Tälläkin foorumilla ja yleisesti meuhkataan paljon uusien taistelukoneiden kalleudesta. Asia pitää varmasti sinänsä paikkansa, muutama asia kannattaa kuitenkin ensin huomioida.
Ensimmäinen on inflaatio: rahan suhteellisen arvon koko ajan laskiessa (pääasiassa), myös koneiden nimellishinnat kasvavat jatkuvasti. Ei voi suoraan verrata 1990-luvun alussa tapahtuneiden konekauppojen hintoja tähän päivään, koska rahan arvo on merkittävästi muuttunut. Ensin tulisi vähänkään pidemmästä ajanjaksosta puhuttaessa tehdä inflaatiokorjaus ts. mitä silloiset hinnat ovat tämän päivän rahassa.
Toinen vaikuttava asia on valuuttakurssit; erityisesti Yhdysvalloista puolustusmateriaalia ostettaessa, dollarin ja euron kulloinenkin vaihtokurssi vaikuttaa merkittävästi kauppahintaan, ja siihen millaisiksi kustannukset lopulta muodostuvat. Kaupathan Yhdysvalloista tehdään pääsääntöisesti dollarimääräisinä. Sama pätee kaikkien muidenkin euroalueen ulkopuolelta tehtävien hankintojen kanssa, mikäli hankinnat tehdään euro-alueelta tätä riskiä ei ole (esim. Saksa, Ranska, Italia jne...).
Kolmanneksi vaikuttaa se, että mitä lukuja verrataan mihin lukuihin. Koneen hankintahinta, yksikkökustannukset, valmistuskustannukset ja elinkaarikustannukset ovat kaikki eri asioita. Lisäksi eri lähteissä näihin lukuihin otetaan mukaan eri suureita. Selvennyksenä voisi sanoa, että
hankintahinta on se hinta, minkä ostaja maksaa per kone,
yksikkökustannukset tarkoittavat yleensä yhden koneen valmistamiseen ja myyntiin liittyviä muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sisältäen mm. koneen materiaalit ja työvoimakulut sekä valmistuksesta, varastoinnista, hallinnosta, tuotekehityksestä ja myynnistä jne.. aiheutuvia kiinteitä kustannuksia, jotka jaetaan valmistuneiden koneyksiköiden suhteen tietyllä säännönmukaisella tavalla (useita eri variaatioita).
Valmistuskustannukset taas ovat kaikki koneen valmistuksesta aiheutuneet kustannukset, sekä kiinteät että muuttuvat. Näihin luetaan vain valmistusprosessin aiheuttamat kustannukset, eikä esimerkiksi hallinnon tai tuotekehityksen kustannuksia.
Elinkaarikustannukset taas ovat kaikki koneen oletettuna käyttöaikana aiheutuvat kustannukset, usein elinkaarikustannuksista puhuttaessa tarkoitetaan keskimääräisiä elinkaarikustannuksia, jotka ovat elinkaarikustannukset jaettuna koneen käyttöiällä (vuosissa). Elinkaarikustannuksiin luetaan kaikki kustannukset aina koneen suunnittelusta käytöstä poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Lentokoneista puhuttaessa puhutaan usein myös ns.
"flyaway" -kustannuksista, joihin on sisällytetty ainoastaan yhden koneyksilön (välittömät) valmistuskustannukset toisin sanoen kyseessä on siis eräänlainen rajakustannus, joka tarkoittaa yhden lisäyksikön tuotannosta aiheutuvaa kokonaiskustannusten muutosta. Usein puhutaan myös
lentotuntikustannuksista, jotka taas tarkoittavat yhden lentotunnin aiheuttamia polttoaine-, huolto- ja palkkakustannuksia jne...
Toivottavasti edellinen selvitys selvensi enemmän kuin sekoitti asioita. Kyllä, opiskelen tällä hetkellä kauppakorkeakoulussa pääaineenani laskentatoimi, joten pääosin siltä, ja muun kiinnostuneisuuden pohjalta nämä tiedot. Oheisessa selvityksessä voi olla joitain virheitä, koska kirjoitin nuo pääosin ulkomuistista sen enempää tarkistelematta asioita, mutta pitäisi antaa maallikolle kuvaa mistä on kyse...
Viimeisenä koneiden kustannuksia vertaillessa kannattaa huomioida myös taistelukoneiden pidentynyt käyttöikä. Hornetit tulivat operatiiviseen käyttöön vuonna 1995 ja näillä näkymin niiden pitäisi olla käytössä aina vuoteen 2030 asti (Lähde:
Ilmavoimat). Tämä tarkoittaa siis yhteensä peräti 35 vuoden käyttöikää. Tällöin koneen hankintahinta näyttelee vain pientä osaa koneen elinkaarikustannuksista, ja merkittävään rooliin nousevat esim. koneen huolto- ja päivityskustannukset. Kun koneen käyttöikä otetaan huomioon saadaan nykyään yhden koneen hinnalla hävittäjä ajaksi, jolle on aikaisemmin tarvittu useita eri konesukupolvia. Ajatusleikkinä voidaan miettiä, jos Ilmavoimat olisi teoreettisessa tilanteessa vuonna 1945 hankkinut kehittyneimmän hävittäjän mikä silloin oli tarjolla eli Me-262:n. Tällöin 1. sukupolven suihkuhävittäjä Me-262 olisi ollut käytössä aina vuoteen 1980, mikäli sen käyttöikä olisi ollut sama kuin Hornetin. Jokainen voi itse laskeskella kuinka monta eri hävittäjää ja hävittäjäsukupolvea tuohon väliin mahtuu. Laskujeni mukaan esimerkiksi Suomen Ilmavoimillakin on tuona ajanjaksona ollut käytössä yhteensä 4 eri varsinaista torjuntahävittäjää (Vampire, Gnat, MIG-21 ja Draken). Eli teoreettisesti yksi Hornet vastaa käyttöiältään neljää aikaisemmin käytössä ollutta hävittäjää.
Esimerkiksi Risto J voi vielä halutessaan selventää ja syventää näitä, mutta tässä näin alkupalaksi asioita pohdittaviksi...