Honcho
SMLNKO M/83
Yksi mikä EUn monissa projekteissa kiistatta mättää, on epäsuhta kuluissa ja saavutuksissa. Tehokkuus ja kustannustehokkuus puuttuu.
Esimerkiksi IFRS-tilinpäätösnormiston piti olla räväkkä muutaman vuoden rykäisy, jolla luodaan yhtenäinen tapa esittää talouslukuja eri jäsenmaiden omien kansallisten tapojen oheen.
Aikataulu kuitenkin ensin petti ja sitten siitä luovuttiin kokonaan, koko roskasta tuli omia erilaisia boardejaan ja komiteoitaan elättävä pysyvä ikuisuusprojekti. Vaikutuskaan ei Suomen kaltaisissa tiukoissa maissa ole ollut talousinformaation tarkkuutta parantava. Osansa asiassa on ollut epäilemättä myös isoilla tilintarkastus/konsultointilafkoilla jotka ovat luoneet IFRS-konsultoinnista ihan oman uuden "tieteenalansa", jonka varjolla voi kupata pörssifirmoja ja samalla jyrkentää kohtuuttomasti hallinnollista taakkaa joka yhtiölle tulee pörssin kautta saatavan rahoituksen hinnaksi. Ihmekös tuo ettei listautumisintoa monesti löydy.
Tähän, kuten kaikkeen löysään törsäämiseen voi suhtautua olankohautuksella, koska kuluvaikutus on pisara meressä, mutta kun tällä verukkeella tavataan torpata kaikki yritykset kulukurin suuntaan jo kotimaassakin. Totuus on silti, että jokainen törsätty kymppitonni on yhden ihmisen terveydenhoidon vuosikustannus, ellei kahden tai useamman.
Jos moraalikatoa syntyy ylhäällä, niin ihmekös se että jäsenmaat ryssivät omankin taloudenpitonsa.
Esimerkiksi IFRS-tilinpäätösnormiston piti olla räväkkä muutaman vuoden rykäisy, jolla luodaan yhtenäinen tapa esittää talouslukuja eri jäsenmaiden omien kansallisten tapojen oheen.
Aikataulu kuitenkin ensin petti ja sitten siitä luovuttiin kokonaan, koko roskasta tuli omia erilaisia boardejaan ja komiteoitaan elättävä pysyvä ikuisuusprojekti. Vaikutuskaan ei Suomen kaltaisissa tiukoissa maissa ole ollut talousinformaation tarkkuutta parantava. Osansa asiassa on ollut epäilemättä myös isoilla tilintarkastus/konsultointilafkoilla jotka ovat luoneet IFRS-konsultoinnista ihan oman uuden "tieteenalansa", jonka varjolla voi kupata pörssifirmoja ja samalla jyrkentää kohtuuttomasti hallinnollista taakkaa joka yhtiölle tulee pörssin kautta saatavan rahoituksen hinnaksi. Ihmekös tuo ettei listautumisintoa monesti löydy.
Tähän, kuten kaikkeen löysään törsäämiseen voi suhtautua olankohautuksella, koska kuluvaikutus on pisara meressä, mutta kun tällä verukkeella tavataan torpata kaikki yritykset kulukurin suuntaan jo kotimaassakin. Totuus on silti, että jokainen törsätty kymppitonni on yhden ihmisen terveydenhoidon vuosikustannus, ellei kahden tai useamman.
Jos moraalikatoa syntyy ylhäällä, niin ihmekös se että jäsenmaat ryssivät omankin taloudenpitonsa.