Juu, puolet opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja puolet rahapelivaroista. En nyt suoraan vastusta kulttuurin tukemista, mutta sen voisi jättää kaupunkien ja kuntien asiaksi jos haluavat esim. houkutella muuttajia, ei valtiota siihen tarvita. Ideaalitilannehan olisi kun katsojat maksaisivat sen lippuhinnoillaan...
Olen minäkin kerran Savonlinnan oopperajuhlilla käynyt. Lupasin itselleni että jää ainoaksi kerraksi sillä viihdyn paremmin vaikkapa Tuska festivaaleilla...
Savonlinnan osalta sama juttu, kerran käynyt, että loppui se urputus, että et voi kritisoida käymättä kokemassa sen tunnelman. Heti keulilta kaksi kertaa; ensimmäinen ja viimeinen.
Mutta sitten tähän luksuskulttuuriin ja sen kustannusrakenteeseen.
Joskus aikanaan opperakäynnin kustannusta laskettiin niin että samalla rahalla (lipun hinta ja yhteiskunnan tuki per lippu) voitaisiin kustantaa lennot Keski-Eurooppaan ja oopperakäynti siellä. Se tietysti vain kuvaa juurikin sitä ylellisyyspalvelun hintaa, mitä veronmaksajat kustantaa harvoille kävijöille. Tuo ei tietenkään voi olla ratkaisu: Jos Suomesta oopperatuotannot lopetettas, talo saatas myytyä ja ne fyrkat käytettäisiin oopperamatkoihin, minustakin tulisi oopperan ystävä ja kävisin Milanossa (Jopen ääni:
Skippaisin oopperan ja istuisin baarissa sen ajan) La Scalan epäilemättä korkeatasoisia tuotantoja ihailemassa.
Se mikä tässä ihmetyttää ihan oikeasti:
Päivähoito, anteeksi varhaiskasvatus, järjestetään pitkälti yhteiskunnan toimesta. Siellä ei ole mikään ongelma periä suurempaa maksua hieman parempituloiselta. Puhumattakaan, jos lähentelet tuloillasi ylintä neljännestä, kaikki huutaa, että niiden pitää maksaa joilla on varaa.
Tienpidossa on ihan ok, että yhteiskunta kerää kahdeksan miljardia ja palauttaa vajaan miljardin ja nekin maksaa, joilla ei ole varaa.
Oopperaan kun alimmassa tulodesiilissä oleva lähtee niin ei muuta ku maksa sama hinta lipustas, kuin se Mariinin suosikki-inhokki vuorineuvos maksaa. Mikä saatanan helevetin voodoo-vaikutus tällä oopperalla on, että vuorineuvoksenkin piletti pitää subventoida kymmenesosaan todellisesta kustannuksesta? Vähentääkö se verosuunnittelua tai suggeroi paljastamaan paratiiseihin piilotetut assetit?
Savonlinnassa se lippu oli ihan helevetin kallis, mutta siitä huolimatta kaupunki subventoi sitä ihan simona, mutta siinä on aluetaloudellinen etu: Varakkaat ihmiset Etelä-Savon ulkopuolelta tulee oopperaan ja samalla maksavat oopperajuhla-ajan ylihintaa majoituksesta, luottokortit vinkuu ravitsemusliikkeissä, koko Saimaan alueen risteilyalukset kerääntyy Savonlinnaan ajamaan rahatpois-pikaristeilyä jne. Juhlien jälkeen elokuussa kylä on kuin nukutettu, odotellaan seuraavaa heinäkuuta ja nauretaan matkalla pankkiin.
Suomen kansantalouden kannalta tuo on kuitenkin suomalaisten vieraiden osalta vain rahan siirtelyä taskusta toiseen. Savonlinnalle kokonaisuutena ehkä plussalla, en ole koskaan tarkemmin selvitellyt.
Vakavasti: ooppera on sellainen luksuspalvelu, että heti kun sen nauttimisesta aletaan vaatia edes lähempänä todellista kustannusrakennetta olevaa pääsymaksua, sen kysyntä romahtaa. Kyllä se on ihan relevantti kysymys, että pitääkö harvojen harrastusta näin rajusti verovaroista tukea? Meillä ei ole väestöpohjaa markkinaehtoisesti toimivalle oopperalle, joten onko tällainen toiminta hyvinvointivaltion ylläpitämisen ytimessä?
Elokuvat: Elokuvasäätiö on tukenut elokuvia, joiden katsojamäärä indikoi, että kun kutsunäytännössä kävijät vähennetään katsojaluvuista vain muuan hassu individualisti on suostunut pääsylipun ostamaan. Pelkkä elokuvasäätiön tuki on sitten satoja, jopa tuhansia euroja / piletti. Onko tällainen toiminta hyvinvointivaltion ylläpitämisen ytimessä?
Sitten nämä kaikki mielenterveyskuntoutujat, jotka purkaa angstiaan kaiken helevetin produktioihinsa (kissan tappo, housuun paskominen bussissa mitä näitä nyt on): Onko tällaisen toiminnan tukeminen hyvinvointivaltion ylläpitämisen ytimessä?
Kulttuurin tukemista perustellaan välillisillä hyödyillä, kun ihminen virkistyy ja voimaantuu tekemään enemmän yhteiskunnan eteen?
Olisiko parempi allokointi ottaa vaikka 500 miljoonaa hulluimmista ja tyhmimmistä kulttuurihankkeista ja käyttää kallonkutistajien palvelujen ostamiseen, millä sitten tiedettäisiin ihan oikeasti, että nyt hoidetaan niitä pahimpia (ja kalliimmiksi tulevia hoitamattomina) mielenterveysongelmia? Uhrataan se vuorineuvosten voimaantuminen oopperassa nyt esimerkiksi.
Poliittiselle keskustelulle jäisi tuo hulluimpien ja tyhmimpien kulttuurihankkeiden määrittely ja siinähän toimii perinteinen äänestys, jokainen saa käyttää puheenlahjansa ja äänensä eduskunnassa omien mieltymystensä puolustamiseen: Demokratia 1.1?
Edit. typoja
www.kauppalehti.fi
blogit.apu.fi
seura.fi
www.is.fi
www.iltalehti.fi
