F-35 Lightning II

Miten lienee yleisesti depot maintenancen osuus fleetistä hävittäjillä? Luulisi, että jatkuvasti pitää olla osa siellä.
Tässä yhteydessä puhutaan ymmärtääkseni moottorien scheduled depot maintenacesta. Eli koska ei ole vaihtomoottoreita, koneet seisovat ilman moottoria. Huollossa kone pärjää ilman moottoria, mutta toivottavasti F-35:n määräaikaishuolto ei kestä 200 vrk, koska se on paljon. Lisäksi moottorin huolto ei aina välttämättä osu samaan kohtaan kuin rungon huolto, koska huoltotarve määräytyy yleensä eri parametrien perusteella.

Runkoja kyllä varmasti on koko ajan suunnitelluissa "tehdashuolloissa" koko ajan enemmän kuin 5-7%. Jo hyvin karkea yleistys, vuosihuolto = 4 viikkoa, tuottaa noin 8% rungoista huoltoon jatkuvasti. Lisäksi sitten isommat (pidemmät) huollot.
 
Täällä on tarkemmin aiheesta, jollaisia joutuu pohtimaan oman ylläpitokyvyn suunnittelussa suhteessa säästeliääseen globaaliin konseptiin.

Part of the issue is the decision by the JPO to maintain the F135 engine as a 2+ Level Maintenance concept. This divides the maintenance between Flightline on-wing base level maintenance and off-base Depot level maintenance, with the additional capability for the Flightline to remove and replace F135 modules off-wing. There is noon-base (vai no base?) Intermediate level repair or test cell capability. This is a major savings in personnel and support equipment at base level, but demands high reliability and sufficient spare module availability.

If this was a F119 engine with 3 level maintenance, they could have pulled the engine to Intermediate, removed the Augmentor and Low Pressure Turbine, replaced the High Pressure Turbine blades, installed the LPT and Augmentor, performed a turbine run-in on test cell, and returned the engine to serviceable status in 2-3 weeks, assuming replacement parts were available.

With the current HPT blade issues, the Flightline has to pull the engine, remove the Power Module, and replace it with a spare Power Module from depot, if available. Depot has to tear down the module, replace the HPT blades, build the module up, install it into an engine for a test cell run-in, then remove the module to pack and ship to a base as a spare.

2 level maintenance can be a great concept when it works, but the pipeline between depot and the flightline is a lot longer than having an on-base Intermediate repair capability.

Vaikuttaahan se lopulta olevan aika kiistatonta, että juuri nyt ei ole tarpeeksi tarpeeksi moottorihuoltoa saatavilla. Eli tilatessa lisää ja FRP:hen mennessä toivottavasti pian täytyy kasvattaa moottorihollon määrää suhteessa enemmän tai päästävä eroon sen hidasteista.

Moottoripaja Norjan ja Suomen välillä vähintään voisi olla hyvä paikka sulloa HX:n suoran teollisen osuutta. Norjassa onkin jo se globaali moottoridepo, mutta sitä osaamista voisi hamuta tänne kulmille lisää vaikka kokoonpanon tai muun teknologiasiirron nimissä.
 
Viimeksi muokattu:
Oho.

FT: Kiina aikoo kieltää harvinaisten maametallien viennin – olisi isku amerikkalaisten F-35-hävittäjien tuotannolle​

Kiina harkitsee harvinaisten maametallien vientikieltoa, kertoo talouslehti Financial Times (FT) omiin lähteisiinsä nojautuen.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007806045.html

...
Lehden mukaan kiellolla tähdätään haitan aiheuttamiseen amerikkalaisille puolustusalan yhtiöille, kuten Lockheedille, joka valmistaa F-35-hävittäjiä.

FT:n mukaan Kiinan viranomaiset ehdottivat viime kuussa 17 harvinaisen maametallin tuotannon ja viennin rajoittamista. Kiina hallitsee noin 80 prosenttia näiden tuotannosta.

– Hallitus haluaa tietää, olisiko Yhdysvalloilla vaikeuksia F-35-hävittäjien tuotannossa, jos Kiina asettaisi vientikiellon, sanoo Kiinan hallituksen neuvonantaja, joka haluaa pysytellä nimettömänä.

Yhdysvaltain kongressin tietopalvelun mukaan F-35-hävittäjä tarvitsee harvinaisia metalleja peräti 417 kilon edestä.
Kiinan vientikielto olisi jatkoa presidentti Donald Trumpin aikana huonontuneille Yhdysvaltain ja Kiinan suhteille, joihin presidentti Joe Bidenin alkanut kausi ei ole ainakaan vielä tuonut parannusta.

Kiina on aikaisemminkin käyttänyt maametalleja osana politiikkaansa ja varoittanut lopettavansa harvinaisten maametallien viennin Yhdysvaltoihin. Viimeksi näin kävi, kun Yhdysvallat asetti tuontitulleja Kiinalle ja boikotoi teknologiayhtiö Huawein toimintaa.
 
Saapa nähdä onko mahdollista kohdistaa niin tarkasti, että se vaikuttaisi vain sotamateriaalin tuotantoon.
Ehkä on joitain maametalleja, joita ei käytetä juuri muuhun. Epäilen tosin.

Tuossahan on sekin, että muihin käyttäjiin ei tarvitse edes kohdistaa ja silti vaikuttaa niihin. Ainoa helpotus on, että muilla on teoriassa mahdollisuus mennä ostamaan juuri sieltä. USA imuroi tässä tilanteessa kaiken muun markkinasta.

 
Viimeksi muokattu:
Oho.

FT: Kiina aikoo kieltää harvinaisten maametallien viennin – olisi isku amerikkalaisten F-35-hävittäjien tuotannolle​

Kiina harkitsee harvinaisten maametallien vientikieltoa, kertoo talouslehti Financial Times (FT) omiin lähteisiinsä nojautuen.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007806045.html

Suomen pitäisi saada koneet käyntiin tällä saralla. Kauppalehden juttu vuodelta 2011.

Harvinaiset maametallit kiihdyttävät Suomen kaivosbuumia​

Euroopan lupaavimmat alueet löytyvät Pohjois-Suomesta ja -Ruotsista.


 
Kuinkahan montaa noista matskuista lopulta suomesta voitaisiin kaivaa:

Sinäänsä hyvä lista, että antaa myös malliesimerkkejä käyttökohteista. Jotenkin sitä jää aina itse miettimään että mitä niin hemmetin harvinaista sieltä kaivetaan ja mihin sitä käytetään, etteikö sitä jostian muualtakin voisi olla saatavilla.

Nyt vaan kaivoslait kuntoon että meille jää tuosta operaatiosta muutakin käteen kuin raiskattu luonto ja lasku loppusiivouksesta.
 
Talvivaaroihin uppoaa kyllä koko 2,5 miljardia jos sille tielle lähdetään.

Ei edes nuo akkumetallit näytä toteutuvan kiireellä vaan ovat kovan työn takana.
 
Welcome to the jungle

Andersen’s Northwest Field sits in “deep jungle” and is less than 8,000 feet long, with limited taxiway and hangar space, and no permanent airfield controls. The pavement is rough, and only helicopters and C-130s have used it recently, Sloane said. A temporary mobile aircraft arresting system is being built for the event.

 
Kuinkahan montaa noista matskuista lopulta suomesta voitaisiin kaivaa:

Sinäänsä hyvä lista, että antaa myös malliesimerkkejä käyttökohteista. Jotenkin sitä jää aina itse miettimään että mitä niin hemmetin harvinaista sieltä kaivetaan ja mihin sitä käytetään, etteikö sitä jostian muualtakin voisi olla saatavilla.

Nyt vaan kaivoslait kuntoon että meille jää tuosta operaatiosta muutakin käteen kuin raiskattu luonto ja lasku loppusiivouksesta.

Noita maametalleja löytyy vähän kaikkialta. Aikoinaan USA taisi olla suurin tuottaja. Mutta Kiina alkoi kilpailla hinnalla. Noiden kaivaminen on usein saastuttavaa. Kaivaminen saastuttaa paljon vettä. USA:ssa 90-luvulta tiukentuneet ympäristövaatimukset nostivat noiden kaivostoiminnan hintaa. Samaan aikaan Kiina kaivoi ja kaivaa ympäristöstä välittämättä... Kaivostoiminta USA:saa loppui noiden osalta kannattamattomana.

Noita voidaan siis kaivaa muualtakin. Lännessä vaan kaivu on kalliimpaa...
 
Suomen pitäisi saada koneet käyntiin tällä saralla. Kauppalehden juttu vuodelta 2011.

Harvinaiset maametallit kiihdyttävät Suomen kaivosbuumia​

Euroopan lupaavimmat alueet löytyvät Pohjois-Suomesta ja -Ruotsista.


Täällä kun ei omia pääomia ole ja riskit kotimaiselle toimijalle on aikamoiset niin ulkomaiseen omistukseenhan nuo kaivoshankkeet pääsääntöisesti taitaa valahtaa. Veronmaksajille jää sitten siivouksen maksajan rooli. Tuon vuoksi ei kiitos kaivoksille ennen kuin kaivoslaki on uusittu kestävälle ja suomea hyödyttävälle tasolle.
 
Täällä kun ei omia pääomia

No joo, vaikka Finanssialan jäsenyhtiöiden sijoitusrahastojen pääoma yhteensä 130 miljardia noin alkuun. Rahaa täällä on, mutta ei niinkään perinteitä pääomasijoittamiseen tai tehokkaita väyliä hankkia rahoitusta sellaisiin projekteihin.
 
Täällä kun ei omia pääomia ole ja riskit kotimaiselle toimijalle on aikamoiset niin ulkomaiseen omistukseenhan nuo kaivoshankkeet pääsääntöisesti taitaa valahtaa. Veronmaksajille jää sitten siivouksen maksajan rooli. Tuon vuoksi ei kiitos kaivoksille ennen kuin kaivoslaki on uusittu kestävälle ja suomea hyödyttävälle tasolle.
Monet länsimaiset kaivosyritykset eivät uskalla sijoittaa harvinaisten maametallien kaivostoimintaan, sillä Kiina saattaa koska tahansa romahduttaa metallien hinnat ja ajaa yrityksen konkurssiin. Sitten voikin ostaa halvalla konkurssikypsän yrityksen. USA:lla on yksi toimiva harvinaisia maametalleja tuottava kaivos, Mountain Pass. Se tuotti vuoteen 1995 saakka suurimman osan maailman harvinaisista maametalleista. Kaivos suljettiin ympäristösyistä ja Kiinan halpaviennin takia 2002. 2010 kaivosyhtiö meni pörssiin ja keräsi $400 mil.j. uudelleen avaamiseen joka tapahtui 2012. 2015 yhtiö teki konkurssin ja kaivos suljettiin. Kaivos avattiin jälleen 2018 uuden yhtiön nimissä jossa kiinalaisilla on 9,9% omistus. Seuraavien kolmen vuoden ajan kaikki louhittu metalli viedään sopimuksen mukaan singaporelaisyritykselle.
 
Näin toimii F-35:n Fusion Engine.
The F-35 fusion engine is the software module at the heart of the integrated mission systems capability on the aircraft. Fusion involves constructing an integrated description and interpretation of the tactical situation surrounding ownship [2]. It draws from onboard, cooperative, and off-board data sources to enhance situational awareness, lethality, and survivability [2]. The fusion functionality is divided into two major sub-functions: air target management (ATM) and surface target management (STM). The purposes of these functions are to optimize the quality of air and surface target information, respectively. Their functionality is implemented in three primarily software modules: the A/A tactical situation model (AATSM), the A/S tactical situation model (ASTSM), and the sensor schedule (SS).

The AATSM software module receives data from onboard and off-board sources about air objects in the environment. It then integrates this information into kinematic and identification estimates for each air object. Similarly, the ASTSM software module receives data from onboard and off-board sources about surface objects in the environment. It then integrates this information into kinematic and identification estimates for each surface object.
Objects that are ambiguous between air and surface are sent to both tactical situation models (TSMs). Each TSM assesses the quality of its tracks to identify any information needs. The system track information needs (STINs) are sent from the TSMs to the SS software module. The SS prioritizes the information needs by track and selects the appropriate sensor mode command to issue in order to satisfy the information need. The SS provides the autonomous control of the tactical sensors to balance the track information need and the background volume search needs.

Measurement and track data is sent to fusion from the onboard sensors (e.g., radar, EW, CNI, EOTS, DAS) and off-boards sources (e.g., MADL, Link 16). When this information is received at the TSM, the data enter the data association process. This process determines whether the new data constitute an update for an existing system (fusion) track or potentially new tracks. After being associated with a new or existing track, data are sent to the state estimation to update the kinematic, identification, and rules of engagement (ROE) states of the object.

Kinematic estimation refers to the position and velocity estimate of an object. It can also include an acceleration estimate for maneuvering air track. The kinematic estimate also includes the covariance for the track, an estimate of the track accuracy. Identification estimation provides an estimate and confidence of the affiliation, class, and type (platform) of the object. The identification process also evaluates the pilot-programmable ROE assistant rule to determine when the sensing states and confidences have been met for declaration. Estimation publishes the updated track state (kinematic, identification, and ROE statuses) to the system track file. At a periodic rate (about once a second), each track is prioritized and then evaluated to determine whether the kinematic and identification content meets the required accuracy and completeness. Any shortfall for a given track becomes STINs. The STIN message for the air and surface tracks are sent to the SS to make future tasking decisions for the onboard sensor resource. The process continues in a closed-loop fashion with new pieces of data from the sensors or datalinks. Figure 15 illustrates this process.

The results of this fusion of information are provided to the other elements in mission systems. They are provided to the pilot/vehicle interface (PVI) for display, fire control and stores for weapon support, and EW for CM support. This allows these elements to perform their related mission functions to provide: 1) a clearer tactical picture, 2) improved spatial and temporal coverage, 3) improved kinematic accuracy and identification confidence, and 4) enhanced operational robustness.

For a clearer tactical picture, multiple detections of an entity are combined into a single track instead of multiple tracks. For improved spatial and temporal coverage, a target can be continuously tracked across multiple sensors and FOVs. This is made possible by the extended spatial and temporal coverage of the onboard sensors, as well as the offboard contributor. Improved kinematic accuracy and identification confidence requires the effective integration of independent measurements of the track from multiple sensors or aircraft. This integration is what improves the detection, tracking, positional accuracy, and identification confidence. Enhanced operational robustness requires the abilities to fuse observations from different sensors and hand off targets between sensors. This leads to increased track resilience to sensor outages or countermeasures. Increased dimensionality of the measurement space (i.e., different sensors measuring various portions of the electromagnetic spectrum) then reduces vulnerability to denial of any single portion of the measurement space

fig.JPG
[1] https://ieeexplore.ieee.org/document/1707476
[2] https://arc.aiaa.org/doi/abs/10.2514/6.2018-3520
 
Viimeksi muokattu:

The Defense Department still isn’t meeting its F-35 readiness goals

WASHINGTON — The F-35 joint strike fighter is still struggling to meet its mission capable rate goals, with current figures well below the military’s target, the Pentagon’s outgoing acquisition chief told reporters on Jan. 19.

The Lockheed Martin-made F-35′s mission capable rate — which describes the percentage of aircraft that can meet at least one of its assigned missions — currently sits at 69 percent, falling short of the military’s longstanding 80 percent goal, said Ellen Lord, whose time as the undersecretary for acquisition and sustainment ended Jan. 20 at noon after Joe Biden was inaugurated as president.

When looking at fully mission capable aircraft able to perform all of the F-35′s assigned missions, “we’re currently at 36 percent fully mission capable, and we are striving to be at 50 percent for the fleet,” she added.

Lord attributed the low percentage of fully mission capable jets to ongoing issues with the F-35′s canopy and the F135 engine’s power module.

Although she did not elaborate, the program has grappled with a longstanding problem with “transparency delamination,” where outer layers of the canopy begin to peel away from the base. In 2019, an F-35 joint program office spokesman told Defense News that the department was working with canopy supplier GKN Aerospace to improve the design and increase the supply of canopy transparencies.

Although the F-35′s mission capable rate has improved in recent years, the latest figures presented by Lord show that progress be stagnating.

In testimony to the House Oversight and Reform Committee in July, Lord noted that the mission capable rate for the F-35 increased from about 60 percent in January 2020 to nearly 70 percent in June of that year. Full mission capable rates improved from below 40 percent to nearly 50 percent over the same time period, she wrote.

A similar jump had been documented in Lord’s testimony to the House Armed Services Committee in November 2019, where she wrote that mission capable rates for combat-coded squadrons had increased from 55 percent in October 2018 to 73 percent in September 2019.

It’s not always easy to chart the trajectory of whether the F-35′s readiness is improving due to a host of factors.

Although Pentagon officials like Lord have, at times, provided updates about the jet’s mission capable rates, it is often unclear whether the numbers cited reflect a single point in time — an especially good month where more F-35s are ready to fly, for example — or a sustained trend. Officials also sometimes talk specifically about “operational” or “combat-coded” squadrons, which leaves out a lot of the early model F-35s used by training and test squadrons, which are more prone to breaking down and needing repairs.

Other times, the department has made mission capable rate data inaccessible to the public. In a November report on aircraft readiness, the Government Accountability Office reported that mission capable rates of all three F-35 variants had been moving upwards since fiscal 2018, but did not provide specific figures because the Defense Department designated such information as sensitive.

Between fiscal years 2012 through 2019, the F-35A was able to meet mission capable rate goals in two years, the GAO reported. The F-35B hit its objective in only one year from fiscal 2013 to 2019, and the F-35C met its target two years over the same period.

The GAO noted that spare parts shortages had contributed to the F-35 not being able to meet readiness objectives.

“Specifically, the F-35 supply chain does not have enough spare parts available to keep aircraft flying enough of the time necessary to meet warfighter requirements,” the GAO stated. “Several factors contributed to these parts shortages, including F-35 parts breaking more often than expected, and DOD’s limited capability to repair parts when they break.”
https://www.defensenews.com/air/202...-still-isnt-meeting-its-f-35-readiness-goals/


Edelleenkin F-35 valmius kompuroi alapuolella tavoitteen. Tuskaiselta vaikuttaa kun ongelmina on varaosapuute, kuomun ja moottorien ongelmat yms. Vain 36 % koko US laivastosta oli valmiina kaikkiin tehtäviin.
Ongelma ei ole heti katoamassa jos/kun täysituotantovauhti saavutetaan. Se voi päinvastoin pahentua, kun vielä osaa tuotannosta pitää alkaa valmistella block 4 päivityksiin.
 

The Defense Department still isn’t meeting its F-35 readiness goals

WASHINGTON — The F-35 joint strike fighter is still struggling to meet its mission capable rate goals, with current figures well below the military’s target, the Pentagon’s outgoing acquisition chief told reporters on Jan. 19.

The Lockheed Martin-made F-35′s mission capable rate — which describes the percentage of aircraft that can meet at least one of its assigned missions — currently sits at 69 percent, falling short of the military’s longstanding 80 percent goal, said Ellen Lord, whose time as the undersecretary for acquisition and sustainment ended Jan. 20 at noon after Joe Biden was inaugurated as president.

When looking at fully mission capable aircraft able to perform all of the F-35′s assigned missions, “we’re currently at 36 percent fully mission capable, and we are striving to be at 50 percent for the fleet,” she added.

Lord attributed the low percentage of fully mission capable jets to ongoing issues with the F-35′s canopy and the F135 engine’s power module.

Although she did not elaborate, the program has grappled with a longstanding problem with “transparency delamination,” where outer layers of the canopy begin to peel away from the base. In 2019, an F-35 joint program office spokesman told Defense News that the department was working with canopy supplier GKN Aerospace to improve the design and increase the supply of canopy transparencies.

Although the F-35′s mission capable rate has improved in recent years, the latest figures presented by Lord show that progress be stagnating.

In testimony to the House Oversight and Reform Committee in July, Lord noted that the mission capable rate for the F-35 increased from about 60 percent in January 2020 to nearly 70 percent in June of that year. Full mission capable rates improved from below 40 percent to nearly 50 percent over the same time period, she wrote.

A similar jump had been documented in Lord’s testimony to the House Armed Services Committee in November 2019, where she wrote that mission capable rates for combat-coded squadrons had increased from 55 percent in October 2018 to 73 percent in September 2019.

It’s not always easy to chart the trajectory of whether the F-35′s readiness is improving due to a host of factors.

Although Pentagon officials like Lord have, at times, provided updates about the jet’s mission capable rates, it is often unclear whether the numbers cited reflect a single point in time — an especially good month where more F-35s are ready to fly, for example — or a sustained trend. Officials also sometimes talk specifically about “operational” or “combat-coded” squadrons, which leaves out a lot of the early model F-35s used by training and test squadrons, which are more prone to breaking down and needing repairs.

Other times, the department has made mission capable rate data inaccessible to the public. In a November report on aircraft readiness, the Government Accountability Office reported that mission capable rates of all three F-35 variants had been moving upwards since fiscal 2018, but did not provide specific figures because the Defense Department designated such information as sensitive.

Between fiscal years 2012 through 2019, the F-35A was able to meet mission capable rate goals in two years, the GAO reported. The F-35B hit its objective in only one year from fiscal 2013 to 2019, and the F-35C met its target two years over the same period.

The GAO noted that spare parts shortages had contributed to the F-35 not being able to meet readiness objectives.

“Specifically, the F-35 supply chain does not have enough spare parts available to keep aircraft flying enough of the time necessary to meet warfighter requirements,” the GAO stated. “Several factors contributed to these parts shortages, including F-35 parts breaking more often than expected, and DOD’s limited capability to repair parts when they break.”
https://www.defensenews.com/air/202...-still-isnt-meeting-its-f-35-readiness-goals/


Edelleenkin F-35 valmius kompuroi alapuolella tavoitteen. Tuskaiselta vaikuttaa kun ongelmina on varaosapuute, kuomun ja moottorien ongelmat yms. Vain 36 % koko US laivastosta oli valmiina kaikkiin tehtäviin.
Ongelma ei ole heti katoamassa jos/kun täysituotantovauhti saavutetaan. Se voi päinvastoin pahentua, kun vielä osaa tuotannosta pitää alkaa valmistella block 4 päivityksiin.
Varmaan osin tilaajankin omalla arpomisella on vaikutuksensa. Mutta pääasia että näistä puhutaan. Vielä kun tilanne olis muiden valmistajien osalta sama. Gripeniä ei tietysti koske. Sehän on pienimmillä resursseilla parhaiten onnistunu ratkaisu ;)
 
Monet länsimaiset kaivosyritykset eivät uskalla sijoittaa harvinaisten maametallien kaivostoimintaan, sillä Kiina saattaa koska tahansa romahduttaa metallien hinnat ja ajaa yrityksen konkurssiin. Sitten voikin ostaa halvalla konkurssikypsän yrityksen. USA:lla on yksi toimiva harvinaisia maametalleja tuottava kaivos, Mountain Pass. Se tuotti vuoteen 1995 saakka suurimman osan maailman harvinaisista maametalleista. Kaivos suljettiin ympäristösyistä ja Kiinan halpaviennin takia 2002. 2010 kaivosyhtiö meni pörssiin ja keräsi $400 mil.j. uudelleen avaamiseen joka tapahtui 2012. 2015 yhtiö teki konkurssin ja kaivos suljettiin. Kaivos avattiin jälleen 2018 uuden yhtiön nimissä jossa kiinalaisilla on 9,9% omistus. Seuraavien kolmen vuoden ajan kaikki louhittu metalli viedään sopimuksen mukaan singaporelaisyritykselle.
Juu, tässä aiheesta kulmana Kanada.
 
Eurolan F-16 yhteishankkijat näyttää kaikki siirtyneen jarruvarjon hankkijoiksi.

How it Works: The F-35A Drag Chute System
17 Feb 2021 LM PR

"Using a parachute to safely bring personnel, cargo or equipment to the ground is one thing. Using those same basic aerodynamic drag principles to bring a stealthy 5th Gen fighter jet to a jarring halt is another.

A team of engineers from Lockheed Martin and the U.S. and Norwegian government joined forces to develop the critical drag chute capability for the Royal Norwegian Air Force (RNoAF) and now the Royal Danish Air Force, Royal Netherlands Air Force and The Belgian Air Component’s F-35As. The drag chute enables operators to safely and effectively land the aircraft on short, icy runways. Let’s take a closer look at the F-35A drag chute system.

How it works:
With the exception of serial numbers and other surface markings, one F-35A tends to look like the next F-35A. However, a small, aerodynamic pod housed on the upper surface between the canted vertical stabilizers distinguishes Norwegian, Danish, Dutch and Belgian F-35As from other F-35s. The system is designed as a wing pylon so that the pod can be installed and removed with minimal time and effort. The pod contains the drag chute system that rapidly decelerates the F-35s after landing on the country’s short, icy runways. The pod is specifically designed to minimize effect on radar cross section and ensure the aircraft maintains stealth characteristics while flying.

Akin to the conventional parachute, the F-35 drag chute system is a device used to slow the motion of the F-35A and provide control and stability for pilots. The chute creates aerodynamic drag also known as air resistance. The F-35A drag chute uses the force of wind pushing in the opposite direction of the motion of the aircraft to safely land on short, wet and icy runways.

To deploy the chute, the pilot flips a switch up on the upper left side of the instrument panel. The switch activates hydraulic actuators that open the pod to release a Kevlar parachute. Once the aircraft is slowed sufficiently, the pilot flips the same switch down to release the drag chute as the aircraft comes to a stop."
 
Varmaan osin tilaajankin omalla arpomisella on vaikutuksensa. Mutta pääasia että näistä puhutaan. Vielä kun tilanne olis muiden valmistajien osalta sama. Gripeniä ei tietysti koske. Sehän on pienimmillä resursseilla parhaiten onnistunu ratkaisu ;)
Ruotsalaisilla ei tunnu muutenkaan olevan koskaan ongelmia, oli kyse sitten politiikasta, puolustuksesta tai Koronasta. Onnelassa ei tunneta kriittisyyttä itseä kohtaan, selkeästi täydellinen demokratia.
 
Back
Top