The Ericsson PS-890 Erieye radar uses an active array with 200 solid state modules. The range of the S-band, 3 GHz, and side looking radar is 300 km. The 1,985-lb (900-kg) dorsal antenna is housed in a 29-ft 6.3-in (9-m) long box radome mounted atop the fuselage. Utilizing adaptive side lobe suppression, the look angle on each side is about 160 degrees.
The radar provides 300 degree coverage and has an instrumental range of 450 km and detection range of 350 km in a dense hostile electronic warfare environment
As with the Erieye, the ER provides 300-degree coverage with small gaps to the front and rear. Full 360-degree coverage was studied by Saab and found to offer limited operational benefit
Siinä kolme eri lähdettä.
Olen aika varma että koneiden välinen sensorifuusio parvilinkin yli on vähän tuoreempi juttu.
No, sinun täytyy valistaa tätä laivueenkomentajaa joka luulee toisin:
The F-22 pioneered fifth generation tactics and those are being applied straight to the F-35, according to Col. Paul “Max” Moga, commander of the 33rd Fighter Wing at Eglin AFB...
... In a fourth generation jet, a wingman must provide “mutual support” within visual range, “welded” to the flight lead just a few miles away. But “pretty early on in Raptor tactics development, we realized that, based on the capabilities of the airplane, we didn’t need visual mutual support. We needed a mutual support by presence, which, for us, can be upward of 10, 15, 20 nautical miles away from one another,” said Moga.
Tässä toinen:
No longer tied to formations that deliver visual mutual support, the F-35a community has moved to fully take advantage of this weapons system by flying incredibly wide formations. While the standard distance between jets in a high-threat scenario is sensitive, in the words of one wingman, “the last time I have a visual on the other members of my flight is when we ‘fence in’ [leave a marshalling point and head down range toward the threat]. The next time I see them is when we rejoin for a battle damage check and the trip home.”
No juu. Eli olemme itse asiassa molemmat osittain oikeassa:
As the angle between the broadside of the antenna (the boresight line) and the beam
increases, the antenna gain, the beamwidth and subsequently the directivity and angular
resolution deteriorate, as a function of )cos(. This is an inherent characteristic of phased
arrays, due to geometry, practically limiting their use up to an off-boresight angle of 60°.
PDF | The radar has been indisputably the most important sensor in the battlefield, allowing early warning and tracking of air vehicles. Modern fighter... | Find, read and cite all the research you need on ResearchGate
www.researchgate.net
Ja sitten miksi Eriye ylittää tuon rajan tässä (on hiukan tekninen):
Käytännössä tuo ylitys tapahtuu levittämällä lähettimet laajalle alueelle ja sitten laskennallisesti ottamalla näytteitä. Hävittäjässä tuota ei pystytä käyttämään koska se heikentää tarkkuutta ja aiheuttaa todella kovan tehohukan ja jumalattoman lämmitysongelman sekä vaatii niin ison alustan että ei mahdu hävittäjään. Eikä toimi X-alueella. Eli voi olla totta (joskin olen nähnyt väitteen että Eriye ei tosiasiassa ylitä 240 asteen rajaa mutta tuon tarkemmin en osaa sanoa. Voit olla oikeassa.
Mitä tulee sensorifuusioon:
But the project has been running for a long time, to replace the earlier Raduga (Rainbow), APD-518, and TKS-2 and TKS-2M datalinks. Raduga and APD-518 were “first generation” datalinks mostly used for the MiG-31 interceptors, with the Raduga being larger and more powerful. TKS-2 and TKS-2M datalinks were fitted standard to Su-27S and later Sukhoi fighters, though they were also retrofitted to MiG-31s in later variants to replace the APD-518 datalink.
Tutkakuvan jakaminen parven kesken ja tutkakoneelta saadun datan käyttö oli käytössä jo Mig-31:ssä 80-luvun alussa ja su-27s:ssä 80-luvun puolivälissä.
Mitä tulee siipimiehen etäisyyteen. Saavathan herrat puhua. Mutta pistäppä samat herrat oikeaan ilmataistelutilanteeseen jossa kohtuullisen pienelä alueella voi lentää kymmeniä, jopa 100 konetta yhtä aikaa 100km säteellä niin eivät muuten lennä 20 merimailia erillään toisistaan. Tuossa lainauksessasi myös sanotaan seuraavasti: "While the standard distance between jets in a high-threat scenario is sensitive".
Miksi eivät lennä johtuu jo pelkästään siitä, että noin kaukana lentävät koneet eivät tosiasiassa pysty tukemaan toisiaan. Sensoridatalla juu. Mutta mitenkä taistelussa? 10-20 merimailia on lähes 20-40km. En uskoa että AMRAAM tositilanteessa edes kantaa 40 km päähän samalla korkeudella olevaan vastustajaan varsinkaan jos se liikkuu voimallisesti ja jossain vaiheessa poispäinkin. Puhumattakaan siitä, että et uskalla ampua tilanteessa jossa oma kone saattaa olla välissä, vastustajan takana tai edes kohtuullisen lähellä kulmassa itsesi suhteessa.
Lisää yhtälöön elso (jonka vaikutuksia kukaan ei tiedä tarkkaan), mahdollisesti huonot sääolosuhteet jotka vaikuttavat sensoreihin, mahdollisesti se, että AWACS:ia ei ole tai se on ammuttu tonttiin, sensorien todellinen suorituskyky vs. mainospuheet, jne. jne. jne.
On yksi asia lennellä ja kertoa julkisuuteen mainospuheita (mitä nuo kommentit siis ovat) kun tietää että kukaan ei ole ampumassa takaisin. Asiat tuppaavat muuttumaan kummallisesti kun aletaan tappelemaan oikein tosissaan.
