Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Mitä mieltä itse olet?Olisiko sisällissota voitu välttää vielä 1917 marraskuun jälkeen? Liian helppo vastaus on, että joo, ei olisi vaan alettu.
Oliko arpa heitetty marraskuussa 1917 peruuttamattomasti?
Venäjä venäjä venäjä. En itse usko mihinkään romanttisiin vallankumous Tsegevaara juttuihin. Vaan erääseen maailman historian onnistuneimmista sotilasoperaatioista mitä tulee panos-tuotto suhteeseen lyhyellä aikajänteellä. Eli operaatio; "asiamies Lenin" Keisarillisen Saksan asialla.Olisiko sisällissota voitu välttää vielä 1917 marraskuun jälkeen? Liian helppo vastaus on, että joo, ei olisi vaan alettu.
Oliko arpa heitetty marraskuussa 1917 peruuttamattomasti?
Kun punikkien isokenkäiset lähtivät laivalla Kotkasta kohti Pietaria, he joutuivat jonkun punaisen vartio-osaston pysäyttämiksi.Oli siinä varmasti agitaattorien puhelahjat koetuksella, kun piti vakuutella rivipunikille, että jääkää te pojat tänne vaan mottiin tappelemaan, mutta meille tuli nyt pari kiireistä juttua hoidettavaksi tuolla Pietarissa.Tämä. Ja entäs konnat, jotka liukuivat ruotsiin ja Venäjälle.
Eipä punaisen puolen tiedonkulku järin kummosta ollut missään kohtaa sotaa, jos uskomme Jalmari Parikan muistelmia. Tyyppi oli rintaman komentaja Karjalassa, hänen ja koko punakaartin ylipäällikön välissä oli vain yksi aste, Viipurin esikunta. Silti hän ei tiennyt, että Tampere oli saarrettu ja antautunut tai saksalaisten nouseen maihin etelärannikolla ja vallanneen Helsingin, ennen, kuin kuukauden viiveellä. Ihmetteli vaan, että mikäs hänen helsinkiläiskomppaniaan on iskenyt, kun eivät lomalta palaa.Kun kansanvaltuuskunta Pietariin läks...
20 viimeistä päivää punaiset olivat ilman keskusjohtoaan, joka oli siihenkin asti ollut lähimmän kuukauden koko maata ja senaikaisia viestiyhteyksiä ajatellen aika kaukana Viipurissa "johtamassa".
Oli sekin touhua. Olen joskus miettinyt, keitä sieltä punakaartissa oli tekijämiehiä. Hugo Salmela ilmeisesti oli mies paikallaan, ja hänen johtamistaidostaan on kiittäviä mainintoja monissa lähteissä. Luottamukseksi se ei muuttunut. Punakaarti ei ollut mikään luottamusyhteiskunta.
Salmelaa valvoi Tampereella oikein kolmihenkinen diktatorio, mutta kaupungin jäätyä saarroksiin hän jäi käytännössä yksin johtamaan puolustusta. Punakomentajat yksi toisensa jälkeen keksivät asiaa, jonka vuoksi piti päästä kaupungista käymään milloin missäkin. Eikä takaisin tultu. Ali Aaltonen pysyi Tampereella viimeisen päivän yöhön asti, mutta hän oli koko ajan niin päissään, ettei ymmärtänyt paremmasta.
Eero Haapalainen oli lieriäinen. 1905–1907 hän ilmiantoi santarmilaitokselle sosiaalidemokraattista puoluetta ja punakaarteja koskeneita asioita... Tyypillinen kommunistin aihio.Tällaisesta sällistä sitten tuli Suomen työväen punaisen kaartin ylipäällikkö. Tosin lopussa alennettiin.
Hugo Salmela passitti änkyräkännissä Tampereeseen tutustumaan tulleen kaikkia arvostelevan päällikön Helsinkiin. Ei ole tietoa, veikö itse niskaperseotteella, mutta kyllä tuon kokoisesta kaupungista varmaan saattajat löytyivät, että nyt Haapalainen lähtee muualle.
Kyllä minä aina demareille muistutan Stalinista puoluekokouksen vieraana marraskuussa 1917. Eivät nimittäin tiedä.Joo, tuo kiihottamisen ja lupailun osuus on ehkä jäänyt turhan vähälle huomiolle historiassa. Punainen puoli taisi vaieta asiasta melko tarkkaan, ymmärrettävistä syistä.
Tuo chigeenan mainitsema ruskimir on totta
tänäänkin, todisteena tsetsenia, georgia ja ukraina.
Tämä hokema nyt sopii mihin hyvänsä rikolliseen toimintaa ryhtymisessä. Rikos, omaisuus tai henkirikos voidaan aina selittää jollain syyllä. Jos syytä ei löydetä/keksitä niin se selitetään mielentilan häiriöllä..> syyntakeeton. Suunnitelmalliseen henkirikokseen ryhtyminen isolla joukolla aka joukkomurha, ei selity enää edes mielenhäiriöllä vaan siihen on jokin syy sitten oltava. Rikolliset itse sitten kuuntelevat lakituvassa tai pilven reunalla kuinka heidän joukko mielenhäiriössä tekemiä äärimmäisiä rikoksia selitellään ymmärrettäviksi. On harvoja suur- rikoksia joiden selittäminen on kutakuinkin kriminalisoitu jottei niitä myöhemmin hyväksyttäisi jotenkin ymmärrettävinä tekoina mm. Holokausti. Göbbelsin villat ei nykyään kelpaa siteeksi, ei yhtään, vaikka aikanaan melkoin roihu syntyikin. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä syy niin helposti alkaa kulkemaan käsi kädessä kun aikaa on riittävästi kulunut. Kateus murhan motiivina lienee varsin yleinen syy. Hyväksyttävä se ei ole. Ei saisi olla edes paatuneimmalle sosialistidemokraatillekkaan.Ja silti täysin tietoinen olen siitä, että ei väki lähde aseelliseen kapinaan jonkun pujoparran agitaatiosta, ellei siellä ole jo melkoinen lataus roihuun valmiiksi. Propagandaankin pitää saada jotain oikeaa villaa, edes siteeksi.
Leninin, Stalinin ja Kollontain yllytyksestä saatiin punakapina aikaan, kun sosialistien koohot lähtivät mukaan. Ei olis pitänyt ruveta pyssysille.Mitä mieltä itse olet?
Kyse sisällissodassa on aina vallankäytön vääristymistä. Pienempi porukka pitää valtaa ja resursseja. Isompi joukko on ilman. Tässä mielessä yritän ymmärtää toista osapuolta. Ei siitä haittaa ole.
Eduskunta ja senaatti eivät kyenneet ratkaisemaan ongelmia. Sen tiedämme. Vapaushenkeä oli maassa mutta vähän eri suuntiin. Missä siis epäonnistuttiin? Mitä voisi päättää toisin?
Työväenliikkeen näkökulmasta ratsumestari Åkermanin johtama vapaaseen kilpailuun perustuva elintarvikepolitiikka oli mennyt pahasti reisille. Suomen Ammattijärjestö (SAJ) oli asettanut senaatille uhkavaatimuksen elintarvikekysymyksen järjestämiseksi. SAJ halusi myös, että eduskunta määräisi senaatin päättämään 8 tunnin työaikalaista sekä uudesta kansanvaltaisesta kunnallislaista. Poikkeavaa oli retoriikka: Jos eduskunta tästä kieltäytyisi, piti ”järjestäytyneen työväen ryhtyä taisteluun porvaristoa vastaan oikeuksiensa ja leipänsä puolesta”.
Entä jos eduskunnan puhemies olisi vienyt esityksen eduskunnan istuntoon? Nyt ei vienyt.
Yleislakko tuli ja meni mutta vallankumous jatkui, koska oli päästy sen makuun. Tämä on ainakin yksi teoria. Sen mukaan tulilanka paloi jo marraskuussa. Kaartit kiersivät takavarikoimassa elintarvikevarastoja, mutta myös aseita ja tietysti väkijuomia. Jo lakon aikana Helsingin seudulla kuoli parikymmentä porvaria väkivallantekoihin. Siis marraskuussa 1917.
Punaisen tulkinnan mukaan SDP:n sisäinen jako toisaalta parlamentarismiin ja toisaalta köyhälistön diktatuuriin uskoviin tuli juuri silloin näkyviin. Lakon lopettamisen taustalla oli toive, että eduskunta olisi nimittänyt sosialidemokraateista muodostetun ”punaisen” senaatin, mutta eduskunta päätti, että porvarilliset senaattorit muodostivat uuden hallituksen. Kun parlamentaarinen vallanotto ei onnistunut, järjestötyöhön perustunut työväenliike alkoi vaikuttaa heikolta ja turhanpäiväiseltä. Valta näytti olevan aseen piipussa, ja naapurissa osakkeiden uusjako jo täydessä käynnissä.
Pelkkä nälkä ei saa kapinaan. Pitää olla ideologia myös. Sosialidemokraattisen puolueen ylimääräinen puoluekokous pidettiin Helsingin työväentalolla 25.-27.11.1917. Kokoukseen osallistui myös bolshevikkipuolueen keskuskomiteaan kuulunut Stalin, kuten monesti on todettu...
Olivatko yleislakon aikaiset väkivallanteot seurauksiltaan ratkaisevat sikäli, että porvareita ei enää kiinnostanut kutsua sosialidemokraatteja edes neuvotteluihin itsenäistymisen toteutuksesta? Olisiko pitänyt ja olisiko tässä ollut se vaihtoehto?
Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomessa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta. Ei ketään kiinnosta kuunnella toista. Tämä maa on täynnä artosatosia, puolin ja toisin. Politiikka on uskonnon kaltainen kultti.
Tuleeko sieltä näin lämpimillä mitään?