Tämä nyt taas kuuluu enemmän toiseen ketjuun, mutta eihän tuo noin mene. Käytettävissä olevalla rahalla saatava teho kaikissa tilanteissa, minkä potentiaalinen vastustaja arvioi, on se relevantti muuttuja.
Meillä on nyt kokolailla TVÄL-myönteisin hallitus, mitä saatavissa on, ja sekään ei taatusti anna avointa valtakirjaa sotavälinemenojen suuruudelle, eikä myöskään halua sitoa sitä yhteen aselajiin. Se haluaa osaavat ja paljon lentävät pilotit, kaikissa oloissa toimivan huoltokoneiston ja joustavan käyttökyvyn. Se haluaa, että riittävä määrä uskottavaa taistelukykyä on aina saatavissa. Häive on yksi muuttuja muiden joukossa, sen tuoman kustannuksen suhde saatavaan teholisäykseen on yhtälön avain. Kustannus, varaosalogistiikka ja henkilöstömäärät kun vaikuttavat liikkelle saatavaan tehoon erilaisissa taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa skenaarioissa.
Ainoastaan, jos käy selväksi (eikä vain Lockheedin, USAFin & Co. prosyyreissa), että muu kuin häivekone ei pysy ilmassa, kustannusrasite on pakko ottaa, ja se taas samalla sitoo koneen sitten pelkkään sisäiseen kuormaan.
Mikäli valtiolle tulee uusia taloudellisia vaikeuksia, eli seuraava globaali talouskriisi, kalliit käyttökustannukset johtavat öbaut väistämättä suoritteiden ja koulutuksen vähenemiseen tai rivissä oleva kaluston määrän laskuun, ja julkisuudessa asia puhutaan parhain päin nettotehon laskiessa salaa.
