Nopeasti voi tehdä kaikenlaisia protoja, mutta ei niillä tee kokonaisuutena mitään. Ne soveltuvat vain yksinkertaisimpien asioiden testaamiseen. Sarjatuotannossa tarvitaan luotettavuutta. Tietty määrä luotettavuutta pitää olla ohjuksella, että sen kantaminen koneessa ei muutu järjettömäksi tai itsetuhoiseksi. Se luotettavuus romuttuu yksittäisen osan virhetoiminnolla suhteessa kokonaisuuteen. Eli voi olla ehjäkin komponentti, mutta ei vain pelaa yhteen. Jos komponenttien tuotantoerien estejä jättää kovin paljon väliin niin saattaa vituttaa myöhemmin huomata, että yli miljoonan ohjus prakaa dollarin osan takia. Siinä meni silloin ne kaikki muut kunnolliset komponentit turhaan ja kykyä ei ollut lopulta saatavilla vaan vaarallinen illuusio siitä. Jos se oli itsepuolustusväline niin se saattoi olla mukki (rip) käyttäjälleen.
Joitakin puutteita voi katsoa läpi sormien urgent need -tapauksessa. Esimerkiksi voisi ottaa ASPJ-omasuojajärjestelmän, jonka USAn arvioijat teilasi täysin ja hankinta keskeytyi. Suomi yms. osti pää märkänä. Sitten Balkanilla tuli tiukka paikka ja ASPJ oli ainoa mitä oli saatavilla. Alkoi yllättäen kelvata ja todettiin käytännössä toimivaksi vaikka teoriassa ei olevinaan. Eihän niitä kuitenkaan kovin paljoa ollut saatavilla.
Joitakin puutteita voi katsoa läpi sormien urgent need -tapauksessa. Esimerkiksi voisi ottaa ASPJ-omasuojajärjestelmän, jonka USAn arvioijat teilasi täysin ja hankinta keskeytyi. Suomi yms. osti pää märkänä. Sitten Balkanilla tuli tiukka paikka ja ASPJ oli ainoa mitä oli saatavilla. Alkoi yllättäen kelvata ja todettiin käytännössä toimivaksi vaikka teoriassa ei olevinaan. Eihän niitä kuitenkaan kovin paljoa ollut saatavilla.
