittuja.”

Browderin mukaan Magnitskia kidutettiin vankilassa toistuvasti. Marraskuussa 2009 hänet siirrettiin erittäin huonossa kunnossa Matroskaja Tišinan vankilaan, jossa myös Hodorkovskia pidettiin aikoinaan. Hänet suljettiin eristysselliin ja kahlittiin käsiraudoilla sängynlaitaan.

Magnitski pyysi vartijoita soittamaan asianajajalle ja syyttäjälle, mutta he eivät suostuneet auttamaan häntä.

”He alkoivat hakata häntä raivokkaasti kumipampuillaan”, Browder kertoo. ”Tunti ja kahdeksantoista minuuttia myöhemmin selliin saapui siviililääkäri, joka löysi Sergein kuolleena lattialta.”

Sergei Magnitski oli kuollessaan 37-vuotias. Vankilan viranomaiset väittivät, että hän oli kuollut ”haimanekroosiin, vatsakalvon puhkeamaan ja toksiseen šokkioireyhtymään”.

Myöhemmin sisäministeriö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan hän oli kuollut ”sydämen vajaatoimintaan ilman merkkejä väkivallasta”.

Browderin mukaan sisäministeriö väärensi kuolinsyyn lisäksi myös Magnitskin kuolinajan ja -paikan. Ministeriön mukaan hän kuoli kello 20.50 vankilan tapaturma-asemalla lääkärien yrittäessä elvyttää häntä. Magnitskin alun perin tutkineen siviililääkärin mukaan hän kuoli Matroskaja Tišinan eristyssellin lattialle.

Magnitskin murha sai Browderin luopumaan työstään investointipankkiirina.

”Olen nykyisin täysipäiväinen ihmisoikeusaktivisti”, hän sanoo. ”Olen luvannut sen Magnitskin perheelle ja myös itselleni.”

Browder lobbasi pitkään Yhdysvaltain kongressia ja sai sen säätämään marraskuussa 2012 niin sanotun Magnitski-lain. Sen perusteella Yhdysvallat kieltäytyy myöntämästä maahantuloviisumeja venäläisviranomaisille, joiden katsotaan syyllistyneen Magnitskin murhaan. Myös heidän mahdolliset pankkitilinsä Yhdysvalloissa on jäädytetty. Euroopan parlamentissa on keskusteltu vastaavista toimista.

Venäjän nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev määräsi presidenttikaudellaan vuonna 2009 viranomaiset tutkimaan Magnitskin tapauksen uudelleen, mutta tutkimukset eivät johtaneet mihinkään. Sen sijaan aiemmin nostettu oikeusjuttu Magnitskia vastaan jatkui.

Sergei Magnitski tuomittiin Moskovassa veropetoksesta vajaat neljä vuotta kuolemansa jälkeen. Browder tuomittiin samassa oikeudenkäynnissä poissaolevana yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen 17 miljoonan dollarin veropetoksesta.

Venäjä vastasi Magnitski-lakiin kieltämällä venäläislasten adoptiot Yhdysvaltoihin ja vaikeuttamalla Yhdysvaltain rahoittamien kansalaisjärjestöjen toimintaa Venäjällä. Samalla se loi oman mustan listan amerikkalaisille virkamiehille.

Amerikkalaiset senaattorit Ben Cardin ja John McCain ajavat nyt uutta maailmanlaajuista Magnistski-lakia, joka kohdistuisi kaikkia törkeään korruptioon syyllistyneitä vastaan. Käytännössä heidän Yhdysvalloissa olevat varansa jäädytettäisiin ja heiltä kiellettäisiin pääsy maahan.

Venäjän hallitus on yrittänyt asettaa Browderin uskottavuuden kyseenalaiseksi. Se on väittänyt, että hän on Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelujen agentti, ja että hän on lahjonut Yhdysvaltain kongressin ja Euroopan parlamentin toimimaan Venäjää vastaan.

Browderin puheet saattavat kuulostaa epäuskottavilta Suomessa, sillä täällä on totuttu tekemään yhteistyötä venäläisten kanssa. Magnitskin kuolemaan johtaneita tapahtumia tarkasti seurannut kansalaisaktivisti ja Venäjän-tuntija Kerkko Paananen pitää niitä kuitenkin täysin uskottavina.

”Browder puhuu asioista, joista olisi pitänyt puhua jo Jeltsinin aikana”, hän sanoo. ”Myös Venäjän liberaali oppositio ja monet arvostetut länsimaiset tarkkailijat, kuten Luke Harding ja Edward Lucas, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Venäjän valtio toimii samalla logiikalla kuin mafia.”

 

[aj77]

aj77: Saat vuodatuksestasi neljä foliohattua viidestä.

Ei ollut foliota tuossa.
Suosittelen Oliver Stonen tuotoksia. Mies lopetti elokuvien tekemisen vuosiksi ja teki hienon sarjan Usan salattu historia. Itse muistan vain lukeneeni vuosia sitten että miestä syytettiin jostain syystä kommunistiksi. Ei hajuakaan,mistä moinen voisi johtua,ennenkö selvisi että sehän laittoi nuo kaikki tiedossa olevat asiat dokumentin muotoon. Sellaista ei ole tehty.Voiko kuvitella,että vielä modernina nykypäivänäkin sama kommunisminase otettiin käyttöön. Tosin kaikkihan nuo ovat päiväkirjoissa ja historiankirjoissa.

 

[Minuteman]

Oliver Stone on löytönyt itselleen markkinaraon joka takaa hänelle hyvät tulot. Maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan riittävästi salaliittoteorioille persoa marginaaliväkeä jotka ottavat Stonen jutut tosissaan. Kaveri tekee mainioita elokuvia mutta loppuviimein ei ole mitään muuta kuin viihdetaiteilija, välistävetäjä joka vie sinun ja kavereittasi leffarahat ja vastineeksi silittelee parin tunnin myötäkarvaan ihmisiä joiden mielestä USA on lähtökohtaisesti väärässä ja aina liikkeellä mal fide.

 

[Vonka]

En minäkään maailmankuvaani taida Oliver Stonen tai Steven Seagalin varaan jättää.

 

[aj77]

Oliver Stone on löytönyt itselleen markkinaraon joka takaa hänelle hyvät tulot. Maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan riittävästi salaliittoteorioille persoa marginaaliväkeä jotka ottavat Stonen jutut tosissaan. Kaveri tekee mainioita elokuvia mutta loppuviimein ei ole mitään muuta kuin viihdetaiteilija, välistävetäjä joka vie sinun ja kavereittasi leffarahat ja vastineeksi silittelee parin tunnin myötäkarvaan ihmisiä joiden mielestä USA on lähtökohtaisesti väärässä ja aina liikkeellä mal fide.

Tuossa ei ole mitään salaliittoa. Ihan samanlaisia tarinoita kuin sinä kerrot Venäjästä. En epäile niitä hetkeäkään. Se on juuri tuota mitä kerrot. Venäjällä ei vain ole yksinoikeus niihin. Ainoastaan niiden räväkkyyteen taitaa vaikuttaa venäläinen kulttuuri.

Usa ei ole lähtökohtaisesti väärässä. Se on vain suurvalta,erittäin merkittävä sellainen ja siksi sen päätökset maailmanpolitiikassa johtavat aina johonkin. Joskus hyvään ja joskus huonoon. Hyvään esimerkiksi siinä, että Roosevelt sai Saksan perustuslain muovattu haluamakseen. Kuten työntekijän oikeudet,ammattiliiton aseman. Sama projekti oli tarkoitus toteuttaa myös Usassa. Ehti kuolla ensin ja loppu on historiaa. Ihan normaaleja asioista. Ei tarvitse olla Usan vihaaja. Eihän Irakin sodassakaan ollut salaliittoa. Normaalia bisnestä silmänkantamattomiin ulottuvilla Haliburtonin rekkaletkoilla.

 

[Minuteman]

Dokumenttiprojekti: Venäläiset valtaajat

• Kesto: 59 min

Rikollisten arvioidaan kaappaavan jopa 20 000 venäläistä yritystä ja yhteisöä vuosittain. Kaappaajat toimivat tunnettujen poliitikkojen, tuomareiden ja poliisien suojeluksessa. Rikosten uhrit jäävät vaille oikeusturvaa.

• Esitetty: Ma 23.2.2015 klo 21.30 Yle TV1

http://areena.yle.fi/tv/2475667

 

[baikal]

Kannattaa katsoa.

 

[Maidan]

Dokumenttiprojekti: Venäläiset valtaajat

• Kesto: 59 min

Rikollisten arvioidaan kaappaavan jopa 20 000 venäläistä yritystä ja yhteisöä vuosittain. Kaappaajat toimivat tunnettujen poliitikkojen, tuomareiden ja poliisien suojeluksessa. Rikosten uhrit jäävät vaille oikeusturvaa.

• Esitetty: Ma 23.2.2015 klo 21.30 Yle TV1

http://areena.yle.fi/tv/2475667

Muuten asiallinen ja hyvä dokumentti, jos mies ei loppussa lihaa syödessä ryhtyisi monisanaisesti Putleria ylistämään, "hän on viisas, hänellä on hyvä muisti, hän ei juo-polttaa..( vai mikä se olikin)" jopa hänen äänikin hiukan muuttui, lipevyys kai sen tekee.. Putin ei ole viisas, viisas ihminen on jotain muuta, viisaus on akukana sitä rotan näköisestä kääpiöstä, mutta Putin on OVELA, rikollisella tavalla laskelmoiva ja juonittelva, hänellä on täysin rikollinen mielilaatu; tiedetään ettei mies edes lukenut paljon mitään, jokin Kolmas Imperiumi potaskan tasoiset kirjat ovat hänen mieleen, minusta hänen lukeineisuus on niin pinnallista, ettei kestäisi tarkastusta, hän ikinä ei suostuisi mihin tietoviisaan. Putinin "hyvästä muistista", no onhan se Brezhnevin verrattuna hyvä, tuohan ilman paperia tuskin muistaisi omaa nimeä.

 

[JOKO]

Syy saattaa olla pikemminkin siinä että määräysvallan siirtyessä edes osittain länsimaisille toimijoille, nämä alkaisivat vaatia yhtiöissä aivan toisenlaista pelisääntöjen noudattamista, mm. varastamisen loppumista ja - hui kauhistus! - lahjuksien maksamisen loppumista. Ja koska JukosSibneft oli hyvin merkittävä talouden tekijä aikanaan, länsimaiset liiketoimintasäännöt olisivat levinneet laajemmallekin kun yhtiö olisi alkanut vaatia venäläisiltä yhteistyökumppaneiltaan samanlaista sopimuksia ja sääntöjä kunnioittavaa johtamiskulttuuria. Tämä olisi tarkoittanut eräänlaista liike-elämän oranssia vallankumousta Venäjän talouden kovassa ytimessä. Se olisi merkinnyt lahjusvirtojen volymin pienenemistä ja niistä ammentavien elintason laskua.

Tämä on kyllä harvinaisen hölmö näkemys todellisuuden valossa. Länsimaisilla yhtiöillä on täydellinen määräysvalta monissa kehitysmaiden luonnonvaroja hyödyntävissä hankkeissa ja niiden tiimoilta ei koskaan ajeta "pelisääntöjen noudattamista, mm. varastamisen loppumista ja - hui kauhistus! - lahjuksien maksamisen loppumista." Eikä niissä hankkeissa myöskään kunnioiteta ihmisarvoa tai huomioida ympäristöä. Jälki on pikemminkin hirveätä niin ihmisten, ympäristön, kuin myös taloudenkin kannalta. Ei tämä toki tarkoita, etteikö venäläiset ryssi ihan samalla tavalla, mutta läntiseltä omistajuudelta on turha kuvitella yhtään sen parempaa suoritusta nähtyjen esimerkkien valossa.

 

[Vonka]

Tämä on kyllä harvinaisen hölmö näkemys todellisuuden valossa. Länsimaisilla yhtiöillä on täydellinen määräysvalta monissa kehitysmaiden luonnonvaroja hyödyntävissä hankkeissa ja niiden tiimoilta ei koskaan ajeta "pelisääntöjen noudattamista, mm. varastamisen loppumista ja - hui kauhistus! - lahjuksien maksamisen loppumista." Eikä niissä hankkeissa myöskään kunnioiteta ihmisarvoa tai huomioida ympäristöä. Jälki on pikemminkin hirveätä niin ihmisten, ympäristön, kuin myös taloudenkin kannalta. Ei tämä toki tarkoita, etteikö venäläiset ryssi ihan samalla tavalla, mutta läntiseltä omistajuudelta on turha kuvitella yhtään sen parempaa suoritusta nähtyjen esimerkkien valossa.

Lännen säännöillä pelataan parhaiten lännessä, mutta se johtunee enemmän siitä, että rikolliset voivat toimia kolmennessa maailmassa noiden valtioiden omien lainsäädäntöjen puitteissa. Yritysetiikka siellä riippuu yhtiöstä ja siitä, millaiset arvot se on asettanut itselleen ja noudattaako se omia arvojaan. Asia ei riipu siitä, onko "lännestä" vai "idästä". En ole kuullut, että esimerkiksi Stockmann tai Seppälä olisivat Venäjällä toimineet epäeettisesti.

Jos joku firma myrkyttää Intian Bhopalin, se tietysti muistetaan, mutta eipä tuon yrityksen takana mikään Bill Gates ollut.