Tämän pöhinän ensihetkistä olen pohtinut seuraavia seikkoja:
Miksi...? Miksi...?
Olen -melko- varma, että tämä show ei tule avautumaan meille kansalaisille kokonaan eikä koskaan.
Miksi...? Miksi...?
Koitan avata "miksi" kysymystä, mutta vähän tätä keissiä laajemmin. Keskityn koko journalistiseen kenttään ja sen kanssa monella tavalla samanhenkiseen osaan kansallisesta tärähtäneistöstämme.
En koita saada teitä "ymmärtämään" vaan käsittämään, että miksi.
Niin kuin olette jo kyllästymiseen asti huomanneet, niin otan tälläkin kertaa asiaan sosiaalipsykologisen lähestymiskulman - vaikkapa siksi, että sieltä löytyvillä työkaluilla on niin käsittämättömän helppoa ja nopeaa avata tämmöisten tapausten joitain kulmia.
Genreksi otan vertauskuvannollisuuden. Ja koitan kirjoittaa niin tiiviisti ja lyhyesti kuin yleensäkin asiani esitän.
Ajatelkaa kolonnialismia, siirtomaa-aikaa kaikkine lieveilmiöineen. Ajatelkaa siirtomaiden emämaita, niiden hallintoja ja siirtomaaisäntiä. Ajatelkaa niitä opportunistisia, sydämettömiä orjuuttajia, itsensä kohottajia ja toisten ihmisten inhimillisyyden, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kieltäjiä sekä ihan konkreettisia tuhoajia.
Noin... Jos saitte tuon kuvan päähänne, niin saitte päähänne kuvan journalistista, antifantista, rasismitutkijasta, LBGTDDFLSD -aktivistista ja kiihkofeminististä. Selitän. Käytän koko tuosta ryhmästä erisnimeä Pirjo-Petteri.
Me olemme Suomen kansalaisia. Meillä on suomalainen identiteetti. Olemme - toivottavasti - lojaaleja Suomelle ja läheisimmillemme. Elämme subsidiariteettimaailmassa, jossa konkreettinen sosiaalinen ja geneettinen etäisyys määrää lojaliteetteja ja arvoja.
Pirjo-Petteri elää kahdessa maailmassa. Toinen on abstraktioiden ja ideaalien maailma. Toinen on globaali vertais-, vaikutus- ja vertaisidentiteettiverkosto. Nämä nivoutuvat toisiinsa erottumattomalla tavalla.
Pirjo-Petteri ei siis ole identiteetiltään, lojaliteettirakenteiltaan, moraali- tai logiikkajärjestyksiltään suomalainen vaan globaali. Hänen kotimaansa on Globe - tai oikeammin sen erittäin elitistinen ja opportunistinen vaikuttajaverkosto. Annetaan sille nimeksi vaikka Glotter.
Glotterin suhde kansalisvaltioihin on täysin läpäisevällä tavalla kolonnialistinen. Glotter elää ja vaurastuu kuppaamalla kansallisvaltioita. Ne ovat laidunnettavaa karjaa, ryövättäviä ja orjuutettavia siirtomaita, rikkauksien lähteitä rohkealle seikkailijalle.
Samaan aikaan globaalit, julkilausutut moraalijärjestykset tuomitsevat epätasa-arvon, orjuuttamisen, hyväksikäyttämisen kolonnialismin, kulttuurilliset ja etnografiset syrjinnän ja mahdollisuuksien asettamisen perusteet...
Glotteristeilla on siis sisäinen ristiriita. Heidän huikea ihmeellisyytensä lepää juuri niiden asioiden varassa, jotka he tuomitsevat jyrkästi. He eivät halua luopua hillopurkeistaan, mutta eivät myöskään suostu näkemään itseään moraalittomina siirtomaaisäntinä.
Tämä ristiriita käynnistää defenssit. Defenssien mukana irtoaa adrenaliinia ja muita stressihormoneita. Ja defensseistä löytyy myös yksi osaratkaisu Pirjo-Petterin ongelmiin. Se on minän puolustusmekanismi nimeltä projektio.
Projektio tarkoittaa sitä, että ihminen "löytää" toisen ihmisen tai ryhmän toimintaa ohjaavaksi tai selittäväksi tekijäksi sellaisen oman piirteensä tai toimintamallinsa, jonka olemassaoloa ja luonnetta ei pysty myöntämään itselleen sen vuoksi että se on niin paska ja paha piirre.
Niinpä kolonnialistit "oivaltavat" että ei-kolonnialistit ovatkin pahoja, rumia, tyhmiä, ali-ihmisiä, joita täytyy suojella itseltään. Ja ennen kaikkea ei-kolonnialistit ovat muiden oikeuksia tuhoavia ja vaarantavia kolonnialisteja.
Ja eihän sellaisia vastaan taisteleminen voi mitenkään olla väärin, eihän?
Ja tottakai Pirjo-Petterit ovat kaikessa oikeassa koska kaikki muut Pirjo-Petterit kerran ovat samaa mieltä ja kerääntyvät yhdessä suojelemaan Pirjo-Pettereiden elitistisiä oikeuksia.
Jos tämä vertauskuva avasi kellekään sitä, että miten tietyn tärähtäneistön sisäinen maailma ja "ajattelu"prosessit toimivat, niin olisi kiva saada palautetta. (Jos joku nyt luki tänne asti.)
