Ikäviä mutta tuttuja tarinoita..näiden lisäksi moni menetti yrityksensä, talonsa, omaisuutensa, tuttavansa tai sukulaisensa lainan takaajana. Joku ei kestänyt henkisesti ja meni oman käden kautta..
Tämäkin tavallaan liittyy ideaan "kultaisesta Fixitistä" eli omin päin toimimisesta talousasioissa ja lakiasioissa ja toisaalta myös siihen, miten tuleva EU-jäsenyys hengitti reaktioittemme taustalla. Linja oli päätetty. Mauno Koiviston konklaavi rikkoi tuomioistuinten riippumattomuutta täysin länsimaihin sopimattomalla tavalla. Tuomioistuimet määrättiin tekemään pankkien kannalta suotuisia ratkaisuja. Koivisto piti palaverin, jossa olivat tärkeimmät tuomarit KO:ta myöten. Ei hän käskenyt, hän pyysi, mutta asia tuli selväksi, kun tuomioita tarkastelee jälkikäteen. Tästä kirjoitettiin perusteellinen artikkeli Lakimiesuutisissa 2000-luvulla.
Seuloin yrittäjäkeskusteluja eri lamajuttujen kommenttiosioista ja sieltä tulee tällainen referaatti/likiarvo (oikeellisuudesta en tiedä):
Suomen Pankki olisi voinut antaa keskuspankkirahoitusta, presidentti Koivisto ei hyväksynyt, mahdollisesti koska EMU:n toinen vaihe oli tulossa eli keskuspankkirahoituksen kielto.
Iiro Viinanen kertoo kirjassaan ”Vaaran vuodet”, 2014, sivulla 26, että keskuspankkirahoitus oli vaihtoehtona myös Raimo Sailaksen alaisen Hannu Mäkisen kirjoittamassa keinovalikoimassa valtion likviditeettikriisissä syksyllä 1992, mutta siitä luovuttiin.
Ensi hätään Iiro Viinanen lainasi 20 miljardia markkaa, ja summa ohjattiin heti pankeille. Ne kirjattiin jälkikäteen Suomen Pankin Valtion vakuusrahasto-sarakkeeseen. Periaatteessa kyseessä kai on kirjanpitorikos, ainakin jos sitä suhteuttaisi EY-lainsäädäntöön (?).
Eli ulkona EU:n voi olla aika härskikin, mutta toisaalta oltiin mahdollisesti härskejä tulevan liittymisen vuoksi, vaikka EU ei sitä pyytänyt tai edellyttänyt. 1990-luvun tapahtumat eivät useinkaan liittyneet yritysriskeihin, vaan tietyt yritykset ryöstettiin pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi 8 %:n tasolle. ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitettu Suomea koskeva mukaustusmääräys mahdollisesti edellytti pankkien vakavaraisuuden nostamista.
Mietityttävät Iiro Viinasen sanat ET-lehdessä vuonna 2007:
Menin löymään vetoa, ettei devalvaatiota tule, vaikka tiesin, että näin tulee todennäköiseti käymään. Sitä minua on syytettykin, mutta en voinut sanoa mitään muuta, koska muuten minua olisi uhannut valtakunnanoikeus.
Saldo? 500 000 työtöntä, 60 000 eliminoitua yritystä, Stakesin mukaan 14 500 itsemurhaa. Jotkut yrittäjät puhuvat aika hyrkästi salatusta kansanmurhasta. Ja kaikki pankkien pelastamiseen liittyvät tärkeimmät asiakirjat on salattu 100 vuodeksi, eli jos sinulle vielä syntyy tänään lapsi, hän saa niitä ehkä tarkastella, jos vielä silmät ovat kunnossa ja kiinnostusta riittää.
