Euroopan tuleva turvallisuusjärjestys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raveni
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mites teillä ajatus menee? Mä en pääse irti ajatuksesta että 5 vuoden sisällä Eurooppa (Suomi) ottaa lopulta mittaa ryssän kanssa.
Onko se pään laittamista pensaaseen jos tällaisesta EI puhuta avoimesti?

.

Todennäköisesti sisäisesti heikoin on maali. En kyllä julistaisi 5.artiklaa kuolleeksi, minusta se on hulvatonta liioittelua. Nato-valtio suoran hyökkäyksen kohteena... En usko. Mutta artikloita laukaisemattomia tekoja tulee ja on jo tullutkin. Kaikkea tuskin tulee edes tietoomme.

Sisäisestä koheesiosta ja sotilaallisesta suorituskyvystä huolehtiminen ovat ykkönen.

Turvallisuusympäristöstä vastaavia ei käy kateeksi. Tosin oikeasti sitkeimmän ja kovimman perälaudan on muodostuttava kansalaisista. 5.6 miljoonainen kansa ei voi tuudittautua pelkästään senkään varaan, että luotetaan kritiikittömästi virkakuntaan. Asiallinen pohdinta ja kritiikkikin ovat paikallaan.
 
Mitäs arvon raati on mieltä? Kuinkas 5. artikla, jos hyökkäys ko. valtiovaltaa kohtaan kohdistuukin "sisäisten" levottomuuksien kautta?
 
Mutta miten helposti se laukeaa? Ryssällä on takuuvarmasti mielessä testata se tavalla tai toisella seuraavan kolmen vuoden aikana.
Onhan näitä ennakkotapauksia jo. Dynamiitilla varustetut sabotöörit eivät laukaise viidettä artiklaa.
5 artikla on pelote konventionaalista sotaa vastaan. Jos vihollinen kiertää tuon ja tukeutuu epäsuoriin menetelmiin niin se on tehnyt tehtävänsä.

Mitäs arvon raati on mieltä? Kuinkas 5. artikla, jos hyökkäys ko. valtiovaltaa kohtaan kohdistuukin "sisäisten" levottomuuksien kautta?
Ei laukea mutta tätä peliä voi pelata kaksikin. Sitäpaitsi tiedustelutietojen jakaminen terojen suhteen on jo olemassa.
Herrasmiesmäisesti pitää vain jättää kysymättä miten helvetissä ulkomainen tiedustelupalvelu on löytänyt kyseisen solun?
 
Todennäköisesti sisäisesti heikoin on maali.
...Ruotsi? Baltian maista Virolla ja Latvialla on huomattavat isovenäläiset viidennet kolonnansa, mutta myös aloitekykyä ja sekä poliittisen että ruohonjuuritason tahtoa kaikenlaisen hybridihämmennyksen torjuntaan, mikä Ruotsista puuttuu. Ruotsissa on niin paljon epämääräistä väkeä ja sisäisiä ongelmia, että sinne solahtaa riittävästi operatiiveja, ja kyky ja tahto puuttua ainakin hybridihämmennykseen on heikko. Toki olemmehan mekin Suomessa jättäneet ne rautahousut vain säärisuojiksi, näin kuvainnollisesti, mutta meillä on kuitenkin enemmän sekä kykyä että kaikilla portailla tahtoa puuttua asiaan kuin Ruotsilla.

Ruotsia toki suojaa meri välissä, mutta se ei suojaa tältä viime vuosikymmenellä muodikkaaksi nousseelta hybridisodankäynniltä, eli käytännössä erikoisjoukkojen avulla tehdyltä sabotaasilta ja jopa vallankaappaustyyppisiltä tai muilta vastaavilta valtiojärjestystä kohtaan suunnatuilta yrityksiltä. Tähän mukaan hämmentämään jokin sotaväen osasto suotuisassa vaiheessa, niin jo ollaan sellaisessa solmussa, että... Suomella uskon olevan riittävän aloitekyvyn ja lainsäädäntötaustan puuttumiseen, mutta Ruotsista en osaa sanoa. Vaikka Ruotsi on havahtunut sotilaallisen maanpuolustuksensa ongelmakohtiin, niin sisäisen turvallisuuden kysymyksiin puuttuminen loistaa yhä poissaolollaan.
 
...Ruotsi? Baltian maista Virolla ja Latvialla on huomattavat isovenäläiset viidennet kolonnansa, mutta myös aloitekykyä ja sekä poliittisen että ruohonjuuritason tahtoa kaikenlaisen hybridihämmennyksen torjuntaan, mikä Ruotsista puuttuu. Ruotsissa on niin paljon epämääräistä väkeä ja sisäisiä ongelmia, että sinne solahtaa riittävästi operatiiveja, ja kyky ja tahto puuttua ainakin hybridihämmennykseen on heikko. Toki olemmehan mekin Suomessa jättäneet ne rautahousut vain säärisuojiksi, näin kuvainnollisesti, mutta meillä on kuitenkin enemmän sekä kykyä että kaikilla portailla tahtoa puuttua asiaan kuin Ruotsilla.

Ruotsia toki suojaa meri välissä, mutta se ei suojaa tältä viime vuosikymmenellä muodikkaaksi nousseelta hybridisodankäynniltä, eli käytännössä erikoisjoukkojen avulla tehdyltä sabotaasilta ja jopa vallankaappaustyyppisiltä tai muilta vastaavilta valtiojärjestystä kohtaan suunnatuilta yrityksiltä. Tähän mukaan hämmentämään jokin sotaväen osasto suotuisassa vaiheessa, niin jo ollaan sellaisessa solmussa, että... Suomella uskon olevan riittävän aloitekyvyn ja lainsäädäntötaustan puuttumiseen, mutta Ruotsista en osaa sanoa. Vaikka Ruotsi on havahtunut sotilaallisen maanpuolustuksensa ongelmakohtiin, niin sisäisen turvallisuuden kysymyksiin puuttuminen loistaa yhä poissaolollaan.

Välillä uutisointi ns. Jengisodista panee miettimään. Pirunmoista meininkiä. Onko aktiviteetti vain uusruotsalaisten omista lähtökohdista kumpuavaa edes. Jengipomot asuvat kuka missäkin pitkin maailmaa ja johtavat ryhmiä.
 
Olen viimeaikoina reissailut Puolassa ja yllättynyt, että myös Ukraina-Puola suhdekin ei ole aivan ongelmaton.
Ei ole nyt kovin muodikasta muistella ukrainalaisten tekemiä joukkomurhia, joiden uhreiksi joutui toisen maailmansodan aikana vähintäänkin kymmeniätuhansia puolalaisia. Tätä oli edeltänyt jo koko maailmansotien välisen ajan kestänyt vihanpito väkivaltaisuuksineen. Joten ongelmaton ei historia näilläkään kansoilla ole.
 
Ei ole nyt kovin muodikasta muistella ukrainalaisten tekemiä joukkomurhia, joiden uhreiksi joutui toisen maailmansodan aikana vähintäänkin kymmeniätuhansia puolalaisia. Tätä oli edeltänyt jo koko maailmansotien välisen ajan kestänyt vihanpito väkivaltaisuuksineen. Joten ongelmaton ei historia näilläkään kansoilla ole.
Toisaalta Puola osallistui into pinkeänä Tsekkoslovakian jakoon keväällä 1939 ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin Saksa sitten hyökkäsi Puolaan. Puolakaan ei ollut pulmunen...
 
Toisaalta Puola osallistui into pinkeänä Tsekkoslovakian jakoon keväällä 1939 ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin Saksa sitten hyökkäsi Puolaan. Puolakaan ei ollut pulmunen...
Ei tuolla pulmusia ollutkaan. Itävalta-Unkarin ja Venäjän keisarikuntien hajoamistuotteina syntyneiden valtioiden rajanvedot eivät tyydyttäneet täysin oikein mitään osapuolta. Äärinationalismi rehotti lisäksi melkein jokaisessa maassa, ja naapureihin suhtauduttiin vihamielisesti.
 
Naton ex-pääsihteeri Rasmussen sanoo, että neljä prosenttia pitäisi olla hyvinvointivaltioiden uhallakin.

What It Means for Europe to Fend for Itself​


Apr 22, 2025 Anders Fogh Rasmussen

For too long, Europe has relied on cheap Russian energy, cheap Chinese goods, and cheap American security and technology. Now that this naive dependency is no longer an option, Europeans must be open and honest about what it will take to defend their values and interests in a dangerous new world.

COPENHAGEN – The US-led global order as we have known it is gone. As the tectonic plates of geopolitics continue to shift beneath us, the challenge for Europe is to keep its institutions alive and prevent the world from returning to an era of might makes right – where power accrues to strongman leaders in Washington, Moscow, and Beijing.

Rising to this challenge requires a fundamental reconsideration of long-held assumptions and beliefs. Clinging to old orthodoxies is not an option. Europeans cannot preserve democracy and our way of life with soft power alone. We must dispense with entrenched taboos and relearn the language of hard power. That is the only way to deter and defend against those who directly threaten our values and interests.

Yes, since US President Donald Trump’s return to power, hundreds of billions of euros in new spending have been earmarked for defense. But these commitments are not enough. Spending 2% of GDP on defense was a reasonable ambition for NATO in 2014, when the United States still played the role, however reluctantly, of global policeman. But those days are gone. Merely to keep pace with Russia’s military development, Europe must at least double its investment in defense. Indeed, I would go much further and say Europe should aim for 4% by 2028. Incoming German Chancellor Friedrich Merz and Polish Prime Minister Donald Tusk’s ambitions for their own countries must be replicated across the continent.

Bigger armies and more equipment will deter direct attacks, but guns and tanks are only one part of the equation. If Europe’s extra spending is confined to military procurement, it will miss an opportunity to spark its own high-tech revolution. Technological innovation is what underpins US and Chinese hard power. From AI and quantum computing to critical infrastructure and biotech, Europe is at risk of ossifying as the major powers sprint further ahead. In this scenario, our strategic dependencies on the US and China would only increase.

To defend the rules-based system, we must rethink the composition of our community. While old formats like the G7 can still serve an important purpose, we will need new ways of convening like-minded democracies. A coalition of such democracies – a D7 – can build new tools to promote open trade and economic cooperation, defense partnerships, intelligence-sharing, and access to critical minerals. They can even create new security arrangements that cover both cyber-kinetic attacks and economic coercion by major powers, akin to an economic version of NATO’s Article 5 mutual-defense provision.

To that end, the European Union should work closely with traditional partners – like the United Kingdom – and seek even closer relations with Canada, Japan, South Korea, New Zealand, and Australia. It also should explore new ways to collaborate with India, a democracy whose GDP has doubled in the past decade, putting it on track to become the world’s third-biggest economy before the end of this decade. The point is not to replace America, but to ensure that Europe will remain resilient with or without US support.

For too long, Europe has relied on cheap Russian energy, cheap Chinese goods, and cheap American security and technology. But this naive dependency is no longer an option. In addition to mobilizing fiscal resources for defense and technology, Europe also must forge a new social contract.

Though we should not abandon what makes us European, we do need to revisit some tenets of the old welfare state. Freedom is not free. European leaders must be honest and open about the challenge we face, and about what it requires of us. The solutions will not all be popular, but we must remember that we have entered an era of crisis. Europeans must be equipped with the skills and resources to fend for themselves. We can learn a lot from the Ukrainians and the Taiwanese about building resilience and paying the price for freedom.

Each year, I convene the Copenhagen Democracy Summit under my Alliance of Democracies Foundation. When I created the Foundation in 2017, it was my long-held belief that the US would and must remain at the center of a global democratic alliance. Now, we must prepare for a world in which America is not only unreliable but even adversarial and expansionist.

New circumstances demand new strategies. Defending democracy is not a spectator sport. We will have to make some sacrifices, because the alternative is unimaginably awful. Europe has an opportunity to assume the mantle of leader of the free world. Our descendants will not forgive us if we fail to seize it.


Anders Fogh Rasmussen

Writing for PS since 2002

21 Commentaries​


Anders Fogh Rasmussen, a former NATO secretary-general (2009-14) and former prime minister of Denmark, is Founder of the Alliance of Democracies Foundation.
 
Australialaiselta Perunilta taas kerran mainio videopläjäys, tällä kertaa aiheena "kuinka korvata US-joukot Euroopassa".

Kommentoi mm. että lähes kaikki ml. eurooppalaiset yliarvioivat jenkkisotilaiden määrän Euroopassa. Kovinta kärkeä US Armyllä on Euroopassa kokonaiset viisi prikaatia eli Brigade Combat Teamiä. Uutiset mahdollisista joukkojen vähennyksistä ovat olleet n. 10 tuhatta sotilasta, mikä palauttaisi tilanteen kymmenisen vuotta taaksepäin, jolloin täällä oli kolme vakituista BCT:tä. Ei siis mikään maailman loppu lainkaan, huomioiden miten monet maat nyt palauttavat kykyjään.

Sama koskee USAAF:in läsnäoloa hävittäjälaivuiden osalta, niitäkin taisi olla viisi tai kuusi laivutetta. Osa näistäkin voitaisiin siirtää pois, ilman että se näkyisi missään.

Toki sitten poliittinen viesti, jos jenkit osittain tai kokonaan vetäytyvät Euroopasta. Tokkopa. Ovathan Euroopan tukikohdat oleellisia myös jenkkien kyvylle toimia myös Lähi-idässä ja Afrikassa.

Tässä linkki videoon, katselusuositus:

 
Australialaiselta Perunilta taas kerran mainio videopläjäys, tällä kertaa aiheena "kuinka korvata US-joukot Euroopassa".

Kommentoi mm. että lähes kaikki ml. eurooppalaiset yliarvioivat jenkkisotilaiden määrän Euroopassa. Kovinta kärkeä US Armyllä on Euroopassa kokonaiset viisi prikaatia eli Brigade Combat Teamiä. Uutiset mahdollisista joukkojen vähennyksistä ovat olleet n. 10 tuhatta sotilasta, mikä palauttaisi tilanteen kymmenisen vuotta taaksepäin, jolloin täällä oli kolme vakituista BCT:tä. Ei siis mikään maailman loppu lainkaan, huomioiden miten monet maat nyt palauttavat kykyjään.

Sama koskee USAAF:in läsnäoloa hävittäjälaivuiden osalta, niitäkin taisi olla viisi tai kuusi laivutetta. Osa näistäkin voitaisiin siirtää pois, ilman että se näkyisi missään.

Toki sitten poliittinen viesti, jos jenkit osittain tai kokonaan vetäytyvät Euroopasta. Tokkopa. Ovathan Euroopan tukikohdat oleellisia myös jenkkien kyvylle toimia myös Lähi-idässä ja Afrikassa.

Tässä linkki videoon, katselusuositus:

Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo nostaa hyökkäyskynnystä merkittävästi joten pelkkään joukkojen määrään tuijottaminen ei ihan avaa koko totuutta. Ihmettelin silloin aikanaan kun Zele esitteli sen Ukrainan voitonsuunnitelman jossa yhtenä kohtana oli yhdysvaltalaisten joukkojen korvaaminen Ukrainalaisilla että mikähän idea siinä oli. Itse näkisin että nykyisen kaltainen ansalanka-läsnäolo olisi syytä säilyttää jos suinkin vain mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo nostaa hyökkäyskynnystä merkittävästi joten pelkkään joukkojen määrään tuijottaminen ei ihan avaa koko totuutta. Ihmettelin silloin aikanaan kun Zele esitteli sen Ukrainan voitonsuunnitelman jossa yhtenä kohtana oli yhdysvaltalaisten joukkojen korvaaminen Ukrainalaisilla että mikähän idea siinä oli. Itse näkisin että nykyisen kaltainen ansalanka-läsnäolo olisi syytä säilyttää jos suinkin vain mahdollista.

Jouduin googlettamaan. Säästän muut samalta vaivalta:


Voisin arvella, että se oli lähinnä Trumpin nuoleskelemiseksi esitetty ajatus. Ukraina on hyvä liittolainen, joka on valmis vapauttamaan amerikkalaisjoukkoja tärkeämmille operaatiosuunnille Tyynellämerellä.

Vaan kyllähän jos USA:n läsnäoloa Euroopassa laajemmin miettii, niin siinä on useita kysymysmerkkejä. Ensimmäinen on tietysti se, että Rammstein tai Mildenhall on etulinjasta katsoen kuin Atlantin takana. Ei sellainen läsnäolo suojellut Ukrainaakaan ja jos halua ei ole, niin siellä voi rötvätä ja jappastella niin kauan, että Baltian väistämätön liittäminen Venäjään on tapahtunut tosiasia, jonka edessä ei voi kuin levitellä käsiä ja puhua pahoista hombreista Moskovassa. Ja toinen on tietysti se, kuinka paljon pysyvää, amerikkalaista tukikohtainfrastruktuuria Euroopassa tarvitaan - luultavasti plattoja ja seiniä tarvittaessa löytyisi, jos esim. pitäisi mennä Iraniin saati jos Amerikka haluaisi vahvistaa liittolaistensa turvallisuutta Venäjän rajoilla. Toki vahvempi positiohan se on, jos on omat tukikohdat edes luurankomiehityksellä, jolloin ei tarvitse kysellä hattu kourassa liittolaisten halukkuutta koalitioon.
 
Jouduin googlettamaan. Säästän muut samalta vaivalta:


Voisin arvella, että se oli lähinnä Trumpin nuoleskelemiseksi esitetty ajatus. Ukraina on hyvä liittolainen, joka on valmis vapauttamaan amerikkalaisjoukkoja tärkeämmille operaatiosuunnille Tyynellämerellä.

Vaan kyllähän jos USA:n läsnäoloa Euroopassa laajemmin miettii, niin siinä on useita kysymysmerkkejä. Ensimmäinen on tietysti se, että Rammstein tai Mildenhall on etulinjasta katsoen kuin Atlantin takana. Ei sellainen läsnäolo suojellut Ukrainaakaan ja jos halua ei ole, niin siellä voi rötvätä ja jappastella niin kauan, että Baltian väistämätön liittäminen Venäjään on tapahtunut tosiasia, jonka edessä ei voi kuin levitellä käsiä ja puhua pahoista hombreista Moskovassa. Ja toinen on tietysti se, kuinka paljon pysyvää, amerikkalaista tukikohtainfrastruktuuria Euroopassa tarvitaan - luultavasti plattoja ja seiniä tarvittaessa löytyisi, jos esim. pitäisi mennä Iraniin saati jos Amerikka haluaisi vahvistaa liittolaistensa turvallisuutta Venäjän rajoilla. Toki vahvempi positiohan se on, jos on omat tukikohdat edes luurankomiehityksellä, jolloin ei tarvitse kysellä hattu kourassa liittolaisten halukkuutta koalitioon.
Esimerkiksi Virossa on amerikkalainen pataljoona ja Puolassa isompi pumppu. Nuo ovat niitä etulinjan maihin sijoitettuja ansalankajoukkoja joita tarkoitan.

Ukrainaa eivät juu suojelleet hyökkäykseltä kun siellä ei sellaisia ollut.
 
Esimerkiksi Virossa on amerikkalainen pataljoona ja Puolassa isompi pumppu. Nuo ovat niitä etulinjan maihin sijoitettuja ansalankajoukkoja joita tarkoitan.

Ukrainaa eivät juu suojelleet hyökkäykseltä kun siellä ei sellaisia ollut.
Puolassa on Armored Brigade Combat Team sekä taisteluhelo prikaati (Combat Aviation Brigage, miten lie suomennetaan), aivan ensiluokan pumppuja. Romaniassa Stryker BCT, Italiassa maahanlaskujoukkojen Infantry BCT, ja sitten oliko Saksassa jokin prikaati vielä.

(Muoks Puolassa ovat nyt vuorotelleet 1st Armored D. ja 1st Cavalry D.:n prikaatit. Molemmilla divisioonilla on oma orgaaninen CAB helo prikaati, joten oletan että vuorottelevat nämä yhdessä. 1st Cavalry taisi juuri maaliskuussa vaihtua 1st Armored D:hen. Nämä tuosta Perunin videosta. )

Lisäksi legendaarinen Fifth Corps esikunta perustettiin uudestaan.

On siinä ansalankaa, ja toivottavasti pysyvät täällä jatkossakin. Onhan tuossa jenkeilläkin oma lehmä ojassa, kun pystyvät operoimaan monipuolisesti moneen suuntaan. Ramsteinin lentotukikohdalla oli lisäksi iso rooli Irakin ja Afganistanin haavoittuneiden sairaalahoidossa.
 
Esimerkiksi Virossa on amerikkalainen pataljoona ja Puolassa isompi pumppu. Nuo ovat niitä etulinjan maihin sijoitettuja ansalankajoukkoja joita tarkoitan.

Ukrainaa eivät juu suojelleet hyökkäykseltä kun siellä ei sellaisia ollut.

Jep. Kuitenkaan Enhanced Forward Presence ja amerikkalaisjoukkojen osallistuminen ei välttämättä ole pysyvä ratkaisu. Jos siitä luovutaan, toisen maailmansodan voitosta periytynyt tukikohtainfrastruktuuri Euroopassa menettää merkitystään. Tietyssä mielessä siitä kannattaisi pitää kiinni joka tapauksessa, mutta toisaalta jos tukikohtia ei tarvitse kuin siirtolentoja varten, niin tukikohdista luopuminen olisi tapa alleviivata Euroopan olevan omillaan.
 
Ansalanka ansalankana. Jos mestoilla on amerikkalainen kyky ilmatulenjohtoon, niin voihan sitä halukas kopaista.

Miten ryhmität iskuarmeijat suvakin käytävään, jos pelissä on lännen ilmavoima? Nykyinen sota ei olisi ollut mahdollista, jos kumman jomman osapuolen käytössä olisi ollut läntinen ilmavoimakyky.
 
Mitä arvon raati on mieltä? Kuinkas 5. artikla, jos hyökkäys ko. valtiovaltaa vaikuttaaukin "sisäisten" levottomuuksien kautta?

5.artiklaa kannattaa ajatella niinkin, että millä todennäköisyydellä esim. Suomi joutuisi erillishyökkäyksen kohteeksi? Vai kietoutuisiko hyökkääjä sotaan myös jollain toisella tai jopa kolmannella rintamalla? Tarkoitan konventionaalista sotaa.
 
Kyllähän se ryssän etsikkoaika kokeilla oli 2022. Sen jälkeen voimasuhteet ovat lähteneet muuttumaan hyvin nopeasti heille epäedulliseksi. Edes yksin taistelevasta Ukrainasta ei tule valmista ja resursseja menee enemmän kuin mitenkään saavat uutta tilalle, varastot niin omista kuin harvojen liittolaisten nurkista on pian käytetty ja toisaalla (lännessä) niitä sekä puolustusteollisuutta ajetaan ylös hyvin monipuolisesti.
Mahdollisuus käyttää energia-asetta on myös lähestulkoon mennyt ja oman yhteiskunnan kestokyky jo nykyisen sodan paineessa on rakoilemassa.

Haluja voi olla, mutta ne eivät muutu teoiksi aivan sormia napsauttamalla.

Ja mikä estää Ukrainaa ottamasta omansa takaisin mikäli sota jäätyy siellä ja ryssä siirtää voimansa jonnekin muualle vain kokeillaakseen NATOn rajoja? Sehän olisi Ukrainalle kuin kutsu syömään.

Jotain realiteetteja pitäisi miettiä myös uhkaskenaarioita rakennellessa.
 
Back
Top