Eurofighter Typhoon

Jep, tuo Wiredin viittaama artikkeli on yksi tämän aiheen lähteistä vuosien takaa; ihan hyvää luettavaa. Insinöörien juttu insinööreille : ) (ehjä linkki artikkeliin on https://spectrum.ieee.org/semiconductors/design/the-hunt-for-the-kill-switch/0)

Ja ettei jotkut lokeroivat vitsiniekat lokeroi vahingossa lisää, mainittakoon että artikkelin päähavainto on epäily ranskalaisen elektroniikan tappokytkimestä. Se vaikuttaa oman suosikkini Rafalen hankittavuuteen. Jos kytkin on rautatasolla, sitä voisi olla hyvin vaikea löytää, vaikka Dassaultin lupauksen mukaisesti saataisiin lähdekooditkin.

Mainitsemasi kontrapointit ovat ihan hyviä. Iranin mainitsin sen takia, että ne eivät estäneet Irania pitämästä Tomcateja lentokunnossa ja aseistettuina tähän päivään asti. F-14 & AIM-54 oli myyntihetkellä kaikkesthienointa mitä Amerikalla oli tarjota. Poliittisella koneistolla ei ollut hajua kuinka ohuella pohjalla shaahin valta olikin, ja havainto sattui todella pahasti. Muistamme, että kaikki Tomcatit oli tarkoitus tuhota vuonna 2006, jotta museoihin ei päätyisi osia joita Iran voisi varastaa. Kipeä juttu edelleen. Koneiden myyjällä on pitkä muisti ja käsky kytkimestä on saattanut olla voimassa hyvin pitkään, jos sellainen on. Nyt kaikille koneille rakentunut logistiikkaketju täydentää sitä hyvin, mutta ei tee sitä tarpeettomaksi, jos sellainen on aiemmin päätetty haluta.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, F-14:n ajoista ollaan vain siirrytty siihen, että suorituskyky tehdään pitkälti ohjelmistoilla. Verkotutaan keskenään ihan eri malliin. Jos kehitys lopahtaa niin huonosti käy. F-14:n saa pidettyä lentokunnossa helpommin.
 
No ei se noinkaan ihan mene. Softa mahdollistaa helpomman päivittämisen, uudet integraatiot jne. Mutta ei saman kyvykkyyden ylläpitäminen sinänsä mitenkään vaadi softan kehittämistä, eli kyllä ne koneet lentokunnossa saa pidettyä. Hiljalleen ne jäävät kehityksestä jälkeen, mutta niin ovat jääneet ne Tomcatitkin.

Tappokytkimistä on huhuiltu vähintään DX-hankinnasta lähtien. Niiden piilottaminen koneeseen ei oikeasti ole se suurin ongelma, suurin ongelma on rakentaa luotettava, turvallinen ja huomaamaton linkki jolla sen saa aktivoitua. Se on suurin syy miksen pidä moisen kytkimien olemassaoloa kamalan todennäköisenä.
 
Jep, tuo Wiredin viittaama artikkeli on yksi tämän aiheen lähteistä vuosien takaa; ihan hyvää luettavaa. Insinöörien juttu insinööreille : ) (ehjä linkki artikkeliin on https://spectrum.ieee.org/semiconductors/design/the-hunt-for-the-kill-switch/0)

Ja ettei jotkut lokeroivat vitsiniekat lokeroi vahingossa lisää, mainittakoon että artikkelin päähavainto on epäily ranskalaisen elektroniikan tappokytkimestä. Se vaikuttaa oman suosikkini Rafalen hankittavuuteen. Jos kytkin on rautatasolla, sitä voisi olla hyvin vaikea löytää, vaikka Dassaultin lupauksen mukaisesti saataisiin lähdekooditkin.

Mainitsemasi kontrapointit ovat ihan hyviä. Iranin mainitsin sen takia, että ne eivät estäneet Irania pitämästä Tomcateja lentokunnossa ja aseistettuina tähän päivään asti. F-14 & AIM-54 oli myyntihetkellä kaikkesthienointa mitä Amerikalla oli tarjota. Poliittisella koneistolla ei ollut hajua kuinka ohuella pohjalla shaahin valta olikin, ja havainto sattui todella pahasti. Muistamme, että kaikki Tomcatit oli tarkoitus tuhota vuonna 2006, jotta museoihin ei päätyisi osia joita Iran voisi varastaa. Kipeä juttu edelleen. Koneiden myyjällä on pitkä muisti ja käsky kytkimestä on saattanut olla voimassa hyvin pitkään, jos sellainen on. Nyt kaikille koneille rakentunut logistiikkaketju täydentää sitä hyvin, mutta ei tee sitä tarpeettomaksi, jos sellainen on aiemmin päätetty haluta.
Iranin kohdalla taisi viedä vuosia, ellei vuosikymmeniä että saivat rakennettua kyvyn ylläpitää F14 laivastoaan.
Ainakin jossan vaiheessa lentäviä koneita oli yksittäiskappaleita. Sittemmin tilanne on käsittääkseni parantunut.
 
Muistamme, että kaikki Tomcatit oli tarkoitus tuhota vuonna 2006, jotta museoihin ei päätyisi osia joita Iran voisi varastaa. Kipeä juttu edelleen.
Mukana on ehkä hieman urbaania legendaa.
F-14 oli todella työläs huoltaa ja varsin onnettomuusherkkä. Molempien osalta siirtymä Super Hornetiin oli iso loikka, vaikka sinänsä tilastoarvoissa suorituskyky laski.

Esim. tässä on yksi nopeasti vastaan tullut SH-kuskiksi esittäytyvän mielipide asiaan:

Laitetaan myös mukava tarina perään:
 
Viimeksi muokattu:
Mukana on ehkä hieman urbaania legendaa.
No jaa, oli se ihan totinen projekti, vaikka ne toki ovatkin "... maybe the equivalent of Chevrolets in Cuba. They become relics of a past era,"

https://www.deseretnews.com/article/680195918/US-to-shred-F-14s-deny-Iran-any-parts.html
When it retired the F-14 last fall, the Defense Department intended to destroy spare parts unique to the Tomcat but sell thousands of others that could be used on other aircraft. It suspended sales of all F-14 parts after The Associated Press reported in January that buyers for Iran, China and other countries had exploited gaps in surplus-sale security to acquire sensitive U.S. military gear, including F-14 parts.
Snodgrass said only key computers were taken out and ejection systems disabled on planes delivered to museums in past years. This year, when an F-14 went on display at a Miami museum, virtually everything was removed, leaving only a shell, said Snodgrass, now of St. Augustine, Fla.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, käytöstä poistetut Tomcatit tuhottiin ettei niitä valuisi kauppasaarron alla olevaan maahan.
Vähän eri asia kuin vihjata, että Tomcatit poistettiin käytöstä Iraniiin liittyvistä syistä.
 
Koitin tässä lueskella, että minkälaisilla hinnoilla 64 Eurofighter Typhoonia olisi meille.


Saudi Arabialle myytiin 72 Eurofighter Typhoonia hintaan 4.43 miljardia Britannian Puntaa vuonna 2007, mikä nykypäivänä vastaa 6.11 miljardia puntaa, josta saa vähentää yhdeksäsosan 64 koneeseen pudottaessa määrää, eli hinta olisi 5.43 miljardia puntaa, eli Säästöpankin valuuttamuuntimen mukaan noin 6.37 miljardia euroa.

Ja F-35 on myös 64 kappaleella siinä 7 miljardin euron tienoilla, kun extrapoloi esim. Belgian ja Alankomaiden kaupan hintaa 64 hävittäjän kokoluokkaan skaalaten, ja samaten Gripen on luultavasti siinä 7 miljardin tienoilla ja samaten Super Hornet.

Tämä jättää Rafalen inhottavaan loukkuun, kun katsoo heidän Intian sopimustaan esim, josta miinustettuna Intiaa varten tehdyt modaukset, hintaa jäi vielä 6 miljardia euroa 36 koneelle, eli täysi 64 konetta vaatisi jo yli 10 miljardia euroa. Joten eiköhän peli ole pelattu Rafalen osalta, ja valinta tapahtuu joko F-35:n, Gripenin, Eurofighterin tai Super Hornetin väliltä.
 
Rafalen ja Eurofighterin yksikköhinnat ovat yleensä olleet kai suht tasoissa. Intian kaupassa Rafalen yksikköhinnaksi mainittiin €91.7 miljoonaa. Varaosiin meni lisäksi 1.8 miljardia, aseisiin 700 miljoonaa ja muuhun huoltoon 350 miljoonaa. Eurofighterin yksikköhinnaksi on kerrottu "noin 90 miljoonaa euroa".

Vrt. Eurofighterin sopimukset muiden arabimaiden kanssa. Kuwaitin sopimus 28 koneesta oli lähes 8 miljardia euroa. Qatarin 24 koneen tilaus oli lähes yhtä paljon.

Intian kauppa skaalattuna 64 koneelle ilman intialaisten kustomointeja olisi noin 11 miljardia euroa. Aika kalliilta vaikuttaa, mutta tarpeet voi olla vähän erit.
 
Hävittäjähankkeiden hinnat vaihtelevat ostavien maidenkin mukaan. Siivet väitti että Super Hornetin myyntihinta on vaihdellut 88 milj. USD - 211 milj. USD välillä, USN:n saadessa koneensa halvimmalla. Eurofighterin myyntihinta olisi kuulemma ollut keskimäärin 146 miljoonaa euroa viime vuodet. Tiedä sitten lähteitä noille.

Paljonhan noissa sopimuksissa on eroja integrointien ja kouluttamisen osaltakin.
 
Surullinen tapaus. Toivottavasti tilanne selviää ja siitä otetaan opiksi. Vaihdetaanko muuten vahinkojen tietoja eri maiden kesken samoin kuin siviili-ilmailussa?
 
Kuulostaa kovasti lähtötiedot samalta kuin Perhossa 2013. Kolme konetta, kaksi törmää yhteen, toisen tuhoutuneen koneen lentäjä pelastuu, toinen kuolee, kolmannen lentäjä ilmoittaa tapahtuneesta. Ehkä aikanaan saadaan lukea, mitä siellä harjoiteltiin...
 
Mahtaakohan tuo vaikuttaa Saksan ilmapuolustusvalmiuteen suurestikin? Käsitykseni mukaan Eurofightereitä ei ainakaan pari vuotta sitten ollut kovin paljon lentokunnossa, joten kahden koneen menetys voisi olla isokin ongelma. Vähintäänkin jostain kirstun valepohjan alta pitää nyt kaivaa vielä pennoset muutaman lisäkoneen saamiseksi lentokuntoon.
 
Mahtaakohan tuo vaikuttaa Saksan ilmapuolustusvalmiuteen suurestikin? Käsitykseni mukaan Eurofightereitä ei ainakaan pari vuotta sitten ollut kovin paljon lentokunnossa, joten kahden koneen menetys voisi olla isokin ongelma. Vähintäänkin jostain kirstun valepohjan alta pitää nyt kaivaa vielä pennoset muutaman lisäkoneen saamiseksi lentokuntoon.

Taitaa olla enemmän suhteellista ja standardeista juontuvaa tuo saksalaisten valmius. Saksalainen kone ei ole valmis, jos sen yhdessä järjestelmässä on pieniä ongelmia. Eihän niillä olisi lentäjiäkään kuin muutama, jos 98% fleetistä olisi pysyväisluontoisesti maassa.

Tuossa BusinessInsiderin juttu aiheesta. Vain neljä konetta on käytettävissä, koska enempään ei ole ilmataisteluohjuksia. Haloo! Entä pommitustehtävät tai liittolaisten toimittamat ohjustäydennykset?

Samoin DASS-järjestelmän rasvanipassa on/oli ongelma. Seuraus: ilman ko. järjestelmää koneet eivät voi lähteä tehtävään, käytettävissä olevia koneita on siksi vain n. 10. Haloo! Saman luokan ongelma kuin että lentäjällä on nuha. Siis onhan se haitta ja riski, mutta jos isänmaan etu on kyseessä eikä ole ketään muutakaan lentämään ko. konetta, niin ehkä riski on ottamisen arvoinen...

 
Back
Top