80- ja 90-lukujen vaihteessa. Ensiksi pussin saivat sissit yms. porukat. Samoihin aikoihin varusmiehille alettiin jakaa sitä nykyisinkin käytössä olevaa taiteltavaa makuualustaa. Aikaisempi malli oli vain muutaman millin paksuinen ja routaisesta maasta kylmyys hohkasi luihin ja ytimiin.
1980-luvun SA
- Viestiketjun aloittaja Hallinkorva
- Aloitus PVM
80- ja 90-lukujen vaihteessa. Ensiksi pussin saivat sissit yms. porukat. Samoihin aikoihin varusmiehille alettiin jakaa sitä nykyisinkin käytössä olevaa taiteltavaa makuualustaa. Aikaisempi malli oli vain muutaman millin paksuinen ja routaisesta maasta kylmyys hohkasi luihin ja ytimiin.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
<<<<Taiteltavan makuualustan alle oli tapana kasata kuusenhavuja hyvä kerros ja eristävyys oli ihan eri luokkaa.
Eräs varustekategoria joka on syytä pitää mielessä 1980-luvun osalta on suojeluvarustus. Parhaan julkisuudessa saatavissa olevan tiedon mukaan Varsovan Liiton suunnitelmiin ei kuulunut ainoastaan ydinaseiden vaan myös kemiallisten aseiden laajamittainen käyttö. Lieköhän suojeluvarustuksen tila ollut sama kuin muunkin varustuksen?
Toki tämän osalta voi esittää varauman, että mahdollisessa erillissodassa Suomea vastaan kemiallisten aseiden käyttö olisi ollut kyseenalaista kansainvälisen reaktion vuoksi.
Toki tämän osalta voi esittää varauman, että mahdollisessa erillissodassa Suomea vastaan kemiallisten aseiden käyttö olisi ollut kyseenalaista kansainvälisen reaktion vuoksi.
Viimeksi muokattu:
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Maskit olivat osaksi käyttökelvottomia, vaikka miten tiiviisti ja oikeaoppisesti laittoi nokkaan. Jo alokkaina istuimme Padasjoen bunkkerissa kyynelkaasussa ja sekä minulla että naapurillani falskasi mutta koko ryhmä oli sopinut etukäteen, että ennen merkkiä kukaan ei yritä pois, koska se on häpeällistä. Minä olin kuin ei moksiskaan silmät krapulaisina mutta kaveri vähän pesi lumella omiaan. Siitä lähtienhän naamari oli sitten vain laukussa. Ne vuotaneet määrättiin vaihtamaan kuitenkin. En tiedä, mikä malli se oli ja millaiset hiilet rasiassa. Ja miten suurelle joukolle niitä olisi ollut.
Ei ollut kuin suojaviitta, jota huumorilla taikaviitaksi sanottiin. Oli "kaasuvaroitus" ja sitten "kaasuhälytys".
Ydinsodasta käytiin paljon huumoria, koska se koettiin mahdottomaksi.
Ei ydinsotaa kannata pelätä. Menette vain johonkin monttuun ja vedätte taikaviitan päälle. Älkää kuitenkaan kurkkiko liian aikaisin, sillä tuuli tuo mukanaan kerrostaloja ja busseja.
Sekin tiedettiin, että kylmän sodan aikana ydinsodasta puhuttiin koko ajan ja oli puhuttu vuosikymmeniä mutta että maailmassa oli silti toisen maailmansodan jälkeen käyty jo sen 150 sotaa. Kun minä olin varusmies, Falklandin sota oli juuri käyty pari vuotta aiemmin, ja se saattoi olla ainoa, jossa kilpailevat suurvallat eivät olleet näppeineen ja proxyineen mukana.
Neuvostoliitto piti pelotetta yllä, kuten Yhdysvallatkin, mutta toisaalta juuri neuvostoliittolainen upseeri pelasti maailman täpärimmässä informaatiokatkostilanteessa 1983. Ainoa, joka on osoittautunut niin vaaralliseksi, että on ydinaseita käyttänyt, on Yhdysvallat. Ei Neuvostoliitto Afganistania 1979 ydinasein ottanut hallintaan, ei Tšekkoslovakiaa 1968.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Varustus tietysti oli nykyajan mittapuulla heikkoa mutta ei se ollut naapurissa sen parempaa. Ja tämän päivänkin varustus on huomenna jonkun mielestä ihmeellistä.
Ehkä kurjan köyhän harmaan armeijan eduksi voi sanoa sen, että jääkäri polkupyörällä ylläkköön ajaessaan kaatoi pyörän lennosta ja ampui kolme sarjaa ennen kuin maha koski maata. Ei tarvinnut olla erikoismies, vaan höykytetty varusmies. Hyvän joukkueen keskiarvo-osuma radalla tauluun saattoi olla ysi, ei seiska. Se että jääkäriryhmä oli poissa nuljusta kansiluukkujen kautta ja rivissä vaunun vieressä meni alle kahdeksaan sekuntiin.
Ennen kuin se meni alle kahdeksaan sekuntiin, harjoitus ei päättynyt vaikka kuu olisi ollut korkealla.
Aamulenkki juostiin nahkasaappaissa, mutta toisaalta silloin ei ollut sellaista, että osa olisi ollut järjestymässä aamupalalle ja toiset vielä vetäisivät sukkia jalkaan.
Ehkä sillä on jotain merkitystä silloin, jos maahan tulee joku joka ei armoa, sääliä ja hellyyttä tarjoa.
1980-luvulla jos oli lorvailua, se johtui juuri tuosta rahanpuutteesta. Silloin siivottiin vaikka kasarmialueet. Työpanoksella kasarmialueet olivat vierailukelpoisessa kunnossa, kasarmit samoin. Mutta tunnustan kuuluneeni siihen joukkoon, jonka hermo kiristyi kasarmilla varsinkin kiinnioloviikonloppuisin "virka-apu ja sammutusosastossa". Silloinhan oli kolme palvelukseenastumiserää vuodessa ja läpi Suomen joka komppaniasta yksi valan tehnyt joukkue kasarmilla. Sillä taas ei ollut mitään tekemistä, mutta jos sitten mentiin sotilaskotiin, kuulutettiin hälytys ja munkit jäivät pöytään. Kasarmilla sitten oli peeuu, joka sanoi hilpeänä että jaha, siinä te olette, halusin vain nähdä teidät, selvä, jatkakaa.
Yhdessä hallissa oli panssarivaunujoukkueen taisteluvaunut polttoaine tankattuna ja kranaatit vaunussa. Sen luota kiertovartija antoi vartioilmoituksen kerran puolessa tunnissa. Prikaatin kiertovartiossa oli joukkue ja kaikilla oli kovat a-tarvikkeet. Sen muistan, että parina ei kierretty vaan yksin. Puomilla oli kaksi ja molemmilla rynnäkkökiväärit a-tarvikkeineen. Olen kuullut siitä Mechelininkadun tupeloinnista, mutta Parolassa alle kymmeneen metriin ei rosvo olisi päässyt saamatta alaraajoihin.
Ne valmiuskiinnioloviikonloput ottivat päähän ja siihen aikaan istuttiin paljon tupakoimassa kenttälakki väärin päin tupakkapaikalla, lueskeltiin, levytettiin.
Ehkä kurjan köyhän harmaan armeijan eduksi voi sanoa sen, että jääkäri polkupyörällä ylläkköön ajaessaan kaatoi pyörän lennosta ja ampui kolme sarjaa ennen kuin maha koski maata. Ei tarvinnut olla erikoismies, vaan höykytetty varusmies. Hyvän joukkueen keskiarvo-osuma radalla tauluun saattoi olla ysi, ei seiska. Se että jääkäriryhmä oli poissa nuljusta kansiluukkujen kautta ja rivissä vaunun vieressä meni alle kahdeksaan sekuntiin.
Ennen kuin se meni alle kahdeksaan sekuntiin, harjoitus ei päättynyt vaikka kuu olisi ollut korkealla.
Aamulenkki juostiin nahkasaappaissa, mutta toisaalta silloin ei ollut sellaista, että osa olisi ollut järjestymässä aamupalalle ja toiset vielä vetäisivät sukkia jalkaan.
Ehkä sillä on jotain merkitystä silloin, jos maahan tulee joku joka ei armoa, sääliä ja hellyyttä tarjoa.
1980-luvulla jos oli lorvailua, se johtui juuri tuosta rahanpuutteesta. Silloin siivottiin vaikka kasarmialueet. Työpanoksella kasarmialueet olivat vierailukelpoisessa kunnossa, kasarmit samoin. Mutta tunnustan kuuluneeni siihen joukkoon, jonka hermo kiristyi kasarmilla varsinkin kiinnioloviikonloppuisin "virka-apu ja sammutusosastossa". Silloinhan oli kolme palvelukseenastumiserää vuodessa ja läpi Suomen joka komppaniasta yksi valan tehnyt joukkue kasarmilla. Sillä taas ei ollut mitään tekemistä, mutta jos sitten mentiin sotilaskotiin, kuulutettiin hälytys ja munkit jäivät pöytään. Kasarmilla sitten oli peeuu, joka sanoi hilpeänä että jaha, siinä te olette, halusin vain nähdä teidät, selvä, jatkakaa.
Yhdessä hallissa oli panssarivaunujoukkueen taisteluvaunut polttoaine tankattuna ja kranaatit vaunussa. Sen luota kiertovartija antoi vartioilmoituksen kerran puolessa tunnissa. Prikaatin kiertovartiossa oli joukkue ja kaikilla oli kovat a-tarvikkeet. Sen muistan, että parina ei kierretty vaan yksin. Puomilla oli kaksi ja molemmilla rynnäkkökiväärit a-tarvikkeineen. Olen kuullut siitä Mechelininkadun tupeloinnista, mutta Parolassa alle kymmeneen metriin ei rosvo olisi päässyt saamatta alaraajoihin.
Ne valmiuskiinnioloviikonloput ottivat päähän ja siihen aikaan istuttiin paljon tupakoimassa kenttälakki väärin päin tupakkapaikalla, lueskeltiin, levytettiin.
Rynnäkkö oli myös yksi usein harjoiteltu taistelumuoto. Kun käsky valmistautumisesta rynnäkköön kuului piti täyden lippaan lisäksi kenttälapio avata ja asettaa se tetsarin vyön alle. Sillä sitten piti hutkia vihulaista kuonoon kun lipas oli tyhjennetty. Rynnäkköä tehostettiin vielä räväkällä rynnäkköhuudolla ja kyllä siinä metsä raikui. Onkohan opit vielä samat tänäpäivänä?
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Ei, mutta ei mitään ole kokonaan hylätty. Nyt on kolme miestä pallukassa ja ryhmässä kolme pallukkaa ja ne kulkevat kuin olisivat Irakin aavikolla eivätkä suomalaisessa metsässä ja etu on siinä, että ne voivat periaatteessa ampua joka suuntaan. Mieti avorivistä rinnakkain rösähtänyttä ryhmää. Miten oikealla oleva mies ampuu vasemmalle sivulle nopeasti, jos isku tulee sieltä? Ei mitenkään. Koko ryhmän rintamasuunta piti kääntää.
Meillä oli aika räyhäkästä se hyökkäys. Se oli silloin aina tulen ja liikkeen avulla: puoliryhmä tai ryhmä ampui tulitukea tähdätyllä kertatulella nopein laukauksin ja kvkk sarjatulella ja toinen ryhmä tai puoliryhmä syöksyi seuraavan puun taakse tai painanteeseen. Viimeiset 20 metriä oli sitten rynnäkköön mars mars ja siinä sai huutaa jos halusi. Itse en pitänyt siitä. Kaksi ryhmää tukee, yksi syöksyy oli kai se peruskaava.
Siinä oli ideaa kun teoriassa oli kevyt krh tukena, jolloin mentiin ryömimällä johonkin 20 metriin kranaattien vielä räjähdellessä asemissa ja viimeisen kranaatin räjähdettyä oltiin samantien suoraan pesäkkeessä + käsikranaatteja (tulenkuvauspanoksia) + tulta joka koloon.
Minua on naurattanut amerikkalaiset elokuvat, joissa joku ampuu muutaman laukauksen ja vetää päänsä piiloon ja sitten joku juoksee aukean yli.
Tulituen antajan pitää ampua niin kauan ja tarkasti että periaatteessa etenijä voisi kävellä poteron reunalle. Periaatteessa tuen antajia pitää olla enemmän, koska parikin miestä tekee pahaa jälkeä jos pääsee käkkiviä suojassa kyyriviä linnustamaan. Eikä tuen antajalta saa lopua ammukset, pitää porrastaa.
Muoks. Mutta mitäpä se hyökkäyshomma enää minulle kuuluu.
Nykyisin sitten ovat nämä taajama- ja kaupunkihommelit teknisesti ihan eri sfääreissä. Meillä ei ollut ajatustakaan lähteä johonkin rakennuksiin tapettavaksi. Mökki vain tuleen ja kranaatteja ikkunasta. Sitten mars ja ohi.
Viimeksi muokattu:
Hallinkorvalle tiedoksi. Suomen maavoimien (rauhan aikana suunniteltu) sodanajan vahvuus on nyt 180000. Ei 90000 jonka kirjoitit sivulla 3. Ja tuo 180000 on vain se määrä jota rauhan aikana on suunniteltu. Todellisuus on sitten toinen. Joukkoja pystytään lisäämään jo muutaman viikon aikana pv:n omista varastoista, siviilistä ja ulkomailta saatavalla varustuksella. Miehiähän meillä on vaikka 700 000 henkilön maavoimiin asti.
PV:n rauhan ajan materiaalivarastoissa olevan tavaran määrä on aina suuri arvoitus.
Tiedän sen, että puolustusvoimien palveluksessa on suunnilleen joka portaassa "hamstraajia". Eli jos pääesikunnasta käsketään hävittämään jotakin vanhentunutta kalustoa, niin kaikkea ei kuitenkaan hävitetä ja hävitettävänkin kaluston kanssa vitkutellaan jotenkin aina se 5-10 vuotta. Tiedän tämän, koska olen niin monta kertaa nähnyt puolustusvoimilla varustusta jota ei enää pitänyt olla.
Ihmettelen suuresti mihin perustuu väitteet siitä, että 1980 -luvulla ei olisi ollut koko 550000 miehen armeijalle vaatteita. Ei ehkä ollut kumisaappaita ja m62 maastopukua. Silloin oli kuitenkin vielä aivan valtavasti harmaata vaatetta ja nahkasaappaita. Siis aivan hehtaarikaupalla. Itse olen ensimmäisen kerran ostanut n. 1988 sarka- ja verkavaatteita säkkikaupalla pv:n poistomyynnistä. Viimeisen kerran ostin suoraan puolustusvoimien varastosta harmaita sarkapukuja ja mannesaappaat vuonna 2015. Ja te väitätte, että 1980 -luvulla ei kaikille olisi ollut sotavaatteita. Minä en usko. Vielä ei varmaankaan ole hävitetty edes kaikkia sarkavaatteita m62 kamoista puhumattakaan. Ja niiden lisäksi on vielä m91 ja m05 vaatteet. Mannesaappaat, sarkapuku, sarkamantteli ja sipulisäkkireppu ei ole niin huono kuin nuoret kuvittelee. Niilläkin voi sotia. Minulla ja pojillani on niitä yhä oikein paskamaisissa keleissä metsästyskäytössä, vaikka kaapeissa on kaikkea uudempaakin.
Puolustusvoimilla on myös kivääreitä, vaikka niitä onkin stenattu. Kaikkea "vanhaa" ei aina hävitetä oikeasti, vaikka ne papereista häviäisivätkin. Olen itse ostanut tällä vuosituhannelta suoraan puolustusvoimilta aseita jotka on valmistettu 1890-1980 -luvuilla.
Olen vahvasti sitä mieltä, että pv olisi pystynyt vaatettamaan 1980-luvulla suomen armeijan. Enkä usko, että vaatteet ovat tälläkään hetkellä kriittisin varuste.
Käsitykseni mukaan 1980-luvulla meillä oli pst -kalustoa ja tykistöä runsaasti.
Ilmatorjuntaakin oli, mutta en tiedä oliko se kuranttia tavaraa edes silloin. Nyt muuten pelataan taas ilmatorjuntaa niillä samoilla sergeillä joilla jumpattiin jo vietnamin sodan aikana.
Sissikoulutus ja sissijoukot meillä oli kai erityisen vahvaa 1980 luvulla. Tuon aikaisella sissikoulutuksella on erittäin suuri merkitys vielä nykyaikana. Nykyinen uudistettu taistelutapa on mielestäni periaatteessa osittain meikäläiseen sissitaisteluosaamiseen pohjautuvaa. Kantahenkilökunnassa on yhä paljon sissikoulutuksen saaneita. Sissin kiero ja "epäsymmetrinen" ajattelutapa on hyväksi aivan kaikilla puolustusvoimien aselajeilla.
Olen nähnyt kuinka jalkaväkiharjoituksissa on vedetty taistelutapa2015 mukaisesti jo 1990 -luvulla kun harjoitusosastoissa on ollut sissikoulutettuja johtajia.
Mielestäni vahva ja aukoton ilmatorjunta on kaiken maavoimien toiminnan perusta. Jos vastustajalla ei ole ilmaherruutta, niin maavoimilla on toimintaedellytykset olemassa vähän vanhentuneellakin kalustolla.
Yksi asia on ollut hyvin 1980 -luvulta tähän päivään. Suomalaiselle panssarintorjunnalle riittää kohteita. Mikä onkaan mukavampi ajatus kuin päästä puhkomaan vihollisen panssarikalustoa! Kessillä kylkeen ja karkuun.
PV:n rauhan ajan materiaalivarastoissa olevan tavaran määrä on aina suuri arvoitus.
Tiedän sen, että puolustusvoimien palveluksessa on suunnilleen joka portaassa "hamstraajia". Eli jos pääesikunnasta käsketään hävittämään jotakin vanhentunutta kalustoa, niin kaikkea ei kuitenkaan hävitetä ja hävitettävänkin kaluston kanssa vitkutellaan jotenkin aina se 5-10 vuotta. Tiedän tämän, koska olen niin monta kertaa nähnyt puolustusvoimilla varustusta jota ei enää pitänyt olla.
Ihmettelen suuresti mihin perustuu väitteet siitä, että 1980 -luvulla ei olisi ollut koko 550000 miehen armeijalle vaatteita. Ei ehkä ollut kumisaappaita ja m62 maastopukua. Silloin oli kuitenkin vielä aivan valtavasti harmaata vaatetta ja nahkasaappaita. Siis aivan hehtaarikaupalla. Itse olen ensimmäisen kerran ostanut n. 1988 sarka- ja verkavaatteita säkkikaupalla pv:n poistomyynnistä. Viimeisen kerran ostin suoraan puolustusvoimien varastosta harmaita sarkapukuja ja mannesaappaat vuonna 2015. Ja te väitätte, että 1980 -luvulla ei kaikille olisi ollut sotavaatteita. Minä en usko. Vielä ei varmaankaan ole hävitetty edes kaikkia sarkavaatteita m62 kamoista puhumattakaan. Ja niiden lisäksi on vielä m91 ja m05 vaatteet. Mannesaappaat, sarkapuku, sarkamantteli ja sipulisäkkireppu ei ole niin huono kuin nuoret kuvittelee. Niilläkin voi sotia. Minulla ja pojillani on niitä yhä oikein paskamaisissa keleissä metsästyskäytössä, vaikka kaapeissa on kaikkea uudempaakin.
Puolustusvoimilla on myös kivääreitä, vaikka niitä onkin stenattu. Kaikkea "vanhaa" ei aina hävitetä oikeasti, vaikka ne papereista häviäisivätkin. Olen itse ostanut tällä vuosituhannelta suoraan puolustusvoimilta aseita jotka on valmistettu 1890-1980 -luvuilla.
Olen vahvasti sitä mieltä, että pv olisi pystynyt vaatettamaan 1980-luvulla suomen armeijan. Enkä usko, että vaatteet ovat tälläkään hetkellä kriittisin varuste.
Käsitykseni mukaan 1980-luvulla meillä oli pst -kalustoa ja tykistöä runsaasti.
Ilmatorjuntaakin oli, mutta en tiedä oliko se kuranttia tavaraa edes silloin. Nyt muuten pelataan taas ilmatorjuntaa niillä samoilla sergeillä joilla jumpattiin jo vietnamin sodan aikana.
Sissikoulutus ja sissijoukot meillä oli kai erityisen vahvaa 1980 luvulla. Tuon aikaisella sissikoulutuksella on erittäin suuri merkitys vielä nykyaikana. Nykyinen uudistettu taistelutapa on mielestäni periaatteessa osittain meikäläiseen sissitaisteluosaamiseen pohjautuvaa. Kantahenkilökunnassa on yhä paljon sissikoulutuksen saaneita. Sissin kiero ja "epäsymmetrinen" ajattelutapa on hyväksi aivan kaikilla puolustusvoimien aselajeilla.
Olen nähnyt kuinka jalkaväkiharjoituksissa on vedetty taistelutapa2015 mukaisesti jo 1990 -luvulla kun harjoitusosastoissa on ollut sissikoulutettuja johtajia.
Mielestäni vahva ja aukoton ilmatorjunta on kaiken maavoimien toiminnan perusta. Jos vastustajalla ei ole ilmaherruutta, niin maavoimilla on toimintaedellytykset olemassa vähän vanhentuneellakin kalustolla.
Yksi asia on ollut hyvin 1980 -luvulta tähän päivään. Suomalaiselle panssarintorjunnalle riittää kohteita. Mikä onkaan mukavampi ajatus kuin päästä puhkomaan vihollisen panssarikalustoa! Kessillä kylkeen ja karkuun.
Toisaalta se oli konfliktityyppi johon Suomessa varauduttiin erittäin laajalti linnoittamalla väestönsuojista alkaen, suojaväistöjä eli evakuointeja valmistelemalla, kaukolaskeuman vaikutuksia pohtimalla ym. 1980-luvun julkaisuissa tulee esille uhka nimenomaan muualla käytettyjen ydinaseiden laskeumasta. Taktisia ydinaseita vastaan suomalaisjoukot olisivat olleet yhtä avuttomia kuin muutin - toki linnoittamisella ja hajauttamisella tappiot olisivat pysyneet pienempänä aivan kuten muutakin tulenkäyttöä vastaan.
USA käytti myös suppeasti kemiallisia aseita Vietnamissa - kyynelkaasua, Agent Orange kasvimyrkkyä ym. Neuvostoliitto ilmeisesti ei käyttäyt kemiallisia aseita Afganistanissa ainakaan laajamittaisesti.
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä. Koska jokaisella suomalaisella oli lähtökohtaisesti jo omat vaatteet päällä.
Kyllä se kuule puolen miljoonan ihmisen sotavaatehtiminen olisi saattanut olla hiinä ja hiinä.Oireellista lienee, kun pohditaan olisiko kaikki sotilaat saatu vaatetettua....kun käsittääkseni sota on ollut ja on edelleen muutakin kuin vain sitä, että onko kaikille vaatteita.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Hyvä, että VSS oli korkealla. Tuo perustelee myös linnoittamisen. Epäilimme kuitenkin, ettei siinä voittajia liiemmin olisi, ja että kyse olisi enää siitä kenen kansa jää eloon. Varmaan siinä ensi järkytykseltä olisi osa henkiin jääneistä alkanut tapella kuitenkin.
Yksi huvittava muisto tähän. Agentti oranssia eli Monsaton kasvimyrkkyä käyttivät kaupunginpuutarhurit Suomessa 1960-luvulla mutta ei sitä kenenkään niskaan kylvetty, että vähän harkitumpaa käyttöä tietysti. Itse näin viimeisen purkin 1980-luvulla ollessani ylioppilaskesänä kunnan kesätöissä. Mietittiin, mitä sille oikein tekisi.
80-luvulle tyypillistä on että varusmieskoulutukseen ja kertausharjoituksiin riitti aikaan nähden ihan mukavasti kelvollista varustusta ja kalustoa. Sillä saatiin onnistuneesti häivytettyä se, että kenttäarmeijassa saattoi olla suuri määrä sotilaita ilman kalustoa ja henk.koht. varusteita.
Suomalaista maskirovkaa
Suomalaista maskirovkaa
Hallinkorva
Ylipäällikkö
80-luvulle tyypillistä on että varusmieskoulutukseen ja kertausharjoituksiin riitti aikaan nähden ihan mukavasti kelvollista varustusta ja kalustoa. Sillä saatiin onnistuneesti häivytettyä se, että kenttäarmeijassa saattoi olla suuri määrä sotilaita ilman kalustoa ja henk.koht. varusteita.
Suomalaista maskirovkaa
Tai a-tarvikkeita.
Olen samaa mieltä. Koska jokaisella suomalaisella oli lähtökohtaisesti jo omat vaatteet päällä.
Oireellista lienee, kun pohditaan olisiko kaikki sotilaat saatu vaatetettua....kun käsittääkseni sota on ollut ja on edelleen muutakin kuin vain sitä, että onko kaikille vaatteita.
No siitä nyt ainakin ollaan yhtä mieltä, että ei sotaa lumpuilla voiteta. Huonoilla vaatteilla ja huollolla sotia on kuitenkin hävitty.
Minusta oireellista on suomen puolustusvoimien ajankohtaisten kykyjen ja kapasiteetin vähättely. Toki liioittelukaan ei yleensä ole järkevää.
80-luvulle tyypillistä on että varusmieskoulutukseen ja kertausharjoituksiin riitti aikaan nähden ihan mukavasti kelvollista varustusta ja kalustoa. Sillä saatiin onnistuneesti häivytettyä se, että kenttäarmeijassa saattoi olla suuri määrä sotilaita ilman kalustoa ja henk.koht. varusteita.
Suomalaista maskirovkaa
Kyllähän tuo maskirovka myös onnistuikin. 1980-luvulla, kun voimasuhteet olivat epätoivoiset ja sota olisi voinut olla jopa ydinsota oli 70% vastaajista sitä mieltä että Suomen olisi puolustauduttava kaikissa oloissa. Niin ABC:n kahvipöydissä, lehtien kommenttipalstoilla ym. on iso joukko viisikymppisiä miehiä joiden resepti maanpuolustukseen on sissitoiminta, simputukseen perustuva varusmieskoulutus ja talvisodan kokemukset ja näillä eväillä voidaan lyödä suurvaltavihollinen, toisin kuin homoruotsalaisten pelleilyllä. Näin karrikoidusti. Mitä siitä, että sissitoiminta oli vain yksi alueellisen maanpuolustuksen osa-alue ym. Eli kyllä hengen luonti onnistuikin.
Viimeksi muokattu:
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Nyt on ilmeisesti se hetki, jolloin lähdetään sivupolulle, eli uuteen aikaan, mutta jos sillä on merkitystä, mikäpä siinä.
Kehitystyö on ollut erinomaista. Olen hyvin tyytyväisenä pannut merkille uudenlaisen aseistuksen, uudet hävittäjät ja motivoituneen työskentelyn. Vaikka olisi miten urhea ratsuväki, se ei rynnäköi panssariarmeijaa vastaan menestyksekkäästi!
Kantahenkilökuntaa saisi olla enemmän. Luulisin että kun on niin kovasti kaikkea kansainvälistäkin harjoittelua ja tiukaksi puristettua peruskouluttamista, voi jo olla aika uuvuttavaa hommaa näin rauhan aikana.
Jos taas pysyy topiikissa, massa-armeija oli tiukemman kurin paikka, koska sitä ei olisi muuten voinut hallita. Siitä oli etua. Toisaalta tyhjänpäiväiselle mälväykselle oli kovasti tilaa, kun oli sitä lusimistakin. Siitä oli haittaa.
Kehitystyö on ollut erinomaista. Olen hyvin tyytyväisenä pannut merkille uudenlaisen aseistuksen, uudet hävittäjät ja motivoituneen työskentelyn. Vaikka olisi miten urhea ratsuväki, se ei rynnäköi panssariarmeijaa vastaan menestyksekkäästi!
Kantahenkilökuntaa saisi olla enemmän. Luulisin että kun on niin kovasti kaikkea kansainvälistäkin harjoittelua ja tiukaksi puristettua peruskouluttamista, voi jo olla aika uuvuttavaa hommaa näin rauhan aikana.
Jos taas pysyy topiikissa, massa-armeija oli tiukemman kurin paikka, koska sitä ei olisi muuten voinut hallita. Siitä oli etua. Toisaalta tyhjänpäiväiselle mälväykselle oli kovasti tilaa, kun oli sitä lusimistakin. Siitä oli haittaa.
Kyllä! Olen samaa mieltä.
Sissitoiminta ja simputukseen perustua varusmieskoulutus on karrikoiden ihan kuvaavasti sanottu.
Ehdin nähdä ja olla mukana tuossa kuvaamassasi kuviossa - ja nykynäkökulmasta sanon että kyllä tämä nykyinen tapa kouluttaa on moninverroin tehokkaampi kuin tuo 70- ja 80-luvun tapa.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Itse koin kielteisiä juttuja vain alokasaikana hetken aikaa muutaman lapsellisen ryhmyrin toimesta. Kyllä siihen mahtui ihan muutakin, mitä olen kuvannut.
Varmasti näin, yritin vain itse kommentillani tavoitella noita "ennen oli kaikki paremmin" kommentteja, jota ei toki tosin tällä palstalla juuri näy.