Gripen E/F

Saabin mukaan häivepinnoite lisää kitkaa, eli pinnan lämpötilaa.

Simuloidut IRST havaintoetäisyydet takaa ilman jälkipolkinta pdf-sivulla 18.
Modern stealth aircraft such as F-22 and F-35 are coated with IR-suppressive skin coatings, the exact composition of the coatings is unknow but in general, they have very low emissivity. Emissivity is of the surface of a material is its effectiveness in emitting energy as infrared radiation, coating with a lower emissivity mean the aircraft emit a lower level of IR radiation at any given temperature.

quiz_quiz_clip_image001_0000.jpg

For example it is reported that the Top coat on F-22 , F-35 can reduce their skin infrared signature in long and infrared wavelength (8–12 microns) by more than half.


Häivekoneissa siis näin, millähän pinnoitteilla olette Svanten ja Pallen kanssa näitä testailleet?
 
Elikkä stealth ominaisuudesta on hyötyä myös käytettäessä IRST:tä mutta ei niin suurta kuin tutkien kanssa.
 
Elikkä stealth ominaisuudesta on hyötyä myös käytettäessä IRST:tä mutta ei niin suurta kuin tutkien kanssa.
Noh, sitähän voi toki spekuloida ja mikäs sen hauskempaa. Mutta faktoja todellisesta suorituskyvystä löytyy vain niiltä jotka eivät asiasta puhu.

Julkiset faktat kertovat sitten omaa tarinaansa: F-35 myy, Gripen ei.
 
Suurimman osan siitä lämpötilan kasvusta muuten luo ilman puristuminen eikä kitka koneen rakenteita vasten. Tän voi kokeilla kotona ihan pyöränpumpulla miten se kuumenee jonkun kymmenen astetta kun pumppaa. Kitkaa toki on siellä mukana. Stratosfäärin pakkasilmassa millä tahansa yliäänikoneella on aina ympärillään (ja varsinkin välittömästi edessään) puristuneen, kuuman ilman kerros.

Jep sorry, juuri tuota tarkoitan, flunssa päällä niin tuli tuo kitka vahingossa mukaan. Siihen ei pinnoite vaikuta kuten ei muukaan koneen ominaisuus käytännön tasolla. Ylisooninen alue nostaa merkittävästi, ja M0.9:ssä ollaan siinä 30-40 asteessa ambientin päälle. Alsoonisella alueella tuo ei muuhun koneen lämpenemiseen verrattuna ole kovinkaan merkittävä.

Yelisesti infrapunaominaisuuksia lienee mukana kaikissa mil-maaleissa ollut jo vuosikymmeniä? F-117:ssa oli avaruussukkula-tiiliä takana alapinnassa, mikä teki siitä poikkeuksellisen "pimeän" sekä myöskin nopeusherkän ja kalliin huoltaa (Re: FPP:n uusin, tänään julkaistu podcast).

Tuossa Gylliksen linkkaamassa jutussa kokonaisuus kuvataan aika selkeästi. Tosin se on paikoitellen hiukan tarkoitushakuinen, esim aivan lopussa on etsitty se ainoa kuvakulma, jossa F-35:n nozzle on peräsimien peittämä, kun taas Rafalen M88:n moottorista sanotaan kuuman nozzlen olevan paljaana joka suuntaan, mitä se ei ole. M88:n nozzle on kaksiosainen; sisempi suutin on kuuma, ja sen ja ulomman välissä on jäähdyttävä ja sekoittava ilmavirta. Sitä ei ehkä ole kirjoittajan lähdemateriaaleissa tiedetty kertoa.
 
Viimeksi muokattu:
Elikkä stealth ominaisuudesta on hyötyä myös käytettäessä IRST:tä mutta ei niin suurta kuin tutkien kanssa.
Kyllä noinkin voisi sanoa. Lämpöjälkeä ei saa yhtä tehokkaasti minimoitua kuin tutkapoikkipinta-alaa.

Infapunasensoireissa on omat rajoitteensa. Hyvällä säällä ja takaa (moottori näkyy) nuo erottavat minkä tahansa koneen pitkänkin matkan päästä, huonolla säällä alle äänennopeutta kohti tulevaa konetta eivät sitten välttämättä näe läheltäkään.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Elikkä stealth ominaisuudesta on hyötyä myös käytettäessä IRST:tä mutta ei niin suurta kuin tutkien kanssa.
Häive ja IP-jäljen pienennys ovat kaksi eri ominaisuutta, vaikkakin joissain koneissa on molemmat, eikö niin?
 
Häive ja IP-jäljen pienennys ovat kaksi eri ominaisuutta, vaikkakin joissain koneissa on molemmat, eikö niin?
Periaatteessa ei.
Amerikkalaiset käyttävät kuvaavaa termiä all aspect stealth eli häivekoneessa yritetään minimoida tutkapoikkipinta-ala, lämpöjälki ja emissiot.

Häiveeksi yleensä mielletään vain tuo listan ensimmäinen kohta mutta se pitää kyllä muutakin sisällään.
 
Periaatteessa ei.
Amerikkalaiset käyttävät kuvaavaa termiä all aspect stealth eli häivekoneessa yritetään minimoida tutkapoikkipinta-ala, lämpöjälki ja emissiot.

Häiveeksi yleensä mielletään vain tuo listan ensimmäinen kohta mutta se pitää kyllä muutakin sisällään.
Jostain syystä olen mieltänyt häiveen tutkapoikkipinta-alan minimoinniksi.
 
Julkiset faktat kertovat sitten omaa tarinaansa: F-35 myy, Gripen ei.

Nämä myynnit eivät ole mielestäni millään tavalla vertailukelpoisia.
1) F-35 -ohjelmassa alusta asti mukana olleiden maiden on käytännössä pakko ostaa F-35, kun taas Gripen E/F ei ole vielä edes valmis.
2) Pelkästään USA ostaa mitä tahansa konetta valtavia määriä, jolloin kappalemäärien vertailu ei kerro mitään. Koneiden myynti pitäisi normalisoida jotenkin. En tiedä miten. Kappaleita per bruttokansantuote?
 
Nämä myynnit eivät ole mielestäni millään tavalla vertailukelpoisia.
1) F-35 -ohjelmassa alusta asti mukana olleiden maiden on käytännössä pakko ostaa F-35, kun taas Gripen E/F ei ole vielä edes valmis.
2) Pelkästään USA ostaa mitä tahansa konetta valtavia määriä, jolloin kappalemäärien vertailu ei kerro mitään. Koneiden myynti pitäisi normalisoida jotenkin. En tiedä miten. Kappaleita per bruttokansantuote?
Kanada osoittaa, ettei selvästi ole pakko ostaa.
F-35:een on kaikki käyneet kiinni, joille se on mahdollista ostaa. Saksalla on Ranskan tapainen ketunhäntä kainalossa, joten sitä ei tarvitnne ottaa huomioon.

Gripenillä tosiaan taival alussa, mutta monelta menee ostohalut hetkeksi. Kohteena on lähinnä nykyiset C/D:n vuokraajat. Hävittäjämyynnin eldoradon Lähi-idän asiakkaille Ruotsi tarjoaa vain vittuilua, eikä haluttua turvallisuuspoliittista muskelia. Ovat vielä nihkeitä vientilupienkin suhteen. Joten ei liene luvassa kauppoja. Varsinkin kun USA voisi vetää ITAR-maton jalkojen alta jos Saab olisi oikeasti voittamassa jalansijaa tältä tärkeältä markkinalta.

Pitempi näyttö on siitä ettei Super Hornet myy. Vain aussit osti, dramaattinen ero el classico Hornetiin (plus tuore minikauppa Kuwaitiin). Typhoon ei kovin hyvin (partnerit kiinni ja ainoa muu ei Lähi-idän turpo-goodwillin ostaja eli Itävalta dumppaa) ja Rafale ei yhtään kunnes aivan äskettäin parit.

Super Hornetin huono veto on ällistyttävää ottaen huomioon esim. Kuwaitin hinta: 28 kappaletta 1,17 mrd dollaria (voiko edes olla totta?)
 
Viimeksi muokattu:

Gripenit veivät osassa yhteenottoja Suhoita kuin halpaa makkaraa.

Ruotsin ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Mats Helgesson kertoi Siivet-lehdelle vajaa vuosi sitten, että Ruotsin ilma-ase on tähdätty nimenomaan itäistä uhkaa varten.
Helgesson ynnäsi, että Saab Gripen -hävittäjä on suunniteltu optimoitu MiG- ja Suhoi-hävittäjiä vastaan ja että ”Gripenillä on musta vyö Suhoita vastaan.”

Thaimaan ja Kiinan yhteinen ilmasotaharjoitus Falcon Strike 2015 tuotti molemmille osapuolille niin jämäköitä tuloksia, ettei niistä ole kerrottu lainkaan julkisuuteen.
Gripen näet, lyhyesti sanottuna, kykeni heittelemään Suhoita kanveesiin mustan vyön mestarin tasoisesti.

Thaimaan JAS 39C- ja D-koneet ottivat yhteen Kiinan Su-27-hävittäjien kanssa sekä pitkällä että lyhyellä etäisyydellä.
Kiinalaislentäjien kerrotaan olleen huippuluokkaa ja joillakin oli jopa 3 200 lentotuntia suihkuhävittäjillä. Su-27-kalusto oli sekoitus venäläislähtöisiä Su-27SK-koneita ja sen kiinalaisia Shenyang J-11-kopioita.

JAS 39 -koneet olivat parhaimmillaan pitkän kantaman BVR-yhteenotoissa (Beyond Visual Range), joissa “taistelua” käytiin koneiden elektroniikan ja tutkaohjusten avulla.
Näissä Gripenit “pudottivat” neljän päivän aikana 41 Su-27-konetta yhdeksää omaa tappiota vastaan.
Suhoit oli varustettu paikallisittain muunnetulla NIIP N001 -tutkalla ja keskimatkan aktiivitutkalla varustetuilla Vympel RVV-AE- eli R-77-ohjuksilla.
Gripeneillä oli pitkällä kantamalla etua sekä pidemmälle (160 vs 120 km havaintoetäisyys) näkevästä tutkastaan että pidempikantoisista AIM-120-ohjuksistaan (80 vs 50 km).

Kehnoimmillaan Gripenit olivat lähitaistelussa, jota käytiin infrapunaohjuksin – tällöin Suhoit pudottivat 25 Gripeniä menettäen vain yhden Su-27:n.
Lähietäisyydelle päästyään Suhoit pystyivät hyödyntämään suurempaa teho/painosuhdettaan sekä uudempia ohjuksiaan, jolloin Gripenit olivat tukevasti vastaanottavalla puolella.

Tulokset eivät ole silti täysin yksiulotteisia, sillä Thaimaan Gripenit käyttivät harjoituksessa vanhemman sukupolven AIM-9L Sidewinder -ohjuksia, jotka otettiin käyttöön jo muinaisella 1970-luvulla.
Moderneilla, Suomenkin Ilmavoimien käyttämillä AIM-9X-ohjuksilla tai Thaimaan Ilmavoimien uudemmilla Diehl IRIS-T -ohjuksilla tulokset olisivat olleet todennäköisesti huomattavasti tasaisemmat.
Syystä tai toisesta thaimaalaiset eivät käyttäneet harjoituksissa uusinta lähitaisteluohjuskalustoaan.
Kiinan Su-27-koneet ovat kymmenkunta vuotta Thaimaan Gripeneitä vanhempia.

Kiinalaisten mukaan Gripenillä oli pitkällä kantamalla etuina myös koneen pieni tutkapinta-ala, joka vaikeutti niiden havaitsemista.
Gripenit havaitsivat Suhoit vaivatta suuriltakin etäisyyksiltä, kun Suhoiden tutkissa ei vielä näkynyt mitään.
Lisäksi Gripen pystyi ampumaan kerralla neljäkin AIM-120-ohjusta siinä missä Suhoi pystyi laukaisemaan vain yhden RVV-AE-ohjuksen kerrallaan.
Niinpä Gripenien pudotuksista 88 prosenttia tapahtui yli 30 kilometrin etäisyydellä.
10 Suhoita putosi jopa 50 kilometristä, miltä matkalta Suhoiden pudotustilasto näyttää tasan nollaa.

Tohtinee olettaa, että harjoitustilanteita on aloitettu erilaisista lähtökohdista.
Osassa osastot ovat aloittaneet kaukaa ja käyttäneet pääosin tutkaohjuksiaan, osissa aloitustilanne on lähietäisyydeltä ja vain tykki/infrapunaohjuksin.

Kiinalaisen raportin mukaan Kiina lähetti myöhemmissä harjoituksissa Gripeneitä vastaan kotimaisia Chengdu J-10A- ja J-10C-koneitaan, jotka ovat tulleet palveluskäyttöön Gripen C:n jälkeen.
Niiden kerrotaan pärjänneen pitkällä kantamalla Su-27:aa paremmin.
Tuloksia ei kuitenkaan harmillisesti eritelty, sillä olisi kiinnostavaa nähdä kuinka pudotussuhteet muuttuivat ja käyttikö Thaimaa myöhemmin uudempia infrapunaohjuksiaan – ja jos, niin millaisin tuloksin. Harjoitukset kertovat kiinnostavasti myös hävittäjätekniikan muuttumisesta, kun Gripen C:t ottivat ensin yhteen vanhempien Suhoiden kanssa, minkä jälkeen vastustajaksi tuotiin Gripeniä uudempia koneita.

Kiinalaisten raportti antaakin yllättävää vahvistusta Ruotsin Ilmavoimien komentajan musta vyö -väitteelle, kun Gripen on päässyt sparraamaan ystävällishenkisesti päävastustajansa kanssa.
Kiinalaiset seuraavat myös tarkkaavaisesti Gripen E –koneen kehitystä ja uskovat sen olevan Gripen C:tä vaarallisempi hävittäjä, josta kannattaa ottaa mallia myös tulevien omien hävittäjien suunnitteluun.

Thaimaan Gripen C/D-hävittäjät ovat hieman vanhempia MS19-versioita, mutta Thaimaa suunnittelee koneidensa päivittämistä nykyiseen MS20-standardiin.
MS20 sisältää runsaita parannuksia muun muassa Gripenien tutkaan ja ilmataistelukykyyn, viestintäjärjestelmiin, avioniikkaan ja yleiseen taistelukykyyn. Päivitys koostuu sekä laitteisto- että ohjelmistopäivisistä.

Lähde: Ainonline
 
Näissä Gripenit “pudottivat” neljän päivän aikana 41 Su-27-konetta yhdeksää omaa tappiota vastaan.
Jos tämän suhdeluvun saisi suoraan rinnastaa mahdolliseen Suomen ilmavoimien potentiaalinen Gripen vs Venäjän ilmavoimat (ja niin ei todellakaan saa), niin tuohan olisi 64 Gripenillä pudotettuna miltein 300 Venäjän ilmavoimien hävittäjää.
 
Jos tämän suhdeluvun saisi suoraan rinnastaa mahdolliseen Suomen ilmavoimien potentiaalinen Gripen vs Venäjän ilmavoimat (ja niin ei todellakaan saa), niin tuohan olisi 64 Gripenillä pudotettuna miltein 300 Venäjän ilmavoimien hävittäjää.

Jos Gripukka pystyy moiseen, niin mikäköhän olisi pudotusten määrä jos meille valitaankin HX-hävittäjäksi F-35 (ja vielä 64kpl ) :)
 
Gripen luottaa siis BVR tappelussa hyvin pitkästi samanlaiseen konseptiin kuin F-35, mutta ei vie toteustusta niin pitkälle. Pieni RCS lyhentää vastustajan havaintoetäisyyttä samalla kun laadullisesti parempi oma tutka pitää huolen siitä että vastustaja havaitaan paljon aikaisemmin jolloin se saadaan todennäköisesti myös pudotettua.

Suhoille ja sen IRST sensoreille ei lupaa oikein hyvää jos vielä 30-50 kilometrin matkalla se jää kädettömäksi gripeniä vastaan. Meteor ja tuoreempi AIM-120D vääntävät tuota tilastoa vielä huonompaan suuntaan. Tuossa on kuitenkin testattu verrattain vanhalla itäkalustolla tuoreempaa länsikalustoa vastaan tuossakaan harjoituksessa ei taideta ottaa huomioon elsoa mitenkään.
 
Gripen luottaa siis BVR tappelussa hyvin pitkästi samanlaiseen konseptiin kuin F-35, mutta ei vie toteustusta niin pitkälle. Pieni RCS lyhentää vastustajan havaintoetäisyyttä samalla kun laadullisesti parempi oma tutka pitää huolen siitä että vastustaja havaitaan paljon aikaisemmin jolloin se saadaan todennäköisesti myös pudotettua.

Suhoille ja sen IRST sensoreille ei lupaa oikein hyvää jos vielä 30-50 kilometrin matkalla se jää kädettömäksi gripeniä vastaan. Meteor ja tuoreempi AIM-120D vääntävät tuota tilastoa vielä huonompaan suuntaan. Tuossa on kuitenkin testattu verrattain vanhalla itäkalustolla tuoreempaa länsikalustoa vastaan tuossakaan harjoituksessa ei taideta ottaa huomioon elsoa mitenkään.
Tuota uutista lukiessa tuli kuitenkin sellainen fiilis, että vaikka valinta osuisikin Gripeniin se ei ole kuitenkaan mikään maailmanloppu niin sanotusti.
 
Gripen luottaa siis BVR tappelussa hyvin pitkästi samanlaiseen konseptiin kuin F-35, mutta ei vie toteustusta niin pitkälle. Pieni RCS lyhentää vastustajan havaintoetäisyyttä samalla kun laadullisesti parempi oma tutka pitää huolen siitä että vastustaja havaitaan paljon aikaisemmin jolloin se saadaan todennäköisesti myös pudotettua.

Suhoille ja sen IRST sensoreille ei lupaa oikein hyvää jos vielä 30-50 kilometrin matkalla se jää kädettömäksi gripeniä vastaan. Meteor ja tuoreempi AIM-120D vääntävät tuota tilastoa vielä huonompaan suuntaan. Tuossa on kuitenkin testattu verrattain vanhalla itäkalustolla tuoreempaa länsikalustoa vastaan tuossakaan harjoituksessa ei taideta ottaa huomioon elsoa mitenkään.

Ja tuossahan oli Gripen C/D eikä E/F..?
 
Back
Top