Lapsellista kiukuttelua. Jos EU on jollain kummallisella tavalla loukannut teidän tunteitanne niin sitten EU pitää hajottaa. Mutta eipä mitään, EU on jo menetetty tapaus, se tulee hajoamaan pakolaisvirran ja Venäjän lietsoman vihanpidon alla.
Mitä kauemmin nykykehitys jatkuu, sitä todennäköisemmin Venäjä joko ulottaa hegemoniansa yli Euroopan, jakaa maailman Trumpistanin ja Kiinan kanssa, Länsi lakkaa merkitsemästä sitä, mitä se merkitsi, ja Euroopan osaksi koituvat taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen taantuminen. Tai sitten Venäjä tekee virheliikkeen, punaviiva ylittyy ja päädytään uuteen eurooppalaiseen suursotaan.
Mikäli Venäjän annetaan murtaa Naton viides artikla joko Baltiassa tai Turkissa, putoaa silloin pohja koko Euroopan turvallisuusjärjestelmältä (mikä johtaa etupiirisopimukseen ja vichyläiseen tynkä-Eurooppaan) tai joudutaan suursotaan. Olisi siis kannattavampaa padota Venäjää kuin antaa sen jatkaa mainitun Rubiconin ylitykseen saakka.
Alan menettää toivoni siihen, että Suomen poliittinen eliitti voisi oppia mitään. Se oppii läksynsä vasta Siperiassa, johon se kuitenkin Venäjän voittaessa joutuu - joko fyysisesti tai vertauskuvaannollisesti - kun on ensin antanut maansa vihollisen käsiin. Venäjä nimittäin tarvitsee hallitsemiseen kykeneviä vasalleja. Se tarkoittaa, että hyödylliset hölmöt vaihdetaan pois ja tilalle asetetaan aggressiivisempi, suoremmin kontrolloitu ja kontrollikykyinen johto. Pelkään pahoin, etteivät nyky-Suomen parhaat voimat ole sitä enää näkemässä.
Putin hävisi presidentinvaalit aiemmin Romaniassa ja nyttemmin Itävallassa, on pieni lohtu, mikäli pian Valkoista Taloa asuttaa Mantšurian kandidaatti, Corbyn johtaa EU:sta eronnutta Britanniaa ja putinistit nousevat valtaan ensi vuoden vaaleissa Ranskassa ja Saksassa. Venäjän voi olettaa jo ennen näitä voittoja ottavan haltuunsa Etelä-Kaukasian, Mustanmeren ja itäisen Välimeren, joilla alueilla viimeinen este sen hegemonialle on Turkki.
Mikäli Venäjä tänä vuonna onnistuu sotilaallisesti ja geopoliittisesti, on se etulyöntiasemassa vuonna 2017, jota tulevat leimaamaan läntisen isolationismin ja eurooppalaisen uusfasismin voittokulku - sitä voittoisampi, mitä voittoisampi Venäjä tänä vuonna on. Pienten välieurooppalaisten valtioiden vastarinta alkaa silloin olla enää kuriositeetti isossa kuvassa - joskin tärkeä sellainen, mikäli kyseessä on kiikun kaakun oleva kysymys siitä, kummalle puolelle etupiirirajaa nämä valtiot joutuvat. Suomenkin kannattaisi ottaa tämä vaa'ankielikysymys vakavasti.
Toinen asia, mikä seuraisi suoraan Venäjän geopoliittisista voitoista ja etupiiriyhteisymmärryksestä Mustanmeren ja itäisen Välimeren alueilla on se, että Venäjän ekspansion suurin paine suuntautuu Itämeren alueelle juuri pahimpaan aikaan, eli silloin kun Lännen suurvallat ovat kaikkein haluttomimpia ottamaan riskejä Suomen ja Baltian kaltaisten rajakysymysten vuoksi ja kaikkein halukkaimpia solmimaan Venäjän kanssa Putinin pitkään kaipaaman uuden Jaltan.
Pahimmassa tapauksessa meillä on jo ensi vuonna uusi Jalta täydennettynä henkisesti vichyläisellä tynkä-Euroopalla. Suomi tosin näyttää sopeutuneen tällaiseen maailmaan jo etukäteen, sillä maastamme on tullut yhä sulkeutuneempi ulkopoliittisen autismin leimaama kaalimaa. Aivot vuotavat Länteen, Emiraatteihin ja Aasiaan. Sen sijaan jakkaroiden alla lillivästä hetteiköstä pulpahtelee suolammen pintaan sen kaltaisia kukkasia kuin Suomen geopoliittinen seura ja Kansalaispuolue, jotka toimivat Venäjän propagandan ja narratiivien markkinoijina, samaan aikaan kun räikeämmin maanpetokselliselta vaikuttava toiminta yhä näyttää nauttivan täydellistä rankaisemattomuutta.
No, mitäpä tuosta. Minulla on matkalaukut pakattuna ja massia alkaa olla koossa sen verran mitä tarvitaan loppuelämään herrasmiesmäiseen tyyliin.
Toivotan onnea ja menestustä tänne fjinski oblastiin, Venäjän tulevaan maakuntaan.
