F-35 Lightning II

Jahas, alkaahan se herroille upota paminani, jonka mukaan seuraava hankintakierros tuottaa lkm niin pienen konemäärän, että puhutaan kategorysta. Isolla k:lla. Pari tusinaa tai sitten rahaa on tulossa jostain lisää karseesti. Kuka maksaa sen haluan tietää, jos haaveillaan yhtään yli parin tusinan.
 
baikal kirjoitti:
Jahas, alkaahan se herroille upota paminani, jonka mukaan seuraava hankintakierros tuottaa lkm niin pienen konemäärän, että puhutaan kategorysta. Isolla k:lla. Pari tusinaa tai sitten rahaa on tulossa jostain lisää karseesti. Kuka maksaa sen haluan tietää, jos haaveillaan yhtään yli parin tusinan.

Näköjään. Ei siitä ole kuin jonkin aikaa kun näistä F35 konemääristä paasasin ilmavoimien tulevaisuus ketjussa ja silloin moni oli sitä mieltä että 20-30 konetta joka voisi edes teoriassa olla sellainen luku jonka verran suomi niitä hankkisi, olisi riittävä kun on stealthiä sun muuta joka tekee siitä super tehokkaan.
 
Jenkit meinaa ostaa ainakin 29 F35:sta

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/12/12/pentagon-ostaa-maailman-kalleimman-asejarjestelman/201243684/170
 
Raveni kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Jahas, alkaahan se herroille upota paminani, jonka mukaan seuraava hankintakierros tuottaa lkm niin pienen konemäärän, että puhutaan kategorysta. Isolla k:lla. Pari tusinaa tai sitten rahaa on tulossa jostain lisää karseesti. Kuka maksaa sen haluan tietää, jos haaveillaan yhtään yli parin tusinan.

Näköjään. Ei siitä ole kuin jonkin aikaa kun näistä F35 konemääristä paasasin ilmavoimien tulevaisuus ketjussa ja silloin moni oli sitä mieltä että 20-30 konetta joka voisi edes teoriassa olla sellainen luku jonka verran suomi niitä hankkisi, olisi riittävä kun on stealthiä sun muuta joka tekee siitä super tehokkaan.

Saahan se olla supertehokaskin, mutta harvanlaiseen niitä suihkii tuolla lkm:lla. Toki sillä torjuu lentäviä hässäkkeitä mm. SIETO-tilanteessa aivan oivasti. Kulutussodan funktiota on vaikea nähdä tulevien vekottimien määrillä, liekö tarpeenkaan ei sillä. Tulenavaus itsellä, selkänoja sotatoimille Natolta, tämä se on kiistatta meininki. Menee vain joitain vuosia, että tämä real iskee tajuntoihin laajemmassa mitassa.
 
baikal kirjoitti:
Raveni kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Jahas, alkaahan se herroille upota paminani, jonka mukaan seuraava hankintakierros tuottaa lkm niin pienen konemäärän, että puhutaan kategorysta. Isolla k:lla. Pari tusinaa tai sitten rahaa on tulossa jostain lisää karseesti. Kuka maksaa sen haluan tietää, jos haaveillaan yhtään yli parin tusinan.

Näköjään. Ei siitä ole kuin jonkin aikaa kun näistä F35 konemääristä paasasin ilmavoimien tulevaisuus ketjussa ja silloin moni oli sitä mieltä että 20-30 konetta joka voisi edes teoriassa olla sellainen luku jonka verran suomi niitä hankkisi, olisi riittävä kun on stealthiä sun muuta joka tekee siitä super tehokkaan.

Saahan se olla supertehokaskin, mutta harvanlaiseen niitä suihkii tuolla lkm:lla. Toki sillä torjuu lentäviä hässäkkeitä mm. SIETO-tilanteessa aivan oivasti. Kulutussodan funktiota on vaikea nähdä tulevien vekottimien määrillä, liekö tarpeenkaan ei sillä. Tulenavaus itsellä, selkänoja sotatoimille Natolta, tämä se on kiistatta meininki. Menee vain joitain vuosia, että tämä real iskee tajuntoihin laajemmassa mitassa.

Nato optiossa on mielestäni kaksi ongelmaa...

Joko naapuri lähtee kokeilemaa viidennen artiklan pitävyyttä ja nato maat eivät reagoi tai ehdi reagoida muuta kuin paheksumalla. Yk ehdottaa pakotteita jotka kaatuvat yllätys yhden puolen vastustukseen ;)
Tai sitten natomaat reagoivat ja tilanne eskaloituu siihen pisteeseen että suomesta tulee näyttämö kolmannelle maailmansodalle. Painopiste siirtyy etelämmäs.

Toinen ongelma on että jokin muu konflikti eskaloituu tilanteeseen että Suomi temmataan mukaan sotaan ja taas naton resurssit ovat jossain muualla kuin suomessa (painopiste etelässä ja naapurilla kova kiire suojata sivusta). Taas Suomi "pääsee" nauttimaan sodasta yksin. Ruotsi tekee liikekannalle panon mutta resurssit ovat niin vähäiset ja riskinä että Suomen lukko ei pidäkään niin keskittyy suojaamaan omaa aluettaan... :)

Lopputulos on että Nato ei yksin ole Suomelle minkäänlainen turva jos konflikti paisuu riittävän suureksi tai edut menevät tarpeeksi ristiin. Tosiasiassa Suomi ei voi varmuudella luottaa (eikä pidäkään) muuhun kuin siihen että se kykenee omalla toiminnallaa suojaamaan alueensa tai ainakin aiheuttamaan hyökkääjälle kestämättömät tappiot tai laajemmassa konfliktissa sitomaan paljon vihollisen joukkoja. Tämä onnistuu vain omilla, nykyaikaisilla, hyvin koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla.

Se kuinka mahdollinen minkäänlainen aseellinen konflikti euroopan alueella on, on oma kysymyksensä.
 
Raveni kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Raveni kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Jahas, alkaahan se herroille upota paminani, jonka mukaan seuraava hankintakierros tuottaa lkm niin pienen konemäärän, että puhutaan kategorysta. Isolla k:lla. Pari tusinaa tai sitten rahaa on tulossa jostain lisää karseesti. Kuka maksaa sen haluan tietää, jos haaveillaan yhtään yli parin tusinan.

Näköjään. Ei siitä ole kuin jonkin aikaa kun näistä F35 konemääristä paasasin ilmavoimien tulevaisuus ketjussa ja silloin moni oli sitä mieltä että 20-30 konetta joka voisi edes teoriassa olla sellainen luku jonka verran suomi niitä hankkisi, olisi riittävä kun on stealthiä sun muuta joka tekee siitä super tehokkaan.

Saahan se olla supertehokaskin, mutta harvanlaiseen niitä suihkii tuolla lkm:lla. Toki sillä torjuu lentäviä hässäkkeitä mm. SIETO-tilanteessa aivan oivasti. Kulutussodan funktiota on vaikea nähdä tulevien vekottimien määrillä, liekö tarpeenkaan ei sillä. Tulenavaus itsellä, selkänoja sotatoimille Natolta, tämä se on kiistatta meininki. Menee vain joitain vuosia, että tämä real iskee tajuntoihin laajemmassa mitassa.

Nato optiossa on mielestäni kaksi ongelmaa...

Joko naapuri lähtee kokeilemaa viidennen artiklan pitävyyttä ja nato maat eivät reagoi tai ehdi reagoida muuta kuin paheksumalla. Yk ehdottaa pakotteita jotka kaatuvat yllätys yhden puolen vastustukseen ;)
Tai sitten natomaat reagoivat ja tilanne eskaloituu siihen pisteeseen että suomesta tulee näyttämö kolmannelle maailmansodalle. Painopiste siirtyy etelämmäs.

Toinen ongelma on että jokin muu konflikti eskaloituu tilanteeseen että Suomi temmataan mukaan sotaan ja taas naton resurssit ovat jossain muualla kuin suomessa (painopiste etelässä ja naapurilla kova kiire suojata sivusta). Taas Suomi "pääsee" nauttimaan sodasta yksin. Ruotsi tekee liikekannalle panon mutta resurssit ovat niin vähäiset ja riskinä että Suomen lukko ei pidäkään niin keskittyy suojaamaan omaa aluettaan... :)

Lopputulos on että Nato ei yksin ole Suomelle minkäänlainen turva jos konflikti paisuu riittävän suureksi tai edut menevät tarpeeksi ristiin. Tosiasiassa Suomi ei voi varmuudella luottaa (eikä pidäkään) muuhun kuin siihen että se kykenee omalla toiminnallaa suojaamaan alueensa tai ainakin aiheuttamaan hyökkääjälle kestämättömät tappiot tai laajemmassa konfliktissa sitomaan paljon vihollisen joukkoja. Tämä onnistuu vain omilla, nykyaikaisilla, hyvin koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla.

Se kuinka mahdollinen minkäänlainen aseellinen konflikti euroopan alueella on, on oma kysymyksensä.

Milloin Venäjän armeija on niiiiin luja, että se voi koputtaa haasteen Länttä vastaan, etenkin siten, että Usan mukaantulo näyttää selviöltä? Paljonko vuosia pannaan? Kaikesta päätellen Venäjä on sellaisten sisäisten haasteiden kanssa tekemisissä, että mihinkään laajaan interventioon sillä ei ole kyllä munkkelia. Lähiulkomaan riepottaminen toki on mahdollista, siihen riittää varmaan hanukkaakin. Mikä on oikea keino reagoida tuollaiseen skenaarioon? Hakea ratkaisu puhtaasti ideologisin perustein vai pitää järki päässä ja koettaa pitää langat omissa käsissä? Minusta tuo ratkaisu on tehty jo selvästi ja on puuhattu ratkaisua LÄHINNÄ ideologisin perustein...tuleeko hyvä vai huono, sen aika näyttää.
 
http://www.jamsanseutu.fi/Uutiset/1194728561882/artikkeli/rafale+gripen+ja+super+hornet+varteenotettavat+ehdokkaat+hornetin+seuraajaksi.html
>>
Rafale, Gripen ja Super Hornet varteenotettavat ehdokkaat Hornetin seuraajaksi

Sotilasilmailun asiantuntija Michael Halilan mukaan Lockheed Martinin F-35A Lightning II ei ole paras vaihtoehto Hornetien seuraajaksi. Se on vain ainoa, mistä on julkisuudessa puhuttu, kun Ilmavoimien edellinen komentaja Jarmo Lindberg esitteli vuonna 2008 konetta näkyvästi Hornetin seuraajaksi.

– Hän kaipasi uuden hävittäjähankinnan aloittamista, jotta käyttöikänsä loppua lähestyvälle Hornetille saataisiin korvaaja. F-35 on kuitenkin pökerryttävän kallis järjestelmä. Sen vielä keskeneräinen kehittäminen on jo muodostunut historian suurimmaksi asehankinnaksi, ja kappalehinta on jo vähintään kaksinkertaistunut Lindbergin aikoinaan esittämästä 70 miljoonasta dollarista, Halila sanoo.

Myös F-35:n suorituskyvystä on vakavia epäilyksiä.

Wired-lehti uutisoi hiljattain, että F-35 läpäisi USA:n puolustusministeriön suorituskykytestit vain, koska vaatimuksia höllättiin sitä varten. Moni tilaaja onkin jo tarkistanut konemäärää alaspäin.

Halila kyselee, voisiko Suomella olla varaa jopa 150 miljoonaa dollaria maksaviin koneisiin.

– Onko niiden suorituskyky todella niin paljon halvempia kilpailijoita suurempi, että erotus kannattaa maksaa?

Jos F-35 -hankinta Suomen Ilmavoimille olisi puolustuspoliittisesti kyseenalainen, niin sitä se on myös taloudellisesti. F-35 -kokoonpano Euroopassa on – potentiaalisia suurtilaajia Turkkia ja Isoa-Britanniaa lukuunottamatta – jo annettu Italian Alenian tehtaille.

– Ajatus Suomelle tehtävästä poikkeuksesta vaikuttaa tässä yhteydessä epärealistiselta. Yhdysvallat ei kovin mielellään siirrä häivekoneidensa valmistusta tai edes kokoonpanoa ulkomaille. Suomen vinkkelistä näiden koneiden kokoaminen ja ylläpito tapahtuisi ulkomailla, eikä se työllistäisi suomalaisia pahimmassa tapauksessa lainkaan.

Puolustusvoimien 2000-luvun hankintapolitiikka tuntuu sulkevan itärajan takaisen teknologian pois laskuista. F-35 -koneelle löytyy silti varteenotettavia vaihtoehtoja.

– Intia saattoi tänä vuonna päätökseen suuren hävittäjävertailun, jonka tuloksena se päätyi hankkimaan ilmavoimilleen yli sata ranskalaisvalmisteista Dassault Rafale -monitoimihävittäjää. Intialle tarjottiin myös ruotsalaista JAS Gripeniä, jota on myyty maailmalla jo yli 200 kappaletta.

Myös muita jenkkikoneita on tarjolla.

– Ehkä kiinnostavimpana Brasilialle ja Tanskalle tarjottu ja Australialle jo myyty McDonnell-Douglasin F/A-18E/F Super Hornet, joka on käytännössä päivitetty versio Suomessakin palvelevasta Hornetista. On jopa vihjattu, että USA:n ilmavoimat joutuvat ottamaan Super Hornetin palveluskäyttöön, koska F-35 -ohjelma myöhästyy myöhästymistään.

– Sekä Rafale, Gripen että Super Hornet olisivat hyvin varteenotettavia ehdokkaita Ilmavoimien Hornetien korvaajiksi. Niiden osien valmistus tai kokoonpano Suomessa ei olisi suinkaan mahdoton vaihtoehto.

Juttuun haastateltu Michael Halila on filosofian ylioppilas ja maanpuolustusasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka toimi vuosina 2001-2009 Suomen Sotilas -lehden vakituisena avustajana.''
<<
 
Veikkaisin että Halila listasi tässä 3 todennäköisintä länsimaista konevaihtoehtoa, F35:sen sijaan. Eurofighter Typhoonin lähtöhinta on jo selvästi näitä kolmea mainittua vaihtoehtoa korkeampi. Sen suorituskyky yliäänikaartelussa lienee paras, mutta ei merkittävästi Gripeni NG:tä ja Rafalea parempi, joten se vaihtoehto lienee tämän vuoksi jätetty pois laskuista.

SuperHornet on listalla luultavasti siksi, että se pohjaa osin samaan teknologiaan kuin nykyinen ilmavoimien Hornet ja sillä on verrattaen alhainen lähtöhinta. Lisäksi Suomen nykyisen hallituksen konekaupat tehdään pääasiassa Yhdysvaltain kanssa, joten SuperHornetilla lienee suurimmat mahdollisuudet, mikäli F35 kauppaa ei tule.
 
Tuolta uiskenteli vastaan aika mielenkiintoinen taulukko, koskien tämänhetkisten tarjolla olevien multirolefighterien suorituskykyä ja hintatietoja, jotka olivat vaihtoehtoina taannoisessa Intian hävittäjäkaupassa(MRCA competition). Rafale pesi kilpailun kärjistyessä Eurofighterin, (tosin raha taisi ratkaista, eikä suorituskyky). Saahan tuosta taulukostakin jo jonkinlaista osviittaa koneiden eroista.

http://en.wikipedia.org/wiki/Indian_MRCA_competition#Comparison_of_the_aircraft

Jos minä saisin valita, niin Suomen konevalinnassa panostettaisiin ensisijaisesti kevyempään ja halvempaan Dogfight-koneeseen, joita hankittaisiin 3-4 laivueellista, joilla torjuttaisiin Venäjän ilmavoimien, itärajalla muodostama uhka. Niiden lisäksi hankittaisiin laivueellinen esimerkiksi SuperHornetteja, tai jokin muu pommitustehtäviin paremmin soveltuva konetyyppi, joita voitaisiin käyttää mahdollisissa pommitustehtävissä Suomen rajojen ulkopuolella.

Tosin olen kyllä kuullut joskus sellaisenkin väittämän, erittäin asiantuntevalta lähteeltä, että mikäli Suomen ilmavoimien koko samantien tuplattaisiin nykyisestä, niin se kestäisi sodassa Venäjää vastaan korkeintaan viikon ajan. Tämän vuoksi ei liene niin olennaista sillä seikalla minkä koneen Suomi tulevaisuudessa valitsee. Varsinkaan jos koneita hankitaan nykyinen määrä, tai jopa vähemmän. Mutta ainakin Suomenvaltio säästäisi paljon rauhanajan ja kriisinhallintatehtävien kustannuksissa hankkimalla käyttökustannuksiltaan edullisen ja parhaiten siihen sopivan kaluston.
 
Eiköhän se ole halvin ratkaisu pitäytyä yhdessä konetyypissä.
 
Raveni kirjoitti:
Joko naapuri lähtee kokeilemaa viidennen artiklan pitävyyttä ja nato maat eivät reagoi tai ehdi reagoida muuta kuin paheksumalla.
Kokeilu kannattaa tehdä Virolla, jota kohtaan venäläiset tuntevat paljon enemmän antipatiaa. Samoin valmis tekosyy on olemassa (venäläinen vähemmistö). Suomi on vasta mahdollistamassa tuota tekosyytä kaksoiskansalaisuuden kautta. Viron keikka tulee Venäjälle kaikin tavoin halvemmaksi, koska sen puolustuskyky on vain murto-osa Suomen vastaavasta. Samoin taloudelliset menetykset (viennin ja tuonnin katkeaminen) ovat pienemmät.

Naton halu puolustaa aluettaan on jossain määrin kyseenalainen, vrt. hidastelu ja vastaanhangoittelu Baltian contingency planin kohdalla. Halukkuutta antaa rahallista/materiaaliapua en kyseenalaista, mutta mitä se auttaa siinä vaiheessa kun красная звезда on jo Tallinnassa, Tartossa ja Pärnussa?

Jos varsinaisesta aiheesta on jotain sanottava, niin sanotaan se, että projektiin sitoutuminen ennen kuin tavara lentää, on iso virhe. Näin kävi Suomelle (NH-90) ja näin kävi Kanadalle ja muille F-35:een sitoutuneille. Sama näyttää käyvän A400M:n kohdalla - projekti viivästyy, kustannukset nousevat. Nimi paperiin vasta kun sika lentää.


F35_zps3494c518.jpg
 
miheikki kirjoitti:
Jenkit meinaa ostaa ainakin 29 F35:sta

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2012/12/12/pentagon-ostaa-maailman-kalleimman-asejarjestelman/201243684/170

Jenkit ovat ostaneet jo noin 90 F-35:sta kun tuo LRIP V hankinta otetaan huomioon. Tiettävästi sitä paitsi tuo LRIP V sisältää 32 konetta: http://www.defense.gov/contracts/contract.aspx?contractid=4938
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Sotilasilmailun asiantuntija Michael Halilan mukaan Lockheed Martinin F-35A Lightning II ei ole paras vaihtoehto Hornetien seuraajaksi. Se on vain ainoa, mistä on julkisuudessa puhuttu, kun Ilmavoimien edellinen komentaja Jarmo Lindberg esitteli vuonna 2008 konetta näkyvästi Hornetin seuraajaksi.

...

Juttuun haastateltu Michael Halila on filosofian ylioppilas ja maanpuolustusasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka toimi vuosina 2001-2009 Suomen Sotilas -lehden vakituisena avustajana.''
<<

Vai että oikein sotilasilmailun asiantuntija... :huh:
 
Tähystäjä kirjoitti:
Tälläkin foorumilla ja yleisesti meuhkataan paljon uusien taistelukoneiden kalleudesta. Asia pitää varmasti sinänsä paikkansa, muutama asia kannattaa kuitenkin ensin huomioida.

Ensimmäinen on inflaatio: rahan suhteellisen arvon koko ajan laskiessa (pääasiassa), myös koneiden nimellishinnat kasvavat jatkuvasti. Ei voi suoraan verrata 1990-luvun alussa tapahtuneiden konekauppojen hintoja tähän päivään, koska rahan arvo on merkittävästi muuttunut. Ensin tulisi vähänkään pidemmästä ajanjaksosta puhuttaessa tehdä inflaatiokorjaus ts. mitä silloiset hinnat ovat tämän päivän rahassa.

Toinen vaikuttava asia on valuuttakurssit; erityisesti Yhdysvalloista puolustusmateriaalia ostettaessa, dollarin ja euron kulloinenkin vaihtokurssi vaikuttaa merkittävästi kauppahintaan, ja siihen millaisiksi kustannukset lopulta muodostuvat. Kaupathan Yhdysvalloista tehdään pääsääntöisesti dollarimääräisinä. Sama pätee kaikkien muidenkin euroalueen ulkopuolelta tehtävien hankintojen kanssa, mikäli hankinnat tehdään euro-alueelta tätä riskiä ei ole (esim. Saksa, Ranska, Italia jne...).

Kolmanneksi vaikuttaa se, että mitä lukuja verrataan mihin lukuihin. Koneen hankintahinta, yksikkökustannukset, valmistuskustannukset ja elinkaarikustannukset ovat kaikki eri asioita. Lisäksi eri lähteissä näihin lukuihin otetaan mukaan eri suureita. Selvennyksenä voisi sanoa, että hankintahinta on se hinta, minkä ostaja maksaa per kone, yksikkökustannukset tarkoittavat yleensä yhden koneen valmistamiseen ja myyntiin liittyviä muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sisältäen mm. koneen materiaalit ja työvoimakulut sekä valmistuksesta, varastoinnista, hallinnosta, tuotekehityksestä ja myynnistä jne.. aiheutuvia kiinteitä kustannuksia, jotka jaetaan valmistuneiden koneyksiköiden suhteen tietyllä säännönmukaisella tavalla (useita eri variaatioita). Valmistuskustannukset taas ovat kaikki koneen valmistuksesta aiheutuneet kustannukset, sekä kiinteät että muuttuvat. Näihin luetaan vain valmistusprosessin aiheuttamat kustannukset, eikä esimerkiksi hallinnon tai tuotekehityksen kustannuksia. Elinkaarikustannukset taas ovat kaikki koneen oletettuna käyttöaikana aiheutuvat kustannukset, usein elinkaarikustannuksista puhuttaessa tarkoitetaan keskimääräisiä elinkaarikustannuksia, jotka ovat elinkaarikustannukset jaettuna koneen käyttöiällä (vuosissa). Elinkaarikustannuksiin luetaan kaikki kustannukset aina koneen suunnittelusta käytöstä poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Lentokoneista puhuttaessa puhutaan usein myös ns. "flyaway" -kustannuksista, joihin on sisällytetty ainoastaan yhden koneyksilön (välittömät) valmistuskustannukset toisin sanoen kyseessä on siis eräänlainen rajakustannus, joka tarkoittaa yhden lisäyksikön tuotannosta aiheutuvaa kokonaiskustannusten muutosta. Usein puhutaan myös lentotuntikustannuksista, jotka taas tarkoittavat yhden lentotunnin aiheuttamia polttoaine-, huolto- ja palkkakustannuksia jne...

Toivottavasti edellinen selvitys selvensi enemmän kuin sekoitti asioita. Kyllä, opiskelen tällä hetkellä kauppakorkeakoulussa pääaineenani laskentatoimi, joten pääosin siltä, ja muun kiinnostuneisuuden pohjalta nämä tiedot. Oheisessa selvityksessä voi olla joitain virheitä, koska kirjoitin nuo pääosin ulkomuistista sen enempää tarkistelematta asioita, mutta pitäisi antaa maallikolle kuvaa mistä on kyse...

Viimeisenä koneiden kustannuksia vertaillessa kannattaa huomioida myös taistelukoneiden pidentynyt käyttöikä. Hornetit tulivat operatiiviseen käyttöön vuonna 1995 ja näillä näkymin niiden pitäisi olla käytössä aina vuoteen 2030 asti (Lähde: Ilmavoimat). Tämä tarkoittaa siis yhteensä peräti 35 vuoden käyttöikää. Tällöin koneen hankintahinta näyttelee vain pientä osaa koneen elinkaarikustannuksista, ja merkittävään rooliin nousevat esim. koneen huolto- ja päivityskustannukset. Kun koneen käyttöikä otetaan huomioon saadaan nykyään yhden koneen hinnalla hävittäjä ajaksi, jolle on aikaisemmin tarvittu useita eri konesukupolvia. Ajatusleikkinä voidaan miettiä, jos Ilmavoimat olisi teoreettisessa tilanteessa vuonna 1945 hankkinut kehittyneimmän hävittäjän mikä silloin oli tarjolla eli Me-262:n. Tällöin 1. sukupolven suihkuhävittäjä Me-262 olisi ollut käytössä aina vuoteen 1980, mikäli sen käyttöikä olisi ollut sama kuin Hornetin. Jokainen voi itse laskeskella kuinka monta eri hävittäjää ja hävittäjäsukupolvea tuohon väliin mahtuu. Laskujeni mukaan esimerkiksi Suomen Ilmavoimillakin on tuona ajanjaksona ollut käytössä yhteensä 4 eri varsinaista torjuntahävittäjää (Vampire, Gnat, MIG-21 ja Draken). Eli teoreettisesti yksi Hornet vastaa käyttöiältään neljää aikaisemmin käytössä ollutta hävittäjää.

Esimerkiksi Risto J voi vielä halutessaan selventää ja syventää näitä, mutta tässä näin alkupalaksi asioita pohdittaviksi...

Erinomainen ja hyvinkin tarkka selvennys näistä asioista. Eri koneiden hintojen vertailu on hyvin hankalaa kun eri valmistajilla ja eri mailla on täysin erilaiset tavat laskea kustannuksia. Esim. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa lentotuntihinnat sisältävät yleensä myös koko huolto-organisaation ammattihenkilöstön palkat ja muut koko koneen elinkaaren huoltokulut (mukaan lukien moottorien vaihdot yms.) ja esim. koneiden päivityskulut jyvitettynä koneille. Tätä varten esim. yhdysvaltalaiskoneiden vertailu JAS Gripenin huikean pieniin lentotuntihintoihin on hyvin harhaanjohtavaa koska niissä on yleensä laskettu varusmiesvoimin ylläpidetyn yhden ainokaisen lentotunnin kustannuksia ilman korkeamman tason huoltoja ja mitään huolto-organisaation kuluja tai koneiden päivityksiä. Toki Gripen on varmaankin halvin lentotuntikustannuksia verrattaessa mutta erot ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin mitä usein väitetään.

Huomattavaa on kuten mainitsitkin, että koneiden käyttöikä on jatkuvasti kasvanut ja tulee kasvamaan. MiG-21:n ja Drakeneiden käyttöikä oli noin 15-20 vuotta ja sitä edeltäneiden koneiden (Vampire ja Gnat) käyttöikä oli vain noin 10-15 vuotta. Näihinkin lukuihin päästiin lähinnä hyvin säästeliäällä käytöllä. Seuraavan sukupolven koneet tulevat varmasti olemaan tosiaankin vielä pidempään käytössä kuin Hornet eli mahdollisesti jopa 50 vuotta. Tämä on ihan sama kaikissa ilmavoimissa ympäri maailman. USAF:n hävittäjäkoneiden keski-ikä on muistaakseni yli 20 vuotta ja F-15:n alkaa olla 30 vuotta.
 
RistoJ kirjoitti:
Eri koneiden hintojen vertailu on hyvin hankalaa kun eri valmistajilla ja eri mailla on täysin erilaiset tavat laskea kustannuksia. Esim. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa lentotuntihinnat sisältävät yleensä myös koko huolto-organisaation ammattihenkilöstön palkat ja muut koko koneen elinkaaren huoltokulut (mukaan lukien moottorien vaihdot yms.) ja esim. koneiden päivityskulut jyvitettynä koneille. Tätä varten esim. yhdysvaltalaiskoneiden vertailu JAS Gripenin huikean pieniin lentotuntihintoihin on hyvin harhaanjohtavaa koska niissä on yleensä laskettu varusmiesvoimin ylläpidetyn yhden ainokaisen lentotunnin kustannuksia ilman korkeamman tason huoltoja ja mitään huolto-organisaation kuluja tai koneiden päivityksiä. Toki Gripen on varmaankin halvin lentotuntikustannuksia verrattaessa mutta erot ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin mitä usein väitetään.

..ja missäs viipyy yksityiskohtaiset lähteet väitteillesi?
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Eri koneiden hintojen vertailu on hyvin hankalaa kun eri valmistajilla ja eri mailla on täysin erilaiset tavat laskea kustannuksia. Esim. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa lentotuntihinnat sisältävät yleensä myös koko huolto-organisaation ammattihenkilöstön palkat ja muut koko koneen elinkaaren huoltokulut (mukaan lukien moottorien vaihdot yms.) ja esim. koneiden päivityskulut jyvitettynä koneille. Tätä varten esim. yhdysvaltalaiskoneiden vertailu JAS Gripenin huikean pieniin lentotuntihintoihin on hyvin harhaanjohtavaa koska niissä on yleensä laskettu varusmiesvoimin ylläpidetyn yhden ainokaisen lentotunnin kustannuksia ilman korkeamman tason huoltoja ja mitään huolto-organisaation kuluja tai koneiden päivityksiä. Toki Gripen on varmaankin halvin lentotuntikustannuksia verrattaessa mutta erot ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin mitä usein väitetään.

..ja missäs viipyy yksityiskohtaiset lähteet väitteillesi?

No tässä muutama alkajaisiksi:
F-35 ja F-16 lentotuntien hinnat (sivu 84)
F/A-18 koneiden käyttökulut (sivu 32)
Joidenkin amerikkalaisten koneiden lentotuntien hinnat (sivu 38)
F-22 faktoja, mukaan lukien lentotuntien hinnat
Gripenin lentotuntien hinnat vs. muut

Hyvin selkeästi näistä näkee, että tuo mainostettu 4700 dollarin lentotunnin hinta Gripenille on vain aivan lentoihin liittyvä perushuolto, polttoaine ja normaalisti vaihdettavat kuluvat osat. Amerikkalaisten tiedoista näkee selvästi, että usein heidän laskelmiensa lentotuntien kulut sisältävät näiden lisäksi henkilöstön palkat, kaikki mahdolliset huollot ja päivitykset. Esim. F-16:n osalta normaalit lentotunnin muuttuvat kulut (eli vastaavat edes jotenkin tuota Gripenin kulua) ovat n. 7000 dollaria. Kaikki kulut yhteen laskien kulut ovat lopulta yli 22000 dollaria per kone per tunti. F-35:n kaikki kulut ovat tällä hetkellä yli 30000 dollaria per kone per tunti mutta vasta testikäytössä olevalta koneelta tuo ei ole ollenkaan huono suoritus ja tulevat aivan varmasti putoamaan reaalisesti. Näin on ainakin lähes aina aikaisempien koneiden kohdalla käynyt. Kaikki kulut laskien se on varmaankin vähän kalliimpi ylläpitää kuin F-16 ja tietysti JAS Gripen, mutta ero ei ole mikään valtavan dramaattinen varsinkin jos otetaan huomioon sen aivan eri planeetalta olevat järjestelmät ja taistelukyky.
 
RistoJ kirjoitti:
Kaikki kulut laskien se on varmaankin vähän kalliimpi ylläpitää kuin F-16 ja tietysti JAS Gripen, mutta ero ei ole mikään valtavan dramaattinen varsinkin jos otetaan huomioon sen aivan eri planeetalta olevat järjestelmät ja taistelukyky.

Ihan mukavasti oli tietoa ja suurella mielenkiinnolla luin artikkeleita läpi. Mutta kuten aiemminkin tämän aiheen puitteissa, minua ensisijaisesti kiinnostaa tämä ilmataistelukyky. Olisiko siitä olemassa puolueetonta ja asiantuntevaa lähdettä? Valmistajan mainoksia olen lukenut jo ihan kyllästymiseen asti.
(F35 suunnittelussa panostettiin pommitus-ominaisuuteen, jenkkien omia pommituskampanjoita silmälläpitäen. Ilmatilan puolustamiseen ja toisia hävittäjiä vastaan heillä on varattu ihan eri koneet, Suomella ei. Asejärjestelmä on kuitenkin kilpailijoihinsa nähden kallis ja sen vuoksi lakkautetaan vielä monta varuskuntaa Suomessa. Onko vähälukuisena hankittava F35, yksittäisenä asejärjestelmänä varmasti niiden arvoinen?)
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Onko vähälukuisena hankittava F35, yksittäisenä asejärjestelmänä varmasti niiden arvoinen?)

Tai onko mikään vähälukuinen hävittäjähankinta sen arvoinen? Pieneksihän määrä jää ihan konetyypistä riippumatta.
 
Hande kirjoitti:
Kaukovittuilija kirjoitti:
Onko vähälukuisena hankittava F35, yksittäisenä asejärjestelmänä varmasti niiden arvoinen?)

Tai onko mikään vähälukuinen hävittäjähankinta sen arvoinen? Pieneksihän määrä jää ihan konetyypistä riippumatta.

Tätä olen yrittänyt pohtia: missä kohtaa kategoriamäärä saavutetaan? Missä kohtaa lukumääräinen merkitys on lähinnä lipunnäyttöä ja paraatien ylilentoja? Missä kohtaa on määrä, jolla vielä siedettävästi hoidetaan tunnistukset ja etenkin edes jonkinlainen SIETO? Passaisiko kategoriaksi jokin muukin kuin ensilinjan kalusto?

Jokaisen täytyy mielestäni ymmärtää, että esitetyillä hinnoilla ei hirveitä laivastoja lentoon valjasteta.
 
Back
Top