Mietippäs jos hankitaan vaan yksi kone, sitten se vasta halpaa onkin... Tai jos ei hankita yhtään niin sitten on ILMAISTA!
Kaikkea sitä täälläkin tarvii lukea...
Ylitulkitseekohan veli
@Ressu70 pessimistin tekstiä?
Toivon 72 konetta parasta mallia, mutta todennäköisesti siitä jäädään jälkeen. Optimistisesti ajateltuna nykymäärä voitaisiin ehkä ylläpitää, mutta jonkin verran nykyistä pienempi konemäärä on täysin mahdollinen lopputulos. Itse asiassa 48 konetta ei olisi edes mitenkään erityisen vähän. Suomi painisi edelleen kokoaan suurempien sarjassa.
Tarkastellaan asiaa historiallisesti:
1. Hornetia hankittaessa ei saatu haluttua määrää. Koneita piti hankkia 67 kpl. Rahat riittivät vain 64 koneeseen.
2. Hornetiakin hankittaessa piti tulla erillisrahoitus, mutta lopulta rahat jouduttiin kaivamaan puolustusbudjetista. Tällä kertaa vastaava manööveri tarkoittaisi konemäärän niin radikaalia putoamista, että jonkinasteinen lisärahoitus on todennäköinen, mutta lisärahoituksen toteutuminen 10 miljardin suuruisena on jälleen optimistinen odotus.
Hornet-kaupan kokonaisarvo oli 3274 miljoonaa dollaria silloisessa rahassa (
Yle). Yksi kone, kaikkine tilpehööreineen (aseet, huoltotarvikkeet, koulutukset jne.), maksoi siis melko tarkkaan 50 miljoonaa dollaria. Hornetin fly-away hinta oli tiettävästi 28 miljoonaa dollaria (
analyysitoimisto), yksikköhinta 29 miljoonaa dollaria vuonna X (
USN) ja yksikköhinta koko ohjelman osalta 39,5 miljoonaa dollaria FY98 (
FAS). Jos tehdään hyvin karkea arvio, että pelkkä kone maksoi 30 miljoonaa dollaria ja rojut 20 miljoonaa dollaria lisää per kone, niin koneen hinta pitää kertoa kertoimella 1,67, jotta päästään lähelle kaupan kokonaisarvoa per kone.
Jos Typhoon maksaa 90 miljoonaa euroa pelkältä koneelta, niin kaupan kokonaisuudessa hinta per yksi kone nousee n. 150 miljoonaan euroon. Ostetaanko 64 konetta? 9,6 miljardia, kiitos, maksatteko lisärahoituksella?
Tuon kokoinen lisärahoitus on äärimmäisen optimistista ajattelua. Haarukan alapäästä oleva lisärahoitus, kuusi miljardia, voi olla jopa melkein realistinen, mutta mihin se sitten riittää? Konemäärä putoaa helposti 40-50 haarukkaan, riippuen ostettavasta konetyypistä (halpa vai kallis).
Puolustusbudjetista voidaan toki teoriassa ammentaa lisää. Materiaalihankinnat ovat vakiintuneet 500 miljoonan euron vuositasolle. Irroitetaan se summa seitsemän vuoden ajan (2025-2031) yksinomaan konehankintaan ja samalla muista toiminnoista leikataan muutama sata miljoonaa, jotta välttämättömimpiin muihin hankintoihin riittäisi edes hiluja. Tällöin käytettävissä olisi 3,5 miljardia puolustusbudjetin raameista.
Puolustusbudjetista maksamisella on vain se ikävä piirre, että tällöin maavoimat käytännössä lopetetaan. 2020-luvulla käsiin vanhenee suuri määrä kalustoa. Sergeit, 122 mm tykit, Paseja, kuorma-autoja, telakuorma-autoja, neuvostoperäisiä vaunuja (MT-LB ja BMP-1:n alustalle rakennetut erikoisvaunut tulevat mieleen), pst- ja it-ohjuksia (Spike, TOW, Bolide, Stinger (hankittiin käytettyinä ja
ohjuksille tehty päivitys antoi elinikää 10 vuotta lisää), vanhimmat NLAW:t), viestikalustoa, tutkia... Jos maavoimien hankinnat vedetään minimiin 2020-luvun jälkipuoliskolla, niin 2030 maavoimista voi olla jäljellä lähinnä KARJPR, 2xMEKTSTOS ja 1-2 Alueellista Prikaatia (riippuen PORJPR:n kohtalosta).
3. Poliittisesti mikään ei ole muuttunut. Venäjä on aina ärhennellyt. 90-luvullakin oli Zirinovskit villine ideoineen, ja jopa juoppo Jeltsin onnistui aloittamaan sodan. Ukraina ei selkeästikään pelota suomalaisia poliitikkoja, he suhtautuvat asiaan kylmänviileästi, kuten aina. Muutenhan meillä olisi jo täysi yhteiskunnan militarisointi meneillään, mutta eipä vain ole.
4. Suomi on taloudellisesti huonommassa jamassa kuin viimeksi. Valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on lisääntynyt selkeästi (statistiikka
1 ja
2). Keväällä 1992 oltiin luultavasti vajaassa 30 prosentissa bruttokansantuotteesta, nyt valtionvelka on jo 45 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Olisiko pilotti innostunut liikaa ja koittanut normaalia matalampaa silmukkaa? Meren yläpuolella kun ei ole vaaraa rysähtää kenenkään niskaan. Melkoiselta mokalta tuo kuitenkin näytti. Onneksi ei Helsingissä nähty vastaavaa, kun RAF:n Typhoon esiintyi, sekin meren yläpuolella.
