Aseiden 3D tulostus

Onko kokemusta hiilikuituvahvisteisesta tulostusmuovista? Joskus katsellut niitä Aliexpressistä. Hinnan väärti?

3D-printteri on mukava laite ja oman mausteen sille tekee kun saa suunnitella omat osat.

Tullut käytettyä ilmaista Autodesk Fusion 360-ohjelmaa.

Ei ole kokemusta komposiittimateriaalien printtauksesta. Materiaalit ovat pääasiassa kuraa, veikkaisin. Poikkeuksena merkkikama kuten Markforged.

Lisäksi kuluttavat kuumapään loppupuolta (nozzle) normaalia nopeampaan tahtiin.

Jos kestävyys on prioriteetti numero yksi, kokeilisin printata hyvällä nylonilla (Taulmanilta esimerkiksi). Jos ei kestä, niin sitten pitää arvioida kuormitussuunnat, ja vahvistaa soveltuvasti.

Jos ei vieläkään kestä, niin sitten voi yrittää kikkailla esimerkiksi hiilikuitunauhan avulla. Tähän tyyliin:

 
Laser-induced graphene gets tough, with help

Rice University lab combines conductive foam with other materials for capable new composites

HOUSTON – (Feb. 12, 2019) – Laser-induced graphene (LIG), a flaky foam of the atom-thick carbon, has many interesting properties on its own but gains new powers as part of a composite.

The labs of Rice University chemist James Tour and Christopher Arnusch, a professor at Ben-Gurion University of the Negev in Israel, introduced a batch of LIG composites in the American Chemical Society journal ACS Nano that put the material’s capabilities into more robust packages.
https://news.rice.edu/2019/02/12/laser-induced-graphene-gets-tough-with-help-2/

“LIG is a great material, but it’s not mechanically robust,” said Tour, who co-authored an overview of laser-induced graphene developments in the Accounts of Chemical Research journal last year. “You can bend it and flex it, but you can’t rub your hand across it. It’ll shear off. If you do what’s called a Scotch tape test on it, lots of it gets removed. But when you put it into a composite structure, it really toughens up.”

To make the composites, the researchers poured or hot-pressed a thin layer of the second material over LIG attached to polyimide. When the liquid hardened, they pulled the polyimide away from the back for reuse, leaving the embedded, connected graphene flakes behind.

En tiedä miksi laserit tekevät asioista parempia, mutta tässäkin on esimerkki siitä tulevaisuuden teknologiasta. Jos 3D printterillä pystyy tekemään johdotuksia niin ei olla hirveän kaukana siitä että elektroniikka saadaan integroitua suoraan siihen alustaan ilman että se pitää laittaa piirikorteille.

Moderneissa aseissa on paljon tilaa runkon sisällä minne laittaa elektroniikkaa, tarkoittaen tilaa missä ei ole liikkuvia taikka joka on suoraan saamassa lämpöhalvausta aseen kuumenessa.
 
20190205_221523-e1549476963944.jpg


Buying 3D-printer filament is little like eating potato chips: you can’t stop at just one. You start with basic black PLA, then you need a particular color for a special project, then you start experimenting with different plastics, and before you know it, you’ve got dozens of reels lined up. Trouble is, unless you move the in-use reel right over the printer, the filament can get a bit unruly as the printer sucks it up. What to do?

How about building an active strain relief system for your filament collection? That what [Daniel Harari] chose to do, and we have to say that it looks pretty slick. The idea is to keep the filament slack before it enters the printer’s extruder no matter where the reel is positioned relative to the printer. The active bit is a little like a low-force extruder, using a couple of pinch rollers from an old 2D-printer to pay out filament when needed. A clever sensor, consisting of a 3D-printed funnel and a copper wire contact loop, detects when the printer has taken up all the slack in the filament and triggers a payout from the feeder. In a nice touch, the feeder motor is controlled by a couple of 555s rather than a microcontroller. The short clip below shows the feeder being triggered and paying out a little more slack.

In the final analysis, this is just another in a long series of filament management projects, from dry-boxes to filament meters to end-of-spool alarms. It may be overkill, but [Daniel] put a lot of thought into it, which we always appreciate.
https://hackaday.com/2019/02/19/active-strain-relief-for-3d-printer-filament/
 
Onko kokemusta hiilikuituvahvisteisesta tulostusmuovista? Joskus katsellut niitä Aliexpressistä. Hinnan väärti?

3D-printteri on mukava laite ja oman mausteen sille tekee kun saa suunnitella omat osat.

Tullut käytettyä ilmaista Autodesk Fusion 360-ohjelmaa.

Ei niin ihmeellistä hiilikuitumatskukaan. Ehkä lievä parannus perusmuoveihin, mutta suurin ongelma nauhatulostimissa on kerrosten suht heikko sitoutuminen toisiinsa, ja siihen ei vahvikemateriaali kauheana auta. Säikeen suunnassa saattaa vetolujuus olla parempi, jos vahvike on tarpeeksi hienoa kuitua.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Suomen PV-tutkii ja seuraa 3D-tulostamisen kehittymistä ja mahdollisuuksia:

Materiaalia lisäävä 3D-tulostus tarjoaa myös aivan uuden näkökulman Puolustusvoimien aseiden ja kaluston varaosien huoltovarmuuden turvaamiseen kriisiolosuhteissa,
silloin kun Suomen merikuljetusreitit ovat saarrettuina, silloin kun on jouduttu alueellisesti eristyksiin tai silloin kun tapahtumakeskiö on eriytynyt tietylle alueelle,
jonka huoltoyhteydet ovat huomattavan pitkiä ja kuljetukset riskialttiita.

3D-tutkimus tuottaa hyvää tilannekuvaa teknologian kehitysvaiheesta ja mahdollisista sovelluksista, sekä mahdollistaa tulevien suorituskykyjen suunnittelua. Luonnollisesti PV seuraa aika monen (erityisesti tekniikan) alan kehityskulkua, joiltain osin sisäisin toimenpitein, mutta yhä suurenevissa määrin edellä mainitun projektin mukaisesti ulkopuolisia organisaatioita käyttäen. Oma mielenkiintoni ko. projektiin liittyy logistiikan joukkojen suorituskykyihin poikkeusoloissa - jos kunnossapitoa suorittavat alaportaat kykenisivät tuottamaan itse tietyn tyyppisiä varaosia kentällä, varaosalogistiikka kevenisi merkittävissä määrin.
 
Jos kunnossapitoa suorittavat alaportaat kykenisivät tuottamaan itse tietyn tyyppisiä varaosia kentällä, varaosalogistiikka kevenisi merkittävissä määrin.
Tämä pitää varmastikkin paikkansa ja asiaa on PV:ssä syytä pitää silmällä.
 
Tämä pitää varmastikkin paikkansa ja asiaa on PV:ssä syytä pitää silmällä.

Tämäkin aihe törmäilee talon sisällä välillä mitä ihmeellisimpiin seiniin - jos johonkin tarvitaan jääräpäinen vanhoihin kuvioihin jumiutunut kaveri, niin ammattisotilaista sellaisia ainakin löytyy. Varsinkin sellaisista vähän vanhemmista esimerkeistä, sukupolvien vaihdokset tekevät tässäkin hyvää.

Tällä hetkellä ei ehkä ole nähtävissä sellaisia teknologiaharppauksia, että 3D-tulostus korvaisi kaiken muu ja tekisi autuaaksi, mutta aseiden ja ajoneuvojen varaosista yllättävän suuri osa on sellaisia, mitä voidaan 3D-tulostaa. Poikkeusolojen tarvetilanteissa tulostetun varaosan ominaisuudet voivat riittää vaikka NO-tuotannossa ei - esim joissain tilanteessa lyhyempi käyttöikä voi olla saatavuutta pienempi murhe.
 
Tämäkin aihe törmäilee talon sisällä välillä mitä ihmeellisimpiin seiniin - jos johonkin tarvitaan jääräpäinen vanhoihin kuvioihin jumiutunut kaveri, niin ammattisotilaista sellaisia ainakin löytyy. Varsinkin sellaisista vähän vanhemmista esimerkeistä, sukupolvien vaihdokset tekevät tässäkin hyvää.

Tällä hetkellä ei ehkä ole nähtävissä sellaisia teknologiaharppauksia, että 3D-tulostus korvaisi kaiken muu ja tekisi autuaaksi, mutta aseiden ja ajoneuvojen varaosista yllättävän suuri osa on sellaisia, mitä voidaan 3D-tulostaa. Poikkeusolojen tarvetilanteissa tulostetun varaosan ominaisuudet voivat riittää vaikka NO-tuotannossa ei - esim joissain tilanteessa lyhyempi käyttöikä voi olla saatavuutta pienempi murhe.

Jos osa on suunniteltu alunperin koneistettavaksi/valettavaksi/ohutlevyksi, niin millään harhaopilla et siitä saa järkevää tulostusosaa. Metallisoien tulostaminen on muutakin kuin jauheet koneeseen ja toisesta päästä valmis kappale ulos, siihen liittyy lämpökäsittely, viimeistely ja huomattavaan osaan myös viimeistelykoneistus.
 
Jos osa on suunniteltu alunperin koneistettavaksi/valettavaksi/ohutlevyksi, niin millään harhaopilla et siitä saa järkevää tulostusosaa. Metallisoien tulostaminen on muutakin kuin jauheet koneeseen ja toisesta päästä valmis kappale ulos, siihen liittyy lämpökäsittely, viimeistely ja huomattavaan osaan myös viimeistelykoneistus.

Kommenttisi itsessään on ns. perustietoa 3D-tulostuksesta, mikä on tässäkin ketjussa tuotu useasti esille. Oma virheeni kun jätin "lauseen kesken" - 3D-tulostus ja jonkinlainen viimeistelykoneistus on juurikin se, mikä kentällä tapahtuvan kunnossapidon kiinnostuksen kohteena on. On selvää että tietyt varaosat tulevat olemaan koneistettuja tai prässättyjä/vast, mutta varaosavoluumista osa voi olla korvattavissa. Tämä on pitkän ajan tutkimustyötä liittyen teknologian kehittymiseen ja toimintamallien muuttumiseen - on täysin mahdollista että koskaan ei päästä siihen pisteeseen, että 3D-tulostus tulisi kenttäjoukkojen suorituskykyihin.

Eli ei tässä olla tulostusjoukkueen kalustoluetteloa suunnittelemassa :)
 
Kommenttisi itsessään on ns. perustietoa 3D-tulostuksesta, mikä on tässäkin ketjussa tuotu useasti esille. Oma virheeni kun jätin "lauseen kesken" - 3D-tulostus ja jonkinlainen viimeistelykoneistus on juurikin se, mikä kentällä tapahtuvan kunnossapidon kiinnostuksen kohteena on. On selvää että tietyt varaosat tulevat olemaan koneistettuja tai prässättyjä/vast, mutta varaosavoluumista osa voi olla korvattavissa. Tämä on pitkän ajan tutkimustyötä liittyen teknologian kehittymiseen ja toimintamallien muuttumiseen - on täysin mahdollista että koskaan ei päästä siihen pisteeseen, että 3D-tulostus tulisi kenttäjoukkojen suorituskykyihin.

Eli ei tässä olla tulostusjoukkueen kalustoluetteloa suunnittelemassa :)
No en ole viitsinyt täällä syvällisemmin alkaa tulostusta analysoimaan, töissä saa sitäkin murehtia riittävästi ;)
 
Jos osa on suunniteltu alunperin koneistettavaksi/valettavaksi/ohutlevyksi, niin millään harhaopilla et siitä saa järkevää tulostusosaa. Metallisoien tulostaminen on muutakin kuin jauheet koneeseen ja toisesta päästä valmis kappale ulos, siihen liittyy lämpökäsittely, viimeistely ja huomattavaan osaan myös viimeistelykoneistus.

Oikein. Lisäksi pitää muistaa että materiaali on joka tapauksessa hieman erilaista koostumukseltaan, eli jokainen osa pitää erikseen suunnitella 3d-tulostettavaksi ja tämä on tietenkin työlästä. Alkuperäisosien suhteen jos 3d-osa pitää suunnitella hieman paksummaksi, niin kaikki osat eivät mahdu jos alkuperäinen palikka on mitoitettu ahtaaseen tilaan.

Periaatteessa 3d-tulostettu osa on nopeampi ja kevyempi viimeistelykoneistaa, koska ei tarvi poistaa kuin viimeinen millimetri materiaalista. Toisaalta taas 3d-tulostaminen on hidasta, eli se on siinä ja siinä että onko ajallisesti helpompi vain pistää mukaan järeämpi jyrsinkone ja kasa metalliblokkeja. Logistiikan kannalta siinä mielessä päästään helpommalla että materiaalia taas ei mene hukkaan, eli jos rajoitteena on materiaalin kuljetuskapasiteetti eikä niinkään valmistusaika niin silloin 3d-tulostin + kevyt jyrsin voi olla hyvä järjestelmä. Tämä skenaario tosin taitaa olla voimassa ehkä lähinnä avaruusasemalla ja Mars-matkoilla :)
 
"Printatut" vahvistukset tulevat olemaan seuraava iso askel tällä alalla


Continuing on the never-ending adventure of how to make a 3D print stronger, [Brauns CNC] is coming at us with a new technique that involves steel-reinforced 3D printed parts.

We’ve seen plenty of methods to create stronger 3D prints, from using carbon fiber filament to simply printing the part in a way that the layers of the print are orthogonal to the direction of force. We’ve even seen casting carbon fiber bars into 3D prints, but of course that will only work with straight parts. [Brauns]’ technique uses steel wire, embedded into the print itself, and from some testing there’s about a 50% increase in strength of the part.

The process of embedding a steel cable into a 3D printed part is simply taking apart the model and putting a channel in for the cable. At a specific layer height, the printer is stopped, the steel cable is embedded with the help of a soldering iron, and the printer continues doing its thing.

There’s a slight amount of Gcode hacking to make this happen, and the process of embedding a steel cable into a print is a bit finicky. Still, if you want stronger 3D prints, there are worse ways to do it, and certainly less effective ways of doing it. You can check out the video for this technique below.
 
A new network of 3D-printed gun advocates is growing in America – and this time things are different. Unlike previous attempts to popularise 3D-printed guns, this operation is entirely decentralised. There’s no headquarters, no trademarks, and no real leader. The people behind it reckon that this means they can’t be stopped by governments.

“If they [the government] were to come after me, they’d first have to find my identity,” says Ivan the Troll, a member of the group. “I’m one of many, many like-minded individuals who’re doing this sort of work.”

Known only by his online moniker, Ivan the Troll is the de facto spokesman of an underground wave of 3D-printing gunsmiths. Ivan says he knows of at least 100 people who are actively developing 3D-printed gun technology, and he claims there are thousands taking part in the network. This loose-knit community spans across the whole world.
https://www.wired.co.uk/article/3d-printed-guns-blueprints
 

Teknologian kehittymisen myötä puolustusvoimissa tutkitaan 3D-tulostamisen hyödyntämistä huoltovarmuuden osana.

Kaikkien
tulosteiden pohjalla on 3D-malli.
Mikäli varaosasta ei ole piirrustuksia, se voidaan skannata 3D-malliksi tietokoneelle, missä sitä käsitellään CAD-ohjelmalla.

Osia voidaan tulostuksen jälkeen käsitellä ja viimeistellä perinteisillä työstömenetelmillä, koska 3D-tulostuksella ei vielä saada riittävän tarkkaa lopputulosta.

Yksi teknologian hyödyistä liittyy mahdolliseen tilanteeseen, jossa varaosien saatavuus on vaarantunut tai estynyt.
Tällöin voidaan varmistaa, että osa saadaan käyttöön.

Aivan kaikkea ei kuitenkaan kannata tehdä 3D-tulostamisella.
Esimerkiksi levyt, ruuvit ja muut, joita on nopea ja helppo tehdä perinteisellä tavalla tai saa vaivattomasti, vaikka rautakaupasta.

Tutkimusprojektissa testattiin kaupallisilta toimijoilta tilattuja kappaleita muun muassa vetotesteillä ja metallurgin tutkimuksilla.

Kappaleet ovat osia panssarivaunusta ja niitä on asennettu kenttätestiä varten.

Kenttätesti oli kestoltaan puoli vuotta ja sen tarkoitus oli tutkia, voiko osia asentaa suoraan tulostuksesta sekä kestävyyttä käytössä.

Tulevaisuuden visiona on, että varaosien tulostus siirtyy lähemmäs käyttökohdetta.

– Esimerkiksi merivoimien laivoilla tästä olisi hyötyä, sillä niiden ei enää tarvitse keskeyttää tehtävää merellä ja tulla maihin huoltoa varten, Hokkanen visioi.
 
Rihlattujen piippujen tekeminen kotona on mukavaa talvi-iltojen puuhaa...

 
Rihlattujen piippujen tekeminen kotona on mukavaa talvi-iltojen puuhaa...

Ja mikä sitten on jenkkien käsitys termistä ”factory quality” :D
Eli poijjaat on tehnyt tollasella köyhänmiehen kipinätyöstöllä nuo, kyllä se piippu on helpompi sorvata ja koneistaa, ei tollaseen tumppipiippuun rihlojen teko ole ylivertasen hankalaa. Sitä en vaan jaksa käsittää, että jenkkilässä missä aseen osto on helppoa, joku vaan viitsii tuuskata ja värkätä.
 
Nyt on sellanen tiiserimittainen video, joka herättää enemmän kysymyskiä kuin antaa vastauksia. Twiiteistä selviää sen verran verran, että piippu ei ole 3D-printattu mutta kuitenkin itse tehty. Wiredin artikkelikin kertoo lähinnä tuosta Deterrence Dispensed yhteisöstä.
 
Ja mikä sitten on jenkkien käsitys termistä ”factory quality” :D
Eli poijjaat on tehnyt tollasella köyhänmiehen kipinätyöstöllä nuo, kyllä se piippu on helpompi sorvata ja koneistaa, ei tollaseen tumppipiippuun rihlojen teko ole ylivertasen hankalaa. Sitä en vaan jaksa käsittää, että jenkkilässä missä aseen osto on helppoa, joku vaan viitsii tuuskata ja värkätä.

Useimmilla lienee taustalla itsensä haastaminen. "Koska me voimme." Onhan noita (koti)aseseppiä ollut ennenkin, välineet vain ovat olleet jotakin muuta kuin 3D-tulostimia. Osalla taustalla on varmaan myös aatteellista perustuslain ja libertarismin ihannointia.

Mielenkiintoista on nähdä, kantaako liike hedelmää myös muulle maailmalle. Esimerkiksi Suomessa on ollut hyvin hankalaa hankkia lyhyt ase sitten vuoden 2011. Järjestelmän tarjoama suoja on kuitenkin vajavainen, sillä Norjakin vaatii muistaakseni 6 kk harrastustaustan pistoolilupaa varten - silti Breivik sai sellaisen, kuten myös puoliautomaattikiväärin metsästysperusteella. Samaan aikaan Suomessa on helppo saada ajokortti bussia, kuorma-autoa tai yhdistelmäajoneuvoa varten. Tiedän lääkärintodistuksia saadun yksityissektorilta yhdellä vastaanottokäynnillä, ja ajotuntejahan voi ottaa ilmankin ajokorttilupaa, jonka edellytys lääkärintodistus on. Tuo on yksi huolestuttavimmista aukoista sisäisessä turvallisuudessa. Väkijoukkoihin ajajat ovat usein tulleet pysäytetyksi hyvän tuurin ansiosta, kuten Tukholmassa, mutta linja-autonkuljettajaksi soluttautunut terroristi tappaa helposti kymmeniä ihmisiä ajamalla vesistöön tai törmäämällä kiinteään esteeseen 100 kilometrin tuntinopeudesta. Myös kahden linja-auton yhteentörmäys on jokseenkin kylmäävä skenaario.

On toki luultavaa, että itsetehtyjen aseiden levitessä rajoituksia kohdistetaan ampumatarvikkeisiin. Jokaisen patruunan laserkaiverrustahan on jo esitettykin suuren veden takana, ja se lienee yksi seuraavia rajoituksia Euroopassa. Siltikin yleisimpien kaliberien, kuten .22 lr:n, patruunoiden leviämisen estäminen tulee olemaan iso ongelma. Yhden asekaupan keikkaamalla voi saada muutaman pistoolin, mutta patruunoita helposti kymmeniä tuhansia.
 
Back
Top