Brexit ja sen seuraukset

Mustaruuti kirjoitti:
Tässä on nyt todellisen EU-vihervassarin näkemyksiä. :rolleyes: Hänen mielestään EU:n pitäisi edetä kohti liittovaltiota. Haastattelu ajalta ennen Brexittiä, mutta on lukemisen arvoinen myös näin jälkikäteen. Pohtii EU:n ja Euroopan haasteita, mm. kansalaisnäkökulmasta.

http://yle.fi/uutiset/dany_cohn-bendit_eu_on_pelkuri_populistien_pauloissa/8965760
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä on yksi pikku fiba. EU ei yhdessä oikein isoja visioita päätä, vaan Saksa ja Ranska ovat päättäneet - tai pankkimaailma. Eikä tästä voi populisteja oikein syyttää. Populismi ammentaa näiden päätösten seurauksista. Luottamuspula ei ole syntynyt syyttä.

Toki liittovaltio voisi hoitaa pakolaisongelmaa sujuvammin. Ilman jäsenvaltioiden rypistelyä. Suomessa on tilaa, menköön sinne. Esimerkiksi.

Yhdessä vaiheessa oli suunnitelma tuhota salakuljettajien veneet ilmaiskuin. Asiaa valmisteltiin EU:ssa. Mutta ei. Tulkaa tänne...
 
Viimeksi muokattu:
Onko tässä viestiketjussa pohdittu lainkaan mitä Britannian ero ja mahdollinen muukin eristäytyminen merkitsee maanpuolustuksen ja Venäjän strategian kannalta? Venäjällä on kova tunku Itämerelle, Koillisväylä on täysin Venäjän hallussa, Suomi ja Ruotsi pieniä liittoutumattomia maita siinä välissä. Okei, Norja ja Britit ovat Natossa ja siksipä pelikenttä voikin siirtyä helposti itämeren länsilaidalle ja jäämerelle sen jälkeen kun Slaavit ovat ottaneet Suomen ja Ruotsin alkupaloiksi ennen Nato- kosketusta. Keski- Eurooppa eristäytyy samanaikaisesti omalle mantereelle ja härmän poikia viedään uusiin tehtäviin suuntana itä..
 
Vonka kirjoitti:
Tässä on yksi pikku fiba. EU ei yhdessä oikein isoja visioita päätä, vaan Saksa ja Ranska ovat päättäneet - tai pankkimaailma. Eikä tästä voi populisteja oikein syyttää. Populismi ammentaa näiden päätösten seurauksista. Luottamuspula ei ole syntynyt syyttä.

Toli liittovaltio voisi hoitaa pakolaisongelmaa sujuvammin. Ilman jäsenvaltioiden rypistelyä. Suomessa on tilaa, menköön sinne. Esimerkiksi.

Yhdessä vaiheessa oli suunnitelma tuhota salakuljettajien veneet ilmaiskuin. Asiaa valmisteltiin EU:ssa. Mutta ei. Tulksa tånne...
Klikkaa laajentaaksesi...

Luulen, että aika kauan saa vettä virrata Euroopan joissa, ennen kuin ollaan liittovaltiossa.

EU:lla on vähän sama ongelma tällä hetkellä kuin Demareilla. Ne ovat täyttäneet tehtävänsä, eikä uutta visiota moderniin maailmaan ole vielä syntynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Perde kirjoitti:
Onko tässä viestiketjussa pohdittu lainkaan mitä Britannian ero ja mahdollinen muukin eristäytyminen merkitsee maanpuolustuksen ja Venäjän strategian kannalta? Venäjällä on kova tunku Itämerelle, Koillisväylä on täysin Venäjän hallussa, Suomi ja Ruotsi pieniä liittoutumattomia maita siinä välissä. Okei, Norja ja Britit ovat Natossa ja siksipä pelikenttä voikin siirtyä helposti itämeren länsilaidalle ja jäämerelle sen jälkeen kun Slaavit ovat ottaneet Suomen ja Ruotsin alkupaloiksi ennen Nato- kosketusta. Keski- Eurooppa eristäytyy samanaikaisesti omalle mantereelle ja härmän poikia viedään uusiin tehtäviin suuntana itä..
Klikkaa laajentaaksesi...

MV-lehti koetti tätä artikkelia lainaamalla vakuuttaa että onpas nyt militaristista ja kamalaa, mutta ainakin allekirjoittaneelle NATO tuntuu nyt oikeasti paremmalta kuin koskaan:

http://www.chicagotribune.com/news/...dc-11e6-9ccd-d6005beac8b3-20160625-story.html

Europe's loss is NATO's gain
James Stavridis, (c) 2016, Foreign Policy(c) 2016, Foreign Policy

The people have spoken, and United Kingdom will leave the European Union. The United States and Europe will be confronted with a raft of bad news that goes along with that decision: economic turmoil, a faltering British economy, a deeply weakened political entity in the European Union itself, the high chance of a Scottish departure from the UK, to name just a few of the challenges. The political and economic institutions of the West all seem worse off than they were just 24 hours ago.

The sole exception might be the military. Brexit, counter-intuitive as it might sound, will likely produce a stronger NATO.

There are several reasons that the British departure from the EU portends a stronger transatlantic military alliance. First is the present state of heightened wariness among all NATO member states - and that includes EU members, as well as the United States, Canada, Norway, and Turkey - about adventurism by Putin's Russia. The Kremlin's goal has always been to be the strongest political entity on the continent, and it is likely to look for ways to further exploit the Brexit referendum's centrifugal effects on the already fractious democracies of western Europe. Since its founding, NATO has provided the most resolute military balance against such efforts, and thus its stock can be expected to rise with publics in Europe.

Second, with the withdrawal from the European Union, the military of the UK will have more resources and manpower to support NATO. Much like Norway - a strong European economy that is not an EU member but a staunch member of NATO - the United Kingdom will have additional ships, troops, and aircraft to deploy on NATO missions because they will not have to support EU military efforts such as the counter-piracy operations off the coast of East Africa or EU missions in the Balkans. They will be able to assign more and higher caliber officers and troops to NATO billets in the Alliance's command structure - at the moment, many are "dual hatted" into EU and NATO billets or are in EU military structures.

A third benefit for NATO will be a reduction in the quiet, but real, battlefield competition between NATO and the EU. Consider the respective anti-piracy military missions conducted off the coast of Africa for the past several years by the EU and NATO. Each has had different strategic priorities, with the EU working the "soft power" side of the equation more diligently than NATO. This competition has also manifested in Afghanistan and the Balkans, where both organizations over time have had different missions and priorities. Since the UK will no longer be obligated to support EU missions, its military will be able to focus solely on their work within the NATO alliance. And, given that European military efforts will be greatly diminished by the loss of British military muscle, the EU can be expected to defer to NATO more frequently. That will result in an increase in NATO's workload, but also its effectiveness.

Finally, a new British government will presumably be a very motivated NATO partner. Now that it has chosen to become a relatively marginal economic player on the international stage, it will have to look for new ways to demonstrate value in its partnership with the United States if it hopes to maintain anything like the "special relationship" it has become accustomed to (and dependent on). Britain will no doubt calculate that continuing or improving its good work in NATO - where it has always been strong to begin with - will be an important show of good faith.
 
Junckerilla tainnut olla kostea juhannus.... Tästä Ruotsi ja muut maat tykkää...
Jussi Hallaaho
2 min ·
Kun Baltia ja Gruusia, ja vähitellen muutkin, alkoivat räpistellä irti Neuvostoliitosta, Kreml (poislukien vuoden '91 vallankaappausyritys) yritti hillitä lähtöhaluja tarjoamalla yhä löyhempää unionia.
Kun Britannia irtoaa Eurostoliitosta, Berlaymontin politbjuro ilmoittaa, että tästä lähtien ei katsella mitään eritahtista integraatiota, vaan kaikki jäsenmaat pakotetaan yhteisvaluuttaan ja eurointegraatiota syvennetään.
Tämä varmaan toimii hyvin, ja kaikki tuntevat lisää solidaarisuutta ja eurooppalaisuutta ja mitä niitä oli.
Voi olla, että Juncker on rankan viikonlopun aikana konsultoinut ahkerasti pullonhenkeä, mutta voi myös olla, että siellä halutaan nyt heittää kaikki hankalat tyypit pois kyydistä ja rakentaa Neljättä Valtakuntaa alkuperäisen teräs- ja hiiliytimen pohjalta.
 
Myrskyhiiri kirjoitti:
Kaikki sympatia pankkien uhreille.

Mutta mitä sanoo eurosta lopullisen totuuden omaava HS? Katsaus lähihistoriaan:

http://www.hs.fi/paivanlehti/talous/Eurooppalaisesta+unelmasta+tuli+painajainen/a1415420113960?src=haku&ref=arkisto/

Eurooppalaisesta unelmasta tuli painajainen
Suomi kiirehti Euroopan talous- ja rahaliittoon mielessään valoisa tulevaisuus. Kritiikki sai väistyä historiallisen projektin tieltä.
Paavo Teittinen HS

1415420110576

Aalto-yliopiston professorina toimiva Korkman on seurannut Suomen matkaa Euroopan talous- ja rahaliittoon (Emu) alusta alkaen läheltä.

Miten eurooppalaisesta unelmasta tulikin painajainen? Miksi karikkoja ei havaittu?

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomen geopoliittista asemaa piirrettiin uudestaan kartalle. Euroopan unionissa oli lupaus vakaudesta, vauraudesta ja kehityksestä.

Suomi tavoitteli samalla myös Emun jäsenyyttä. Se muuttaisi taloudenpitoa perusteellisesti sitomalla valtion kädet rahankäytössä. Emun kolmas vaihe, euro, oli historiallinen.

Rahaliitto jäi kuitenkin vähemmälle huomiolle. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok) avasi keskustelun EU-jäsenyydestä eduskunnassa vuonna 1994 kehottamalla jättämään Emun sikseen jäsenyyden vaikutuksia pohdittaessa. Vastaavia hankkeita oli ollut vuosikymmeniä, joten rahaliiton toteutumista pidettiin epävarmana.

1415420110575
Pääministeri Paavo Lipponen vei ensimmäisellä hallituskaudellaan Suomea lujaa Euroopan ytimiin.

Laajempi kysymys unionista jakoi kansaa ja puolueita. Se lähes hajotti vihreät, sanoo puolueen silloinen puheenjohtaja Pekka Haavisto.

"Talous- ja rahaliittokeskustelu meni siinä rytäkässä", hän sanoo muistellessaan Suomen poliittista ilmapiiriä.

Haavisto seurasi hallituksessa ympäristöministerinä läheltä, kun pääministeri Paavo Lipponen (sd) lähti viemään Suomea määrätietoisesti kohti rahaliittoa vuodesta 1995 alkaen.

Kaikki eivät vakuuttuneet. Valtiovarainministeriössä kansantalousosaston ylijohtajana toiminut Korkman oli vuotta aiemmin sanonut pitävänsä "osallistumista Euroopan rahaliiton kolmanteen vaiheeseen Suomen kannalta kovin ongelmallisena". Hän muistutti, että euroon siirtyminen on "käytännössä lähes peruuttamaton päätös".

Hallituksen kabineteissa ei kuitenkaan kauhistuttu vauhdista. Mielessä oli yhä 1990-luvun alun traumaattinen kokemus: konkurssiaalto, suurtyöttömyys, korkeat korot, pankkikriisi, vahvan markan haaksirikko.

1415420108923
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö isännöi euroryhmän kokousta Turussa vuonna 1999. Niinistö oli Paavo Lipposen aisapari.

"Täytyy muistaa, että olimme tulossa kosken pohjalta. Vuosikymmenen puolivälissä paremmat ajat häämöttivät jo edessä. Nokian menestystarina oli käynnistymässä, ja hallituskauden aikana ilmassa oli erittäin paljon optimismia", Haavisto sanoo.

"Silloin ajateltiin, että se vakaus, jota tarvitsemme, syntyy toivottavasti eurooppalaisen yhteistyön ja rahaliiton kautta."

Suomessa käyty keskustelu Emun riskeistä oli vilkasta ja korkeatasoista, selviää valtiovarainministeriön virkamiehen Seppo Tiihosen uudesta tutkimuksesta. Varoittelevia puheenvuoroja oli kuitenkin vähän.

Suurimpia huolenaiheita oli Emun ulottaminen maihin, jotka eivät täytä sen julkistalouden kriteereitä. Lisäksi pelättiin, että hätään joutuvien maiden auttamiskieltoa ei noudatettaisi.

Kritiikki oli kansainvälistä. Monet, kuten maailmankuulu Harvardin professori Martin Feldstein, pitivät valuuttaunionia toimimattomana, koska sen jäsenmaat olivat talousrakenteiltaan liian erilaisia.

1415420110199
Saksa ja Ranska rikkoivat Emun sääntöjä vuonna 2002. Komission puheenjohtaja Romano Prodi tyytyi kutsumaan vakaus- ja kasvusopimusta "typeräksi".

Poliittinen eliitti ei antanut kritiikin häiritä, sanoo Haavisto. Suomen päättäjät eivät enää halunneet takaisin devalvaatiokierteeseen ja heiveröiseen markkaan. Euroa perusteltiin myös poliittisilla argumenteilla, kuten länsi-integraation syventämisellä ja turvallisuudella.

Suomessa professori Jukka Pekkarisen työryhmä ei ottanut kantaa eurojäsenyyteen vaan jätti asian poliitikoille. Ruotsissa professori Lars Calmforsin työryhmä päätyi esittämään hallitukselle, ettei euroon kannata vielä liittyä.

"Varmasti Ruotsin raporttia ja amerikkalaisten kritiikkiä katsottiin poliittisten kiikareiden läpi. Ajateltiin esimerkiksi, että Yhdysvalloissa ei pidetä euron noususta dollarin haastajaksi", Haavisto sanoo.

Vakautta toivova yritysmaailmakin ajoi euroa vahvasti.

"Me ikään kuin automaattisesti ajattelimme, että tämä on hyvä taloudelle. Olisi ollut järjenvastaista, että talouselämä tukisi ratkaisua, joka ei olisi sille eduksi."

Eduskunta päätti euroon liittymisestä vuonna 1998. Rahaliitto oli ehtinyt laajentua odottamattomasti. Italia oli pakko saada mukaan, vaikka se ei täyttänyt kriteereitä.

Heti kättelyssä Saksa ja Ranska rikkoivat Emun sääntöjä. Komission puheenjohtaja Romano Prodi reagoi kutsumalla vakaus- ja kasvusopimusta "typeräksi".

Moni pelkäsi lopun alkua, jos sovitut säännöt eivät pitäisi. Todellisuudessa euron ongelmat olivat paljon pahempia.

Valtaosa Emu-kritiikistä oli jättänyt rahoitusmarkkinaongelmat huomiotta. Niitä ei huomattu myöskään Brysselissä, jossa Korkman oli mukana euron valmistelutyössä vuodesta 1995 alkaen.

"Se keskittyi uskomattoman sitkeästi vakaus- ja kasvusopimuksen yksityiskohtiin, mikä tuntuu nyt aivan irrelevantilta. Ei koskaan, missään, puhuttu siitä, että valtio voisi ajautua maksukyvyttömäksi ja että siitä syntyisi pankkikriisi", hän sanoo.

Ajateltiin, ettei niin voi käydä Länsi-Euroopassa.

"Tämä kriisi liittyi juuri niihin ilmiöihin, jotka eivät olleet ekonomistien kartalla. Ei meilläkään tässä puhtaita papereita ole."

1415420111263
Kreikan pääministeri Giorgios Papandreou vannoi virkavalansa Ateenassa lokakuun 6. päivänä vuonna 2009. Heti sen jälkeen hän kertoi Kreikan vääristelleen julkista taloudenpitoaan. Euroalue ajautui kriisiin, josta se ei ole vieläkään noussut.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok) yritti vuonna 2003 euroryhmän kokouksessa kahteen otteeseen kysyä, eikö siinä ole pulma, että Kreikka voi lainata samalla korolla kuin Saksa.

"Sekä komissiosta että Euroopan keskuspankista vastattiin, että niin kauan kuin valtiolla on verotusoikeus, ei ole olemassa mitään luottotappioriskiä."

Korkman pudistelee päätään. "Kyllä se oli niin kummallista."

Pitkäaikaisen eurooppalaisen unelman, yhteisvaluutan, ensimmäinen versio romahti lopulta vuonna 2010.

Euro oli ehkä askel liikaa, Korkman pohtii.

"Nyt ollaan umpikujassa. Rahaliittoa on poliittisesti mahdotonta purkaa, mutta liittovaltiokehitys on fantasiaa. Pankkiunioni ja sijoittajavastuu voivat olla ulospääsy."

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma pitää euroa jonkinlaisena utopiana.

"Se nähtiin Euroopan integraation kruununa. Ajatus valuuttaunionista oli ollut keskusteluissa vuosikymmeniä. Ei tähän odotushorisonttiin yksinkertaisesti mahtunut mitään tulevaisuuden riskejä", hän arvioi.

"Tällaiset isot asiat ovat uskonasioita. Leap of faith– hypätään ja luotetaan, että löytyy kovaa maata jalkojen alta."
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomi pilasi oman taloutensa ja kilpailukykynsä täysin omatoimisesti. Mutta syyllinen piti tietenkin löytää muualta kuin omista päätöksistä.

Suomessa Euro nähdään suurena ongelmana sen jälkeen kun Vanhasen/Kataisen hallitus lähti toteuttamaan ns. velkaelvytystä. Se toteutettiin nostamalla julkishallinnon palkkoja jopa rohkeammin mitä esim. vientiteollisuudessa nähtiin mahdolliseksi. Julkishallinnosta tuli käytännössä ns. palkkaveturi joka määritteli yleiset tulopoliittiset tavoitteet myös yksityisten alojen osalta.. Ja, kaikki tämä toteutettiin ottamalla velkaa valtiolle jopa 10 miljardia vuosittain. Monesta syystä johtuen Suomen talous ei lähtenytkään nousu-uralle huolimatta kyseisestä velkainvestoinnista kansatalouteen.

Yksityisellä sektorilla aloitettiin tuotannon ja kilpailukyvyn sovittaminen suhdanteisiin. Se johti jättimäiseen irtisanomiskierrokseen josta koitui työttömyyskustannuksia yhteiskunnalle samalla kun valtion verotuotot vähenivät. Suomi joutui velanottokierteeseen. Seuraava Kataisen/Urpilaisen hallitus vain jatkoin velanottoa, tekemättä minkäänlaista korjausliikettä.

Nyt syytellään Euroa ja EU:ia siitä että kilpailukyky on kuralla ja velkaa on enemmän kuin Yhteisön säännöt sallii..
Mielellään haluttaisiin markka takaisin jotta voisimme - simsalabim - devalvoida kilpailukykymme ja taloutemme kuntoon. Nopeasti ja kivuttomasti. Devalvaation avulla voisimme kätevästi alentaa palkkatasoa (sekä tietysti eläkkeitä jne.) ts. heikentää markan ostovoimaa..Samalla kun suomalaiset tuotteet halpenisi maailman markkinoilla. Ihanaa ja helppoa!
Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Yksittäisen pienen valuutta-alueen devalvaatiolla on myös omat haittansa.

Itse olen oppinut läksyni jo kaksikymmentä vuotta sitten, oikeastaan jo paljon aikaisemminkin. Samoin suurin osa muistakin yrittäjistä ja liikeyrityksistä. Uskon että nämä osaavat hyvissä ajoin suojautua jos poliitikot lähtevät keinotekoisten ratkaisujen tielle. Siksi mahdollisen devalvaatiotalouden haitat kasaantuvat täysimääräisesti ja yksinomaan palkansaajien, eläkeläisten, sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen varassa elävien jne. kustannettavaksi. Juuri nuo samat kansalaisryhmät ovat sattumoisin myös enemmistö äänestäjistä..he valitsevat poliittiset päättäjänsä. Mielenkiintoista nähdä miten heille perustellaan huijaustalouden "hyödyt". Devalvaatiotalouden hyödyllisyyden todistamiseen tarvitaan vielä paljon edellä mainittua enemmän "talousasiantuntijoita" jne. jne. Mutta onhan heitä...arhinmäkiä, urpilaisia ja kaikenlaisia muitakin sosialisteja. Eniten minua huvitti edellä olevassa lainaamassani tekstissä se että siellä esiintyi myös Pekka Haavisto, jonkinlaisessa talouteen liittyvässä yhteydessä. Siinä ollaan jo melkoisen liukkailla poluilla.
 
Vääpeli kirjoitti:
Junckerilla tainnut olla kostea juhannus.... Tästä Ruotsi ja muut maat tykkää...
Jussi Hallaaho
2 min ·
Kun Baltia ja Gruusia, ja vähitellen muutkin, alkoivat räpistellä irti Neuvostoliitosta, Kreml (poislukien vuoden '91 vallankaappausyritys) yritti hillitä lähtöhaluja tarjoamalla yhä löyhempää unionia.
Kun Britannia irtoaa Eurostoliitosta, Berlaymontin politbjuro ilmoittaa, että tästä lähtien ei katsella mitään eritahtista integraatiota, vaan kaikki jäsenmaat pakotetaan yhteisvaluuttaan ja eurointegraatiota syvennetään.
Tämä varmaan toimii hyvin, ja kaikki tuntevat lisää solidaarisuutta ja eurooppalaisuutta ja mitä niitä oli.
Voi olla, että Juncker on rankan viikonlopun aikana konsultoinut ahkerasti pullonhenkeä, mutta voi myös olla, että siellä halutaan nyt heittää kaikki hankalat tyypit pois kyydistä ja rakentaa Neljättä Valtakuntaa alkuperäisen teräs- ja hiiliytimen pohjalta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos ja kun ajatellaan noin, niin tarvitaan unionin politiikkaan entistä parempia poliitikkoja. Toteuttamaan juuri sellaista unionia joka oikeasti keskittyy talousliiton ja Euroopan kilpailukyvyn lisäämiseen globaalissa maailmassa. Sekä samalla unohtaa kaiken lillukanvarsien säätelyn yksittäisten valtioiden kunta- ja kylätasolla. Tällaisessa poliittisessa kehityksessä Jussi Halla-Aho saattaa olla erittäin sopiva edustaja suomalaisille.

Suomalaisilla on pelkästään voitettavaa mm. verotuksen yhtenäistämisessä..olemmehan maailman korkeimman kokonaisverotuksen kohteena. Siitä huolimatta sosiaalipalvelumme jne, eivät ole yhtään parempia kuin muissakaan EU:n jäsenmaissa.
 
jurppi kirjoitti:
Jos ja kun ajatellaan noin, niin tarvitaan unionin politiikkaan entistä parempia poliitikkoja. Toteuttamaan juuri sellaista unionia joka oikeasti keskittyy talousliiton ja Euroopan kilpailukyvyn lisäämiseen globaalissa maailmassa. Sekä samalla unohtaa kaiken lillukanvarsien säätelyn yksittäisten valtioiden kunta- ja kylätasolla. Tällaisessa poliittisessa kehityksessä Jussi Halla-Aho saattaa olla erittäin sopiva edustaja suomalaisille.

Suomalaisilla on pelkästään voitettavaa mm. verotuksen yhtenäistämisessä..olemmehan maailman korkeimman kokonaisverotuksen kohteena. Siitä huolimatta sosiaalipalvelumme jne, eivät ole yhtään parempia kuin muissakaan EU:n jäsenmaissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei tässä mitään uutta. Meneväthän poliitikkommekin usein EU:n selän taakse piiloon, vaikka kyseessä olisi täysin kansallinen soveltaminen. Ei täysitsenäisyys todellakaan takaisi meille mestarillisen hyvää johtajuutta.
 
Vääpeli kirjoitti:
Junckerilla tainnut olla kostea juhannus.... Tästä Ruotsi ja muut maat tykkää...
Jussi Hallaaho
2 min ·
Kun Baltia ja Gruusia, ja vähitellen muutkin, alkoivat räpistellä irti Neuvostoliitosta, Kreml (poislukien vuoden '91 vallankaappausyritys) yritti hillitä lähtöhaluja tarjoamalla yhä löyhempää unionia.
Kun Britannia irtoaa Eurostoliitosta, Berlaymontin politbjuro ilmoittaa, että tästä lähtien ei katsella mitään eritahtista integraatiota, vaan kaikki jäsenmaat pakotetaan yhteisvaluuttaan ja eurointegraatiota syvennetään.
Tämä varmaan toimii hyvin, ja kaikki tuntevat lisää solidaarisuutta ja eurooppalaisuutta ja mitä niitä oli.
Voi olla, että Juncker on rankan viikonlopun aikana konsultoinut ahkerasti pullonhenkeä, mutta voi myös olla, että siellä halutaan nyt heittää kaikki hankalat tyypit pois kyydistä ja rakentaa Neljättä Valtakuntaa alkuperäisen teräs- ja hiiliytimen pohjalta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitäs veli @Geronimo onkaan kirjoittanut entisen N-liiton ja Eu:n toiminnan yhteneväisyydestä....? o_O
 
Bushmaster kirjoitti:
Puttelle on luotu ihan valtavan myyttisen supersankarin voima ja karisma :rolleyes:toivotaan ettei putte vaan ala itsekini siihen uskomaan kun sitä viestiä toistetaan tarpeeksi usein ja jatkuvasti..
:cool:
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei putte Suomessa mikään guru ole, eikä esimerkiksi perussuomalaisilla ole mitään Putin-indeksiä. Mutta mitä kauemmas mennään, alkaa eurooppalaisia faneja olla.
 
Vonka kirjoitti:
Ei tässä mitään uutta. Meneväthän poliitikkommekin usein EU:n selän taakse piiloon, vaikka kyseessä olisi täysin kansallinen soveltaminen. Ei täysitsenäisyys todellakaan takaisi meille mestarillisen hyvää johtajuutta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on valitettavan yleistä. Britannia on oiva esimerkki siitä miten vastuunpakoilu lopulta levähtää omiin käsiin. Vuosikaudet kansalle hoettiin sitä meiltäkin tuttua "ei me mutta EU" -mantraa. Ei ihme että äänestyksessä kävi miten kävi kun ensin vuosikaudet, jopa vuosikymmenet haukutaan EU:ta ja sitten ne samat EU:n selän taakse paenneet päättäjät yhtäkkiä kertovatkin ettei tämä EU nyt olekkaan niin paha juttu, äänestäkää että jäädään. "Paha EU, paha EU, paha EU... hei tää EU onkin ihan ok voitteko äänestää EU:n puolesta?... ai ette näköjään..."

Taisipa itse Juha Sipiläkin perustella näitä hallituksen ajamia leikkauksia ja pakkolakeja sillä että Suomen budjetti rikkoo EU:n alijäämäsääntöjä ja jos ei itse tehdä niin kohta tulee pahat EU:n pankkisedät tänne leikkaamaan.

Toivottavasti kotimaiset poliitikot heräävät nyt viimeistään siihen ettei EU-vastaista mielipidettä tule lietsoa turhaan. EU-vastaisuus on oiva keino buustata omia kannatuksia mutta aika monesti olemme nähneet miten siellä hallituksessa se maailma näyttääkin kovin erilaiselta kuin ilman vastuuta oppositiossa. Moni EU-kriitikko on sen huomannut Soinista Tsiprasiin. Uskoisin että Boris Johnsonkin on sen tajunnut.

En olisi tippaakaan yllättynyt jos Brexitiä ei koskaan tapahdu.
 
CarriE66 kirjoitti:
Taisipa itse Juha Sipiläkin perustella näitä hallituksen ajamia leikkauksia ja pakkolakeja sillä että Suomen budjetti rikkoo EU:n alijäämäsääntöjä ja jos ei itse tehdä niin kohta tulee pahat EU:n pankkisedät tänne leikkaamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vähemmästäkin herää Jaakko Ilkan henki. Lisää valheita: EU vaatii hallintarekisterilakiamme (Stubb). EU vaatii metsien yhtiöittämistä (Tiilikainen)...
 
jurppi kirjoitti:
Tällaiset kommentit kertovat erinomaisen hyvin juuri Nigel Farage'sta itsestään.. Myös Hitlerillä oli samanalaisia ihailijoita ja kannattajia lähes kaikissa Euroopan maissa 1930-luvulla. Niitä löytyi myös meiltä Suomesta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep. Ja Stalinilla. Onpa Pol Potillakin ollut hangaroundinsa.
 
EU vaatii, että tuoreen kalan pitää kiertää pari päivää pitkin tukkuja, ettei kylmäketju katkea. Paha EU vaatii, että luomumunan pitää kulkea leiman kautta vaikka kauppa on vieressä. Molemmat väitteet ovat valetta. Molemmat vesipäiset ideat ovat oman Eviramme virkamiesneroutta.

Eu kieltää ampumasta harakkaakin. Kaiken se suojelee. Mutta miten asia menikään? Todellisuudessa jokaiselta jäsenmaalta pyydettiin lista linnuista, jotka se halusi suojella. Meidän ympäristöministeriömme lähetti listan, johon se oli kirjoittanut liki JOKIKISEN siivekkään, joka kuunaan on härmässä räpiköinyt, vahinkolinnutkin.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
 
Viimeksi muokattu:
No on niillä Suomen paikallispoliitikoilla vaikutusvaltaa kun ovat IMF:ltäkin saaneet tällaisen raportin tilattua. Näitä euroa blastaavia taloustieteen alueen ryhmäkirjoituksia on tullut vastaan vaikka kuinka paljon, mutta teidän mielestä vika on vain kotimaisissa poliitikoissa? Miksi? Ei ne ole täydellisiä, tiedetään, mutta pysyisi ryöstösaaliit edes enempi kotimaassa. Miksi Bisneksen sisäpiiriläis -lehdellä ei ole teidän devalvaatiokammoa?

http://www.nytimes.com/2015/07/15/upshot/the-imf-is-telling-europe-the-euro-doesnt-work.html?_r=0

http://www.businessinsider.com/the-...many-european-countries-2015-7?r=US&IR=T&IR=T
 
Vääpeli kirjoitti:
IS huumori äänestys jatkuu. KYLLÄ botit käynyt vastahyökkäykseen :D:D:D
20% - 80% 300000 on jo äänestänyt
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos tuolla liikenteessä olevat kuvankaappaukset pitää paikkansa, niin prosenttien ja lukumäärien vaihtelun mukaan EU:sta eroa haluavien määrä itse asiassa jopa laski hieman tuossa klo 15-16 tapahtuneen mullistuksen vaiheilla. Tynkkysen FB-sivu on aika valaisevaa katsottavaa, kun lähti päivitys liikkeelle ilakoinnista 50-50 tilanteesta aamupäivällä. Oli ilo aluksi suurta mutta Klamydiaa mukaillen kauhu astuu riemun tilalle...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top