1918 Vapaus tai kansalaissota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Edesmennyt P.T. Kekkonen, kaikkien itselataajien profeetta, oli myös melkoinen prosaisti. Ote hänen tyylinäytteestään ”Kalkkivaarin muistelmat”:

Kun Melinin komppania oli tekemässä koukkaustaan Naistenlahden jäällä, juostuaan kujaa Neulapadolla, olimme me jälkipuhdistusjoukot koulutettavina tehtäviimme. Oppimestarina toimi minua nuorempi mutta paljonkin kokeneempi Kajaanin sissi, jonka perässä myöhemmin hiihtelin erinäisiä peninkulmia, ensimmäisenä miehenä ahkion tekemässä jotoksessa. "Kun taistelu on voitettu, pannaan pystyyn TIVOLI. Onnenpyörän pyörityksen nimi on DESIMOINTI. Pelaajat pannaan riviin, ja joka kymmenes ammutaan. Jäljelle jääneet hajautetaan ja järjestetään riviin. Joka kymmenes ammutaan taas. Niin teimme Huoruslahdellakin ! DESI tarkoittaa kymmenys-osaa, minkä kouluja käyneet jo ennestään tietävätkin. Tämä lienee selvää tekstiä.. ?" Näin opetti Varkauden taisteluiden loppunäytöksen 17-vuotias veteraani käytännöllistä matematiikkaa.

"Milloinkas onnenpyörä pysähdytetään ?" Tätä kysyi muudan tyhmän oloinen oppilas - joku säveltäjä, tai muu komeljanttari. "Pakko lopettaa silloin, kun on vain yhdeksän pelaajaa jälellä", tokaisi itse-tietoinen opettaja, julki lausuen itsestään-selvyyden.

Lähde: http://www.guns.connect.fi/gow/kalkkis2.html
 

Tuo wikipedia-artikkeli on erinomainen esimerkki siitä, miksi tarina Suomen itsenäistymisestä kirjoitetaan aina irrallaan ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän tapahtumista. Totuus on sodan ensimmäinen uhri ja jälkikäteen asiat on tapana selitellä parhain päin.

Suomi ei vielä ollut de facto itsenäinen vuonna 1918 ja sisällissota oli osa Suomen ja Venäjän sisäistä konfliktia. Tällöin Venäjän keisarilliset lait, eivät olleet vain vieraan vallan säädöksiä, vaan sen hetken "yhteistä oikeutta", kun korvaavaa suomalaista lainsäädäntöä ei ollut vielä syntynyt tai vahvistettu itsenäisesti. Siksi oli luonnollista, että myös "ammutaan paikalla" -ohje perustui Venäjän sotatila-asetukseen, koska itsenäisyyden larppaajilla ei muutakaan lainsäädäntöä ollut.

Valkoinen hallinto teki tietysti kaikkensa kiistääkseen tämän, koska se olisi heikentänyt hallinnon oikeudellista asemaa: senaatista olisi tullut kapinahallinto tai väliaikaishallinto hajonneen keisarikunnan alueella. Vieraan vallan lain avoin soveltaminen olisi aiheuttanut periaatteellisen ristiriidan, koska valkoinen hallinto väitti olevansa suvereenin valtion laillinen hallinto.

Tulkinta piippuun jääneestä itsenäisyydestä on inhorealistinen myös punaisten kannalta: punaiset eivät olisi olleet pelkästään kapinallisia Suomen sisällä, vaan osa suurempaa bolševikkiliikkeen sotilaallista läsnäoloa. Venäjän näkökulmasta punaiset edustivatkin tärkeää neuvottelukumppania ja "valtio- tai järjestysvaltaa" Suomen alueella.

Suomen itsenäisyys alkaa de facto vasta Tarton rauhansopimuksesta 1920, mikä päätti maiden välisen sisällissodan. Rauhansopimuksessa vahvistettiin valtakunnan rajat sekä solmittiin uudet suhteet entiseen isäntävaltioon.
 
Viimeksi muokattu:
Vangitsemiset, nöyryyttämiset, ruoan, karjan, hevosten, omaisuuden pakko-otot, uhkailut jne. Ovat omiaan luomaan rankan kostomentaliteetin. Sitä ei tarvitse hyväksyä edes näin jälkikäteen, mutta inhimillisesti ymmärrettävää se on. Voin hyvin kuvitella, että tuo mentaliteetti olisi tarttunut vaikka minuun.
Ja se siihen aikaan pahin, eli punaisten tekemä muutamien pappien murhaaminen. Se oli monelle valkoiselle talonpojalle osoitus niin uskomattomasta pahuudesta, että meidän on nykyaikana vaikea sitä käsittää. Kun vihaan liittyy uskonnollinen taso, on jälki lähes väistämättä hyvin rumaa.
 
Tuo wikipedia-artikkeli on erinomainen esimerkki siitä, miksi tarina Suomen itsenäistymisestä kirjoitetaan aina irrallaan ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän tapahtumista. Totuus on sodan ensimmäinen uhri ja jälkikäteen asiat on tapana selitellä parhain päin.

Suomi ei vielä ollut de facto itsenäinen vuonna 1918 ja sisällissota oli osa Suomen ja Venäjän sisäistä konfliktia. Tällöin Venäjän keisarilliset lait, eivät olleet vain vieraan vallan säädöksiä, vaan sen hetken "yhteistä oikeutta", kun korvaavaa suomalaista lainsäädäntöä ei ollut vielä syntynyt tai vahvistettu itsenäisesti. Siksi oli luonnollista, että myös "ammutaan paikalla" -ohje perustui Venäjän sotatila-asetukseen, koska itsenäisyyden larppaajilla ei muutakaan lainsäädäntöä ollut.

Valkoinen hallinto teki tietysti kaikkensa kiistääkseen tämän, koska se olisi heikentänyt hallinnon oikeudellista asemaa: senaatista olisi tullut kapinahallinto tai väliaikaishallinto hajonneen keisarikunnan alueella. Vieraan vallan lain avoin soveltaminen olisi aiheuttanut periaatteellisen ristiriidan, koska valkoinen hallinto väitti olevansa suvereenin valtion laillinen hallinto.

Tulkinta piippuun jääneestä itsenäisyydestä on inhorealistinen myös punaisten kannalta: punaiset eivät olisi olleet pelkästään kapinallisia Suomen sisällä, vaan osa suurempaa bolševikkiliikkeen sotilaallista läsnäoloa. Venäjän näkökulmasta punaiset edustivatkin tärkeää neuvottelukumppania ja "valtio- tai järjestysvaltaa" Suomen alueella.

Suomen itsenäisyys alkaa de facto vasta Tarton rauhansopimuksesta 1920, mikä päätti maiden välisen sisällissodan. Rauhansopimuksessa vahvistettiin valtakunnan rajat sekä solmittiin uudet suhteet entiseen isäntävaltioon.
Mielestäni olet jäljillä. Toki Suomen itsenäisyyden olivat 1918 tunnustaneet Venäjä, Ranska, Ruotsi ja Saksa ja heti perään useat muut valtiot, ja voi ajatella, että asia sai vielä lisävahvistusta toukokuisesta senaatin joukkojen voitosta, mutta aika hajanaista touhu oli vielä pitkään. Heti alkuun olivat antaa koko maan saksalaisille vasalliksi.

Suomen vuoden 1918 sodan taustalla oli Venäjän keisarikunnassa 1900-luvun alusta lähtien lisääntynyt sisäinen epävakaus ja sen takana ensimmäinen maailmansota. Suomessa oli vuosien 1915–1917 aikana alkanut elintarvikepula. Venäjän keisarikunta ei enää ollut kyennyt entiseen tapaan toimittamaan Suomen suuriruhtinaskuntaan ruokaa. Tämä on todella tärkeä tekijä punakapinan takana. Sitten kun vielä Leniniä ja muut bolsut painostivat tuellaan ja vaatimuksillaan suomalaista työväenliikettä vallankumouksen toteuttamiseen, alkoi olla kypsää.

Eivät Venäjän vallankumoukset levinneet eikä niitä erikseen levitetty Suomeen, vaan maa oli silloin vielä Venäjän osana niiden vaikutuspiirissä a priori. Yhteiskunnan hajoaminen ja taistelu vallasta olivat Venäjällä ja Suomessa samanaikaiset ja samankaltaiset. Ne johtuivat pääosin samoista olosuhteista. Meillä voittivat valkoiset.
 
tarina Suomen itsenäistymisestä kirjoitetaan aina irrallaan ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän tapahtumista.

Suomi ei vielä ollut de facto itsenäinen vuonna 1918 ja sisällissota oli osa Suomen ja Venäjän sisäistä konfliktia.

Itse edustan sitä tulkintaa jonka mukaan Suomi oli itsenäinen 1918.
Tie itsenäisyyteen oli prosessi, jolle toki voi ajatella useitakin vuosilukuja, mutta oleellista kaiketi on se mistä alkaen maamme toiminta täytti itsenäisen maan tunnusmerkit. Suomessa voidaan pitäytyä täysin Suomen näkökulmassa tapahtuneista asioista, ilman suurta huomioimista maailmansotaan. Pikkuvaltio on kuin kaarnalaiva laineilla.

Suomen senaatin miehet kävivät uudenvuodenyönä 1917-18 Pietarin Smolnassa hakemassa Venäjän vallankumouksen keskeltä Leniniltä, Stalinilta, Trotskilta ja muilta kansankomissaarien neuvoston jäseniltä tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle. 4.1.1918 vallankumous-Venäjän ”työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea” sinetöi asian. Asiaa oli Suomessa puuhattu jo vuosia.
Tämän jälkeen sota Suomessa oli sisäinen asia ja itsenäisyyden tunnustamisia alkoi tippua muiltakin valtioilta vuoden 1918 aikana.

Itsenäisen ajattelun voimistuminen alkoi selkeästi tsaari Nikolai II -paskiasen aloittamista venäläistämis-toimista johon hommaan Suomeen nimitti kusipää Bobrikofin, jonka E. Schauman sitten tunnetusti ampui Helsingissä. (Rauha Schaumanin sielulle ja suur kiitos!)

Sitä seuranneissa tapahtumissa Suomessa alkoi olla valmiuksia aseelliseenkin Venäjä vastarintaan (Verikoirat) ja ajattelu oli vahvaa itsenäisen valtion toimintaa. Kun Lenin ja Stalin sitten hyväksyivät itsenäisyytemme, asia oli sillä selvää ja Suomi selvitti loput ihan sisäisenä asiana.

.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän suomi haki hyväksymisiä korkeapaineella ja moni ulkovalta ilmoitti, että ensin venäjän hyväksyntä, sitten vasta hyväksytään. Bolsut hyväksyivät, valkoinen venäjä ei. Bolsut kannattelivat keisarin saksan aisaa, valkoista venäjää tukivat saksan viholliset.

Kyllä suomi tuli itsenäiseksi kapean portin läpi. Itsenäisyyden aidosti viimeisteli saksan tappio ms ssa. Jos se olisi voittanut, mikä olisi ollut suomen itsenäisyyden taso? Jos bolsut olisivat hävinneet valkoisille olisiko suomi itsenäistynyt?

Jos saksa olisi voittanut länsirintamalla olisiko se kääntynyt itään ja suomi mukaan siihen sotkuun? Jos suomen kansa olisi ollut pääosin valkoista, olisivatko venäjän valkoiset vetäneet suomen venäjän sisällissotaan? Jos jos.
 
Jos saksa olisi voittanut länsirintamalla olisiko se kääntynyt itään ja suomi mukaan siihen sotkuun? Jos suomen kansa olisi ollut pääosin valkoista, olisivatko venäjän valkoiset vetäneet suomen venäjän sisällissotaan? Jos jos.
Mannerheim varmasti olisi nähnyt itsensä mielellään Pietarin vapauttajana, ja toisaalta, jos hän siihen olisi kyennyt, pelkästään hänen arvovaltansa ja voimansa olisi taannut itsenäisyyden.

Vielä vuosi 1919 oli kuitenkin kuuma. Epävakaissa oloissa aktivistit puuhasivat sotaretkeä Pietariin ja Aunukseen.

Tarkoituksenahan oli rientää Venäjän sisällisodassa valkoisten kenraalien avuksi puna-armeijaa vastaan. Suomen itsenäisyys oli määrä säilyttää. Lisäksi haikailtiin palkkiona Petsamon ja Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, jos Suomi antaisi tukensa Venäjän valkoisille kenraaleille.

Mannerheim oli tuolloin valtionhoitaja. Hän olisi kevyesti voinut ottaa vallan itselleen mutta ei tehnyt sitä. Kokoomus ja RKP halusivat kuningaskunnan ja demarit kaiken vallan eduskunnalle. Ståhlberg ja Santeri Alkio ovat niitä, joita pitää kiittää tasavaltaisesta hallitusmuodostamme.

Mannerheim kirjoitti vielä lokakuussa 1919 kirjeen Ståhlbergille. Kirjeessä hän kertoi, että jos valkoiset kenraalit voittavat, olemme lirissä, jos emme ole menneet auttamaan. Tilannetta piti vähintään tarkkailla.

Ei kuitenkaan valtiona tehty mitään sellaista, mutta Itä-Karjalassa pyöri vapaaehtoinen retkikunta. Aunuksen retken eduskunta hyväksyi, mikä mahdollisti sen rahoituksen, mutta 'Petrogradin' sotaan ei menty. Siihen vaikutti sekin, että valkoiset kenraalit eivät lopulta hoitaneet omia osuuksiaan niin, että olisi menestys näyttänyt hyvältä. Judevits jäi juntturiin.

Viron vapaussodassa alkukeväästä 1919 suomalaisten menestys oli ollut suuri. I suomalainen vapaajoukko otti Narvan, ja Pohjan Poikain rykmentti ajoi bolševikit Latvian puolelle asti.

Aunuksessa ei mennyt niin hyvin. Aika pian oli selvää, että joukkoja ei ollut tarpeeksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomalaiset olivat toivoneet, että englantilaiset osallistuisivat taisteluun suomalaisten rinnalla. Eivät osallistuneet. Lisäksi ensimmäiset vapaaehtoiset olivat värväytyneet kahdeksi kuukaudeksi, eivätkä he yleensä halunneet uusia sopimusta. Ei siellä niin hauskaa ollut. 30 prosentin tappiot, joista 15 prosenttia kaatuneina. Mietipä haavoittuneen asemaa yksinäisessä tuhannen miehen joukossa Aunuksen korvessa 1919...

Oli vielä toive aunuslaisten nostattamiseksi kansannousuun. Ei sekään mennyt putkeen. Aunuslaisia vapaaehtoisia liittyi joukkoihin vain noin tuhat, eikä heidänkään motivaationsa ollut kovin korkealla. Sotaan tottumattomilla aunuslaisilla ei ollut juuri käyttöä taistelussa.

Lopulta punaupseeri Eino Rahja hyökkäsi selustaan ja katkaisi huoltoreitin. Silloin von Hertzenin eteläinen 1. Rykmentti lähti vetäytymään Suomeen suurten tappioiden jälkeen. Tämän jälkeen myös Talvelan rykmentti vetäytyi takaisin rajan taakse Suomeen.

Arvo Tuominen kertoi myöhemmin, että bolševikit olivat päättäneet luovuttaa muutaman päivän kuluttua Itä-Karjalan Suomelle. Juuri näiden odottelupäivien aikana suomalaiset vetäytyivät.

Hallitus kyllä tavallaan tuki sotaretkeä mutta jätti heidät yksin. Myöhemmin hallitus kutsui sitä tietenkin "seikkailupolitiikaksi".
 
Viimeksi muokattu:
Mannerheim varmasti olisi nähnyt itsensä mielellään Pietarin vapauttajana, ja toisaalta, jos hän siihen olisi kyennyt, pelkästään hänen arvovaltansa ja voimansa olisi taannut itsenäisyyden.

Vielä vuosi 1919 oli kuitenkin kuuma. Epävakaissa oloissa aktivistit puuhasivat sotaretkeä Pietariin ja Aunukseen.

Tarkoituksenahan oli rientää Venäjän sisällisodassa valkoisten kenraalien avuksi puna-armeijaa vastaan. Suomen itsenäisyys oli määrä säilyttää. Lisäksi haikailtiin palkkiona Petsamon ja Itä-Karjalan liittämistä Suomeen, jos Suomi antaisi tukensa Venäjän valkoisille kenraaleille.

Mannerheim oli tuolloin valtionhoitaja. Hän olisi kevyesti voinut ottaa vallan itselleen mutta ei tehnyt sitä. Kokoomus ja RKP halusivat kuningaskunnan ja demarit kaiken vallan eduskunnalle. Ståhlberg ja Santeri Alkio ovat niitä, joita pitää kiittää tasavaltaisesta hallitusmuodostamme.

Mannerheim kirjoitti vielä lokakuussa 1919 kirjeen Ståhlbergille. Kirjeessä hän kertoi, että jos valkoiset kenraalit voittavat, olemme lirissä, jos emme ole menneet auttamaan. Tilannetta piti vähintään tarkkailla.

Ei kuitenkaan valtiona tehty mitään sellaista, mutta Itä-Karjalassa pyöri vapaaehtoinen retkikunta. Aunuksen retken eduskunta hyväksyi, mikä mahdollisti sen rahoituksen, mutta 'Petrogradin' sotaan ei menty. Siihen vaikutti sekin, että valkoiset kenraalit eivät lopulta hoitaneet omia osuuksiaan niin, että olisi menestys näyttänyt hyvältä. Judevits jäi juntturiin.

Viron vapaussodassa alkukeväästä 1919 suomalaisten menestys oli ollut suuri. I suomalainen vapaajoukko otti Narvan, ja Pohjan Poikain rykmentti ajoi bolševikit Latvian puolelle asti.

Aunuksessa ei mennyt niin hyvin. Aika pian oli selvää, että joukkoja ei ollut tarpeeksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomalaiset olivat toivoneet, että englantilaiset osallistuisivat taisteluun suomalaisten rinnalla. Eivät osallistuneet. Lisäksi ensimmäiset vapaaehtoiset olivat värväytyneet kahdeksi kuukaudeksi, eivätkä he yleensä halunneet uusia sopimusta. Ei siellä niin hauskaa ollut. 30 prosentin tappiot, joista 15 prosenttia kaatuneina. Mietipä haavoittuneen asemaa yksinäisessä tuhannen miehen joukossa Aunuksen korvessa 1919...

Oli vielä toive aunuslaisten nostattamiseksi kansannousuun. Ei sekään mennyt putkeen. Aunuslaisia vapaaehtoisia liittyi joukkoihin vain noin tuhat, eikä heidänkään motivaationsa ollut kovin korkealla. Sotaan tottumattomilla aunuslaisilla ei ollut juuri käyttöä taistelussa.

Lopulta punaupseeri Eino Rahja hyökkäsi selustaan ja katkaisi huoltoreitin. Silloin von Hertzenin eteläinen 1. Rykmentti lähti vetäytymään Suomeen suurten tappioiden jälkeen. Tämän jälkeen myös Talvelan rykmentti vetäytyi takaisin rajan taakse Suomeen.

Arvo Tuominen kertoi myöhemmin, että bolševikit olivat päättäneet luovuttaa muutaman päivän kuluttua Itä-Karjalan Suomelle. Juuri näiden odottelupäivien aikana suomalaiset vetäytyivät.

Hallitus kyllä tavallaan tuki sotaretkeä mutta jätti heidät yksin. Myöhemmin hallitus kutsui sitä tietenkin "seikkailupolitiikaksi".
Arvo Tuomisen lähteet olisi mukava nähdä. En kyllä missään ole törmännyt väitteeseen, että mikään venäläinen taho olisi ollut valmis luovuttamaan Suomelle Karjalasta yhtään mitään.
 
Back
Top