F/A-18 E/F Super Hornet

Näin maallikkona ja asiasta mitään ymmärtämättä: ensin 20-30kpl superhornetteja nykyisten rinnalle ja kun F35, taikka joku muu, osoittaa joskus tulevina vuosina toimintakykynsä ja soveltuvuutensa niin sitten 20-30kpl niitä korvaamaan nykyiset Hornetit.

Ongelma ratkaistu?
Leikittelin joskus ajatuksella että nyky hornettien ilmasta maahan kyky olisikin toteutettu tusinalla super hornetteja. Josta oltaosiin jatkettu ostoja vanhojen koneiden ikääntyessä.

Idean ongelma lienee se että koneet eivät ole tarpeeksi samanlaiset huollon ja ylläpidon silmissä. Vaikka samankaltaisuus ja siitä saatavat säöstöt lienevät super hornetin suurimmat valtit kisassa.
 
Tuli mieleeni sekin hyöty E/F mallista että nykyiset pää-ja varatukikohdat on varustettu vaijeripysäytysjärjestelmällä joka toimisi samalla tavalla Superötökällä.

No onko se nyt varma että kaikki laskupaikat ovat tämmöisiä? (Siinäkö koko meidän hajautettu doktriini oli?)
 
Eikö noita koukkuja ole muissakin kuin tukialuskoneina. Joissain F16 -koneissa ainakin muistan moisen nähneeni. Vai viiraako Vaarilla?
 
Eikö noita koukkuja ole muissakin kuin tukialuskoneina. Joissain F16 -koneissa ainakin muistan moisen nähneeni. Vai viiraako Vaarilla?

Ei viiraa. Aihetta on taidettu sivuta aiemmissa keskusteluissa. Lisäksi monissa koneissa on jarruvarjoja, joilla pysähtymismatka lyhenee aika kivasti. Kuvia kerta kiellon päälle:

Eurofighter Typhoon
upload_2016-3-29_16-1-2.webp
http://www.airliners.net/photo/UK---Air/Eurofighter-EF-2000-Typhoon/2006485/L/


F-15
upload_2016-3-29_16-1-43.webp
http://theaviationist.com/2012/03/24/desert-tailhook-landing/

F-16
upload_2016-3-29_16-3-40.webp
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:USAF_F-16_hooks_an_arresting_cable.jpg
 

Liitteet

  • upload_2016-3-29_16-1-33.webp
    upload_2016-3-29_16-1-33.webp
    94.2 KB · Luettu: 0
Samalla on syytä huomioida, että ei noiden ei-tukialuskoneiden koukkuja ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön.

Onko sillä merkitystä tässä yhteydessä, kun vaijeriin ei kuitenkaan laskeuduta järin usein? Joutuuko kone heti tehdashuoltoon, kun koukkua on käytetty?
 
Onko sillä merkitystä tässä yhteydessä, kun vaijeriin ei kuitenkaan laskeuduta järin usein? Joutuuko kone heti tehdashuoltoon, kun koukkua on käytetty?

Tuskin, mutta en usko, että näillä tehtäisiin vaijerilaskuja maantietukikohtiin muuten kuin teknisten ongelmien tms. takia.
 
Mikään ei tällä hetkellä kerro todistettavasti siitä että Ilmavoimat on menettänyt hyödyllisyytensä. Kannattaa katsoa ympärille ennenkuin tekee hätiköityjä johtopäätöksiä:
- yksikään kehittynyt maa jolla on todennäköinen uhka sotilaallisesta konfliktista naapurin kanssa, ei ole luopunut hävittäjistään tai kompensoinut niitä mitenkään muuttuneessa suhteessa ilmatorjuntaohjuksilla.
- Ilmavoimat eivät ole luopumassa HN-kalustostaan tai päivityksistä turhina koska ilmatorjunta naapurissa on niin hyvä.
- Ilmatorjunta on entistä ulottuvampaa mutta se ei tarkoita että aselajilla olisi jotenkin ylivoima toiseen nähden.
- kehittyneet valtiot kehittävät edelleen hävittäjäkoneita joissa on joka tasapainotettu selviytymiskyky tai ne ovat VLO=häivekoneita. Miksi USA, Kiina ja Venäjä santsaisivat kymmeniä, jopa satoja miljardeja "hyödyttömään" taistelukoneeseen jos ilmatorjunta voi ne ampua alas kuin kärpäset?

1.) USN on siirtynyt ensisijaisesti ilmatorjuntaohjuspainotteiseen ilmapuolustukseen 2000-luvulla eikä varsinaisesti haaveile torjuntahävittäjistä. E-2 -koneiden mukanaan tuoma joustava maalittaminen tukee ilmatorjuntapainotteisuutta.
Mainittakoon että myös Venäjällä hävittäjätorjunnan merkitys on supistunut, toki ensisijaisesti budjettisyistä.

2.) Ilmavoimat ei voi luopua HN-kalustosta tai päivityksistä koska kyse on Ilmavoimista jonka eetos on sankarilentäjän lentämä torjuntahävittäjä.

3.) Ei toki, kaikkea tarvitaan. Suomen tapauksessa niin pitkän kantaman ilmatorjuntaa kuin hävittäjiä. Jos koko rahalla ostetaan hävittäjiä, ei ilmatorjuntaan jää rahaa. Jopa Ilmavoimat puhuu kehittyneen ilmatorjunnan tarpeesta, ks. uusin Siivet -lehti.

4.) Kehittyneet valtiot kehittävät ja rakentavat hävittäjiään ensisijaisesti pommitustehtäviin. Niissäkin riskialtteimmat tehtävät suorittavat risteilyohjukset.
 
Hyvää parempi kysymys. Ilmavoimat haluaa varmasti lähtökohtaisesti lentää Raptorilla tai F111, noin kuriositeettina. Ei haluta ajaa volvolla, kun on mahdollista saada Chevroletin edustusmalli. :rolleyes:

Tämän kokoluokan hankinta -verovaroin- on kuitenkin mielestäni ilman muuta alistettava poliittisen päätöksenteon alttarille. Tottakai Ilmavoimien suorituskyky muistaen ja mahdollisuuksien mukaan niitä tarpeita myös noudattaen. Silti mittaluokka on sellainen, että myös ne muut kiusalliset asiat on muistettava ja niitä on riiputettava päätöksenteossa, kuten on tuo verorahapahkeinen, joka on osoittautumassa kuitenkin rajalliseksi hyödykkeeksi. Kun kukaan ei osaa täysin de factosti edes esittää, mikä on edullisin vaihtoehto, niin melko hankalaa on käydä keskustelua hinnasta ja varsinkaan siitä elinkaaren hinnasta.

Edustaako F35 oleellisesti uudempaa sukupolvea kuin Gripen? Mitkä ovat erot suorituskyvyssä? Kumpi on halvemmin hallittavissa käytön, huollon, kulutuksen jne. näkökulmista? Kumpi on "valmiimpi", kun vaihtoviikot polkaistaan käyntiin? Paljonko koneita tarvitaan ja paljonko on mahdollista edes hankkia?

Onko hävittäjien lukumäärä seuraavilla vuosikymmenillä SE juttu vai pitääkö uhrata siihen sijoitettavaa resurssia vaihtoehtoisesti lennokkeihin ja Ilmatorjuntaan? Sijoitammeko liian paljon maanpuolustuksen rahaa "yhteen koriin" vai pitääkö koria hajauttaa ym. elementteihin? En ole läheskään varma siitä, että 8 miljardia yhteen järjestelmään on SE AINOA OIKEA tapa menetellä. Riittäisikö sittenkin esim. luokkaa 24 hävittäjää ja loppusiivu ilmatorjuntaan ja lennokkitoimintaan? Jäisi nimittäin vielä siivu sittenkin siitä 8 miljardista tähteeksi.

Piru nimittäin kehityksestä tietää. Entäs jos ns. lähialueen ilmatorjunta- ja hävittäjätoiminta ovatkin liian paksu pala kaikelle omalle ilmatoiminnalle? Pitäisikö meidän ratkaista asia myös siitä näkökulmasta, että saamme tarvittaessa kavereilta ilmavoimaa avuiksi?

Suomalaisen poliittisen päätöksenteon mekanismit tosin ovat sen laatuiset, että PV varmaan liittää kätensä ristiin kyynärpäitä myöten, kun eduskunta myöntää 8 mrd hävittäjiin. Ei ole varmaan kiusausta tehdä asiasta monimutkaisempaa ja jättää joku oljenkorsi poliitikoille nyhtää tuo rahoitus pienemmäksi.....muistavatko seuraavat eduskunnat, että hävittäjiä hankitaan 24 ja sitten sen jälkeen SAMP/Ta, lennokkia jne.? On ehkä liian helppo myöhemmin torjua nuo pienemmät hankkeet......
Olisi hyvä jos saataisiin tilaus yhteen pakettiin samoilta valmistajilta. Joku Advanced Super Hornet + Growler + X-47C ?
 
1.) USN on siirtynyt ensisijaisesti ilmatorjuntaohjuspainotteiseen ilmapuolustukseen 2000-luvulla eikä varsinaisesti haaveile torjuntahävittäjistä. E-2 -koneiden mukanaan tuoma joustava maalittaminen tukee ilmatorjuntapainotteisuutta.
Mainittakoon että myös Venäjällä hävittäjätorjunnan merkitys on supistunut, toki ensisijaisesti budjettisyistä.
Kerroppa käytännön esimerkkejä US NAVYn muuttuneesta painotuksesta? SM-1 ja SM-2 ohjuksia sekä NATO SeaSparrow järjestelmää on käytetty 1980-luvun alusta saakka. Ohjusristeilijät (Guided Missile)saapuivat ilmatorjuntaroolissa US NAVY:n 1950-luvulla. Mikään uusi asia ilmatorjuntaohjus ei suinkaan ole jenkkilaivastossa.

Se että AEGIS-järjestelmää on modifioitu BMD-verkkoon, ei tarkoita että taistelukoneiden CAP olisi jotenkin kuolemassa. Ja todellakin, USN ei haaveile TORJUNTAHÄVITTÄJISTÄ (kuten YYA-suomi aikanaan) vaan panostaa MONITOIMIKONEISIIN. Siksi sinänsä tehokkaat mutta vanhahtavat F-14 ja F-7 koneet on vaihtuneet F-18C/D ja -E/F koneisiin ja tulevaisuudessa F-35C monitoimikoneisiin.

CEC (Co-Operative Engagement Capability) jossa E-2D Hawkeye on osana, ei varsinaisesti sekään poista CAP-hävittäjäsuojan tarvetta. E-2D on kehitetty varsinkin maaltalaukaistavien risteilyohjusten havaitsemiseen matalalla ja rannikkovesillä(Littorals). E-2D kykenee kyllä havaitsemaan ja jakamaan maalitustietoa Aegis-hävittäjille ja risteilijöille BVR-torjuntaa varten mutta ei sekään auta joka paikassa.
Oheisesta Northrop & Grummanin esitteestä käy ilmi mitkä ovat uuden Hawkeyen roolit ja vahvuudet: parantaa mm. risteilyohjusten torjuntakykyä.
E-2D: http://www.northropgrumman.com/Capabilities/e2dadvancedhawkeye/Pages/default.aspx
http://www.northropgrumman.com/Capa...eye/Documents/pageDocuments/E-2D_Brochure.pdf

CAP= Combat Air Patrol on toiminnassa jatkuvasti kun tukialusryhmä risteilee merellä ja torjunnan etulinja muodostetaan taistelukoneista jotka lentävät 300 km säteellä tukialuksesta ja 360 asteen suunnassa(600km halkaisija).
CAP:llä on omat partiointialueensa ja paikkansa (Station). On ilmiselvää että on paljon järkevämpää käydä taistelua tuolla etäisyydellä jossa voidaan tuhota ohjusta laukaiseva lentokone +300-400 km päässä, mielummin kuin joutua torjumaan niitä sen laukaisemia ohjuksia. Ilmatorjunta eri ohjuksineen muodostaa sitten vasta seuraavat vyöhykkeet. Poikkeuksen tekee BMD-tehtävä johon on sitten modifioituja Ticonderoga- ja Arleigh Burke-luokan aluksia.

2.) Ilmavoimat ei voi luopua HN-kalustosta tai päivityksistä koska kyse on Ilmavoimista jonka eetos on sankarilentäjän lentämä torjuntahävittäjä.
Taidat olla vielä viime vuosikymmenellä? Hornet on saanut monitoimihävittäjän luokituksen ilmasta-maahan kyvyn astuessa voimaan. Hornet kaluston MLU palvelee koko puolustusta koska PV kokonaisuudessaan taistelee Joint-ajattelutapaa hyödyntäen nykyään. Varsovan liiton aikainen eri aselajien oma "yksityissota" on mennyttä eikä niin voida jatkaa. Iskukykytutkimus suositti 2004 mm. hävittäjien ilmasta-maahan kykyyn panostamista yhtenä kaikkein kustannustehokkaimpana ratkaisuna kuten raskaita raketinheittimiäkin. Mikään aselaji ei pärjää enää yksinään joten todennäköistä vihollista vastaan on oltava kykyä vaikuttaa tarvittaessa myös ilmasta.

Jokainen saa olla mitä mieltä hyvänsä mutta selkeästi asenteellinen ja perusteeton kanta asiaan ei ansaitse tämän kummempaa kommenttia.

3.) Ei toki, kaikkea tarvitaan. Suomen tapauksessa niin pitkän kantaman ilmatorjuntaa kuin hävittäjiä. Jos koko rahalla ostetaan hävittäjiä, ei ilmatorjuntaan jää rahaa. Jopa Ilmavoimat puhuu kehittyneen ilmatorjunnan tarpeesta, ks. uusin Siivet -lehti.
Nuo eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Ilmavoimat tai PV:n johtokaan ei tiennyt 2000-luvun alkupuolella että 400 miljoonaa revitään pois PV:n budjetista 2010-luvulla. Ehkä suunnitelmia oli mutta tuollainen summa vaikuttaa jo melkoisesti hankintoihin.

4.) Kehittyneet valtiot kehittävät ja rakentavat hävittäjiään ensisijaisesti pommitustehtäviin. Niissäkin riskialtteimmat tehtävät suorittavat risteilyohjukset.
Mainitse tuollainen "kehittynyt valtio". Minä en itse ole huomannut pommikonetrendiä vaan pikemminkin Swing-role trendin eli koneiden monitoimisuuden vaatimukset joita meillekin halutaan.
 
Kerroppa käytännön esimerkkejä US NAVYn muuttuneesta painotuksesta? SM-1 ja SM-2 ohjuksia sekä NATO SeaSparrow järjestelmää on käytetty 1980-luvun alusta saakka. Ohjusristeilijät (Guided Missile)saapuivat ilmatorjuntaroolissa US NAVY:n 1950-luvulla. Mikään uusi asia ilmatorjuntaohjus ei suinkaan ole jenkkilaivastossa.

Ohjusten kantama ja teho ovat parantuneet huikeasti aktiivihakupään ja CEC:n ansiosta jolloin voidaan iskeä horisontin takana oleviin ilmamaaleihin. Ei 1980-luvun AEGIS:sta ja tämän päivän AEGIS:ta voi verrata. Puhumattakaan 1950-1960 -luvun ito:sta joissa useissa oli toki ydinkärki. Itse asiassa jo Vietnamin sodan aikana ilmatorjuntaristeilijöitä käytettiin laivaston ilmaoperaatioiden saattamiseen, ts. risteilijä oli Tonkinin lahdella valmiina ampumaan alas iskuosaston kimppuun käyvät hävittäjät jolloin koneita ei tarvittu hävittäjäsaattoon.

CAP= Combat Air Patrol on toiminnassa jatkuvasti kun tukialusryhmä risteilee merellä ja torjunnan etulinja muodostetaan taistelukoneista jotka lentävät 300 km säteellä tukialuksesta ja 360 asteen suunnassa(600km halkaisija).
CAP:llä on omat partiointialueensa ja paikkansa (Station). On ilmiselvää että on paljon järkevämpää käydä taistelua tuolla etäisyydellä jossa voidaan tuhota ohjusta laukaiseva lentokone +300-400 km päässä, mielummin kuin joutua torjumaan niitä sen laukaisemia ohjuksia. Ilmatorjunta eri ohjuksineen muodostaa sitten vasta seuraavat vyöhykkeet. Poikkeuksen tekee BMD-tehtävä johon on sitten modifioituja Ticonderoga- ja Arleigh Burke-luokan aluksia.

Nyt muistellaan kylmän sodan päiviä jolloin käytettiin F-14 kalustoa pitkän kantaman Phoenix -ohjuksineen Strike Fleet Atlanticin partioidessa pohjoisella Jäämerellä. Järkevän vahvuisen CAP:n ylläpito 48:n SuperHornetin voimin on aivan liian vaativaa jos tukialusosaston on tarkoitus tehdä jotain muuta kuin puolustaa itseään. Optimistisella 4h lentoajalla jo yhden parin pitäminen ilmassa ympäri vuorokauden vaatii 12 lentotehtävää. Koko CVN-67:n sortie rate on 120/vuorokausi. Jos halutaan pitää CAP 300km päässä tukialuksesta siten että koneparien väli on 400km (tutkan kantama isoa maalia vastaan 200km) vaatisi 300km säteisellä ympyrällä (piiri 1900km) 5 koneparia, yhteensä 60 lentotehtävää, eli 10 konetta ilmassa jatkuvasti. Noita sortieita tarvitaan myös sutoon, ilmavalvontaan jne. ja idealitilanteessa tukialuksen on tarkoitus tehdä jotain muuta kuin puolustaa itseään.

KORJAUS: SuperBugin CAP-kesto 150nm päässä (pyöristetään tuohon 300km:n) on 2h 15min. Eli koneparin pitäminen yhdessä asemassa tarkoittaa 22 lentotehtävää. Viisi koneparia vaatisi sitten jo 110, eli E-2:t päälle muuta tukialus ei oikein voisi tehdä.

Käytännössä torjunta ulkokehällä hävittäjävoimin voidaan tehdä vain silloin jos iskusta on hyvä ennakkovaroitus OTH-tutkalla, infrapunasatelliiteilla tai elektronisen tiedustelun keinoin. Viime kädessä vaikka sukellusveneestä joka periskoopillaan tähyilee lentotukikohdan suuntaan. Suomenkin etäisyyksien tapauksessa torjuntatehtäviä varten pitää olla eri tavoin hankittu ennakkovaroitus.

Ja se suhdeluku. 48 Hornetia, 4 tutkakonetta ja ennen kaikkea ainakin 5 (vakavasti otettavaa vihollista vastaan) AEGIS-alusta monta sataa kilometriä kantavine ilmatorjuntaohjuksineen. Lisäksi CSG:n iskukyvynkin olennainen osa ovat pinta-aluksista ja sukellusveneistä laukaistavat risteilyohjukset. Suomesta kaukoilmatorjunta puuttuu täysin, pinnasta laukaistavia risteilyohjuksia ei Merivoimien kalustoa lukuun ottamatta ole. HX-hankinnan sijaan pitäisi kyseessä olla HX + kaukoilmatorjunta + kaukoiskukyky, koska HX:n jälkeen rahaa ei ole. Kenraalien ja amiraalien tehtävänä olisi solmia nämä hankinnat yhdeksi rahoituspaketiksi. Sinänsä tällainen suomalainen "tukialusosasto maalla" olisi houkutteleva ja tasapainoinen konsepti. Kaukoilmatorjunnan ja risteilyohjusten laukaisukyvyn pystyisi hajauttamaan erittäin laajalle alueelle mikä tekisi niistä vaikeasti lamautettavan.

Taidat olla vielä viime vuosikymmenellä? Hornet on saanut monitoimihävittäjän luokituksen ilmasta-maahan kyvyn astuessa voimaan. Hornet kaluston MLU palvelee koko puolustusta koska PV kokonaisuudessaan taistelee Joint-ajattelutapaa hyödyntäen nykyään. Varsovan liiton aikainen eri aselajien oma "yksityissota" on mennyttä eikä niin voida jatkaa. Iskukykytutkimus suositti 2004 mm. hävittäjien ilmasta-maahan kykyyn panostamista yhtenä kaikkein kustannustehokkaimpana ratkaisuna kuten raskaita raketinheittimiäkin. Mikään aselaji ei pärjää enää yksinään joten todennäköistä vihollista vastaan on oltava kykyä vaikuttaa tarvittaessa myös ilmasta..

Iskukykytutkimuksesta oli rajattu pois Merivoimat ja maalta ammuttavat risteilyohjukset joita oli jo 2004 markkinoilla ja tulossa markkinoille, tai itse asiassa Merivoimien tapauksessa oli jo 2004 käytössä. Kyseessä oli tuskin virhe, vaan selkeä arvovalinta jolla haluttiin tukea Ilmavoimia. Hornetien käyttö aselavettina on melko utopistista ainakaan rintamalinjojen läheisyydessä tai sen ylittäen, mutta vahinko on toki jo tapahtunut ja maasta-ilmaan ominaisuudet eivät toki paljoa maksa. Samaa virhettä ei kannata toistaa tulevaisuudessa. Sen sijaan erilaiset aputehtävät, kuten vaikkapa merimiinoituksen tukeminen, erikoisjoukkojen vastaisten operaatioiden tukeminen linjojen takana sensorikapasiteetilla tai suorin iskuin jne. sopivat miehitetyille hävittäjille vastaisuudessakin.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö noita koukkuja ole muissakin kuin tukialuskoneina. Joissain F16 -koneissa ainakin muistan moisen nähneeni. Vai viiraako Vaarilla?

Kyllä koukkuja löytyy eri koneista!
Elikkä hätävaijerijärjestelmä tehdään jokaiselle tilapäisellekkin lentopaikalle, jos käyttäjinä alkaa olla hävittäjiä tai maatalouskoneita.. Ne voivat palata retkeltä huonossakin hapessa ja radanpäähän se vaan pitää viimeistään pysähtyä!
nimim. itsekkin sellaisia rakentaneena....
 
Koskettaneeko tämä enää meidän uutta kalustoa, ilmeisesti nykyistä kuitenkin:
Ilmavoimista kerrotaan, että Hornetien ympäristö- ja happijärjestelmien häiriöitä on seurattu koneiden käyttöönotosta eli syksystä 1995 saakka. Koneiden ikääntymisen myötä seurantaa on tarkennettu ja tietoja vaihdetaan aktiivisesti muiden käyttäjien, ennen kaikkea tietysti Yhdysvaltain laivaston kanssa.
...
Yhdysvalloissa vanhat F/A-18 Hornet-koneet kärsivät sekä paineistus- että happijärjestelmän ongelmista. Koneen uusimmassa mallissa, F/A-18E/F Super Hornetissa pulmia on esiintynyt lähinnä viimemainitussa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...eja-alkaa-huimata/?shared=906565-b97e1129-500
Ilmeisesti järjestelmä on joku tuonkaltainen (en siis tiedä):
upload_2016-4-11_11-48-49.webp
http://www51.honeywell.com/aero/com..._Brochures-documents/Life_Support_Systems.pdf

F-22:ssa samankaltainen ongelma korjaantui BRAG-venttiiliin puuttumalla, joka täytti G-liivin liian aikaisin. Saa nähdä löytyykö syyllinen samasta suunnasta:
“In the end, there is no smoking gun, we’ve assembled the pieces of the mosaic that reside in the cockpit,” Lyon said.

Within that mosaic, Lyon singled out the Combat Edge upper pressure garment, connector hoses and valves. More specifically, he said the Air Force’s servicewide investigation faulted the breathing regulator/anti-G (BRAG) valve that inflates the vest.

The valve should inflate the vest when a pilot experiences increased G-forces while flying the jet. The vest helps the pilot control his breathing even when his body is being crushed by the pressure of multiple G-forces.

Service investigators found the valve inflated the vests inside the F-22 before pilots experienced high G-forces. Inflation of the vest in a normal state often caused the pilots to hyperventilate, which caused the breathing problems, Lyon said.

...

Comprehensive testing has since ruled out contaminants as the cause, Lyon said. Filters installed into F-22 cockpits to protect pilots from these suspected contaminants have only made the problem worse, he said.

Beside the replacement valves, F-22 pilots can expect additional gear to protect them from breathing problems. Service officials will replace the finger-mounted pulse-oximeter with one mounted to a pilot’s helmet. Pilots will also receive a new oxygen sensor and backup oxygen supply.
http://www.military.com/daily-news/2012/08/01/air-force-confident-f22-oxygen-riddle-solved.html

edit: Jos Horneteille oli oma ketju, niin voi heittää sinne ja poistaa täältä.
 
Koskettaneeko tämä enää meidän uutta kalustoa, ilmeisesti nykyistä kuitenkin:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...eja-alkaa-huimata/?shared=906565-b97e1129-500
Ilmeisesti järjestelmä on joku tuonkaltainen (en siis tiedä):
Katso liite: 8828
http://www51.honeywell.com/aero/com..._Brochures-documents/Life_Support_Systems.pdf

F-22:ssa samankaltainen ongelma korjaantui BRAG-venttiiliin puuttumalla, joka täytti G-liivin liian aikaisin. Saa nähdä löytyykö syyllinen samasta suunnasta:

http://www.military.com/daily-news/2012/08/01/air-force-confident-f22-oxygen-riddle-solved.html

edit: Jos Horneteille oli oma ketju, niin voi heittää sinne ja poistaa täältä.

Raptorissa ongelma oli alusta alkaen. Hornetissa näyttää liittyvän ikääntymiseen.

Ilmeisen vaikea löytää. Raptorissakin tehtiin vaikka mitä. Syy lienee siinä, että ongelma liittyy ihmisen hapenpuutteeseen tai tunteeseen siitä.
 
Raptorissa ongelma oli alusta alkaen. Hornetissa näyttää liittyvän ikääntymiseen.

Ilmeisen vaikea löytää. Raptorissakin tehtiin vaikka mitä. Syy lienee siinä, että ongelma liittyy ihmisen hapenpuutteeseen tai tunteeseen siitä.
Tunne-sana on tosiaankin keskiössä. Löysin oheisen, jossa mainitaan sivulla 77:
As noted in Figure A-2 (previous), the F-16 OBOGS system has had a higher rate of hypoxia incidents. The leading cause of those incidents where root cause was identified was hose routing, while two of the three unknown cause incidents were attributed to symptoms consistent with hyperventilation.
...
The F-18 has experienced a significant number of hypoxia-like events over the past few years. The US Navy investigation of these events has attributed the majority to the pilot’s breathing elevated levels of carbon monoxide (CO) on the carrier deck. The Navy is adding a catalyst filter to eliminate CO in the product gas.
http://www.foia.af.mil/shared/media/document/AFD-120913-052.pdf
Suomen oloissa häkää ei kai tukialuksen kannelta saa, joten se ei selitä tuota tunnetta. Hyperventilointi voisi selittää, jos hengitys jää pinnalliseksi (vaikka liivien täyttymisen myötä). Noh, jää nähtäväksi.
 
Tunne-sana on tosiaankin keskiössä. Löysin oheisen, jossa mainitaan sivulla 77:

http://www.foia.af.mil/shared/media/document/AFD-120913-052.pdf
Suomen oloissa häkää ei kai tukialuksen kannelta saa, joten se ei selitä tuota tunnetta. Hyperventilointi voisi selittää, jos hengitys jää pinnalliseksi (vaikka liivien täyttymisen myötä). Noh, jää nähtäväksi.

Siinä on monta tekijää
  • Virtausvolyymi
  • Kaasujen pitoisuudet: happi, hiilidioksidi, häkä
  • Mahdolliset muut epäpuhtaudet
  • G-rasitus
  • G-puku
Esim hengitystä ihmisellä säätelee hiilidioksidipitoisuus, ei happipitoisuus. Tai jälkimmäinen tulee perässä.

Sukeltajilla tulee vielä omat ongelmansa ilman typestä paineessa. Siksi käytetään usein erilaisia muita kaasuja tai järjestelmiä.
 
Back
Top