Voi olla logistiikan, viestiyhteyksien ja oman toiminnan suojaamisen suhteen aika mielenkiintoista rykäistä satojen kilometrien regatta pataljoonan voimin pienillä veneillä saaristossa. Joskus saaristossa veneilleenä siviilinä voisi luulla, että hyökkäysreitit Suomen saaristossa ovat muutamia kymmeniä kilometrejä ja joku (tulenjohtokomentaja?) suunnittelee epäreilun käytön tälle muutaman kymmenen kilometrin hyökkäilymatkalle lähtöalueelta tavoitteeseen. Joku sotilaskoulutusta saanut ja noiden parissa puuhastellut varmaan tietää mitä se epäreilun käyttösuunnitelma pitää sisällään ja mitkä ovat nykyään suurimmat ongelmat suunnitelmia väsätessä kun toimitaan saaristossa. Mutuna tulee mieleen haasteina joukon laaja toiminta-alue ja tuliyksikön etäisyys hyökkäävään yksikköön. Mistä tulee ongelmia puuttuvan kantaman lisäksi ainaki tilannekuvan hahmottamisessa ja logistiikassa. Vihollinen myös varmaan pyrkii ampumaan takaisin, mikä on ongelma hitaille veneille tai paikallaan kalliolla kököttäville joukoille. Tämä on sitten ihan arvailua oman rajallisen saariston maantieteen tuntemukseni perusteella ja voi olla ihan pielessäkin. En edes ole seurannut onko rannikkojääkäripataljoonia enää sodan ajan vahvuuksissa.