baikal kirjoitti:Minä en tarkoita sitä, että meille pitää saada samanlainen sota-armeija kuin Ruotsille, kuten Hösseli kirjoitti, rahat eivät riitä sellaiseen. Meille on käypäinen malli varmasti joku muu. Ruotsin esimerkillä tarkoitan kerrasta toiseen sitä, että ruotsalaiset rutistivat kerralla rakenteet uuteen malliin, se tarkoitti melko trakoonisiakin toimenpiteitä. Pitää muistaa sekin, että vain harvat sotilaat vastustivat alkujaankaan uudistuksia. Siellä kirjaimellisesti aloitettiin toimet, joilla kirjoituspöytäarmeijakunnat heivattiin sivuun ja tilaa vapautui käsityöläisille. Heillä on selvä kirjattu TAHTOTILA, joka tähtää TAVOITETILAAN. Eli punainen lanka on julkisesti esitetty ja julkisesti puidaan myös nykytilanteen heikkoudet. On tässä minusta ihan helvetinmoinen ero kahden naapurimaan välillä, Fin-Swe.
Voi auta armias ja varjele jahka puolllustushallinto saa joskus oikean ministerin peräsimeen, siinä rupeaa rutu käymään ja kenraalien niskavillat pölisevät, sanokaa sanoneen. Pitkään jatkunut räikeä virkamiesvalta aiheuttaa ilman muuta joskus vielä rankan korjausliikkeen ja katsotaans sitten kerran vielä pojat. Tämä kappale ei ole minun keksimää legendaa vaan minua kaksi piirua viisaampien toitotuksia toistelen papukaijan lailla.
Ok, pahoittelen väärinymmärrystäni. Vetoan asiassa rajallisiin resursseihin
Aijai, siinäpä sitä olisikin, kun asiat puhuttaisiin porukalla auki, määriteltäisiin tavoitteet, käytäisiin läpi resurssit ja tehtäisiin sen jälkeen päätökset, jotka myös toteutuisivat. Ruotsissahan on tehty niinkin käsittämätön päätös kuin hankkia uusille jääkäripataljoonille suoraan määrävahvuinen ajoneuvokalusto.
Suomessa mennään valitettavasti päinvastaiseen suuntaan. Poliitikot ovat sivussa päätöksenteossa ja kenut puuhailevat ihan omiaan. Tukkapöllylle olisi tosiaan tarvetta, mutta mistä me semmoinen ÄIJÄ löydetään puolustusministeriksi?