Non-nih, tuli catch-up tassa langassa tehtya, ja nyt joitain irrallisia kommentteja/ lisayksia:
Näillä spekseillä olisin hyvin hämmästynyt jos noiden käyttöön ei olisi tuotettu valmiutta täysin riippumatta siitä onko niitä juuri nyt missään varastossa vai ei.
- MALD-vientikauppoja bongattavissa (ollenkaan)?
Meinasitko ihan vakavissasi, että 62 Hornetilla pidetään ilmatila suhteellisen puhtaana ilmavihollisesta ja samaan aikaan vielä suoritetaan laajat DEAD-operaatiot
- eiku SEAD, ja paino sanalla "suhteellisen"... now "we are talking"
Todennäköisempää lienee, että uhka on pienempi kuin mediassa annetaan ymmärtää
- lahtotilanteessa, mutta jos mekanisoitujen joukkojen kaytolla on selkea painopiste (mitahan se doktriini sanoo, heilla, asian tasta puolesta... noin niinku a priori?)
saa mielikuvan, että ilmavoimat pistää Venäjän ilmatorjunnan matalaksi ja pakko olla valemaaleja siihen tarkoitukseen.
+
Mieluummin noista jalkimmaisia, molempia. Enpa olisi yhtaan hammastynyt jos meille tulee liukuvien paivitysten malli:
- pidetaan (tiettyjen kpl:eiden airframe tunteja saastellen) legacy Hornetteja riveissa jasmiinien expiry-pvm:aan asti ja taydennetaan tata Offensive Counter-Air kykya uusilla SH:eilla
- kun loputkin vanhat Hornetit lahtevat, korvataan tuota ym. kykya ottamalla fleetin (samat perushuollot/ varaosat) sekaan Growlereita ja pitkalle kantavia, nopeita HARM-aseita (huom! v. 2030 tassa vaiheessa; mitahan loytyy silloin?)
Asevalikoima painottaa stand-off-aseita
- pakkohan se; kylla haivehavittajan pakoputkikin loistaa kirkkaana, jos sen pitaa lentaa suoraan maalin yli; vastapuolikin osaa hajauttaa ja se ei ole "kerrasta poikki" iskelmien sanoituksella
kv-huoltojärjestelmä on kustannusten kurissa pitämiseksi "must" pienille maille ja jopa USA:lle itselleen. L&M ja kumppanit houkuttelevat yrityksiä mukaan lisää tuohon MROU sopimustoimintaan ja epäilen että Patrian ja suomen fasiliteetit sekä rahoitus eivät siihen riittäisi.
- noin se logiikka tassa logistiikassa menee
oman huoltojärjestelmäkysymyksen suhteen se miten Israel ja US NAVY/MARINOIDUT hoitavat homman.
- Israel varmaan hoitaa (niinkuin Japanikin, kun molemmilla on hanskat jo edeltavista vaiheista sopivasti konerasvassa)
- niin myos USN, mutta USMC lahettaa jonnekin kauas pienehkoja konepaketteja, joiden pitaisi pystya kuitenkin samaan tukipuolella kuin jossain kaupungin kokoisessa lentotukialuksessa, jossa on useita laivueita kyydissa
eli SE ON JUURIKIN MEIDÄN ONGELMAMME.
Nakisin, etta olemme vahan samanlaisessa veneessa, vaikkemme aaltojen paalla olisikaan. Jos rakennetaan tukeutumis- ja huoltojarjestelmaan Single Point of Failure, niin eikohan se aika monta Iskanderia saa niskaansa jo ihan heti alussa
ex-JPO:n johtaja ovat huolissaan huollon toimivuudesta ja kustannuksista 10-15 vuoden aikajänteellä, se on ihan konkreettinen huoli.
- tuo on suoraa seurausta siita, etta on menty yli budjeteissa. Eli nipistetaan sielta, mika ei tule heti nakyville... ja joka sitten myohemmin "on pakko hoitaa"
L&M ei ole tarjonnut tähän mennessä teollista yhteistyötä sanallakaan kuten monet muut.
- sanoisinko niin, etta Work Share on jotakuinkin 130% "subscribed" mita esim. italialaiset valittelevat, kun satsasivat suureen tehtaaseen
ohjelmistojen päivitystarvetta on mahdoton arvailla, mutta ne kyllä voivat maksaa paljon!
Arvailen kuitenkin (en ite, vaan siteeraan)
- pelkka Block4 softa oli budjetoitu $1 mrd
- nyt, vaikka sisaltoa ei ole viela tarkasti paatetty, arvio on $4mrd
- yo. perusteella elinkaarikustannukseksi arvioitu $8mrd ( eli alkukustannuksen paalle ei tule 200%, niinkuin kokonaisuutta katsottaessa, vaan vain
100%)
Tiedossa ei ole myöskään että paljonko päivityksistä kuuluu sopimukseen
- ei ole, niin
- nuo Block 4 kustannukset ovat saaneet kongressin vaatimaan, etta siita perustetaan uusi yhteisohjelma (alkuper. partnerisopimukset oli tehty 2019 raukeaviksi; vaikea sanoa mita toimitusviiveet - ja tilausten vahvistamisen tahmeus siina sivussa - tuohon tulevat vaikuttamaan, koska tilaus/ valmis kone -viive on kai kahden vuoden paikkeilla... katson kalenterista. etta mikas vuosi se nyt tassa onkaan lopuillaan...)
hölmöläisen hommaa tehdä valinta hyvässä uskossa
- joo, eikohan ne, jotka naita asioita arvioivat, lue
muitakin kuin valmistajan raportteja
Kehittämiskohteita:
- erillinen ELSOtukikone+valemaalit
- kantavampi ilmatorjunta, joka on myös selviytymiskykyinen
- tst-johtokoneet (AEW-C)
- monipaikkatutkaverkko?
- pidemmän kantaman ilmasta-ilmaan ja ilmasta-maahan täsmäaseet
Pitaisin itsekin tuon yhden kysymysmerkin paikallaan (kun en asiasta riittavasti tieda), mutta tuskin noista muut kuin ELSO ja pitkan kantaman stand-off aseet mahtuvat meidan taloudellisiin raameihin - jos nekaan, aluksi
pitää hankkia ja kehittää joka tapauksessa, oli tuleva hävittäjä mikä tahansa.
Tuossa se muna ja kana -ongelma, eli kun itse koneisiin tulevia juttuja ei "kehiteta" eli integroida omaan piikkiin, niin kuinka pitkalle saatavilla oleva aseistus ehdollistaa itse konetyypin (vrt. muu selviytymiskyky) valintaa?
Jotenkin tuo F35 -kuvio haisee captive pricing -strategialle.
- et kai ajattele hapoja HP tulostimia ja sitten niiden tarvitsemia mustepatruunoita
estämällä itse huoltamista, huoltamisen kilpailuttamista,
- vakava paikka
- Kanada selvisi valirikosta Boeingin kanssa, koska se oli ulkoistanut Hornet huollon L3 yritykselle (siis kilpailuttanut)
häirintään ja osittaiseen lamauttamiseen, tietyllä alueella ja aikaikkunassa.
- soipvaa realismia
toimintamalleihin kuuluu voimakas mekanisoitujen joukkojen käyttö siten, että niillä on liikkuva ohjusilmatorjunta suojanaan
- lisaa realsimia
Israel on onnistunut aika hyvin iskiessään hävittäjillä kehittyneisiin ilmatorjuntajärjestelmiin.
- kv. mittapuun tai vertailun mukaan vastustajan (kulloisenkin) jarjestelmat olivat kehittyneita vain Yom Kippur sodan alussa, ja silloin tappiot olivat muodostumassa kestamattomiksi - piti keksia uudet metkut
Kaksintaistelu on lähtökohtaisesti typerää resurssien haaskausta jos vaihtoehtoja on.
Irroitin taman lainauksen asiayhteydestaan. Sopii loppulauseeksi
; copyright kuitenkin Lurker'ille