Asevelvollisuuden pitää muuttua

"Mies traumatisoitui armeijasta: "Mietin, miten minulla voi mennä näin huonosti"

Mielenterveysongelmia on noin 45 prosentilla armeijan keskeyttävistä. Lahtelaismies kävi armeijan loppuun ja onnistui peittämään pahan olonsa.
Tässä on tavallaan esimerkki henkisestä kyvyttömyydestä taistella takaisin. Palvelustakin koskevat säännöt, kuten jonkun olisi tullut kertoa "Laurille". Tai ehkäpä hänelle sanottiin muun joukon mukana mutta hän ei shokissaan halunnut alkaa taistelemaan omiaan vastaan. Se mikä varusmiesten kalloon pitäisi myös ajaa, on se, että jos omat menee liian pitkälle, niin ne ei ole enää omia, vaan vihollisia. Kapiaiset, aliupseerit ym. kouluttajat eivät voi mielivaltaisesti kohdella alokkaita, eivät ainakaan ilman jälkiseuraamuksia. En muista enää kenen puoleen piti kääntyä jos sai osakseen mahdollisesti epäasiallista kohtelua. Millaista kiristystä, provosointia ja uhkailua "Lauri" sai kokea? Ja tuliko se ylipäätään kouluttajilta vai toisilta varusmiehiltä? Tässä on myös esimerkki artikkelista, jota vastaan ei voi puolustautua, koska uhrin henkilöllisyyttä on suojeltava. Oliko "Laurin" saama kohtelu erityisen kovaa vai oliko "Lauri" vain erityisen herkkä? Ja jos hän oli henkisesti normaalia hauraampi, niin miksei se käynyt ilmi pällitesteissä? Toisaalta "Lauri" myös antaa kuvan että hän on peitellyt vastoinkäymisiään, kuten on ihan normaalia kenelle tahansa. Hän on onnistunut piilottamaan tuskansa muilta, ja ennen kaikkea itseltään. Ja seuraukset nähdään tässä - eli mies kärsi kiltisti koko homman loppuun asti, ja kärsi sen jälkeenkin, ja syylliset pääsivät kuin koira veräjästä, jos heitä edes oli. Paatunut salaliittoilija voisi sanoa ettei "Lauria" ole edes olemassa, ja tämä artikkeli on pelkkää keksittyä viheliäistä propagandaa, koska onhan kyseessä sentään YLE.
 
http://yle.fi/uutiset/3-9335595

"Mies traumatisoitui armeijasta: "Mietin, miten minulla voi mennä näin huonosti"

Mielenterveysongelmia on noin 45 prosentilla armeijan keskeyttävistä. Lahtelaismies kävi armeijan loppuun ja onnistui peittämään pahan olonsa.


Armeijan suorittamisesta on kulunut nyt kahdeksan vuotta, mutta lahtelaiseen Lauriin, 28, se vaikuttaa yhä traumaattisena kokemuksena.
Laurille armeijasta raskaan teki sen kovat olot. Siellä oli hänen mukaansa kiristystä, uhkailua ja provosointia.
Lauri kertoo, että kouluttaja oli kerran sanonut, että ruokaa ei heru, koska kouluttaja ei ollut tyytyväinen. Lauri alkoi pelätä, ettei saa ruokaa ollenkaan.
– Söin niin paljon, että oksensin. Se johtui pelosta, etten saa ruokaa.
Lauri kuvailee, että hän joutui kestämään todella paljon vääryyttä armeijassa. Kun kysyttiin, onko kysyttävää, kukaan ei ikinä uskaltanut sanoa mitään.
– Se oli vain muodollisuus. Tämä oli tyypillistä ainakin omana aikanani.
Laurilla oli ollut erilainen käsitys armeijasta. Siksi hän oirehti hyvin nopeasti ja joutui ahdistuskohtauksen vuoksi sotilaspastorin puheille. Lauri vietiin toipumaan varuskuntasairaalaan.


Jostain syystä se, että jouduin miettimään lopettamista, oli järkyttävä shokki itselle


– Mietin, miten minulla voi mennä näin huonosti näin lyhyessä ajassa. Jostain syystä se, että jouduin miettimään lopettamista, oli järkyttävä shokki itselle.


Jatkoi loppuun asti

Lauri päätti suorittaa armeijan loppuun asti, koska hän ajatteli olevansa velkaa omaa sodassa ollutta isoisäänsä kohtaan.
– Koin, että minun pitää tehdä jollain tavalla oma osuuteni. Hän oli selviytynyt sodasta, mutta oli ehtinyt kuolla ennen syntymääni.
Laurille lopettaminen ei ollut vaihtoehto, vaikka henkinen kunto olisi voinut hyvin olla este jatkamiselle. Siksi hän päätti teeskennellä sotilaspastorille, että kaikki oli hyvin.
– Tiesin, että jos en saa häntä vakuutettua, minut voidaan laittaa e-mieheksi eli muutaman vuoden päästä joutuisin tulemaan armeijaan uudestaan. Kukaan ei halunnut sitä.


Tarkkailin, mitä muut tekivät ja hyödynsin heidän toimintaansa. Opin lisää joka tilanteessa

Lauri kertoi kuntonsa paremmaksi kuin se oli ja se uskottiin. Hän alkoi kasaamaan luonnettaan ja persoonaansa uusiksi. Laurista tuntui, että hän oli henkisesti kilon paloina, mutta halusi selviytyä.
– Tarkkailin, mitä muut tekivät ja hyödynsin heidän toimintaansa. Opin lisää joka tilanteessa.
Kun Lauri viimein suoritti armeijan, hän toivoi, että joku olisi sanonut, että hän voisi olla ylpeä itsestään. Lauri halusi palkita itsensä armeijan suorittamisen jälkeen.
– Tein itselleni kunniataulun, jonka laitoin seinälle. Katson taulua ylpeänä. Kesti kauan, ennen kuin pääsin siihen pisteeseen.


Iso elämänmuutos voi laukaista ongelmat

Puolustusvoimien psykiatrian vastaavan ylilääkärin Pekka Räisäsen mukaan toiset ihmiset ovat herkempiä erilaisille elämänmuutoksille.
– Esimerkiksi varusmiespalvelus on iso elämänmuutos.
Ennakkoterveystarkastuksissa ja kutsunnoissa pyritään karsimaan mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. Räisäsen mukaan tarkastusten laatu on parantunut viime vuosina.
– Entistä vähemmän tulee mielenterveysongelmaisia seulan läpi varusmiespalvelukseen alokkaiksi.

Mielenterveysongelmista kärsivä voi mennä keskustelemaan sairaanhoitajan, lääkärin, sosiaalikuraattorin tai papin kanssa

Ensimmäisten kahden viikon aikana kaikille alokkaille uusi arvio terveydentilasta. Jos varusmiehellä todetaan mielenterveysongelmia armeijan aikana, voidaan niihin puuttua vielä myöhemmin palveluksen aikana.
– Varusmiespalveluksen aikana mielenterveysongelmista kärsivä voi mennä keskustelemaan sairaanhoitajan, lääkärin, sosiaalikuraattorin tai papin kanssa.
Lisäksi varuskuntien terveysasemat voivat konsultoida Räisästä puhelimitse tai vaikeammissa tapauksissa lähettää varusmiehen Helsinkiin HYKSIN erityistutkimus- ja konsultaatioklinikalle psykiatriseen arvioon.
Jos varusmiespalveluksen joutuu keskeyttämään, varuskunnan sosiaalikuraattori tekee lähetteen varusmiehen kotikuntaan. Tieto keskeyttämisestä menee myös etsivään nuorisotyöhön.


Painajaisia armeijan jälkeen

Lauri suoritti armeijan loppuun asti. Pian armeijan jälkeen hän alkoi nähdä painajaisia. Myös moni ihminen muistutti häntä armeijasta.
– Jos he muistuttivat jollakin tavalla kouluttajien tekemistä tai heillä oli samanlaiset silmät tai kasvot, se oli itselle todella ahdistavaa.
Pysäyttävä hetki Laurille oli bussimatka vuonna 2011. Lauri muistaa luhistuneensa bussin lattialle ahdistuskohtauksen takia. Hänet vietiin keskustelemaan sairaalaan psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Postraumaattinen stressireaktio oli noussut pintaan armeijan kokemusten jälkeen.


Noin 45 prosentilla mielenterveysongelmia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -toimintamalli tarjoaa psykososiaalisia tukitoimia nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Yksi osa-alue on nuorille miehille tarjottava tuki varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä.
– Itsemurhaprojektissa vuonna 2004 havaittiin yllättävä juttu. Kavereilla, jotka keskeyttävät armeijan, oli kohonnut itsemurhariski. Siitä löytyi ajatus, että jotain tarvitsisi tehdä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Esa Nordling.
Nordlingin mukaan noin 45 prosentilla armeijan keskeyttävistä on mielenterveysongelmia.
THL kouluttaa kuntien etsivään nuorisotyöhön aikalisäohjaajia, jotka tukevat mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria miehiä. Ongelmat ovat usein hyvin arkisia, jotka selviävät muutamalla tapaamisella ja keskustelulla.
– Jos on kyse vakavasta mielenterveysongelmasta, ohjaaja ei ole terapeutti, mutta hän saattaa nuoren palveluiden piiriin, mistä nuori saa avun. Ohjaajalla on isä- tai äitihahmon rooli.

Tietyllä tavalla nuoren miehen asema palveluksen jälkeenkään ei ole aina selkeä. On monia kysymyksiä, joihin tarvitsisi vastauksia

Nordlingin mukaan tulevaisuuden suunnitelmat voivat olla armeijan jälkeen auki.
– Tietyllä tavalla nuoren miehen asema palveluksen jälkeenkään ei ole aina selkeä. On monia kysymyksiä, joihin tarvitsisi vastauksia, Nordling sanoo.


Miten Laurilla menee nyt?

Laurilla oli elämässään myös muita muutoksia armeijan jälkeen. Kun hän muutti Lahteen opiskelemaan, tunsi hän olonsa yksinäiseksi.
– Se oli tosi raskasta. Muistan, että ihan yksin kotona murruin monta kertaa. Ihan ääneen mietin, mitä olen tehnyt, kun tulin tänne.
Armeijan jälkeen Lauri on ollut työttömänä ja kuntoutuksessa. Yhden tutkinnon hän on jo suorittanut, mutta haluaa mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Nyt Lauri haluaisi löytää hyvän kaverin. Mieluisan harrastuksen löytäminen on auttanut häntä.
– Jos ihmiset tietäisivät, minkä työn olen nähnyt siihenkin, että olen päässyt osallistumaan tähän. Normaali ihminen voi noin vain kokeilla asioita. Mutta sitten kun on taistellut, että pääsee osallistumaan, ovat mittasuhteet mielettömät.
Etsivä nuorisotyö Vamos löysi Laurin pari kuukautta sitten ja se oli Laurille pelastus. Hän on päässyt tapaamaan ihmisiä, jotka ovat pystyneet ymmärtämään hänen tilannettaan.
– Olen sanonut henkilökunnalle, että tunnen itseni onnekkaaksi. On tärkeää löytää ihmisiä ympärilleen. Yritän nauttia tästä tilanteesta nyt niin paljon kuin mahdollista.

Lopulta en jaksanut pitää itseäni enää kontrollissa ja huusin kovaa. Se tuntui itselleni siltä kuin olisin huutanut taakkaa

Lauri alkoi myös itse kokeilla erilaisia keinoja purkaa traumaa. Hän osallistui kurssille, missä tehtiin David Bercelin kehittämää Tension, stress and trauma release -harjoitusta.

– Minulle tuli kova reaktio, että tärisin aluksi. Lopulta en jaksanut pitää itseäni enää kontrollissa ja huusin kovaa. Se tuntui itselleni siltä kuin olisin huutanut taakkaa.

Haastateltava Laurin nimi on muutettu"
Yllättävän iso osa keskeyttäneistä kärsii mielenterveysongelmasta, jos miltei puolet jättää leikin kesken siitä syystä. Onkohan henkinen kestävyys laskenut fyysisen kunnon ohessa uusilla varusmiehillä? Voisi kuvitella, että armeijan aikainen psyykkinen kuormitus on kevyttä esileikkiä tulevaan työelämään verrattuna, puhumattakaan sodasta.

Laureille taas pitäisi järjestää sopivampi palvelupaikka, enkä nyt tarkoita perunateatteria, vaikka siellä nälkiintymisen vaara ei ehkä näyttäytyisi niin konkreettisena, että pitäisi ahmia itsensä pahoinvointiseksi.
Niin, tämä on aika yleinen ongelma vapaaehtoisuuden kannattajien keskuudessa: sokea uskomus omaan, jopa niin että nykyistä reserviä ei tarvitse pienentää sillä vapaaehtoisia riittäisi jos palkat on kunnossa, ja jos nyt käy niin että SA-joukkotuotanto on vaarassa, voidaan ongelma ratkaista taas palkkaa nostamalla. Meneehän siinä yksi saapumiserä ilman että JOTUssa ei ole esim. tarpeeksi tulenjohtajia, mutta onko tämä niin paha...? Kukin arvioikoon itse.

Tyhjiössä tuo tietysti pitää paikkansa, hulluhan se olisi joka ei ota tilaisuutta vastaan tienata jo 20v n. 3000e/kk. Mutta mistä rahat moiseen? "Kansantalous elpyy", sanoo moni, "kun pakkotyö lopetetaan ja valtion verotulot kasvavat". Eli n. 20000 miehen 33% verot heidän palkastaan riittävät elvyttämään kansantaloutta? Uskoo ken tahtoo. "Veronkorotuksista, isänmaallisten suomalaisten tulisi olla valmiita maksamaan maanpuolustuksesta", huutaa toinen. No onhan se tietysti ihan oikein. Muttei se nyt ihan oikeassa elämässä taas näin ole. Voi olla että pienpalkkaisia saattaa hieman risoa koko armeija jos heidän jo valmiiksi pienistä tuloistaan viedään vielä lisää, jotta voidaan kattaa toisten massiiviset palkat, ja olettaisin että edelleen kriisitilanteessa yhtenäisyys olisi kultaa. "Annetaan verokevennyksiä asevelvollisuuden suorittaneille", hienoa, jotain hyödyllistä ideaa. Tosin jos suuri osa saa johtajakoulutuksen, on vähän kyseenalaista miten sen kansantalouden käy kun he eivät tulevaisuudessa taas maksakkaan veroja yhtä paljon kuin muuten. Ja niin edelleen. Vaikka vapaaehtoisuus sinällään olisi liberaalin oikeusopin mielestä oikein, sen kannattajien argumentit perustuvat idealismiin, utopiaan, ja olettamuksiin, ei tosielämän oppeihin. Olisi kiva kuulla jotain konkretiaa ja laskelmia, ei toiveajattelua ("se on mahdollista") ja unelmahöttöä ("voitaisiin myös kasvattaa materiaalihankintoja"). Eiköhän noista unelmista ole saatu jo tarpeeksi huolia tulevaisuuteen.

Spoilerissa omia ajatuksia, tosin ne ovat pitkälti metsään huutelua koska muistaakseni täällä on useammallakin samankaltaisia aatoksia. :p

Henkilökohtaisesti jos nykyistä systeemiä lähdetään muuttamaan, mitä en pidä viimekesäisten KV-harjoitteiden palautteen valossa tarpeellisena, siirtyisin sukupuolineutraaliin, valikoivaan asepalvelukseen. Kaikki kutsutaan 20-vuotiaina uskonnosta, ihonväristä ja haarovälin vermeistä huolimatta kolmen päivän kutsuntoihin, jossa infotaan varusmiespalveluksesta, järjestetään jonkinlainen palikkatesti ja kysytään halukkuuta, sekä nykyisen muotoinen kuntotesti (naisia ja miehiä koskisi samat kuntovaatimukset, todellista tasa-arvoa), ja muita PV:n määrittelemiä, tarpeellisia testauksia. Esimerkiksi joku juoksu reppu selässä tai evakuointiharjoitus voisi olla hyvä, jos ei muuten niin ainakin tuodakseen kutsutuille perspektiiviä kunnolle asetetuista vaatimuksista. PV valitsisi joukosta sen kokoisen saapumiserän jonka he itse katsovat tarpeelliseksi ja ainekseltaan riittävän hyväksi täyttämään JOTU-vaatimukset, sekä heille koulutettavat varamiehet. On tietysti helppo sanoa siistissä luokkahuoneessa olevansa motivoitunut, mutta se mielipide voi muuttua yllättävän nopeasti kun makaa jo kolmatta päivää poterovahtina sateessa, ei omista enää yhtiäkään kuivia sukkia, ja hallut pyörii silmissä. Valituille maksettaisiin päivärahaa, muttei puhuta mistään toimintatonneista (koska PV kuitenkin kustantaa perustarpeet), vaan nykyinen 10e/pv. Päivärahasta voi myös tehdä kunto- ja/tai koulutusarviosidonnaisen, jolloin paremmin suoriutuville (eli vapaa-aikaa uhraaville) maksetaan enemmän korvausta. Kuitenkin niin, että koko järjestelmä pyörisi PV:n sodanajan tehtävien ehdoilla, ja heillä olisi painoarvoa: ei ylikouluteta, muttei myöskään pienennetä materiaalihankintoja tai herravarjele, reserviä poliittisten päätöksentekijöiden mielialojen mukaan.

He keille ei maanpuolustuksen kunnia langennut, siirtyisivät uudelleen brändättyyn siviilipalvelukseen, eli kriisitilanteen kurssille, jossa nimensä mukaisesti koulutetaan elämistä poikkeusolojen vallassa olevassa yhteiskunnassa, hätävaran merkitystä sähköttömässä Suomessa, ja muuta tarpeellista. Innokkaimmat ja kovakuntoisimmat voivat myös liittyä VPK:hon, tahi mikäli heillä on riittävä siviilikoulutus, avustaa ensihoitotehtävissä. Ylipäätänsä pitäisi löytää halukkaille tehtäviä joissa he edelleen pääsevät suojaamaan yhteiskuntaa omalla tavallaan, ja muille opettaa varautumista ja paniikinvälttämistä, jotteivat he pyöri jaloissa.

Ei tuo 3000e/kk aivan mahdoton ole. Jos varusmies viipyy valtion palveluksessa vuoden, se on yksinkertaisesti laskien 36 000e/v. Jos varusmiehiä koulutetaan vuodessa 20 000, se tekee 720 miljoonaa euroa. Noin neljännes puolustusbudjetista. Eri asia on sitten se, paljonko "oppisopimuskoulutuksesta" pitää maksaa.
 
Tässä on tavallaan esimerkki henkisestä kyvyttömyydestä taistella takaisin. Palvelustakin koskevat säännöt, kuten jonkun olisi tullut kertoa "Laurille". Tai ehkäpä hänelle sanottiin muun joukon mukana mutta hän ei shokissaan halunnut alkaa taistelemaan omiaan vastaan. Se mikä varusmiesten kalloon pitäisi myös ajaa, on se, että jos omat menee liian pitkälle, niin ne ei ole enää omia, vaan vihollisia. Kapiaiset, aliupseerit ym. kouluttajat eivät voi mielivaltaisesti kohdella alokkaita, eivät ainakaan ilman jälkiseuraamuksia. En muista enää kenen puoleen piti kääntyä jos sai osakseen mahdollisesti epäasiallista kohtelua. Millaista kiristystä, provosointia ja uhkailua "Lauri" sai kokea? Ja tuliko se ylipäätään kouluttajilta vai toisilta varusmiehiltä? Tässä on myös esimerkki artikkelista, jota vastaan ei voi puolustautua, koska uhrin henkilöllisyyttä on suojeltava. Oliko "Laurin" saama kohtelu erityisen kovaa vai oliko "Lauri" vain erityisen herkkä? Ja jos hän oli henkisesti normaalia hauraampi, niin miksei se käynyt ilmi pällitesteissä? Toisaalta "Lauri" myös antaa kuvan että hän on peitellyt vastoinkäymisiään, kuten on ihan normaalia kenelle tahansa. Hän on onnistunut piilottamaan tuskansa muilta, ja ennen kaikkea itseltään. Ja seuraukset nähdään tässä - eli mies kärsi kiltisti koko homman loppuun asti, ja kärsi sen jälkeenkin, ja syylliset pääsivät kuin koira veräjästä, jos heitä edes oli. Paatunut salaliittoilija voisi sanoa ettei "Lauria" ole edes olemassa, ja tämä artikkeli on pelkkää keksittyä viheliäistä propagandaa, koska onhan kyseessä sentään YLE.
Kiristys, provosointi ja uhkaus... Hm.. Jos kiltisti sanon oma tulkinta noista käsitteistä voi olla hieman eri kuin jonkun muun. "Lauri kuvailee, että hän joutui kestämään todella paljon vääryyttä armeijassa."

Mitenkähän "Laurin" kertomukset on varmistettu ennen jutun ulos pukkausta?

Jos intin suorittaminen oli noin vaikeata ja pistää vieläkin elämää sekaisin, ehkä se ongelma ei alkanut siellä intissä.

Minun on vaikea uskoa että edes noin 10v sitten olisi voitu toimia täysin mielivaltaisesti ilman että siitä syntyisi isompi kohu.

Mitä tulee testeihin, ei ne ole mitään ajatustenlukua, vaan paljastavat suuria linjoja ja isoja poikkeamia.


muistetaan myös että "Laurin" jälkeen varusmiespalveluksen ovat käyneet loppuun noin 200 000 nuorta. Ikävä että "Laurin" elämä meni noin sekaisin, mutta "Lauri" lienee kyllä harvinainen poikkeus ja uloshan olisi päässyt kertomalla ongelmistaan, jos laitos olisi sitten todennut että "Lauri" ei ole palveluskelpoinen, mutta "Lauri" päätti olla hiljaa.
 
Parolannummella varusmiesten palvelusaika on usein täydet 12 kuukautta, ja vain noin kahdeksan prosenttia keskeyttää palveluksen.

Se on puolet vähemmän kuin muualla. Ehkäpä muiden pitäisi muuttua samaan suuntaan? Iske ja murra!

Tiiviistä yhdessäolosta löytyy ehkä yksi syy siihen, että panssariprikaatissa viihdytään.

- Viimeiset kuusi kuukautta vaunuryhmä katselee toisiaan hämärässä vaunussa, Järvi naurahtaa.

Ryhmän muodostaa perusyksikkö, johon kuuluvat johtaja, ampuja, lataaja ja ajaja. Jo nyt muutaman kuukauden yhdessä ollut ryhmä vaikuttaa tiiviiltä.

Johtaja, aliupseerioppilas VihmaHattulasta, ajaja, panssarimies WallénKeminmaalta, ampuja, panssarimies SivulaLappeenrannasta ja lataaja, panssarimies Tammelin Helsingistä vakuuttavat kaikki viihtyvänsä erinomaisesti panssariprikaatissa.

- Meistä pidetään täällä huolta, Vihma sanoo.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612102200027723_uu.shtml
 
Jatketaan vielä hieman tuota yksinkertaistavaa ja provosoivaa laskuharjoitusta.

Jos koulutettavan keskimääräinen ”kuukausiraha” on 3 000e/kk ja koulutettavana on joukkue, jossa on 1 joukkueenjohtaja, 3 ryhmänjohtajaa ja 27 miehistöön kuuluvaa, kuukausikustannukseksi tulee 93 000e.

Koska tasajako ei ole taktiikka, jaetaan kuukausikustannus kristillisesti tasan päällystön, alipäällystön ja miehistön kesken – 1/3 kullekin. Kukin miehistön jäsen saa kuukausittain käteensä toimintatonnin (1 148e), ryhmänjohtajat runsaan kymppitonnin (10 333e) ja joukkueenjohtaja 31 000e. Upseerikerholla juhlitaan.
 
Parolannummella varusmiesten palvelusaika on usein täydet 12 kuukautta, ja vain noin kahdeksan prosenttia keskeyttää palveluksen.

Se on puolet vähemmän kuin muualla. Ehkäpä muiden pitäisi muuttua samaan suuntaan? Iske ja murra!

Tiiviistä yhdessäolosta löytyy ehkä yksi syy siihen, että panssariprikaatissa viihdytään.

- Viimeiset kuusi kuukautta vaunuryhmä katselee toisiaan hämärässä vaunussa, Järvi naurahtaa.

Ryhmän muodostaa perusyksikkö, johon kuuluvat johtaja, ampuja, lataaja ja ajaja. Jo nyt muutaman kuukauden yhdessä ollut ryhmä vaikuttaa tiiviiltä.

Johtaja, aliupseerioppilas VihmaHattulasta, ajaja, panssarimies WallénKeminmaalta, ampuja, panssarimies SivulaLappeenrannasta ja lataaja, panssarimies Tammelin Helsingistä vakuuttavat kaikki viihtyvänsä erinomaisesti panssariprikaatissa.

- Meistä pidetään täällä huolta, Vihma sanoo.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612102200027723_uu.shtml


Itse muistan Kainuun Prikaatin lääkinnästä omalta ajaltani. Kouluttajat olivat ammattilaisia.

Pitivät hyvää tiukan asiallista kuria, mutta olivat meidän puolellamme. Ja luottivat meidän lääkintämiesten tekemisiin. Kun jouduttiin olemaan pitkilläkin komennuksilla oman harkinnan ja osaamisen varassa.

Sen lisäksi porukan henki oli hyvää ja kaikkien kanssa kokeiltiin tulla toimeen.

Siinä sitä tunsi pärjäävänsä kun oli myöhästynyt päivän parilta luonaalta, mutta Veksin päivystäjä kaivoi sulle hätävaroista pari lihistä ja muita rippeitä iltapalaksi.
 
Tässä on tavallaan esimerkki henkisestä kyvyttömyydestä taistella takaisin. Palvelustakin koskevat säännöt, kuten jonkun olisi tullut kertoa "Laurille". Tai ehkäpä hänelle sanottiin muun joukon mukana mutta hän ei shokissaan halunnut alkaa taistelemaan omiaan vastaan. Se mikä varusmiesten kalloon pitäisi myös ajaa, on se, että jos omat menee liian pitkälle, niin ne ei ole enää omia, vaan vihollisia. Kapiaiset, aliupseerit ym. kouluttajat eivät voi mielivaltaisesti kohdella alokkaita, eivät ainakaan ilman jälkiseuraamuksia. En muista enää kenen puoleen piti kääntyä jos sai osakseen mahdollisesti epäasiallista kohtelua. Millaista kiristystä, provosointia ja uhkailua "Lauri" sai kokea? Ja tuliko se ylipäätään kouluttajilta vai toisilta varusmiehiltä? Tässä on myös esimerkki artikkelista, jota vastaan ei voi puolustautua, koska uhrin henkilöllisyyttä on suojeltava. Oliko "Laurin" saama kohtelu erityisen kovaa vai oliko "Lauri" vain erityisen herkkä? Ja jos hän oli henkisesti normaalia hauraampi, niin miksei se käynyt ilmi pällitesteissä? Toisaalta "Lauri" myös antaa kuvan että hän on peitellyt vastoinkäymisiään, kuten on ihan normaalia kenelle tahansa. Hän on onnistunut piilottamaan tuskansa muilta, ja ennen kaikkea itseltään. Ja seuraukset nähdään tässä - eli mies kärsi kiltisti koko homman loppuun asti, ja kärsi sen jälkeenkin, ja syylliset pääsivät kuin koira veräjästä, jos heitä edes oli. Paatunut salaliittoilija voisi sanoa ettei "Lauria" ole edes olemassa, ja tämä artikkeli on pelkkää keksittyä viheliäistä propagandaa, koska onhan kyseessä sentään YLE.

Heti alokasajan alussa meillä oli rykmentin komentajan oppitunti, jossa kerrottiin että jos asiatonta kohtelua ilmenee, niin ottakaa yhteyttä vaikka sotilaspappiin, kuraattoriin jne. Jos olette sitä mieltä että ette voi ottaa yhteyttä lähimpiin esimiehiinne.

Näissä jutuissa yleensä tulee mieleen että monet näistä kavereista ovat niin lukossa, että eivät osaa hahmottaa uusia pelisääntöjä ja miten käyttäytymistä pitää muuttaa uusissa olosuhteissa
 
Uusi Suomi:

Tutkimus: Yleisestä asevelvollisuudesta voitaisiin luopua Suomessa

Tosin aivan noin yksinkertainen asia ei kyseisen tutkimuksen (väitöstilaisuus huomenna) olisi, vaan


Uusi Suomi kirjoitti:
Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstyössä esitetään, että yleisestä asevelvollisuudesta voidaan mahdollisesti luopua Suomessa. Väitöksen mukaan tämä edellyttää asevelvollisuusperiaatteen muutoksiin liittyvää huolellista harkintaa ja suomalaisen asevelvollisuustutkimuksen monipuolistamista.
 
http://maavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valmiusyksikot-osa-maavoimien-valmiuden-kehittamista

Perus-, erikois- ja joukkokoulutuskaudet kestävät normaaliin tapaan yhteensä 5,5 kuukautta. Varsinainen valmiusyksikkökoulutus ja valmiusaika kestää varusmiespalveluksen jälkimmäisen puoliskon (6kk).

Nyt aletaan menemään oikeaan suuntaan.

Tuon tiedotteen osalta ei eroa jo useampana vuonna olleesta kansainvälisestä valmiusjoukosta. Ilmeisesti kansainv.valmiusjoukkojen (Porinpr) konsepti laajennetaan nyt jokaiseen varuskuntaan. Hienoa jos tässä käy nyt niin, että ne kyvykkäät mutta kuitenkin erikoisjoukkoihin hakeutumattomat saavat polun jossa halutessaan saavat enemmän haasteita ja koulutusta. Nyt kuiten automaattisesti valmiudessa jo ovat erikoisjoukkojen koulutetut. Sikäli tuo pv tiedotus on perinteisen puutteelista.

Erikoisjoukkoja avat ainakin ljk, sukeltajat, rannikköjääkärien erikoisjoukko, kansainväliset valm.joukot ja rajajääkärit. Lisäksi muutamia sopimussotilaiden yksiköitä. Nythän varusmieskoulutuksen saaneita on jo heitäkin periaatteessa tekstiviestivalmiudessa kunhan ovat paperinsa allekirjoittaneet. Tuleeko valmiusyksiköt sitten näiden oheen, näihin yhdistettynä tai tavallisen yksikön ja näiden väliin jää epäselväksi. Tähän päälle tulee myös erikoiskoulutuksen saavat yksiköt kuten kemiallisten aseiden torjuntaan, cyberhyökkäyksiin jne.
 
Viimeksi muokattu:
Tuon tiedotteen osalta ei eroa jo useampana vuonna olleesta kansainvälisestä valmiusjoukosta. Ilmeisesti kansainv.valmiusjoukkojen (Porinpr) konsepti laajennetaan nyt jokaiseen varuskuntaan. Hienoa jos tässä käy nyt niin, että ne kyvykkäät mutta kuitenkin erikoisjoukkoihin hakeutumattomat saavat polun jossa halutessaan saavat enemmän haasteita ja koulutusta. Nyt kuiten automaattisesti valmiudessa jo ovat erikoisjoukkojen koulutetut. Sikäli tuo pv tiedotus on perinteisen puutteelista.

Erikoisjoukkoja avat ainakin ljk, sukeltajat, rannikköjääkärien erikoisjoukko, kansainväliset valm.joukot ja rajajääkärit. Lisäksi muutamia sopimussotilaiden yksiköitä. Nythän varusmieskoulutuksen saaneita on jo heitäkin periaatteessa tekstiviestivalmiudessa kunhan ovat paperinsa allekirjoittaneet. Tuleeko valmiusyksiköt sitten näiden oheen, näihin yhdistettynä tai tavallisen yksikön ja näiden väliin jää epäselväksi. Tähän päälle tulee myös erikoiskoulutuksen saavat yksiköt kuten kemiallisten aseiden torjuntaan, cyberhyökkäyksiin jne.

Itse näen juuri hyvänä muutoksen että tuo valmiusjoukkojen tapainen koulutus laajenee.
 
Itse näen juuri hyvänä muutoksen että tuo valmiusjoukkojen tapainen koulutus laajenee.
Juu, ehdottomasti hyvä. Tälläistä on selkeästi kaivattu jotta kutsumusta tuntevien motivaatiolle olisi ns ruokaa ja haasteita. Kritisoin lähinnä, että pv:n tiedotus on aina niin sekavaa, ettei tuostakaan selvinnyt mihin tuo täsmällisemmin asettuu varusmiesten koulutusrakenteeseen ja millä voluumilla. Tässä ketjussa aiemmin olen itseasiassa tälläisen perään huudellut.
 
Tässä voluumista. Se olla 1000-2000 vuosittain. Huolestuttavaa tässä on se, että nopean katsauksen mukaan tästä saa sen kuvan, notta voi joutua vasten tahtoaan eli ei-vapaaehtoisesti ulkomaille tehtäviin. Kun voidaan määrätä kv-joukkopooliin jos ei vapaaehtoisia löydy.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005008300.html

Armeija alkaa kouluttaa varusmiehistä ympärivuotisia erikoisjoukkoja
Varusmiesten erikoisjoukkojen koulutus alkaa ensi vuonna. Uusiin ympärivuotisiin joukkoihin otetaan vuosittain 1 000–2 000 sotilasta
5c40dcf340144882a4809679a63ab20b.jpg

Puolustusvoimat alkaa ensi vuonna kouluttaa varusmiehiä ympärivuotisiin erikoisjoukkoihin. Kuvassa alokkaita Haminassa viime elokuussa. (KUVA: Juha Metso)
Eeva Palojärvi HS

Julkaistu: 15.12. 16:07

Puolustusvoimat alkaa kouluttaa varusmiehiä ympärivuotisiin erikoisjoukkoihin vuoden vaiheesta alkaen. Hallitus hyväksyi varusmiesten palvelusaikaa pidentävän asetusmuutoksen istunnossaan torstaina.

Asetusmuutos säätää Puolustusvoimiin perustettavien valmiusyksiköiden tehtävät miehistön vaativimmiksi erityistehtäviksi. Kaikkien valmiusyksiköissä palvelevien varusmiesten palvelusajaksi voidaan määrätä 347 päivää.

Maavoimien operaatiopäällikön Petri Hulkon mukaan uusia varusmiesten erikoisjoukkoja ryhdytään kouluttamaan vuosittain noin 1 000-2 000.

Uusia varusmiesvalmiusyksiköitä aiotaan käyttää myös kansainvälisissä harjoituksissa.

”Tämä on nyt varusmiesten täysmittaista hyödyntämistä. He täydentävät myös kansainvälistä joukkopooliamme. Annamme tietysti hyvin koulutetulle sotilaalle tietysti etuotto-oikeuden, jos he hakeutuvat kriisinhallintapalvelukseen”, Hulkko toteaa.

”Näihin yksiköihin ei ole erillistä hakua tai pääsyvaatimuksia. Pyrimme hyödyntämään vapaaehtoisuutta. Siitä ikäluokasta, joka tulee sisään, kysytään ensin halukkuutta. Jos ei ole riittävästi halukkaita, sitten voidaan myös määrätä varusmiehelle pidempi palvelusaika”, Hulkko sanoo.

Asetusmuutos koskee kaikkia puolustushaaroja, maavoimien lisäksi myös meri- ja ilmavoimia.

Valmiusyksiköiden joukkotuotannolla parannetaan puolustusministeriön tiedotteen mukaan Puolustusvoimien valmiutta ja reagointikykyä.

Hulkon mukaan uusien valmiusyksiköiden perustamisen taustalla ei ole lisääntynyt kansainvälinen jännitteisyys.

HS uutisoi huhtikuussa, että Puolustusvoimat suunnittelee varusmiesten käyttöä yllätyshyökkäysten torjunnassa.
 
Itse muistan Kainuun Prikaatin lääkinnästä omalta ajaltani. Kouluttajat olivat ammattilaisia.

Pitivät hyvää tiukan asiallista kuria, mutta olivat meidän puolellamme. Ja luottivat meidän lääkintämiesten tekemisiin. Kun jouduttiin olemaan pitkilläkin komennuksilla oman harkinnan ja osaamisen varassa.

Sen lisäksi porukan henki oli hyvää ja kaikkien kanssa kokeiltiin tulla toimeen.

Siinä sitä tunsi pärjäävänsä kun oli myöhästynyt päivän parilta luonaalta, mutta Veksin päivystäjä kaivoi sulle hätävaroista pari lihistä ja muita rippeitä iltapalaksi.

Oman varusmiespalveluksen aloittaessani keuruulla, niin koulutus oli jonkinlainen järkytys. Kaikilla oli varmaan muistikuvissa telvisiosodat irakin ykkösestä ja serbia/kosovosta, no me vallattiin rivis syöksyen asemia suon yli että heilahtaa, ja tulitettiin käskystä lentokoneita rk.lla Leko... oho meni jo.... Komppanian vääpelin kiinnostus risusavottoihin jäi myös mieleen. No lopulta keskityttiin pääasiaan eli pioneerihommeleihin, Zileillä vietiin betonia mettään niin perkuleesti, no se oliki helppoa, mutta kun ne piti tuoda sieltä poiski ja aina vähintään yksi sakara tai muu hukas niin sitte ettittiin. Jotenki jäi sellainen kuva että kovin moni ei pitäny koulutusta milekkäänä ja omaa harkintaa ei saanu käyttää missään.

Tunnelmat oli tän näkösiä
en%20jaksa.jpg


Siitä huolimatta epäilen että lopettaneita ei ollut edes tuota 8% omas komppaniassa.
 
Viimeksi muokattu:
Pv:n tiedotteesta:

"
Vuoden 2016 kutsunnat päättyivät torstaina 15. joulukuuta. Kutsuntatilaisuuksia järjestettiin tänä vuonna yhteensä 474 kaikkiaan 247 eri paikkakunnalla.

Kutsuntaikäluokan suuruus oli noin 30 400 henkilöä. Valtaosa ikäluokasta määrättiin palvelukseen kutsuntoja seuraavan kolmen vuoden aikana. Pääosa palvelukseen määrätyistä aloittaa varusmiespalveluksensa maavoimissa tammikuussa 2018.

Kutsuntojen tuloksessa ei tapahtunut suuria muutoksia viime vuosiin verrattuna. Palvelukseen määrättiin ikäluokasta 75,7 % (2015: 76,14 %).

Terveydellisin perustein palveluksesta rauhan aikana vapautettiin ja C-luokkaan määrättiin 9.19 % (2015: 8,84 %).

Uudelleen kutsunnoissa tarkastettavaksi eli terveydellisistä syistä E-luokkaan määrättiin yhteensä 7,84 % (2015: 7,91 %).

Ulkomailla asuvia, monikansalaisuuden perusteella vapautettuja oli 3,32 % (2015: 3,14 %). Siviilipalvelukseen hakeutui 1,73 % (2015: 1,68 %).

Tänä vuonna kutsuntaikäisiä olivat vuonna 1998 syntyneet.
"

Tuosta ikäluokan reilusta 22000 miehestä + vapaaehtoisista mennee pari tuhatta erikoisjoukkoihin. Näin ollen tuo uusi nopean toiminnan joukko ei isoa osaa näyttele vaan löytynee helposti vapaaehtoispohjalta.

Näihin erikoisjoukkoihinkin jo pelkästään pyrkii huomattavasti suurempi joukko kuin testit läpäisee joten laskennallisesti pelkästään niistä löytyisi tuo tarvittava nopean toiminnan joukko. Huomioitavaa on, ettei testit myöskään ole yksiselitteiset tai erehtymättömät joten faktisestikin erikoisjoukoista yli jääneitä pitäisi hyödyntää.

Vielä suurempi joukko on niitä jotka eivät asiaa mieti, ennen kuin ovat kasarmilla ja silti omaavat hyvät henkiset ja fyysiset valmiudet erityistehtäviin ja koulutukseen. Aiemmin kyse on ollut enemmänkin näiden joukkojen moottoroinnista ja varustamisesta - sen materiaalin riittävyydestä - joka ilmeisesti on nyt paremmalla tolalla.

Jos ei mukaan lasketa erityistaitoihin perustuvia yksiköitä ns komennushommia eli kuten cyberyksiköt, kemiallisten aseiden suojajoukko, lääkintäpuoli jne niin näitä taistelevia erikoisjoukkoja tuo uusi nopean toiminnan konsepti karkeasti ottaen tuplaa niiden määrän vuositasolla.

Jos tuota ajattelee prosentteina, näin lukuja tietämättä, niin vaikuttaa, että aiemman 10% sijaan nyt nopean toiminnan joukkojen myötä erikoisjoukkoja koulutetaan 20%. Pitänee hyvin kutinsa varusmiesten fyysiseenkin kuntoon. Huonokuntoisia on hieman enemmän, keskikunnon väkeä hieman vähemmän ja urheilijataustaisia liikuntaa harrastavia aiempaa terävämpi kärki. Kuntoluokitukseltaan keskiluokka on pienentynyt.
 
Viimeksi muokattu:
Oman varusmiespalveluksen aloittaessani keuruulla, niin koulutus oli jonkinlainen järkytys. Kaikilla oli varmaan muistikuvissa telvisiosodat irakin ykkösestä ja serbia/kosovosta, no me vallattiin rivis syöksyen asemia suon yli että heilahtaa, ja tulitettiin käskystä lentokoneita rk.lla Leko... oho meni jo.... Komppanian vääpelin kiinnostus risusavottoihin jäi myös mieleen. No lopulta keskityttiin pääasiaan eli pioneerihommeleihin, Zileillä vietiin betonia mettään niin perkuleesti, no se oliki helppoa, mutta kun ne piti tuoda sieltä poiski ja aina vähintään yksi sakara tai muu hukas niin sitte ettittiin. Jotenki jäi sellainen kuva että kovin moni ei pitäny koulutusta milekkäänä ja omaa harkintaa ei saanu käyttää missään.

Tunnelmat oli tän näkösiä
en%20jaksa.jpg


Siitä huolimatta epäilen että lopettaneita ei ollut edes tuota 8% omas komppaniassa.
Alikessut meillä punnitsi huvikseen noita harjoitustelluja. Vaihteluväli oli 8-18 kiloa! Suurin osa oli kymppikiloa painavampia.
Ihan kuin tuossa kuvassakin olisin erottavinani paksumpia ja vähän ohuempia telluja, ts. tukisi tuota mittaustulosta.
 
Oman varusmiespalveluksen aloittaessani keuruulla, niin koulutus oli jonkinlainen järkytys. Kaikilla oli varmaan muistikuvissa telvisiosodat irakin ykkösestä ja serbia/kosovosta, no me vallattiin rivis syöksyen asemia suon yli että heilahtaa, ja tulitettiin käskystä lentokoneita rk.lla Leko... oho meni jo.... Komppanian vääpelin kiinnostus risusavottoihin jäi myös mieleen. No lopulta keskityttiin pääasiaan eli pioneerihommeleihin, Zileillä vietiin betonia mettään niin perkuleesti, no se oliki helppoa, mutta kun ne piti tuoda sieltä poiski ja aina vähintään yksi sakara tai muu hukas niin sitte ettittiin. Jotenki jäi sellainen kuva että kovin moni ei pitäny koulutusta milekkäänä ja omaa harkintaa ei saanu käyttää missään.

Tunnelmat oli tän näkösiä
en%20jaksa.jpg


Siitä huolimatta epäilen että lopettaneita ei ollut edes tuota 8% omas komppaniassa.

Itellä sattui hyvä tuuri.
 
Back
Top