Äänestys HX-varjohankinta: muun maailman hävittäjätarjokkaat

Mikä näistä koneista sopisi parhaiten Suomen ilmavoimien hävittäjäkalustoksi?

  • Su-30

    Ääniä: 1 2.0%
  • Su-35

    Ääniä: 10 20.4%
  • MiG-35

    Ääniä: 5 10.2%
  • FC-20

    Ääniä: 5 10.2%
  • FC-1

    Ääniä: 0 0.0%
  • Tejas

    Ääniä: 1 2.0%
  • FA-50

    Ääniä: 10 20.4%
  • muu, mikä?

    Ääniä: 17 34.7%

  • Äänestäjiä yhteensä
    49

ajs178

Ylipäällikkö
Itse alan ainakin pitää ajatuksesta :D

Tosiaan mikäli modernit migit olisivat halpoja, lisäksi saisi pitkän matkan ilmatorjuntaa:



Siinä sopii kapitalistisikojen tulla yrittämään :salut::uzi:
Ai että tuossa näyssä silmä lepää! Koko maan tiheästi kattava verkosto Ito79 Petshoraa ja 150-200 kpl MiG-21 Bison! Siinä on taantumuksellisten voimien turha tulla yrittämään mitään - edistykselliset voimat ovat hereillä!
 

Lurker

Eversti
Ai että tuossa näyssä silmä lepää! Koko maan tiheästi kattava verkosto Ito79 Petshoraa ja 150-200 kpl MiG-21 Bison! Siinä on taantumuksellisten voimien turha tulla yrittämään mitään - edistykselliset voimat ovat hereillä!
Vielä kun sais Ahti Lapin takaisin IT-tarkastajaksi.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Huhdalla selvästi tuollaista teinimäistä uhoa kun joutuu jopa toisten keskusteluihin huutamaan välistä ;)
Onneksi se tapahtuu sentään vasta perjantaina, parin oluen rohkaisemana (y):rolleyes::D
So true... "pari" olutta rohkaisee huutelemaan vieraisiin pöytiin. :p
 

Sarek1

Kenraali
@Leaderwolfilta hyvä esiintuonti viestissä #101:
Teknologiademonstraattoriksi ja testikoneeksi rakennettu S-37 (SU-47) Berkut on eteenpäin nuolikulmaisine siipineen kerrassaan juhlavan näköinen peiliuniversumikone HX -kilpaan. Suomelle sitä hankittaisiin Sarek1damuksen hämärässä fantasiatodellisuudessa samaan tapaan länsimaistettuna kuin SU-57 FIN. GaN AESA, avioniikka- ja kaikki muut härpäkkeet länsipäivitettynä niin a vot.
Tästä petolinnusta on allekirjoittaneen hyllyssä mielenkiintoinen painotuote:
A85ADD26-8850-4DBE-BDDE-179452E3124D.jpeg

Kirjasessa kerrotaan myös toisesta koekoneesta, Mikoyan MiG 1.42/1.44 MFI. Tämän testikone lienee vaikuttanut ehkä vähän pikkusen lievästi kiinalaisten J-20:n suunnitteluun. FIN versio tästäkin sitten meille.
 
Viimeksi muokattu:

Museo

Eversti
Oikein noheva ostaja tilaa ensin yhden erän FA-50FIN:iä ja ottaa loput optiolla jääden tarkkailemaan KF-X:n kehitystä jalka KAI:n ovenraossa.
Tässä ei kai ole nohevaa ostajaa vaan tilanne missä Paavo Väyrynen pohtii tilaako hävittäjät Venäjältä vai Kiinasta. Melkein kallistuisin Kiinan suuntaan. FC-31 voisi olla kova. Kyllä ne hornetit saadaan jotenkin käytössä pidettyä tuota odotellessa ja olisi mukava jos tuotakin vaihtoehtoa käsiteltäisiin tässä ketjussa. Samalla voisi korvata pakkoruotsin pakkokiinalla, hankkia Kiinasta luotijunat Suomeen ja ottaa muutamia sata tuhatta siirtolaista Kiinasta Suomeen arabien tilalle.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Voidaanko tätä ketjua summata yhteen mm. siten, että on olemassa -ne toisen ketjun- vaihtoehdot ja sitten tässä vitjassa esitetyt kehitysmaakonseptit? Tämän vitjan koneet ovat lähinnä niitä, jotka joutuessaan samaan taistelutilaan nykyaikaisen hävittäjän kanssa tulevat tonttiin edes tietämättä iskikö niitä ukkonen vai ohjus?
 

Museo

Eversti
Voidaanko tätä ketjua summata yhteen mm. siten, että on olemassa -ne toisen ketjun- vaihtoehdot ja sitten tässä vitjassa esitetyt kehitysmaakonseptit? Tämän vitjan koneet ovat lähinnä niitä, jotka joutuessaan samaan taistelutilaan nykyaikaisen hävittäjän kanssa tulevat tonttiin edes tietämättä iskikö niitä ukkonen vai ohjus?
Venäjällä ja Kiinalla on tarjolla muutama nykyaikainen raskas hävittäjä mutta ne ovat vähän liian raskaita Suomelle. Koreasta ja ehkä Turkista tulee ehkä joskus uudet hävittäjät markkinoille. Muiden vaihtoehtojen kanssa mennään vähän kehitysmaalinjalla.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
mutta ne ovat vähän liian raskaita Suomelle. Koreasta ja ehkä Turkista tulee ehkä joskus
Ne saattavat olla liian -raskaita- myös valmistajamaillekin. Koreasta ja Turkista siis....ehkä= tässä kontekstissa tuo ehkä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa.
 

Sarek1

Kenraali
Voidaanko tätä ketjua summata yhteen mm. siten, että on olemassa -ne toisen ketjun- vaihtoehdot ja sitten tässä vitjassa esitetyt kehitysmaakonseptit? Tämän vitjan koneet ovat lähinnä niitä, jotka joutuessaan samaan taistelutilaan nykyaikaisen hävittäjän kanssa tulevat tonttiin edes tietämättä iskikö niitä ukkonen vai ohjus?
Venäjällä ja Kiinalla on tarjolla muutama nykyaikainen raskas hävittäjä mutta ne ovat vähän liian raskaita Suomelle. Koreasta ja ehkä Turkista tulee ehkä joskus uudet hävittäjät markkinoille. Muiden vaihtoehtojen kanssa mennään vähän kehitysmaalinjalla.
Jakaisin esitetyt vaihtoehdot kolmeen kategoriaan, joista kaikki ovat enemmän tai vähemmän fantasiaa (ketjun lähtökohta on kuvitteellinen tilanne, jossa mikään nykyisistä Ilmavoimien valitsemista ehdokkaista tule kyseeseen tai ole saatavilla).

1. Raskaat ja tuotannossa olevat nykyaikaiset itähävittäjät Venäjältä ja Kiinasta. Nämä ovat sinänsä varteenotettavia ja realistisia vehkeitä jos vaihtoehtoja ei ”olosuhteiden vuoksi” ole. Kiinalaiskoneiden heikkoutena ovat maallikolle näkyvästi ainakin moottorit. Laatu voi olla itärautaa, mutta aerodynamiikka ja lento-ominaisuudet ovat aika hyvin kohdallaan, esim. SU-35 on kokoisekseen melkoisen tiitterä peli liikkumaan.

2. ”Kehitysmaahävittäjät”, nämäkin ovat olemassa olevia lentimiä. Käytöstä poistuneitakin on ehdotettu uusversioina tarjolle (MiG-21 Feeniks). Tulevaisuutta katsoen kehitysmaaratkaisut lienevät köykäisen puoleisia, tosin tällaisten koneiden lukumäärä saattaisi olla tietysti suurempi kuin raskaampien ja kehittyneempien koneiden (äärimmäisyysesimerkkinä vrt. kuvitteelliset 10 000 Kikka 3- minipuukomposiittihäätäjää selbststopfermann-pilotteineen, kuten Juken härveliketjussa muinoin esitettiin).

3. Kehitteillä olevat tai koipussitetut projektit, koekoneet jne. Tässä kategoriassa on scifiä kerrakseen, mutta tällaisella saatettaisiin päästä jopa 5+/5,5/6? gen ratkaisuun. Terävimpänä kärkenä ja sulokkuuden materialisoitumana meille isänmaan ystäville olisi F-23A FIN, joka yltäisi lähimmäksi F-42 -tasoa. (F-42 = The Answer to Life, Universe and Everything). Sillä pistäisi mitä hyvänsä nykyistä tai lähitulevaisuudessa fronttailemaan tulevaa ilkimystä pataan niin että heiluu.
 

Teräsmies

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
JF-17 THUNDER / Pakistan

On any global list of sh*t-talkers, Pakistan has historically rated very high, especially toward its longtime arch-nemesis, India (although new Pakistani Prime Minister Imran Khan seems more conciliatory). The Pakistanis see India as an existential threat, and are not likely to stop anytime soon.

So, after fighting four pitched wars against India and losing all of them, prioritizing air power would seem to be the way forward if Pakistan was still going to rattle the saber every so often. RAND Corporation studies still declare that the Indian Air Force would have air supremacy in any war against Pakistan. Only very recently has Pakistan decided it would be best to upgrade their fighter aircraft. So, in a joint venture with China, they created a bargain-basement version of the F-16, the JF-17 Thunder, which now makes up the bulk of the PAF.

To give you an idea of how (in)effective the Thunder is, China doesn't fly it. Neither does anyone else. Immediately dubbed the "Junk Fighter-17 Blunder," the aircraft is dangerous to fly at lower speeds, it can't fly as fast as older Pakistani airframes (and certainly not as fast as India's fighters), and it can't use similar avionics and munitions as its other fighters, which was one of the missions in creating the fighter in the first place. If all they wanted to do was replace their old fleet, then mission accomplished. If they wanted to beat India in an air war, well, it doesn't look good, but it remains to be tested.

Aside from the JF-17, the PAF lags behind India in terms of both numbers of combat aircraft and the actual serviceable aircraft fielded at any given moment. It also lags behind its rival in terms of training and ability. Even when facing superior Pakistani firepower, skilled Indian pilots still manage to best the Pakistanis.

It's a good thing the two countries face a nuclear detente.

https://www.wearethemighty.com/gear-tech/10-worst-air-forces-2018
Immediately dubbed the "Junk Fighter-17 Blunder,"

Tuo lempinimihän on Intialaisten keksimä joita kyrsii Tejas projektin vaikeudet ja kaiken lisäksi tuossa "artikkelissa" on muitakin virheitä joita en viitsi lähteä korjaamaan.
 

Leaderwolf

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Immediately dubbed the "Junk Fighter-17 Blunder,"

Tuo lempinimihän on Intialaisten keksimä joita kyrsii Tejas projektin vaikeudet ja kaiken lisäksi tuossa "artikkelissa" on muitakin virheitä joita en viitsi lähteä korjaamaan.
Ja oliko tämä ketju se faktojen fakta jossa ollaan totisia kuin Ilmavoimien HX käsittelijät konsanaan? Vai oliko tämä varjoketju, pilkettä silmäkulmassa ja kieltä poskessa?
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Marraskuisessa Zhuhain näytöksessä muuten esiteltiin kaksi versiota KLJ-7A -AESA-tutkasta. Toisessa oli mekaanisesti käännettävä antenni, toisessa kiinteä antenni mutta kaksi sivuantennia kuten PAK-FA:ssa. Saapa nähdä kumpi tulee sitten JF-17 Block 3:een.

jf_17radar.jpg
Kantamaksi hävittäjämaaliin on lupailtu 170 kilometriä, eli jo ihan kohtuullinen.

Pitää toisaalta muistaa ettei AESA-tutka yksin ole mikään sateentekijä eikä mystisesti muuta konetta monta kertaa paremmaksi. Erään USAF-kenraalin sanoin "AESA-tutkan vaihtaminen legacy-koneisiin on pääasiassa niiden pitäminen ajantasaisena elso-ympäristössä". Mitään jättiharppausta koneiden suorituskykyyn ne eivät tuo jos kaikki muu pysyy ennallaan.

Iso-kiinalainen:

Chengdu FC-20 on vientiversio Kiinan kansanarmeijan ilmavoimille valmistetusta J-10A-hävittäjästä (julkisuudessa on esiintynyt myös tyyppimerkintä F-10 Vanguard). Useimpiin nykyään tuotannossa oleviin hävittäjiin verrattuna kone on melko uusi, tullut tuotantoon vasta 2000-luvulla. Kiinan käytössä on toistaiseksi ollut neljä eri versiota: J-10A on varustettu AL-31F -moottorilla, säädettävällä ilmanottoaukolla ja kiinalaisella tasoantennitutkalla. J-10B:ssä on paranneltu aerodynamiikka, DSI-tyyppinen ilmanotto ja voimakkaampi moottori ja AESA-tutka (joidenkin arvelujen mukaan PESA, mutta kiinalaisten lähteiden mukaan AESA). J-10C on nykyinen tuotantoversio jossa on kiinalainen WS-10 -moottori ja jotain muita parannuksia. Lisäksi on kaksipaikkainen versio J-10S. Toisin kuin FC-1, J-10 edustaa täysin digitaalista sukupolvea 4-kertaisine FBW-ohjausjärjestelmineen.

j10b.jpg

Vajaan 9 tonnin tyhjäpainollaan kone on samaa kokoluokkaa F-16:n kanssa. Maksiminopeus on noin Mach 1.8, ja varsinkin 3-sarjan moottorilla varustettu B vaikuttaa kohtuulliselta tehorassilta. Koneessa on kokeiltu myös käännettävää (3D) suihkusuutinta mutta ainakaan vielä se ei ole tuotannossa. Koneessa on kohtuulliset 11 ulkoista ripustinta (6 siivissä ja 5 rungossa) ja siivissä on nähty myös tuplaripustimia.

J-10B_PL-12.jpg

Valitettavasti koneen avioniikasta ja järjestelmistä on hyvin vähän tietoja. J-10A:n tutka on KLJ-10 joka on kiinalaista suunnittelua. Tutka voi olla sukua Fazotronin tutkille, mutta toisaalta kiinalaiset ovat tehneet yhteistyötä myös israelilaisten kanssa, sekä päässeet tutustumaan Pakistanin kautta APG-66:een. B- ja C-malleissa on kiinalainen AESA (joidenkin lähteiden mukaan PESA). Myöhemmissä malleissa on nokalle sijoitettu IRST ja kypärätähtäin. Koneeseen on tarjolla hyvin monipuolinen aseistus, mukaanlukien off-boresight-WVR-, merimaali-, ja ARM-ohjuksia, mutta tietysti pelkästään kiinalaista.

Konetta ei ole toistaiseksi viety mihinkään maahan. Vuosikymmenen alkupuolella raportoitiin Pakistanin tilaamista 40 koneesta, mutta uutinen vaikuttaa olleen ankka. Miksipä pakistanilaiset ostaisivat J-10:iä, jos kiinalaiset eivät osta JF-17:ää?? Muita kauppoja on huhuttu Bangladeshiin ja Iraniin mutta niistäkään ei ole mitään kuulunut. Itse asiassa kone näyttää saaneen vientiluvan vasta pari vuotta sitten. Tästä tuleekin heti kysymysmerkki, sillä mainoskuvissa ja -pienoismalleissa on näkynyt vain vanhempi J-10A joka ei ole ollut tuotannossa enää vuosiin. Onko aluksi ehkä kaupan käytettyjä vanhemman polven koneita joista Kansanarmeija haluaa päästä eroon? Mainoksissa mainitaan erikseen myös "FC-20A", tarkoitetaanko sillä J-10B-pohjaista versiota vai kaksipaikkaista? Koska koneesta ei ole vientisopimuksia niin ei siitä ole hintatietojakaan. Kiinalaiskoneita arvellaan halvoiksi, varmasti se olisi kuitenkin selkeästi kalliimpi kuin FC-1.

Suomelle FC-20 sopisi monelta osin kuin tekonenä klovnipäähän. Kone on 'oikean kokoinen ja näköinen'. Yksimoottorisen, Hornettia pienemmän ja mekaanisesti ilmeisen yksinkertaisen koneen ylläpitokustannusten voisi olettaa olevan kohtuullisia. Varauksena tosin hyvin erilaisen palkkatason maassa suunnitellussa koneessa ei ole ehkä kaikkia samanlaisia työtä säästäviä kehityskulkuja mitä länsimaisissa koneissa? Koneen asekuorma olisi Suomen tarpeisiin riittävä. Koska kone on melko vasta tullut pääkäyttäjänkin käyttöön niin elinkaarta on tiedossa pitkäksi aikaa vaikka vientiasiakkaiden tämänhetkinen puute olisikon jonkunmoinen kysymysmerkki.

Muuten FC-20:n sopivuutta Suomen vaatimuksiin on mahdoton arvioida koska siitä ei ole riittävästi tietoa. Vanhemman sukupolven tekniikkaa edustava J-10A ei kuitenkaan Suomea kiinnostaisi. B/C ovat modernimpia mutta niissäkään pelkkä järjestelmien päällepäinen "edustavuus" ei kertoisi riittävästi, koska tänä päivänä koneiden järjestelmien pitää "pelata yhteen", sekä toistensa että myös ulkopuolisten alustojen ja järjestelmien kanssa. Tavoitteena on synergia joka on enemmän kuin osiensa summa eikä sitä voi selvittää ranskalaisia viivoja listaamalla. Sensorifuusion tasosta ei ole mitään tietoa. Jos FC-20:stä puuttuu esimerkisi parvilinkki ja taktinen linkki, niin se olisi heti sille iso miinusmerkki verrattuna venäläiskoneisiin, F-35/Gripen E:stä puhumattakaan.
 

EerikkiS

Alokas
Epäilemättä, aika vähän järkeähän on hankkia 24 konetta jotain uniikkia tyyppiä kun rivissä on ennestään ~1000 taistelukonetta. Venäläisethän eivät aluksi edes suostuneet myymään noin pientä määrää vaan tarjosivat 48 konetta. Liekö sitten rahanpuute iskenyt siinä määrin että pienempikin kauppa on kelvannut? On ollut huhuja 24 koneen jatkotilauksesta mutta siitä ei ole enää mitään kuulunut.

Noiden isojen koneiden ominaisuuksiin ja voimaan on helppo hullaantua, mutta pitää muistaa laulujen lunnaat. USAFin lukujen mukaan F-16:n ylläpitokustannukset ovat noin 25 000 dollaria /lentotunti, F-15C/E:llä ne ovat 35-42k. Eli tällä tavoin karkeasti skaalattuna nykyisen Hornet-kalustomme kustannuksilla voisimme pitää ehkä 35, korkeintaan 40 F-15/Su-35 -luokan konetta.

Vielä viimeinen idän ihme ennen kaukoidän ihmeitä. MiG-35 on MiG-29:n viimeisin evaluaatiomalli. Kuten kilpailevan toimiston Su-35, sekin pohjautuu 'pitkässä juoksussa' olleeseen runkorakennepäivitykseen jota kokeiltiin jo 80-luvulla nimellä 9-15 (MiG-29M). Rissalassa aikoinaan vierailleen MiG-29:n kanssa sillä on yhteistä lähinnä enää ulkonäkö. Sisäinen rakenne on modernisoitu kokonaan, ja integraalitankkien ansiosta sisäinen polttoainemäärä on kasvanut puolella. Samalla on poistettu MiG-29:lle tunnusomaiset apuilmanottoaukot. Hydraulinen ohjausjärjestelmä on korvattu fly-by-wirellä. Myös moottorin ohjausyksikkö on digitaalinen ja samalla on poistunut RD-33 -sarjan moottoreita vaivannut savutusongelma.

MiG-35:tta valmistaja kutsuu “yhdistyneeksi hävittäjäperheeksi”. Siihen kuuluvat MiG-29K, MiG-29M ja MiG-35. Ensinmainittu on tukialusversio, MiG-29M on sen maakäyttöön tarkoitettu versio ja MiG-35 on sama uudemmalla avioniikkapaketilla. Kaikki koneet, myös kaksipaikkaiset, valmistuvat samalta linjalta ja ovat identtisiä muuten, paitsi maaversioissa siiven taittomekanismi on 'jäykistetty' ja yksipaikkaisessa on takaohjaamon tilalla polttoainesäiliö. Näin saadaan valmistuskustannuksissa säästettyä pienissäkin sarjoissa. MiG-29M/K:n avioniikkapaketti on samantapainen kuin aikaisemmassa MiG-29SMT -päivityksessä, MiG-35:ssä on monipuolisempi varustus ja sensorifuusio. Suomelle sopivin olisi modernimpi MiG-35 -standardi.



MiG-35:ssä on venäläishävittäjistä kaikkein monipuolisin optinen sensorivarustus. Koneen nokalla on OLS-UEM IRST/TV-sensori. Koneessa on samanlainen joka suuntaan näkevä ohjusvaroitinjärjestelmä kuin Su-35:ssä, samaten laservaroitinjärjestelmä. Rungon ylä- ja alapuolella ovat lisäksi SOAR-ohjuslaukaisuvaroitinsensorit. Viimein moottorikoteloon on puolikiinteästi sijoitettu OLS-K sensorisäiliö, joka on tarkoitettu havaitsemaan ja seuraamaan pääasiassa maamaaleja. Näin varustettuna lentäjien käytössä on enemmän kuvaa koneen ympäriltä kuin millään muulla nykyhävittäjällä F-35 poislukien. Erikseen voidaan vielä kantaa voimakkaampaa T220-maalinosoitussäiliötä. Venäläisten infrapunasensorien laadusta ei ole tarkkaa vertailukohtaa mutta yleisesti niitä ei pidetä yhtä herkkinä kuin länsimaisten. OLS-K:n mainitaan pystyvän näkevän ajoneuvomaalit 20km etäisyydeltä, ja "lentotukialuksen kokoiset alusmaalit" 70 kilometrin etäisyydeltä. OLS-UEM:n kantama ilmamaaleihin on "15-55km" eli suorituskyvyltään se olisi hiukan huonompi kuin Eurofighterin noin ~15 vuotta vanha PIRATE.
View attachment 27470

Kauneusvirheenä MiG-35:n varustuksessa on tutka: kirjoitushetkellä siihen ei ole saatavilla muuta kuin mekaanisella tasoantennilla varustettu Zhuk-M. Koneeseen kehitetty Zhuk-A -AESA-tutka jota tarjottiin aikaisemmin mm. Intialle, osoittautui suorituskyvyltään epätyydyttäväksi. Sittemmin on kehitetty huomattavasti parempaa Zhuk-AM:aa mutta ainakin ensimmäiset valmistussarjat käyttävät vielä Zhuk-M:ää. Elso-järjestelmästä en löytänyt pikaetsinnällä muuta tietoa kuin arvelun että se voisi olla sama Pastel mikä Su-35:ssä. Lisäksi kone voi kuljettaa Kedr-häirintäsäilötä.
View attachment 27471

MiG-35 käyttää MIL-STD-1553 -väyläratkaisuja ja koneen avioniikka-arkkitehtuuri on avoin, mikä mahdollistaa myös muiden kuin venäläisten aseiden integroinnin. Optiona on tarjolla myös suunnattavat suihkusuuttimet.

"Yhdistyneen hävittäjäperheen" tilauskanta tällä hetkellä on pienempi kuin kilpailijallaan Suhoilla. Intia ja Venäjän laivasto ovat tilanneet MiG-29K:ta yhteensä 69 kappaletta. Egypti tilasi MiG-29M:ää 46 kappaletta. Venäjä on tilannut MiG-35:ttä toistaiseksi vain 6kpl mutta suunnitelmissa on 170 konetta. Hintatietojen mukaan Egypti maksoi 46 koneesta noin 2 miljardia dollaria. Intian 29 koneen kakkossarja maksoi 1.2 miljardia. Koneen yksikköhinta olisi tämän perusteella hyvin alhainen noin 43 miljoonaa USD. On kuitenkin muistettava että nämä koneet edustivat vähemmän kehittynyttä varustelutasoa kuin varsinainen MiG-35.

Kokonaisuutena MiG-35 vaikuttaisi Suomelle monella tapaa sopivalta vaihtoehdolta. Kone olisi jokseenkin saman kokoinen kuin Hornet. Monipuolisen sensori- ja avioniikkavarustuksensa puolesta MiG olisi sovelias jokapaikanhöylä ja järjestelmiensä puolesta se näyttää joiltain osin modernimmalta kuin Flanker-perheen kasvatit. Päätehtävän eli ilmapuolustuksen kannalta MiG-35 ei kuitenkaan omaa samassa määrin 'raakaa voimaa' kuin Su-35.

Kysymysmerkki on myös tutka, meidän kannaltamme Zhuk-M tarjoaisi vain samantasoista suorituskykyä kuin nykyisten Hornettiemme tutkat eikä olisi hyväksyttävä HX-ohjelmaan. Zhuk-AM pitäisi saada tuotantokelposeksi ennen tilauspäätöstä sillä tutkan vaihtaminen kesken palveluskäytön olisi kallis operaatio. Koneen pienempi käyttäjäkunta olisi jossain määrin kysymysmerkki, eikä siihen ole integroitu samassa määrin ei-venäläistä varustusta kuin vaikka Su-30:een. Elinkaarikustannusten puolesta kaikkien venäläiskoneiden osalta ongelma on moottorin käyttöikä, joka on tyypillisesti 4000 tuntia kun länsimaiset moottorit kestävät yleensä 6000 tuntia. Moottorit täytyisi siis uusia tai peruskorjata 0-tuntisiksi jossain välissä koneen elinkaarta.
Kiitos fulcrum perinpohjaisesta selvityksestä!
 

setämies

Kenraali
Mod
Lahjoittaja
En mä vihjaa mitään poliittisesta epäselvyydestä, kunhan vaan jostain tietyn kaluston "fanittamisesta" ehkä kertoo tuollainen ilmaus :D
Ihan samalla tavalla olisin sanonut jos olisit kertonut jostain F-35:n puutteesta samaan sävyyn.

Mielestäni mikäli koneelle niinkin oleellinen asia kuin tutka on heikko, verrattuna nykyaikaisiin AESA-tutkiin, niin kyseessä on kyllä paha puute, eikä mikään kauneusvirhe.
Camoon nyt! Olen aina nauttinut kurkistuksista tuonne itärajan taakse ja tälläkin kertaa mukava seurata mitä naapuri on tuottanut "vastineeksi" länsikalustolle.

Kattavia yhteenvetoja on mukava lukea. Meillä on foorumilla parikymmentä aktiivista länsikone/historic/siviili-ilmailu keskustelua joten varmaan tänne mahtuu yksi jossittelu itäsuihkareistakin? :cool:
 

EerikkiS

Alokas
Kiitos fulcrum perinpohjaisesta selvityksestä![/QUOTE
Itse vähän vähemmän asioihin sitoutuneena ihmettelijänä kiitän foorumia kaikista esityksistä. Mutta älkää nokitelko asiantuntijat toisianne, kiitos. Teidän kommenttienne tähden olen täällä yleensä mukana. Säilyttäkää kunnioitus ja huumori mukana. Että tälleen, palataan! :)
 

ajs178

Ylipäällikkö
Ja oliko tämä ketju se faktojen fakta jossa ollaan totisia kuin Ilmavoimien HX käsittelijät konsanaan? Vai oliko tämä varjoketju, pilkettä silmäkulmassa ja kieltä poskessa?
Riippuu siitä, mistä koneesta puhutaan: Venäjän ja Kiinan uusimmat - siitä on leikki kaukana, jos niitä vähättelee. Intian, Japanin, Korean, Turkin, jne. - niille saa nauraa
 
Top