Siivet-lehti käsittelee kattavasti Suomen HX-hävittäjähankintaan liittyviä kysymyksiä ja perehtyy vaihtoehtoina oleviin koneisiin. Siivet-lehden numerossa 2016/4 uppouduimme ranskalaiseen Dassault Rafale -monitoimihävittäjään, joka on yksi hävittäjähankinnan eurooppalaisista ehdokkaista.
SIIVET tapasi Dassault Aviationin edustajan Kuopion Tour de Sky 2016:n mediapäivänä ja teki hävittäjävalmistajalle muutaman kysymyksen Rafalesta. Dassault otti kysymyksemme niin vakavasti, että saimme viralliset vastaukset kirjallisina yhtiön Military Export Communication -päällikön, Nathalie Bakhosin kautta. Vastauksiin sisältyi lupauksia, mitä yksikään toinen hävittäjävalmistaja ei ole, ainakaan vielä, julkisesti pystynyt antamaan.
Vaikka Ranska on meitä paljon lähempänä kuin Yhdysvallat, on Dassault Rafale jäänyt Suomessa yleisölle paljon tuntemattomammaksi hävittäjän nimeksi kuin F-35, Super Hornetista nyt puhumattakaan. Julkisissa keskusteluissa Rafalea ei sen vuoksi juuri nosteta edes esiin. Maailmalla konetyyppi on kuitenkin voittanut hävittäjävertailuja ja parin vuosikymmenen myyntiponnistelujen jälkeen koneiden vientikin lähti käyntiin reilu vuosi sitten. Ilman ulkomaantilauksia tuotantolinjat olisivatkin pysähtyneet jo ensi vuonna.
Rafalen myyntiponnistuksista ei ole tingitty, mutta sen tiedetään hävinneen kilpailijoilleen Alankomaissa, Algeriassa, Brasiliassa (vaikka oli alkuperäinen suosikki), Etelä-Koreassa, Kreikassa, Marokossa (vaikka oli suosikki), Norjassa, Omanissa, Saudi-Arabiassa, Singaporessa ja Sveitsissä (jossa on tosin tulossa uusi kierros).
Yksi tunnettu hävittäjäkoneiden myyntivaltti on
combat proven eli konetta on käytetty taistelukentällä. Rafalen läpimurto hävittäjämarkkinoille tapahtui Libyassa vuonna 2011, kun ainoastaan Ranskan ilma- ja merivoimien Rafalet lensivät tiedustelulentoja sekä taistelulentoja Gaddafin asevoimia vastaan ennen kuin amerikkalaiset olivat tuhonneet kaiken ilmapuolustuksen. Sitä ennen Rafalet pommittivat Afganistanissa yli viisi vuotta, mutta kuka siitä tiesi? Sama koskee Malia, jossa Rafalet ovat operoineet viimeksi.
Onnistumisia alkoi tulla viime vuonna, kun Egyptiin myytiin 24 konetta ja tänä vuonna Qatariin myytiin myös 24 konetta. Intian kanssa Dassault on neuvotellut jopa yli 100 koneesta, mutta sitovaa kauppasopimusta ei liene edelleenkään allekirjoitettu yhdestäkään. Viimeksi neuvotteluja 36 koneen kaupasta käytiin heinäkuussa. Myös Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kanssa neuvottelut 60 koneen kaupasta laahaavat. Rafalea on tarjottu Kanadalle F-35:n tilalle, Bahrainille, Kuwaitille ja Malesialle.
Rafale pystyy kantamaan hyvin raskasta kuormaa: koneen ripustimissa on kuusi AASM Hammer -täsmäohjusta, neljä lyhyen matkan ja kaksi keskimatkan Mica-ilmataisteluohjusta, kaksi Meteor-ilmataisteluohjusta ja kolme 2000 litran lisäpolttoainesäiliötä. Kuva: Dassault / Anthony Pecchi
Pitkä tie kaikkiin tehtäviin
Rafale on kuitenkin vain yksi neljännen sukupolven hävittäjistä muiden joukossa, vaikka siihen onkin ympätty viidenteen sukupolveen liittyviä ominaisuuksia; mutta niin on moneen muuhunkin hävittäjälentokonetyyppiin. Neljä plus, neljä ja puoli, neljä ja puoli plus ja neljä plus plus -alasukupolvien vertailu julkisin tiedoin on melko hyödytöntä puuhastelua. Sen vuoksi kysyimme Dassaultilta yksinkertaisesti, mitkä ominaisuudet tekevät Rafalesta ainutlaatuisen verrattuna muihin nykyaikaisiin hävittäjälentokoneisiin? Näin he vastasivat:
−
Rafale suunniteltiin alusta pitäen korvaamaan kaikki seitsemän Ranskan ilma- ja merivoimien käyttämää konetyyppiä. Haluttiin yksi konetyyppi kaikkia tehtäviä varten operatiivisen käytön optimoimiseksi, logistisen jalanjäljen pienentämiseksi ja toimintakustannusten vähentämiseksi. Heinäkuusta 2016 lähtien Rafale on Ranskan merivoimien ainoa hävittäjätyyppi ja muutaman vuoden päästä myös ilmavoimien ainoa, jolloin sille kuuluu täysi Ranskan ilmavoiman roolikirjo, johon kuuluvat hävittäjätorjunta, ilmaherruus, ilmasta maahan -tehtävät, meritorjunta, selustaiskut, lähi-ilmatuki, tiedustelu, elektroniset tukitehtävät sekä pitkän matkan strategiset tehtävät kaikissa sääolosuhteissa, päivällä ja yöllä.
Ranskalla on ollut melkoinen taistelukonetyyppikirjo, joista ilmavoimilla on edelleen käytössä Rafalen lisäksi Mirage 2000 -perheen C-,D-, N- ja -5-versiot, vaikka SEPECAT Jaguareista ja Mirage F1:istä on jo luovuttu. Merivoimilla sen sijaan on käytössä nykyään vain Rafale, kun viimeiset Super Étendard -hävittäjäpommittajat poistettiin käytöstä. Aikaisemmin Rafalet korvasivat tukialuksilta jo Vought F-8P Crusaderit ja Étendard IVP:t. Voidaan siis sanoa, että vasta nyt, toistakymmentä vuotta tyypin ensimmäisen version käyttöönoton jälkeen, Rafale on pääsemässä kahleistaan. Konetyyppi on ottamassa sille suunnitellun paikan monitoimihävittäjänä, joka voi laukaista myös ydinaseita, mutta entä se ero muihin?
−
Muihin nykyaikaisiin ilmavoimiin, kuten F-22:lla ja F-35:llä toimivaan USAFiin, Eurofighterilla ja F-35:llä toimiviin RAF:ään ja Italian ilmavoimiin, verrattuna Rafale tekee Ranskan ilmavoimille mahdolliseksi mukautua ankariin vaatimuksiin suorittaa laajin tehtävävalikoima pienimmällä määrällä koneita ja parhaalla tehokkuudella. Tämän ainutlaatuisen kyvyn ansiosta Rafalea pidetään sotilaallisen voiman moninkertaistajana ja samalla todellisena kustannusten säästäjänä.
Rafale B …gypte en vol au dessus des pyramides.
Plug and play
Kustannustehokkuus ja monipuolisuus ovat siis valmistajan ilmoittamat kärkiominaisuudet. Halusimme silti tietää, mitä Dassault muuttaisi Rafalesta, jos saisi puuttua yhteen ominaisuuteen. Vai onko Rafale jo täydellinen sellaisena kuin se on?
−
Rafale on jatkuvassa evolutiivisessa prosessissa, jossa se hyötyy teknologisista edistysaskelista, operatiivisesta kokemuksesta ja asiakkaiden erityisvaatimuksista. Ne pitävät Rafalen taistelukykyisenä 2060-luvulle saakka.
Mainittu 2060-luku on luonnollisesti juuri sopivasti se aika, mihin Suomen ilmavoimien seuraavan hävittäjän elinkaaren pitäisi kestää, jotta hankinnassa olisi järkeä. Miljardien eurojen kysymys onkin, millaista sotilasteknologiaa hävittäjiltä tulevina vuosikymmeninä vaaditaan ja kuinka paljon siitä kannattaa ensi vuosikymmenellä maksaa? Mutta annetaan Dassaultin jatkaa Rafalen evoluutiosta:
−
[Rafalen] kykyjä kehitetään lisääntyvässä määrin ja julkaistaan paketteina, standardeina. Ensimmäisestä puhtaasti ilmasta ilmaan -F1-standardista lähtien, joka tuli operatiiviseksi Ranskan merivoimissa vuonna 2004, Ranskan ilmavoimat on saanut F2:n, jossa on ilmasta maahan kyvyt, ja F3:n, jossa ovat ydinase- ja merimaalikyvyt. Seuraava standardi tuo Meteor-ohjuksen, laserohjatun Hammer-[täsmäpommi]version täyden integraation, AESA-tutkan ja SPECTRA-varustuksen uudet edistysaskeleet, uuden maalinetsintäsäiliön, IFF:n moodin 5/S sekä uuden hävittäjästä toiseen -tankkausvarustuksen.
Damocles-maalinetsintäsäiliö onkin yksi Rafalen puutteista 320×240-resoluutiollaan, mutta uusi PDL-NG-säiliö lupaa nostaa resoluution 1280×1040:een, kun se saadaan koneeseen vuonna 2018. Kypäränäyttö on kuitenkin suurempi puute, vaikka ohjaamon heijastusnäyttö onkin suuri. Päivityksiä on tullut ja niitä tulee varmasti vielä paljon:
−
Tämä eteenpäin rullaava ohjelma on ollut avaintekijä Rafalelle, joka on hyötynyt suuresta määrästä päivityksiä. Kytke ja käytä -konseptin ansiosta uusia kykyjä on lisätty säännöllisesti ja uusia järjestelmiä otetaan käyttöön silloin ja sellaisina kuin niitä tarvitaan.
− Kun uusin standardi tulee operatiiviseksi, koko Rafale-laivasto päivitetään järjestelmällisesti viimeisimpään standardiin, jotta konelaivasto pysyy kustannustehokkaasti yhtenäisenä. Jos jokin ominaisuus puuttuu Rafalesta, jotta se voisi täyttää jonkin uuden operatiivisen vaatimuksen, siihen puututaan automaattisesti seuraavia standardeja valmistellessa. Lisäksi Rafale voidaan helposti räätälöidä ulkomaisten asiakkaiden erikoisvaatimuksia varten modulaarisen arkkitehtuurinsa ansiosta.
Vahva rakenne
Meitä kiinnosti Dassaultin näkemys siitä, mitä ominaisuuksia tai kykyjä Rafale lisäisi Suomen ilmavoimille? Näin yhtiö vastasi tahallisesti hankalaan kysymykseen, jolla haluttiin selvittää, miten hyvin he tuntevat markkinointikohteensa:
−
Kykyjen osalta Rafale on suunniteltu tyydyttämään Ranskan asevoimien hyvin vaativia tarpeita mitä tulee selviytyvyyteen pelotetehtävissä vihamielisessä ympäristössä. Väistelytaktiikka hyödyntää kaksisuuntaista näkyvyyttä uhkiin nähden. Siinä suhteessa Rafalen asejärjestelmä sopii ihanteellisesti Suomen operatiivisiin skenaarioihin.
Kaksisuuntaisella näkyvyydellä he tahtovat sanoa, että sillä hetkellä, kun vihollinen näkee Rafalen, niin sekin näkee vihollisen ja pystyy käyttämään järjestelmiään ja aseitaan sitä vastaan. Juuri tätä Rafalet osoittivat Libyassa. Jostain syystä he jättävät mainostamatta Rafalen kilpailijoitaan suurempaa kykyä kuljettaa ulkoista ase- ja polttoainekuormaa.
−
Rafale on myös syntynyt toimimaan logistisesti hyvin alkeellisessa ja vaativassa meriympäristössä lentotukialuksella. Merivoimien vaatimuksesta Rafalessa on vahva rakenne, jota on erityisesti tehty järeämmäksi.
− Lisäksi Suomella ja Ranskalla on samanlainen näkemys autonomiasta ja riippumattomuudesta. Rafale on suunniteltu tarjoamaan itsenäisiä strategisia kykyjä, mikä tekee ilmavoimille mahdolliseksi toimia sekä täysin itsenäisesti että osana liittoutumaa.
F/A-18 Hornetit ovat tukialushävittäjiä, joissa on omat hyvät ominaisuutensa: säänkestävyys, lyhyt kiitotievaatimus ja tukeva nokkalaskuteline. Rafale on Super Hornetin kanssa ainoat tarjolla olevat tukialushävittäjät, kun F-35:stä tarjotaan vain A-mallia. Kyky toimia itsenäisesti tai liittouman osana eivät ole ainutlaatuisia ominaisuuksia missään tarjolla olevassa konetyypissä.
Isoja lupauksia
Seuraavaksi iskimmekin suoraan ydinkysymykseen: mitkä ovat Dassaultin mielestä pääsyyt, miksi Suomen ilmavoimien pitäisi valita Rafale?
−
Rafalen ja sen todistetusti erinomaisten kykyjen lisäksi Ranska tarjoaa Suomelle täyden strategisen kumppanuusohjelman, joka sisältää Suomen osallistumisen Rafalen elinkaareen, tuotantoon, toimitusketjuun, valmistuslinjaan, kunnossapitoon (MRO), päivityksiin, teknologian siirtoon, immateriaaliominaisuuksiin ja lähdekoodeihin ilman mitään rajoituksia. Se tekee Suomelle mahdolliseksi osallistua aktiivisesti Rafalen tulevaan kehitykseen ja kehittää täysin itsenäisesti koneelle omia erityiskykyjä.
− Kumppanuus antaa Suomelle arvokkaita hyötyjä: teollista hyötyä paikallisten kykyjen kehittämisessä, taloudellista hyötyä paikallisen aktiivisuuden luomisessa ja arvokkaina työpaikkoina sekä liiketoiminnan kehitysmahdollisuuksia kasvattaen Suomen ilmailu- ja puolustusteollisuussektoria tarjoamalla uuden bisnesnäkökulman.
Näitä varsin kattavia lupauksia emme ole, ainakaan toistaiseksi, kuulleet vielä miltään muulta valmistajalta eikä vastaavia todennäköisesti ole kaikilta edes saatavissa. Dassaultilla lienee varsin laajat oikeudet Ranskan hallitukselta, jotta se voi julkisesti luvata Suomelle mahdollisuuden esimerkiksi konetyypin omaan valmistuslinjaan. Oma valmistus ainakin varmistaisi koneen varaosien saatavuuden koko elinkaaren ajaksi. Yleensä näistä asioista sovitaan hallitusten kesken ja ne julkistetaan vasta kaupan allekirjoittamisen jälkeen.
Ranskassa Rafale on ollut merkittävä työllistäjä: kun lasketaan mukaan noin 500 alihankkijaa, konetyyppi työllistää suoraan tai epäsuorasti noin 7000 työntekijää. Vaikka Suomessa työllisyysvaikutukset jäisivät vaatimattomammiksi, olisivat ne silti merkittäviä. Teknologian siirron ja lähdekoodeihin pääsyn vaikutusten arviointi Suomen puolustusteollisuudelle on vaikeampaa.
Rafalen teho-paino-suhde täysillä tankeilla ilman aseita on 1,04, täsmälleen sama kuin Hornetissa. Kuva: HESJA / Slawek Krajniewski
Yksi vai kaksi?
Koska Suomessa on ollut esillä menneisyyden haamu, kahden hävittäjätyypin vaihtoehto, kysyimme Dassaultin näkökantaa myös siihen; näkevätkö he mitään hyötyjä kahden hävittäjätyypin ilmavoimista verrattuna yhden tyypin kokoonpanoon?
−
Menneisyydessä Suomi hankki kokemusta kahden hävittäjätyypin konelaivastosta, Drakenin ja MiG-21:n, ja päätti korvata ne yhtenäisellä F-18-laivastolla. Kahden hävittäjätyypin valintaa voidaan perustella silloin, kun harkinnassa olevat konetyypit eivät ole monitoimisia ja niille täytyy osoittaa eri tehtävät tai kun maa haluaa kaksi erilaista hävittäjien hankintalähdettä voidakseen paremmin varmistaa niiden huoltovarmuuden.
− Mitä tulee Ranskaan, taloudelliset rajoitteet johtivat Rafalen suunnitteluun, jotta sillä voitaisiin korvata kaikki meri- ja ilmavoimien käytössä olevat perinteiset hävittäjälentokoneet. Yksi konetyyppi merkitsee myös yhdentyyppisiä miehistöjä, mekaanikkoja, tukijärjestelmiä ja infrastruktuuria kaikkiin rooleihin, mikä pienentää logistista jalanjälkeä. Rafale on jo tähän päivään mennessä osoittanut tällaisen kustannusten ohjaaman konseptin toimivuuden.
Kustannustehokkuus on nykypäivän vaatimus. Tuntuisi oudolta ajatukselta palata takaisin kahden konetyypin malliin, jossa pitäisi olla kaksi eri koulutuslinjaa, kaksi huoltojärjestelmää ja kaksi melkein kaikkea. Maailmasta löytyy kahdenlaisia maita, joilla on käytössä kaksi tai useampia hävittäjätyyppejä: super- ja suurvallat, jotka nekin pyrkivät pienentämään konetyyppiensä määrää (ehkä Venäjää lukuun ottamatta), ja kehittyvät maat, jotka joutuvat ostamaan vähät koneensa mistä milloinkin sattuvat halvimmalla saamaan. Suomi ei lukeudu kumpaankaan kategoriaan.
