Eduskuntavaalit 2023

Ihan sama mikä puolue / kulloinkin valitut puolueet on päättämässä meidän asioista, ykkös asia on oma kansa eikä ketkään muut. Tämä tuntuu olevan vaikeaa, jaetaa tukia minne sattuu eikä ketään kiinnosta että se on omalta kansalta pois. Jopa yliopistoissa saattaa tarttua päähän naivia tyhmyyttäkin, saati Sokoksen kassa kokemuksella.
Ollaan pieni kansa, please päättäjät, ei kusta omiin muroihin.
 
Vähemmistöhallituksen yksi hyvä puoli (ja poliitikkojen mielestä huono puoli) olisi se, että olisi nykyistä selvempää, kuka kannattaa mitäkin ehdotusta. Tietoa saisi jokaisesta äänestyksestä. Nykyisessä mallissa tieto katoaa hallitus-oppositio -rajaan.
 
Aina vedotaan "edustukselliseen" demokratiaan unohtaen kuitenkin sen alkuperän. Silloin kun edustuksellista demokratiaa luotiin, ei ollut olemassa puolueita ja kansanedustajat oikeasti edustivat kansaa, ei puolueita. Ja pitkään oli myös niin, että käytännön syistä suora demokratia oli logistisesti vaikea järjestää. Mutta internetin aikakaudella em. ei enää päde, joten suoraa demokratiaa pitäisi lisätä.
 
Niin kauan kun on olemassa puoluekuri ja puoluehallitus päättää linjan niin edustuksellinen demokratia on aika iso kysymysmerkki. Ohan se väärin että oma ehdokas joka kansanedustajana äänestää arvojensa mukaan saa rangaistuksen puolueelta jos ei mene puolueen linjan mukaan. Tekisivät parempaa politiikkaa niin ei tarvisi puoluekuria.
 
Niin kauan kun on olemassa puoluekuri ja puoluehallitus päättää linjan niin edustuksellinen demokratia on aika iso kysymysmerkki. Ohan se väärin että oma ehdokas joka kansanedustajana äänestää arvojensa mukaan saa rangaistuksen puolueelta jos ei mene puolueen linjan mukaan. Tekisivät parempaa politiikkaa niin ei tarvisi puoluekuria.
Tässä syy miksi koko eduskuntavaalit on jokseenkin naurettava tapahtuma nykymuodossa. Ei sinne kansanedustajia valita vaan katotaan keitten puolueitten johtajat pääsevät valtaan.

Tai sitten ketkä johtajat luopuvat vallasta :) kuten vaikkapa Ohisalo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9e4933ed-6a76-477d-b891-5f2415ccdeb7
 
Niin kauan kun on olemassa puoluekuri ja puoluehallitus päättää linjan niin edustuksellinen demokratia on aika iso kysymysmerkki. Ohan se väärin että oma ehdokas joka kansanedustajana äänestää arvojensa mukaan saa rangaistuksen puolueelta jos ei mene puolueen linjan mukaan. Tekisivät parempaa politiikkaa niin ei tarvisi puoluekuria.

Onkohan edustaja silloin väärässä puolueessa jos omat arvot eroavat kovasti puolueen vastaavista... yleensä jokainen puolue antaa joissakin asioissa vapauden äänestää omantuntonsa mukaan.
 
Onkohan edustaja silloin väärässä puolueessa jos omat arvot eroavat kovasti puolueen vastaavista... yleensä jokainen puolue antaa joissakin asioissa vapauden äänestää omantuntonsa mukaan.

Tällöin jokainen edustaja on väärässä puolueessa jonkin asian kohdalla.

Edustettava mielipiteiden kirjo on parempi, jos salissa on 200 näkemystä eri asioista 8 näkemyksen sijasta.
 
Ohisalo eroaa Vihreitten huonon vaalimenestyksen vuoksi.

Nyt sitten peukut, varpaat, käpälät ja sorkat pystyyn sen puolesta, että kiinnostuksensa Vihreitten puheenjohtajuuteen ilmaissut radikaalifeministi Fatim Diarra valittaisiin - saataisiin Vihreät RKP:n kokoiseksi Helsingin, Turun ja Tampereen feministipuolueeksi.

58258231-E6D0-4C66-B20D-26AD00FC058C.jpeg

..märkä uneni on, että Vihreille käy kuten ruotsalaiselle velj..sisarpuolueelle:


Harmi, että habitukseni ei ole uskottava feministimieheksi, muuten voisin ryhtyä myyräksi pitämään palopuheita Vihreitten muuttamisesta "oikeaksi feministiseksi puolueeksi."
 
Viimeksi muokattu:
Onkohan edustaja silloin väärässä puolueessa jos omat arvot eroavat kovasti puolueen vastaavista... yleensä jokainen puolue antaa joissakin asioissa vapauden äänestää omantuntonsa mukaan.
Eikä ryhmän antama rangaistus tms. vaikuta millään tapaa kansanedustajuuteen. Joka sekin voi olla saavutettu sen ryhmän muiden jäsenien äänillä, eikä omilla. Esimerkkinä vaikkapa Ano Turtiainen, joka meni vaaliliiton yhteisillä äänillä Eduskuntaan, vaikka oma äänimäärä ei ollut kummoinen. Eli ei ihan mustavalkoinen asia tämäkään.

Voisi miettiä salaisten äänestysten lisäämistä. Voisiko vaikka jokaisella edustajalla olla oikeus vaatia sellaista kertaalleen nelivuotiskaudella? Vieläpä niin, että vaatimuskin esitettäisiin luottamuksellisesti. Saataisiin jopa 200 julkista äänestystä muutettua salaiseksi, käytännössä ehkä muutama per vuosi. Mikäli tällainen äänestys kaataisi hallituksen, pitäisi äänestystulos kuitenkin julkaista jälkikäteen, ettei kävisi kuten pressanvaalissa 1956 jota ihmetellään edelleen.
 
Saattaa kyllä vaikuttaa edustajan urakehitykseen esimerkiksi valiokuntapaikkoja jaettaessa, niiden puheenjohtajuuksista tai ministerinsalkuista nyt puhumattakaan.
Totta kai. Vaan jos haluaa jäsenyyksiä ryhmässä, niin pitää hyväksyä ryhmän pelikirja. Mielestäni tämä vaade ei ole kohtuuton. Tai sitten muodostaa oma ryhmä ja elää sitä elämää. Muutoin poimitaan rusinoita pullasta.
 
Saattaa kyllä vaikuttaa edustajan urakehitykseen esimerkiksi valiokuntapaikkoja jaettaessa, niiden puheenjohtajuuksista tai ministerinsalkuista nyt puhumattakaan.
Haitan määrä on suhteessa kunnianhimoon. Jos katsoo että neljän vuoden välein saatu helppo ja hyväpalkkainen työ riittää, niin aina silloin tällöin äänestää alueensa oletettujen häntä äänestävien mieliksi. eikä välitä valiokunnista tai ministeriydestä.
 
Tässä syy miksi koko eduskuntavaalit on jokseenkin naurettava tapahtuma nykymuodossa. Ei sinne kansanedustajia valita vaan katotaan keitten puolueitten johtajat pääsevät valtaan.

Tai sitten ketkä johtajat luopuvat vallasta :) kuten vaikkapa Ohisalo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9e4933ed-6a76-477d-b891-5f2415ccdeb7
Edustuksellinen demokratia onkin itse asiassa puolueiden hallinnassa, voisi jopa sanoa kaapattu puolueille. Uusien yrittäjien tie on lähes pystyssä ja sirpaleryhmien vaikutusvalta olematon. Liike Nyt ja Tarkka/Penttilä-combo alleviivaavat tätä. Hjalliksenkin ravi hyytyi jo vaalipäivän illan lausunnoissa. Persumainen nousu on lähes mahdoton, koska persut ovat jo ottaneet haltuunsa kaikki ne teemat joita kansa kaipasi ja joihin vanhat puolueet eivät koske pitkällä seipäälläkään. Samalla vanhat puolueet, tai siis ne kaksi joilla on merkitystä, ovat käytännössä samaa mieltä niistä teemoista joita persut vastustavat, eli eu-kritiikittömyys, maahanmuutto ja kaikenlainen kulttuuriliberalismi.

Äänestäjällä on siis valittavanaan vain valmiita paketteja, joihin vaikuttaminen puolueiden sisältä on sukupolvinen projekti, siinä missä ongelmat kasautuvat reaaliajassa. Ja paketit sisältävät oikeastaan samaa, pienillä eroilla.

Oikeasti kansaa jakavia asioita ei koskaan nosteta vaaliväittelyihin. Missä oli (taas) keskustelu kansanvaihdosta tai pakkoruotsista? Ei sattunut silmiin.
 
Edustuksellinen demokratia onkin itse asiassa puolueiden hallinnassa, voisi jopa sanoa kaapattu puolueille. Uusien yrittäjien tie on lähes pystyssä ja sirpaleryhmien vaikutusvalta olematon. Liike Nyt ja Tarkka/Penttilä-combo alleviivaavat tätä. Hjalliksenkin ravi hyytyi jo vaalipäivän illan lausunnoissa. Persumainen nousu on lähes mahdoton, koska persut ovat jo ottaneet haltuunsa kaikki ne teemat joita kansa kaipasi ja joihin vanhat puolueet eivät koske pitkällä seipäälläkään. Samalla vanhat puolueet, tai siis ne kaksi joilla on merkitystä, ovat käytännössä samaa mieltä niistä teemoista joita persut vastustavat, eli eu-kritiikittömyys, maahanmuutto ja kaikenlainen kulttuuriliberalismi.

Äänestäjällä on siis valittavanaan vain valmiita paketteja, joihin vaikuttaminen puolueiden sisältä on sukupolvinen projekti, siinä missä ongelmat kasautuvat reaaliajassa. Ja paketit sisältävät oikeastaan samaa, pienillä eroilla.

Oikeasti kansaa jakavia asioita ei koskaan nosteta vaaliväittelyihin. Missä oli (taas) keskustelu kansanvaihdosta tai pakkoruotsista? Ei sattunut silmiin.
Varmasti noin, mutta mikä olisi vaihtoehto?

Pienen pienet puolueet edustavat pienen pientä kansalaisryhmää. Olisiko hyvä, että ne saisivat määräänsä enemmän vaikutusvaltaa, verrataan vaikkapa wokettajia, sateenkaari-ihmisiä, transihmisiä jne. Siinä nähdään, mitä saadaan aikaan kun pienet ryhmät saavat päätäntävaltaa, vaikkapa se, että urheilussa naisten sarjoihin pääsee lähes kuinka vaan. Onko valtaosa naisista siihen tyytyväisiä, veikkaanpa ettei ole.

Ruotsissa on vähemmistöhallitukset, blokit ja listavaalit. En tiedä onko listavaali kuinka vahvasti kytköksissä noihin kahteen ensimmäiseen, mutta sillä puolue päättää senkin, ketkä vaaleissa tulevat valituiksi. Listavaalissa käytetty laskutapa suosii pienpuolueita, mutta omat ongelmansa siinäki on.

Kaksipuoluejärjestelmä on käytössä monissa demokraattisina pidetyissä maissa, Yhdysvallat, Britannia, Australia jne. Onko se demokraattisempi kuin meidän järjestelmämme? Toki niissäkin on mahdollisuus pienpuolueille, mutta käytännössä valta menee jommalle kummalle isolle puolueelle. Vähän kuin Ruotsin blokkipolitiikassakin.

Jos taas puolueilla ei olisi puoluekuria, kävisi päätöksenteko mahdottomaksi tai ainakin poukkoilevaksi ja ennakoimattomaksi. Alkaisi syntymään pieniä kuppikuntia, joten edelleenkään yksittäisellä edustajalla ei olisi käytännön valtaa. Nyt kun äänestämme puoluetta ja ehdokasta, voimme vaikuttaa sekä henkilöön että siihen linjaan, jota tuo henkilö tulee kannattamaan tai jos on vahva junttaaja, muuttamaan sitä haluamaansa suuntaan.

Se, ettei Harkimo pärjää, ei kyllä johdu vaalitavasta.
 
Kaipaisin sellaista demokratiaa jossa kansalla on vaikutuskanava ohi puolueiden, jotka ovat aina portinvartijoina ja joiden taustavoimat voivat estää keskustelun tabuaiheista. Ei mitään kansanäänestyssirkusta milloin mistäkin (koska pelkään että vaihtoehdot tuodaan pöytään hyvin latautuneina eikä päätöksiä sitten voidakaan toteuttaa, eli kansan enemmistön suora tahto voidaan vesittää jo ennalta) vaan KESKUSTELUA jossa kansa päättää mistä puhutaan ja edustajien/puolueiden on PAKKO ilmaista sitova kantansa.

Meillä on kansalaisaloite, joka on hyvä esimerkki täysin pilatusta näennäisdemokratiasta. Kun hallitus ja valtapuolueet ovat jo ennalta samaa mieltä, aloite otetaan käsittelyyn (homolaki). Kun aihe ei sovi puolueille, sitä ei päästetä saliin ettei vain kukaan edustajista ja puolueista joudu ilmaisemaan kantaansa ja perusteluitaan miksi jokin epäsuosittu asia vain jatkaa olemassaoloaan (pakkoruotsi). Aloite on siis täysin merkityksetön.

Tarvitaan kansalaisten kyselytunti, edustajia velvoittava kysymysaloite, vaikkapa saman verran kannatusta saava kuin kansalaisaloite nyt, ja kysymys käsitellään julkisesti ja livenä. Kuten vaikka
a) kannatatko pakollista ruotsin kielen opiskelua kaikilla kouluasteilla sekä ns virkamiesruotsin säilyttämistä, eli nykyistä mallia - kyllä vai ei sekä
b) sitoudutko tässä tai tulevissa Eduskuntakokoonpanoissa äänestämään kohdan a) mukaisesti?

Vähän muotoilemalla samalla kaavalla voi kysyä sosiaaliturvamaahanmuutosta, lasten transleikkelystä, velkapaketeista... Näettehän miten kamalaa poliitikoille olisi valita kanta julkisesti ja pysyä sen takana, kansanedustajan paikka panoksena.

Politiikassa valehtelemista pahempaa on "lying by omission" eli ei edes puhuta asioista joissa tietää edustavansa epäsuosittua kantaa. Sitten vaan vedotaan puoluekuriin, hallituksen linjaan jne. Äänestäjä ei voi edes olettaa saavansa mitä tilaa koska "tuotteen kaava on salainen."
 
Varmasti noin, mutta mikä olisi vaihtoehto?

.
Vaihtoehto olisi esimerkiksi se, että hallitus ja eduskunta erotetaan kunnolla toisistaan, ts. hallitus valitaan eri vaaleilla kuin eduskunta. Eli hallituksen kokoonpano ei riippuisi eduskuntavaalien tuloksista. Tämä olisi yksi "checks and balances", jolla estetään yhdelle elimelle kertymästä liikaa valtaa. Suomen järjestelmässä pystyy yksi 49,9 % äänistä saava puolue saamaan ehdottoman vallan sekä lainsäädäntöön että toimeenpanovaltaan. Sellainen ei saisi olla tasavaltaisessa demokratiassa mahdollista.
 
Vaihtoehto olisi esimerkiksi se, että hallitus ja eduskunta erotetaan kunnolla toisistaan, ts. hallitus valitaan eri vaaleilla kuin eduskunta. Eli hallituksen kokoonpano ei riippuisi eduskuntavaalien tuloksista. Tämä olisi yksi "checks and balances", jolla estetään yhdelle elimelle kertymästä liikaa valtaa. Suomen järjestelmässä pystyy yksi 49,9 % äänistä saava puolue saamaan ehdottoman vallan sekä lainsäädäntöön että toimeenpanovaltaan. Sellainen ei saisi olla tasavaltaisessa demokratiassa mahdollista.
Meilläkin voisi järjestelmään ottaa käytännön, jossa valtakunnallinen kannatus suhteessa annettuihin ääniin ratkaisee kansanedustajien määrän. Samalla saataisiin äänikynnykseksi 0,5%.

Tuo teettäisi vähän nykyistä enemmän ynnäilyä, kun paikkoja jyvitettäisiin alueille, mutta olisi täysin tehtävissä. Jokainen alue saisi edelleen edustajansa sen mukaisesti kuin siellä annetaan vaalissa ääniä. Jotkin viimeiset paikat menisivät jakoon näennäisen epädemokraattisesti, kun paikkoja menisi jakoon alueellisesti, mutta valtakunnallisen kannatuksen perusteella.

Toisaalta USA:ssa voi presidentinvaalin teoriassa voittaa noin 10 äänellä, vaikka vastaehdokasta äänestäisi 100 miljoonaa ihmistä.
 
Back
Top