"
Vuosisadan asekauppa: Gripen taas vahvoilla uudeksi hävittäjäksi
Suomen uudet hävittäjät on saatava käyttöön vuosina 2025–2030.
Suomen ilmavoimat valitsi vuonna 1992 uudeksi hävittäjäkoneekseen yhdysvaltalaisen F-18 C/D Hornetin. Valintaa edelsi huolellinen, vuosia kestänyt prosessi. Yksi tarjouskilpailun häviäjistä oli ruotsalainen Saab JAS 39 Gripen.
Kaikkiaan 63 Hornetia otettiin käyttöön Suomessa vuosina 1995–2000. Koneista 62 lentää yhä. Koneet ja niiden ajanmukaistaminen tulevat kaikkiaan maksamaan noin 4,6 miljardia euroa.
Ilmavoimissa ollaan erittäin tyytyväisiä Horneteihin, joiden noin 30 vuoden elinkaari alkaa olla puolivälissä. Uudet hävittäjät on saatava käyttöön vuosina 2025–2030.
Korvaaminen on vuosikymmenen kestävä prosessi, jonka ensimmäinen vaihe, virallinen tiedonhankinta eri vaihtoehdoista, on aloitettava tämän vuosikymmenen kuluessa.
Epävirallinen tiedonhankinta, jonkinlainen markkinoiden brosyyritasoinen tutkiminen, on alkanut jo nyt. Ja kas, yksi kohteista on jälleen JAS 35 Gripen. Se saattaa lopulta olla jopa vahvempi ehdokas kuin valintaprosessissa yli kaksi vuosikymmentä sitten.
Ilmavoimissa on tietenkin seurattu koko ajan tarkasti hävittäjämarkkinoiden kehittymistä. Julkisuuteen aiheesta ei kuitenkaan pukahdeta mitään muuta kuin yksi perusperiaate; huhtikuun alussa tehtävänsä jättävä komentaja, kenraalimajuri Lauri Puranen sanoi uskovansa vakaasti, että Hornetit korvataan miehitetyillä, ei siis kauko-ohjattavilla, hävittäjäkoneilla.
Hornetin seuraajan valinta on monumentaalisen suuri ja tärkeä hanke. Se on monessakin mielessä vuosisadan asekauppa. Sen yhteydessä ei pohdita vain lentokoneita ja niiden hintoja ja ominaisuuksia vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan perimmäisiä kysymyksiä.
Ostetaanko uudet koneet lännestä vai idästä? Jos ostetaan idästä, mitä se vaikuttaa Suomen ja Naton suhteisiin ja yhteistyöhön ja kovasti muodissa olevaan pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön?
Ilmavoimat luultavasti katsoo tarvitsevansa koko maan puolustamiseen ainakin suunnilleen nykyisen määrän koneita. Onko niihin varaa, jos tai oikeammin kun nykyaikainen hävittäjälaivasto maksaa merkittävästi enemmän kuin Hornetien vajaat viisi miljardia?
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja rahan lisäksi valinnan ratkaisee koneiden saatavuus.
Länsimaissa tuotannossa saattaa 15 vuoden päästä olla enää kaksi hävittäjää. Niistä toinen, amerikkalainen F-35 eli JSF (Joint Strike Fighter), on erittäin kallis. Jäljelle voi hyvinkin jäädä vain Gripen.
Suomalaistyyppisten Hornetien tuotanto päättyi Yhdysvalloissa jo vuosituhannen vaihteessa. Länsimarkkinoilla on nyt tarjolla viisi saman kategorian konetyyppiä. Ne ovat Hornetin jatkokehitelmä F/A-18 E/F Super Hornet, ranskalainen Rafale, usean Euroopan maan yhteistyönä tehtävä Eurofighter Typhoon, Gripen ja F-35.
Super Hornetin ja Typhoonin tuotannon jatkuminen ensi vuosikymmenen puoleenväliin on epätodennäköistä. F-35 hallitsee vientimarkkinoita.
Super Hornetin ja Rafalen valmistajat kiinnittivät suuria toiveita Brasiliaan, joka kuitenkin valitsi Gripenin. Rafalea pidettiin liian kalliina, eikä Brasilian presidentti Dilma Rousseffsuostunut ostamaan koneita maasta (Yhdysvalloista), joka vakoilee häntä.
Rafalen viimeinen toivo on Intia, joka aikoo ostaa ison määrän koneita. Jos kauppa tehdään, Intian Rafalet saattavat olla tuotannossa vielä, kun Suomi tarvitsee uudet koneensa. Mutta jos oli Rafale kallis brasseille, on se varmasti sitä suomalaisillekin.
Typhoonia ovat ostaneet lähinnä sen eurooppalaiset valmistajamaat Britannia, Espanja, Italia ja Saksa. Vientikauppoja on tehty ennen muuta Lähi-itään, ja niitä kalastellaan koko ajan lisää. Mahdolliset määrät ovat kuitenkin pieniä ja riittävät tuskin pitämään tuotantoa yllä 2020-luvun jälkipuoliskolle.
Länsikoneista jäljelle jäävät F-35 ja Gripen. Ensin mainittu on haalinut vaikuttavan määrän vientikauppoja, muun muassa Norjasta, jonka kuusi ensimmäistä konetta maksavat 500 miljoonaa euroa.
Norjassa on Wikipedian mukaan arvioitu, että sen 52 koneen JSF-laivaston kokonaiskustannukset koneiden käyttöaikana nousevat yli 560 miljoonaan dollariin eli 410 miljoonaan euroon per kone. Pentagonin vastaava arvio 50 vuoden käyttöiälle on noin 450 miljoonaa euroa.
Jos Suomi ostaisi 63 konetta, loppulasku nousisi tällä matematiikalla yli 25 miljardin euron. Arvio on toki erittäin epätarkka. Suuruusluokka osoittaa silti, millaisista rahoista hävittäjähankinnan yhteydessä puhutaan, ainakin, jos ostetaan kalleinta, mitä kaupasta löytyy.
Historian suurimmaksi aseohjelmaksi mainittu F-35 hanke on kuitenkin ollut pettymyksiä täynnä.
Kustannusarvio on noussut 70 prosentilla ja kaikki aikataulut ovat vuosia myöhässä. Pentagon aikoo silti yhä ostaa 2 443 konetta keskimäärin 160 miljoonan taalan eli 117 miljoonan euron kappalehintaan. Vientikoneiden hinta on sama, koska kauppoja ei tehdä suoraan valmistajan eli Lockheed-Martinin vaan Pentagonin kautta.
F-35:n suuri myyntivaltti on sen häiveominaisuudet. Kone näkyy huonosti tai ei lainkaan perinteisissä tutkissa. Tämä etu hupenee kuitenkin nopeasti, sillä eri puolilla maailmaa on jo kehitetty uudenlaisia laitteita, jotka erottavat myös F-35:n ja muut häivekoneet.
Halpa ei ole Gripenkään. Brasilia osti 36 konetta ja maksaa niistä rapiat kolme miljardia euroa. Silti edullinen hinta oli ilmeisen ratkaiseva tekijä sekä Brasiliassa että Sveitsissä, joka ostaa ruotsalaiskoneita Hornetien korvaajiksi. Lopullinen kauppa on hyväksyttävä sveitsiläiseen tapaan kansanäänestyksessä.
Gripenin nykyinen versio, JAS 39E, on kovin erilainen kuin se kone, jota Suomeen tarjottiin yli kaksi vuosikymmentä sitten. Muun muassa moottori ja tutka on uusittu. Brasilian viimeinen Gripen valmistuu 2023, ja Ruotsin ilmavoimat saavat viimeisen E-mallisen koneensa 2026, joten aikataulukin sopisi suomalaistilaukselle.
Hävittäjiä tehdään kuitenkin myös idässä. Venäjällä on nykyaikaisia perinteisiä ja huippunykyaikaisia häivehävittäjiä. Vientiin annettujen koneiden hinnat ovat perinteisesti olleet kilpailukykyisiä.
Tässä vaiheessa on kuitenkin tuiki mahdotonta arvioida, haluaisiko itänaapuri myydä uusinta kalustoaan Suomelle ja ennen kaikkea haluaisiko Suomi sitä ostaa. Tällainen valinta olisi suuri harppaus poispäin Natosta, jonka kylkeen Suomi on aktiivisesti jo kauan pyrkinyt, ei vähiten Nato-yhteensopivan Hornet-kalustonsa siivellä.
Suomessa Hornetin seuraaja valitaan 2020-luvun alussa.
Päätöstä ei tee edes ensi vuonna valittava vaan vasta sitä seuraava hallitus. Maailma voi silloin olla ihan toisenlainen kuin nyt, mutta hävittäjämarkkinoille on tuskin tullut uusia, vakavasti otettavia ehdokkaita. Valinta on tehtävä nyt tiedossa olevista konetyypeistä.
Yksi vaihtoehto on ostaa mahdollisimman halpoja, siirtymäkauden koneita. Hornetin seuraajan käyttöikä voi nimittäin jäädä hyvinkin lyhyeksi, koska maailman ilmavoimat ovat 2030-luvulla mitä todennäköisimmin siirtyneet tai siirtymässä miehittämättömien taistelukoneiden käyttäjiksi. Ne ovat ylivoimainen vastus taitavillekin hävittäjälentäjille."
