Falklandin sota

Laatudokkari Falklandin sodan taistelusta, jossa Argentiinan ilmavoimien A4 Skyhawkit onnistuvat upottamaan brittihävittäjä HMS Coventryn, 25. toukokuuta 1982;

Tämä tuli tänään telkkarista ja päädyin sitä myötä fiilistelemään ketjuun. Mielenkiintoinen konflikti kaikenkaikkiaan.

Jäin kummastelemaan tuota brittien maihinnousun helppoutta. Uutiskuvissa jätkät lipuu veneillä rauhakseen maihin, ilman mitään vastarintaa. Miten ihmeessä? Eikö
Argentiinan tiedustelu pelannut?
 
Tämä tuli tänään telkkarista ja päädyin sitä myötä fiilistelemään ketjuun. Mielenkiintoinen konflikti kaikenkaikkiaan.

Jäin kummastelemaan tuota brittien maihinnousun helppoutta. Uutiskuvissa jätkät lipuu veneillä rauhakseen maihin, ilman mitään vastarintaa. Miten ihmeessä? Eikö
Argentiinan tiedustelu pelannut?
Argentiinan varusmiehiehet taisivat olla gonamiehiä. ”Ei napannut lähteä torjuilemaan”
 
Yksi parhaista valokuvista Falklandilta on, kun Argentiinan erikoisjoukot saattavat antautuneita brittisotilaita pois.Katso liite: 33223

Jos Argentiina ei olisi tarvinnut ko. kuvia ja videoita antautumisesta sisäpoliittiseen pullisteluun, niin koko sota olisi saattanut jäädä käymättä. Brittien mielipideilmasto meni nippa nappa sodan puolella.

Sinänsä brittien vastarinta oli esimerkki optimaalisesta onnistumisesta toivottomassa tilanteessa. Toiset laittettiin tappelemaan tosissaan ja optimoitiin oma antautuminen. Kunniaa ei tosin onnistumisesta jaettu...
 
Tämä antautuminen kuuluu taisteluun nimelta Battle of Government house, sodan alkupäiviin.

Brittien baretit täsmäävät, joten kyseessä on Royal Marines-joukkoja.

Aluksihan tuo konflikti näytti siltä että Britit kyheröityisivät Argentiinien poikkeuksellisen röyhkeästä operaatiosta ja käpertyisivät yleiseurooppalaisen, passiivisen humanismin viittaan. Toisaalta tuolloin oli vielä Thatcher ja kylmä sota päällä, joten henkisesti varsinkin Brittiarmeija oli valmis taisteluun vaikka aluksi se ei ihan siltä vaikuttanutkaan.
 
Brittien baretit täsmäävät, joten kyseessä on Royal Marines-joukkoja.

Aluksihan tuo konflikti näytti siltä että Britit kyheröityisivät Argentiinien poikkeuksellisen röyhkeästä operaatiosta ja käpertyisivät yleiseurooppalaisen, passiivisen humanismin viittaan. Toisaalta tuolloin oli vielä Thatcher ja kylmä sota päällä, joten henkisesti varsinkin Brittiarmeija oli valmis taisteluun vaikka aluksi se ei ihan siltä vaikuttanutkaan.

Vaikea nähdä että Alankomaat tai Ranska olisivat toimineet toisin. Britanniassa opposition Labourin Michael Foot tuki 100% Thatcherin toimia, kyse ei ollut rautarouvasta vaan Britanniasta. Mainittakoon että Labourin PM Callaghan esti edellisen Argentiinan invaasion lähettämällä sukellusveneitä alueella ja vihjaamalla siitä Argentiinalle, jolloin sotaa ei tarvittu.

We are paramountly concerned, like, I am sure, the bulk of the House—I am sure that the country is also concerned—about what we can do to protect those who rightly and naturally look to us for protection. So far, they have been betrayed. The responsibility for the betrayal rests with the Government. The Government must now prove by deeds—they will never be able to do it by words—that they are not responsible for the betrayal and cannot be faced with that charge. That is the charge, I believe, that lies against them. Even though the position and the circumstances of the people who live in the Falkland Islands are uppermost in our minds—it would be outrageous if that were not the case—there is the longer-term interest to ensure that foul and brutal aggression does not succeed in our world. If it does, there will be a danger not merely to the Falkland Islands, but to people all over this dangerous planet.
  • Speech in the House of Commons (3 April 1982) after Argentina's invasion of the Falkland Islands.

 
Mielenkiintoisia kuvia. Etenkin parin kuvan sarja jossa argentiinalaiset virittelevät It-ohjuksia on varmaan vaatinut tiedustelukoneen lentäjältä melkoisia munaskuita. Toinen silmiinpistävä asia on naamiointi (tai oikeastaan sen puute).

Samat kuvat löytyvät tästä kirjasta. Erittäin hyvä kuvaus RAF:n Harrier -koneiden käytöstä taktisessa lentotiedustelussa ja rynnäköinneissä. Kirjoittelin pari vuotta takaperin kirjaketjuun arvostelun teoksesta.

51TRgxAmyXL.jpg
 
Ilmasodasta Falklandilla: Argentiinalaisten lyhyt toiminta-aika oli merkittävä handicappi, ja tämän lisäksi Mirage kolmoset tuppasivat lentämään ilman ohjuksia. Kunnollista selitystä tälle en oikein ole löytänyt, mutta se voi liittyä hyvin vähäiseen toiminta-aikaan saarten yllä. Ohjukset lisäävät sekä koneen massaa että ilmanvastusta. Lisäksi nopeusetua ei voitu polttoaineen kriittisestä vähyydestä johtuen käyttää. Antautuminen kaartotaisteluun deltasiipisellä yliäänihävittäjällä lantin päällä kääntyvän Harrierin kanssa saattaa Miragen heti altavastaajan asemaan. Tämä myös näkyi pudotustilastoissa.

Mirageista sen verran, että Mirage III on se hävittäjä ja varustettu mm. Cyrano-tutkalla. Mirage 5 taas on edellisen rynnäkköversio, mistä on tutka ja avioniikkaa riisuttu sisäisten polttoainesäiliöiden edestä. Pääosa Falklandin sotaan osallistuneista Mirageista oli IAI Daggereita, iippojen modernisoimia Mirage vitosia. Kolmoset pidettiin mantereella Chilen uhan vuoksi, ja ilmeisesti torjumassa brittien Vulcan-hyökkäyksiä. Ilmeisesti se Vulcan-pommitus siis saavutti sellaisen tavoitteen, että se hajautti argentiinalaisten hävittäjäpuolustuksen.

Sea Harrierin tutkasta: se ei ilmeisesti koskaan ollut erityisen pidetty ja siltä puuttui look-down -kyky. Lisäksi Harrier on rynnäkkökone, jonka Sea Harrier-variantinkin nokkakartio jäi pieneksi vaikka ohjaamia siirrettiin puoli kerrosta ylöspäin. Tämän vuoksi Blue Fox kärsii mm. pienestä antennista vähän MiG-29:n tapaan. Se kuitenkin oli parempi kuin ei mitään ja tutkan avulla saatiin ainakin neljä pudotusta.

Jos Mirage kolmoset olisivat voineet operoida Stanleyn kentältä, olisi ilmataistelujen luonne ollut tyystin toisenlainen. Mirage III kykenee kantamaan myös R530-tutkaohjuksia ja yliäänisinä, tutkalla ja tutkaohjuksella varustettuna ne olisivat olleet aivan ylivoimaisia alisoonisiin, Sidewinderein varustettuja Sea Harriereita vastaan. Siinä olisi tullut mainiota F-4K:ta ikävä.

Tässä itse Harrierin tarina:

 
Brittien baretit täsmäävät, joten kyseessä on Royal Marines-joukkoja.

Aluksihan tuo konflikti näytti siltä että Britit kyheröityisivät Argentiinien poikkeuksellisen röyhkeästä operaatiosta ja käpertyisivät yleiseurooppalaisen, passiivisen humanismin viittaan. Toisaalta tuolloin oli vielä Thatcher ja kylmä sota päällä, joten henkisesti varsinkin Brittiarmeija oli valmis taisteluun vaikka aluksi se ei ihan siltä vaikuttanutkaan.
Röyhkiää yrittää ottaa omansa pois?

Alue on miehitetty brittien toimesta, aivan kuten suomen miehitetyt alueet Venäjällä.
Luulisi täällä edes vähän löytyvän myötätuntoa itsenäisille kansoille, että edes joku viitsii laittaa suurvalta miehittäjälle vastaan.
 
* Suomeksi mikään ei tapahdu kenenkään toimesta, vaan joku tekee.
* Suurvaltamiehittäjä on yhdyssana.
* Argentiina on kolonialismin tuote, Espanjan spin-off, joten on aika epämääräistä väittää, että argentiinalaisilla olisi ehdottomasti mitattava oikeus Falklandin saariin. Saarten väestö ei ainakaan ole pääsääntöisesti espanjalaisperäistä, vaan useimpien äidinkieli on englanti. Saaret olivat asumattomia eurooppalaisten saapuessa sinne, joten myöskään intiaanikansoihin ei voi vedota. Saarten omistus on siis sopimuskysymys, kyse on siitä, että kuuluuko espanjalaisille vai englantilaisille siirtolaisille. Sen sijaan niiden valtaaminen sotilaallisesti on yksiselitteisesti kansainvälisen lain rikkomus, kuten Venäjän suorittama Krimin kaappaus. Pitäisikö sitäkin kohtaan tuntea myötätuntoa?

Nyt kun tämä näkökulma otettiin esiin, pitäisi kaikille olla ilmiselvää, miten huonosti harkittu riski Falklandin valtaus argentiinalaisilta oli. Liitoksissaan natiseva Britannia ei varmasti ollut valmis naulaamaan arkkuaan yhtään enempää ottamalla kuivana kakkoseen, kun sen maaperää vallattiin. Päinvastoin, sillähän ei ollut varaa osoittaa yhtään heikkoutta, tai koko maan vähintäänkin uskottavuus olisi ollut hyvin kyseenalainen, ellei jopa valtioliitto alkanut hajota (kuten muuten nykyään on käymässä, koska Britannia on brexitinsä kanssa heikoilla). Oli aivan varmaa, että Britannia taistelisi vastaan, ja että argentiinalaiset voisivat vaikuttaa vain keinoihin, millä se tapahtuu. Saaret kuitenkin jätettiin lähes tyystin linnoittamatta ja ennenkaikkea ilmaherruus tarjottiin briteille kuin tarjottimella, kun saarille ei ryhdytty välittömästi rakentamaan suihkuhävittäjille sopivaa lentokenttää. Sodanjohto siis uskoi omaan bluffiinsa, ja peli menetettiin, kun britit tekivät juuri sen mikä heillä oli ainoa käytännön vaihtoehto - katsoa bluffi ja tehdä vastahyökkäys. Kun sekä tätä ei ymmärretty että vastatoimiin ei ryhdytty heti kättelyssä, on aika ilmeistä ettei sotilasjuntta pelannut kättään harkiten, saati lähellekään oikein.
 
Röyhkiää yrittää ottaa omansa pois?

Alue on miehitetty brittien toimesta, aivan kuten suomen miehitetyt alueet Venäjällä.
Luulisi täällä edes vähän löytyvän myötätuntoa itsenäisille kansoille, että edes joku viitsii laittaa suurvalta miehittäjälle vastaan.
Aika ilkeä miehittäjä:
2013 99.8% of voters favoured remaining a British overseas territory.
 
Ilmasodasta Falklandilla: Argentiinalaisten lyhyt toiminta-aika oli merkittävä handicappi, ja tämän lisäksi Mirage kolmoset tuppasivat lentämään ilman ohjuksia. Kunnollista selitystä tälle en oikein ole löytänyt, mutta se voi liittyä hyvin vähäiseen toiminta-aikaan saarten yllä. Ohjukset lisäävät sekä koneen massaa että ilmanvastusta. Lisäksi nopeusetua ei voitu polttoaineen kriittisestä vähyydestä johtuen käyttää. Antautuminen kaartotaisteluun deltasiipisellä yliäänihävittäjällä lantin päällä kääntyvän Harrierin kanssa saattaa Miragen heti altavastaajan asemaan. Tämä myös näkyi pudotustilastoissa.

Mirageista sen verran, että Mirage III on se hävittäjä ja varustettu mm. Cyrano-tutkalla. Mirage 5 taas on edellisen rynnäkköversio, mistä on tutka ja avioniikkaa riisuttu sisäisten polttoainesäiliöiden edestä. Pääosa Falklandin sotaan osallistuneista Mirageista oli IAI Daggereita, iippojen modernisoimia Mirage vitosia. Kolmoset pidettiin mantereella Chilen uhan vuoksi, ja ilmeisesti torjumassa brittien Vulcan-hyökkäyksiä. Ilmeisesti se Vulcan-pommitus siis saavutti sellaisen tavoitteen, että se hajautti argentiinalaisten hävittäjäpuolustuksen.

Sea Harrierin tutkasta: se ei ilmeisesti koskaan ollut erityisen pidetty ja siltä puuttui look-down -kyky. Lisäksi Harrier on rynnäkkökone, jonka Sea Harrier-variantinkin nokkakartio jäi pieneksi vaikka ohjaamia siirrettiin puoli kerrosta ylöspäin. Tämän vuoksi Blue Fox kärsii mm. pienestä antennista vähän MiG-29:n tapaan. Se kuitenkin oli parempi kuin ei mitään ja tutkan avulla saatiin ainakin neljä pudotusta.

Jos Mirage kolmoset olisivat voineet operoida Stanleyn kentältä, olisi ilmataistelujen luonne ollut tyystin toisenlainen. Mirage III kykenee kantamaan myös R530-tutkaohjuksia ja yliäänisinä, tutkalla ja tutkaohjuksella varustettuna ne olisivat olleet aivan ylivoimaisia alisoonisiin, Sidewinderein varustettuja Sea Harriereita vastaan. Siinä olisi tullut mainiota F-4K:ta ikävä.

Ennen sotaanlähtöä Sea Harrierit kävivät sparraamassa Armee d'Airin Mirageja vastaan. Dunkkuun tuli. Samoin kävi myöhemmin Aussien Mirageja vastaan. Itse sodassa menikin sitten yllättäen hyvin.
R530-tutkaohjus ei ollut kovin kummoinen ja Mirage III pystyi kantamaan niitä ainoastaan yhden. Ilmeisesti pitkä lentomatka ei sallinut R530+2* Magic+lisätankit -kuormaa. Pari R530:sta argentiinalaiset ampuivat, ilman tulosta.

Blue Fox oli ihan uusi ja kärsi vielä lastentaudeista. Merivesi vuosi kuvun sisään ja sabotoi tutkaa. Koska tuonaikaisten tutkien operointi on aina oma hässäkkänsä niin osa lentäjistä ei sitten käyttänyt koko tutkaa paljonkaan. Seuraaja Blue Vixen oli sitten jo paljon parempi ja toimi mm. Eurofighterin tutkan pohjana.
 
Ennen sotaanlähtöä Sea Harrierit kävivät sparraamassa Armee d'Airin Mirageja vastaan. Dunkkuun tuli. Samoin kävi myöhemmin Aussien Mirageja vastaan. Itse sodassa menikin sitten yllättäen hyvin.
R530-tutkaohjus ei ollut kovin kummoinen ja Mirage III pystyi kantamaan niitä ainoastaan yhden. Ilmeisesti pitkä lentomatka ei sallinut R530+2* Magic+lisätankit -kuormaa. Pari R530:sta argentiinalaiset ampuivat, ilman tulosta.

Blue Fox oli ihan uusi ja kärsi vielä lastentaudeista. Merivesi vuosi kuvun sisään ja sabotoi tutkaa. Koska tuonaikaisten tutkien operointi on aina oma hässäkkänsä niin osa lentäjistä ei sitten käyttänyt koko tutkaa paljonkaan. Seuraaja Blue Vixen oli sitten jo paljon parempi ja toimi mm. Eurofighterin tutkan pohjana.

Näin kävi, ja ilmeisesti juurikin kuvailemistani syistä. Jättämällä ohjukset pois, lentämällä aliääninopeudella ja lähtemällä kaartotaisteluun Sea Harrierin kanssa argiet antoivat suorastaan ruhtinaallisesti tasoitusta. Muutamia ohjuksia tosiaan ammuttiin ilman menestystä, mikä lienee kytköksissa R530:n itsensä lisäksi Cyrano-tutkan heikkoon antenniin. Tosin ilmataistelujahan argiet eivät kovin aktiivisesti edes yrittäneet käydä, varmaankin tiesivät olevansa alakynnessä näissä olosuhteissa. Mirage kolmosia ammuttiin alas vain yksi heti sodan alussa, ja sen siipimiehen ampuivat alas argentiinalaisten omat it-miehet koneen yrittäessä pakkolaskua Stanleyyn. Kaikki loput Sea Harrierien ampumat koneet olivat rynnäkkökoneita tai nyt ylipäätään ei-hävittäjiä. Sille on ihan syynsä miksi harjoituksissa tuli tukkapöllyä. Pelkillä IP-ohjuksillakin Mirage pitää itsellään korkeus- ja nopeusedun, ja se muutenkin on hävittäjä, toisin kuin Sea Harrier, rynnäkkökoneen navalisointi.

Blue Fox hylättiin mun nähäkseni aika aikaisessa vaiheessa. Blue Vixenien toimitukset alkoivat 1993, ja Sea Harrier oli ollut käytössä vuodesta 1980. Elinkaari ei ole kovin mairitteleva, kun esmes amerikkalaisten Harrier II:t varustettiin 90-luvulla toisella 70/80-lukujen taitteen tutkalla, AN/APG-65:llä (Hornet A:n tutka, asennettiin myös Saksan F-4F Phantomeihin modernisoinnin yhteydessä). Blue Foxin kyvykkyyttä ei ole missään oikeastaan mainostettu, vaikka tietty silläkin tuloksia toki saatiin aikaan ja tutkat olivat muutenkin tuolloin yhä raskaahkoja käyttää.

Mua kyllä hämmentää tuo argentiinalaisten sodanjohdon kyvyttömyys varmistaa oma voittonsa. Se olisi nimittäin ollut mahdollista, jos saaret oltaisiin kunnolla linnoitettu ja ennenkaikkea lentokenttä saatu tukemaan Mirageja. Brittilaivasto olisi ollut huomattavasti pahemmassa tilanteessa. Lisäksi sotaan lähdettiin kun Exocetien toimitukset olivat pahasti vaiheessa eikä niitä osattu edes vielä käyttää! Ilmeisesti ilmavoimien johtoa ei koko suunnitelmasta edes valistettu ennenkuin aivan viime hetkillä ja muutenkin koko sotaretki oli argentiinalaisilta vähän sellainen Hitlermäinen ohjaanpas nyt nämä panssariarmeijat Kaukasukselle.

Tietty voidaan aina jossitella, että olisko operaation viivyttäminen vaikka vuodella lopulta auttanut. Britit tiesivät, että argeilla oli vain viisi ohjusta, ja mikäli niitä olisi ollut enemmän, vastatoimiin oltaisiin varmasti ryhdytty - jotka toisaalta olisivat olleet rajallisia. Skyhawkien varaosien osalta Argentiina oli ollut kauppasaarrossa jo 1977 alkaen, ja koneiden pitäminen lentokykyisenä vaati jo 1982 ilmeisesti salakauppoja iipoista. Tietty ilmavoimien lentäjiä oltaisiin ehditty kouluttaa meritorjuntapommitukseen, sitäkin argiet tekivät rautapommeilla yllättävän hyvällä menestyksellä. Ehkä suurempi merkitys kuitenkin on koko sotaretken yleisellä valmistelemattomuudella.
 
Näin kävi, ja ilmeisesti juurikin kuvailemistani syistä. Jättämällä ohjukset pois, lentämällä aliääninopeudella ja lähtemällä kaartotaisteluun Sea Harrierin kanssa argiet antoivat suorastaan ruhtinaallisesti tasoitusta. Muutamia ohjuksia tosiaan ammuttiin ilman menestystä, mikä lienee kytköksissa R530:n itsensä lisäksi Cyrano-tutkan heikkoon antenniin. Tosin ilmataistelujahan argiet eivät kovin aktiivisesti edes yrittäneet käydä, varmaankin tiesivät olevansa alakynnessä näissä olosuhteissa. Mirage kolmosia ammuttiin alas vain yksi heti sodan alussa, ja sen siipimiehen ampuivat alas argentiinalaisten omat it-miehet koneen yrittäessä pakkolaskua Stanleyyn. Kaikki loput Sea Harrierien ampumat koneet olivat rynnäkkökoneita tai nyt ylipäätään ei-hävittäjiä. Sille on ihan syynsä miksi harjoituksissa tuli tukkapöllyä. Pelkillä IP-ohjuksillakin Mirage pitää itsellään korkeus- ja nopeusedun, ja se muutenkin on hävittäjä, toisin kuin Sea Harrier, rynnäkkökoneen navalisointi.

Blue Fox hylättiin mun nähäkseni aika aikaisessa vaiheessa. Blue Vixenien toimitukset alkoivat 1993, ja Sea Harrier oli ollut käytössä vuodesta 1980. Elinkaari ei ole kovin mairitteleva, kun esmes amerikkalaisten Harrier II:t varustettiin 90-luvulla toisella 70/80-lukujen taitteen tutkalla, AN/APG-65:llä (Hornet A:n tutka, asennettiin myös Saksan F-4F Phantomeihin modernisoinnin yhteydessä). Blue Foxin kyvykkyyttä ei ole missään oikeastaan mainostettu, vaikka tietty silläkin tuloksia toki saatiin aikaan ja tutkat olivat muutenkin tuolloin yhä raskaahkoja käyttää.

Mua kyllä hämmentää tuo argentiinalaisten sodanjohdon kyvyttömyys varmistaa oma voittonsa. Se olisi nimittäin ollut mahdollista, jos saaret oltaisiin kunnolla linnoitettu ja ennenkaikkea lentokenttä saatu tukemaan Mirageja. Brittilaivasto olisi ollut huomattavasti pahemmassa tilanteessa. Lisäksi sotaan lähdettiin kun Exocetien toimitukset olivat pahasti vaiheessa eikä niitä osattu edes vielä käyttää! Ilmeisesti ilmavoimien johtoa ei koko suunnitelmasta edes valistettu ennenkuin aivan viime hetkillä ja muutenkin koko sotaretki oli argentiinalaisilta vähän sellainen Hitlermäinen ohjaanpas nyt nämä panssariarmeijat Kaukasukselle.

Tietty voidaan aina jossitella, että olisko operaation viivyttäminen vaikka vuodella lopulta auttanut. Britit tiesivät, että argeilla oli vain viisi ohjusta, ja mikäli niitä olisi ollut enemmän, vastatoimiin oltaisiin varmasti ryhdytty - jotka toisaalta olisivat olleet rajallisia. Skyhawkien varaosien osalta Argentiina oli ollut kauppasaarrossa jo 1977 alkaen, ja koneiden pitäminen lentokykyisenä vaati jo 1982 ilmeisesti salakauppoja iipoista. Tietty ilmavoimien lentäjiä oltaisiin ehditty kouluttaa meritorjuntapommitukseen, sitäkin argiet tekivät rautapommeilla yllättävän hyvällä menestyksellä. Ehkä suurempi merkitys kuitenkin on koko sotaretken yleisellä valmistelemattomuudella.

Eikös loppujen lopuksi invaasio ollut juntalta aikamoista improvisointia ? Sisäpoliittiset syyt olivat taustalla. Hyperinflaatio laukkasi ja maan talous oli totaalisen kuralla. Kansa jo mellakoi Buenos Airesin kaduilla. Päättivät käyttää vanhaa kikkaa, ulkoinen vihollinen ja Malvinasin valtaaminen. Uskoivat että kotirintama rauhoittuisi. Mutta laskivat sitten brittien reaktion täysin väärin.
 
Back
Top