Minulta meni yli 25v ymmärtää mikä merkitys on käskyjen "sokealla" noudattamisella. Itse olen kyseenalaistanut rutiininomaisesti kaikki ohjeet lapsesta lähtien, eli olen siinä mielessä (ja parissa muussakin mielessä) ihanteellisen rivisotilaan täysi vastakohta.
Lopulta sitten valaistuin. Ymmärsin että toimivia tanssilajeja on monia, ja eihän siitä mitään tule jos kroppa ja lihakset yrittävät tanssia viittä eri tanssia yhtäaikaa. On olemassa monta toimivaa tyyliä mutta on tärkeintä ja tehokkainta että kaikki lihakset alistuvat siihen yhteen tyyliin. Kysymykseksi nousee silloin että "Voinko minä alistaa, kouluttaa, vietellä, lahjoa tai suostutella kaikki muut oman tyylini noudattajiksi, vai onko sujuvampaa jos minä itse alistun vallitsevan tyylin tanssijaksi, huolimatta siitä että vallitseva tyyli on heikompi?" Ja jos minä jostain menen, niin se on siitä mistä aita on matalin, tai siitä missä rima on sopivan korkealla jottei tarvitse liikaa kumarrella ja limboilla alituksen aikana. En minä kuitenkaan aina ole ollut tuollainen/tälläinen, tai siten vakuuttelen itselleni.
Ihmiset eivät ole paitsi kyseenalaistajia mutta yleensä he toivovat myös lauman parasta, eli kun pässi alikessu käskee tekemään jotain päätöntä, niin kenen tahansa vastuullisen ihmisen suun pitäisi avautua ja alkaa tuottamaan kyseenalaistamista. Eikö se olisi huolestuttavampaa jos porukka hiljaa ja välittömästi noudattaisi kaikkia järjettömiäkin käskyjä, kertaakaan kyseenalaistamasta mitään? Minusta se skenaario on karmiva, ellei koominen. Tiimit toimivat ja kehittyvät parhaiten kun jokainen jäsen on osallisena suunnittelussa, tai siten siis naiivisti epäilen. Ja jos mies jättäytyy sivuun suunnittelusta, niin vasta sitten menettää kritisointioikeutensa.
Omasta mielestäni jos perustelematta vain hoetaan että "Käskyjä pitää noudattaa", ja tapetaan kaikki kysymykset, kritiikki, parannusehdotukset ja oma-aloitteisuus, niin se on vastuullisille nuorille ihmisille vain harjoitusta ja kannustusta vastuusta luopumiseen jatkossa. Nuorethan ovat siitä yksiä perkeleitä että ne eivät ymmärrä kaikkea heti, ja vanhemmat ovat viheliäisiä siksi koska heidän ymmärrys saattaa olla aikansa elänyttä. Asioista pitäisi voida jutella ajoissa etukäteen mahdollisimman paljon, jotta puheelle ei olisi tarvetta nopean toiminnan aikana. Kaikkein vähiten syntyy mukinoita kun kaikki ovat samalla viivalla ja tietävät miksi tehdään se mitä tehdään. Tai näin minulle siis sanottiin kun päädyin kerran kahden itseäni vahvemman (ja lihavamman) naisen hyväksikäyttämäksi.
...
