90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

Fencer kirjoitti:
Kirjailijalla on ollut kirjahankkeen ensi hetkestä lähtien lopputulos selvillä, ja sitä tukemaan on valittu sopivat todisteet.

Sama kuin Heikki Ylikangas halusi osoittaa, että kesällä -44 teloitettiin satoja suomalaisia. Molemmissa kirjahankkeissa tarkoitus pyhitti keinot: lähteitä käytettiin valikoiden ja se mistä ei löytynyt todisteita tulkittiin omalle agendalle suosiollisesti sen sijaan, että tutkija pyrkisi objektiiviseen totuuteen todisteiden perusteella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kun/Jos halutaan käyttää lähdetietoa väärin ja virheellisesti, niin hyvänkin tekijästä saadaan pahantekijä helposti. Opponenttiasettelu on mielestäni äärikeino kun tehdään tutkimusta ja nimenomaan virheellinen tapa pyrkiä tekemään tutkivaa journalismia kun vastaushan on jo olemassa ennenkuin tutkimusta aloitetaan...
Ääritapauksen esimerkkinä voisi olla minä.
Teetän, rakennutan, suunnittelutan ja toteutan mitä monipuolisimmin kohteita jotka työni luonteen vuoksi ovat kaikki enemmän kuin vähemmän rytinä alueilka. Jos niitä kaikkia tutkittaisiin, niin minusta saataisiin varsinainen hyväntekijä, sillä sairaaloita on tullut tehtyä kymmenittäin, mutta voisin kyös olla varsinen Dr.Hyde koska niissä sairaaloissa hoidetaan niitä potikaita, jotka ovat operaatioon lähteneet rakennuttamieni tukikohtakenttien kautta, tai satamoista ja laitureilta joita on myös kertynyt normi taloraksaheppuun verrattuna järjetön määrä. Eli olisin se taustapiru, jonka laiturista on lähtenyt kalmaan taistelijoita tuhansittain ja ilman että olisi tehty mokomia laitureita, he eivät olisi lähteneet tuomion enkeleinä liikkeelle..... Eli olenkin tooooosi pahis... Jos olen edesmennyt tutkielman tullessa, en puolustaudu, joten tulkinnoilke on varaa.. Hmmmm, pitääpä kysyä vaimoveikeältä, kuinka paha olen...
 
Kuuntelin tuossa Ylen radio-ohjelmasta lyhyen André Swanströmin haastattelun. Hän artikuloi varsin rauhallisesti, kärsivällisestikin ja pyrki perustelemaan asiaansa. Hyvin siis asiallinen vaikutelma.

Juuri ehkä siksi hänen esiintymisestään nousi esiin varsin merkillinen havainto. Vaikka hänellä on tarve tuoda esiin suomalaisten SS-miesten yhteydet natsien sotarikoksiin jopa aatemaailmaan niin siellä olleita miehiä sitaatein lainatessaan Andre nimenomaan todisti, että suomalaiset halveksivat näitä moraalittomia tekoja ja, että suomalaiset pyrkivät ja onnistuivatkin kieltäytymään teloituksista tai muista ylilyönneistä. Aatemaailmaan sitoutuminenkin jäi niiden joidenkin osalta kevyesti osoitetuksi ja irroitetuksi konteksistaan. Pikemminkin päinvastoin tässäkin.

Mitään näyttöä, välillistäkään, ei ollut esittää muuta kuin suomalaisten tietoisuudesta kuten ”olemme joutuneet mukaan rosvojoukon ja murhamiesten porukkaan”. Kun sitten taas näyttö, katumus tai viite itse sotarikoksiksi kutsuttuihin tekoihin jäi puuttumaan.

Kannattaa kuunnella muutama minuuttinen Yle areenasta luulisi löytyvän.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä sanoo ykskantaan että KAIKKI suomalaiset SS-miehet olivat tietoisia sotarikoksista. Mainitsee suomalaisten ampuman politrukin. Minusta tämä tapaus on ollut tunnettu jo ties kuinka kauan. Muuten tuossa haastattelussa ei tosiaankaan mitään konkreettista tule esille.

https://areena.yle.fi/1-4582733
 
Onko tässä uutta?

Uusi tutkimus ei kaunistele enää historiaa: Suomalaiset SS-miehet olivat mukana joukkomurhissa
Historioitsija André Swanström kumoaa suomalaisten hellimän myytin puhtoisista SS-sotilaistamme. Todellisuudessa Wiking-divisioona suomalaisineen surmasi joukoittain juutalaisia siviilejä.


suomalaiset-ss-upseerit02_seura.jpg
Monessa sotakirjassa on annettu ymmärtää, etteivät SS-vapaaehtoisemme tehneet sotarikoksia. Uutuuskirja purkaa tätä uskomusta.© SUOMELA / SA-KUVA / OTAVAMEDIA

Antero Raevuori

HISTORIA 28.10.2018 18:43

Suomesta lähti jatkosodan vuosina 1941–1943 yli 1 400 vapaaehtoista miestä palkkasotilaiksi Saksaan. He lähtivät taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan saksalaiseen SS-järjestöön kuuluneen sotilaallisen Waffen-SS:n riveissä. Vapaaehtoisten lähettäminen oli osa Saksan ja Suomen välillä alkanutta sotilaallista yhteistyötä.
Suomalaisten vapaaehtoisten pataljoona kuului SS:n Wiking-divisioonaan, joka liikkui taistellen Ukrainan halki aina Kaukasiaan asti.

Monissa suomalaisissa sotakirjoissa divisioonaa kuvataan kurinalaiseksi ja rohkeaksi joukoksi, joka toimi ammattimaisen tehokkaasti.

Todellisuudessa aikalaisten kehuma ammattimaisuus sisälsi myös Hitlerin politiikan mukaista siviilien joukkotuhoamista. Tätä suomalaiset ovat halunneet kiistää.


Siviilisurmissa apuna
Uudessa kirjassaan Hakaristin ritarit (Atena) Åbo Akademin dosentti André Swanström ampuu historian sievistelijöille täyslaidallisen.

”Wiking-divisioona ja sen mukana suomalaiset divisioonan miehet kulkivat Itä-Euroopan juutalaisasutuksen halki ja jättivät jälkeensä käsittämätöntä hävitystä,” hän sanoo.

Samaa kerrottiin jo joitakin vuosia sitten ilmestyneessä englantilaisen Timothy Snyderin teoksessa Tappotanner.
Snyder käsitteli teoksessaan juutalaisvainoja, joita natsi-Saksan sotilaat toimeenpanivat heti hyökätessään Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Saksan armeijan Wehrmachtin kintereillä seuranneiden SS:n erityisten Einsatz-ryhmien yhtenä tehtävänä oli etsiä ja surmata juutalaisia.

Tähän työhön määrättiin kuitenkin myös Wiking-divisioonan yksiköitä. Divisioonassa oli tuolloin noin 400 suomalaista.

Nyt tiedetään, että suomalaisten SS-upseerien koulutukseen kuului jopa vierailu Dachaun keskitysleirillä. © DPA / LEHTIKUVA

Heinäkuun verilöyly
Heinäkuun 9. päivänä 1941 osa Wiking-divisioonan sotilaista osallistui useiden satojen juutalaisten joukkomurhaan länsiukrainalaisessa Lvivin kaupungissa. Se oli kosto sala-ampujan luodista, joka oli surmannut divioonaan kuuluvan Westland-rykmentin komentajan, eversti Hilmar Wäckerlen.

Swanström käsittelee kirjassa tapausta laajasti. Suomalaisetkin osallistuivat siviilien teloituksiin eli kiistattomiin sotarikoksiin. Jälkipolvien on mahdotonta arvioida, kuinka moni meni mukaan innoissaan ja ketkä määrättyinä.

André Swanström on Åbo Akademin kirkkohistorian dosentti. Hän on aiemmin tutkinut sotilaspappeja ja sotapropagandaa. © RIIKKA KANTINKOSKI

Yksi teloitusryhmään komennetuista suomalaisista oli Thor-Björn Weckström, joka totesi jälkeenpäin tovereilleen, että tehtävä oli ollut epämiellyttävä mutta käskyä piti totella.
Siviilit oli käsketty yksi kerrallaan kuopan reunalle ja teloitettu kiväärinlaukauksilla.

Sodan jälkeisissä Valtiollisen poliisin kuulusteluissa Weckström väitti itse ampuneensa tarkoituksellisesti ohi.

Murha ei vanhene
André Swanström oli aloittanut omat tutkimuksensa jo paljon ennen kuin Natsi-Saksan juutalaissurmia tutkiva Simon Wiesenthal -keskus lähetti viime tammikuussa presidentti Sauli Niinistölle avunpyynnön. Keskus toivoi, että suomalaisten SS-miesten mahdollinen osallistuminen juutalaisten surmaamiseen itärintamalla selvitettäisiin virallisesti.

Swanström pääsi nyt mukaan valtioneuvoston asettamaan tutkimusryhmään.

Vapaaehtoisten suomalaisten SS-sotilaiden osallisuudesta sotarikoksiin on sinänsä väitelty historiatutkijoiden parissa jo vuosikymmenet. Aihe on ollut arka.
Ensimmäinen merkittävä tutkimus oli professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 ilmestynyt teos Panttipataljoona. Kirjan mukaan suomalaiset SS-miehet eivät syyllistyneet siviilien joukkomurhiin.

Samaa väitettiin myös Mirja Turusen tietokirjassa Koska kotimaa meidät lähetti(Docendo, 2016).

Swanström on eri mieltä: kaunistellut puheet Wiking-divisioonan kunniakkaista sodankäyntitavoista ovat kaiken uuden tutkimustiedon valossa täysin perättömiä.

Tappajat keskellämme
Sotien jälkeen entisiin SS-miehiin suhtauduttiin Suomessa suopeammin kuin Saksan miehittämissä Euroopan maissa. Kotiin palattuaan suomalaiset SS-miehet olivat kuitenkin jatkuvan silmälläpidon alla.
”Liittoutuneet julistivat SS-organisaation rikolliseksi. Se leimasi veteraaneja”, sanoo politiikan tutkija, professori Pekka Visuri.
1960-luvun lopulta lähtien tilanne kuitenkin muuttui.
”SS-menneisyys ei enää ollutkaan este tärkeiden virkojen saamiselle. Kekkosen aikaan puolustusministerinä toiminut Sulo Suorttanen oli entinen SS-mies.”
Saksan miehittämissä maissa SS-miesten katsottiin siirtyneen vihollisen puolelle, mutta Suomessa tilanne oli toinen.
”Meillä hyväksyttiin ajatus, että Suomi halusi olla Saksan liittolainen, ja SS-pataljoona oli maksu siitä. Muissa Pohjoismaissa heitä kohdeltiin maanpettureina ja pantiin linnaan.” | Miikka Järvinen

https://seura.fi/asiat/historia/uus...a-joukkomurhissa/?shared=1817747-010d22ca-500
 
No niin. Olen nyt lueskellut kirjaa puoliväliin saakka ja tässä anti tiivistettynä tähän mennessä:

- Jokipii selitteli parhain päin miesten poliittisia kantoja

No jaa, Swanström perustelee tämän hyvin joten uskottavaa. Panttipataljoona oli SS-aseveljien tilaustyö, joten se saattoi vaikuttaa.

- Enemmistö miehistä oli kiiluvasilmäisiä natseja

Swanström yleistää aika rajusti, tosin tunnustaa tämän itsekin. Osa porukasta todnäk. äärilaitaa oikeistopuolelta, osa maltillisempaa. Joka tapauksessa SS:n riveihin hakeutui juuri näiden suuntien kannattajia.

- Suomalaiset SS-miehet syyllistyivät sotarikoksiin ja osallistuivat holokaustin toteuttamiseen erit. kesällä 1941 Wiking-divisioonan edetessä itään

Kirjoittaja tekee tässä aika tavalla olettamuksia. Kun esim. tanskalaiset ja norjalaiset, niin mikseivät sitten myös suomalaisetkin -logiikalla. Muutaman epämääräisen vihjailun perusteella Swanström tekee johtopäätöksen, että ilman muuta myös suomalaiset teloittivat siviilejä (juutalaisia, sotavankeja ym.).

Johtopäätökseni tähän mennessä ? Syksyn ellei jopa koko vuoden kohutuin historiakirja tämä on selvästi. Tieto-Finlandian ehdokkaana melko varmasti, sillä aihehan on mediaseksikäs ja ah, niin ajankohtainen. Natsit, joista voidaan jatkaa nykypäivän populisteihin ja äärioikeistoon. Vielä kun Hesari löi rumpua ylistävine arvioineen, niin myyntiähän se lisää. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tähän saakka. Joskin johtopäätösten osalta mutkia vedetään surutta suoriksi.

hakaristinritaritperus.jpg
 
Kirja luettu. Loppuosa on sinällään ihan kiinnostavaa luettavaa, se käsittelee mm. upseereiksi koulutettujen SS-miesten poliittista indoktrinaatiota. Lisäksi lopussa on käyty läpi pataljoonan lakkauttaminen sekä yritykset silotella julkisuuskuvaa jälkimaailmalle.

Kirjan nyt luettuani totean vaan, että kovin ohkainen on Swanströmin todistuspohja suomalaisten väitetysti tekemistä sotarikoksista. Kirjassa on pari kolme epäsuoraa mainintaa, jotka voi tulkita että niiden laatijat joko ovat itse ottaneet osaa julmuuksiin tai sitten eivät ole. Swanström toteaa ykskantaan omana tulkintanaan että ilman muuta ovat. Muu todisteaineisto on sitten sitä, että koska divisioona Wiking eteni 1941-1942 näitä reittejä pitkin ja alueella einsatzgruppet murhasivat ja näiden ohessa myös Wikingin oma väki, olivat suomalaiset myös sotarikollisia.

Swanströmin ansioksi luen sen, että tämä kyllä horjuttaa Mauno Jokipiin asemaa ihan uskottavilla tulkinnoillaan suomalaisten SS-miesten poliittisesta taustasta. Lähteinä käytetty miesten yksityisaineisto tuo esiin myös voimakasta juutalaisvastaisuutta. Tätä maailmankuvaa SS sitten itse täydensi opettamalla miehille kansallissosialismin aatetta.

En nyt sano että tämä teos on paljon melua tyhjästä. On tällä ansionsakin. Kuten jo ennakkoon aavistelin, häiritsee minua kyllä Swanströmin tapa yleistää ja vetää johtopäätökset kovin hataran lähdemateriaalin pohjalta. No, ehkäpä SS-miehet itse ovat vuosien saatossa hävittäneet tarkoituksella tulenarkaa aineistoa, ken tietää. Sen uskon kyllä että sotareissullaan suomalaiset kyllä aivan varmasti törmäsivät natsien rotusodan julmuuksiin. Se että osallistuivatko itse murhatöihin jää minusta edelleen auki.

Loppukaneettina voisi sanoa, että ihan hyvä että tästä käynnistyi Kansallisarkiston tutkimus joka pyrkii selvittämään tarkemmin mahdollisia sotarikoksia. Kun tutkijaryhmän kokoonpanoa katsoi, niin Oula Silvennoisen ja Andre Swanströmin lisäksi mukana oli muitakin tutkijoita.
 
tulikomento kirjoitti:
Sen uskon kyllä että sotareissullaan suomalaiset kyllä aivan varmasti törmäsivät natsien rotusodan julmuuksiin. Se että osallistuivatko itse murhatöihin jää minusta edelleen auki.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eihän Suomen SS-miehet edellämainittua ole kieltäneetkään. Ja jälkimmäiseen tarvittaisiin todisteet - ilman niitä ovat syyttömiä kuten normaalioikeuskäytäntö on. Sen sijaan Swanströmin suhteen on näyttöä, että hän syyllistää ja tekee sen ilman todisteita - jopa ”tutkijan” kontolle kunnianloukkaus on tuosta tulkittavissa paremminkin kuin SS-miesten rikokset..
 
tiedotusosasto kirjoitti:
Eihän Suomen SS-miehet edellämainittua ole kieltäneetkään. Ja jälkimmäiseen tarvittaisiin todisteet - ilman niitä ovat syyttömiä kuten normaalioikeuskäytäntö on. Sen sijaan Swanströmin suhteen on näyttöä, että hän syyllistää ja tekee sen ilman todisteita - jopa ”tutkijan” kontolle kunnianloukkaus on tuosta tulkittavissa paremminkin kuin SS-miesten rikokset..
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse näkisin tämän niin, että ihan hyvin suomalaisiakin on voinut olla mukana sotarikoksia tekemässä. Ehkä jopa todennäköistäkin, nyt kun on tullut esiin mitenkä mm. norjalaisia SS-miehiä Wikingin riveissä osallistui julmuuksiin. Mutta kuten todettua, on Swanströmin näyttö suomalaisten osalta todella ohut. Ellei se Kansallisarkiston selvitystyö tuo esiin mitään konkreettista de factoa, niin minä veikkaan että sen jälkeen uutta tietoa aiheesta tuskin enää tulee. SS-miehet itse ovat kohta kaikki mullan alla muiden aikalaisten tavoin. Jos mitä vielä löytyy, niin sen pitäisi olla jonkun mukana olleen henkilökohtaista aineistoa (päiväkirja, valokuvia tms.).
 
hansai kirjoitti:
Onko näissä uusissa aineistossa(kirjeitä ilmeisesti) mitään mielenkiintoista?
Klikkaa laajentaaksesi...

Niitäpä lähinnä. Eri SS-miesten kirjeistöä kotiväelle, Berliinin yhdystoimistoon ym. Kenttäpappien Ensio Pihkala ja Kalervo Kurkiala aineisto oli ihan mielenkiintoista. Pihkala vaikuttaa olleen aidon järkyttynyt saksalaisten sikailuista siviilejä kohtaan. Kurkiala puolestaan esittäytyy ihan aitona kovan luokan natsina, sen verran yksiselitteisesti ainakin tämä omissa kirjeissään ja papereissaan tuo omaa aatemaailmaansa esiin.
 
tulikomento kirjoitti:
Itse näkisin tämän niin, että ihan hyvin suomalaisiakin on voinut olla mukana sotarikoksia tekemässä.
Klikkaa laajentaaksesi...
No mutta tämä olettamus voidaan liittää jokaiseen sotilaaseen. Jokainen on saattanut tehdä ja kuka tahansa on voinut siltä välttyä. Swanström tekee näistä miehistä syyllisiä koska heillä oli SS-uniformu. Joku voi kokea Swanstömin suhteen, että hän on voinut syyllistyä pedofiliaan koska on pappi mutta tehdäkö kirjan siitä, että ihan hyvin hän voisi olla pedofiili. Kärjistys toivottavasti kertoo asian siltä kannalta, että jos Swanströmin olettamus on väärä ja se kohdistuu näihin elossaoleviin miehiin tai heidän jo joukoistamme poistuneiden lapsiin ja perheenjäseniin.
 
Kansallisarkistolta tilattu selvitys myöhästyy. Sen piti ilmestyä nyt marraskuussa, mutta näin ei tule tapahtumaan. Uusi julkaisuajankohta ei ole tiedossa. Tutkimuksessa on käytetty ja käytetään suomalaisten arkistojen lisäksi myös saksalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia ja puolalaisia arkistoja.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005891153.html
 
Asiaa liipaten: joskus muinoin soc.history.war.world-war-ii -uutisryhmässä tuli vastaan "tieto" jonka mukaan maaliskuussa 1945 iso liuta suomalaisia SS-miehiä Wiking-univormuissa oli osallistunut Dachaun leirille marssitettavien juutalaisten ampumiseen. Tätä olisi tuotu esille mm. Eichmannin oikeudenkäynnissä.

Suomalaista SS-pataljoonaa ei tietenkään ollut enää tuolloin olemassa, mutta väitteen esittäjä oli sitä mieltä että muissa SS-rykmenteissä palveli edelleen runsaasti suomalaisia. Luulisi että tällainen tieto olisi kyllä jo kirjoissa ja kansissa hyvin tarkasti jos se pitäisi paikkansa. Onko mitään perää väitteissä että suomalaisia (siis ei virolaisia, inkeriläisiä tms) olisi ollut mainittavia määriä SS:n riveissä vielä myöhemmin? edit. eli siis muita kuin tätä Itälän porukkaa?
 
Viimeksi muokattu:
fulcrum kirjoitti:
Asiaa liipaten: joskus muinoin soc.history.war.world-war-ii -uutisryhmässä tuli vastaan "tieto" jonka mukaan maaliskuussa 1945 iso liuta suomalaisia SS-miehiä Wiking-univormuissa oli osallistunut Dachaun leirille marssitettavien juutalaisten ampumiseen. Tätä olisi tuotu esille mm. Eichmannin oikeudenkäynnissä.

Suomalaista SS-pataljoonaa ei tietenkään ollut enää tuolloin olemassa, mutta väitteen esittäjä oli sitä mieltä että muissa SS-rykmenteissä palveli edelleen runsaasti suomalaisia. Luulisi että tällainen tieto olisi kyllä jo kirjoissa ja kansissa hyvin tarkasti jos se pitäisi paikkansa. Onko mitään perää väitteissä että suomalaisia (siis ei virolaisia, inkeriläisiä tms) olisi ollut mainittavia määriä SS:n riveissä vielä myöhemmin? edit. eli siis muita kuin tätä Itälän porukkaa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Swanströmin mukaan pari suomalaista SS-miestä palveli reservipoolissa ja sijoitettiin lähelle leirejä. Mitään suoria ja yksiselitteisiä todisteita ei ole siitä, että olisivat palvelleet suoraan leireissä henkilökuntana.
 
Tongin esiin alkuperäisen väitteen:
"On 28 March 1945 members of
Wiking killed 5-6000 Jews during a "death transport" in the
area of Oberdorf, Litzelsdorf, Wolfau and Hartberg. This is
attested by survivors and came up at the Eichmann trial. The
Finnish battalion was one of those participating."
Myöhemmin kirjoittaja korjasi tekstiään siltä osin että kyseessä ei ollut suomalainen SS-pataljoona (joka oli lakkautettu aikaa sitten) vaan muissa Wikingin rykmenteissä palvelevat suomalaiset SS-miehet joita todistajalausuntojen mukaan oli runsaasti paikan päällä.
 
Puheenvuorossa minusta asiallista pohdintaa.

http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263897-ss-pataljoona-ja-juutalaisten-murhaaminen

Pari omaa huomiotani. Ensinnäkin, tässäkin yhteydessä on esitetty pintapuolisesti tasapuolinen, viisas, maltillinen ja sovitteleva huomautus, että totuus asiasta on varmaankin jossain esitettyjen ääripäiden välimaastossa. Aivan kirjaimellisesti ei voida olla varmoja siitä, että noin olisi, sillä vain toinen ääripää on täsmällisesti ilmaistavissa: että suomalaiset SS-miehet eivät olisi osallistuneet yhdenkään juutalaisen murhaamiseen. Toinen ääripää on mahdoton näin ilmaista, sillä silloin olisi esitettävä lukumäärä: kuinka monta he tappoivat tai olivat mukana tappamassa. Tällaista lukua ei ole esitetty ja voitaneen olla varmoja, että ei voida luotettavasti esittääkään.

Jos historiantutkimuksen kriteerit täyttävä tutkimus osoittaa syyllisiä olleen, ja mikä olisi vielä parempi, saadaan selville kuinka paljon heitä oli ja kuinka paljon he tappoivat, se on sitten hyväksyttävä, oli se miten epämiellyttävää tai tuskallista tahansa. Mutta jos sellaista ei voida osoittaa, se on sitten myös hyväksyttävä, vaikka sekin olisi epämiellyttävää ja vastoin sitä mitä tutkija olisi mielellään todistanut.
 
tulikomento kirjoitti:
Puheenvuorossa minusta asiallista pohdintaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hieman kierrellen ja kaarrellen mutta juuri näin. Swanströn olettaa aivan kuten Kuosmanen kuvailee eikä se oletus perustu yhtään mihinkään todennettuun. Mutta kyseessä on rusinapulla -sukupolven yhteiskunnan maksaman henkisen työn tekijä joka arvioi tappamista joten kaikki on mahdollista ja elämästä on mahdollista etääntyä tuostakin kauemmaksi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top