Sarek1
Ylipäällikkö
Otetaan esimerkki elävästä elämästä. Perheen 14v nokikola kuluttaa käytännön ajossa keskimäärin 5l/100 km. Vuodessa matkaa taittuu keskimäärin 32 000 km, josta suurin osa on työmatka-ajoa, työtä kun ei sen luonteesta johtuen voi tehdä etänä. Hiilidioksidipäästölukema on 163. Samanikäinen bensa-auto hörppää 10l/100km, tosin sillä ajetaan enimmäkseen kaupunkiajoa ja lyhyempiä matkoja. Vuodessa kilometrejä tulee noin 10 000. Päästölukema on 170.
Ekoilun hifistelynäkökulmasta katsottuna touhu on varmasti syntistä ja kauheaa. Uusia autoja ei vain kannata ostaa kun ei politiikan tuuliviiristä tiedä ja osa teknologioista on vielä kehitysvaiheessa (vetyteknologia olisi lähinnä ekoa, mutta teknologia ja jakeluverkosto ovat lastenkengissä). Ja jotkut käyttövoimat eivät sovellu käyttötarpeisiin. Kun vanhan nakuttajan tankkaa, tietää pääsevänsä vähintään 1200 km paikasta toiseen. Bensamallilla päästään hyvässä lykyssä puoleen tuosta (suurempi kulutus ja pienempi tankki).
Autoilun kallistumisen työllisyysvaikutuksesta:
Kymmenten senttien korotukset polttonesteen hinnassa eivät välttämättä heti eivätkä yksistään vaikuta, mutta kamelin selkä katkeaa jossakin. Ensimmäiseksi osa-aikaisilla ja matalapalkka-aloilla työtä tekevillä ihmisillä. Jos ihminen ei ole töissä, hän on kokonaan yhteiskunnan tukitoimien varassa. Sillähän me tienataan. Ongelma on suurin siellä, missä etäisyydet ovat pitkiä ja julkiset kulkuneuvot loistavat poissaolllaan tai aikataulut ovat mahdottomia. ”Tsadissa” ei juuri autoa tarvi kuin korkeintaan poikittaiseen liikkumiseen ulkoalueiden äärilaitojen välillä.
Ekoilun hifistelynäkökulmasta katsottuna touhu on varmasti syntistä ja kauheaa. Uusia autoja ei vain kannata ostaa kun ei politiikan tuuliviiristä tiedä ja osa teknologioista on vielä kehitysvaiheessa (vetyteknologia olisi lähinnä ekoa, mutta teknologia ja jakeluverkosto ovat lastenkengissä). Ja jotkut käyttövoimat eivät sovellu käyttötarpeisiin. Kun vanhan nakuttajan tankkaa, tietää pääsevänsä vähintään 1200 km paikasta toiseen. Bensamallilla päästään hyvässä lykyssä puoleen tuosta (suurempi kulutus ja pienempi tankki).
Autoilun kallistumisen työllisyysvaikutuksesta:
Kymmenten senttien korotukset polttonesteen hinnassa eivät välttämättä heti eivätkä yksistään vaikuta, mutta kamelin selkä katkeaa jossakin. Ensimmäiseksi osa-aikaisilla ja matalapalkka-aloilla työtä tekevillä ihmisillä. Jos ihminen ei ole töissä, hän on kokonaan yhteiskunnan tukitoimien varassa. Sillähän me tienataan. Ongelma on suurin siellä, missä etäisyydet ovat pitkiä ja julkiset kulkuneuvot loistavat poissaolllaan tai aikataulut ovat mahdottomia. ”Tsadissa” ei juuri autoa tarvi kuin korkeintaan poikittaiseen liikkumiseen ulkoalueiden äärilaitojen välillä.