90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Suuri isänmaallinen sota on siellä se ainoa sallittu viitekehys toiselle maailmansodalle. Muita tulkintoja esittävillä tuppaa olemaan tiedossa hankaluuksia.
Tätä ajattelin. Liittyykö vaikkapa tämän päivän tulkinta todellisuuteen kovinkaan vahvasti, vai onko propaganda framilla?
 

Museo

Eversti
Se on nämä puunhalaajat ihan oma lukunsa. Kun kerran muuallakin niin myös meillä ja omatuntomme soihdunkantajiksi sitten ilmoittautuu pumpulissa kasvaneet ja kahvipullansa kastaneet joilla ei elämänkolhuja juuri kyljissään ole mutta itseriittoisuutta sitäkin enemmän.

Asiassa ei yhtään paina se seikka, että ehkä meillä ei ole samoja syitä kuin naapureilla, ehkä suhteemme natseihin, juutalaisiin ja sotaan ylipäätään oli toisenlainen.
Siis mitä samoja syitä kun naapurilla? Ei SS-joukkoihin kukaan suomalaisia pakottanut. Sinne lähdettiin ihan vapaaehtoisesti ja lähtijöistä yli puolet oli ilmeisesti puoluekannaltaan äärioikeistolaisia. Siis kokoomuksesta oikealla. Tai no se joka omasta suvusta lähti kyllä tavallaan pakotettiin. Lapuan liikkeeseen kuulunut ja Suomessa aikanaan äärioikeiston vallankumousta mukana yrittämässä ollut isä kun ilmoitti kahdelle pojalleen että toisen teistä olisi suotavaa värväytyä, päättäkää keskenänne kumpi...
 

hansai

Ylipäällikkö
Ei SS-joukkoihin kukaan suomalaisia pakottanut. Sinne lähdettiin ihan vapaaehtoisesti ja lähtijöistä yli puolet oli ilmeisesti puoluekannaltaan äärioikeistolaisia. Siis kokoomuksesta oikealla. Tai no se joka omasta suvusta lähti kyllä tavallaan pakotettiin
Kyllä täältäkin lähti sk päällikön renki "liki vapaaehtoisesti"..
 

EK

Kenraali
Tätä ajattelin. Liittyykö vaikkapa tämän päivän tulkinta todellisuuteen kovinkaan vahvasti, vai onko propaganda framilla?
En osaa viimeisimmästä tutkimuksesta sanoa, kun venäjää en osaa.

Juri Kilinin takinkääntö oli mielestäni aika hälyyttävä. Kilinin Suurvallan rajamaa oli erittäin kurantti, myös oman aiheeni kannalta. Teki yhteistyötä paljonkin suomalaisten kanssa. Osa "oikeauskoisista" venäläisistä piti jonkilaisena suomalaisten sylikoirana, enkä esimerkiksi minä päässyt tekemään virallista yhteistyötä, koska Petroskoin yliopiston edustajat kertoivat, että a) Juri Kilin ei työskentele Petroskoin yliopistossa ja b) he eivät ole koskaan kuulleetkaan kenestäkään Juri Kilinistä. Pari kertaa tapasin sitten hänet erilaisissa kissanristiäisissä ja muutama sana vaihdettiin, mutta mitään sen kummempaa yhteistyötä ei tehty. En tiedä, miten omalle projektilleni olisi käynyt, jos Kiliniä olisin enemmänkin treffaillut. Voi olla, että yhteistyökumppanit olisivat vetäytyneet mielensä pahoittaneina. Ja Kilinille olisi voinut koitua harmia, koska olivat häntä ylempänä rankijärjestyksessä. Nyt varmaan pääsisi tekemään yhteistyötä, mutta tulos ei ehkä olisi sama kuin olisi ollut toistakymmentä vuotta sitten.

Venäjällä julkaistaan aika monenlaista ja -tasoista tutkimusta ja tulkintaa. Pitäisi aina erottaa viralliset "kommunikeat", oikeat tutkimukset ja harrastajien "tutkimukset". Mutta sama on tietenkin meillä. Enkä tarkoita sitä, etteikö harrastajakin pysty tekemään laadukasta tutkimusta. Noissa vain tahtoo helpommin tulla vähän erikoisia tulkintoja vastaan.

Lisäksi venäläisen tutkimuksen perusongelma meikäläiseen verrattuna on tietty objektiivisuuden puute. Siellä tutkimuksessa pyritään usein jo lähtökohtaisesti luomaan joku vastakkainasettelu, joka sitten ratkeaa suuntaan tai toiseen. Jos meillä tutkitaan vaikka evakuoimatta jäänyttä siviiliväestöä (Haasio&Hujanen Tasavallan panttivangit), niin pääpaino on siinä, että yritetään selvittää keitä jäi evakuoimatta ja miksi. Kun venäläiset tutkivat vastaavaa ilmiötä, tuloksena on Pettureita vai sodan uhreja Sergei Veriginin tapaan. Eli ei haeta niinkään "Lahtista konekivääriä" vaan syyllisiä. Ja tuo vastaavaa asennetta tuli vastaan jo ihan proseminaari-tasolla opiskelijoissa ja aiheessa kuin aiheessa sekä aikakaudessa kuin aikakaudessa. Mutta on siellä myös korkeatasoista tutkimusta ja tutkijoita.

Ja kyllähän meiltäkin löytyy heikkoa tutkimusta ja huonoja tutkijoita.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kotimaa
SS-miesten läheiset vaativat ”häpäisevän” selvityksen oikaisemista
Kansallisarkisto pahoittelee mielipahaa, mutta kieltäytyy suostumasta vaatimukseen.





Kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg (keskellä vas.) ja SS-divisioona Wikingin komentaja Felix Steiner tarkastivat suomalaisen SS-joukon Hangossa kesällä 1943. (KUVA: SA-KUVA)
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 14.7. 2:00 , Päivitetty: 14.7. 7:03




ENTISTEN suomalaisten SS-miesten omaiset vaativat Kansallisarkistoa korjaamaan helmikuussa julkistettua SS-selvitystä.

Kansallisarkistolle osoittamassaan kirjeessä he sanovat, että ”selvityksessä esitetyt johtopäätökset häpäisevät isiemme muiston sekä aiheuttavat jatkuvaa mielipahaa paitsi elossa oleville iäkkäille vapaaehtoisille myös vapaaehtoisten sekä sankarivainajien lähipiireille”.

Kirjeen mukaan asian saama runsas kansainvälinen julkisuus on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan taloudellisia vahinkoja ja muita haittoja kansainvälisissä tehtävissä oleville vapaaehtoisten lähiomaisille.

”Kaiken edellä mainitun johdosta vaadimme, että Kansallisarkisto korjaa välittömästi Lars Westerlundin esittämät johtopäätökset koskien selvitystä The Finnish SS-volunteers and Atrocities 1941–1943. Korjaus on tapahduttava samassa muodossa kuin se oli esitettykin eli julkisesti ja kansainvälisesti”, päättyy omaisten kirje.

Toukokuun alussa Kansallisarkistoon saapunut kirje on osoitettu pääjohtaja Jussi Nuortevalle ja lähetetty tiedoksi tasavallan presidentin kansliaan ja selvityksen tekijälle Lars Westerlundille. Sen on allekirjoittanut 81 omaista.

HS:n tiedon mukaan valmisteilla olisi ainakin yksi oikeusprosessi Kansallisarkistoa kohtaan.



KANSALLISARKISTO on vastannut omaisten kirjeeseen 17. toukokuuta. Vastauksen ovat allekirjoittaneet hallintojohtaja Immo Aakkula ja lakimies Raimo Lepistö.

Yhdeksänsivuisessa vastauskirjeessä Kansallisarkisto pahoittelee tutkimuksen johtopäätöksistä aiheutunutta mielipahaa mutta toteaa, ettei se tule toimimaan omaisten vaatimuksen mukaisesti.

”Selvitys ei ota juridista tai moraalista kantaa yksittäisten henkilöiden toimintaan vaan pyrkii selvittämään asioiden kulkua historiantutkimuksen käytettävissä olevin keinoin. Kansallisarkisto irtisanoutuu kaikista muista tarkoitusperistä”, sanotaan vastauksessa.

Kansallisarkisto korostaa, että tehty englanninkielinen selvitys on suunnattu ennen muuta ulkomaisille lukijoille:

”On tärkeää, että he ymmärtävät Suomen poikkeuksellisen vaikean sotilaallisen ja poliittisen tilanteen. Suomalaiset vapaaehtoiset eivät, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, kannattaneet kansallissosialistista ideologiaa tai rotuoppeja. Heidän tavoitteenaan oli kaikin keinoin toimia Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi.”

Vastauskirjeessä huomautetaan lisäksi, että lähteet osoittavat suomalaisten osallistuneen väkivallantekoihin.

”Tärkeintä on kuitenkin tuoda esiin suomalaisten vapaaehtoisten motiivit sekä heidän useassa kohdin esiintyvä kriittinen suhtautumisensa näitä tekoja ja niiden taustalla olevia motiiveja kohtaan.”

SS-MIESTEN omaisia on suivaannuttanut erityisesti arkistoselvityksen eri viestimissä toistettu päätelmä, että ”on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941–1942”.

Omaisten näkemyksen mukaan yleistävä päätelmä syyllistää koko suomalaispataljoonan, mikä on johtanut liioiteltuun uutisointiin. Tätä olisi korostanut se, että viestimissä jäi pienemmälle huomiolle selvityksen lause, jossa todetaan, että käytössä ollut lähdeaineisto ei anna riittävän yksityiskohtaisia tietoja yksittäisten tapahtumien tarkaksi arvioimiseksi.

SELVITYS suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen tehtiin Simon Wiesenthal -keskuksen johtajan Efraim Zuroffin tasavallan presidentille Sauli Niinistölle tekemän aloitteen johdosta.

Selvityspyynnön ponnin lienee ollut kirkkohistorioitsija André Swanströmin kriittinen tutkimus suomalaisista SS-miehistä.

Swanströmin mukaan suomalaisten SS-miesten tekoja olisi aiemmassa tutkimuksessa siloteltu ja lähes puolet miehistä olisi ollut fasisteja. Swanströminin mielestä suomalaiset myös osallistuivat juutalaisten teloittamisiin.

Swanström julkaisi viime syksynä julkisuudessa laajasta siteeratun Hakaristin ritarit -kirjan (Atena). Teos on saanut tutkijoilta ristiriitaisen vastaanoton.

Historioitsija Oula Silvennoinen kirjoitti HS:ään ylistävän arvion kirjasta. Hänen mukaansa teos nostaa suomalaisen SS-liikkeen tutkimuksen kansainväliselle tasolle ja kyseessä oli kirjavuoden tärkein ja ansiokkain tietoteos.

USEAT sotahistorian tutkijat ovat olleet toista mieltä. Esimerkiksi sotahistorian professori emeritus Ohto Manninen kirjoitti Sotaveteraani-lehteen (6/2018) huomattavasti kriittisemmän arvion. Hänen mukaansa teos ei täytä ”historiantutkimuksen kriittisyys- ja laatukriteereitä”.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kirjoitti Historiallisessa aikakauskirjassa (1/2019), että Swanström kykenee muutamien yksittäisten vapaaehtoisten kohdalla uskottavasti osoittamaan, että he erittäin todennäköisesti osallistuivat surmatöihin.

”Tutkimuksen ongelmallisuus kiteytyy tekijän tavassa tehdä vahvoja, tendenssimäisiä yleistyksiä ilman vahvoja tutkimuksellisia perusteita”, kirjoittaa Karjalainen.

”Useita kertoja toistetut toteamukset suomalaisen vapaaehtoisjoukon kokemista murhista, mielivaltaisista siviilien teloituksista ja holokaustin käytännön toteutukseen kuuluvista rikoksista jäävät leijumaan ilmaan ilman vahvaa toteennäyttöä.”

KANSALLISARKISTON mukaan Venäjällä ja Ukrainassa on runsaasti SS-divisioona Wikingiä koskevia aineistoja. Niitä ei kyetty ajan puutteen vuoksi hyödyntämään arkistoselvityksessä. Yhteistyösopimukset mahdollistavat kuitenkin kopioiden hankkimisen niistä Suomeen tulevaisuudessa.

Lars Westerlundin SS-selvitys julkaistaan suomeksi todennäköisesti lokakuun lopussa.
 

Hilan lukko

Majuri
Kotimaa
SS-miesten läheiset vaativat ”häpäisevän” selvityksen oikaisemista
Kansallisarkisto pahoittelee mielipahaa, mutta kieltäytyy suostumasta vaatimukseen.





Kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg (keskellä vas.) ja SS-divisioona Wikingin komentaja Felix Steiner tarkastivat suomalaisen SS-joukon Hangossa kesällä 1943. (KUVA: SA-KUVA)
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 14.7. 2:00 , Päivitetty: 14.7. 7:03




ENTISTEN suomalaisten SS-miesten omaiset vaativat Kansallisarkistoa korjaamaan helmikuussa julkistettua SS-selvitystä.

Kansallisarkistolle osoittamassaan kirjeessä he sanovat, että ”selvityksessä esitetyt johtopäätökset häpäisevät isiemme muiston sekä aiheuttavat jatkuvaa mielipahaa paitsi elossa oleville iäkkäille vapaaehtoisille myös vapaaehtoisten sekä sankarivainajien lähipiireille”.

Kirjeen mukaan asian saama runsas kansainvälinen julkisuus on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan taloudellisia vahinkoja ja muita haittoja kansainvälisissä tehtävissä oleville vapaaehtoisten lähiomaisille.

”Kaiken edellä mainitun johdosta vaadimme, että Kansallisarkisto korjaa välittömästi Lars Westerlundin esittämät johtopäätökset koskien selvitystä The Finnish SS-volunteers and Atrocities 1941–1943. Korjaus on tapahduttava samassa muodossa kuin se oli esitettykin eli julkisesti ja kansainvälisesti”, päättyy omaisten kirje.

Toukokuun alussa Kansallisarkistoon saapunut kirje on osoitettu pääjohtaja Jussi Nuortevalle ja lähetetty tiedoksi tasavallan presidentin kansliaan ja selvityksen tekijälle Lars Westerlundille. Sen on allekirjoittanut 81 omaista.

HS:n tiedon mukaan valmisteilla olisi ainakin yksi oikeusprosessi Kansallisarkistoa kohtaan.



KANSALLISARKISTO on vastannut omaisten kirjeeseen 17. toukokuuta. Vastauksen ovat allekirjoittaneet hallintojohtaja Immo Aakkula ja lakimies Raimo Lepistö.

Yhdeksänsivuisessa vastauskirjeessä Kansallisarkisto pahoittelee tutkimuksen johtopäätöksistä aiheutunutta mielipahaa mutta toteaa, ettei se tule toimimaan omaisten vaatimuksen mukaisesti.

”Selvitys ei ota juridista tai moraalista kantaa yksittäisten henkilöiden toimintaan vaan pyrkii selvittämään asioiden kulkua historiantutkimuksen käytettävissä olevin keinoin. Kansallisarkisto irtisanoutuu kaikista muista tarkoitusperistä”, sanotaan vastauksessa.

Kansallisarkisto korostaa, että tehty englanninkielinen selvitys on suunnattu ennen muuta ulkomaisille lukijoille:

”On tärkeää, että he ymmärtävät Suomen poikkeuksellisen vaikean sotilaallisen ja poliittisen tilanteen. Suomalaiset vapaaehtoiset eivät, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, kannattaneet kansallissosialistista ideologiaa tai rotuoppeja. Heidän tavoitteenaan oli kaikin keinoin toimia Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi.”

Vastauskirjeessä huomautetaan lisäksi, että lähteet osoittavat suomalaisten osallistuneen väkivallantekoihin.

”Tärkeintä on kuitenkin tuoda esiin suomalaisten vapaaehtoisten motiivit sekä heidän useassa kohdin esiintyvä kriittinen suhtautumisensa näitä tekoja ja niiden taustalla olevia motiiveja kohtaan.”

SS-MIESTEN omaisia on suivaannuttanut erityisesti arkistoselvityksen eri viestimissä toistettu päätelmä, että ”on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941–1942”.

Omaisten näkemyksen mukaan yleistävä päätelmä syyllistää koko suomalaispataljoonan, mikä on johtanut liioiteltuun uutisointiin. Tätä olisi korostanut se, että viestimissä jäi pienemmälle huomiolle selvityksen lause, jossa todetaan, että käytössä ollut lähdeaineisto ei anna riittävän yksityiskohtaisia tietoja yksittäisten tapahtumien tarkaksi arvioimiseksi.

SELVITYS suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen tehtiin Simon Wiesenthal -keskuksen johtajan Efraim Zuroffin tasavallan presidentille Sauli Niinistölle tekemän aloitteen johdosta.

Selvityspyynnön ponnin lienee ollut kirkkohistorioitsija André Swanströmin kriittinen tutkimus suomalaisista SS-miehistä.

Swanströmin mukaan suomalaisten SS-miesten tekoja olisi aiemmassa tutkimuksessa siloteltu ja lähes puolet miehistä olisi ollut fasisteja. Swanströminin mielestä suomalaiset myös osallistuivat juutalaisten teloittamisiin.

Swanström julkaisi viime syksynä julkisuudessa laajasta siteeratun Hakaristin ritarit -kirjan (Atena). Teos on saanut tutkijoilta ristiriitaisen vastaanoton.

Historioitsija Oula Silvennoinen kirjoitti HS:ään ylistävän arvion kirjasta. Hänen mukaansa teos nostaa suomalaisen SS-liikkeen tutkimuksen kansainväliselle tasolle ja kyseessä oli kirjavuoden tärkein ja ansiokkain tietoteos.

USEAT sotahistorian tutkijat ovat olleet toista mieltä. Esimerkiksi sotahistorian professori emeritus Ohto Manninen kirjoitti Sotaveteraani-lehteen (6/2018) huomattavasti kriittisemmän arvion. Hänen mukaansa teos ei täytä ”historiantutkimuksen kriittisyys- ja laatukriteereitä”.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kirjoitti Historiallisessa aikakauskirjassa (1/2019), että Swanström kykenee muutamien yksittäisten vapaaehtoisten kohdalla uskottavasti osoittamaan, että he erittäin todennäköisesti osallistuivat surmatöihin.

”Tutkimuksen ongelmallisuus kiteytyy tekijän tavassa tehdä vahvoja, tendenssimäisiä yleistyksiä ilman vahvoja tutkimuksellisia perusteita”, kirjoittaa Karjalainen.

”Useita kertoja toistetut toteamukset suomalaisen vapaaehtoisjoukon kokemista murhista, mielivaltaisista siviilien teloituksista ja holokaustin käytännön toteutukseen kuuluvista rikoksista jäävät leijumaan ilmaan ilman vahvaa toteennäyttöä.”

KANSALLISARKISTON mukaan Venäjällä ja Ukrainassa on runsaasti SS-divisioona Wikingiä koskevia aineistoja. Niitä ei kyetty ajan puutteen vuoksi hyödyntämään arkistoselvityksessä. Yhteistyösopimukset mahdollistavat kuitenkin kopioiden hankkimisen niistä Suomeen tulevaisuudessa.

Lars Westerlundin SS-selvitys julkaistaan suomeksi todennäköisesti lokakuun lopussa.
Sitä on nykyihmisen vaikea kuvitella tilannetta joka vallitsi lähes 80 vuotta sitten.
Melkein kaikki otti saksalaiset vastaan rumpuja päristäen ja nämäkin kaverit luulivat olevansa
"isänmaan asialla". Toiset tekivät enemmän asian eteen ja jotkut haettiin kotoa, "niin saatana".
Vähän joka ukko mukana kuitennii, omalla tavallaan. Jos nyt muutama vuosi vielä odotettaisiin ja sitten tutkittaisiin koko homma perusteellisesti, semmoisella porukalla joka kelpaa kaikille.


"Lars Westerlundin SS-selvitys julkaistaan suomeksi todennäköisesti lokakuun lopussa."
Sitä odotellessa.
 

Pyllyvaltteri

Alikersantti
Ei juurikaan ihmetytä asiasta nouseva poru. Kun 1918 tapahtumien objektiivinen käsittely tuntuu edelleen olevan täysin mahdotonta tietyissä piireissä. SS- porukan vertaaminen jääkäriliikkeeseen on sikälikin nurinkurista, että jääkäreihin liittyi miehiä sekä oikealta ja vasemmalta. Myöhempään porukkaan enemmänkin oikean äärilaidasta.
Jos wermachtin perusjalkaväki yksiköiden tiedetään todistetusti osallistuneen itärintaman siviilien tappamiseen, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, korkeiden esimiestensä hyväksynnän, jopa käskyjen kannustamana. Niin on kyllä kovin naivia kuvitella, että suomalaiset ss-sotilaat olisivat voineet natsipuolueen käsikassarana välttyä samalta.
Ja kyllä mekin etninen puhdistus osataan, muistellaan vaikka Viipurin vapautusta 1918.
Ukrainassa on ilm. runsaasti dokumentaatiota SS Vikingistä, niiden läpikäyntiä odotellessa.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
"Syytön kunnes toisin todistetaan"

Valtioneuvoston selvitys pyyhkii takapuolta tällä oikeusvaltioperiaatteella vaikka juridisesta asiasta ei ole kysymys. SS-vapaaehtoisista on tehty syyllisiä vaikka todisteita ei ole esittää. Mutta ehkä tästäkin syystä valtioneuvosto korostaa että kyseessä ei ole juridinen kannanotto heidän toimestaan koska tietävät rikkovansa tätä periaatetta vastaan omalla väitteellään.

Omasta mielestäni, kyllä siellä idässä on nähty ja varmaan tehtykin toisten toimesta kaikkea sellaista, mistä on tiedetty kannattavan visusti vaijeta kaikkien muiden paitsi osallisten seurassa.
 

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
Mielestäni jos valtioneuvoston selvitys mainitsee suomalaisten SS-miesten syyllistyneen sotarikoksiin niin siitä pitää olla näyttöä. Jos mainitsee vieläpä ylimalkaan ja poimii erikseen tästä epäilyksestä vapaaksi elossaolevat mutta pitää muita mahdollisesti syyllisinä niin silloin näin väittäessään ja ilman todisteita syyllistyy kunnianloukkaukseen.

Koska SS-miesten jälkeläiset voivat haastaa asiassa kunnianloukkaussyytteeseen niin mielestäni se pitäisi tehdä. Valtioneuvoston palkkaamat tutkijat voivat sitten erikseen osoittaa kenen kohdalta on todisteita syyllisyydestä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
 
Viimeksi muokattu:

hansai

Ylipäällikkö
Kiista suomalaisten SS-miesten sotarikoksista kuumenee – Kansallisarkiston pääjohtaja jyrähti: ”Miksi asiaa ei saisi tutkia?”

Tänään klo 21:37

Kansallisia traumoja ruokkivan historian tulkinnasta käydään usein tunteita herättäviä kiistoja. Suomen kohdalla yksi arka aihe on aseveljeys natsi-Saksan kanssa.

Suomalaisia SS-miehiä valmistautumassa itärintamalle lähtöön toukokuussa tai kesäkuussa 1941.
Suomalaisia SS-miehiä valmistautumassa itärintamalle lähtöön toukokuussa tai kesäkuussa 1941.

Suomalaisia SS-miehiä valmistautumassa itärintamalle lähtöön toukokuussa tai kesäkuussa 1941.KANSALLISARKISTO/KUVAKAAPPAUS

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat toisen maailmansodan aikaan erittäin todennäköisesti tietoisia ja osin myös osallisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen saksalaisten riveissä Itä-Euroopassa vuosina 1941–43, pääteltiin alkuvuodesta paljon huomiota saaneessa Kansallisarkiston selvityksessä.

Historiantutkimus – etenkin traumaattista historiaa käsittelevä sellainen – on kuitenkin tulkintoja täynnä. Päinvastaisen tulkinnan tapahtumista esittivätkin everstit (evp) Pekka Holopainen ja Kalle Liesinen kirjoittamassaan, Suomen Kuvalehden kesäkuussa julkaisemassa arvostelussa Kansallisarkiston SS-selvityksestä.
Everstit arvostelivat kirjoituksessaan selvityksen leimanneen 1400 edesmennyttä SS-miestä hatarin todistein sotarikollisiksi ja aiheuttaneen erittäin vahingollista imagojälkeä Suomelle – vieläpä 70 000 eurolla, jotka valtioneuvosto selvitystä varten myönsi.

Kansallisarkiston SS-selvitys tehtiin tutkimalla 76 suomalaisen SS-miehen päiväkirjoja sotavuosilta.Holopaisen ja Liesisen mukaan selvitys on tehty tarkoitushakuisesti, ja siitä on valtioneuvoston omassa tiivistelmässä ja mediassa kirjoitettu ”suurennellen ja vääristelevästi”.

Historian traumat
Kansallisarkiston pääjohtaja, dosentti Jussi Nuorteva julkaisi maanantaina pitkän vastauksen everstien arvosteluun, jossa hän puolustaa SS-selvitystä kritiikkiä vastaan.
– Holopaisen ja Liesisen (--)esittämä arviointi (--) on harvinaisen yksioikoinen ja antaa selvityksestä perin puutteellisen ja omituisen kokonaiskuvan, Nuorteva kirjoittaa kannanotossaan.
Nuorteva puolustaa selvitystä muun muassa toteamalla, että siinä käytetty aineisto oli laajempi kuin missään aikaisemmassa tutkimuksessa. Lisäksi hän korostaa, ettei selvityksessä otettu kantaa siihen, täyttivätkö suomalaissotilaiden teot sotarikosten tunnusmerkit.

Nuortevan mukaan Saksa on kantanut vastuunsa historian taakasta, vaikka se on syvän kansallisen trauman aihe. Sen sijaan suomalainen sotahistoriallinen tutkimus on ”kaivautunut poteroihin käymään erillissotaa”, jossa ei huomioida esimerkiksi SS-vapaaehtoisten tekojen merkitystä maailmansodan laajemmassa kontekstissa.
– On vaikeaa ymmärtää, miksi suomalaisten suhde ja osallisuus väkivaltaisuuksiin olisi asia, jota ei saisi tai jota ei olisi tarve tutkia.Tutkitaan samoja kysymyksiä muissakin maissa.

Nuorteva toteaa, että vapaaehtoiset SS-miehet lähtivät Saksaan siinä uskossa, että he palvelisivat näin isänmaataan.Tässä mielessä hekin olivat ennen kaikkea natsi-Saksan ja sen liittolaisen, laajentumisesta haaveilevan Suomen politiikan uhreja.
– On tärkeää, että Suomi uskaltaa valtiona selvittää oman historiansa vaikeita kysymyksiä kansainvälisen tapahtumakehyksen huomioon ottaen, hän kirjoittaa.

 

hansai

Ylipäällikkö
Osallistuivatko suomalaiset SS-vapaaehtoiset sotarikoksiin?
Avoin vastaus eversti evp Pekka Holopaisen ja eversti evp Kalle Liesisen arvosteluun Kansallisarkiston SS-selvityksestä Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä

....

Päiväkirjojen perustella on selvää, että suomalaiset tiesivät yleisesti joukkosurmaamisista. Niistä on päiväkirjoissa lukuisia mainintoja. SS-Oberscharführer Taisto Kuuri mainitsi päiväkirjassaan loppuvuodesta parikin tapausta. Hän kirjoitti 10.12.1941: […] saavuimme Gaisin [Zaizin?] nimiseen kaupunkiin. […] Tässä kaupungissa oli asunut 70 % juutalaisia ja ammuttiin niistä 5,000 kpl alastomina riisuttuna, 200 ammattityöntekijää säästettiin. Seuraavalla viikolla hän kirjoitti 16.12.1941: Elämä Kirowogradissa jatkuu […] Puhelin eilen erään saksalaisen kanssa kapakassa ja hän sanoi että täälläkin ammuttiin 25,000 juutalaista, vietiin autoilla koko perheet pois kaupungista pellolle, missä konekivääri teki selvää. […].

Sotilaspastori Ensio Pihkalan kuvaus Lembergissä (Lvov, Lviv) sodan alkuvaiheessa tapahtuneista surmaamisista on hyvin yksityiskohtainen. Hän kirjoittaa päiväkirjassaan 25.6.1941: […] Kertoivat, kuinka eilen joku juutalainen joka ei ollut tervehtinyt saks. au:a kidutettiin, parta ja tukka leikattiin, sitten luultavasti ammuttiin. Julmuudet jatkuivat Lembergin valtauksen yhteydessä. Niihin syyllistyivät saksalaisten lisäksi paikalliset siviilit. Pihkala kirjoittaa 1.7.1941:Klo 6 eteenpäin! suunta Tarnopoliin. Lähestymme Lembergiä, joka eilen oli vallattu. […] Raunioita siellä täällä. Ihmiset vapautuneen näköisiä. Lembergissä puolalaiset etsivät juutalaisia kodeista, laahasivat jonnekin kellareihin, naisten hirveästi huutaessa, löivät, pieksivät, tallasivat jalkoihinsa, kunnes juut. raukat oli kuolleet. Naisilla vatsat auki, tukka irti revitty, pääkallot murskattu. Ja tämä teurastus tapahtui vielä elävien juutalaisten silmien edessä. Eräässä kellarissa n. 200 kuollutta: – Saks. sotilaat taas tunketuivat juut. kauppoihin, joista noudettiin vodkaa, mehuja, keksejä y.m. Puolalaiset koristi saks. kukilla ja joku osasi jo huutaa Heil Hitler! Kävin GPU:n vankilassa, jossa 7000 bolsevikkien murhaamaa virui sikin sokin pihalla. Hirveä haju, saks. sotilailla siellä kaasunaamari päässä. Murhatut ei ollut ammuttuja vaan kauheasti raadeltuja, potkittuja, nyljettyjä, silvottuja, naisia ja lapsia myöten. Puhdistustöiden suorittamassa oli juutalaisia, jotka puolalaiset kaduilta keräsivät. Verissä päin nämä saapuivat, työnnettiin kuoleman pihaan, loikoivat tylsinä kuolleiden keskellä tai voivottelivat pää seinään päin. Tiesivät varmasti tulevansa ammutuksi lähi tunteina. Kauhea paikka, kiiruhdin pois.

 
Viimeksi muokattu:

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Lukusuositus yllä olevalle Kansallisarkiston Nuortevan vastineelle
Mainio vastine. Olisipa Hesarin artikkeli tästä tutkimuksesta kirjoitettu samalla avoimuudella, mutta sensaatiohakuisuus voitti. Pysyn edelleen kannassani, että suomalainen historiantutkimus on edelleenkin aivan mallikkaasti avannut menneisyytemme synkkiäkin hetkiä. Itä-Karjalan vankileirikuolemat, vankien ml juutalaisten vankien luovutus Saksaan, tämä selvitys.
 

hansai

Ylipäällikkö
Nyt iskevät everstit – väittely suomalaisista SS-miehistä jatkuu tulikivenkatkuisena

Tulta! Vasemmassa päädyssä Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva, oikeassa everstit Kalle Liesinen (yllä) ja Pekka Holopainen.(KUVA: E. SUOMELA / SA-KUVA & HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA & HS)
Julkaistu: 16.7. 17:14

”Mikä tässä johtopäätöksessä on niin vaikeaa, dosentti Nuorteva?”
Tulikivenkatkuinen kiistely suomalaisten SS-vapaaehtoisten edesottamuksista vuosina 1941–43 natsi-Saksan itärintamalla jatkuu.

Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan avoimessa kirjeessä maanantaina ankaraan rumputuleen joutuneet everstit (evp) Kalle Liesinen ja Pekka Holopainenheittävät poleemisen käsikranaatin takaisin Nuortevalle.

Käynnissä on sotahistoriallisen Schutzstaffel-väännön neljäs erä.

Nuorteva määritteli maanantaisessa avoimessa kirjeessään ”everstien astuneen tasajalkaa polkumiinaan”.

– Jätän sen (astumisen) muiden pohdittavaksi, mutta muutaman huomautuksen haluaisin tehdä, Liesinen aloittaa kirjallisen puolustautumisensa, jonka sisällöstä on tietoinen myös lomamatkalla oleva taistelupari, eversti Holopainen.

Seuraavassa puhutaan siksi everstien vastauksesta.


Kansallisarkistoa ”natsijahdista” syyttäneet everstit Kalle Liesinen ja Pekka Holopainen eivät jääneet tuleen makaamaan.
SS-kiistelyn alkupotku oli viime helmikuussa, kun Kansallisarkisto julkisti dosentti Lars Westerlundinlaatiman englanninkielisen selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten roolista Saksan itärintamalla osana SS-Divisioona Wikingin sotatietä.

SS-Wikingin on todettu syyllistyneen sotarikoksiin. Suomalainen SS-pataljoona kuului siihen. Suomalaisia palveli myös muissa divisioonan yksiköissä.

SELVITYSTÄ suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisesta osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamisen oli pyytänyt tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä natsirikollisia metsästävä Simon Wiesenthal -keskus.

Keskus oli kiinnostunut kirkkohistorian dosentti André Svanströmin tuoreista tutkimustuloksista, jotka poikkesivat vakiintuneesta, vuonna 2007 edesmenneen historiantukijan Mauno Jokipiin Panttipataljoona-kirjassa kanonisoidusta näkemyksestä.

Svanström kokosi työnsä tulokset kirjaansa Hakaristin ritarit (2018), joka sai ristiriitaisen vastaanoton.

Helmikuun tiedotustilaisuudessa Kansallisarkisto kertoi selvityksen pohjalta syntyneen käsityksensä olevan, että oli ”ilmeistä”, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat ”hyvin todennäköisesti” SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen.

Tämä johtopäätös on kiistelyn juurisyy.

Yksilöityjä, todistettuja tekoja Westerlund ei ollut löytänyt.

Kesäkuussa evp-everstit Liesinen ja Holopainen teilasivat Kansallisarkiston johtopäätöksen Kanava-lehdessä ja Suomen Kuvalehdessä julkaistussa essee-kirjoituksessaan.


SS-vapaaehtoisten kotiinpaluun juhlallisuuksia Hangossa kesällä 1943.(KUVA: E. SUOMELA)
Heidän mielestään selvitys leimasi 1 400 jo edesmennyttä SS-vapaaehtoista sotarikollisiksi: ”On vaikea kuvitella, että selvitykseen käytetyillä 70 000 eurolla olisi voitu saada aikaan vahingollisempaa imagojälkeä”, everstit totesivat.

VASTAUKSESSAAN Nuortevan avoimeen kirjeeseen everstit toteavat, etteivät he ole arvioineet Kansallisarkiston SS-selvitystä, vaan siitä tiedottamista, ”joka on johtanut väärinymmärryksiin paitsi kotimaassa myös ulkomailla”.

Nuortevan mukaan oli vaikea saada tarkkaa ja yksilöityä tietoa siitä, ”kuka teki ja mitä”. Syynä on puutteellinen lähdeaineisto. Eikä mukana olleita ole enää monta elossa.

Kenenkään elossa olevan entisen SS-vapaaehtoisen menneisyydestä ei Kansallisarkiston mukaan löytynyt todisteita syyllistymisestä sotarikoksiin.

Everstit ihmettelevät vastauksessaan Nuortevalle, kuinka edesmenneistä voidaan käyttää ilmausta ”ilmeisesti hyvin suurella todennäköisyydellä” – jos ei kerran elossa olevista, vaikka suoraa näyttöä ei ole kummassakaan tapauksessa, ei elävistä eikä edesmenneistä.

Everstit kirjoittavat sotarikoksen olevan juridinen asia – ja että vuosia 1941–43 on arvioitava noiden vuosien voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

Everstien mielestä Nuorteva käyttää paljon vaivaa hahmottaessaan avoimessa kirjeessään ensimmäisen hyökkäysvuoden (1941) kauheuksia Ukrainassa, kun taas suomalaiset SS-vapaaehtoiset saapuivat rintamalle alkuvuodesta 1942.

Everstien mielestä Kansallisarkisto on astunut ”syyllisiä kunnes toisin todistetaan” -tielle. He ilmoittavat pitäytyvänsä alkuperäisessä arviossaan. Everstit kysyvät:

”Kun kerran henkilöitä tutkitte ja leimaatte, niin ilmoittakaa nyt samalla, ketkä jo nimeämästänne joukosta eivät ole tietonne mukaan sotarikollisia. Vai ovatko syyttömiä ainoastaan vielä elävät ja miksi niin?”


Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva julkaisi eversteille suunnatun avoimen kirjeensä maanantaina. (KUVA: MIKKO STIG)
Avoimessa kirjeessään Nuorteva piti tätä lähestymistapaa ”klassisena esimerkkinä informaalin logiikan epäpätevästä, puutteelliseen tietoon perustuvasta päättelemisestä eli argementum ad ignorantiam.

EVERSTIT tarjoavat Nuortevalle käyttöön omaa, jo Kanavan esseessä käyttämäänsä johtopäätöstä, joka kuului: ”Selvityksen perusteella on mahdollista, että yksittäiset suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat SS-divisioona Vikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941–43.”

Liesinen päättää kirjoituksensa kysymykseen, ”Mikä tässä johtopäätöksessä on niin vaikeaa, dosentti Nuorteva?”

Avoimessa kirjeessään Nuorteva totesi: ”... voidaan selvityksen loppupäätelmää – sitä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset mitä suurimmalla todennäköisyydellä olivat tietoisia ja eräiltä osin myös osallistuivat väkivaltaisuuksiin... – pitää tutkimuksellisesti perusteltuna”.

SS-vapaaehtoisten omaiset ovat vaatineet 81:n henkilön allekirjoittamassa kirjeessäKansallisarkistoa ”oikaisemaan” selvityksessä esitetyt johtopäätökset, ”jotka häpäisevät isiemme muiston ja aiheuttavat jatkuvaa mielipahaa paitsi elossa oleville iäkkäille vapaaehtoisille, myös vapaaehtoisten sekä sankarivainajien lähipiirille.

Kansallisarkisto vastasi Helsingin Sanomien mukaan, ettei oikaistavaa ole, mutta pahoitteli mielipahaa.

 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Täytyy sanoa että minä en oikein ymmärrä tätä kuviota enää..

Historia on historiaa, se ei ole hyvää eikä pahaa, ainoastaan tapahtuneita asioita. Tässä ei etsitä syyllisiä sen enempää kuin sankareita, ainoastaa pyritään tekemään selkoa siitä mitä todennäköisesti on tuolloin tapahtunut.

Minusta on vähintään todennäköistä, että suomalaiset Wikingin mukana eivät olleet sokeita, eivät tyhmiä, eivätkä muutenkaan mistään mitään ymmärtämättömiä. Olisi hyvin erikoista jos he eivät olisi ymmärtäneet mitä ympärillä tapahtuu ja toimineet olosuhteiden vaatiessa siten kuin noilla tantereilla oli tuolloin tapana toimia.

Tässä taitaa olla jotakin viimeisiä maininkeja siitä ajasta kun kovasti uskottelimme itsellemme että jotenkin vain jouduimme Jatkosotaan ja sillä ei ollut mitään tekemistä Barbarossan tai ylipäätään Saksan toimien kanssa...
Kuten baikal toisessa keskustelussa hyvin toi esiin: kun lueskelee suomalaisia sanomalehtiä ja muita julkaisuja tuolta ajalta, niin on aika mahdoton uskoa että tosiaan ihan vain jotenkin päädyimme vahingossa Jatkosotaan ja jotenkin sattumalta se vain osui samaan ajankohtaan Barbarossan kanssa.

Mitä jos nyt vaan voisimme myöntää että Wikingin suomalaissotilas oli samanlainen kaveri kuin muutkin Wikingin sotilaat - teki sen mitä niissä olosuhteissa niillä sotatantereilla tehtiin - ja hakisimme ennenkaikkea sitä mitä tuolloin tapahtui. Ja tarkastellaan tapahtumia ilman että takerrumme siihen mikä oli hyvää, mikä pahaa, oliko joku syyllinen tai kenties syytön. Kun ei sillä oikeasti ole mitään väliä.
 

hansai

Ylipäällikkö
Täytyy sanoa että minä en oikein ymmärrä tätä kuviota enää..

Historia on historiaa, se ei ole hyvää eikä pahaa, ainoastaan tapahtuneita asioita. Tässä ei etsitä syyllisiä sen enempää kuin sankareita, ainoastaa pyritään tekemään selkoa siitä mitä todennäköisesti on tuolloin tapahtunut.

Minusta on vähintään todennäköistä, että suomalaiset Wikingin mukana eivät olleet sokeita, eivät tyhmiä, eivätkä muutenkaan mistään mitään ymmärtämättömiä. Olisi hyvin erikoista jos he eivät olisi ymmärtäneet mitä ympärillä tapahtuu ja toimineet olosuhteiden vaatiessa siten kuin noilla tantereilla oli tuolloin tapana toimia.

Tässä taitaa olla jotakin viimeisiä maininkeja siitä ajasta kun kovasti uskottelimme itsellemme että jotenkin vain jouduimme Jatkosotaan ja sillä ei ollut mitään tekemistä Barbarossan tai ylipäätään Saksan toimien kanssa...
Kuten baikal toisessa keskustelussa hyvin toi esiin: kun lueskelee suomalaisia sanomalehtiä ja muita julkaisuja tuolta ajalta, niin on aika mahdoton uskoa että tosiaan ihan vain jotenkin päädyimme vahingossa Jatkosotaan ja jotenkin sattumalta se vain osui samaan ajankohtaan Barbarossan kanssa.

Mitä jos nyt vaan voisimme myöntää että Wikingin suomalaissotilas oli samanlainen kaveri kuin muutkin Wikingin sotilaat - teki sen mitä niissä olosuhteissa niillä sotatantereilla tehtiin - ja hakisimme ennenkaikkea sitä mitä tuolloin tapahtui. Ja tarkastellaan tapahtumia ilman että takerrumme siihen mikä oli hyvää, mikä pahaa, oliko joku syyllinen tai kenties syytön. Kun ei sillä oikeasti ole mitään väliä.
Niin, mutta kun natsien metsästys on nyt niin in..
 
Top