1918 Vapaus tai kansalaissota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Olisiko sisällissota voitu välttää vielä 1917 marraskuun jälkeen? Liian helppo vastaus on, että joo, ei olisi vaan alettu.

Oliko arpa heitetty marraskuussa 1917 peruuttamattomasti?
 
Olisiko sisällissota voitu välttää vielä 1917 marraskuun jälkeen? Liian helppo vastaus on, että joo, ei olisi vaan alettu.

Oliko arpa heitetty marraskuussa 1917 peruuttamattomasti?
Mitä mieltä itse olet?

Kyse sisällissodassa on aina vallankäytön vääristymistä. Pienempi porukka pitää valtaa ja resursseja. Isompi joukko on ilman. Tässä mielessä yritän ymmärtää toista osapuolta. Ei siitä haittaa ole.

Eduskunta ja senaatti eivät kyenneet ratkaisemaan ongelmia. Sen tiedämme. Vapaushenkeä oli maassa mutta vähän eri suuntiin. Missä siis epäonnistuttiin? Mitä voisi päättää toisin?

Työväenliikkeen näkökulmasta ratsumestari Åkermanin johtama vapaaseen kilpailuun perustuva elintarvikepolitiikka oli mennyt pahasti reisille. Suomen Ammattijärjestö (SAJ) oli asettanut senaatille uhkavaatimuksen elintarvikekysymyksen järjestämiseksi. SAJ halusi myös, että eduskunta määräisi senaatin päättämään 8 tunnin työaikalaista sekä uudesta kansanvaltaisesta kunnallislaista. Poikkeavaa oli retoriikka: Jos eduskunta tästä kieltäytyisi, piti ”järjestäytyneen työväen ryhtyä taisteluun porvaristoa vastaan oikeuksiensa ja leipänsä puolesta”.

Entä jos eduskunnan puhemies olisi vienyt esityksen eduskunnan istuntoon? Nyt ei vienyt.

Yleislakko tuli ja meni mutta vallankumous jatkui, koska oli päästy sen makuun. Tämä on ainakin yksi teoria. Sen mukaan tulilanka paloi jo marraskuussa. Kaartit kiersivät takavarikoimassa elintarvikevarastoja, mutta myös aseita ja tietysti väkijuomia. Jo lakon aikana Helsingin seudulla kuoli parikymmentä porvaria väkivallantekoihin. Siis marraskuussa 1917.

Punaisen tulkinnan mukaan SDP:n sisäinen jako toisaalta parlamentarismiin ja toisaalta köyhälistön diktatuuriin uskoviin tuli juuri silloin näkyviin. Lakon lopettamisen taustalla oli toive, että eduskunta olisi nimittänyt sosialidemokraateista muodostetun ”punaisen” senaatin, mutta eduskunta päätti, että porvarilliset senaattorit muodostivat uuden hallituksen. Kun parlamentaarinen vallanotto ei onnistunut, järjestötyöhön perustunut työväenliike alkoi vaikuttaa heikolta ja turhanpäiväiseltä. Valta näytti olevan aseen piipussa, ja naapurissa osakkeiden uusjako jo täydessä käynnissä.

Pelkkä nälkä ei saa kapinaan. Pitää olla ideologia myös. Sosialidemokraattisen puolueen ylimääräinen puoluekokous pidettiin Helsingin työväentalolla 25.-27.11.1917. Kokoukseen osallistui myös bolshevikkipuolueen keskuskomiteaan kuulunut Stalin, kuten monesti on todettu...

Olivatko yleislakon aikaiset väkivallanteot seurauksiltaan ratkaisevat sikäli, että porvareita ei enää kiinnostanut kutsua sosialidemokraatteja edes neuvotteluihin itsenäistymisen toteutuksesta? Olisiko pitänyt ja olisiko tässä ollut se vaihtoehto?

Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomessa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta. Ei ketään kiinnosta kuunnella toista. Tämä maa on täynnä artosatosia, puolin ja toisin. Politiikka on uskonnon kaltainen kultti.
 
Minä nyt dementoituneena kysyn kuka se punapäällikkö oli joka laivan laidan yli hyppäs ja hukku, kun laiva lähti Helsingistä, vai mistä se nyt lähti? perkele ku välillä tuntuu että on enemmän unohtanu ku nykypolvi on koskaan lukennu....
 
Olisiko sisällissota voitu välttää vielä 1917 marraskuun jälkeen? Liian helppo vastaus on, että joo, ei olisi vaan alettu.

Oliko arpa heitetty marraskuussa 1917 peruuttamattomasti?
Venäjä venäjä venäjä. En itse usko mihinkään romanttisiin vallankumous Tsegevaara juttuihin. Vaan erääseen maailman historian onnistuneimmista sotilasoperaatioista mitä tulee panos-tuotto suhteeseen lyhyellä aikajänteellä. Eli operaatio; "asiamies Lenin" Keisarillisen Saksan asialla.

Tietysti tämä operaatio koski autonomista Venäjän osaa nimeltään Finnlandija siinä missä muitakin suuren Ryssänmaan osia. Saavuttuaan toiminta alueelle Sveitsistä, Lenin sukkuloi Suomen ja Pietarin väliä lupaillen kullekin taholle messiaallisia asioita kunhan vaan Saksan kanssa tehty sopimus saadaan pakettiin ennen suurta kevätoffensiivia länsirintamalla seuraavana vuonna. Aikaikkuna oli sidottu tiukasti siihen että ratkaisu saadaan aikaiseksi ennen kuin USA saa joukot Eurooppaan. Täpärälle meni mutta, siinä onnistuttiin. 60 divisioonaa voitiin siirtää idästä länteen. Kiitos Leninin.

Mutta kuitenkin, Lenin oli ryssä. Mikään sopimus ei synny ryssän kanssa ellet ole onnistunut laittamaan sille hirttoköyttä jo kaulaan. Kun köysi poistetaan alkaa venkoilu. Tämän venkoilun yksi nyanssi oli hajoita ja liitä periaate. Koska bolsujen täytyi vetää heikkona hetkenä mukavan miehen roolia irtautuminen ryssänmaasta väliaikaisesti oli mm. Suomelle mahdollista, mutta vain pakon sanelemana. Samalla kuitenkin kiihotettiin, käskettiin ja varustettiin suomen punikit tekemään asiat siten että Suomi olisi mahdollisimman helppo liittää tulevaan neuvostojen liittovaltioon. Tilanne äityi jo niin pahaksi että muistutuksena tehdystä sopimuksesta lähetettiin Suomeen itämeren divisioona, ryssiä ja ryssän proxyja eli onnettomia punikkeja varten.

Puna romantikot voivat jälkeenpäin ajatella, siis jos nyt edes suostuvat tunnustamaan Saksa&bolsuryssien ratkaisevaa roolia tässä tragediassa, että kyseessä oli jokin samankaltainen kansannousu kuin Maidan. Vaikka tosiasiassa kyseessä oli ennemminkin Donbas. Lavastus, kiihotus, aseistus, jonka tarkoitus oli ryssänmaan säilyttäminen ja/tai suurentaminen. Eli ei mitään uutta, vaan se ikivanha idea. Ruskimir. Vapaussota sanan varsinaisessa merkityksessään. Vain nuo sivullisiin kohdistetut terroriteot puolin ja toisin tuovat sisällissota elementin tapahtuneeseen.

Mutta siis kysymykseen; olisiko voitu välttää. Mielestäni vaikeammin vältettävissä kuin seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa, eli 1939. Silloin oli jo onneksi sentään omat proxyt kopissa tai maahantulokiellossa vaikka Saksa ja Ryssä jälleen kerran liittoutuivat tavalla joka laittoi Suomea lahtipenkkiin. Romanttiset narratiivit sorretun kansan noususta ovat vain kaikuja niistä lukemattomista kiihotus tilaisuuksista joita ympäri ryssänmaata järjestettiin, feodaali rakenteen murtuessa maailmassa.
 
Tämä. Ja entäs konnat, jotka liukuivat ruotsiin ja Venäjälle.
Kun punikkien isokenkäiset lähtivät laivalla Kotkasta kohti Pietaria, he joutuivat jonkun punaisen vartio-osaston pysäyttämiksi.Oli siinä varmasti agitaattorien puhelahjat koetuksella, kun piti vakuutella rivipunikille, että jääkää te pojat tänne vaan mottiin tappelemaan, mutta meille tuli nyt pari kiireistä juttua hoidettavaksi tuolla Pietarissa.
 
Kun kansanvaltuuskunta Pietariin läks...

20 viimeistä päivää punaiset olivat ilman keskusjohtoaan, joka oli siihenkin asti ollut lähimmän kuukauden koko maata ja senaikaisia viestiyhteyksiä ajatellen aika kaukana Viipurissa "johtamassa".

Oli sekin touhua. Olen joskus miettinyt, keitä sieltä punakaartissa oli tekijämiehiä. Hugo Salmela ilmeisesti oli mies paikallaan, ja hänen johtamistaidostaan on kiittäviä mainintoja monissa lähteissä. Luottamukseksi se ei muuttunut. Punakaarti ei ollut mikään luottamusyhteiskunta.

Salmelaa valvoi Tampereella oikein kolmihenkinen diktatorio, mutta kaupungin jäätyä saarroksiin hän jäi käytännössä yksin johtamaan puolustusta. Punakomentajat yksi toisensa jälkeen keksivät asiaa, jonka vuoksi piti päästä kaupungista käymään milloin missäkin. Eikä takaisin tultu. Ali Aaltonen pysyi Tampereella viimeisen päivän yöhön asti, mutta hän oli koko ajan niin päissään, ettei ymmärtänyt paremmasta.

Eero Haapalainen oli lieriäinen. 1905–1907 hän ilmiantoi santarmilaitokselle sosiaalidemokraattista puoluetta ja punakaarteja koskeneita asioita... Tyypillinen kommunistin aihio.Tällaisesta sällistä sitten tuli Suomen työväen punaisen kaartin ylipäällikkö. Tosin lopussa alennettiin.

Hugo Salmela passitti änkyräkännissä Tampereeseen tutustumaan tulleen kaikkia arvostelevan päällikön Helsinkiin. Ei ole tietoa, veikö itse niskaperseotteella, mutta kyllä tuon kokoisesta kaupungista varmaan saattajat löytyivät, että nyt Haapalainen lähtee muualle.
Eipä punaisen puolen tiedonkulku järin kummosta ollut missään kohtaa sotaa, jos uskomme Jalmari Parikan muistelmia. Tyyppi oli rintaman komentaja Karjalassa, hänen ja koko punakaartin ylipäällikön välissä oli vain yksi aste, Viipurin esikunta. Silti hän ei tiennyt, että Tampere oli saarrettu ja antautunut tai saksalaisten nouseen maihin etelärannikolla ja vallanneen Helsingin, ennen, kuin kuukauden viiveellä. Ihmetteli vaan, että mikäs hänen helsinkiläiskomppaniaan on iskenyt, kun eivät lomalta palaa.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, tuo kiihottamisen ja lupailun osuus on ehkä jäänyt turhan vähälle huomiolle historiassa. Punainen puoli taisi vaieta asiasta melko tarkkaan, ymmärrettävistä syistä.

Tuo chigeenan mainitsema ruskimir on totta
tänäänkin, todisteena tsetsenia, georgia ja ukraina.
 
Joo, tuo kiihottamisen ja lupailun osuus on ehkä jäänyt turhan vähälle huomiolle historiassa. Punainen puoli taisi vaieta asiasta melko tarkkaan, ymmärrettävistä syistä.

Tuo chigeenan mainitsema ruskimir on totta
tänäänkin, todisteena tsetsenia, georgia ja ukraina.
Kyllä minä aina demareille muistutan Stalinista puoluekokouksen vieraana marraskuussa 1917. Eivät nimittäin tiedä.

Ja silti täysin tietoinen olen siitä, että ei väki lähde aseelliseen kapinaan jonkun pujoparran agitaatiosta, ellei siellä ole jo melkoinen lataus roihuun valmiiksi. Propagandaankin pitää saada jotain oikeaa villaa, edes siteeksi.

Saksan osuutta bolsujen tukijana olen tässäkin ketjussa nostanut esiin. Se on se iso kuva. Sitten tulevat paikalliset ympyrät.
 
Peruutetaanpa kesäkuuhun 1917, jotta Suomen tunnelmat näkyvät.

Eräs nuorimies lähti ystävänsä pyynnöstä Mouhijärvelle Selkeen kartanoon auttamaan kylvötöissä talon isäntää ja poikaa. Pellolle saapui myös joukko lakkolaisia, jotka käskivät heitä lopettamaan työt ja poistumaan. Kun käskyjä ei noudatettu, olivat miehet hyökänneet kimppuun. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta nyt joukko käsitti jo nelisenkymmentä miestä ja mukana oli ilmeisesti tukkilaisia läheiseltä joelta. Nuori mies ja hänen ystävänsä pahoinpideltiin.

22-vuotiasta nuorukaista muun muassa lyötiin päähän niin, että hänelle jäi pysyvä arpi päänahkaan. (Loppukesästä 1917 Helsingissä otetuissa valokuvissa hänellä on side päänsä ympärillä.) Hänen ylioppilaslakkinsa turmeltiin, lyyra revittiin irti ja pistettiin hänen niskaansa.

Mies oli Kustaa Tapola, Vierumäen taistelun 1918 valkoisten johtaja, myöhempi jalkaväenkenraali ja ritari.

Tapahtumat johtivat oikeudenkäyntiin. Lakkorettelöiden loppuselvitys suoritettiin saman vuoden elokuussa Karkun käräjillä. Koska kesän kuluessa oli kuulunut huhuja siitä, että lakkolaiset aikovat väkivalloin pakottaa oikeuden tekemään heidän mieleisensä päätöksen, ryhdyttiin lähipitäjissä tavallaan suojeluskuntien perustamiseen ja kokoamiseen ja niin saapuikin käräjäpäivää edeltävänä päivänä 300 tai 400 miestä. Tilanne pysyi hallinnassa. ”Varovaisuustoimenpiteet olivat olleet riittävät ja joukkomme päättävän rauhallinen, melkeinpä sanaton”, kirjoitti Tapola myöhemmin.

Tapola ryhtyi perustamaan suojeluskuntia ja hankkimaan sotilaskoulutusta ns. Vimpelin sotakoulussa. 1918 hän yleni lyhyen sodan aikana pataljoonakoon joukon johtajaksi.

Käväisin tuossa Vierumäellä juuri. Muistomerkki on tien 140 länsipuolella.
 
Ja silti täysin tietoinen olen siitä, että ei väki lähde aseelliseen kapinaan jonkun pujoparran agitaatiosta, ellei siellä ole jo melkoinen lataus roihuun valmiiksi. Propagandaankin pitää saada jotain oikeaa villaa, edes siteeksi.
Tämä hokema nyt sopii mihin hyvänsä rikolliseen toimintaa ryhtymisessä. Rikos, omaisuus tai henkirikos voidaan aina selittää jollain syyllä. Jos syytä ei löydetä/keksitä niin se selitetään mielentilan häiriöllä..> syyntakeeton. Suunnitelmalliseen henkirikokseen ryhtyminen isolla joukolla aka joukkomurha, ei selity enää edes mielenhäiriöllä vaan siihen on jokin syy sitten oltava. Rikolliset itse sitten kuuntelevat lakituvassa tai pilven reunalla kuinka heidän joukko mielenhäiriössä tekemiä äärimmäisiä rikoksia selitellään ymmärrettäviksi. On harvoja suur- rikoksia joiden selittäminen on kutakuinkin kriminalisoitu jottei niitä myöhemmin hyväksyttäisi jotenkin ymmärrettävinä tekoina mm. Holokausti. Göbbelsin villat ei nykyään kelpaa siteeksi, ei yhtään, vaikka aikanaan melkoin roihu syntyikin. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä syy niin helposti alkaa kulkemaan käsi kädessä kun aikaa on riittävästi kulunut. Kateus murhan motiivina lienee varsin yleinen syy. Hyväksyttävä se ei ole. Ei saisi olla edes paatuneimmalle sosialistidemokraatillekkaan.

Suomen Vapaussota ja esim. Espanjan sisällissota ovat esimerkkejä tapauksista joissa melko laaja konsensus on että mikäli sodan lopputulos olisi ollut päinvastainen niin se olisi ollut ehdottomasti huonompi ja johtanut vieläkin suurempaan tragediaan. Tästä huolimatta historiaa kirjoitetaan siten että voittajat tekivät väärin kun ryhtyivät vastarintaan. Jotenkin ihmeen tavalla toinen osapuoli vapautetaan moraalisesta vastuusta keksimällä ymmärrettäviä ja/tai hyväksyttäviä syitä.
Ainakin näissä kahdessa tapahtumassa voidaan varmuudella sanoa että pienempi paha voitti. Se suurempi paha löytyy aina sieltä joka on liittoutunut ryssien kanssa. Näin kun historian jäsentelee niin ei kovin monesti mene pieleen.
 
Jos 90 k ihmistä nousee aseelliseen kapinaan 3 miljoonaisesta kansasta, niin täytyy siihen olla monta syytä. Se olisi sama, jos nyt kapinoisi 150 k ihmistä.

1917 tehtiin jo murhia. Viimeinen lakko oli kenraaliharjoitus.

Punaisten rikos on selvä. Tosin niin on rangaistuskin. Uhrien määrä oli raamatullinen ja lyhyessä ajassa. Jos rikoskollektiivin joka neljäs kuolee muutaman kuukauden sisällä varsin ikävällä tavalla, niin onhan se rangaistus, joka hakee vertaistaan. Ns. Sivistyneestä maailmasta ei sellaista hevin löydy.
 
Mitä mieltä itse olet?

Kyse sisällissodassa on aina vallankäytön vääristymistä. Pienempi porukka pitää valtaa ja resursseja. Isompi joukko on ilman. Tässä mielessä yritän ymmärtää toista osapuolta. Ei siitä haittaa ole.

Eduskunta ja senaatti eivät kyenneet ratkaisemaan ongelmia. Sen tiedämme. Vapaushenkeä oli maassa mutta vähän eri suuntiin. Missä siis epäonnistuttiin? Mitä voisi päättää toisin?

Työväenliikkeen näkökulmasta ratsumestari Åkermanin johtama vapaaseen kilpailuun perustuva elintarvikepolitiikka oli mennyt pahasti reisille. Suomen Ammattijärjestö (SAJ) oli asettanut senaatille uhkavaatimuksen elintarvikekysymyksen järjestämiseksi. SAJ halusi myös, että eduskunta määräisi senaatin päättämään 8 tunnin työaikalaista sekä uudesta kansanvaltaisesta kunnallislaista. Poikkeavaa oli retoriikka: Jos eduskunta tästä kieltäytyisi, piti ”järjestäytyneen työväen ryhtyä taisteluun porvaristoa vastaan oikeuksiensa ja leipänsä puolesta”.

Entä jos eduskunnan puhemies olisi vienyt esityksen eduskunnan istuntoon? Nyt ei vienyt.

Yleislakko tuli ja meni mutta vallankumous jatkui, koska oli päästy sen makuun. Tämä on ainakin yksi teoria. Sen mukaan tulilanka paloi jo marraskuussa. Kaartit kiersivät takavarikoimassa elintarvikevarastoja, mutta myös aseita ja tietysti väkijuomia. Jo lakon aikana Helsingin seudulla kuoli parikymmentä porvaria väkivallantekoihin. Siis marraskuussa 1917.

Punaisen tulkinnan mukaan SDP:n sisäinen jako toisaalta parlamentarismiin ja toisaalta köyhälistön diktatuuriin uskoviin tuli juuri silloin näkyviin. Lakon lopettamisen taustalla oli toive, että eduskunta olisi nimittänyt sosialidemokraateista muodostetun ”punaisen” senaatin, mutta eduskunta päätti, että porvarilliset senaattorit muodostivat uuden hallituksen. Kun parlamentaarinen vallanotto ei onnistunut, järjestötyöhön perustunut työväenliike alkoi vaikuttaa heikolta ja turhanpäiväiseltä. Valta näytti olevan aseen piipussa, ja naapurissa osakkeiden uusjako jo täydessä käynnissä.

Pelkkä nälkä ei saa kapinaan. Pitää olla ideologia myös. Sosialidemokraattisen puolueen ylimääräinen puoluekokous pidettiin Helsingin työväentalolla 25.-27.11.1917. Kokoukseen osallistui myös bolshevikkipuolueen keskuskomiteaan kuulunut Stalin, kuten monesti on todettu...

Olivatko yleislakon aikaiset väkivallanteot seurauksiltaan ratkaisevat sikäli, että porvareita ei enää kiinnostanut kutsua sosialidemokraatteja edes neuvotteluihin itsenäistymisen toteutuksesta? Olisiko pitänyt ja olisiko tässä ollut se vaihtoehto?

Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomessa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta. Ei ketään kiinnosta kuunnella toista. Tämä maa on täynnä artosatosia, puolin ja toisin. Politiikka on uskonnon kaltainen kultti.
Leninin, Stalinin ja Kollontain yllytyksestä saatiin punakapina aikaan, kun sosialistien koohot lähtivät mukaan. Ei olis pitänyt ruveta pyssysille.
 
En minä tiedä onko vuosi 2025 tässä suurpoliittisessa tilanteessa oikea aika käydä keskustelua isoilla kirjaimilla vuoden 1918 tapahtumista. Tehty mikä tehty ja siitä voi itse kukin oppia. Itse peräänkuuluttaisin nykypäivään joitain henkosia talvisodanalaisesta ”kansankokonaisuudesta”, jossa vuonna 1937 sosialistit ja keskustaporvarit mahtuivat jo samaan hallitukseen. Onhan aina mahdollista, että sinunkin 🫵 vuonna 202X johtamassa joukossa merkittävä osa on demareja. Ei niitä kannata kommunisteiksi silloin alkaa haukkumaan, tahi hengittämään nenäliinan lävitse heidän läheisyydessään.
 
Tämä hokema nyt sopii mihin hyvänsä rikolliseen toimintaa ryhtymisessä. Rikos, omaisuus tai henkirikos voidaan aina selittää jollain syyllä. Jos syytä ei löydetä/keksitä niin se selitetään mielentilan häiriöllä..> syyntakeeton. Suunnitelmalliseen henkirikokseen ryhtyminen isolla joukolla aka joukkomurha, ei selity enää edes mielenhäiriöllä vaan siihen on jokin syy sitten oltava.
Kapinan johto, nämä Haapalaiset, Kuusiset ja Mannerit, ovat enemmän kuin henkirikollisia. Käydessään laillista hallitusta vastaan asein he ovat myös maanpettureita. Vertaus henkirikolliseen yksilönä ei kuitenkaan toimi suureen joukkoliikkeeseen muutoin: et saa mitenkään mukaan noin suurta aseellista joukkoa, ellei heillä ole todella vaikuttava olosuhdemotiivi. Se on lisäksi helppo osoittaa, eikä minkään laidan historiallinen, yhteiskunnallinen ja sosiologinen tutkimus tästä ole oikein eri mieltä.

Samaa mieltä sekä Espanjan että Suomen sisällissodan lopputuloksen vaihtoehtoisen historian kamaluudesta. Oli hyvä, että oikeisto voitti.
 
Kapinan johto, nämä Haapalaiset, Kuusiset ja Mannerit, ovat enemmän kuin henkirikollisia. Käydessään laillista hallitusta vastaan asein he ovat myös maanpettureita. Vertaus henkirikolliseen yksilönä ei kuitenkaan toimi suureen joukkoliikkeeseen muutoin: et saa mitenkään mukaan noin suurta aseellista joukkoa, ellei heillä ole todella vaikuttava olosuhdemotiivi. Se on lisäksi helppo osoittaa, eikä minkään laidan historiallinen, yhteiskunnallinen ja sosiologinen tutkimus tästä ole oikein eri mieltä.

Samaa mieltä sekä Espanjan että Suomen sisällissodan lopputuloksen vaihtoehtoisen historian kamaluudesta. Oli hyvä, että oikeisto voitti.
Mä nyt vaan näen tämän asian hiukan toisin. Olen sitä mieltä että silkalla valehtelulla päästään aivan riittävän hyvin tilanteeseen jossa tyhmyyden tiivistymä joukossa mahdollistaa vaikka minkälaisten toimien hyväksymisen.

Mutta hyvä on, jos suuri pörssiromahdus 1929 selittää miksi Saksalainen sivistyskansa lopulta tuhkasi juutalaisia, niin mikä todellinen olosuhdemotiivi selittää ryssän kansan suuren suosion putinin suorittamalle naapuri kansan pulveroinnille.

Ymmärrän toki että noissa esimerkeissä on jo kyse kehittyneestä käskytys järjestelmästä mutta kyllä mun mielestä juuri työväen yhdistyksissä oli selkeä käskynjako vaikka välillä johtajat valittiinkin huutoäänestyksellä. Eli, jos ymmärettävänä olosuhteena aseelliseen kapinaan pidetään sitä että joudutaan perustamaan työväenyhdistyksiä sortoa vastaan, niin sitten niin. Kyllähän tätä dilemmaa yrittää Väinö Linna taustoittaa sillä kuinka räätäli Halmeen masinoimasta yhdistyksestä sukeutuu lyhyessä ajassa aseellinen punakaarti.

Seikka joka on merkille pantavaa että pitäjissä joissa ei ollut työväenyhdistyksiä ei myöskään juuri ollut punakaarteja vaan maattomat työmiehet ja torpparit taistelivat jos taistelivat, niin valkoisten riveissä. Silti samaa sorron yön raadantaa se on ollut molemmin puolin Suomea. Mikä on siis se olosuhdemotiivi joka sai yhtä monen torpparin ja työmiehen tarttumaan aseisiin. Ei kait voida väittää että kaikki oli pakotettuja. Joku suuri epäkohta heidän elämässä jostain täysin ymmärrettävästä syystä sai heidät yhtä suurella joukolla tarttumaan aseisiin ja ampumaan punaista nauhaa kantavaa työmiestä. Syy näin ollen on ollut jokin täysin päinvastainen kuin sillä etelä-suomessa asuvalla luokka toverilla. Vahva on syyn silti täytynyt olla ja on enää vain vaatinut pikkuisen agiteerausta ja sitten ymmärrettävästi lähdetäänkin jo kuolontöihin.

Tällä saivartelulla haluan tuoda esiin sen että hyvin, hyvin pienellä joukolla voidaan agitoida vai pitäisikö sanoa peräti hurmostaa ihmisiä jotka jostain syystä kokevat joukossa olemisen mielekkääksi. Heille syyt voidaan valehdella päin naamaa ja ne uppoaa kyllä. Eiköhän tästäkin ole aivan tarpeeksi näyttöä. Kaiken maailman hyväosaiset kokemassa riiston uhrin asemaa ja valmiina vaikka mihin terrori toimintaan.

Eli Suomen kohtalo 1917-1918 ratkesi viimeistään sillä hetkellä kun Kerenski lähti löttötuoheen ja piskuinen bolsevikki joukko otti vallan. Olisiko verenvuodatus Suomessa voitu välttää jos Kerenski olisi onnistunut vakiinnuttamaan hallinnon, solminut rauhan Saksan kanssa ja hyväksynyt Suomen itsenäistymisen. Siinä se suden hetki oli ja meni. Koko bolsevikkien idea oli terrori ja valehtelu. Mitään sen kummempaa olosuhdetta ei enää tarvittu.
 
En minä tiedä onko vuosi 2025 tässä suurpoliittisessa tilanteessa oikea aika käydä keskustelua isoilla kirjaimilla vuoden 1918 tapahtumista. Tehty mikä tehty ja siitä voi itse kukin oppia. Itse peräänkuuluttaisin nykypäivään joitain henkosia talvisodanalaisesta ”kansankokonaisuudesta”, jossa vuonna 1937 sosialistit ja keskustaporvarit mahtuivat jo samaan hallitukseen. Onhan aina mahdollista, että sinunkin 🫵 vuonna 202X johtamassa joukossa merkittävä osa on demareja. Ei niitä kannata kommunisteiksi silloin alkaa haukkumaan, tahi hengittämään nenäliinan lävitse heidän läheisyydessään.
Niin, Marski taisi sanoa että talvisodassa ei ole mistään muusta kyse kuin vapaussodan jälkinäytös. Yhteen hiileen on syytä puhaltaa tai olla ainakin syyttämättä nyky polvia edellisten virheistä ja rikoksista. Puolin ja toisin. Mutta se että vaietaan omasta historiastamme on huono juttu. Ja ei vähiten siitä syystä että tuo mainio naapurimme käyttää samoja konsteja vuosisadasta toiseen. Tässä nimenomaan on syytä huomata nuo vapaussotien (1918 & talvisota) kyhäelmät. Ekalla kertaa osui ja upposi. Toisella kertaa oli ryssän tiedustelu itsessään jos ryssitty siihen malliin että uskottiin omat valheet ja ylimmälle johdolle suodattui pelkkää omaa paskapuhetta sorretusta Suomen työläis kansasta joka tervehtii ryssää toverinaan kuten teki 1918.

Eli emme oikein voi puhua yhdestä ilman toista mutta, jos keskitytään siihen Talvisodan ihmeeseen on mielestäni kaksi syytä yli muiden. Ryssän agiteeraus oli laitettu aisoihin ja sitä myötä vale idän onnelasta ei mennyt täysillä läpi. Joukkotyhmyystiivistymiä hallitiin ja hillitiin. Molemmin puolin. Ja punikkien jälkeläisille annettiin mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja sitä myötä maanpuolustukseen. Jokainen voi ymmärtää ettei tämä ollut helppo ja riskitön päätös kuten sodan jälkeen vaaran vuodet epäilyt oikeaksi osoitti.
 
Back
Top