Siirryn itä-itä-naapuriin!
Kiinassa on tuotannossa enemmän sotilaskonetyyppejä kuin missään toisessa maassa ja kattokonserni
AVICin sivuilta löytyy päällepäin edustava valikoima taistelukonetyyppejä. Useimmat niistä voidaan kuitenkin sivuuttaa sopimattomina. FC-31 esimerkiksi on vasta demonstraattoriasteella. F-8T on tuotannosta ilmeisesti jo poistunut erittäin vanhahtava tyyppi. FTC-2000G:n ominaisuudet ovat eurooppalaisiin hävittäjävaatimuksiin aivan riittämättömät. Kahden viimeksimainitun tekniset ratkaisut tosin olisivat MG-veteraaneille varmasti mieluisa nostalgiapläjäys. Jäljelle jää vain kaksi tarkasteltavaa tyyppiä: FC-20 ja FC-1.
FC-1 Xiaolong on vientitunnus pakistanilais-kiinalaiselle JF-17 Thunder -hävittäjälle. Kone kehitettiin henkiseksi seuraajaksi lukuisalle J-7/F-7 -perheelle ja itse asiassa ensimmäisissä konsepteissa se olisikin ollut jatkokehitelmä näistä, eräänlainen "äärimmäinen MiG-21". Lopulta päätettiin kuitenkin suunnitella kokonaan uusi kone Mikojanin suunnittelijoiden tuella; koneen voi sanoa löyhästi pohjautuvan 80-luvulla kehitteillä olleeseen 'artikkeli 33':een joka kummitteli ilmailulehdistössä pari vuotta nimellä "MiG-33". (Mainittakoon ettei tämä tarkoita että kone olisi oikeasti venäläinen, sen enempää kuin vaikka Gripen samalla logiikkalla brittiläinen.)
FC-1:n suunnittelussa on lähdetty siitä että uutta suunnitellaan itse vain välttämätön, näin koneen kehittelykaari onkin ollut nykystandardeilla varsin nopea ja vähäongelmainen. Varustelussa on käytetty paljon eurooppalaisia ja venäläisiä järjestelmiä. Alkujaan koneen oli tarkoitus olla vieläkin länsimaisempi, mm. tutkaksi ja moottoriksi oli tarjolla länsimaisia vaihtoehtoja, mutta ydinkoepakotteet mutkistivat tilannetta. Koneen moottoriksi valittiin RD-93, joka on MiG-29:stä tutun RD-33:n yksimoottorikoneisiin tarkoitettu malli. Tutka on tasoantennitutka KLJ-7, joka on pienennetty versio J-10A:ssa käytetystä KLJ-10:stä. Tutka on kiinalaista suunnittelua mutta mahdollisesti ainakin jossain määrin pohjautuu Fazotronin Zhuk-sarjaan. Tutka havaitsee pienet (MiG-21-kokoiset) hävittäjämaalit yli 75 kilometrin etäisyydeltä ja pystyy seuraamaan 10 kohdetta samanaikaisesti: näitä suoritusarvoja on pidettävä pienelle tasoantennitutkalle melko hyvinä. Ensiluokan suorituskykyä hakeville asiakkaille edellisen sukupolven tutka on kuitenkin harmillinen pikkupuute. Alkujaan koneesta oli vain yksipaikkainen versio, mutta kaksipaikkainen on kehitetty sittemmin.
"Sukupolvi"-luokittelussa FC-1:n voidaan sanoa edustavan osin 3. sukupolven ratkaisuja. Kehittelykustannusten säästämiseksi FBW-ohjaus on vain korkeusperäsimessä, sivuperäsin ja siivekkeet toimivat perinteisellä hydraulisella ohjauksella. Moottorin ohjausjärjestelmä on myös perinteinen mekaanis-elektroninen. Ohjaamo vaikuttaa melko modernilta vaikka varsinaisen sensorifuusion taso jää avoimeksi. Nykytrendistä poiketen koneessa ei ole kiinteä IP-etsintä. Link-16 sen sijaan löytyy, lisäksi Pakistanin ilmavoimien oma datalinkki. Mainittakoon että kiinteänä tykkinä on wanha kunnon GSh-23 joka löytyy myös J-10:stä ja Tejasista. Elso-järjestelmästä ei ole paljoa tietoa julkisuudessa. Koneessa on ohjusvaroitusjärjestelmä, mutta ei sisäistä häirintälaitetta. Koneessa voidaan käyttää turkkilaista ASELPOD-maalinetsintä/osoitussäiliötä. Aseistus on pääosin kiinalaista mutta Pakistan käyttää siinä myös amerikkalaisia täsmäpommeja.
Miltäs tämä laite sitten näyttäisi Suomen Ilmavoimien näkökannasta. FC-1 on melko pieni kone, alkuperäisen Gripenin kokoluokkaa ja suoritusarvot ovat suunnilleen samaa tasoa. Pienestä koosta on etunsa mutta asekuorma jää aika vaatimattomaksi. Ilmataisteluohjuksia kone kantaa 4+2, vaikka usein vain 2+2 koska siipitankit vievät kaksi ripustinta. Koneen yleinen tekninen taso muistuttaa enemmän DX- kuin HX-ehdokasta. Tällaisenaan se ei tietenkään kelpaisi ilmavoimille.
Koneesta on kuitenkin tulossa päivitetty versio, Block 3, jonka pitäisi saada ensilentonsa tänä vuonna. Päivitysten huhutaan olevan merkittäviä, mm. AESA-tutka, uusi moottori (RD33MK tai WS-13) jossa olisi myös FADEC, PL-10 off-boresight ohjus, IRST/EOS, komposiiteilla kevennetty runko ja paranneltu ohjaamo. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa niin kone muuttuisi kertaheitolla selkeästi modernimmaksi ja lähemmäksi sitä tasoa jota HX-ehdokkaat tarjoavat. Lähin kilpailija olisi Gripen E sekä kokoluokan että ominaisuuksiensa puolesta. Edelleen jää epäselväksi onko koneessa esimerkiksi parvilinkkiä. Koneen aseistus olisi tiettävästi edelleen kiinalaista vaikka erilaisten eurooppalaisten ja israelilaisten aseiden ja säiliöiden integrointia onkin aina välistä väläytelty.
Hintatietoja FC-1:stä on sen verran, että Nigerian tilaamat kolme (!) konetta maksoivat tiettävästi 184 miljoonaa dollaria. Mikäli hinta sisältää normaalikäytännön mukaiset varaosa- koulutuspaketit, niin yksikköhinta on ehkä 45-50 miljoonan dollarin kieppeillä. Nigerian koneet ovat kuitenkin ilmeisesti Block 2 -tasoa. Block 3 on oletettavasti selkeästi kalliimpi. Mikään massiivinen myyntimenestys FC-1 ei ole ollut, Nigerian lisäksi ainoa toinen vientiasiakas on Myanmar. Kiinan odotettiin tilaavan konetta suuria määriä mutta näin ei ole käynyt. Kiina on keskittynyt kehittämään ja ottamaan käyttöön omaa J-10-hävittäjäänsä. On tosin arveltu että Kiina kenties olisi odottanut selkeästi uudenaikaisempaa Block 3:sta ennenkuin tekee oman tilauksensa. Aikataulullisesti Block 3:lla voisi tehdä tiukkaa ehtiä HX-kisaan, vrt. Gripen joka on sentään ehtinyt jo lentää jonkun aikaa. Kone voisi juuri ehtiä emämaan käyttöön noin 2022. Mikäli haluaisimme integroida koneeseen muita kuin Pakistanin käyttämiä aseita niin se torpedoisi pitkälti edullista kustannusrakennetta - tähän kaatui aiemmin mm. Argentiinan kaavailemat kaupat.
"F-35 on huono koska se on hitaampi kuin USAFin vanhat koneet".
se on parhaimmillaankin keskinkertainen, lyhyellä elinkaarella, ja tarvitsisi Saabin awacseja kaverikseen... Jos tässä ketjussa haetaan kerran ultimaattista HX shadowfighteriä, niin miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaisen Suomelle