90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

hieman ennen 15min kohtaa pikku detalji, sairaalan sängyn päässä olevassa taulussa yhdellä fuhrerin kuva..

Heti sen jälkeen kuvissa Ruth Munck. Oli alkuperäisten jääkäreiden sairaanhoitajana ja oli mukana myös SS-pataljoonan touhuissa. Syksyllä 1944 lähti saksalaisten kimppaan ja syyllistyi aivan kiistämättä maanpetokseen ja sai tästä tuomion.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruth_Munck
 
Suomen syyllistäminen etenee usealla rintamalla. Kun isketään kohteeseen, jossa tuloilla eli rahalla on mahdollisuus supistua, niin nähdään miten selkäranka kestää.

Haluaisin nähdä sen tällaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen yrittäjän, joka ei antaisi lehtineekereille, 'vastustaville aktivisteille' ja muulle saastalle muuta kuin totuuden eli sanoisi asian olevan 'paskaa'.
 
Onkohan venäläinen käsi jotenkin mukana tässä Suomen natsifikaatiokeississä, sopii ihmetellä. Hybriidisotaa, nääs.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Špigel

Mies tai tämän perustamana 'antifasistinen' pulju olivat langassa mainitun toisen painostusjärjestön kanssa vaatimassa Suomelta tätä tutkimusta suomalaisista vapaaehtoisista.

Tuon wikiartikkelin kuva on taktisesti leikattu.

Johan_Bäckman_and_Boris_Spiegel.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hiukan on Kääriäisellä peiliin katsomista. Ei ne ulkomailla ymmärrä meidän suhtautumista omiin SS-värvättyihin. SS kun on saatana itse, varsinkin Saksassa. Kääriäinen selittää että perinneyhdistys on epäpoliittinen mutta uutisklipissa saksalainen sanoo että natsisaksan suhteen ei ole olemassa mitään epäpoliittista.
 
Hiukan on Kääriäisellä peiliin katsomista. Ei ne ulkomailla ymmärrä meidän suhtautumista omiin SS-värvättyihin. SS kun on saatana itse, varsinkin Saksassa. Kääriäinen selittää että perinneyhdistys on epäpoliittinen mutta uutisklipissa saksalainen sanoo että natsisaksan suhteen ei ole olemassa mitään epäpoliittista.

Suomessa ei välttämättä oikein ymmärretä sitä, että oikeastaan kaikille muille SS ja Waffen-SS edustavat julmaa miehittäjää. Varsinkin itäeurooppalaiset tunsivat nahoissaan natsi-Saksan rotuopit. Ja läntisessä Euroopassa ne jotka vapaaehtoisina lähtivät SS:n riveihin itärintamalle, on totuttu näkemään pettureina. Kysykää vaikka norjalaisilta, tanskalaisilta, hollantilaisilta, belgialaisilta, ranskalaisilta jne.
 
Suomessa ei välttämättä oikein ymmärretä sitä, että oikeastaan kaikille muille SS ja Waffen-SS edustavat julmaa miehittäjää. Varsinkin itäeurooppalaiset tunsivat nahoissaan natsi-Saksan rotuopit. Ja läntisessä Euroopassa ne jotka vapaaehtoisina lähtivät SS:n riveihin itärintamalle, on totuttu näkemään pettureina. Kysykää vaikka norjalaisilta, tanskalaisilta, hollantilaisilta, belgialaisilta, ranskalaisilta jne.

Näinhän se on, mutta emme ole itä-eurooppalaisia, tai muitakaan. Joten meille asia ei ole kuten esität monessa muussa maassa olevan. Värväys tapahtui valtiovallan siunauksella.
Meille samanalaisia pettureita ovat sisällissodan jälkeen itärajan ylittäneet kommarit jotka toimivat Suomea vastaan sitten sodan aikana.
Toki iso osa sai mitä ansaitsi kun Stalin pisti luottamuspulan takia joukkoa joukkohautaan.

Eihän SS ollut mikään partiopoika yhdistys, vaan paljon pahaa tehtiin ja vielä monessa paikassa. Sitä ei haluta kieltää.
 
Kysykää vaikka norjalaisilta, tanskalaisilta, hollantilaisilta, belgialaisilta, ranskalaisilta jne.

Pitäisikö tosiaan kysyä niiltä kaikilta, joiden viranomaiset ja välillä opportunistiset naapuritkin kaivoivat juutalaisiaan saksalaisille?

Olisipa Simon Wiesenthal vielä elossa eikä vain hänen nimeään kantava jonkin sortin hybridivaikuttamiskeskus. Simon Wiesenthal sanoi ihailevansa suomalaisia heidän suhtautumisestaan juutalaisiin sodan aikana.

Se tuskin kelpaa Johan Bäckmanille tai Oula Silvennoiselle kuitenkaan.
 
Mitä isä teki?

Lennart Kihlström palveli vapaaehtoisena natsi-Saksan SS-joukoissa. Hänen poikansa Lars kävi lukemassa isänsä sotapäiväkirjan Kansallisarkistossa ja järkyttyi.

Tilaajille
Marko Junkkari HS
Julkaistu: 17.3. 2:00 , Päivitetty: 17.3. 6:10

Ammuttiin neljä juutalaista. Lars Kihlström istui Kansallisarkistossa ja tuijotti sanoja järkyttyneenä. Vaikka hän oli tiennyt, että jotain tällaista päiväkirjassa saattaisi lukea, oli silti kamalaa nähdä sanat siinä kirjoitettuina. Henki salpautui. Lause oli kirjoitettu sinisellä musteella.

 
En nyt lähde maksumuuria rikkomaan, voi joutua forumikin vaikeuksiin enkä vain minä itse, mutta artikkeli on pitkälle tuon yhden päiväkirjamerkinnän ympärillä, mikä ilmeisesti oli jäänyt huomaamatta tässä uusimmassakin valtiohallinnon tilaamassa tutkimuksessa:

Lars luki 2. heinäkuuta 1941 tehdyn päiväkirjamerkinnän uudestaan. Se kuului kokonaisuudessaan näin:

Lyhyt marssimatka. Tie täynnä kolonnia. Ammuttiin neljä juutalaista. Yövyttiin taivasalla teiden risteykseen.

Sen ympärillä sitten pyöritään, todella pitkä artikkeli joka rönsyilee moneen suuntaan.

Kihlström oli divisioonan miehiä, eli mukana SS-Wikingin alusta alkaen. Tämä yllä oleva liittyy eversti Wäckerlen kuoleman kostamiseen liittyviin tapahtumiin:

2. heinäkuuta 1941 SS-Wikingin Westland-rykmentin komentaja eversti Hilmar Wäckerle kuoli tarkka-ampujan luodista. SS-sotilaat kostivat komentajan kuoleman polttamalla lähellä olevan kylän tai kyliä.

Samalla joitain yhteistyöstä sala-ampujan kanssa epäiltyjä venäläisiä ja juutalaisia teloitettiin ilman tutkintoa, Jokipii kirjoittaa.

Tähän Jokipiin lauseeseen oli liitetty se lähdeviite.

Viitteen selitysteksti on poikkeuksellisen pitkä. Aluksi Jokipii toteaa, että kyseessä on lähdekriittisesti ”opettava” tapaus.

Tiedot Wäckerlen ampumisesta olivat ristiriitaisia: kuka ampui, mistä ampui ja milloin ampui?

Jokipii käy läpi eri päiväkirjamerkintöjä ampumisesta ja etäännyttää samalla suomalaiset ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi kostotoimissa, jotka seurasivat ampumista.

Jokipii mainitsee lähdeviitteessä, että kolme suomalaista SS-miestä oli maininnut teloitukset päiväkirjassaan. Yksi heistä oli Lennart Kihlström, joka kirjoitti neljän juutalaisen ampumisesta. Jokipii ei kuitenkaan käyttänyt suoraa sitaattia Kihlströmin päiväkirjasta.

Koska teloitettujen määrä vaihteli eri kirjoittajilla, Jokipii tulkitsi, ettei kukaan suomalaisista voinut olla itse paikalla. Näin ollen kyseessä olivat hänen mukaansa vain suupuheina kiertäneet jutut.

Lisäksi tällaista spekulointia nostona:

Yhä kummallisemmalta Mauno Jokipiin toiminta alkaa näyttää, kun lukee Lennart Kihlströmin päiväkirjamerkintöjä eteenpäin.

Hän kirjoitti 4. heinäkuuta 1941 päiväkirjaansa näin: Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää ammuttiin. Takaisin T:n ylitse.

Jokipii siteeraa samaisen päivän merkinnän Panttipataljoonassa kokonaan. Merkintää on kuitenkin muuteltu. Kirjassa siteeraus kuuluu näin:

Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää sai surmansa. Takaisin T:n ylitse.

Lennart Kihlströmin kirjoittama yli sata ryssää ammuttiin on siis Jokipiin käsittelyssä muuttunut muotoon yli sata ryssää sai surmansa.

Ampumisen sijaan ”ryssät” siis jotenkin vain saivat surmansa.

Panttipataljoona-kirjan sivulla 194 oleva muuteltu sitaatti Lennart Kihlströmin sotapäiväkirjasta.

Sitaatin rukkaaminen vaikuttaa tässä tapauksessa tarkoitukselliselta. Se vaikuttaa yritykseltä muuttaa historiaa tilaustyön tilaajan toivomaan suuntaan. Se vaikuttaa valkopesulta.

Yli sata ryssää ammuttiin -lauseen voi tulkita niin, että kyseessä saattoi olla sotavankien ampuminen. Sotavankien teloittaminen on sotarikos.

Muoks viimeiseen sitaattiin liittyen: :rolleyes: Toki Jokipiin lähdemuokkaus on kyllä erikoinen tapaus.
 
Nostona pari hyvää kommenttia artikkeliin

Rötvis
17.3. 9:05
Nyt täytyy muistaa pari seikkaa. Suuri osa suomalaisista vapaaehtoisista palveli omana yksikkönään Finnisches Freiwilligen Batallion der Waffen-SS. Pieni osa miehistä sijoitettiin suoraan hajalleen Wiking-divisioonan muihin yksiköihin ja nämä joutuivat myös suoraan sotapalvelukseen, kun pataljoona omalla osallaan koulutukseen.

Kihlström ei kuulunut suomalaispataljoonaan vaan palveli Wikingin tykistöosastossa ART 5. Tsekkasin tämän juuri matrikkelista.

Kihlströn on kirjoittanut päiväkirjansa aikana, kun varsinainen suomalaispataljoona oli vielä Gross-Bornin koulutuskeskuksessa.

Kalalli
17.3. 8:29

Jokainen voi tahollaan miettiä kumpi muotoilu kuvaa tässäkin jutussä käsillä olevien faktojen valossa kokonaisuutta paremmin:

"- Jokipii arvioi kirjassaan, että jotkut SS-Wikingin sotilaat ja yksiköt syyllistyivät sotarikoksiin, mutta kyse oli todennäköisesti pienestä vähemmistöstä. Suuri enemmistö taisteli Jokipiin mukaan kansainvälisen oikeuden sääntöjen puitteissa."

vai

"Selvityksen tulos oli se, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Wikingin eri yksiköiden tekemiin surmatöihin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan."

Kokonaisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa tapausten ja tekijöiden lukumäärään, ajankohtaan ja ympäristöön (maailmanhistorian ylivoimaisesti tuhoisimman sodan tuhoisin rintama). On perusteltua todeta, että Jokipiin muotoilu on onnistuneempi kuin kollegojensa muotoilu yli 50 vuotta myöhemmin. Kumpikaan näistä muotoiluista ei ole yksiselitteisen väärä, mutta ne antavat huomattavan erilaisen kuvan siitä minkälainen yleiskäsitys suomalaisesta ss-vapaaehtoisesta tulisi olla.

Mustasavu
17.3. 8:38

Kiinnostava juttu, kiitos siitä. Taas kerran nähdään, että historiaa pitäisi kirjoittaa rehellisesti ja tarkasti. Kuolleita ja surmattuja koskevien merkintöjen kanssa pitäisi olla aivan erityisen tarkka ja rehellinen, koska muuten tulee ruokkineeksi ties mitä denialisteja.

Yksi ilmaus jäi vähän ärsyttämään. Junkkari totesi: "Lähteiden tarkoituksellinen väärentäminen rikkoo räikeästi historiantutkimuksen periaatteita." Tämä pitää ehdottomasti paikkansa. Huomattakoon kuitenkin, että Jokipii ei tässä kuvatussa tapauksessa syyllisty lähteiden väärentämiseen, vaan siteeraa lähdettä väärin. Lähdettä ei siis ole millään tavoin muutettu, mutta sen sisältöä on historian esityksessä vääristelty. Jos tämä vääristely on tahallista, Jokipii siis valehtelee, että lähteessä luki jotain muuta, kuin mitä siinä todella luki. Lähde on onneksi edelleenkin aito ja jäljellä, ja sitaatin paikkansapitävyyden voi tarkistaa, ihan niin kuin tässä jutussa tehtiin.

Historioitsija saa tulkita lähteitä, mutta niiden sisältöä ei saa vääristellä. Sitaattien on aina oltava tarkkoja. Virheellinen sitaatti on joko huolimattomuudesta johtuva metodivirhe tai valhe. Metodivirhe on helposti vältettävissä: Jos omat tallenteet, kopiot tai muistiinpanot lähteen sisällöstä ovat jostain syystä epäluotettavia, kannattaa sitaatti tarkistaa vielä kerran alkuperäislähteestä, tai sitten tyytyä vain referoimaan lähdettä. Jokipii oli ammattitaitoinen historiantutkija, jonka voi olettaa tienneen, mikä on sitaatin ja parafraasin ero.

Olipa tosiaankin tapaus. Onneksi nämä ovat harvinaisia. On historiantutkimuksen etu, että joku metsästää tällaisia virheitä ja valheita. Niistä pitää jäädä kiinni.
 
No jaa. Enpä tiedä onko kukaan uskonutkaan, että kaikki suomalaiset SS-miehet olisivat jollakin pyhällä tavalla välttyneet osallistumasta mm saksalaisten käskyttämiin sotarikoksiin. Esimerkiksi teloituksiin. Eihän näiltä rikoksilta kaikki välttyneet kotirintamallakaan eikä ylipäätään löydy sotaan osallistunutta kansakuntaa joka olisi selvinnyt tämän päivän perspektiivistä katsoen puhtain paperein.

Asia on kuitenkin aivan eri jos esim Swanstömin tapaan leimaa koko porukan sotarikollisiksi ilman näyttöä.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä suomalainen historiantutkimus ja -kirjoitus on kauttaaltaan ollut hyvin laadukasta, mitään suuria luurankoja ei ole pystytty löytymään, vaikka sitten painotuksia voi todeta olleen. Alkaen siitä ajopuuteoriasta, joka lopulta ehkä sitten oli pikemminkin koskiveneen ohjailua.

Jokipiin kirja on hyvä esimerkki, nyt siitä löytyi ensimmäinen suoranainen virhe jonka tiedän, mutta yhtälailla Jokipiin havainto oli samankaltainen: päättelee että sotarikoksiksi laskettavia tekoja on tapahtunut, mutta että koko porukkaa ei voi leimata.

Yhtälailla on kaivettu juutalaisluovutukset, sotavankikuolemat, internaatioleirikuolemat, uusia yksityiskohtia on löytynyt, painotus on saattanut hieman muuttua, mutta mitään yhtenäistä korjattavaa ei ole löytynyt.

Siitäpä muille maille oppia.

Olemme toki varmasti erilaisia siinä, että asenne SS-vapaaehtoisiin on todella toisenlainen kuin muissa maissa, mutta todella toisenlainen on lähtökohtakin.
 
Kihlströmin päiväkirja on kirjoitettu kokonaan passiivissa ja siitä on siksi vaikea erottaa sitä mitä Kihlström on tehnyt itse ja mihin hän on osallistunut, ja mitkä ovat koko joukko-osastoa koskevia asioita. Merkintä "6 kaatunutta, ammuttiin 100 ryssää" on varmasti koko osaston päivän taistelutoimintaa kuvaava ilmaisu (ja myös mahdollisesti taistelun "jälkiselvitys"). Oletettavasti Kihlström ei ole itse ampunut "100 ryssää" vaan hän kuvaa sitä mitä hänelle on kerrottu ja kenties nähnyt. Siksi on vaikea myös sanoa, ketkä ampuivat ne 4 juutalaista.
 
Tämän suomalaisten natsifikaation ja toisaalta saksalaisten yhä jatkuvien katumusharjoitusten (hei sodan päättymisestä on vasta 70 jotain vuotta) rinnalle haluaisin, joko Wiesenthalin avulla tai ilman, selvityksen itänaapurin askarteluista antti semiittisessa kontekstissa. No empähän pidättele hengitystäni, sodan voittajat sanelevat säännöt ja suuntaviivat...
 
Back
Top