EU:n turvatakuut jäsenmailleen

Laitetaan nyt vaikkapa tänne, kun EU:n jäseniä molemmat ollaan:

http://www.hs.fi/politiikka/a1453257405578

Viron puolustusministeri Lännen medialle: Suomi ja Viro auttaisivat toisiaan sodassa
Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö pitää arviota ”mielenkiintoisena”.
POLITIIKKA 20.1.2016 9:22
Laura Halminen

HELSINGIN SANOMAT


Viron puolustusministeri Hannes Hanso uskoo, että tosipaikan tullen Suomi ja Viro tekevät sotilaallista yhteistyötä. Asiasta kertoo Lännen media, joka oli mukana puolustusministerien vierailulla Libanonissa.

”Jos Suomi pyytää, Viro tulee Suomen avuksi, ja olen aivan varma, että avun antaminen toimii yhtä hyvin toiseen suuntaan”, Hanso sanoi Lännen medialle.

Muodollisia turvatakuulausekkeita ei Hanson mielestä edes tarvita, vaan veljeskansojen toiminta toistensa hyväksi on itsestään selvää.


Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) pitää Lännen median mukaan arviota ”mielenkiintoisena”.

[snip - lisää linkin takana]

Suomen ulkopolitiikka jatkaa Schrödingerin kissan elämää. Yhtä aikaa turvassa + turvaton, liittounut + liittoutumaton, sekä tähän uutiseen liittyen: EU:n turvatakuiden varaan laskeva + niiden olemassa olon kiistävä?

(En muista mistä tämän Schrödingerin kissa-vertauksen luin, mutta olipahan osuva. )
 
Juuri näin. Kaikkonen ja Kanerva vastaavat EU-turvatakuulausekkeeseen viitaten.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/842914/Kaikkoselta+ja+Kanervalta+vihreaa+Viron+auttamiselle

Kaikkoselta ja Kanervalta vihreää Viron auttamiselle

Antti Kaikkonen ja Ilkka Kanerva näyttävät vihreää valoa Viron auttamisella. Kuva: Mauri Ratilainen ja Pekka Lassila
Kotimaa|Turun Sanomat|3:00|16
Jaa artikkeli:
Lauri Nurmi / LM

Puolustus- ja ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajat Ilkka Kaneva (kok) ja Antti Kaikkonen (kesk) antavat tukensa Viron auttamiselle myös tosipaikassa. Päätös Viron auttamisesta tehtäisiin Suomessa eduskunnassa.

Viron puolustusministeri Hannes Hanso piti Lännen Medialle antamassaan haastattelussa itsestäänselvyytenä, että Suomi auttaa Viroa sotilaallisesti, jos veljeskansamme joutuu pulaan.

– On selvää, että jos naapurimme Viro, EU:n jäsenvaltio ja veljeskansamme, ongelmissa on, niin tuskin Suomi tumput suorina ja hiljaa seisoo, arvioi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Kaikkonen (kesk).

– Varmasti jotenkin ystävää autamme, Kaikkonen lisää.

Kaikkonen toteaa, että keskustelu Suomen valmiudesta auttaa Viroa osuu tämänhetkisen ulkopolitiikan ytimeen, vaikka hän ei sotaspekulaatioista erityisemmin pidä.

– Kun Ranska on pyytänyt apua ja Suomi ilmoittanut auttavansa, niin jos nyt haluamme spekuloida, on selvää, että silloinkin autamme, jos Viro pyytää apua. Hallitus tuo keväällä eduskuntaan lakipaketin, joka mahdollistaa entistä laajemman avunannon, myös tarvittaessa sotilaallisen, Kaikkonen toteaa.


EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittinen painoarvo on kasvanut viime kuukausina kohisten. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) hakee niin ikään vertauskohdan ”tapaus Ranskasta”.

– EU-velvoitteisiin sisältyy avun antaminen. Minun on vaikeata nähdä, ettei Suomi auttaisi, jos Viro pyytää EU-jäsenmaana apua, Kanerva sanoo.

Kanerva korostaa kuitenkin, ettei kyse ole puolustusliitosta, vaan Suomi arvioi omat resurssinsa ja meille sopivat toimet tilanteen mukaan.

Kanerva ei usko Suomen joutuvan tilanteeseen, jossa sotilaallinen uhka kohdistuisi yksinomaan Viroon tai Suomeen.

– Arvioni tulevien kriisien maailmasta on sellainen, että uhka tuskin kohdistuisi yhteen nimenomaiseen maahan. Jos jotain alkaisi ilmetä, kyse olisi laajemmasta konfliktista Itämeren alueella.
 
Tosin olen eri mieltä Kanervan uhkakuvista.

Jos jokin on muuttunut niin nimenomaan se, että mielestäni riski yksittäiseen maahan kohdistuvasta riskistä on päinvastoin olennaisesti alentunut. Virolla toki NATO; joten jos Putin haluaisi kevyesti testata nimenomaan EU-turvatakuita pienillä vihreillä miehillä, niin pelottavalta näyttää vaihtoehdot.

Joko Ruotsi tai Suomi.
 
Tosin olen eri mieltä Kanervan uhkakuvista.

Jos jokin on muuttunut niin nimenomaan se, että mielestäni riski yksittäiseen maahan kohdistuvasta riskistä on päinvastoin olennaisesti alentunut. Virolla toki NATO; joten jos Putin haluaisi kevyesti testata nimenomaan EU-turvatakuita pienillä vihreillä miehillä, niin pelottavalta näyttää vaihtoehdot.

Joko Ruotsi tai Suomi.
Samaa mieltä Salaman kanssa.
Jos EU;n turvatakuita halutaan testata, me olemme ensimmäisenä listalla
 
Valitettavasti koko uhkakuvatilanne on heittänyt täydellisen häränpyllyn. Siinä missä kylmän sodan aikana oli turvallista olettaa, että Suomea kohtaa uhka vain laajassa kriisissä, niin nyt voisi pikemminkin arvata että laajassa kriisissä ei hätää pitäisi olla, mutta maakohtainen riski meitä vastaan on olennaisesti kasvanut.
 
Tällä viikolla on tullut oikein roppakaupalla myönteisiä uutisia yhteiskunnan varautumisesta sotilaallisen kriisiin.
Tässä viimeisin. Melkoinen turvallisuutta edistävä lainsäädäntöpaketti tulossa eduskunnalle.

Suomelle halutaan mahdollisuus päättää sotilasavusta
09:30
Suomi tarvitsee erillisen lain kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevasta päätöksenteosta. Ulkoministeriön asettama työryhmä on luovuttanut asiaa koskevan mietintönsä ulkoministeri Timo Soinille (ps.).

Ehdotuksen mukaan päätöksen avusta tekisi tasavallan presidentti tai valtioneuvoston yleisistunto. Eduskunta osallistuisi päätöksentekoon tilanteissa, joissa olisi kyse sotilaallisten voimakeinojen käytöstä

Lainsäädäntöhankeen tavoitteena on ollut ensisijaisesti, että Suomen ylimmillä valtioelimillä olisi mahdollisuus päättää EU:n perussopimuksen velvoitteiden toimeenpanosta. Asia tuli ajankohtaiseksi Ranskan vedottua Lissabonin sopimukseen kirjattuun keskinäisen avunannon lausekkeeseen Pariisin marraskuun terrori-iskujen jälkeen.

Esteet avun antamisessa ovat nousseet myös esille Ruotsin jahdattua sukellusveneitä Tukholman saaristossa. Tuolloin todettiin, ettei Suomen lainsäädäntö sallisi osallistumista toimintaan, vaikka Ruotsi siihen apua pyytäisi.

Päätöksentekoa voisi myös kiirehtiä
EU-lausekkeiden tarkoittamien tilanteiden lisäksi ehdotettu laki koskisi ylimmän valtiojohdon päätöksentekoa merkittäviä sotilaallisia voimavaroja tai voimakeinoja sisältävän avun suhteen sekä silloin, jos apu olisi ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää.

Työryhmän laatima lakiehdotus sisältää mahdollisuuden nopeuttaa päätöksentekoa normaalista kiireellisessä tilanteessa, jos kyseessä on avunanto Suomen ja EU-maiden tai Pohjoismaiden välillä. Tällainen menettely ei lähtökohtaisesti voisi koskea sotilaallisin voimakeino annettavaa apua. Poikkeuksena mainitaan tilanne, jossa nopea apu on välttämätöntä suurta ihmismäärää tai valtakunnan turvallisuutta välittömästi uhkaavassa tilanteessa.

Niilo Simojoki / STT
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomelle-halutaan-mahdollisuus-paattaa-myos-sotilasavusta/2234348
 
Tosin olen eri mieltä Kanervan uhkakuvista.

Jos jokin on muuttunut niin nimenomaan se, että mielestäni riski yksittäiseen maahan kohdistuvasta riskistä on päinvastoin olennaisesti alentunut. Virolla toki NATO; joten jos Putin haluaisi kevyesti testata nimenomaan EU-turvatakuita pienillä vihreillä miehillä, niin pelottavalta näyttää vaihtoehdot.

Joko Ruotsi tai Suomi.

Näin juuri..

Itämeren alueelle ei ole missään vaiheessa tulossa isoa konfliktia. Ei ole edes näköpiirissä mitään sellaisia ristiriitoja jotka voisivat vaikuttaa siihen suuntaan. Alueen valtiot ovat puolustusliiton jäsenmaita jotka ovat 100 %:in varmuudella suojattuna. Toisekseen Venäjän osalta on sama tilanne. Puolustusliiton jäsenmaat eivät missään tilanteessa hyökkää Venäjän alueelle.

Ainoat maat (ja niistäkin vain tietyt osat) jotka voisivat joutua sotilaallisen uhkan kohteeksi ovat Suomi ja Ruotsi. Mahdollisen hyökkäyksen uhka aiheutuu käytännössä Venäjän sisäpoliittisesta syistä, missään tapauksessa ei siitä että Suomi tai Ruotsi uhkaisivat sotilaallisesti Venäjää

Venäjän sisäpolitiikkaan on luotu uhkakuvat NATO:n laajentumisesta sekä sotilaallisesta uhkasta Venäjää kohtaan. Näillä uhkakuvilla Putin ja hänen hallintonsa perustelee Venäjän taloudellisten realiteettien suhteen moninkertaisesti ylimitoitettua armeijan ja sotateollisuuden osuutta Venäjän valtion taloudessa. Putinin toimesta Venäjän armeijaa ja sotilaita on käytetty Venäjän hyökkäyksissä oman maansa alueella (Tsetsenia, Dagestan jne) sekä itsenäisiä naapurivaltioita kohtaan (Georgia, Ukraina). Venäjä myös miehittää itsenäisten valtioiden alueita (Moldovia, Krim jne.) sekä ylläpitää sotilastukikohtia monien muiden rajanaapureidensa alueilla (Valko-Venäjä, Kazakstan jne.) Kaikissa näissä sotatoimissa on tarkoituksena Venäjän vaikutusvallan lisääminen naapurivaltioiden alueella. Näitä hyökkäyksiä perustellaan Venäjän kansalaisille niiden aiheuttamalla uhkalla (liittyminen NATO:oon, EU:iin jne.) Venäjää kohtaan. Käytännössä kysymys on vain siitä että Venäjän haluaa estää niitä vahvistamasta itsenäistä valtiollista asemaansa.

Jos/kun Venäjä haluaa vahvistaa sotilaallista asemaansa Itämeren suunnalla sen ainoa vaihtoehto on edetä (ensi vaiheessa) Suomen alueella. Tämä on varmasti myös Venäjän yhtenä tavoitteena. Sen toteuttaminen käytännössä edellyttää kuitenkin sopivaa ja otollista kansainvälisen politiikan tilannetta.
Nykyisellä poliittisilla ja taloudellisilla toimillaan Venäjä tekee työtään omien tavoitteidensa edistämiseksi. Venäjä pyrkii monin tavoin eriyttämään maamme asemaa suhteessa muihin EU:n jäsenmaihin. Tämä näkyy mm. suomalaisten valtion yhtiöiden sitoutumisessa investoinneissaan Venäjälle, energia-ratkaisuissa, ns. lapsivaltuutetun toiminnassa, Venäjän pyrkimyksenä kahdenkeskisiin sopimuksiin Suomen kanssa..

Venäjän sotilaallisten sekä laajentumistavoitteiden osalta heille on äärimmäisen tärkeää pitää Suomi NATO:n ulkopuolella.

Mutta, suurin paradoksi tässä asiassa on se että Suomen ja Ruotsin mahdollinen puolustusliiton jäsenyys pakottaisi Venäjän tyytymään nykyiseen tilanteeseen Itämeren lisäksi koko Pohjois-Euroopan alueella.

Siis, Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys johtaisi käytännössä siihen että koko Pohjois-Euroopan sotilaspoliittinen asema rauhoittuisi ja vakiintuisi. Toki Venäjältä voisi tulla alkuunsa kritiikkiä mutta todellisuudessa sielläkin tiedetään, absoluuttisen varmasti, ettei NATO aiheuta pienintäkään uhkaa/vaaraa Venäjän alueelliselle koskemattomuudelle.

Ehkä tässä kokonaisuudessa onkin vaikeinta ymmärtää se että ratkaisu on liian yksinkertainen poliitikkojen ymmärrettäväksi.
 
Mitä enemmän mietin tätä, niin sitä enemmän pidän ajatuksesta. Poistaisi kerralla soutamisen ja huopaamisen Suomen NATO-jäsenyyden parissa. Sama koskisi Ruotsiakin.
Toisi mukavaa selkänojaa, jos voisi oikeasti luottaa siihen, että EU:n isot olisivat mukana kahinassa, jos meidän rajoilla tapahtuisi.
Mutta. Onko realistista olettaa, että luodaan rinnakkainen järjestelmä NATO:n kanssa?
Eli, mikä tämä puolustusunioni sitten käytännössä olisi? Joukkoja, jotka olisivat sekä NATO:n että puolustusunionin käytössä? Koska kahinan sattuessa Itämeren altaan ympärillä, eihän näitä kahta organisaatiota voi toisistaan erottaa.
 
Mitä enemmän mietin tätä, niin sitä enemmän pidän ajatuksesta. Poistaisi kerralla soutamisen ja huopaamisen Suomen NATO-jäsenyyden parissa. Sama koskisi Ruotsiakin.
Toisi mukavaa selkänojaa, jos voisi oikeasti luottaa siihen, että EU:n isot olisivat mukana kahinassa, jos meidän rajoilla tapahtuisi.
Mutta. Onko realistista olettaa, että luodaan rinnakkainen järjestelmä NATO:n kanssa?
Eli, mikä tämä puolustusunioni sitten käytännössä olisi? Joukkoja, jotka olisivat sekä NATO:n että puolustusunionin käytössä? Koska kahinan sattuessa Itämeren altaan ympärillä, eihän näitä kahta organisaatiota voi toisistaan erottaa.

Saksan pitäisi vaan ensin laittaa Bundeswehr iskukuntoon että tuo edes alkaisi kuulostaa realistiselta. Tämä taas merkitsisi sitä, että saksalaispoliitikkojen täytyisi olla valmiita ja halukkaita lisäämään asevoimien rahoitusta todella merkittävästi nykyisestä. Toisaalta, juuri kuten totesitkin, mitä mieltä Saksan olisi alkaa kehitellä jonkinlaista rinnakkaisjärjestelmää NATOlle, johon se on jäsenenä sitoutunut ? Tuskin pelkästään miellyttääkseen sotilaallisesti liittoutumattomia Ruotsia ja Suomea.
 
Ikävä kyllä EU:n turvatakuut ovat lähinnä huono vitsi. EU:n sekoilu pankkikriisin hoidossa ja turvapaikanhakijatulvan patoamisessa ei todellakaan vakuuta, ja nämä ovat vielä pieniä kysymyksiä sen rinnalla, mistä turvatakuissa on kysymys. EU kykenee antamaan "turvatakuina" teetä ja sympatiaa, mutta ei juuri muuta.
 
veli @Geronimo laittoi hyvän tutkielman liittyen aiheeseen
Eli ei resursseja. epärealistinen tehtäväkuva, päällekkäiset tehtävät ja vieläpä pelätään johtavan kohti liittovaltiota... Eipä hyvältä näytä.
Nyt Saksalta kaipaisi jotain konkreettista, että mitä heillä tarkalleen ottaen on mielessä. Ongelmallinen varmasti monella tapaa. Jos oletetaan, että puolustusunioni, mitä sitten tarkoittaakaan, oikeasti lisäisi Suomelle selkänojaa ja parantaisi turvallisuuttamme Venäjää vastaan, niin dilemma on siinä, että nousussa olevat EU-vastaiset äänenpainot torppaavat ajatuksen pelätessään liittovaltiokehitystä.
Vaan kun vahvasti veikkaan, että NATO:on Matti Vanhanen & Co ei meitä päästä, niin tässä olisi kiertotie vahvistaa puolustustamme. Me tarvitsemme joltain vahvalta lupausta ja sopimusta siitä, että saamme apua pahan päivän varalta.
Tässä mielessä on ikävää, kun/jos tästä tulee EU-vastaisten keppihevonen, ja vain siksi, koska EU.
 
Ikävä kyllä EU:n turvatakuut ovat lähinnä huono vitsi. EU:n sekoilu pankkikriisin hoidossa ja turvapaikanhakijatulvan patoamisessa ei todellakaan vakuuta, ja nämä ovat vielä pieniä kysymyksiä sen rinnalla, mistä turvatakuissa on kysymys. EU kykenee antamaan "turvatakuina" teetä ja sympatiaa, mutta ei juuri muuta.

EU:lta selkeästi puuttuu toimintakyky kriiseissä varsinkin sellaisessa tilanteessa, missä jäsenmaiden kesken on hiukankin erimielisyyttä siitä, miten kriisistä tulisi hankkiutua ulos.

Toki vaikea kuvitella, että yksikään jäsenmaa varsinaisesti sympatisoisi sitä, jos Venäjä hyökkää Suomen tai Ruotsin kimppuun, mutta panokset ja olosuhteet ovat muuten sellaisessa tilanteessa niin isot ja vaikeat, että yhteinen päätöksenteko sotilaallisesta avusta isolla todennäköisyydellä epäonnistuisi.
 
EU:lta selkeästi puuttuu toimintakyky kriiseissä varsinkin sellaisessa tilanteessa, missä jäsenmaiden kesken on hiukankin erimielisyyttä siitä, miten kriisistä tulisi hankkiutua ulos.

Toki vaikea kuvitella, että yksikään jäsenmaa varsinaisesti sympatisoisi sitä, jos Venäjä hyökkää Suomen tai Ruotsin kimppuun, mutta panokset ja olosuhteet ovat muuten sellaisessa tilanteessa niin isot ja vaikeat, että yhteinen päätöksenteko sotilaallisesta avusta isolla todennäköisyydellä epäonnistuisi.
Se on selvää, ettei nykyinen päätöksentekomalli toimi. Eihän se oikein toimi missään.
Krautti-puolustusministeri vihjaa uutisen perusteella keskustelukierroksesta, jossa ne jäsenmaat kertovat kiinnostuksestaan, joilla olisi halukkuutta hypätä puolustuskelkkaan. Saksa, Suomi, Puola, itäiset EU-maat lienevät mahdollisia. Pohditaanko kahden kerroksen mallia, osa sitoutuisi osa ei?
 
Se on selvää, ettei nykyinen päätöksentekomalli toimi. Eihän se oikein toimi missään.
Krautti-puolustusministeri vihjaa uutisen perusteella keskustelukierroksesta, jossa ne jäsenmaat kertovat kiinnostuksestaan, joilla olisi halukkuutta hypätä puolustuskelkkaan. Saksa, Suomi, Puola, itäiset EU-maat lienevät mahdollisia. Pohditaanko kahden kerroksen mallia, osa sitoutuisi osa ei?

Suomea lukuun ottamatta kaikki muut Keski- ja Itä-Euroopan valtiot ovat myös NATO:n jäseniä. Siksi lienee selvää että NATO pysyy pohjana EU:n yhteisille puolustusvoimille. Siitäkin huolimatta että NATO:n EU-jäsenmaat ottaisivat suuremman vastuun Euroopan sotilaallisesta puolustamisesta.

Suomikin joutuu varmasti tunnustamaan "väriä" vaikka toimittaisiin vain EU:n puitteissa. Olisihan se jotenkin ihmeellistä jos koko muu Eurooppa rakentaa puolustusvalmiutta Venäjää - ainoaa vihollistaan - vastaan. Samalla kun Suomi kieltäytyy tunnustamasta/sanomasta totuutta ääneen.

Toki onhan meillä aina niitä jotka pitävät Venäjää Suomen ainoana todellisena ystävänä.. Niitä löytyy näiltäkin sivuilta.
 
Suomea lukuun ottamatta kaikki muut Keski- ja Itä-Euroopan valtiot ovat myös NATO:n jäseniä. Siksi lienee selvää että NATO pysyy pohjana EU:n yhteisille puolustusvoimille. Siitäkin huolimatta että NATO:n EU-jäsenmaat ottaisivat suuremman vastuun Euroopan sotilaallisesta puolustamisesta.

Suomikin joutuu varmasti tunnustamaan "väriä" vaikka toimittaisiin vain EU:n puitteissa. Olisihan se jotenkin ihmeellistä jos koko muu Eurooppa rakentaa puolustusvalmiutta Venäjää - ainoaa vihollistaan - vastaan. Samalla kun Suomi kieltäytyy tunnustamasta/sanomasta totuutta ääneen.

Toki onhan meillä aina niitä jotka pitävät Venäjää Suomen ainoana todellisena ystävänä.. Niitä löytyy näiltäkin sivuilta.

Hyvä että otit tuon esiin sillä punamädättäjien joukkoon on tullut uusia jäseniä.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468466966689

Heinäluoma ihmettelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan militarisoitumista
”Puheet ovat aika lähellä sotaan valmistautuvan maan retoriikkaa.”
KOTIMAA 14.7.2016 16:41
Marko Junkkari

HELSINGIN SANOMAT


RONI REKOMAA / LEHTIKUVA
1468466971832

Eero Heinäluoma
Kuuntele
PORI. Sdp:n kansanedustaja Eero Heinäluoma ihmettelee suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun militarisoitumista.

”Uhkiin ja ongelmiin tarjotaan yhä useammin erilaisia sotilaallisia ratkaisuja”, Heinäluoma sanoo. Hänen mielestään kyseessä on iso ajatustavan muutos. Perinteisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä ovat olleet diplomatia ja poliittiset ratkaisut.


”Nyt puhutaan enemmän panssarivaunuista ja sotaharjoituksista”, Heinäluoma sanoo. Heinäluoma puhui ulko- ja turvallisuuspolitiikan militarisoitumisesta keskiviikkona Porin Suomi-Areenan paneelissa. HS haastatteli hänet aiheesta torstaina.

Heinäluoma kertoo havahtuneensa asiaan muutama viikko sitten, kun hänen 86-vuotias isänsä kummasteli ulko- ja tuvallisuuspoliittisen puhetavan muuttumista. ”Isäni kysyi, että sotaanko tässä valmistaudutaan.”

ISÄN KYSYMYS hätkähdytti. Onhan isä sodan kokenutta sukupolvea.

”Pysähdyin miettimään. Kieltämättä puheet ovat monin paikoin olleet aika lähellä sotaan valmistautuvan maan retoriikkaa”, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma korostaa, että Suomi ei ole missään nimessä valmistautumassa sotaan. Mutta puheet ovat poikkeuksellisen kovia.

Heinäluoman mukaan puhetavan muutoksen taustalla on Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja turvallisuustilanteen kiristyminen Itämeren alueella. Sotilasliitto Natoa ja mahdollista Nato-jäsenyyttä koskeva keskustelu on Heinäluoman mukaan ollut jo jonkin aikaa ylikierroksilla.

”Pitää muistaa, että Nato on sotilasliitto. Kun räätälin kanssa keskustelee, niin silloin puhutaan vaatteista. Suutarin kanssa puhutaan kengistä. Sotilasliitosta puhuttaessa puhutaan sotilaallisista ratkaisuista. Ja todellinen rauha vaatii kuitenkin diplomatiaa ja vuoropuhelua.”

HEINÄLUOMAN MUKAAN viime aikoina on nähty erinäisiä merkkejä siitä, että Venäjän ja lännen suhteissa voisi olla näkyvissä jonkinlaista lientymistä. ”Suomessa ei tätä jostain syystä ole juuri havaittu”, hän sanoo.

Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi heinäkuun alussa presidentti Sauli Niinistön Naantalissa. Heinäluoman mielestä tapaamisen merkittävin anti oli se, että Venäjä suhtautui myönteisesti Suomen ehdotukseen niin sanottujen pimeiden lentojen kieltämiseksi Itämeren alueella. Keskiviikkona asia oli Nato-Venäjä -neuvoston työlistalla.

Lentokoneiden transponderit lisäävät toki lentoturvallisuutta, mutta asian suurin merkitys on kuitenkin siinä, että Venäjällä on ilmeisesti halua jännitteiden lieventämiseen. Heinäluoman mukaan sovittelunhalu ei kuitenkaan juuri näkynyt suomalaisviestimien otsikoissa – pikemminkin niistä välittyi kuva uhkailusta.

Putin totesi, että jos Suomi liittyy Natoon, niin Venäjä siirtäisi joukkoja lähemmäksi Suomen rajaa. ”Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen”, Putin totesi.

”Suomessa pidetään hienona, että Venäjästä puhutaan nyt suoraan. Täytyy sitten varautua siihen, että naapurikin käyttää kysyttäessä samaa oikeutta”, sanoo Heinäluoma.

Heinäluoman mukaan Suomessa on vallalla jonkinlainen jälkisuomettuneisuuden kausi. Suomettuneisuuden aikaan ei itänaapurista kirjoitettu juuri mitään negatiivista. Heinäluoman mielestä tilanne on nyt kääntynyt päälaelleen: Venäjässä ei tahdota nähdä oikein mitään hyvää.

”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perinteisesti perustunut vuoropuheluun ja diplomatiaan. Niihin sen pitäisi ensisijaisesti pohjata edelleen”, Heinäluoma sanoo.
 
Suomea lukuun ottamatta kaikki muut Keski- ja Itä-Euroopan valtiot ovat myös NATO:n jäseniä. Siksi lienee selvää että NATO pysyy pohjana EU:n yhteisille puolustusvoimille. Siitäkin huolimatta että NATO:n EU-jäsenmaat ottaisivat suuremman vastuun Euroopan sotilaallisesta puolustamisesta.

Suomikin joutuu varmasti tunnustamaan "väriä" vaikka toimittaisiin vain EU:n puitteissa. Olisihan se jotenkin ihmeellistä jos koko muu Eurooppa rakentaa puolustusvalmiutta Venäjää - ainoaa vihollistaan - vastaan. Samalla kun Suomi kieltäytyy tunnustamasta/sanomasta totuutta ääneen.

Suomen jakomielitautisen turvallisuuspolitiikan masentava kuva on selkeästi esitetty Jukka Tarkan teoksessa "Venäjän vieressä - Suomen turvallisuusilmasto 1990-2012". Tarkka kirjoittaa mm. "Suomalaisen turvallisuusliturgian Nato-oppi säätää, että jäsenyys ei ole tarpeen näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Tämä arvio pysyy vakiona riippumatta siitä, miten tulevaisuushorisontti muuttuu silmiemme edessä,
ja millaisen tulevaisuuden uusi aika avaa." Vaikka huolestuttavat tosiasiat nähdään, teeskennellään, ettei niitä nähdä, koska niiden vaatimiin muutoksiin ei ole rohkeutta.

Tarkan ja monien muidenkin tutkijoiden näkemys on myös se, etteivät EU:n turvatakuut välttämättä edes koske Suomea, koska turvatakuita koskevaan päätösasiakirjaan kirjattiin Suomen vaatimuksesta (!) hämärä loppulauseke, jonka mukaan turvatakuut "eivät muuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuusuus- ja puolustuspolitikan erityisluonnetta". Tämä on tulkittavissa niin, että liittoutumattomien maiden kansallinen turvallisuuspolitiikka ajaa artiklassa määriteltyjen turvatakuuvelvoitteiden ohi. Tällöin EU:n turvatakuulauseke koskisi sellaisenaan vain niitä jäsenvaltioita, jotka ovat järjestäneet turvallisuusasiansa keskenään yhdenmukaisella tavalla, siis Naton kautta.

Suomen valtiojohdossa vaikuttaneet keskeisimmät päättäjät saavat kantaa tehdyistä ratkaisuista raskaan vastuun. Pahimmassa tapauksessa laiminlyönnit ja tehdyt typeryydet saattavat langeta maksuun hyvinkin pian
 
Hyvä että otit tuon esiin sillä punamädättäjien joukkoon on tullut uusia jäseniä.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468466966689

Heinäluoma ihmettelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan militarisoitumista
”Puheet ovat aika lähellä sotaan valmistautuvan maan retoriikkaa.”
KOTIMAA 14.7.2016 16:41
Marko Junkkari

HELSINGIN SANOMAT


RONI REKOMAA / LEHTIKUVA
1468466971832

Eero Heinäluoma
Kuuntele
PORI. Sdp:n kansanedustaja Eero Heinäluoma ihmettelee suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun militarisoitumista.

”Uhkiin ja ongelmiin tarjotaan yhä useammin erilaisia sotilaallisia ratkaisuja”, Heinäluoma sanoo. Hänen mielestään kyseessä on iso ajatustavan muutos. Perinteisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä ovat olleet diplomatia ja poliittiset ratkaisut.


”Nyt puhutaan enemmän panssarivaunuista ja sotaharjoituksista”, Heinäluoma sanoo. Heinäluoma puhui ulko- ja turvallisuuspolitiikan militarisoitumisesta keskiviikkona Porin Suomi-Areenan paneelissa. HS haastatteli hänet aiheesta torstaina.

Heinäluoma kertoo havahtuneensa asiaan muutama viikko sitten, kun hänen 86-vuotias isänsä kummasteli ulko- ja tuvallisuuspoliittisen puhetavan muuttumista. ”Isäni kysyi, että sotaanko tässä valmistaudutaan.”

ISÄN KYSYMYS hätkähdytti. Onhan isä sodan kokenutta sukupolvea.

”Pysähdyin miettimään. Kieltämättä puheet ovat monin paikoin olleet aika lähellä sotaan valmistautuvan maan retoriikkaa”, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma korostaa, että Suomi ei ole missään nimessä valmistautumassa sotaan. Mutta puheet ovat poikkeuksellisen kovia.

Heinäluoman mukaan puhetavan muutoksen taustalla on Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja turvallisuustilanteen kiristyminen Itämeren alueella. Sotilasliitto Natoa ja mahdollista Nato-jäsenyyttä koskeva keskustelu on Heinäluoman mukaan ollut jo jonkin aikaa ylikierroksilla.

”Pitää muistaa, että Nato on sotilasliitto. Kun räätälin kanssa keskustelee, niin silloin puhutaan vaatteista. Suutarin kanssa puhutaan kengistä. Sotilasliitosta puhuttaessa puhutaan sotilaallisista ratkaisuista. Ja todellinen rauha vaatii kuitenkin diplomatiaa ja vuoropuhelua.”

HEINÄLUOMAN MUKAAN viime aikoina on nähty erinäisiä merkkejä siitä, että Venäjän ja lännen suhteissa voisi olla näkyvissä jonkinlaista lientymistä. ”Suomessa ei tätä jostain syystä ole juuri havaittu”, hän sanoo.

Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi heinäkuun alussa presidentti Sauli Niinistön Naantalissa. Heinäluoman mielestä tapaamisen merkittävin anti oli se, että Venäjä suhtautui myönteisesti Suomen ehdotukseen niin sanottujen pimeiden lentojen kieltämiseksi Itämeren alueella. Keskiviikkona asia oli Nato-Venäjä -neuvoston työlistalla.

Lentokoneiden transponderit lisäävät toki lentoturvallisuutta, mutta asian suurin merkitys on kuitenkin siinä, että Venäjällä on ilmeisesti halua jännitteiden lieventämiseen. Heinäluoman mukaan sovittelunhalu ei kuitenkaan juuri näkynyt suomalaisviestimien otsikoissa – pikemminkin niistä välittyi kuva uhkailusta.

Putin totesi, että jos Suomi liittyy Natoon, niin Venäjä siirtäisi joukkoja lähemmäksi Suomen rajaa. ”Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen”, Putin totesi.

”Suomessa pidetään hienona, että Venäjästä puhutaan nyt suoraan. Täytyy sitten varautua siihen, että naapurikin käyttää kysyttäessä samaa oikeutta”, sanoo Heinäluoma.

Heinäluoman mukaan Suomessa on vallalla jonkinlainen jälkisuomettuneisuuden kausi. Suomettuneisuuden aikaan ei itänaapurista kirjoitettu juuri mitään negatiivista. Heinäluoman mielestä tilanne on nyt kääntynyt päälaelleen: Venäjässä ei tahdota nähdä oikein mitään hyvää.

”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perinteisesti perustunut vuoropuheluun ja diplomatiaan. Niihin sen pitäisi ensisijaisesti pohjata edelleen”, Heinäluoma sanoo.

”Uhkiin ja ongelmiin tarjotaan yhä useammin erilaisia sotilaallisia ratkaisuja”, Heinäluoma sanoo.

Niin no jos uhkana ja ongelmana on naapurimaan sotaisa käytös niin mitä sitten pitäisi tehdä? Ajaa armeija alas ja antaa Suomi neidon ottaa kuivana kakkoseen? Mennäänkö sodan alkaessa rajalle puhumaan diplomatiaa ja vuoropuhelua. Entä jos sieltä ammutaan takaisin? Ryömitäänkö tulessa vihollisen luo diplomatian pyhä paperinpala ja kynä kädessä?

Voi prkeleen vittu mitä porukkaa tuonne hallintoon on äänestetty. :(

Venäjässä ei tahdota nähdä oikein mitään hyvää.
Mitä hyvää siinä muka on? Minä en tiiä muita kuin halpaa viinaa, halpaa tupakkaa ja halpaa bensaa.

Infra on yhtä sotkua ja ei ole ymmärretty vielä että muta ei ole hyvä tienpohja saatikka päällyste. Ihmettelen myös miten ne harmaan ahdistavat sovjet betoniblokit on vielä edes pystyssä. Hallinto on mätä lappuliisasta presidenttiin ja korruptio rehottaa. Kun joukkoon lisätään parit valloitussodat naapurimaita vastaan ja sotilaallinen varustautuminen(varsinkin kun Euroopassa muut maat leikkasi armeijoitaan rankalla kädellä) niin on todella vaikea nähdä Venäjässä mitään hyvää.

Venäjän jännityksen lieventämiseen suhtaudun yhtä epäilevästi kuin sen "humanitääriseen apuun" itä-Ukrainassa. Juonia ja lisää juonia. Katotaan vaan niin kaiken tarkoitus on saada meiltä pasmat sekaisin kun Putlerin vaatimukset Itämereen tulee julki. Turvallinen käytävä Kaliningradiin ois mun veikkaus ja se vois kirpasta..
 
Back
Top