F-35 Lightning II

TBman kirjoitti:
Käynnistys suihkumoottorille menee todellakin niin jumalattoman helposti, että kun napsauttaa tankkauksen jälkeen pääpumput päälle ja boosterpumput päälle ja kääntää kaasu kahvan "start" asennolle, sitten vaan peukulla puristetaan kaasukahvassa oleva "sparky" pohjaan ja turbiini käynnistyy, kun ahdin on tarpeeksi korkeassa kierrosluvussa.
Näin proseduuri menee maassa, kuin ilmatankkauksessa. Ilmatankkauksessa tyhjentyneen tankin "ilmaaminen" tulee pääsyöttöpumpun paluupuolen kautta ja "ilmautuminen" kestää noin sekunnin, pari. Todella sukkela juttu ja tyhjä tankki ei ole ongelma lainkaan.
Tyhjän tankin täyttämisen proseduuri on tarkalleen sama, kuin osatyhjän tankin täyttö, kestää tukialuksilta vain n. vajaan minuutin pidempään. Ei aiheuta muita mutkia toiminnassa.
Ihan vaan infoksi voin kertoa, että taisteluhävittäjässä on useita polttoainesäiliöitä, jotka ajetaan nimenomaan tyhjäksi jokaisella keikalla. Vaihtoventtiilit ovat täysin automaatteja, tai pilotti voi tarkoituksellisesti "eristää" jonkun säiliön järjestelmästä manuaalivalinnoillaan.
Eli vanha sanonta "löpö finito, propello stoppo" voi pitää paikkansa, mutta kannattaa tehdä nopee tsekki vielä kosketusnäytöltä koneen resussihallinnasta, sieltä voi löytyä vielä pari "lestiä täynnä hötysiiniä"....
Klikkaa laajentaaksesi...
Vastaus oli 5/5, kiitän :)
 
Einomies1 kirjoitti:
Ohjaamopäivystys auttaa ja on nopea mutta hävittäjän pelkkä nousu kiitoradalta ei riitä että se voisi käyttää sensoreitaan ja aseitaan parhaiten. Ilmasodankäynnissä on tärkeää päästä korkealle josta nähdään laajalle ja pitkälle sekä voidaan taktisesti liikehtiä oikeaan asemaan. Näin ainakin otaksun.

AMRAAMin maksimikantama tulee nimittäin todennäköisesti putoamaan aika lailla jos se lauotaan 1 km korkeudelta vs. 10 km korkeudelta, korkealla lentävään maaliin. Tämä johtuu ohjuksen lentoprofiilista ja hyökkäyskulmasta.

Kun olet kova laskemaan niin laskeppa kuinka pitkälle 1000 km nopeudella lentää kone pääsee 5 ja 10 minuutissa kun se nouseva kone pääsee hyvään asemaan. Sitten toivotaan että eivät lennä kovempaa...

Sitten mieti hävittäjää joka päivystää 50 km päässä tukikohdasta / vastuualueeltaan n. 10 km korkeudella. "On station" kone tai pari saa heti tiedon uhkasta datalinkillä ja kääntä koneen kohti uhkaa ja tutka pääsee heti jyvälle (jos maali on kantamalla). Sitten puuttuu se napin painaminen enää. Paljonko aikaa menisi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Hornetin nousunopeus on suunnilleen 250 m/s. Kymmenessä kilometrissä ollaan 40 sekuntia nousun jälkeen. Oletettavasti nopeus on tosin ilmoitettu sileälle koneelle, eli asekuormassa nousunopeus on luultavasti hieman alhaisempi. Mutta ilmataisteluvarustuksessakin (6+2 ohjusta + 330 gallonaa lisäpolttoainetta) aika olisi ehkä 60 sekunnin luokkaa. Ei pitkä aika missään nimessä.

Einomies1 kirjoitti:
No niin, katso ylempi lause. Ne eivät suojaa enää samalla kuin aikaisemmin. Lisäksi riskinä on maahan/sähkölinjaan iskeytyminen kovassa vauhdissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Fysiikan lait eivät ole muuttuneet miksikään viimeisinä vuosikymmeninä, ja niistä tässä on nyt kyse. Ei signaalinkäsittelystä, jonka edistys on mahdollistanut maata vasten olevien kohteiden paremman erottelun maavälkkeen joukosta.

Oletetaan, että maa on varsin litteä, kuten Suomessa. Tutka viedään 50 metrin korkeudelle maanpinnasta jonkin mäen huipulle. Jos rynnäköivä lentokone lentää samalla korkeudella (50 metriä), tutkahorisontti asettuu silloin n. 58 kilometriin. Kohteen havaitseminen kauempaa on teoriassakin mahdotonta. (Pl. OTH-tutkat, mutta ne ovat käytännössä yksinomaan suurvaltaresursseja.) Jossakin pohjoisessa tutka voidaan ehkä viedä rajan pinnassa 600 metrin korkeuteen jonkin tunturin huipulle. Tällöin tutkahorisontti 50 metrin korkeudella lentävään maaliin asettuu n. 130 kilometriin.

Kyllä vihollinen voi saavuttaa matalalla lentämällä selkeää yllätysmomenttia ja vähentää meidän vasteaikaamme. Havainto 50 tai 100 kilometriä ennen rajaa antaa puolustajalle vähemmän reagointiaikaa kuin havainto 300 km ennen rajaa. Kun meillä ei ole tutkia ripoteltavaksi rajalle 30 kilometrin välein, niin paikoin näkymä matalalle vihollisen puolelle on lyhyempikin.

Matalalla lentämisessä on riskinsä, mutta tänä päivänä koneiden lento-ominaisuudet ovat melko lailla paremmat kuin F-104 Widowmakerissa. Maastonseurantaominaisuudet tutkissa ovat arkipäivää, mikä helpottaa tilannetta huomattavasti verrattuna perstuntuman varassa lentämiseen. Suomen ilmavoimissa lennetään normaalissa lentokoulutuksessakin 50 metrissä maanpinnasta. Vielä alemmaskin voidaan mennä, jos hyväksytään suurempi riskimarginaali, kuten sodanoloissa luultavasti hyväksyttäisiin. Esimerkiksi Operaatio Operassa IAF lensi joissakin tehtävän vaiheissa 30 metrissä maanpinnan yläpuolella.

Einomies1 kirjoitti:
ta taistellessa koneet tulevat korkealla tai keskikorkeuksilla ja skannaavat omilla tutkillaan + AWACSin avulla vastapuolen koneita. Kun ne havaitaan, niitä vastaan hyökätään ja ne haastetaan heti aggressiivisesti. Matalalla ei voida havaita kunnolla ilmamaaleja, ainoastaan yrittää pysytellä piilossa mutta se tuskin onnistuu isoilla konemäärillä. Parvia ja koneryhmiä syötetään tasaiseen tahtiin päivä toisensa jälkeen ja havaintoja tehdään mistä vastustajan koneet nousevat ja minne laskeutuvat. Sieltä tiedustellaan ja sinne sitten puikkoa & pommia. ELSO ja ELINT tukevat tätä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, hävittäjät tulevat kyllä korkealla. Sehän on niille luontainen elementti.

Rynnäkkökoneen ei sen sijaan kannata pyrkiä ilmataisteluun, vaan sen tehtävä kuskata pommit kohteeseen ja paeta sitten nopeasti. Jos vihollisella ei ole hävittäjätorjuntaa eikä kunnollista korkeatorjuntakykyä ilmatorjunnassa, niin ilman muuta silloin kannattaa lentää korkealla Sergeiden, Iglojen ym. ulottumattomissa, koska siellä ollaan lähes täydellisessä turvassa, vaikka vihollinen tietäisikin läsnäolosta.

Suomen olosuhteissa kannattaisi ehkä ennemmin etsiä turvaa tutkakatveista ja pyrkiä viivyttämään paljastumista mahdollisimman pitkään. Tämäkin on toki alueriippuvaista, tilannekuvan laadun voi olettaa vaihtelevan eri puolilla Suomea. Mutta katsopa netistä videoita, kuinka Tornadot ym. harjoittelevat matalalentoa. Tuskin sitä tehdään ihan vain huvin vuoksi.

Einomies1 kirjoitti:
Tämä risteilyohjusten torjunta hävittäjillä vaatisi sen korkealla lentävän hävittäjän partioimassa ja oikealla alueella, eikö? ;). Ohjaamopäivystyksestä risteilyohjustorjuntoja tuskin ehditään lentää tai sitä edes kannattaisi tehdä. Onhan meillä NASAMS joka kykenee moiseen siellä missä sitä tarvitaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Linkitit aiemmin Kh-101:n, venäläisen risteilyohjuksen. Se lentää alle äänennopeuden, joten miten sen torjunta poikkeaa rynnäkkökoneen/monitoimihävittäjän torjunnasta? Ei se ainakaan nopeampi ole, eli reagointiaikaa jää ihan vastaavasti kuin elävän ihmisen ohjastamaakin lentokonetta torjuttaessa. Ainoa kysymysmerkki on risteilyohjuksen häiveominaisuudet ja torjunnan helppous AMRAAM-ohjusta käyttäen, mutta siihen ei vaikuta, onko torjuva kone lähtenyt torjuntaan maasta vai ilmasta.

Risteilyohjusten torjunta on mahdollista myös muilla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä kuin NASAMS:lla. Ainakin Crotale pystyy siihen, ja ASRAD-R:n pitäisi kyetä myös.

Tutkaohjattujen it-tykkien luulisi myös kykenevän torjumaan risteilyohjuksia jossakin määrin. Jos ohjus väistelee (kuten uudemmat tekevät terminaalivaiheessa) tai on hypersooninen, ohjuksen torjunta on vähemmän todennäköinen. Mutta säännöllisesti lentävään, alisooniseen ohjukseen pitäisi saada tutkaohjatulla ilmatorjuntatykillä osumia.

Periaatteessa (alisoonista) risteilyohjusta voi ampua myös Stingerillä ja Bolidella (MANPADS), onhan noissa herätesytyttimet, jos suoraa osumaa ei saada. Käytännössä on tietysti kysymysmerkkinä, löytääkö ohjusampuja taivaalta pienen kohteen ajoissa, saa sen tähtäimiinsä ja kykenee suorittamaan ohjuslaukaisun ajoissa. Riittävän hyvä tilannekuva ja hieman tuuria matkassa, niin onnistuu. Ei tietysti mikään pääasiallinen torjuntamenetelmä.

Einomies1 kirjoitti:
Ok, enpä tiennyt tätä ABM-kykyä olevan tutkilla. Enemmän GM:n on mainostettu olevan hyvä matalalla lentävien maalien havaitsemiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Löytyy valmistajan esitteestä (TBM capability):

http://www.thalesraytheon.com/fileadmin/tmpl/Products/pdf/111058_GM400_Paris_Update_v3_LR.pdf

Voidaan tiettävästi seurata myös raskaita ilmatorjuntaohjuksia:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001118267.html

Einomies1 kirjoitti:
Jos Venäjällä on varaa ampua ISISin hallussa oleviin rauniokasoihin kymmenittäin moderneja ohjuksia, niin on sillä varaa ja kykyä käyttää niitä kehittyneempiäkin vihollisia vastaan. Ei niitä ohjuksia pelkästään terroristeja vastaan ole suunniteltu ja hankittu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuinka monta kertaa Venäjä on tehnyt tällaisen iskun, jos saan kysyä? Kerran?

Entä kuinka monta ohjusta Venäjällä on varastossa? 1000? 2000? Entä kuinka monta näistä voitaisiin käyttää Suomea vastaan? 500?

Entä kuinka paljon ohjuksia Venäjä tarvitsee muita maaleja kuin kiitoratoja vastaan? Joitakin esimerkkejä muista mahdollisista maaleista ovat varikot, puolustusvälineteollisuus, sillat, ratapihat, öljynjalostamot ja polttoainevarastot, datakeskukset ja viestiliikenteen solmukohdat, voimalaitokset ja sähkönjakelun solmukohdat, ilmavalvontatutkat, perustamiskeskukset...

Yhdysvallat ampui 59 Tomahawkia yhteen lentotukikohtaan. Lentotoiminta jatkui alle 24 tunnin kuluttua. Ei kovin kustannustehokasta touhua.
 
Huhta kirjoitti:
Linkitit aiemmin Kh-101:n, venäläisen risteilyohjuksen. Se lentää alle äänennopeuden, joten miten sen torjunta poikkeaa rynnäkkökoneen/monitoimihävittäjän torjunnasta? Ei se ainakaan nopeampi ole, eli reagointiaikaa jää ihan vastaavasti kuin elävän ihmisen ohjastamaakin lentokonetta torjuttaessa. Ainoa kysymysmerkki on risteilyohjuksen häiveominaisuudet ja torjunnan helppous AMRAAM-ohjusta käyttäen, mutta siihen ei vaikuta, onko torjuva kone lähtenyt torjuntaan maasta vai ilmasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yhdysvallat on ainakin hyvin huolissaan Venäjän ja Kiinan uusista risteilyohjuksista ja juuri siksi mm. JLENS on kehitetty. Uudet ohjustyypit käyttävät häiveteknologiaa ja niitä on vaikea havaita. Reittilennossa niitä on toki helpompi havaita mutta loppulähestymisessä ne menevät pintaan. On selvää että ohjus on paljon pienempi kohde kuin lentokone.

Ohjusten torjunta toki onnistuu ja sitä kannattaa yrittää mutta uskon että itänaapurillakin on sen verran noita puikkoja että niitä ammutaan parikymmentä tärkeään kohteeseen kuten lentokenttä, johtokeskus tai varuskunta. Sitten voikin laskea paljonko omia hävittäjiä ja ohjuksia tarvitaan ilmaan tuollaista iskua estämään. KH-101 lentomatka voi olla jopa 5000 km joten ei pommittajan tarvitse edes käydä Suomen ilmatilassa.
http://freebeacon.com/national-security/northcom-russian-cruise-missile-threat-to-u-s-grows/
Huhta kirjoitti:
Periaatteessa (alisoonista) risteilyohjusta voi ampua myös Stingerillä ja Bolidella (MANPADS), onhan noissa herätesytyttimet, jos suoraa osumaa ei saada. Käytännössä on tietysti kysymysmerkkinä, löytääkö ohjusampuja taivaalta pienen kohteen ajoissa, saa sen tähtäimiinsä ja kykenee suorittamaan ohjuslaukaisun ajoissa. Riittävän hyvä tilannekuva ja hieman tuuria matkassa, niin onnistuu. Ei tietysti mikään pääasiallinen torjuntamenetelmä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toki kannattaa yrittää kun puolustetaan kohdetta mutta noitakaan ei löydy joka paikkaan. Stingerit on varattu tietääkseni alueellisten joukkojen puolustamiseen hekoilta, ei niitä riittäne kohteiden puolustukseen. ITO-05M on kai sitten eri juttu.

Huhta kirjoitti:
Kuinka monta kertaa Venäjä on tehnyt tällaisen iskun, jos saan kysyä? Kerran?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ainakin pari kertaa, 2016 ja 2017 mutta en jaksa etsiä, googlaa ja etsi itse.
Huhta kirjoitti:
Entä kuinka monta ohjusta Venäjällä on varastossa? 1000? 2000? Entä kuinka monta näistä voitaisiin käyttää Suomea vastaan? 500?
Klikkaa laajentaaksesi...
Sama juttu, etsi itse ja googlaile tai lue kirjoja. Tuskin edes löydät tarkkoja tietoja vaan arvioita. Siihen en luottaisi että niitä ei käytettäisi.
Huhta kirjoitti:
Entä kuinka paljon ohjuksia Venäjä tarvitsee muita maaleja kuin kiitoratoja vastaan? Joitakin esimerkkejä muista mahdollisista maaleista ovat varikot, puolustusvälineteollisuus, sillat, ratapihat, öljynjalostamot ja polttoainevarastot, datakeskukset ja viestiliikenteen solmukohdat, voimalaitokset ja sähkönjakelun solmukohdat, ilmavalvontatutkat, perustamiskeskukset...
Klikkaa laajentaaksesi...
No, ensinnäkin itse käyttäisin parhaimpia aseitani sotilaallisesti tärkeimpiin paikkoihin, jotka vaikuttaisivat vastapuolen puolustuksen valmiuteen sekä kapasiteettiin. Vähäisemmät ja taloudellisesti tärkeät tulisivat vasta sen jälkeen ja niitä ei voida puolustaa kovin hyvin. Lentopommitukset riittäisivät niihin jahka meidän ilmapuolustusta on lamautettu riittävästi.
Huhta kirjoitti:
Yhdysvallat ampui 59 Tomahawkia yhteen lentotukikohtaan. Lentotoiminta jatkui alle 24 tunnin kuluttua. Ei kovin kustannustehokasta touhua.
Klikkaa laajentaaksesi...
US toiminnassa tuo olisi Day 1 eli aika jona vastapuolen ilmapuolustus pyritään lamauttamaan pääosin joten aivan tarpeeksi jotta ilmavoimat kykenevät läpäisemään puolustuksen.

Nyt pitää erottaa tässä väittelyssä 2 asiaa jotka sotkevat toisiaan: puhutaan nyt sekaisin ilmarynnäköistä kohteisiin ja ilmaherruuden hankkimisesta. Nämä ovat eri operaatioita, vaikkakin toteutuisivat varmaan osittain samaan aikaan. Joka tapauksessa pommikoneet eivät lentäisi ilman suojausta lähelle meidän kohteita ja ilmaherruuskoneet eivät lentelisi pinnoissa etsimässä vihollista.

En jaksa vääntää tästä enempää, varsinkin kun tämä keskustelu ei johda mihinkään. Olemme siis eri mieltä (tästäkin asiasta). Koko aihe kuulunee johonkin muualle kuin F-35 keskusteluun. Tältä osin over-and-out.
 
https://www.bloomberg.com/news/arti...train-on-pentagon-budget-tester-says-j4gpnpbg

Bloomberg on saanut haltuunsa toukokuulle päivätyn DOT&E väliraportin.

The availability of spare parts for the 203 F-35s already assigned to bases “is getting worse, affecting fly rates” and pilot training, according to the presentation dated May 8 and obtained by Bloomberg News. Reliability metrics linked to “critical failures have worsened over the last year,” as improvement “has stagnated.”

The aircraft and its parts aren’t as reliable as expected, and it’s taking longer to repair them than planned, according to the presentation by the director of operational testing for defense officials and congressional aides. About 20 percent of the jets must await spares in depots because suppliers can’t keep up with expanding production while fixing returned parts.
 
jokuvaan kirjoitti:
https://www.bloomberg.com/news/arti...train-on-pentagon-budget-tester-says-j4gpnpbg

Bloomberg on saanut haltuunsa toukokuulle päivätyn DOT&E väliraportin.

The availability of spare parts for the 203 F-35s already assigned to bases “is getting worse, affecting fly rates” and pilot training, according to the presentation dated May 8 and obtained by Bloomberg News. Reliability metrics linked to “critical failures have worsened over the last year,” as improvement “has stagnated.”

The aircraft and its parts aren’t as reliable as expected, and it’s taking longer to repair them than planned, according to the presentation by the director of operational testing for defense officials and congressional aides. About 20 percent of the jets must await spares in depots because suppliers can’t keep up with expanding production while fixing returned parts.
Klikkaa laajentaaksesi...
Huono juttu. Sinänsä ei mullistavasti poikkea juuri käytössä olevien koneiden tilanteesta kun varaosien puutteesta on kärsineet Saksan Typhoonit, Ruotsin Gripenit ja intian Sukhoi Mk30:t. Ompa meidän NH-90 kopteritkin seisoneet varaosien puutteessa...
 
Einomies1 kirjoitti:
Huono juttu. Sinänsä ei mullistavasti poikkea juuri käytössä olevien koneiden tilanteesta kun varaosien puutteesta on kärsineet Saksan Typhoonit, Ruotsin Gripenit ja intian Sukhoi Mk30:t. Ompa meidän NH-90 kopteritkin seisoneet varaosien puutteessa...
Klikkaa laajentaaksesi...

Normaalia on myös, että alkuvaiheessa osat kuluvat hyvinkin nopeasti ennenkuin löydetään tapoja vähentää kulumista. Alkuaikojen hävittäjät olivat lähes legendaarisia tämän suhteen, esim muistaakseni mig-25:n ensimmäisillä moottoreilla oli luokkaa 50-150 lentotuntia, kun myöhemmillä versioilla se oli lähempänä tuhatta.
 
min3mat kirjoitti:
Normaalia on myös, että alkuvaiheessa osat kuluvat hyvinkin nopeasti ennenkuin löydetään tapoja vähentää kulumista. Alkuaikojen hävittäjät olivat lähes legendaarisia tämän suhteen, esim muistaakseni mig-25:n ensimmäisillä moottoreilla oli luokkaa 50-150 lentotuntia, kun myöhemmillä versioilla se oli lähempänä tuhatta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joidenkin mainintojen mukaan Mig-25:n moottorit olivat luokkaa kertakäyttöiset, jos sillä paineli menemään täydellä jälkipoltolla. Mikä ei sinällään ollut täysin huono asia, koska silloin kone kuitenkin pääsi nopeuksiin joiden ylittämiseen tarvittiin SR-71. Ohjuksia silloin ei varmaankaan saa mukaan, mutta tuota konetta käytettiin myös tiedustelukoneena, jolloin se tosiaan tarvitsee paljon nopeutta.
 
SJ kirjoitti:
Mikä ei sinällään ollut täysin huono asia, koska silloin kone kuitenkin pääsi nopeuksiin joiden ylittämiseen tarvittiin SR-71.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tietääkseni Mig-25 luotiin torjumaan SR-71 jota se ei olisi kyennyt tekemään koska se oli selvästi hitaampi. Siinä mielessä kone oli pettymys. USA taas pelästyi Mig-25 kykyjä ja kehitti F-15 Eaglen.
Mig-25 paljastui myöhemmin kuitenkin järjestelmiltään heikommaksi mitä oli luultu.
 
SJ kirjoitti:
Joidenkin mainintojen mukaan Mig-25:n moottorit olivat luokkaa kertakäyttöiset, jos sillä paineli menemään täydellä jälkipoltolla. Mikä ei sinällään ollut täysin huono asia, koska silloin kone kuitenkin pääsi nopeuksiin joiden ylittämiseen tarvittiin SR-71. Ohjuksia silloin ei varmaankaan saa mukaan, mutta tuota konetta käytettiin myös tiedustelukoneena, jolloin se tosiaan tarvitsee paljon nopeutta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sama koskee lähes jokaista hävittäjämoottoria jota käytetään pidemmän aikaa jälkipoltolla. MiG-21bis:n moottoreissa tavallisella jälkipoltolla käytetty aika oli kymmenkertainen kun laskettiin milloin moottorivaihdosta lähdetään tekemään, ja hätä-jälkipolton maksimikäyttöaika kerrallaan oli pari minuuttia jonka jälkeen moottori meni aina vaihtoon. Tuota paria minuuttia pidempi käyttö puolestaan suurella todennäköisyyellä tuhosi moottorin. F-15A:n moottoreissa muistaakseni vastaava valmistajan antama jälkipolton maksimikäyttöaika oli 10 minuuttia.

Einomies1 kirjoitti:
Tietääkseni Mig-25 luotiin torjumaan SR-71 jota se ei olisi kyennyt tekemään koska se oli selvästi hitaampi. Siinä mielessä kone oli pettymys. USA taas pelästyi Mig-25 kykyjä ja kehitti F-15 Eaglen.
Mig-25 paljastui myöhemmin kuitenkin järjestelmiltään heikommaksi mitä oli luultu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Alunperin -25 luotiin torjumaan jenkkien mach 3+ pommittajakonseptia (taisi olla valkyrie nimeltään), mutta jenkit keskeyttivät projektin koska tuotantolaskelmat alkoivat olla suurempaa luokkaa kuin marsin asuttaminen. Länsimaat puolestaan pelästyivät koska luulivat kyseessä olevan superkehittynyt kuoleman viikate erinomaisilla liikehtimiskyvyillä ja elektroniikalla. Jälkeenpäin kun Belenko loikkasi Japaniin k. koneen kanssa, päästiin näkemään ettei kyseessä ollutkaan tähtien sodasta tuttu tie-fighter vaan 60-luvun elektroniikalla varustettu kone jolla oli massiivinen nopeus muttei juurikaan mitään muuta liikehtimiskykyä. Itse tutkan tehohan koneessa oli silti pienehköön mittausetäisyyteen verrattuna sen verran massiivinen ettei siihen todennäköisesti pystytty vaikuttamaan häirintälaitteistolla.
 
Yksi syy Mig-25:n kehittämiseen oli Yhdysvaltain projekti kolminkertaisella äänen nopeudella lentävästä B-70 Valkyrie pommikoneesta. Valkyrien lentokorkeus oli niin suuri ettei sen aikaiset ilmatorjuntaohjukset yltäneet eikä saaneet sitä kiinni. Valkyrie pommikonetta ei kuitenkaan otettu tuotantoon, ainoastaan kaksi prototyyppiä valmistettiin.
 
Einomies1 kirjoitti:
Tietääkseni Mig-25 luotiin torjumaan SR-71 jota se ei olisi kyennyt tekemään koska se oli selvästi hitaampi. Siinä mielessä kone oli pettymys. USA taas pelästyi Mig-25 kykyjä ja kehitti F-15 Eaglen.
Mig-25 paljastui myöhemmin kuitenkin järjestelmiltään heikommaksi mitä oli luultu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eikös MiG-25 ollut enemmän USA:n informaatio-operaatio kuin uhka; sillä perusteltiin asevarustelun kiihdyttämistä vastustajan superaseena. Kyllä kai Jenkeillä oli jo varhaisessa vaiheessa suhteellisen paljas kuva Foxbatin kyvyistä ja heikkouksista. Sitä vaan markkinoitiin kongressille ja yleisölle ihmeaseena. Lopputuloksena on USA:n taloudellisen voiman keskittäminen Tähtien Sotaan jne, mihin vastaaminen osaltaan auttoi Neuvostoliittoa romahtamaan (muutamien muiden taloudellisten ongelmien lisäksi).
 
Juttu joka kertoo mm. JSM:n PRF (passive radio frequency) -sensorista. Aika jännittävää ajatella, että tuolla voisi olla HARM-ohjuksen tapaista kykyä ohjautua maalin lähettämään säteilyn perusteella.

BAE Systems locks in F-35 JSF missile deal
By Paul Cleary April 7, 2017

Australia is on track to acquire the high-stealth Joint Strike Missile for its fleet of 72 F-35 fighter-bombers with the federal government set to announce a further $23 million investment in the program with Norway.

The Australian understands the Defence department has signed a contract with Norway’s Kongsberg Defence Systems to continue development of the missile together with BAE Systems Australia.
Under the terms of the contract, Kongsberg will work towards integrating BAE’s passive radio frequency (PRF) sensor into the missile system.
The deal positions BAE to sell its missile guidance technology globally. With as many as 3000 F-35 Joint Strike Fighters to be produced over the next decade, the market for Australia’s technology could be very big. The missile can also be deployed externally on the F-16, F/A-18 and F-15 aircraft.
The PRF would be made at BAE’s Edinburgh Park facility in South Australia.

Kongsberg’s vice-president for missile systems, Pal Bratlie, told The Australian how the idea of converting its naval strike missile (NSM) into the JSM came from an Australian missile expert. Subsequently, the Australian government funded BAE Systems to develop an advanced sensor system for the JSM. Mr Bratlie says the Australian support for the project goes back to 2004.
“All through the development of the JSM we’ve had close dialogue with Australia,” Mr Bratlie said. BAE brought “certain unique capabilities” to the project.

The missile is designed to address a serious capability gap in that Western powers, the US especially, have been so focused on ground wars in Iraq, Syria and Afghanistan that they have not been looking at air-to-sea capability, Mr Bratlie said.
The JSM is the only fifth-generation strike missile that is designed to fit inside the bomb bay of the F-35, which means it does not impair the aircraft’s stealth.
The JSM has twice the range than the original NSM, which can reach only 100 nautical miles, and it is a very accurate missile.
While its speed of 1000km/h and range are not as great as Russian competitors, the JSM makes up for this with very low detection. The missile minimises enemy detection and protects the launch aircraft by using a so-called stand-off range at the time of being launched. Further, it flies close to sea level when launched over sea and tracks the terrain when launched over land.
Existing missile capability would detract from the JSF’s performance given that they would hang beneath the wings, and they do not have the stealth qualities of the JSM.

“There’s been very little done since the Harpoon — they have a lot of catching up to do,” Mr Bratlie said. “The JSM has seeker capability including an imaging infra-red seeker providing target selection technology for detection, recognition and discrimination of targets which ensures we are not hitting the wrong target.”
BAE Systems’ aerospace director Steve Drury said the contract between Defence and Kongsberg would position the company’s technology “a step closer to being used in the JSM”.
“The contract will enable Kongsberg to continue the integration and qualification of BAE Systems’ passive radio frequency sensor into the system,” he said.
To this end, BAE Systems will supply qualified and low-rate initial production sensors to Kongsberg for use in its qualification activities.
Together with the PRF, Mr Drury said BAE would supply a highly sensitive electronic support measure (ESM) receiver for incorporation on the JSM.

Asked how the BAE technology would enhance the effectiveness of the missile, he said: “The combination of this PRF sensor with Kongsberg’s existing Imaging Infra-Red seeker provides a significant enhancement enabling the platform to detect, identify and geolocate all radio frequency emitters in the environment at long range. These identifications when fused with the data from the Imaging Infra-Red seeker will provide an increase in operational capability.”

BAE’s work on the JSM since 2009 has been supported by other federal government programs.
The company obtained support from the now-defunct Priority Industry Capability Innovation Program (PICIP).
Under this Defence-funded program, BAE Systems received a grant in 2013 to help commercialise the PRF technology.
The JSM is on track for final qualification next year. The US carried out a test firing last year at its Utah range. The test completed another “milestone towards full integration on the F-35”, said Eirik Lie, acting president Kongsberg Defence Systems.

BAE Systems is Australia’s specialist manufacturer of missile control and guidance systems.
Kongsberg, founded in 1814, has also partnered with Raytheon to develop and market the JSM in the US.
Defence department did not respond to questions.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top