Silloin päinvastoin kiistettiin koko EY-jäsenyyden turvallisuuspoliittisen aspektin olemassaolo. Myöskään yhteisvaluuttaan siirtymisen ei kerrottu olevan jäsenyyden olennainen seuraus, eikä juuri kukaan politikko ilmoittanut sitä kannattavansa ja markan vakuuteltiin säilyvän. Tämä siksi, että kansan enemmistö halusi pitäytyä markassa. Erityisesti jäi mieleen Sirpa Pietikäinen, jonka mukaan euroon voidaan siirtyä, koska markka on helppo ottaa sitten tarvittaessa takaisin
. Yleisesti jäsenyyden hyötynä mainostettiin lähinnä ruuan hinnan halpenemista, ja lehdet olivat täynnä juttuja Suomesta Euroopan kalleimpana maana, jatkuvine ruokakorin hintavertailuineen. Paljon oli juuri tuota yleistä tunnetason mielikuvajuttua lännestä ja siihen kuulumisesta, sekä pelottelua siitä, että EU ei kohta enää ottaisi uusia jäseniä, jos tilaisuuteen ei nyt tartuttaisi. Itse komission pj Jacques Delors kävi täällä kertomassa, kuinka Suomi on vaarassa jäädä asemalle EU-junan lähtiessä. Itse olin tuolloin aluksi innokas EU:n kannattaja (lähinnä turvallisuuspoliittisista syistä), mutta tarkempi tutustuminen aiheeseen sai minut jo kansanäänestykseen mentäessä muuttamaan kantani kielteiseksi.