Kaiken pohjana oli kuitenkin oletus että Saksa voittaa N-liiton,ja sille oletukselle oli myös riittävät perusteet. Sodan lopputuloksena Suomi olisi saanut luovutetut alueensa takaisin ehkä korkojen kanssa ja samalla Idän uhka olisi torjuttu ainakin seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Jälkiviisaasti voidaan todeta että toisin kävi mutta aikalaiset talvisodan traumaatisten päivien kokemina näkivät tämän mahdollisuutena koko kansakunnan edun nimissä.
Tälloin olisikin ollut oikea aika ryhtyä hyökkäykseen, ts. kun NL olisi murtunut. Sen sijaan Päämajassa tiedostettiin jo elokuussa että Saksan hyökkäys on vaikeuksissa, siitä huolimatta haluttiin hyökätä Itä-Karjalaan. Päämaja ja poliittinen johto tekivät suuren virhelaskelman. Osattiin sitä Suomessakin erehtyä.
Mielenkiintoinen entä jos? -kysymys olisi, jos NL olisi tyynen rauhallisesti ilmoittanut noudattavansa puoluettomuutta Suomen suhteen kesällä 1941, jolloin Suomen olisi pitänyt pakottaa itsensä hyökkämään. Propagandaetu olisi ollut suuri, ja todennäköisesti Suomen hyökkäys olisi viivästynyt. Mutta koska NL ei ollut demokratia ei siellä osattu analysoida demokraattisten maiden vaikuttimia. Neuvostoliiton pommitukset olivat kuin taivaan lahja Suomelle joka oli de facto luonnollisesti jo Saksaan sitoutunut.