En ymmärrä, miksi ylipäätään sitten nostit esille meri- ja maatoiminnan erot? Minä otin vain lähdeviitoitetun tiedon siitä, kuinka pitkään CAP-lentoon Hornet kykenee, ja tämä tieto sattui olemaan peräisin laivastotoiminnasta. En tunne mitään syytä, miksi tällainen taistelusäteeseen liittyvä asia muuttuisi merkitsevästi sen mukaan, operoidaanko mereltä vai maalta käsin.
Siksi että merellä ei ole niitä varalaskupaikkoja ihan lähellä kun tukialukselta toimitaan. Samaten merellä olosuhteet vaihtelevat suuresti ja tukialustoiminnassa sivutuuli, lentokannen heilunta ja pimeys tekevät hommasta ihan erilaista kuin maalla. Se missä lentokone lentää tai suorittaa tehtävää voi olosuhteiltaan poiketa suuresti siitä minkälaista vaikkapa 150 km päässä olevalla tukialuksella on.
Tämän vuoksi luulen että polttoainemäärä ja sitä kautta toimintasäde ovat erilaiset eri tehtävissä kuin maalta toimittaessa. Tukialustoiminta ei ole mitään leikkiä kuten tästä klipistä näkyy:
Ymmärrätkö nyt? Tukialuspilotit on minusta kovimpia jätkiä tuolla alalla ja parhaat US pilotit löytyy varmasti sieltä.
B näyttäisi pääsevän lähelle kuutta lentosuoritusta päivässä, A noin kolmeen ja puoleen ja C lähelle neljää. Voitaneen olettaa, että luvut nousevat yhä konekaluston kypsyessä ja luotettavuuden parantuessa.
Edelleen: teoriassa.
Olit aiemmin sitä mieltä, että Horneteja täytyy pitää valmiiksi ilmassa, koska muuten vihollinen pääsee tunkeutumaan syvälle ilmatilaamme ja jopa tuhoamaan Hornetit maahan.
Olen EDELLEEN samaa mieltä jos se on epäselvää sinulle. Osa koneista pystyy vaikuttamaan välittömästi korkealla ollessaan vastapuolen rynnäköihin ja ilmaherruuden kiistämisyrityksiin. Jos meillä olisi tusinan verran MBDA MAMBOJA, ASTER 30 ohjuksilla niin sitten homma olisi helpompaa hävittäjillekkin.
Aha. Olen silti eri mieltä.
Ilmavalvontaverkko kertoo herhiläisille, että nyt on aika herätä lentoon kotipesästä ja torjua tunkeilija reviiriltä. Koneen lähtö maasta kestää ohjaamopäivystyksestä muutaman minuutin. Vieläkin korkeampaa valmiutta tarvittaessa voidaan pitää kaikki avioniikkajärjestelmät päällä ja moottori tyhjäkäynnillä, mikä toki kasvattaa kustannuksia, mutta ei ainakaan samassa mitassa kuin lentäminen.
Kyllä se menee optimiolosuhteissa noin kun aurinko paistaa ja vihollinen toimii juuri niinkuin meille sopii mutta kun se ei mene oikeasti niin!
Jos vastapuoli on se mikä sen oletetaan olevan, sillä on niin paljon enemmän kapasiteettia että A2 kykenee rummuttamaan meidän puolustustamme jatkuvalla temmolla sekä ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan ja maasta-maahan toiminnalla. Lisänä ELSO ym. tuki. Ohjaamopäivystys auttaa ja on nopea mutta hävittäjän pelkkä nousu kiitoradalta ei riitä että se voisi käyttää sensoreitaan ja aseitaan parhaiten. Ilmasodankäynnissä on tärkeää päästä korkealle josta nähdään laajalle ja pitkälle sekä voidaan taktisesti liikehtiä oikeaan asemaan. Näin ainakin otaksun.
AMRAAMin maksimikantama tulee nimittäin todennäköisesti putoamaan aika lailla jos se lauotaan 1 km korkeudelta vs. 10 km korkeudelta, korkealla lentävään maaliin. Tämä johtuu ohjuksen lentoprofiilista ja hyökkäyskulmasta.
Kun olet kova laskemaan niin laskeppa kuinka pitkälle 1000 km nopeudella lentää kone pääsee 5 ja 10 minuutissa kun se nouseva kone pääsee hyvään asemaan. Sitten toivotaan että eivät lennä kovempaa...
Sitten mieti hävittäjää joka päivystää 50 km päässä tukikohdasta / vastuualueeltaan n. 10 km korkeudella. "On station" kone tai pari saa heti tiedon uhkasta datalinkillä ja kääntä koneen kohti uhkaa ja tutka pääsee heti jyvälle (jos maali on kantamalla). Sitten puuttuu se napin painaminen enää. Paljonko aikaa menisi?
Matalalla lentämisen ideana on havaintoetäisyyden minimoiminen ja sitä myöten puolustajan reagointiajan minimoiminen.
En tekisi sitä itse enää nykyään. Kuten itse sanoit meidän verkottunut valvonta on hyvä ja kykenee näkemään tunnettuihin katveisiinkin jonkin verran ainakin silloin kun verkko on käytettävissä. Aina joku tutka on toiminnassa jos hommaa ei ryssitä.
Matalalla lentäminen rynnäköidessä jäi 1980-90 luvulle kun aseet olivat laserpommeja ja tyhmiä rautapommeja. Nyt kantamat ovat satoja kilometrejä tai vähintään kymmeniä. Aikakriittiset maalit on hankalia edelleen mutta kyllä tunnettuun lentotukikohtaan tai varuskuntaan on helppo osua eikä sinne ammuta paria puikkoa vaan parikymmentä tai enemmän.
Kustannukset tuosta CAPista on minimaaliset eikä ne merkitse mitään silloin kun taistellaan olemassaolosta.
Maapallon kaarevuus ja tutkahorisontti, on nämä asiat käyty läpi useampaankin kertaan.
No niin, katso ylempi lause. Ne eivät suojaa enää samalla kuin aikaisemmin. Lisäksi riskinä on maahan/sähkölinjaan iskeytyminen kovassa vauhdissa.
10 kilometrissä lentämällä vihollinen tulee havaituksi jo satoja kilometriä ennen saapumista Suomen ilmatilaan. 50 metriä maanpinnan yläpuolella lentämällä vihollinen tulee havaituksi vasta paljon lähempänä, ehkä vasta sen jo tunkeuduttua valtakunnanrajan sisäpuolelle.
Ei sillä ole merkitystä kun hyökätään kunnolla. Häivekoneet voidaan lähettää edeltä pienissä määrin tiedustelemaan ja tuhoamaan tärkeitä kohteita ja niitä edeltävät sitten ohjukset. Senjälkeen ei enää hiiviskellä vaan lamautetaan, väsytetään ja kulutetaan vastapuolen voimat. Näin se menee minusta.
Ilmaherruudesta taistellessa koneet tulevat korkealla tai keskikorkeuksilla ja skannaavat omilla tutkillaan + AWACSin avulla vastapuolen koneita. Kun ne havaitaan, niitä vastaan hyökätään ja ne haastetaan heti aggressiivisesti. Matalalla ei voida havaita kunnolla ilmamaaleja, ainoastaan yrittää pysytellä piilossa mutta se tuskin onnistuu isoilla konemäärillä. Parvia ja koneryhmiä syötetään tasaiseen tahtiin päivä toisensa jälkeen ja havaintoja tehdään mistä vastustajan koneet nousevat ja minne laskeutuvat. Sieltä tiedustellaan ja sinne sitten puikkoa & pommia. ELSO ja ELINT tukevat tätä.
Toimiva ja moderni ilmavalvontaverkko kykenee myös ohjusuhkien havainnointiin ja seuraamiseen. Risteilyohjuksia pystytään torjumaan ilmatorjunnan ja hävittäjätorjunnan keinoin.
Tämä risteilyohjusten torjunta hävittäjillä vaatisi sen korkealla lentävän hävittäjän partioimassa ja oikealla alueella, eikö?
. Ohjaamopäivystyksestä risteilyohjustorjuntoja tuskin ehditään lentää tai sitä edes kannattaisi tehdä. Onhan meillä NASAMS joka kykenee moiseen siellä missä sitä tarvitaan.
Ground Masterit ovat kykeneviä taktisten ballististen ohjusten havainnointiin ja seuraamiseen. Ohjuksen lentoradan ja kantaman perusteella kyetään arvioimaan summittainen vaara-alue. Tämän perusteella voidaan käskeä vaara-alueen tukikohdissa valmiudessa olevat koneet ilmaan ja suorittaa ilmahälytys vaara-alueella.
Ok, enpä tiennyt tätä ABM-kykyä olevan tutkilla. Enemmän GM:n on mainostettu olevan hyvä matalalla lentävien maalien havaitsemiseen.
Kiitoratojen ammuttaminen kaukovaikutusaseilla on järkyttävän kallista puuhaa, ei sitä kukaan tee laajassa mittakaavassa. Kalliille kaukovaikutusaseille on olemassa paljon arvokkaampiakin maaleja, joita tuhotessa Venäjän ohjusvarasto voisi jo kutistua rutkasti.
Jos Venäjällä on varaa ampua ISISin hallussa oleviin rauniokasoihin kymmenittäin moderneja ohjuksia, niin on sillä varaa ja kykyä käyttää niitä kehittyneempiäkin vihollisia vastaan. Ei niitä ohjuksia pelkästään terroristeja vastaan ole suunniteltu ja hankittu.
Yhden kuopan paikkaaminen onnistuu tunneissa
Kyllä ja ne tunnit on poissa tukikohdan käytöstä. Sitten sillä alueella ei laskeuduta tai nousta.
.
