Aseet metsästyskäytössä.

Hakusessa olisi edullinen .222-.223 kivääri pienriistan metsästykseen ja satunnaiseen radalla paukutteluun. Suunnitelmissa ei ollut alkaa hirveästi modaamaan..
Rahalla saa tietysti vaikka uuden Tikan tai Sakon, mutta vaihtoehtona tuohon hintaan olisi ehkä enemmänkin joku vanha L461 tai vastaava..

Älä hyvä mies ota .222:sta, jos et itselataa ja meinaat ampua radalla yhtään enemmän kuin kohdistuslaukaukset. .223:een saa halpaa peruspaukkua 40 sentin tienoilta lähtien, .222:sta maksat vähintään tuplat ellet euron. Mitä aseessa kenties säästät .222:n valitsemalla, sen patruunoissa nopeasti häviät.
 
Älä hyvä mies ota .222:sta, jos et itselataa ja meinaat ampua radalla yhtään enemmän kuin kohdistuslaukaukset. .223:een saa halpaa peruspaukkua 40 sentin tienoilta lähtien, .222:sta maksat vähintään tuplat ellet euron. Mitä aseessa kenties säästät .222:n valitsemalla, sen patruunoissa nopeasti häviät.
Mielummin ottaisinkin .223, mutta käytettyjen markinoilla taitaa olla enemmän edullisia .222:sia.
 
Mielummin ottaisinkin .223, mutta käytettyjen markinoilla taitaa olla enemmän edullisia .222:sia.
Sellainen pikkujuttu vielä että suurin osa markkinoilla olevista .222 aseista on todella loivalla piipunnousulla 12"-14" koska aikanaan tuota pidettiin isossa maailmassa vain kevyillä luodeilla toimivana varmint kaliberina sekä täällä pohjoisessa lintupyssynä.

Et halua sellaista koska niissä ei kupariset pitkät luodit vakaudu jotka ennemmin tai myöhemmin meille pakotetaan käyttöön lyijypelon varjolla. Haluat piipun jossa nousu on 10" tai alle, sillä vakautuu myös painavammat tai pidemmät kevyet ei-lyijyluodit jonka jälkeen ase käy fiksusti myös vaikka kaurisjahtiin. Minulla on yksi .223 jossa 12" nousu enkä todellakaan hankkisi sellaista toista kertaa koska nykyisin soveltuu ainoastaan tuhoeläimille ja linnuille lyijyluodein. Jos ja kun lyijyn käyttöä tulevaisuudessa rajoitetaan, menee se piipunvaihtoon jossa uuden piipun rihlannousu 8-9" riippuen tarjonnasta.
 
Mielummin ottaisinkin .223, mutta käytettyjen markinoilla taitaa olla enemmän edullisia .222:sia.

Noinhan se tarjonta tuppaa olemaan. Kun miettii lompakon paksuutta, asehankinnan kiireellisyyttä ja omia laukausmääriä, niin ulos saa jonkinlaisen valinnan.

Samantyyppisissä aseissa (kunto, toimintatapa, ominaisuudet) hintaeroa tuskin kuitenkaan syntyy ihan hirveästi. Jos FMJ-luodilla tulpatun ratapatruunan hintaeroksi kaliberien välillä oletetaan 50 senttiä, niin 500 laukauksen jälkeen .223:lla on säästänyt jo 250 euroa ja 1000 laukauksen jälkeen 500 euroa. Lisäksi jos vertailuun ottaa vanhahkon .222:n ja uudehkon .223:n, jolloin ero toki repeää hankintahinnassa, niin jälkimmäiseen saa huomattavasti helpommalla ja halvemmalla varaosia ja lippaita.

Oletanko oikein, että tämä on ensimmäinen kiväärihankintasi? Yksi vaihtoehtohan on myös hommata myöhemmin .22 lr pienoiskivääri .222:n kaveriksi harjoitteluun ja virkistysammuntaan. Muutamalla satasella plus luvan hinnalla saa käypäisen.
 
Sellainen pikkujuttu vielä että suurin osa markkinoilla olevista .222 aseista on todella loivalla piipunnousulla 12"-14" koska aikanaan tuota pidettiin isossa maailmassa vain kevyillä luodeilla toimivana varmint kaliberina sekä täällä pohjoisessa lintupyssynä.

Et halua sellaista koska niissä ei kupariset pitkät luodit vakaudu jotka ennemmin tai myöhemmin meille pakotetaan käyttöön lyijypelon varjolla. Haluat piipun jossa nousu on 10" tai alle, sillä vakautuu myös painavammat tai pidemmät kevyet ei-lyijyluodit jonka jälkeen ase käy fiksusti myös vaikka kaurisjahtiin. Minulla on yksi .223 jossa 12" nousu enkä todellakaan hankkisi sellaista toista kertaa koska nykyisin soveltuu ainoastaan tuhoeläimille ja linnuille lyijyluodein. Jos ja kun lyijyn käyttöä tulevaisuudessa rajoitetaan, menee se piipunvaihtoon jossa uuden piipun rihlannousu 8-9" riippuen tarjonnasta.

Tuossa rihlannousussa kannattanee olla tarkkana myös .223:n kohdalla. Esim. Tikka T3:sta tehdään .223:na ainakin kahdella, toinen juuri 1:12 ja toinen 1:8.
 
Tuossa rihlannousussa kannattanee olla tarkkana myös .223:n kohdalla. Esim. Tikka T3:sta tehdään .223:na ainakin kahdella, toinen juuri 1:12 ja toinen 1:8.
Samoin Howa 1500 .223, 9" ja 12".
 
Yksi vaihtoehtohan on myös hommata myöhemmin .22 lr pienoiskivääri .222:n kaveriksi harjoitteluun ja virkistysammuntaan. Muutamalla satasella plus luvan hinnalla saa käypäisen.

Tai 223:sen
22ba651.jpg
 
Palataanko ketjun aloituksen kertalaukaushaulikkoon vuoden 2020 näkökulmasta?

Olen törmännyt näkemykseen, että kertalaukaushaulikko on epäeettinen ase aloittelevalle metsästäjälle, koska sillä on helppo vain haavoittaa saaliseläintä. Tässä lienee totuudensiemen, sillä kokeneimmatkin tekevät virheitä. Toisaalta oma asenne ampumaharjoitteluun ja riistalaukaukseen lienee paljon ratkaisevampaa kuin ase.

Kertalaukaushaulikoiden etuna voi pitää niiden edullisuutta, yksinkertaisuutta, toimintavarmuutta ja keveyttä sekä asemaa lainsäätäjän silmissä. Kertalaukaushaulikko on kertalaukeavan pienoiskiväärin ohella todennäköisesti viimeinen tuliase, joka siviileiltä kielletään.

Vaan mikä on kertalaukaushaulikon asema lyijyttömässä lähitulevaisuudessa? Voiko teräkselle leimaamattomasta aseesta vetää kylmästi piipun katki supistuksen takaa? Ampumatarvikevalmistajilla on tänä päivänä toinen toistaan eksoottisemmilla välitulpilla varustettuja patruunoita, joilla voidaan parantaa kuviota huomattavasti. Mm. Federalin Flitecontrol-välitulppa on saanut kehuja, jopa siihen asti, että järeällä haulipanoksella ladattuna se kuulemma tekee täyteisen tarpeettomaksi peurajahdissa (Atlantin takana toki, ei Suomessa).

Keskustelua kertalaukaushaulikoista, olkaa hyvä! :salut:
 
Palataanko ketjun aloituksen kertalaukaushaulikkoon vuoden 2020 näkökulmasta?

Olen törmännyt näkemykseen, että kertalaukaushaulikko on epäeettinen ase aloittelevalle metsästäjälle, koska sillä on helppo vain haavoittaa saaliseläintä. Tässä lienee totuudensiemen, sillä kokeneimmatkin tekevät virheitä. Toisaalta oma asenne ampumaharjoitteluun ja riistalaukaukseen lienee paljon ratkaisevampaa kuin ase.

Kertalaukaushaulikoiden etuna voi pitää niiden edullisuutta, yksinkertaisuutta, toimintavarmuutta ja keveyttä sekä asemaa lainsäätäjän silmissä. Kertalaukaushaulikko on kertalaukeavan pienoiskiväärin ohella todennäköisesti viimeinen tuliase, joka siviileiltä kielletään.

Vaan mikä on kertalaukaushaulikon asema lyijyttömässä lähitulevaisuudessa? Voiko teräkselle leimaamattomasta aseesta vetää kylmästi piipun katki supistuksen takaa? Ampumatarvikevalmistajilla on tänä päivänä toinen toistaan eksoottisemmilla välitulpilla varustettuja patruunoita, joilla voidaan parantaa kuviota huomattavasti. Mm. Federalin Flitecontrol-välitulppa on saanut kehuja, jopa siihen asti, että järeällä haulipanoksella ladattuna se kuulemma tekee täyteisen tarpeettomaksi peurajahdissa (Atlantin takana toki, ei Suomessa).

Keskustelua kertalaukaushaulikoista, olkaa hyvä! :salut:
TT1 kaksipiippuinen haulikko on aivan mielettömän monipuolinen metsästysase, vaikka sitä ei Suomessa yleensä niin monipuolisesti käytetä kuin olisi teoriassa mahdollista.

Kaksi piippua tarkoittaa sitä, että voi kerralla käyttää kahta erilaista tai vaikka samanlaista supistusta sekä luonnollisesti myös eri piipuissa voi olla eri patruunat jos niikseen haluaa.

Paikkolaukaus on nopea ja yhdellä sormenliikkeellä voi valita kumpi piippu ammutaan ensin. Mitä patruunamäärään tulee, niin jos teeri tai jänis ei putoa kahdella paukulla, niin ei se kolmas juuri tilannetta muuta, vaan eläin pakenee haulikkohollin ulkopuolelle. Sorsa- ja kyyhkyjahdissa suurempi patruunamäärä saattaa olla eduksi metsästystavoista ja eettisestä koodistosta riippuen.

Haulikolla voi tosiasiallisesti ampua riistaeläimiä kyyhkystä karhuun vain patruunaa vaihtamalla. Nopeasti mieleen ei tule kuin pari asiaa, joissa haulikko ei ole missään määrin käyttökelpoinen eli hylkeenpyynti ja latvalinnustus. Toki kivääri on kivääri eikä haulikko voi sitä korvata, mutta kiväärin puutteessa haulikolla voidaan tehdä todella paljon.

Molempiin piippuihin täyteinen ja haulikko toimii kuin suurriistakivääri ainoana erona kiväärin luotia lyhyempi ampumaetäisyys vaikka se haulipatruunoita pidempi onkin ja keskimääräistä kivääriä heikompi käyntitarkkuus, vaikkakin silti suurristalle riittävä. Toisaalta terminaaliballistiikan osalta ei ole kahta sanaa siinä mitä kaksi tarvittaessa sekunnin välein maaliinsa osuvaa 40 grammaista lyijymötikkää tekee missä tahansa Euroopassa tavattavassa eläimessä.

Metsästyslaki ei valitettavasti anna mahdollisuuksia käyttää haulikkoa niin monipuolisesti kuin oikeasti olisi mahdollista. Toistan vielä: tavallinen kaksipiippuinen vaihtosuppareilla on todella monipuolinen juuri metsätysaseena, vaikka sitä jossain määrin erilaisissa keskusteluissa aliarvostetaan.
 
Palataanko ketjun aloituksen kertalaukaushaulikkoon vuoden 2020 näkökulmasta?

Olen törmännyt näkemykseen, että kertalaukaushaulikko on epäeettinen ase aloittelevalle metsästäjälle, koska sillä on helppo vain haavoittaa saaliseläintä. Tässä lienee totuudensiemen, sillä kokeneimmatkin tekevät virheitä. Toisaalta oma asenne ampumaharjoitteluun ja riistalaukaukseen lienee paljon ratkaisevampaa kuin ase.

Kertalaukaushaulikoiden etuna voi pitää niiden edullisuutta, yksinkertaisuutta, toimintavarmuutta ja keveyttä sekä asemaa lainsäätäjän silmissä. Kertalaukaushaulikko on kertalaukeavan pienoiskiväärin ohella todennäköisesti viimeinen tuliase, joka siviileiltä kielletään.

Vaan mikä on kertalaukaushaulikon asema lyijyttömässä lähitulevaisuudessa? Voiko teräkselle leimaamattomasta aseesta vetää kylmästi piipun katki supistuksen takaa? Ampumatarvikevalmistajilla on tänä päivänä toinen toistaan eksoottisemmilla välitulpilla varustettuja patruunoita, joilla voidaan parantaa kuviota huomattavasti. Mm. Federalin Flitecontrol-välitulppa on saanut kehuja, jopa siihen asti, että järeällä haulipanoksella ladattuna se kuulemma tekee täyteisen tarpeettomaksi peurajahdissa (Atlantin takana toki, ei Suomessa).

Keskustelua kertalaukaushaulikoista, olkaa hyvä! :salut:
Ehdottoman totta on tuo, että mahdollisuus nopeaan paikkolaukaukseen on hyvästä. Kuitenkin kertalaukaushaulikon tyrmääminen pelkästään tuolla "epäeettinen" syyllä on mielestäni vähän sama, kuin ottaisi varmistajan aina mukaan makuuhuoneeseen, kun se eukko voi jäädä itsellä tyydyttämättä. Valitettavasti elämässä joskus onnistuu paremmin ja joskus epä-.

Nuo mainitsemasi edut mielestäni juurikin puoltavat kertalaukaushaulikoita. Samoin olen samaa mieltä tuosta harjoittelusta ja asenteesta, joihin uskaltaisin lisätä myös aseen ja patruunoiden määrätietoisen ja järjestelmällisen testauksen. Olenpa joskus jopa törmännyt kertalaukaushaulikolla metsästäviin, jotka ovat kertoneensa ampuvansa vain "varmoista" paikoista, koska mahdollisuutta paikkolaukaukseen ei ole. Tämä tietenkin on vain teoriaa, koska hyvä ja kokenutkin ampuja voi myös tutulla aseella ampua ohi ns. "varmasta paikasta". Mutta idea tuli toivottavasti selväksi.

Jos itse hankkisin kertalaukaushaulikon, käyttäisin sitä kyttäysmetsästykseen. Nykyisillä lyijypatruunoilla ostaisin jonkin pitkäpiippuisen 12/89-kaliiperisen kertalaukaushaulikon esim. jänis-, kettu- tai kaurisjahtiin tai teeren latvapyyntiin.

Vähän aikaa vitutti niin, ettei veri kiertänyt, kun tajusin liian myöhään, että appiukon kuolinpesässä olisi ollut 12/76 pulttilukkohaulikko. Joku jenkki, pirun pitkällä piipulla. Tosin lukon ulosvetäjänkynsi oli paskana, eli sen olisi joutunut vaihtamaan, mutta satasella olisi lähtenyt, joten vähän olisi voinut varaosiinkin laittaa. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin myöhäistä, koska aseet olivat jo poliisilaitoksella lähdössä eteenpäin ja olin jo ostanut yhden itselataavan Baikalin. Kuolinpesän ainoa aseluvallinen otti nimiinsä erinäisiä aseyksilöitä ja päätti (hieman kirvelevin mielin) pistää tuon eteenpäin.
 
Kannattaisiko pyrkiä siihen, että metsästys olisi kulttuuria? Ja että ajan oloon siitä riisuttaisiin tietty tehokkuusajattelu tykkänään veks?

Haulikko on perint. metsästysase, jolla saadaan saalista lähiholleilta....tai ollaan saamatta. Pitääkö haulikosta vähitellen kehittää Jumalpiiska, joka on varusteltu yltympäriinsä erilaisilla teknisillä himputtimilla ja lataus maksaa kympin per patruuna....että pysytään saamamiesten kastissa?
 
Kannattaisiko pyrkiä siihen, että metsästys olisi kulttuuria? Ja että ajan oloon siitä riisuttaisiin tietty tehokkuusajattelu tykkänään veks?

Haulikko on perint. metsästysase, jolla saadaan saalista lähiholleilta....tai ollaan saamatta. Pitääkö haulikosta vähitellen kehittää Jumalpiiska, joka on varusteltu yltympäriinsä erilaisilla teknisillä himputtimilla ja lataus maksaa kympin per patruuna....että pysytään saamamiesten kastissa?
Eiköhän se sitä entistä suuremmassa määrin ole jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän? Siis harrastus eikä missään määrin elämisen ehto.

Anno domini 2020 harvassa taloudessa syödyn lihan määrä muuttuu suuntaan tai toiseen riippumatta siitä onko taloudessa metsästäjää. Kaupan ostolihan sijaan vaan syödään riistalihaa ja on mahdollista syödä sellaisia lihoja, joita kaupasta ei saa lainkaan tai niiden kilohinta on merkittävästi kalliimpi kuin tavanomaisimpien tuotantoeläinten kohdalla. Kaupasta saa aika monta kiloa kanaa sillä hinnalla mitä olettaisin metson maksavan, mikäli joku sellaisen suostuisi pyytämään esimerkiksi tilauksesta tai myymään omasta pakkasesta. Onhan maku ym. ihan eri asia, mutta lintuja kuitenkin molemmat.

Joskus menneisyydessä, ihan siis vielä 1900-luvullakin, tilanne on tietysti ollut toinen, kun lihaa on syöty merkittävästi vähemmän ja metsästys on antanut mahdollisuuksia syödä lihaa enemmän kuin metsästämättömyys.

Tehokkuusajattelu sopii todella huonosti metsästykseen. Itse pyydetty liha tapaa olla aivan saatanan kallista jos sille pitää tosiasiallinen kilohinta määrittää. Ylipäätään metsästys ei suinkaan ole tänään mikään jokamiehen saati köyhien laji, sillä pelkästään välttämättömät kulut ovat sitä luokkaa, ettei köyhällä pinkka niihin taivu.

Köyhällä tuskin on maaomistuksia ja se aiheuttaa haasteita metsästysalueiden osalta. Toki valtionmaat ovat aina vaihtoehto, mutta kaukana ilmaisesta pl. Lappi asukkaineen. Seurojen vuosimaksut ovat se edullisempi vaihtoehto melkein aina jos seuraan pääsylle vain on edellytyksiä.

Pyyntivälineisiin, eli vähintään kivääri ja haulikko, menee vähintään tonni, vaikka ne ostaisi käytettyinä. Alkaen luokan asekaappi lisäksi ainakin pari sataa. Oma auto on käytännössä välttämättömyys, vaikka sitä ei esimerkiksi työmatkojen tai muiden harrastusten takia tarvitsisikaan. Sitten toki kaikenlaista pienempää riippuen muista harrasteista ja mielenkiinnon kohteiksi osuneista eläimistä riippuen. Pillejä, houkutuskuvia, riistankäsittelyvälineet, pyyntilupamaksut, patruunakulut, polttoainekulut, mahdolliset majoituskulut etc.

Laji ei ole halpa ellei asu keskellä hallinnassaan olevia tai lähipiirin hallitsemia metsätysmaita ja saa aseita vaikka isoisältä perintönä tai omalta isältä rinnakkaisluville.

Aloitteleva metsästäjä saa varautua monessa tapauksessa heti kättelyssä ainakin muutaman tonnin aloituskuluihin ja köyhillä ei varmaan ole sitä muutamaa tonnia löysää rahaa laittaa harrasteeseen. Muutamalla tonnilla saa kaupastakin kilokaupalla sikanautajauhelihaa ja kanasuikaleita sekä koipipaloja jos asiaa lähestytään tehokkuusnäkökulmasta.

Alueellisesti tässä toki on isojakin eroja ja jossain tapauksissa aloittaminen on helppoa, halpaa ja vaivatonta. Vaan tämä ei suinkaan koske koko valtakunnan asujaimistoa.

Kun harrastuksen aloittamiskuluja aletaan kuolettamaan, niin paljon saa metsän viljaa kaatua ennenkuin aletaan olla omilla. Ja tämä edellyttäen tietysti sitä, että omalle ajalle ei lasketa minkäänlaista rahallista arvoa tai tuntipalkkaa.

Ainakaan tässä taloudessa ei syödä mitään niin arvokasta ruokaa kuin itse pyydetty riista. Jos pitäisi vieraalle myydä persnettoa tekemättä, niin lihan kilohinnaksi muodostuisi niin suuri summa ettei kukaan sitä varmaan maksaisi. En helvetissä maksaisi edes itse sellaisia summia lihasta millä suostuisin myymään. Iso juttu on erästely ja luonnossa liikkuminen yleensä eikä sille ole helppoa laskea rahallista arvoa. Se on kivaa, vaikka aina ei saalista saakaan. Saan myös miehisiä luolamiestuntemuksia syödessäni itse tappamaani eläintä. Sillekään on vaikea nähdä rahallista arvoa.

Kyse on kokonaisvaltaisesti mielenkiintoisesta harrastuksesta eikä tällä ole ainakaan minulla mitään tekemistä sen kanssa onko ruokaa pöydässä. Tuotantoeläimet ja markkinatalous takaa, että liharuokaa saa yltäkylläisesti, vaikka ei metsällä kävisikään.

Se siitä "ilmaisesta lihasta" ja tehokkuusajattelusta.
 
Aika typerän näköistä aseenkäsittelyä rouvalla. Tätäkö se suomalainen metsästäminen on? Ammutaan tien (jonka päässä on mutka) pituisesti "vähän sinne päin", eikä edes yritetä osua oikeaan kohtaan eläintä.

Näyttökuva (757).png

 
Ensimmäinen laukaus osui, ehkä etuseen kun hirvi kääntyi takaisin. Sitten taisikin tulla rouvalle ns. pakko tilanne kun tiesi haavoittaneensa, koetti kiireellä ja hätäisesti paikata tilannetta.

Tuommoisilla hätäisillä ns. sinnepäin ruiskaisuilla ei tahdo tilanne kuin paheta. Oli kyllä mielenkiintoiset kommentit rouvalla videolla :rolleyes:

Ohimennen muuten, varovaisesti arvioiden ei kyllä täytä asussa oleva oranssi lakipykäliä. 2/3 osaa pitäisi olla oranssia tai oranssinpunaista.
 
Onko tuo edes laillista ampua pitkin tietä? Mitäs jos tuolta mutkan takaa tulee polkupyöräilijä jota ampuja ei huomaa ennenkuin näkee.

Olettaisin, että ko. tilanteessa mutkan takana seuraavalla suoralla voisi olla seuraava passi. Ohje ampujalle voi olla, että mutkaan asti voi ampua turvallisesti. Hyvinkin voi olla, että hirvillä oli perässä koira joka ne tuohon tielle toi.

Täytynee olla seurueella tieto, että tiellä ei ole muita kulkijoita kun tuolla lailla ampuvat. Tie suljettu tms.
 
Ampujan kommentti videolta: "Kyllähän mä tiesin, että mä en osu siihen, mutta pitihän se vähän koettaa, että saatiin se nyt luvalliselle puolelle." :facepalm:

Mielenkiintoisesti leikattu pätkä kyllä, mutta ilmeisesti ainakin kolme laukausta ja kolmas luultavasti suolille. Ei hyvä. Liekö tiekään yksityistie? Toivottavasti, mutta en pistäisi pahakseni, jos poliisi tutkisi asian. Valtion mailla kerran ovat, niin yleinen tie tuntuisi todennäköiseltä. Foorumijuristi tekemään tutkintapyyntöä?

25 §

Asutuksesta, viljelyksistä ja liikenneväylistä johtuvat rajoitukset​


Ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa eläintä ei saa ampua 150:tä metriä lähempänä sellaista rakennusta, jossa asutaan.

Ilman alueen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa riistaeläintä ei saa etsiä pihasta tai puutarhasta eikä metsästystarkoituksessa saa kulkea viljelyksillä ennen kuin sato on korjattu tai koottu.

Riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä.

 
Back
Top