Huonoimmat kokemuksesi armeijasta eli armeijan toiminnan epäkohdat

[nöksy]

Mun ikäluokka taisi saada ekana niin sanotusti sapiskaa ylipainoista. Lukioaikana olin aktiivinen puntilla kävijä. Toki elopainoa oli se 130 kg, mutta maasta nousi yli 200 ja yleisesti voimaa löytyy. Tällainen perusmallia maatalon ladonovi. Juoksukunto oli tosin aika huono... Kuitenkin meikä sai kutsunnoissa A- paperit. II/07 lähdettiin sitten kohtii Kajaanin mäkeä ja siellä pari viikkoa kerettiin olla. Pari päivää terveystarkastuksien jälkeen tuli kutsu päivystäjän pöydän ääreen että pitää lähteä palvelunluokanmuutoslautakunnan eteen. Siellä odotti eräs Keppi-lisänimikkeen saanut lääkintähenkilö ja kaksi kapteenia pöydän takana. Olivat vahvasti sitä mieltä että en voi jatkaa varusmiespalvelusta koska mun painoindeksi on liian korkea ja että pv ei voi ottaa vastuuta että kestääkö paikat. Etelä-pohjalaiselle moinen ehdotus ei oikein kuulostanut sopivalta ja kerroin aika suoraa että aivan sama mihin palvelukseen laittaa mutta turha luulo että sinne toista kertaa lähden. Eivät suostuneet laittamaan edes esikuntakomppaniaan B-mieheksi. Löivät 2- vuotta E-paperit että mee kotia laihtuun. Tuossa herkässä 20~ iässä saatoin avata sanaista arkkuani heidän mielipiteestään, mutta koska asia oli paperilla noin niin se oli siinä sitten.

Kotiin paluu ei toki mennyt ihan niin ruusuisasti koska takana oli kesken jäänyt koulu ja juna-asemalla oli odottamassa aika pettynyt isäntä. Kirveen oli kuitenkin jättänyt kotiin. Jostain syystä jäi aika paska maku koko hommasta ja 2-vuotta myöhemmin jälkitarkastuksessa pienen vitutusepisodin jälkeen oli puntarissa yli 150 kg. C-leiman laittoivat ja nyt lähes 10- vuotta myöhemmin alkaa olemaan fyysisesti siinä kunnossa että armeija menisi leikiten. Olisi ollut erittäin suotavaa että näille varusmiehille jotka laitetaan junalla kotiin olisi jonkinlainen turvaverkko. Tuota sosiaalista stigmataa saa ainakin täällä pohjanmaalla kantaa koko loppuikänsä. Olin varustaunut palvelukseen että siellä pääsen pistämään itteni lopunkin kuntoon, mutta vähän toisin kävi.

Vaikka asiassa noin kävikin, maataan voi puolustaa monella tapaa.

 

[Beerfect]

Ihan tämmönen pieni parannusehdotus vaan kasarmielämää koskien...

Laittakaa kasarmien ja tupien seinät täyteen suuria kuvia omien sekä vihollisen kalustosta, ja kuvien ylle nimet suurin kirjaimin. Saattaa parantaa tunnistamistaitoja, kun on nähny saman kuvan päivästä toiseen useita kertoja päivässä 6-12kk ajan. Vaihdelkaa kuvien paikkaa esim. kerran viikossa/kuukaudessa.

 

[BlackFox]

Ihan tämmönen pieni parannusehdotus vaan kasarmielämää koskien...

Laittakaa kasarmien ja tupien seinät täyteen suuria kuvia omien sekä vihollisen kalustosta, ja kuvien ylle nimet suurin kirjaimin. Saattaa parantaa tunnistamistaitoja, kun on nähny saman kuvan päivästä toiseen useita kertoja päivässä 6-12kk ajan. Vaihdelkaa kuvien paikkaa esim. kerran viikossa/kuukaudessa.

Paskahuussien oviin? Sisäpuolelle.

 

[Paavo]

Paskahuussien oviin? Sisäpuolelle.

Eräässä Valkealan kunnan alueella olevassa varuskunnassa menetelmä on jo käytössä.

 

[TungstenHeart]

Laitanpa tämän tähän:
http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...ja-siirtyi-sivariin-tama-oli-viimeinen-niitti

Noheva varusmies lopetti aliupseerikoulun ja siirtyi sivariin - tämä oli viimeinen niitti

Karjalainen

Kuvaaja: Keskisuomalainen / Ville Mäkilä
Taimo Halmeesta, 23, olisi tullut epäilemättä hyvä aliupseeri. Kun yli 190-senttimetriä pitkä, urheilullinen ja olemukseltaan jämäkkä nuori mies astui palvelukseen Tikkakoskelle talvella 2012, hänessä oli johtaja-ainesta.

Halme (kuvassa) lähti armeijaan avoimin mielin, vaikka ei etukäteen ajatellut, miksi hän haluaa sinne. Se vain tuntui luontevalta päätökseltä. Halmeen tapauksesta kirjoittaa Keskisuomalainen.

- Menin inttiin, koska kaikki muutkin menivät ja se on perinne. Mukana oli vanhoillisten sukulaismiesten suunnalta tulleita karuja ja stereotyyppisia asenteita, että sivari on homoille, mies muistelee.

Halme pärjäsi alokkaiden taitotesteissä hyvin. Hänet valittiin aliupseerikoulutukseen, mikä tarkoitti 12 kuukauden palvelusta.

Valinnan jälkeen Halme pohti yhä enemmän johtamisen mielekkyyttä ja sodankäynnin eettistä puolta.

- Minun pitäisi taistelussa päättää, kuka elää ja kuka kuolee kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, hän avaa tuolloisia ajatuksiaan.

Halme ehti olla varusmiespalveluksessa noin 70 vuorokautta. Sitten tuli iso puolustuspoliittinen luento, jonne kokoontui yli sata varusmiestä.

- Se oli todellinen aivopesuhetki. Joukko 18-19-vuotiaita nuoria kuunteli kirkkain silmin, miten korkea-arvoinen ammattisotilas kertoi, että Venäjä on se taho, joka hyökkää Suomeen, ja näin siihen varaudutaan. Ei aloitettu pehmeästi puhumalla moraalista tai sodankäynnin ja tappamisen oikeutuksesta, vaan suoraan selitettiin, millaisella kalustolla Venäjä tulee ja miten siihen vastataan.

Luennon jälkeen Halme marssi armeijan sosiaalikuraattorin luokse ja kysyi, miten voisi siirtyä siviilipalvelukseen. Hän täytti lomakkeen, ja seuraavana aamuna astui ulos varuskunnan ovesta viimeisen kerran.

Ennen lähtöä Halmeelta selvitettiin syitä keskeytykseen.

- Vastasin rehellisesti. Palveluspaikka oli hyvä, en kokenut kiusaamista, ja yhteisö oli mukava. Kerroin henkilökohtaisista syistä ja eriävistä puolustuspoliittisista mielipiteistäni. Lopuksi aliupseerikoulun johtaja nousi, kätteli ja kiitti parhaista perusteluista, jotka on kuullut aiheesta.

Jotenkin tuo kohta mietitytti oliko kaveri ollut hereillä aikaisemmilla "luennoilla" sillä kyllä minusta moraalista ja tappamisesta omalla koulutuskaudella oli juttua esimerkiksi videoiden muodossa jossa kukaan ei huvikseen toisiaan tapa. Olisi kiva kuulla tuo viimeinen keskustelu josko hän olisi avannut ajatusmaailmaansa enemmän mitä tässä artikkelissa antoi tajuta. Siinä vaiheessa kun vihollinen tulee piippu sinuun päin osoitettuna luuleekohan Halme, että ensin moralisoidaan ja odotellaan selitykset millä oikeudella rajat on ylittänyt, sekä miksi on aikeissa tappaa?

Ihan kuin olisi muka tullut puskien takaa myös, että venäläiset ovat suurimmalla todennäköisyydellä vastustajia, eikä liittolaisia kentällä. Eikai puolustusvoimien ole tarkoitus moralisoida ainoastaan ja paheksua, kun tilanne on sotilaallisesti hoidettava ja diplomatian kyyhkyt on ammuttu alas. Haisoo ja ontuu perustelut. Tai sitten kyseessä on hieman naiivi yksilö.

HOX! Tänne oli tarkoitus laittaa: http://maanpuolustus.net/threads/isänmaata-puolustamaan-kyllä-tai-ei.3761/page-13

Jos joku mode viittii siirtää

 

[late347]

yksi juttu todellakin ihmetytti ihan alokaskaudella.

Oli pataljoonan komentajan vaihto, ja joku paraatitilaisuus oli suunniteltu.

Oli kohtalaisen kylmä sää elikkä -20c tienoilla, ettei jopa olisi ollut -22c. Lisäksi tuulta oli vähintäänkin napakasti. Ei todellakaan ollut tuuleton päivä.

Tilaisuus järjestettiin tietty avoimella kentällä, että juuri kovinkaan paljoa tuulensuojaa ei ollut.

Paraati kesti vielä ikuisuuden. Eikä tuolle ollut mitään oikeaa tarvetta. Paraatin olisi hyvin voinut järjestää lyhyempänä ja ytimekkäänä versiona, niin ettei olisi pakko seisottaa miehiä kylmässä yhtään enempää kuin tarvis.

Useat (onneksi en minä!) saivat nenään tai korviin paleltumia. Onneksi vain kuitenkin lieviä. (?)

Kyllähän kentällä oleminen, elikkä sotavarustus suojaa paremmin kylmältä kuin paraativarustus. Lisäksi voi härvätä vapaasti ja lämmitellä nenukkaa hieman käsillä jne. Lisäksi se kommandopipo kuitenki suojaa nenää edes vähän.

 

[Rajajääkäri]

http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...ja-siirtyi-sivariin-tama-oli-viimeinen-niitti
 Se oli todellinen aivopesuhetki. Joukko 18-19-vuotiaita nuoria kuunteli kirkkain silmin, miten korkea-arvoinen ammattisotilas kertoi, että Venäjä on se taho, joka hyökkää Suomeen, ja näin siihen varaudutaan. Ei aloitettu pehmeästi puhumalla moraalista tai sodankäynnin ja tappamisen oikeutuksesta, vaan suoraan selitettiin, millaisella kalustolla Venäjä tulee ja miten siihen vastataan.

Luennon jälkeen Halme marssi armeijan sosiaalikuraattorin luokse ja kysyi, miten voisi siirtyä siviilipalvelukseen. Hän täytti lomakkeen, ja seuraavana aamuna astui ulos varuskunnan ovesta viimeisen kerran.

Ennen lähtöä Halmeelta selvitettiin syitä keskeytykseen.

- Vastasin rehellisesti. Palveluspaikka oli hyvä, en kokenut kiusaamista, ja yhteisö oli mukava. Kerroin henkilökohtaisista syistä ja eriävistä puolustuspoliittisista mielipiteistäni. Lopuksi aliupseerikoulun johtaja nousi, kätteli ja kiitti parhaista perusteluista, jotka on kuullut aiheesta.

On mennyt jo liian lepsuksi nykymeno, jos noin helppoa on lähteä kotiin intistä, kun pikkuisen alkaa vaivata, että tositilanteessa pitää tosiaan ampua vihollista takaisin, ettei tule itse tapetuksi. En voi edes päiväunissani kuvitella samanlaista tilannetta 80-luvulla.
No onneksi valtaosa nuorista miehistä ymmärtää tämän asian ja suorittaa velvollisuutensa isänmaalleen.

 

[kausaliteetti]

No onneksi valtaosa nuorista miehistä ymmärtää tämän asian ja suorittaa velvollisuutensa isänmaalleen

Valtaosa käy intin iässä, jolloin aivot eivät ole biologisesti täysin kehittyneet, tämä tapahtuu miespuolisilla keskimäärin n. 25 v:n iässä.
Se, että asevelvollisuus tapahtuu nimenomaan 18-20 v iässä, ei tietenkään ole sattumaa, vaan tehty täysin tietoisena siitä, että tuon ikäistä populaa on helpompi manipuloida. Aiemminhan täysikäisyyden raja oli 21 v, mutta inttiin pääsi 17 -vuotiaana. Asianajana toimimiseen tai adoptiovanhemmuuteen vaaditaan muistaakseni edelleen 25 v:n ikä ja omasta suvunjatkamiskyvystäänkin saa päättää vasta 30v:na (sterilisaatio). Omalta kohdaltani 1v lisää ikää ja olisin päätynyt tn. täysin saman ratkaisuun kuin Karjalaisen jutun henkilö. 22v:na menin "pienimmän riesan tie asenteella" vaikka juuri nuo propagandapaasaukset ja filmit alokkaana eniten vituttikin koko hommassa.

 

[Beerfect]

Toteamus siitä, että armeija yrittäisi saada alokkaita tappamisen makuun, on väärä. Halmeen havaitsema aivopesu on perusteellisen virheellinen, ja hän on havainnut vain sen, mitä hän on sisimmässään pelännyt havaitsevan. Vrt. sanonta "What we see depends mainly on what we look for."

Vertauskuvallisesti voitaisiin väittää, että luonto yrittää tappaa ihmisen, kun otetaan huomioon ihmiselle vaarallisten kasvien ja eläinten määrä luonnossa, puhumattakaan ilmaston epäsuotuisuudesta. Todellisuudessa luonto on välinpitämätön (David Attenborough). Selviytyminen jää ihmisen taakaksi, eikä kenenkään ole pakko selviytyä. Tosin välinpitämättömyys omia (tai omien) biologisia tarpeita kohtaan voi koitua hyvin epämiellyttäväksi, mutkien kautta, aivan kuten välinpitämättömyys sotilastaitoja kohtaan.

Ei varmaan ole intin paikka tarjota eettistä pohdiskelua tappamisen mielekkyydestä tai eettisyydestä. Korkeintaan sotilaspastorin kanssa niitä asioita voi pyöritellä. Jos armeija käsittelisi avoimesti tappamisen (epä)eettisyyttä, meillä olisi syvästi järkyttyneitä alokkaita siitä kuinka viekkaasti armeija yrittää aivopestä nuoria tappamisen makuun, tai sitten väitettäisiin päinvastaisesti "Armeija yrittää lannistaa alokkaiden taistelutahdon". Höpönassut... Ei armeija aivopese tappamaan. Yhteiskunta, kulttuuri, videopelit ja väkivaltaelokuvat sen tekevät. Luonnon epäsuotuisuudellakin on ollut oma osansa. Tappaminen lähtee itsestä. Puolustusvoimat vain tarjoaa käytännön perustaidot. Ratkaisu jää loppukäyttäjälle. Joku upseerikin saattaa ajatella, että tappamisen eettisyyttä pohditaan ihan tarpeeksi yläasteella ja lukiossa, eli ENNEN armeijaa.

Enemmän haluaisin kiinnittää huomiota tappamattajättämisen eettisyyteen ja sen mahdollisiin seurauksiin. Sekin on kuoleman tietoista sallimista, ja siten tappamista, jos jättää tekemättä osansa hyökkääjän pysäyttämiseksi, harhauttamiseksi, viivyttämiseksi tai sodan ehkäisemiseksi.

/aivopesu

 

[late347]

Elikkä pointtini oli siinä että paukkupakkasella sotilaiden seisottaminen ilman tuulensuojaa on tyhmää touhua. Lisäksi oli käsketty vajavainen varustus elikkä nenän paleltumisriski. Huomaa että terve järki ei ollut ihan vallalla tuossa tapauksessa.

Sen sijaan meillä oli ihan fiksu sotilaspappi jolla oli pelisilmää ja tervettä järkeä.Varustus oli kenttävarustus, leirillä leirillä kun oltiin. Kuitenkin hartaustilaisuuus pidettiin lyhennettynä versiona ja sen jälkeen sai jalotella. Ei juuri tullut paleltumia muistaakseni

 

[adam7]

Huonoin kokemus varusmiespalvelun aikana oli RAUK:issa (joo, silloin se ei ollut AUK) kun oltiin viikon metsäkeikalla suksilla ja puolitoista vuorokautta oli mennyt kylmässä metsässä lilman lämpimää ateriaa, ja meille tuotiin jäistä kalakeittoa jossa kalat ja perunat olivat raakoja. Jäi sen kerran syömättä, mutta viimeiset vanikat meni.

Tuo oli kuitenkin vain kertamoka. Yleensä ruokahuolto toimi.

Jos sitten mennään toiminnan epäkohtiin, niin itse näen materiaalin korjauksen laiminlyönnin isoimpana epäkohtana. Tuosta oli jo juttua eri ketjussa. Eli jos joku ase tai muu väline on selkeästi epäkuntoinen, sillä ammutaan tai käytetään ja kiroillaan ja laitetaan sen jälkeen takaisin, vaika se pitäisi korjata. Meillä ei ole erillisiä koulutusaseita, kopulutusvälineitä ja taisteluaseita ja taisteluvälineitä, vaan kaikki koulutusaseet ovat taisteluaseita ja välineet ovat myös taistelussa käytettäviksi ja niiden pitää myös toimia.

Mua kyllä kuunnellaan mun nykyisellä reservin arvolla, mutta kyllä jokaista varusmiestäkin, joka osaa näyttää vian aseessa tai muussa välineessä pitäisi kuunnella ja antaa asiallisesta vikailmoituksesta kiitokset, eikä vittuilua.

Tässä on asenteenmuutoksen paikka organisaatiossa.

 

[pstsika]

@late347 Sulkeisharjoitukset eivät aina tunnu mielekkäiltä, mutta niille on perustellusti paikkansa P-kaudella. Myös sille on peruste, että pakkastakki, kypärän alushuppu, rukkaset, pakkassaappaat tai vaunumiesten käytössä oleva kasvonsuojus eivät kuulu paraativarustukseen, vaikka se sitten tarkoittaisi pientä palelua. Ja paraatihan on sotilaan juhla! Onhan noita valaparaatejakin ollut, joissa päällä on pakkastakit ja talvikumpparit ja kyllä se aika surullisen kuvan joukosta antaa, mikäli tunnin tai parin jäpittelyä ei pärjätä maastopuvussa ja sen alla olevilla kerroksilla.

 

[Lepard]

Kyllä heräämiseen ja aamupalaan tarvitaan 2 tuntia, jotta on mahdollisuus seisottaa porukkaa muodossa yksikön ja muken edessä, hakea muutaman kerran kerroksista vauhtia sekä matkalla pari kertaa poistuttaa.

Älkää muistelko vanhoja. Ainakin Kaartin jääkärirykmentissä ja Panssariprikaatissa aamu- ja iltatoimet ovat vapaat. Ruokailuihin nyt mennään muodossa ja on syytäkin, että saadaan isot porukat syötettyä pienissä varuskuntaravintoloissa. Poistuttamista ruokailuihin mennessä en ole nähnyt vuosiin. Ruokailuista poistutaan itsenäisesti yksikköön.
Ja kohta alkaakin se ketju, jossa valitetaan kuinka nössöä homma on ja kuinka nykynuorista ei saa enää taistelijoita....

 

[Sardaukar]

Sama oli jo 1991-92 Savon Prikaatissa. Aamu-/iltatoimet vapaat, aamiaiselle mentiin muodossa mutta takaisin vapaasti. Illalla ainoa muodostelmajuttu oli komppanian vahvuuslaskenta käytävällä ennen hiljaisuutta.

 

[pstsika]

Älkää muistelko vanhoja. Ainakin Kaartin jääkärirykmentissä ja Panssariprikaatissa aamu- ja iltatoimet ovat vapaat. Ruokailuihin nyt mennään muodossa ja on syytäkin, että saadaan isot porukat syötettyä pienissä varuskuntaravintoloissa. Poistuttamista ruokailuihin mennessä en ole nähnyt vuosiin. Ruokailuista poistutaan itsenäisesti yksikköön.
Ja kohta alkaakin se ketju, jossa valitetaan kuinka nössöä homma on ja kuinka nykynuorista ei saa enää taistelijoita....

Parolannummella oli minun aikanani, eli siis yli 5, mutta alle 10 vuotta siten, että ensimmäisenä aamuna oli ohjatut aamutoimet, mutta saapumiseränjohtajan sanojen mukaisesti ne eivät vaatineet sen kummempaa opettelua. Kuitenkin aamuliikunnat, siivouspalvelu ja järjestymiset vaativat oman aikansa. PSJK:n aamupalavuoro alkoi muistaakseni aikalailla tasan 07:00 ja AUK:n aikaan toisinaan herätys oli aamuliikunnan takia jopa kello 05.00, mikäli santsarit halusivat vetää pidemmän aamuliikunnan. Koulutus alkoi 08 ja riippuen siitä oliko kyse sisä- vai ulkopalveluksesta, niin järjestymisiin oli varattu aikaa siten, että käytännössä tuvassa piti olla varttia vaille.

P-kauden kaksi ensimmäistä viikkoa tultiin aina ruokailuista takaisin muodossa ja tarpeen mukaan sitten myöhemminkin AUK:n/RJ-kauden ja J-kauden aikana. Tuohon aikaan poistuttaminen ja/tai vauhdin hakeminen ei ainakaan ollut mitään tavatonta enkä itse asiassa muista AUK:n ajalta yhtäkään päivää, jolloin olisi päästy yhden järjestymisen kautta lähtemään mukeen. Parhaimmillaan kerroksista haettiin vauhtia 7 kertaa ennen ruokailuun lähtöä ja keskimäärin 2 tai 3 kertaa. Syy löytyi aina jostain ja järjestymisten takia AUK juoksikin useammin ruokailuihin kuin marssi. Ja jos juoksu ei onnistunut santsarien mukaan riittävän hyvin, niin harjoituksen takia tultiin ruokailusta marssien takaisin.

Ruokailuajat? Alokkaana joinakin päivinä 3 minuuttia! Ei siinä mitään, sillä ryhmänjohtajat ja kokelaathan ottivat aina ruokansa vikana ja aika riitti heillekin. Olennaista oli kuitenkin ymmärtää, että ruokailu ei ole mikään sosiaalinen tapahtuma, jossa keskustellaan vaan silloin ainoastaan aterioidaan. Jos johtajat (alokasryhmänjohtajat, santsarit) halusivat itse ruokailla rauhassa, niin aikaa oli sitten tavanomaisesti ja J-kausihan olikin sitten ihan ihmistavoilla. P-kaudella ja AUK:ssa kuitenkin oppi varsinaisesti hotkimaan ruokansa tai korvaamaan lämpimän aterian litralla maitoa.

 

[Lepard]

Parolannummella oli minun aikanani, eli siis yli 5, mutta alle 10 vuotta siten, että ensimmäisenä aamuna oli ohjatut aamutoimet, mutta saapumiseränjohtajan sanojen mukaisesti ne eivät vaatineet sen kummempaa opettelua. Kuitenkin aamuliikunnat, siivouspalvelu ja järjestymiset vaativat oman aikansa. PSJK:n aamupalavuoro alkoi muistaakseni aikalailla tasan 07:00 ja AUK:n aikaan toisinaan herätys oli aamuliikunnan takia jopa kello 05.00, mikäli santsarit halusivat vetää pidemmän aamuliikunnan. Koulutus alkoi 08 ja riippuen siitä oliko kyse sisä- vai ulkopalveluksesta, niin järjestymisiin oli varattu aikaa siten, että käytännössä tuvassa piti olla varttia vaille.

P-kauden kaksi ensimmäistä viikkoa tultiin aina ruokailuista takaisin muodossa ja tarpeen mukaan sitten myöhemminkin AUK:n/RJ-kauden ja J-kauden aikana. Tuohon aikaan poistuttaminen ja/tai vauhdin hakeminen ei ainakaan ollut mitään tavatonta enkä itse asiassa muista AUK:n ajalta yhtäkään päivää, jolloin olisi päästy yhden järjestymisen kautta lähtemään mukeen. Parhaimmillaan kerroksista haettiin vauhtia 7 kertaa ennen ruokailuun lähtöä ja keskimäärin 2 tai 3 kertaa. Syy löytyi aina jostain ja järjestymisten takia AUK juoksikin useammin ruokailuihin kuin marssi. Ja jos juoksu ei onnistunut santsarien mukaan riittävän hyvin, niin harjoituksen takia tultiin ruokailusta marssien takaisin.

Ruokailuajat? Alokkaana joinakin päivinä 3 minuuttia! Ei siinä mitään, sillä ryhmänjohtajat ja kokelaathan ottivat aina ruokansa vikana ja aika riitti heillekin. Olennaista oli kuitenkin ymmärtää, että ruokailu ei ole mikään sosiaalinen tapahtuma, jossa keskustellaan vaan silloin ainoastaan aterioidaan. Jos johtajat (alokasryhmänjohtajat, santsarit) halusivat itse ruokailla rauhassa, niin aikaa oli sitten tavanomaisesti ja J-kausihan olikin sitten ihan ihmistavoilla. P-kaudella ja AUK:ssa kuitenkin oppi varsinaisesti hotkimaan ruokansa tai korvaamaan lämpimän aterian litralla maitoa.

Tuo nyt oli pelkkää päiväkotia verrattuna omiin kokemuksiini UUDJP:n AUK:ssa yli 20 vuotta sitten. Lopussa joku oppilaista valitti eduskunnan oikeusasiamiehelle joka oli tarkastuskäynnillä saarella ja samana päivänä kaikki snatsarit lähti kahdeksi viikoksi putkaan. Yksi paikka missä noita typeriä perinteitä sikisi oli nimenomaan AUK:t. Eipä ole Panssariprikaatissa sellaista ollut vuosiin, ja samalla on tuollaiset typeryydetkin hävinneet. Kaikki kehittyy...

 

[pstsika]

Tuo nyt oli pelkkää päiväkotia verrattuna omiin kokemuksiini UUDJP:n AUK:ssa yli 20 vuotta sitten. Lopussa joku oppilaista valitti eduskunnan oikeusasiamiehelle joka oli tarkastuskäynnillä saarella ja samana päivänä kaikki snatsarit lähti kahdeksi viikoksi putkaan. Yksi paikka missä noita typeriä perinteitä sikisi oli nimenomaan AUK:t. Eipä ole Panssariprikaatissa sellaista ollut vuosiin, ja samalla on tuollaiset typeryydetkin hävinneet. Kaikki kehittyy...

Toisaalta AUK kaikenlaisine extrarunnutuksineen oli parasta mieskohtaista sotilaskoulutusta, jota olen saanut. Ehdottomasti paras vaihe intissä ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka kyllähän jotkut asiat tuli kyseenalaistettua oman pään sisällä.

 

[second3]

Valtaosa käy intin iässä, jolloin aivot eivät ole biologisesti täysin kehittyneet, tämä tapahtuu miespuolisilla keskimäärin n. 25 v:n iässä.
Se, että asevelvollisuus tapahtuu nimenomaan 18-20 v iässä, ei tietenkään ole sattumaa, vaan tehty täysin tietoisena siitä, että tuon ikäistä populaa on helpompi manipuloida. Aiemminhan täysikäisyyden raja oli 21 v, mutta inttiin pääsi 17 -vuotiaana. Asianajana toimimiseen tai adoptiovanhemmuuteen vaaditaan muistaakseni edelleen 25 v:n ikä ja omasta suvunjatkamiskyvystäänkin saa päättää vasta 30v:na (sterilisaatio). Omalta kohdaltani 1v lisää ikää ja olisin päätynyt tn. täysin saman ratkaisuun kuin Karjalaisen jutun henkilö. 22v:na menin "pienimmän riesan tie asenteella" vaikka juuri nuo propagandapaasaukset ja filmit alokkaana eniten vituttikin koko hommassa.

Ennen sotia optimiaika VM-palvelukselle oli jossakin 20+ vuoden tienoilla, ehkä juuri tuo 21. 18-v varusmiestä pidettiin vielä käytännössä lapsisotilaana. Muutos tuli muistaakseni sotien jälkeen. Syytä en muista. Se on totta että mitä nuorempana kaveri saadaan sotilaaksi niin sen paremmin siitä saadaan ura-sotilas. Tästä syystä mm britit ovat olleet aika kovasti vastaan sitä että alle 18 vuotiaat eivät voisi suorittaa asepalvelusta. Aikanaan tein lapsisotilaista päättötyön ja muistini mukaan he olivat huomanneet että 16 vuotiaana rulliin saadusta kaverista saatiin todennäköisimmin urasotilas, sama USA:ssa. 20+ kaverit on sitten niitä jotka ei siedä joutavaa hevonvittuilua. Esim brittien alokaskoulutus on ollut sitä "vanhan kansan vittuilua".

Olisi mielenkiintoista tietää missä määrin palveluksen keskeyttäjät, sivarit ja/tai totaalipalvelusmiehet ovat yli 20 vuotiata.

 

[second3]

Toisaalta AUK kaikenlaisine extrarunnutuksineen oli parasta mieskohtaista sotilaskoulutusta, jota olen saanut. Ehdottomasti paras vaihe intissä ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka kyllähän jotkut asiat tuli kyseenalaistettua oman pään sisällä.

En tiedä miten noin niin kuin yleisesti, mutta ainakin meillä AUK:n tarjoama sotilaskoulutus oli kohtuu ympäripyöreää eikä mielestäni valmistanut sotakelpoisia johtajia (tai edes taistelijoita) itsessään. Esim AUK:n santsareiden, joista normaalisti tuli kersantteja, kyvyt ja taidot johtaa SA-joukkoa olivat aika puutteelliset! Perusyksikössä koulutushaarakoulutus oli aivan toisella tasolla, hommia ei varsinaisesti tehty eritavalla mutta esim naamiointi ja tuliasemaan meno yms koulutettiin aivan toisella intensiteetillä ja paljon korkeammalle taitotasolle. Muistan kun AUK:n santsari kehui miten heidän alaiset AU-oppilaat ottivat aseen asemista 3 minuuttiin. Tokaisin vain että meillä menee 2:30 ja siihen kuuluu kevlarista tehdyt sirpalesuojat kehyksineen ja naamioverkkoineen.

Toki AUK:ssa tehdyt jääkäriryhmän sinkopartion (3 ryhmän, toisen puoliryhmän 90-luvulla) hommat oli mielenkiintoisia, pääsi taisteluammuntoihin ja ampumaan Harakeja ja sisäpiippulaukauksia Apilaksella sekä KES:llä paljon sekä 30 laukausta Mustilla mikä oli melko jännä kokemus. Ylipäätään AUK:n aikana pääsi ampumaan paljon ja muutenkin oppiminen oli laaja-alaista. Perusyksikössä koulutus keskittyikin sitten paljon kapea-alaisemmin PstOhj-hommiin, joka alkoi jossakin vaiheessa jo vituttaa.

Ja siis kyllähän AUK:n aikaa leimaa tietynlainen naiivi helppous ja palvelustoverien kohtuu korkea palveusmotivaatio, sekä silloinhan niitä sotilasjohtajantaimia muovattiin, eli siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä. Kun alikeisarin natsat tuli kaulukseen ja omat alokkaat astui porteista sisään niin aika monta pilvilinnaa taisi romahtaa aliupseeriuden ja sotilasjohtajuuden ihanuudesta. Tajusi että kouluttajat vaatii apukouluttajilta aika paljon, johtajuusrooli itsessään vaatii jotakin, eikä kouluttaminen olekaan pelkkää simputusta. Eli siksipä AUK on omissakin mielikuvissa vielä mukavaa aikaa, eikä mitenkään merkityksetöntä sotilasjohtajaksi saati sotilaaksi kasvaessa vaikkei taistelutekninen koulutus ihan parasta A-luokkaa ollutkaan.

 

[pstsika]

En tiedä miten noin niin kuin yleisesti, mutta ainakin meillä AUK:n tarjoama sotilaskoulutus oli kohtuu ympäripyöreää eikä mielestäni valmistanut sotakelpoisia johtajia (tai edes taistelijoita) itsessään. Esim AUK:n santsareiden, joista normaalisti tuli kersantteja, kyvyt ja taidot johtaa SA-joukkoa olivat aika puutteelliset!

Mielestäni juuri taistelutekniikan oppimisen kannalta AUK oli hyvä. Joukon motivaatio oli huomattavasti kovempi kuin 6 kk jääkäreillä ja asioita opetettiin syvällisemmin/nopeammin ja runsaammalla toistolla.

Sotakomppaniassa oli sitä odottelua ja tyhjäkäyntiä, mutta PSJAUK oli varsin hektistä ja jatkuvaa uuden oppimista. Meidän päässä oli tietysti pienehkö AU kurssi, joten harjoituksissa tuli paljon johtajatehtäviä sen lisäksi, että kaikki ehtivät vuoroviikoillaan toimia oppilasjohtajana (kurssin vanhin) tai oppilasvääpelinä (kurssin materiaalivastaava).

Perusyksikössä koulutushaarakoulutus oli aivan toisella tasolla, hommia ei varsinaisesti tehty eritavalla mutta esim naamiointi ja tuliasemaan meno yms koulutettiin aivan toisella intensiteetillä ja paljon korkeammalle taitotasolle. Muistan kun AUK:n santsari kehui miten heidän alaiset AU-oppilaat ottivat aseen asemista 3 minuuttiin. Tokaisin vain että meillä menee 2:30 ja siihen kuuluu kevlarista tehdyt sirpalesuojat kehyksineen ja naamioverkkoineen.

Kuten sanottua: mielestäni AUK:n aikainen koulutushaarakoulutus oli paljon parempaa, mutta syy voi tietysti olla se, että siellä kantahenkilökunta koulutti paljon enemmän kuin J-kaudella. P-kauden asiat ovat pääosin sellaisia, että varusmiesjohtajat saivat ne opetettua, mutta J-kaudella kouluttajilta olisi pitänyt saada enemmän ohjausta. AUK:n santsarit olivat meillä nimensämukaisesti apukouluttajia ja kantahenkilökunta sen koulutuksen piti. Sotakomppaniassa koulutuksesta vastasivat liian paljon ryhmänjohtajat, mutta kouluttajien määrä olikin aivan liian pieni.

Sotajoukkueella oli teoriassa kaksi kouluttajaa, käytännössä 1 tai 1½. Yksi oma kouluttaja ja toinen oli milloin sattui ja aina vaunumiesten kanssa. Se on aivan liian vähän, koska paketissa oli kuitenkin 4 rynnäkkövaunua, 3 kivääriryhmää ja pst-partio.

Varusmiesjohtajat olisivat tarvinneet lisää johtajille suunnattua koulutusta ja valmennusta, mutta niitä oli kai yksinkertaisesti liian paljon suhteessa kouluttajamäärään, sillä joukkueessa oli kuitenkin jv-puolelle 1 kokelas (JJ), 3 PSJ-ryhmänjohtajaa, 1 PST-partionjohtaja, 3 PSJ-ryhmänvarajohtaa sekä koneille yksi kokelas (JVJ) ja 4 vaununjohtajaa.

Arvaas vaan mikä määrä kouluttajien apua tuli pst-partion kouluttamiseen ja kuka sen oikeasti koulutti... Enkä vissiin ihan huonostikaan, kun koulutustaidosta tuli palvelustodistukseen 5 ja joukon arvioitu suorituskyky ensimmäisessä tehtävässä oli 4. Ne eväät vaan olisivat voineet olla paljon kattavammatkin, koska jouduin käytännössä opettelemaan itse uuden koulutushaaran metkut samalla kun yritin vakuuttavasti opettaa ne jääkäreille, mutta onpahan kaksi eri koulutushaaraa, joihin molempiin on au-sopivuus ja toiseen sijoitus.

Kouluttajalla oli kädet täynnä töitä PSJ-ryhmien kanssa ja meikäläinen sai sen oman pst-partion osalta todella vapaat kädet. Ja kuten sanoin: kivääri-AUK:n eikä suinkaan PST-AUK:n pohjalta! Siinä kohtaa, kun sedästä alettiin leipoa panssarintorjunta-aliupseeria, joka papereissa on ensimmäinen sijoituskelpoisuus, niin taustalla oli oma 8 viikon P- kausi, AUK panssarijääkärilinjalla, ryhmänjohtajien jatkokoulutus (valmensi alokaskouluttajan tehtäviin) sekä 8 viikkoa alokasryhmänjohtajana. J-kauden tehtävät ilmoitettiin aliupseereille viikkoa ennen Sotakomppanian alkua ja siihen mennessä se koulutus oli tähdännyt panssarijääkärialiupseeriksi joko ryhmänjohtajan tai ryhmänvarajohtajan tehtävään.

Toki AUK:ssa tehdyt jääkäriryhmän sinkopartion (3 ryhmän, toisen puoliryhmän 90-luvulla) hommat oli mielenkiintoisia, pääsi taisteluammuntoihin ja ampumaan Harakeja ja sisäpiippulaukauksia Apilaksella sekä KES:llä paljon sekä 30 laukausta Mustilla mikä oli melko jännä kokemus. Ylipäätään AUK:n aikana pääsi ampumaan paljon ja muutenkin oppiminen oli laaja-alaista. Perusyksikössä koulutus keskittyikin sitten paljon kapea-alaisemmin PstOhj-hommiin, joka alkoi jossakin vaiheessa jo vituttaa.

Ja siis kyllähän AUK:n aikaa leimaa tietynlainen naiivi helppous ja palvelustoverien kohtuu korkea palveusmotivaatio, sekä silloinhan niitä sotilasjohtajantaimia muovattiin, eli siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä. Kun alikeisarin natsat tuli kaulukseen ja omat alokkaat astui porteista sisään niin aika monta pilvilinnaa taisi romahtaa aliupseeriuden ja sotilasjohtajuuden ihanuudesta. Tajusi että kouluttajat vaatii apukouluttajilta aika paljon, johtajuusrooli itsessään vaatii jotakin, eikä kouluttaminen olekaan pelkkää simputusta. Eli siksipä AUK on omissakin mielikuvissa vielä mukavaa aikaa, eikä mitenkään merkityksetöntä sotilasjohtajaksi saati sotilaaksi kasvaessa vaikkei taistelutekninen koulutus ihan parasta A-luokkaa ollutkaan.

Toisaalta vain alokasryhmänjohtana pääsi olemaan herra. Kokelaat tulivat vasta P-kauden jälkeen ja silloin ryhmänjohtajat alkoivat RJ-tuvan sijasta majoittumaan miehistön kanssa eikä tuvissa enää ollutkaan kahvinkeittimiä, vapaaehtoisia siivoojia tai huonepalvelua.

Alokasryhmänjohtajana herätyksetkin olivat siedettäviä apupäivystäjän (pääsääntöisesti alokas) herättäessä RJ tuvan muita ennen lempeällä puheäänellä, kertoessa vallitsevat sääolosuhteet, laittaessa tuvanpöydällä olleen kahvinkeittimen päälle, kattamalla paperimukit ja kahvimaidon pöydälle sekä sytyttäessä valot.

Tuo ihanuus vaihtui pierunhajuiseen miehistötupaan kestettyään vain 8 viikkoa!