Euroopan unionin yhteisen puolustuksen rakentaminen

[Pihatonttu]

Poistin.

 

[hansai]

Sotilasliitto Nato valmistautuu Euroopassa käytävään suursotaan – nyt valmistellaan kahta esikuntaa, joiden tarkoitus on saada nopeasti ja paljon sotakalustoa rintamalle
Suomi riensi innokkaana tukemaan Hollannin ajamaa uutta EU-hanketta karsia pullonkauloja sotilaallisilta kuljetuksilta. Naton pääsihteerin Stoltenbergin mukaan ”sotilaallisesta liikkuvuudesta voi tulla Naton ja EU:n yhteistyön todellinen lippulaiva”.

BRYSSEL

SOTILASLIITTO Nato on pannut kaksipäiväisessä puolustusministerien kokouksessaan vireille hankkeen, jolla pyritään valmistautumaan mahdolliseen Euroopassa käytävään suursotaan. Tämä tarkoittaa, että sotilasliitto laajentaa katsettaan Itämeren alueesta entistä enemmän koko Eurooppaa koskevaksi.

Nato alkaa valmistella kahta uutta esikuntaa, joista toinen keskittyy Euroopan ja Yhdysvaltain välisen meriyhteyden turvaamiseen ja toinen Euroopan sisäiseen logistiikkaan. Tarkoituksena on saada nopeasti ja paljon sotakalustoa potentiaaliselle rintamalle, jota ei nimeltä mainita, mutta joka liittyy kaikkein todennäköisimmin Venäjään.

Uusilla esikunnilla Nato kääntää henkisiä kellojaan, sillä komentorakennetta ei ole uudistettu näin paljoa vuosikymmeniin. Kylmän sodan aikana sotilasliitolla oli 33 esikuntaa, joissa palveli 22 000 sotilasta, mutta sittemmin rakennelma on kutistunut nykyiseen seitsemään esikuntaan ja noin 6 800 sotilaaseen.

”Naton pelote ja puolustus ei kohdistu mihinkään tiettyyn maahan.– – – Tämän sanottuani, olemme nähneet entistä määrätietoisemman Venäjän, joka on useiden vuosien ajan sijoittanut voimakkaasti sotilaallisiin valmiuksiinsa”, totesi Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergkeskiviikkona perustellessaan uusien esikuntien tarvetta.

ESIKUNTIEN sijainnista ei ole tehty päätöksiä, sillä nyt ollaan vasta valmisteluvaiheessa ja asiat tarkentuvat ensi kevääseen mennessä. Diplomaattilähteiden mukaan merikuljetuksiin ja niiden turvaamiseen keskittyvä ”Atlantin esikunta” saatetaan sijoittaa Yhdysvaltoihin, millä yritettäisiin sitouttaa oikukkaan presidentti Donald Trumpin hallintoa tiiviimmin Nato-yhteistyöhön.

Joukkojen ja sotakaluston liikuttamiseen keskittyvä esikunta taas saatetaan sijoittaa Saksaan. Se olisi maantieteellisesti järkevä sijainti ja lisäisi entisestään Saksan painoarvoa. Saksa on raskaan historiansa vuoksi ollut aiemmin varovainen sotilaallisissa yhteistyöhankkeissa.

Nato päätti kesän 2016 huippukokouksessaan Varsovassa neljän –noin tuhannen Nato-sotilaan vahvuisen – taisteluosaston sijoittamisesta Baltian maihin ja Puolaan. Saksa johtaa Liettuaan sijoitettua pataljoonaa.

LOGISTIIKKAAN keskittyvää esikuntaa perustellaan sillä, että Naton eurooppalaiset jäsenmaat – joista 22 kuuluu myös Euroopan unioniin – ovat päästäneet infrastruktuurinsa tai lupajärjestelynsä repsahtamaan ainakin sodankäynnin näkökulmasta.

Koska Nato ei rakenna teitä eikä siltoja, sotilasliitto pyrkii patistamaan Euroopan unionia ja sen jäsenmaita hommiin. Stoltenbergin mukaan ”sotilaallisesta liikkuvuudesta voi tulla Naton ja EU:n yhteistyön todellinen lippulaiva”.

Naton mukaan joidenkin jäsenmaiden tulee esimerkiksi vahvistaa siltojaan ja parantaa tieyhteyksiään, jotta kaikki raskas kalusto saadaan kuljetettua nopeasti ja mahdollisimman vähällä byrokratialla oikeisiin asemiin.

Nämä suunnitelmat ovat enemmän kuin mieleen Suomelle, joka on on ilmoittanut halustaan osallistua Hollannin esittämään EU-hankkeeseen vähentää sotilaskuljetusten rajabyrokratiaa ja hävittää logistisia pullonkauloja jäsenmaiden väliltä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) totesi torstaina Brysselissä, että Suomen huoltovarmuus paranisi, jos tiettyjä ”juridisia ja byrokraattisia sudenkuoppia” saataisiin karsittua. Hänen mukaansa Suomessa ei sen sijaan ole huolia esimerkiksi tieverkon suhteen mahdollisen sodan syttyessä.

”Kyllä Suomi on tunnistanut omat tarpeensa ja sitä mukaan mitoittanut tiestönsä ennen tätä, että meillä ei varmasti tämän tyyppisiä ongelmia ole”, Niinistö sanoi.

Hänen mukaansa Krimin valtaaminen 2014 sai Naton havahtumaan siihen, miten erilaisia käytäntöjä on, kun puhutaan rajat ylittävästä sotilasyhteistyöstä.

”Jopa Nato-maiden välillä on huomattavan erilaista lainsäädäntöä.”

EU- ja Nato-käytävillä käytetään nyt toiveikkaasti termiä ”sotilaallinen Schengen”, jolla viitataan rajoituksettomaan liikkumiseen EU-alueella.

Hollannin ajama ja Suomen tukema EU-hanke liittyy niin sanottuun pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY), jonka yksi lähtölaukaus nähdään ensi viikon maanantaina. Silloin ulkoministereiden kokouksessa Suomi ja yli 20 muutakin EU-maata ilmoittavat halustaan osallistua PRY:hyn.

Sen puitteissa on esitetty jo yli 40 erilaista yhteistyöhanketta, joihin maat saavat halutessaan osallistua. Niinistön mukaan Suomea kiinnostaa esimerkiksi satelliittiyhteistyö ja kyberturvallisuushankkeet, mutta hänen mukaansa ”kyse ei ole kovasta turvallisuudesta vaan täydentävästä toiminnasta”.

Suomelle PRY ja muut EU:n puolustusyhteistyön projektit ovat tärkeitä, koska maa ei kuulu Natoon eikä kansa ilmaise halua siihen liittymiseen. Vain 22 prosenttia suomalaisista haluaa, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä, HS:n äskettäin teettämä kysely kertoo.

EU:n ja Naton lisääntyvä yhteistyö tarjoaa Suomelle uusia portteja päästä mukaan Nato-hankkeisiin, minkä lisäksi Naton toimintaan osallistutaan rauhankumppanuusohjelman kautta. Suomen ministerit saavat silloin tällöin kutsuja joihinkin Nato-tapaamisten osioihin, mutta esimerkiksi keskiviikon kokous pidettiin Nato-jäsenten kesken.

”Kunhan seuraan katseella, ne ovat Nato-maiden asioita. Suomella ei ole siihen mitään sanottavaa”, Niinistö kommentoi mietteitään siitä, millaisia ajatuksia Naton päätökset uusien esikuntien perustamisesta herättävät.

Niinistö osallistui kokouksen osaan, jossa puhuttiin terroristijärjestö Isisin vastaisesta taistelusta ja Afganistanin operaatiosta.

NATON puolustusministerit päättivät keskiviikkona myös yhteisen kybersodankäynnin operaatiokeskuksen perustamisesta. Stoltenberg ei kertonut, mihin keskus sijoitetaan, mutta hänen mukaansa aikeena on juottaa 29-jäsenisen liiton kansalliset kybervalmiudet Naton operaatioiden palvelukseen.

Esikunnat ja kyberkeskus ovat suurimmat remontit sen jälkeen kun Nato lujitti Baltian puolustusta. Mikäli suunnittelutyö valmistuu ajallaan, esikunnista saatetaan tehdä päätös ensi kesänä pidettävässä Brysselin huippukokouksessa.

Natossa valtionjohtajien huippukokouksia pidetään yleensä kahden vuoden välein. Niiden välissä puolustus- ja ulkoministerit pitävät kokouksia, joissa seurataan edellisten huippukokouksien päätösten toteutumista ja valmistellaan tulevia suurempia päätöksiä.

NATOSSA ja sen tärkeimmässä jäsenmaassa Yhdysvalloissa kannetaan huolta Venäjän aggressiivisesta käytöksestä. Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden mukaan syyskuun Zapad-suursotaharjoitukseen osallistui huomattavasti paljon enemmän sotilaita kuin mitä Venäjä ilmoitti: Venäjä puhui alle 13 000 sotilaasta.

Länsilähteiden mukaan jopa sadantuhannen sotilaan harjoituksessa valmistauduttiin suursotaan Nato-maita vastaan ja muun muassa hahmoteltiin Baltian maiden alueiden valtaamista, kuten HS äsken selvitti. Venäjä on viime vuosina lisännyt läntiselle sotilasalueelleen esimerkiksi kaksi uutta noin 10 000 sotilaan divisioonaa ja uusia asejärjestelmiä.

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis selosti keskiviikkona muiden Nato-maiden ministereille, että Yhdysvaltain mukaan Venäjä rikkoo keskimatkan ydinohjusten INF-sopimusta, jolla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto onnistuivat 1980-luvun lopulla purkamaan kylmän sodan jännitteitä ennen Neuvostoliiton romahtamista.

NATON uusi toimeliaisuus alleviivaa sitä, että Donald Trumpinalkukauden nostattamat pelot Yhdysvaltain sitoutumisen asteesta Nato-yhteistyöhön ovat hälvenneet. Diplomaattien mukaan nyt on totuttu katsomaan ”mitä Yhdysvallat tekee, eikä mitä se sanoo”.

Trumpin twiittailu jätetään enimmäkseen omaan arvoonsa. Yhdysvaltain katsotaan nyt sitoutuvan Nato-yhteistyöhön kuten aiemminkin.

Viime toukokuussa muiden Nato-maiden johtajat olivat hämmentyneessä tilassa, kun Trump ei Naton uuden päämajan vihkiäisissä Brysselissä ilmaissut selväsanaista tukeaan sotilasliiton yhteispuolustukselle. Sittemmin hän on luvannut Yhdysvaltain tulevan apuun, jos joku Nato-jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Sävellajin muutos Yhdysvalloissa on johtanut siihenkin, ettei Nato-kokouksia käytetä enää niin paljoa jäsenmaiden puolustusmenojen vatkaamiseen. Trump on painostanut erityisen voimakkaasti eurooppalaismaita kasvattamaan puolustussatsauksiaan, sillä niistä valtaosa on kaukana Naton asettamista tavoitteista.

Nato-ministereiden kokouksessa keskusteltiin tällä kertaa myös hieman epätavanomaisesta aiheesta: Pohjois-Koreasta. Se on Natonkin kannalta relevanttia, koska jos Yhdysvallat joutuu Itä-Aasiassa suuren konfliktin keskelle, sen voimavarat ovat koetuksella.

”Maailma ei pysähdy. On Pohjois-Koreaa, Saudi-Arabiaa ja Libanonia. Yhdysvaltain huomio voi pian olla muualla ja silloin Euroopan on kannettava enemmän vastuuta puolustuksestaan”, Nato-diplomaatti totesi haluamatta nimeään julkisuuteen.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005443078.html?share=cc8d0f2f07ea40a83c6de75eff863948

 

[salama-anteri]

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005443078.html?share=cc8d0f2f07ea40a83c6de75eff863948

Hyva artikkeli. Olen kahdessakin eri langassa viitannut taman logistiikka- ja mobilisointiselvityksen raportointipaivan olevan tassa kuussa
- nyt siirrytaan konkreettiseen suunnitteluun, kun gap-kohdat on todennettu, ja homma siunataan reilun puolen v:n paasta

Mutta tuolla oli noita muitakin, EY-kaapuun puettuja hankkeita (40 kpl). Esim. ei tarvitsisi satelliiittikapasiteettia vuokrata suoraan Italialta, kun se kanavoitaisiin monikantayhteistyon (maksuhalukkaiden) kesken.
- silloista satelliitteihin ja cyberiin (eihan kyber'ia saa tuohon listaan sointumaan)

 

[Lepukki]

Tässä Santtu Lehtiseltä hyvä kirjoitus EU:n puolustusyhteistyön nykytilanteesta ja kehityksen haasteista! Teksti on pitkähkö nettiartikkeliksi, mutta sisältää mielenkiintoista asiaa:

EU:ta on perinteisesti pidetty rauhanprojektina, mutta nykyisessä turvallisuusympäristössa unionin rooli on korostunut yhä enemmän turvallisuusprojektina, jonka tehtävä on suojata jäsenvaltioidensa kansalaisia. Ukrainan konfliktin, Brexitin ja Donald Trumpin myötä Euroopan integraatioprojekti, eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä sekä transatlanttiset turvatakuut on jouduttu kyseenalaistamaan. Turvallisuus on palannut jälleen politiikan keskiöön.
EU:n kansalaisten suojelu on noussut vahvemmin agendalle myös Euroopan komission puolella. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan 75 prosenttia eurooppalaisista tukee Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Iso-Britannia on perinteisesti vastustanut EU:n tiiviitä yhteishankkeita, mutta Brexitin myötä EU-komission toiveissa on puolustusyhteistyön syventäminen Ranskan ja Saksan johdolla.

Komissio on laittanut alulle erilaisia aloitteita, joiden tarkoitus on vahvistaa jäsenvaltioiden puolustuskykyjä sekä lisätä EU:n strategista autonomiaa turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Yksi tärkeimmistä hankkeista on pysyvä rakenteellinen yhteistyö, eli PRY (eng. PESCO). PRY on lyhyesti sanottuna mekanismi, jonka nojalla halukkaat jäsenvaltiot voivat luoda yhteisiä puolustushankkeita ilman kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää tai mukanaoloa. Toinen mainittava hanke on EU:n puolustusrahasto (European Defence Fund), jonka tarkoituksena on antaa kannustimia yhteisille hankinnoille.

Hankkeiden taustalla on pyrkimys vahvistaa eurooppalaisen puolustuteollisuuden elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä, joka on edellytys Euroopan strategiselle autonomialle. Puolustusteollisten yhteismarkkinoiden sijaan eurooppalaista puolustusteollisuutta luonnehtii sirpaloituminen, päällekäisyydet ja protektionismi. EU-yhteistyön kautta tavoitellaan siten puolustuksen tehostamista sekä puolustusteollisten päällekäisyyksien karsimista.

Numeroista strategiaksi
Tämänhetkinen lähestymistapa yhteiseurooppalaiseen puolustukseen pyörii pitkälti rahan ympärillä. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun taloudelliset välttämättömyydet siivittävät jäsenvaltioita eurooppalaiseen integraatioon. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan tämä johtuu siitä, että yhteiseurooppalaiselle puolustukselle on selvästi helpompaa muodostaa tavoitteita numeroiden, kuten budjettien ja hankintojen valossa, kuin päästä yksimielisyyteen strategisista tarpeista. Strategisten tarpeiden pitäisi kuitenkin tulla ensin.

Euroopan mittavista resursseista huolimatta on epäselvää kykeneekö EU toimimaan yhtenäisesti kansainvälisellä kentällä. Puhtaasti numeroiden valossa EU-maiden yhteenlasketut puolustusbudjetit ylittävät esimerkiksi Venäjän puolustusbudjetin yli kolminkertaisesti. Venäjä on kuitenkin kyennyt toimillaan kyseenalaistamaan tehokkaasti eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin. EU:n puolustuspotentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi tarvitaan numeroiden lisäksi strategiaa, sillä pelkät resurssit itsessään eivät riitä tuottamaan haluttuja lopputuloksia.

Osin tähän tarkoitukseen syntyi EU:n globaalistrategia (EUGS) vuonna 2016. Sen tarkoituksena on parantaa EU:n voimansiirtokapasiteettia edistämällä EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP). Globaalistrategiassa EU:n perinteinen rauhan ja vakauden painotus on saanut rinnalleen unionin puolustamisen. Strategiassa korostuu sotilaallisen ulottuvuuden merkitys erilaisten kriisien ratkaisemisessa. EU:n ei ole enää mahdollista vältellä kovan turvallisuuden kysymyksiä.

Puolustusyhteistyöhankkeet, kuten EU:n puolustusrahasto ja PRY linkittyvät selvästi unionin globaalistrategiaan. Niitä tarvitaan tehostamaan EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä tekemään globaalistrategian päämääristä totta. Käytännön tasolla taas EU:n suurimmat jäsenvaltiot Saksa ja Ranska määrittelevät yhdessä sen, vastaavatko EU:n teot sanoja.

Saksan ja Ranskan puolustustandem
Brexitin myötä Ranska ja Saksa muodostavat kiistatta Euroopan tärkeimmän kumppanuuden. Sekä Saksan että Ranskan johtajat ovat kuuluttaneet, ettei Eurooppa voi enää nojata puolustuksessaan muihin. Saksan liittokansleri Angela Merkel on kommentoinut, että eurooppalaisten pitää ottaa kohtalo omiin käsiinsä.

Saksa ja Ranska ovat paperilla samanmielisiä, mutta mailla on hyvin erilaiset strategiset kulttuurit, intressit ja prioriteetit. Ranskalais-saksalainen tandem yhdistää strategisesti pidättyväisen, mutta taloudellisesti vahvan Saksan sekä taloudellisesti heikomman, mutta strategisesti ja kansainvälisesti aktiivisen Ranskan. Ranska on ydinasevaltio ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, jolla on turvallisuuspolitiikassa Saksaa globaalimpi näkökulma. Saksa taas on legitiimeistä historiallisista syistä johtuen vastahakoinen lähettämään joukkojansa taistelukentille. Ranska tähtää Saksaa vahvemmin strategiseen autonomiaan ja näkisi EU:n mielellään itsenäisenä, mieluiten Ranskan johtamana, puolustustoimijana.

Saksalle tärkein prioriteetti on EU:n yhtenäisyys. Saksa puoltaa puolustusasioissa ”monen nopeuden” Eurooppaa, joka on avoin kaikille. EU:n puolustusyhteistyö on Berliinistä katsottuna ennen kaikkea Euroopan integraatioprojektin jatke, joka omaa vain rajoitetun sotilaallisen ulottuvuuden. Saksan näkökulmasta EU ei toistaiseksi täytä poliittisia ennakkoehtoja täysimääräiselle puolustustoimijuudelle, johon liittyisi esimerkiksi EU:n alueellinen puolustus. Saksa nojaa puolustuksessaan Ranskaa vahvemmin Yhdysvaltojen turvatakuisiin, joten se on halukas syventämään EU:n puolustusyhteistyötä niin kauan kuin se ei vaaranna maan suhdetta Natoon.

Yhteisen strategisen näkemyksen sijaan Saksalla ja Ranskalla on yhteinen sävel puolustusteollisuuden suhteen. Molemmat tukevat komission näkemystä yhtenäisestä eurooppalaisesta teknologisteollisesta perustasta ja puolustusteollisista yhteismarkkinoista. Saksalais-ranskalaisen yhteistyön merkitys on ratkaiseva, sillä maat muodostavat yhdessä noin 40 prosenttia Euroopan yhteenlasketusta puolustusbudjetista. Maat suunnittelevat tällä hetkellä yhteistä hävittäjäprojektia, jonka tarkoitus on pohjustaa Euroopan strategista autonomiaa.

Etenkin Ranska tarvitsee näitä yhteiseurooppalaisia hankkeita ja Saksan taloudellista panosta, sillä Ranskan on budjettihaasteistaan johtuen vaikea pysyä sen tavoitteiden tasolla. Saksan liittopäivävaalien jälkimainingeissa Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti visionsa EU:n uudistuksista, joihin kuuluivat muun muassa yhteinen puolustusbudjetti sekä yhteinen sotilasdoktriini. Ranskassa toivotaan Saksan vastaavan visioihin lisäämällä puolustusbudjettiaan ja käyttämällä osan rahoista yhteisiin hankkeisiin. Komissio onkin kehitellyt erilaisia rahoitusmekanismeja, jotka voisivat auttaa rahoittamaan yhteiseurooppalaisia projekteja matalilla koroilla.

Kysymys puolustusintegraatioista ulottuu laajemmin euroopan integraatioon ja sen kohtalo ratkotaan ennen kaikkea osana laajempaa talouden viitekehystä. On puhuttu eurooppalaisen turvallisuuden ”suuresta diilistä”, grand bargain, jossa Saksa tekisi Ranskalle myönnytyksiä talouspolitiikassa yhteisten sotilaallisten kyvykkyyksien kehittämiseksi. Komissio on ehdottanut, että varat, jotka käytetään yhteisten kyvykkyyksien kehittämiseen, eivät kuuluisi kansallisten budjettien alijäämää lisäävään osuuteen. Toisin sanoen jäsenvaltiot, jotka investoisivat puolustukseen, eivät saisi vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaisia sanktioita alijäämänsä kasvattamisesta.

Saksa on kuitenkin ollut haluton linkittämään talouden ja turvallisuuden kysymyksia yhteen pakettiin. Saksa vastustaa puolustusyhteistyön rahoitusmekanismia, joka jakaisi jäsenmaiden omaa taloudellista vastuuta Euroopassa ja heikentäisi sääntöjä alijäämien suhteen. Liittopäivävaalien tulos tuskin muuttaa tätä. Saksan hallitseva puolue kristillisdemokraatit (CDU) vetää tiukkaa linjaa, jonka mukaan kukin vastaa veloistaan.

Puolustusyhteistyön tulevaisuus on avoin
Yhteiseurooppalaisen puolustuksen teema palaa keskusteluun tasaisin väliajoin. Tällä hetkellä juuri Trumpin ja Brexitin kaltaiset ilmiöt ovat yhdistäneet EU-maiden intressejä ja luoneet mahdollisuuden syventää puolustusyhteistyötä. Mikään yksittäinen ilmiö tai toimintaympäristön muutos ei kuitenkaan yksinään määritä eurooppalaisen puolustusintegraation kohtaloa, vaan siitä päätetään Euroopan pääkaupungeissa.

Lyhyen tähtäimen tehokkuustavoitteista on yksimielisyys, mutta todelliset erot nousevat esiin pitkästä aikajänteestä puhuttaessa. Jäsenvaltioilla on eri näkemys siitä, mikä on puolustusyhteistyön lopullinen tavoite. Toisaalta EU:n puolustusyhteistyö ei ole edes pyrkinyt määrittelemään ikuisuuskysymykseksi muodostunutta eurooppalaisen turvallisuusyhteisön tulevaisuutta, vaan EU-yhteistyön tarkoitus on ollut vahvistaa nimenomaan kansallisia puolustuskykyjä. EU:n toimintatapaan kuuluu leimallisesti integraation tulevaisuutta koskevien kysymysten jatkuva avoimuus ja määrittelemättömyys.

Saksan ja Ranskan välisen strategisen kuilun umpeen kurominen on kuitenkin EU:n puolustusyhteistyön kannalta ensiarvoisen tärkeää. EU:n puolustusyhteistyö tarvitsee jaetun näkemyksen uhkista ja niihin tarvittavista vastauksista. Lisäksi tarvitaan PRY:n kaltaisia käytännön askelia, jotka voivat toimia prosessina kohti syvempää yhteistyötä. EU:n globaalistrategia on luonut unionille yhteisen kielen, joka mahdollistaa jaetun strategisen näkemyksen. Euroopan integraatioprojektin yleinen tila määrittää viime kädessä sen, kykeneekö EU puhumaan ja toimimaan yhdellä äänellä.

TEKSTI Santtu Lehtinen

KUVA Santtu Lehtinen

Kirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Turun yliopistossa ja Itä-Euroopan tutkimusta Aleksanteri-instituutin maisterikoulussa. Santtu on opinnoissaan paneutunut Euroopan integraation historiaan ja ennen kaikkea Saksan rooliin Euroopassa. Työkokemusta hänellä löytyy puolustusministeriöstä, Suomen Akatemiasta, Euroopan komissiosta ja ulkoministeriöstä.

http://tahdistolehti.fi/1037-2/

 

[Springeri]

Tässä Santtu Lehtiseltä hyvä kirjoitus EU:n puolustusyhteistyön nykytilanteesta ja kehityksen haasteista! Teksti on pitkähkö nettiartikkeliksi, mutta sisältää mielenkiintoista asiaa:

Naps...

...toimintaympäristön muutos ei kuitenkaan yksinään määritä eurooppalaisen puolustusintegraation kohtaloa, vaan siitä päätetään Euroopan pääkaupungeissa.

Lyhyen tähtäimen tehokkuustavoitteista on yksimielisyys, mutta todelliset erot nousevat esiin pitkästä aikajänteestä puhuttaessa. Jäsenvaltioilla on eri näkemys siitä, mikä on puolustusyhteistyön lopullinen tavoite. Toisaalta EU:n puolustusyhteistyö ei ole edes pyrkinyt määrittelemään ikuisuuskysymykseksi muodostunutta eurooppalaisen turvallisuusyhteisön tulevaisuutta, vaan EU-yhteistyön tarkoitus on ollut vahvistaa nimenomaan kansallisia puolustuskykyjä. EU:n toimintatapaan kuuluu leimallisesti integraation tulevaisuutta koskevien kysymysten jatkuva avoimuus ja määrittelemättömyys.

Saksan ja Ranskan välisen strategisen kuilun umpeen kurominen on kuitenkin EU:n puolustusyhteistyön kannalta ensiarvoisen tärkeää. EU:n puolustusyhteistyö tarvitsee jaetun näkemyksen uhkista ja niihin tarvittavista vastauksista. Lisäksi tarvitaan PRY:n kaltaisia käytännön askelia, jotka voivat toimia prosessina kohti syvempää yhteistyötä. EU:n globaalistrategia on luonut unionille yhteisen kielen, joka mahdollistaa jaetun strategisen näkemyksen. Euroopan integraatioprojektin yleinen tila määrittää viime kädessä sen, kykeneekö EU puhumaan ja toimimaan yhdellä äänellä.

TEKSTI Santtu Lehtinen

KUVA Santtu Lehtinen

Kirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Turun yliopistossa ja Itä-Euroopan tutkimusta Aleksanteri-instituutin maisterikoulussa. Santtu on opinnoissaan paneutunut Euroopan integraation historiaan ja ennen kaikkea Saksan rooliin Euroopassa. Työkokemusta hänellä löytyy puolustusministeriöstä, Suomen Akatemiasta, Euroopan komissiosta ja ulkoministeriöstä.

http://tahdistolehti.fi/1037-2/

Mikähän mahtaa olla tämän miesoletetun Santtu Lahtisen pointti? Kauheasta höperöinnistä jäi käteen vain tämä:

"Euroopan integraatioprojektin yleinen tila määrittää viime kädessä sen, kykeneekö EU puhumaan ja toimimaan yhdellä äänellä."

Ok. Oma mielipiteeni on se, että nämä Santut tulisi sotkea ensimmäiseen suonsilmään. Montakohan taisteluvalmista päästövapaata divisoonaa se Santun EU:n syvempi yhteistyö oikein sisällään pitää ilman jenkkien sateenvarjoa?

Suomi ja koko Eurooppa on vähäpäästöisten seinähullujen käsissä.

 

[salama-anteri]

Ennenkuin luin tuon ensimmaisen kommentin, tuli jo itsellenikin mieleen, etta jutun on kirjoittanut joku, joka heti syntymansa jalkeen on sijoitettu EU:n ikkunattomaan arkistohuoneeseen
- anteeksipyynnot Lepukille, etta joka lainauksessa on hanen nimensa
- mutta laitetaanpa raittiissa ulkoilmassa, silmat auki kulkeneen kommentit; eihan sita tieda vaikka Santtu lukisi

turvallisuusprojektina, jonka tehtävä on suojata jäsenvaltioidensa kansalaisia

- tuo on hyva; mutta NATO ulottuvuus on varmaan suurvalta/ regional power -tasoisia uhkia vastaan, erikseen?

eurobarometrin mukaan 75 prosenttia eurooppalaisista tukee Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

- hyvahan se on tukea jotain, mika on maarittelematta (tai konkretisoimatta); minakin tuen seka omaa varallisuuttani etta hyvantekevaisyytta - kumpaakin erikseen , ja myos jollain, myohemmin maaritettavalla tavalla, niiden yhteensovittamista... viisastuiko kukaan tuosta?

Hankkeiden taustalla on pyrkimys vahvistaa eurooppalaisen puolustuteollisuuden elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä, joka on edellytys Euroopan strategiselle autonomialle.

Niin kansalliset markkinathan takaavat varman kuoleman puol. teollisuudelle pitkassa juoksussa

yhteiseurooppalaiselle puolustukselle on selvästi helpompaa muodostaa tavoitteita numeroiden, kuten budjettien ja hankintojen valossa, kuin päästä yksimielisyyteen strategisista tarpeista. Strategisten tarpeiden pitäisi kuitenkin tulla ensin.

tuo ei ollutkaan Santulta, vaan ihan jonkun muun lainaus (taytta tavaraa)

voimansiirtokapasiteettia

- jeesus, hyva etten itse yrita vakisin-suomennoksia

EU:n ei ole enää mahdollista vältellä kovan turvallisuuden kysymyksiä.

- vaikka se tehtavaan valittu italialainen mimmi onkin parhaansa yrittanyt

Käytännön tasolla taas EU:n suurimmat jäsenvaltiot Saksa ja Ranska määrittelevät yhdessä sen, vastaavatko EU:n teot sanoja.

- Brexit heitti Engl./Ranskalaisen interventiomuodostelman roskikseen, vaikka se juuri oli julistettu operaatiokykyiseksi ja yhteistoimintakyvyltaan valmiiksi (13-50 tuh. miesta, eli sama kuin koko NATOn voimin rypistys itaanpain; maakomponentti kahta prikaatia vastaava)

Saksan liittokansleri Angela Merkel on kommentoinut, että eurooppalaisten pitää ottaa kohtalo omiin käsiinsä.

- hanhan otti Euroopan kohtalon omiin kasiinsa; kuka antoi luvan?

Saksalle tärkein prioriteetti on EU:n yhtenäisyys.

- toki, koska euro-jarjestely on Saksan vaurauden sampo (Matti Klinge vaittaa, etta sampokin on Saksassa, Rygenin saarella keksitty, mutta silla nyt ei ole enaa kovin paljoa merkitysta)

Saksa nojaa puolustuksessaan Ranskaa vahvemmin Yhdysvaltojen turvatakuisiin, joten se on halukas syventämään EU:n puolustusyhteistyötä niin kauan kuin se ei vaaranna maan suhdetta Natoon.

- totta, Puola on hyva "speed bump", mutta papuakin tarvitaan

strategisen näkemyksen sijaan Saksalla ja Ranskalla on yhteinen sävel puolustusteollisuuden suhteen.

- koska muuten se haviaa

Ranskan on budjettihaasteistaan johtuen vaikea pysyä sen tavoitteiden tasolla.

- Saksa maksajaksi; Saksankin on sitten helpompi neuvotella hankinnoistaan "koska muuten teemme ranskisten kanssa, ihan ite"

jäsenvaltiot, jotka investoisivat puolustukseen, eivät saisi vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaisia sanktioita alijäämänsä kasvattamisesta.

- Macronhan sanoi, puolustusmenoja leikatessaan, etta hanen on tehtava tama lyhyella aikavalilla, koska han on "tehnyt sitoumuksia" eli saa lisaa liekahihnaa pidemmalla aikavalilla em. sitoumusten kautta - myos puolustusmenoihin, osana muuta budjettivapautta

Saksan hallitseva puolue kristillisdemokraatit (CDU) vetää tiukkaa linjaa, jonka mukaan kukin vastaa veloistaan.

- niinkuin pankkien takaamisen tulevaisuuden suunnitelmissa (siis niista kiistelyssa) nakyy

EU:n toimintatapaan kuuluu leimallisesti integraation tulevaisuutta koskevien kysymysten jatkuva avoimuus ja määrittelemättömyys.

- jurri paasimme kuin paasimmekin @Springeri kanssa tasta yksimielisyyteen

tarvitaan PRY:n kaltaisia käytännön askelia

- jotain pitaa tehdakin, eika vain julistaa ja suunnitella (hyva kun hollantilaisilla on kaytannon snajua)

 

[Umkhonto]

EU:n uusi puolustusyhteistyö potkaistaan liikkeelle.

http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/306694/03b48fc6bf

 

[Mustaruuti]

Samasta asiasta. Ei ole ehtinyt lukemaan ketjua tai itse asiaa, mutta näyttää etenevän.

Euroopan yhteinen puolustus ottaa ison harppauksen
https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-yhteinen-puolustus-ottaa-ison-harppauksen/

 

[tulikomento]

Samasta asiasta. Ei ole ehtinyt lukemaan ketjua tai itse asiaa, mutta näyttää etenevän.

Euroopan yhteinen puolustus ottaa ison harppauksen
https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-yhteinen-puolustus-ottaa-ison-harppauksen/

Taisipa Suomen allekirjoittajana olla Timo "missä-eu-siellä-ongelma" Soini. No, Huhtasaari, väyrysläiset sun muut saavat tuulta purjeisiin ja alkaa taas meuhkaaminen liittovaltiokehityksestä.

 

[Teräsmies]

Vihdoinkin tämän asian saralla tapahtuu jotain konkreettista. Toivotaan jotta saataisiin enemmän potkua made in EU aseiden myyntiin esim jonkinlaisilla yhteisostoksilla, jne.

 

[Teräsmies]

EU:n oma tiedote.
http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-1508_en.htm

 

[Rauhantekijä]

Ei tästä mitään tule......Portugali ei osallistu.....

 

[salama-anteri]

Tamakin on juuri julkaistu, eli 1. se missa mennaan, 2:n osia tulossa (maanpuolustuksen dimensioita, jotka Suomessa on organisoitu muualle kuin Puolustusministerion alle; vaikka Rajan miehet liikekannallepanossa lasketaankin mukaan vahvuuteen) ja 3. taas uusi versio "two-speed Europe" ajatuksesta, jossa rupusakki jatetaan NATOn hoiteisiin ja parempi vaki yhdistaa voimansa vanhalla Eurocorps ajatuksella... keitahan sinne rupusakkiin, Portugalin lisaksi, jaisi? Listan pohjaksi voisi ottaa vaikka ne Euroopan maat, joiden kv. suuntanumerossa on enemman kuin kaksi numeroa:
three possible scenarios for the future of European defence.

• Under a "Security and Defence Cooperation" scenario, Member States would still decide on the need for security and defence cooperation on a voluntary and case-by-case basis, while the EU would continue to complement national efforts. Defence cooperation would be strengthened, but the EU's participation in the most demanding operations would remain limited. The new European Defence Fund would help develop some new joint capabilities but Member States would still oversee the bulk of defence capabilities' development and procurement individually. EU‒NATO cooperation would retain today's format and structure.
• Under a more ambitious "Shared Security and Defence" scenario, Member States would pool together certain financial and operational assets to increase solidarity in defence. The EU would also become more engaged in Europe's protection within and beyond its borders. It would take on a greater role in areas like cyber, border protection or the fight against terrorism, and strengthen the defence and security dimension of internal EU policies like energy, health, customs or space. This would be matched by a political will to act, as well as decision-making fit for a rapidly changing context. The EU and NATO would also increase mutual cooperation and coordinate across a full spectrum of issues.
• The most ambitious "Common Defence and Security" scenario foresees the progressive framing of a common Union defence policy, leading to common defence based on Article 42 of the EU Treaty. The existing provision allows a group of Member States to take European defence to the next level. Under this scenario, protecting Europe would become a mutually reinforcing responsibility of the EU and NATO. The EU would be able to run high-end security and defence operations, underpinned by a greater level of integration of Member States' defence forces. The EU would support joint defence programmes with the European Defence Fund, as well as set up a dedicated European Defence Research Agency.This would also foster the creation of a genuine European defence market, able to protect its key strategic activities from external takeovers.

These above scenarios are not mutually exclusive, but illustrate three different levels

 

[tulikomento]

Ensimmäisiä reaktioita Euroopasta kun 23 EU-maata allekirjoitti sopimuksen pysyvän rakenteellisen sotilasyhteistyön aloittamisesta.

https://www.verkkouutiset.fi/tama-on-askel-kohti-eurooppalaisten-armeijaa/

Saksan puolustusministeri von der Leyenin mukaan tämä on alku eurooppalaiselle turvallisuus- ja puolustusunionille. Tämä tulisi ministerin mukaan täydentämään NATO:a. EU:n korkea edustaja Mogherini sanoo, että EU:lla olisi puolustuksellisia tehtäviä mm. Afrikassa.

Tuota noin, olen ehkä kyyninen jos sanon että nuo kuviot tuntuisivat palvelevan ensisijaisesti eteläisen Euroopan ja keskisen Euroopan siirtolaistulvasta kärsineitä maita (esim. Italia ja Saksa). Ymmärrän kyllä tarpeen saada esim. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kusinen tilanne haltuun niin, että sikäläiset yhteiskunnat eivät romahtaisi ja aiheuttaisi komplikaatioita Euroopalle. Mutta oletan, että Suomen intresseissä olisi saada aikaan sellainen sitova eurooppalainen yhteistyö, joka velvoittaisi muita tulemaan apuun myös Suomelle, jos nyt joskus satuttaisiin joutumaan Venäjän sotilaallisen toiminnan uhriksi. Tarkoitan tällä sitä, että jos tämä uusi yhteistyö velvoittaa esimerkiksi Suomea lähettämään joukkoja vaativiin ja vaarallisiin rauhaanpakottamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin EU-alueen ulkopuolelle, tulee Suomen saada vastavuoroisesti takeet siitä, että muiden solidaarisuutta tulee jos Suomi sitä tarvitsee. Eli ei saisi päästä syntymään tilannetta, jossa EU:n johtavat maat päättäisivätkin omista itsekkäistä syistä jättää sittenkin Suomen yksin.

 

[salama-anteri]

Nuo

Saksan puolustusministeri von der Leyenin mukaan tämä on alku eurooppalaiselle turvallisuus- ja puolustusunionille. Tämä tulisi ministerin mukaan täydentämään NATO:a. EU:n korkea edustaja Mogherini sanoo, että EU:lla olisi puolustuksellisia tehtäviä mm. Afrikassa.

kaksi ovat Gordon Brownin EU-ulkoministeriksi ajaman, taysin kyvyttoman naisen jalkeen seuraavia pohjanoteerauksia
- saksalainen on kanslerittaren pitka-aik. avustaja, ja laitettu postiin minimoimaan kaikki mahdollinen, samalla kun liittolaisille pain puhutaan mukiin-menevia juttuja
- italiatarhan laitettiin postiinsa silla ansiolla, etta han "ymmartaa" Putinia

 

[Teräsmies]

Iltalehtien, hesarin, uuden suomen, ja muiden lehtien kommentteja kun lukee, niin huomaa tämänkin sopimuksen olleen kova shokki kaikille venäjämielisille. Brexitin jälkeen EU:n toivottiin sortuvan ja näin ollen itänaapurimme saavan lisää poliittista sekä sotilaallista voimaa, mutta sitten patonkivaltiossakin homma lässähti eikä hajoaminen olekaan enää todennäköistä! Kehitys näyttää menevän toiseen suuntaan koska EU:ssa saadaan nopeammin muutoksia aikaan ilman brittejä.


Ennustan että venäläiset alkavat tukemaan EU alueella toimivia äärioikeistolaisia ja muita vastaavia enemmän koska muunlainen vaikuttaminen alkaa olemaan vaikeata.

 

[tulikomento]

Iltalehtien, hesarin, uuden suomen, ja muiden lehtien kommentteja kun lukee, niin huomaa tämänkin sopimuksen olleen kova shokki kaikille venäjämielisille. Brexitin jälkeen EU:n toivottiin sortuvan ja näin ollen itänaapurimme saavan lisää poliittista sekä sotilaallista voimaa, mutta sitten patonkivaltiossakin homma lässähti eikä hajoaminen olekaan enää todennäköistä! Kehitys näyttää menevän toiseen suuntaan koska EU:ssa saadaan nopeammin muutoksia aikaan ilman brittejä.


Ennustan että venäläiset alkavat tukemaan EU alueella toimivia äärioikeistolaisia ja muita vastaavia enemmän koska muunlainen vaikuttaminen alkaa olemaan vaikeata.

Kovasti odottivat Marine Le Penin voittavan Ranskan presidentinvaalit, mutta vituiks män. Eivät ranskalaiset kaiketi niin tyhmiä olleet, etteivät olisi nähneet Le Penin ilmiselviä Venäjä-yhteyksiä. Mutta mitä tähän nyt käynnistettyyn puolustusyhteistyöhön tulee, niin hyvä että yhteistä tahtoa nyt kerrankin löytyy Euroopasta. Saa nähdä mitä Suomi tulee tekemään. Minäkin noita iltapäivälehtien ym. lukijakommentteja lueskellessa panin merkille, että äänessä on erityisesti näitä Kekkosen ajan "puolueettomuuden" haikailijoita, sekä mamuja kaikkialla näkeviä MV-lehden faneja.

 

[salama-anteri]

mutta vituiks män

Savolaisten super-sankari ( ja salainen ase) siis iski - stealthisti

 

[tulikomento]

Tämä kyseinen blogisti edustanee hyvin kaikkien IPU:n, Väyrysen sun muiden Venäjä-mielisten näkemystä. Tottahan toki tämä uusi EU-sotilasyhteistyö on TAAS uusi kiero juoni, jolla Suomea TAAS pikkuhiljaa ujutetaan NATO-jäseneksi. On se kumma kun tätä hivutusta on jatkunut jo päälle pari vuosikymmentä ja emme vieläkään ole sotilasliiton jäsen.

http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246125-suomi-ujutetaan-natoon-eu-rakennesotilaiden-kautta

Itse asiassa eräs kommentaattori kuvaa minusta ihan osuvasti missä nyt mennään:

Suomi sai asiakirjaan läpi muistutuksen siitä, että EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan toisiaan hädän hetkellä. Itse asiassa NATO jäsenyys ei ole edes Suomelle eikä Ruotsille enää relevantti vaihtoehto. Uusilla sopimuksilla ollaan jo kriisissä paremmassa asemassa avun saamisessa kuin NATO jäsenenä. Eli siis uutta levyä vaan pyörimään !

Tavallaan tuo peilaa jo omia tuntojanikin. Kahdenvälinen yhteistyö kumppaneiden, erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ja nyt tämä EU:n syvenevä yhteistyö. Kun kerran suomalaisille ei NATO itsessään kelpaa, niin sitten on kehitetty korvaavia ratkaisuja.

 

[tulikomento]

Toiveajattelua vai realismia ? UPI:n johtajan Teija Tiilikaisen mukaan EU:n keskinäisriippuvuus todennäköisesti laukaisisi solidaarisuuslausekkeen, mikäli Itämeren alueella EU:n jäsenmaa joutuisi sotilaallisen painostuksen kohteeksi.

https://www.verkkouutiset.fi/teija-...ktivoisi-todennakoisesti-eun-turvalausekkeen/

EU ei ole sotilasliitto, mutta turvatae syntyy Tiilikaisen mukaan unionimaiden vahvasta keskinäisriippuvuudesta, mikä luo jäsenmaille intressin auttaa. Hän huomauttaa myös, että EU:n keskinäisen avunannon velvoite koskee kaikkia jäsenmaita.

— Jos Itämeren piirissä puhkeaisi merkittävä kriisi ja kyseessä olisi vaativa sotilaallinen tilanne, totta kai sotilasliitto Nato ottaisi mekanisminsa käyttöön. Jos tämä (kriisi tai uhka) kohdistuisi EU-maahan, hyvin todennäköisesti myös EU aktivoituisi ja varmasti tällöin aktivoitaisiin myös keskinäisen avunannon velvoite, ja tämän velvoitteen toteuttamiseen osallistuisivat tavalla tai toisella myös Naton ulkopuoliset EU-maat, Tiilikainen sanoo Verkkouutisille.