Osasto 31
Kapteeni
Doddi, ensimmäisestä luvusta juttua ja otteita ihan vain oman mielenkiinnon mukaan:
Myyteistä ja sen luojista ei sen enempää kuin, kuten täällä tiedetäänkin, että Jokipii päättyi varsin lähelle työtänsä ja SS-miehet halusivat maltillisen kuvan itsestään. Sen arvo sotilashistoriassa on varsin pätevä, näin eri vaiheitten osalta (operaatiot jne.). Kirjoittaja hyvin tietoisesti sanoo, että pätevää historiantutkimusta voi harjoittaa politiikan eri spektreillä, mutta tämän pitää silti täyttää tieteelliset kriteerit ja Jokipii saattoi päättyä varsin vaarallisille vesille jossa mielipiteet ohjasivat metodologiaa. Suomen vaikea asema myönnetään ja syyt pataljoonan järjestämiseen sanotaan ihan suoraan johtuvan tästä (tarve SDP:een osallisuuden selvittämiseen sanotaan myös marginaaleissa ja siitä on vähän kirjassakin).
SS-värvääjistä:
Esko Riekistä:
Seuraava luku käsittelee SS-miesten puoluekantaa ja ideologiaa. Kannattaa itse lukea tämä kirja vaikka kirjaston kautta, jos kiinnostaa pois jätetyt osat. Nämä nyt valikoituvat rommilasin ääressä.
Myyteistä ja sen luojista ei sen enempää kuin, kuten täällä tiedetäänkin, että Jokipii päättyi varsin lähelle työtänsä ja SS-miehet halusivat maltillisen kuvan itsestään. Sen arvo sotilashistoriassa on varsin pätevä, näin eri vaiheitten osalta (operaatiot jne.). Kirjoittaja hyvin tietoisesti sanoo, että pätevää historiantutkimusta voi harjoittaa politiikan eri spektreillä, mutta tämän pitää silti täyttää tieteelliset kriteerit ja Jokipii saattoi päättyä varsin vaarallisille vesille jossa mielipiteet ohjasivat metodologiaa. Suomen vaikea asema myönnetään ja syyt pataljoonan järjestämiseen sanotaan ihan suoraan johtuvan tästä (tarve SDP:een osallisuuden selvittämiseen sanotaan myös marginaaleissa ja siitä on vähän kirjassakin).
SS-värvääjistä:
Värvääjiä on laskettu olleen yhteensä 183, joista kaikki paitsi yksi oli miehiä (nainen oli Zelia Anita Horn, Suomen Berliinin-sotilasasiamiehen Walter Hornin vaimo). Äärioikeisto oli vahvasti edustettuna värvärien joukossa: 54 heistä kuului Rintamamiesliittoon, 15 AKS:ään, 11 eri kansallisosialistisiin järjestöihin ja 8 IKL:ään. Vahvaa oikeistotaustaa edustivat myös 20 jääkäriä ja kalterijääkäriä. 64 värväriä toimivat erilaisissa johtajatason tehtävissä ja porvarillisissa ammateissa, eikä heitä pysty jälkikäteen todentamaan poliittisesti aktiivisiksi. He edustivat kuitenkin selkeästi yhteiskunnan porvarillista puolta. Maanviljelijöitä ei ollut kovin paljon. Muutama Rintamamiesliiton värväri toimi maanviljelijöinä, poliittisesti luokittelemattomia maanviljelijöitä oli kuusi. Värvärien kontaktit työväestöön vaikuttavat todella ohuilta: ammattiensa puolesta työväestön kanssa olivat todennäköisimmin lähesimmissä kosketuksissa yksi työnjohtaja, yksi ratamestari, yksi tiemestari, yksi juustomestari ja mahdollisesti yksi värväri, josta todettin vain että hän oli Kemi Oy:n palveluksessa - siis kaiken kaikkiaan viisi värväriä. Niinpä oli täysin odotettavissa, että Insinööritoimisto Ratas sai vastaanottaa varsin oikeistolaisesti ajattelevia nuoria miehiä.
.....
Voidaan sanoa, että värvärit näyttävät pelanneen kaksilla korteilla: toisaalta haluttiin esittää inklusiivista värväystä, jossa myös työväki sosiaalidemokraatteja myöten oli mukana, toisaalta julkikuvan takana sulkeuduttiin värväämään omista oikeistolaisista piireistä. Realismin nimissä oli tuskin todennäköistä, että sosiaalidemokraatteja olisi saatu sankoin joukoin houkuteltua SS-miehiksi, mutta hankkeen kannalta ajatus koko kansan pataljoonasta oli arvokas ja vaalimisen arvoinen.
Esko Riekistä:
Käytännön värväystyössä Riekki joutui lopulta tekemään poliittisen puolen yhteistyötä niin Rintamamiesliiton, IKL:n kuin kansallissosialististen järjestöjen kanssa. Saksalaiset toivoivat suomalaisille kansallissosialisteille 60-70% edustusta pataljoonaan ja vastaavasti tärkeää roolia värväyksessä. Riekki taas omasta puolestaan yritti omien vakuuttelujensa mukaan pitää kotimaiset kansallissosialistit erossa hankkeen johdosta ja heidän osuutensa värvätyistä mahdollisimman alhaisena.
....
Sodan jälkeen Esko Riekki oli huolissaan omasta julkisuuskuvastaan ja jälkimaineestaan, joita hänen toimintansa SS-asioissa varjosti. Yhteydenpidossa Mauno Jokipiin kanssa Riekki nosti esiin lehtien "jymyotsikot" SS:n sotarikoksista ja näistä otsikoista heräävät tulkinnat: "suomalaistenkin Waffen-SS-osuudesta saattaa syntyä vääriä, haitallisia ajatuksia". Riekillä oli selkeästi tavoitteena vaikutta Jokipiin tutkimukseen ja varmistaa, että julkisuuteen tulisi hänen kannalta edullinen lopputulos. Jokipii toistikin käytännössä Riekin versiota SS-värväyksen hoidosta ja tämän roolia siinä.
Seuraava luku käsittelee SS-miesten puoluekantaa ja ideologiaa. Kannattaa itse lukea tämä kirja vaikka kirjaston kautta, jos kiinnostaa pois jätetyt osat. Nämä nyt valikoituvat rommilasin ääressä.