Ilmasodasta Falklandilla: Argentiinalaisten lyhyt toiminta-aika oli merkittävä handicappi, ja tämän lisäksi Mirage kolmoset tuppasivat lentämään ilman ohjuksia. Kunnollista selitystä tälle en oikein ole löytänyt, mutta se voi liittyä hyvin vähäiseen toiminta-aikaan saarten yllä. Ohjukset lisäävät sekä koneen massaa että ilmanvastusta. Lisäksi nopeusetua ei voitu polttoaineen kriittisestä vähyydestä johtuen käyttää. Antautuminen kaartotaisteluun deltasiipisellä yliäänihävittäjällä lantin päällä kääntyvän Harrierin kanssa saattaa Miragen heti altavastaajan asemaan. Tämä myös näkyi pudotustilastoissa.
Mirageista sen verran, että Mirage III on se hävittäjä ja varustettu mm. Cyrano-tutkalla. Mirage 5 taas on edellisen rynnäkköversio, mistä on tutka ja avioniikkaa riisuttu sisäisten polttoainesäiliöiden edestä. Pääosa Falklandin sotaan osallistuneista Mirageista oli IAI Daggereita, iippojen modernisoimia Mirage vitosia. Kolmoset pidettiin mantereella Chilen uhan vuoksi, ja ilmeisesti torjumassa brittien Vulcan-hyökkäyksiä. Ilmeisesti se Vulcan-pommitus siis saavutti sellaisen tavoitteen, että se hajautti argentiinalaisten hävittäjäpuolustuksen.
Sea Harrierin tutkasta: se ei ilmeisesti koskaan ollut erityisen pidetty ja siltä puuttui look-down -kyky. Lisäksi Harrier on rynnäkkökone, jonka Sea Harrier-variantinkin nokkakartio jäi pieneksi vaikka ohjaamia siirrettiin puoli kerrosta ylöspäin. Tämän vuoksi Blue Fox kärsii mm.
pienestä antennista vähän MiG-29:n tapaan. Se kuitenkin oli parempi kuin ei mitään ja tutkan avulla saatiin ainakin neljä pudotusta.
Jos Mirage kolmoset olisivat voineet operoida Stanleyn kentältä, olisi ilmataistelujen luonne ollut tyystin toisenlainen. Mirage III kykenee kantamaan myös R530-tutkaohjuksia ja yliäänisinä, tutkalla ja tutkaohjuksella varustettuna ne olisivat olleet aivan ylivoimaisia alisoonisiin, Sidewinderein varustettuja Sea Harriereita vastaan. Siinä olisi tullut mainiota F-4K:ta ikävä.