Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

Kaikki muut "näkevät" ihan selvästi, ettei siellä mitään näy.

Koska ihminen. Johan isossa Kirjassa todetaan: - teillä on silmät, mutta ette näe, teillä on korvat, mutta ette kuule"

Ihminen on aika vekkuli näkemään ja kuulemaan sen, mikä häntä miellyttää ja mikä tuntuu sopivalta omalle identiteetille. Joukossa viisaus tiivistyy, niinkö se oli? Vai tyhmyyskö se oli? Se pätee tähän samaan suuntaan kuikotteluun. Ja kaiken varmuudeksi kerrotaan, että jos olet yksin tai harvojen joukossa jotain mieltä, niin olet todennäköisesti väärässä.

Koska ihminen. Ihminen on pääasiassa laumaeläin. Evoluutio on suosinut ryhmätekemistä ja ryhmässä selviytymistä. Voi vaan kuvitella millaista muutosvastarintaa on syntynyt, kun joku on keksinyt, että hei, pähkinän voi särkeä hampaiden sijaan kivellä.....

Silti ryhmissä on ollut aina varmasti myös -toiseen suuntaan katsojia-. Jos ei olisi ollut niin taatusti heittelisimme toisiamme vielä kepeillä sen sijaan, että nyt riemua syntyy täsmäpommeilla ja raketinheittimillä.
 
Nostan tästä nyt esiin yhden, mielestäni suomalaisen yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeän seikan, joka liittyy nimenomaan nuorempien polvien ohjaamiseen myös systemisoivaan ajatteluun - nimittäin nykyisen ylioppilastutkinnon tekstitaidon kokeen. Kyse on siis eräänlaisesta tekstianalyysistä, oikeammin lähdetekstin retoriikan ja argumentaation keinoin perustellusta teesistä siitä, mitä käsiteltävän tekstin tavoitteena on, joka tehdään nimenomaan yksityiskohdista kokonaisuudeksi rakentamalla. Ja tekstillä tässä siis tarkoitettiin mitä tahansa ilmaisua romaanista elokuvan kautta sarjakuvaan ja kirjan kuvituskuvaan.

Allekirjoittaneelle tämä oli 16-vuotiaana varsin vaikeatajuista aluksi ymmärtää, koska kuten @Pihatonttu sanoi, yhteiskuntamme ei kannusta sellaiseen lainkaan, ja niin toimivat ikävä kyllä nykyisellään vain monet hörhöt, jotka kuvittelevat tajuavansa jotain salaliittoja (tämä on kyseisen ajattelutavan sudenkuoppa, siis ihmisluonnon taipumus havaita vain omaa arvomaailmaa ja ennakko-olettamuksia tukevia asioita, jolloin ei oikeasti ajattele systeemisesti, vaan käyttää vain sen työkaluja systemaattiseen virhetulkintaan, kun ei oikeasti tarkastele asiaa systeemisesti ja nosta esiin kuin omia olettamuksia tukevia asioita). Meillä oli kuitenkin aivan erinomainen äidinkielen opettaja, joka opetti meille ulkoa pitkän listan retoriikan ja argumentaation keinoja, ja sanoi, että ette keskity nyt vielä mihinkään muuhun kuin näiden etsimiseen käsiteltävästä tekstistä. Tällä tavalla opimme etsimään erilaista kielellistä vaikuttamista teksteistä, ja sitten vasta abivuonna opettaja sanoi, että jos haluaa saada täydet pisteet (5-6/6) keskinkertaisten sijaan (3-4/6), esittää kaikesta kaivamastaan argumentaatiosta ja retoriikasta teesin siitä, mitä kirjoittaja tekstillään tavoittelee, mikäli kysymyksenasettelu on avoin.
Esimerkiksi taannoinen, harjoittelemamme vanhempi ylioppilaskoe sisälsi tehtävän, jossa oli 50-lukulaisen aapisen kuvituskuvia, ja kysymyksenasettelu oli muistaakseni suuntaan "minkälaista indoktrinaatiota 1950-lukulaisen aapisen kuvat sisältävät" tai jotain vastaavaa. Opettajamme nosti esiin hyvin aivan kaiken siitä, miten perheen roolit olivat selkeät, ja lasten leikkiessä ulkona pojat miekkailivat puumiekoilla, tytöt taas istuivat sievästi jalat yhdessä nukeilla leikkien, aina siihen, että keittiössä maton hapsut olivat suorassa (tämä oli aikanaan merkityksellinen asia ja kuvasti, että kodista pidetään tarkkaa huolta).

Mielestäni tuo tekstitaito on lukiolaisten äidinkielen opetuksessa aivan erinomainen osio, sillä se nimenomaan ohjaa ajattelua etsimään erilaisia vaikuttamisen keinoja systeemaattisesti ja sillä tavalla, yhdessä hyvän yleissivistyksen kanssa kykenee muodostamaan monista asioista erittäin hyviä systeemisiä kokonaiskuvia. Lisäksi se ehkäisee pseudosystemaattisen tarkastelun aiheuttamaa hörhöilyä.

Mutta tästä päästään taas siihen, että hybridivaikuttaminen ei ole pelkästään ylemmällä systeemitasolla toimimista, vaan myös informaation rajaamista (ja mielestäni asian on hiukan eri tavalla kuin @Pihatonttu kuvasi, tämä toimii hyvin myös älykkäisiin ihmisiin, koska monet älykkäätkään eivät poistu omasta kuplastaan tietoa hankkiakseen). Jos jostain asiasta kuulee vain yksipuolisesti kerrottuna, tai ei kuule lainkaan, systeemisen kuvan muodostaminen on mahdotonta - toki tämä sivuaa ja on osittain yhtenäinen sen kanssa, että silloin toiminta on tavallaan yhtä lailla korkeamman tason kautta, vaikka toisaalta rinnakkaiset samaa tasoa havainnoivat saisivatkin tietää asiasta (koska ovat erilaisessa "kuplassa). Siksi laaja yleissivistys on erittäin tärkeää yksilötasolla, ja jos valtiomme näkökulmaa tarkastellaan, niin neuvonanto- ja tiedusteluelinten (laajasti tarkoitettuna, tarkoittaa siis myös ei-sotilaallista ja ei-Supo-tason mediaseurantaa, eli poliittisten toimijoiden ja etenkin valtioneuvoston ja TP:n neuvonantoelimiä) hyvin laaja eri lähteiden seuranta on välttämätöntä, jotta ei mennä metsään kaasu pohjassa. Huonoihin neuvoihin ja väärään tietoon päätösten pohjaaminen kun on historiallisesti suurin strategisten tappioiden lähde, ja sehän on mm. myös yksi Sun Tzun Sodankäynnin taidon keskeisistä asioista, tosin vain sotilaallisella tasolla.
 
Propagandan aikakausi
13-1-4489486.jpg


Presidentti Donald Trumpin asianajaja Rudy Giuliani sanoi, että totuus ei ole totuus.

Näinä valemedioiden, vaihtoehtoisten totuuksien ja somekohujen aikana on yhä useammalla ihmisellä on vaikeuksia erottaa propaganda ja totuuteen pyrkivä viestintä.

Oletko sinä propagandan uhri?

Miten meitä manipuloidaan?

Maanantaina puhetta propagandan kikoista ja spinnauksesta.

Vieraina ovat tutkija Saara Jantunen ja toimittaja Joonas Pörsti
 
1. nykyisen ylioppilastutkinnon tekstitaidon kokeen.. ..tehdään nimenomaan yksityiskohdista kokonaisuudeksi rakentamalla.

2. Allekirjoittaneelle tämä oli 16-vuotiaana varsin vaikeatajuista aluksi ymmärtää, koska kuten @Pihatonttu sanoi, yhteiskuntamme ei kannusta sellaiseen lainkaan, ja niin toimivat ikävä kyllä nykyisellään vain monet hörhöt, jotka kuvittelevat tajuavansa jotain salaliittoja (tämä on kyseisen ajattelutavan sudenkuoppa...


3. opetti meille ulkoa pitkän listan retoriikan ja argumentaation keinoja, ja sanoi, että ette keskity nyt vielä mihinkään muuhun kuin näiden etsimiseen käsiteltävästä tekstistä. Tällä tavalla opimme etsimään erilaista kielellistä vaikuttamista teksteistä

4. ehkäisee pseudosystemaattisen tarkastelun aiheuttamaa hörhöilyä.

5. hybridivaikuttaminen ei ole pelkästään ylemmällä systeemitasolla toimimista, vaan myös informaation rajaamista.. ..Jos jostain asiasta kuulee vain yksipuolisesti kerrottuna, tai ei kuule lainkaan, systeemisen kuvan muodostaminen on mahdotonta...

6. laaja yleissivistys on erittäin tärkeää yksilötasolla, ja jos valtiomme näkökulmaa tarkastellaan, niin neuvonanto- ja tiedusteluelinten (laajasti tarkoitettuna, tarkoittaa siis myös ei-sotilaallista ja ei-Supo-tason mediaseurantaa, eli poliittisten toimijoiden ja etenkin valtioneuvoston ja TP:n neuvonantoelimiä) hyvin laaja eri lähteiden seuranta on välttämätöntä, jotta ei mennä metsään kaasu pohjassa.

7. Huonoihin neuvoihin ja väärään tietoon päätösten pohjaaminen kun on historiallisesti suurin strategisten tappioiden lähde, ja sehän on mm. myös yksi Sun Tzun Sodankäynnin taidon keskeisistä asioista, tosin vain sotilaallisella tasolla.

J0h1F kirjoitti niin hyvin, että on pakko vastata vaikka haluaisinkin jo pysyä täältä poissa ja keskittyä itselleni mahdollisuuksia tuovaan tekemiseen.

Ensimmäisenä haluan muistuttaa, että tuo abstraktimpaan ja systeemisempään suuntaan eteneminen ei ole pois konkreettiseen ja analyyttisempään suuntaan etenemisestä. Se on pois vain lillukanvarsiin sotkeutumisesta. Analyyttinen ja konkreettinen on niin syvällä meissä, että siitä ei päästä irti haluttiin tai ei. En siis ehdota sen suunnan korvaamista, vaan sen täydentämistä toisella suunnalla niin, että tarkastelija voi itse ja tietoisesti skaalata omaa huomionsuuntaamistaan sellaisilla tavoilla, jotka vähentävät katvealueiden riskejä.

1. Teillä on ollut loistava opettaja. Juuri tuota tarvitaan.

Lisäksi muistuttaisin, että esim. liike-elämässä pärjäämisen ja loistavan menestymisen välinen ero syntyy useimmiten systematisoivan ajattelun kautta. Siellä tätä ajattelun ja huomion suuntaamisen laatua edustaa liiketoimintakonseptin laatiminen.

Mikä erottaa Ikean, McDonaldsin, HenkkaMaukan, ABC-huoltamot... kilpailijoista? Konseptointi.

2. Kannustaa joidenkin taide-, tiede- ja urheiluyhteyden omaavissa kuvioissa.

Niissä systeeminen ajattelu liittyy symboliikkaan. Jos symboliikan konkreettisuutta ei avata kunnolla, niin tuo yhteys jää helposti huomaamatta.

3. Opettaja kuljetti teitä ensin abstraktimpaan, dynamiikkapainotteiseen ja systeemisempään suuntaan ja antoi teidän palata sieltä tuttuun arkiseen loogis-analyyttiseen maailmaan vasta sitten kun osoittauduitte arvolliseksi käsittelemään saamianne työkaluja. (Tän voi lyödä suoraan Cambellin, Voglerin, Trubyn, Fieldin, Blaken, Corbettin, Haugen... "kaavoihin" ja beat sheeteihin.)

Teitte matkan - myös omaan itseenne - ja palasitte matkalta takaisin tuttuun maailmaan eliksiirin/taidon/uuden ymmärryksen kanssa ja pystyitte sen jälkeen ottamaan paremmin paikkanne omana itsenänne ilman että aiemmat rajoitukset estivät teitä enää niin paljon. Kasvoitte näkemään lillukanvarsien yli.

Äkkipäätä veikkaisin että noin saadut taidot ovat sisäistyneet metataitoina ja ovat sitä kautta hyödynnettävissä myös kymmenillä tai sadoilla muilla aloilla kuin äidinkieli. Ja juuri tossahan se hyödyllisin kohta on: oppia metataitoja, joita voi hyödyntää aivan muilla alueillakin.

4. Iso vaara johon ainakin allekirjoittanut sortuu aina sillointällöin.

Väärien positiivisten signaalien erottaminen oikeista positiivisista ei usein toimi etänä luotettavasti.

5. Pitää paikkansa.

Analysoimalla saamaansa tietoa ei yleensä pääse kovin kattavasti perille siitä, että mitä puuttuu. (Jos katson mitä pöydällä on, näen mitä sillä on, en mitä siltä puuttuu.)

Pitää ensin systematisoida jotta hahmottaa paremmin että mitä tietoa pitäisi olla/huomioida/etsiä jotta voi sen jälkeen ja vasta sen jälkeen keskittyä siihen puuttuvaan ja puuttumisen vaikutuksiin.

Tämä pätee tiedon puuttumisen lisäksi myös sen vinoutumiseen ja vinouttamiseen. Vinoutunut tieto peittää usein näkyvistä sen, että se on vinoutunutta. Pitää edetä vinouttavien prosessien taakse, niitä varhaisempiin prosessuaalisiin vaiheisiin nähdäkseen sekä vinouttamisen että sen vaikuttavuuden.

6. Laaja yleissivistys on erittäin tärkeää yksilötasolla. Se on erittäin tärkeää myös yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Se on tehokkain tapa estää kuoriämpärin rooliin joutumista.

Eikä yleissivistys tarkoita pelkästään asiasisältöjä, substansseja, vaan myös ajattelun ja toiminnan malleja, dynamiikkaa, sekä rakenteiden ja rakenteistumisen malleja, strutuureja.

Jos halutaan rakenne, joka on sekä luja että kestävä niin siinä on usein paljon pieniä tukia aukkokohdissa. Linnun luu, linkkitorni, terässilta... Usein nämä pienet tuet ovat sellaisia, että niiden rooli kasvaa merkittäväksi silloin kun rakenteeseen kohdistuva kuormitus on voimaltaan, suunnaltaan tai kestoltaan epätavallinen.

Näitä erilaisia tukia on hyvin monenlaisia. Sulake, turvavyön solki, kolmiotuki, vaijeri, akustis-aerodynaamiset ohjaimet jotka estävät tiettyjen resonointitaajuuksien alueella olevien seisovien tai toistuvien aaltojen syntymistä...

7. Hmmmm... Sun Tzu ei käsitellyt asiaa vain sotilaallisella tasolla.

Teoksen läpi kulkee tietty "politiikkaa toisin keinoin" -vire. Sen läpi kulkee myös "kaikki yhteisten asioiden hoitaminen on myös niiden toisten keinojen maailmaa" -vire. Siellä käsitellään siis sotilaallisen pohjavireen kautta myös politiikkaa, yhteiskunnan toimivuutta, vakautta...

Teoksen läpi kulkee jatkuva "syvemmälle ajattelun ymmärtämiseen menevä voittaa" -vire. Niinpä voimme puhua nykytermein myös kognitiotieteellisestä ja sosiaalipsykologisesta ulottuvuudesta läpi koko teoksen.

Loppuun vielä kiitokset J0h1F:lle erinomaisesta ja asiaa avaavasta tekstistä.
 
Mikä erottaa Ikean, McDonaldsin, HenkkaMaukan, ABC-huoltamot... kilpailijoista? Konseptointi

Tässä on huomattava, että onnistunut konseptointi ei ole mikään höpötarina vaan asiakas tietää jetsulleen mitä saa, kun painuu ko. mestoille. Tarina ei ole konsepti, tämä pitää tajuta.

Suomikuvan rakentajat joutuvat varmasti tasapainoilemaan Tarinan ja Totuuden kanssa.
 
7. Hmmmm... Sun Tzu ei käsitellyt asiaa vain sotilaallisella tasolla

Kuka yrittää ymmärtää suntsuppia vain sotilaan näkökulmasta joutuu ankarasti harhateille. Kokonaisuus on SE.

Twiittiujellus on pääosin juuri sitä, että napsitaan kivoja snipsejä sieltä täältä ja koetellaan sovittaa niistä joku kiva pala jokaiseen päivään. Kokonaisuuden ymmärtämiseen ja avautumiseen sellainen ei johda.
 
Tiivistelmä yhdestä erittäin tehokkaasta tavasta käyttää sosialisaatioprosesseja manipuloinnin välineenä:


1. Kuvitellaan, että kaikella, missä on inhimillinen ja sosiaalinen luonne, on mukana tunne ja tieto minuudesta - siis tietoisuus itsestä.

2. Kuvitellaan, että tämä minuus voidaan jakaa karkeasti kahteen lohkoon: Minuus (self, minä minulle, essence, sisin...) ja identiteetit (minä muille, minä laajemman kokonaisuuden osana, minä muiden kaltaisena tai muista eroavana. minä suhteessa tai verrattuna muihin...)

3. Kuvitellaan, että terveessä, tasapainoisessa ja turvallisessa tilanteessa nämä kaksi minuuden pääaluetta lomittuvat voimakkaasti ja toisiaan vahvistavalla tavalla. Lisäksi elämän tai muun tapahtumajatkumon tuomat kokemukset vahvistavat näiden kahden pääkentän yhteissopeutunutta luonnetta.

Tässä on ideaalitila. Tämä on ideaalitila riippumatta siitä, että tarkastellaanko asiaa yksilön, lähiyhteisön (esim. perhe), laajennetun lähiyhteisön, toiminnallisen yhteisön (harrastusryhmä, työyhteisö, joukkue, kompania...), alueen, kansan, väestön suurklustereiden, ammattikuntien... näkökulmasta.

Tämä on ideaalitila siksi, että tila perustuu todellisuuteen. Syvien tunteiden, arvojen, toiminnan ja sen edellytysten jne. välillä ei ole ylipääsemättömiä ristiriitoja. Minuuden eri osa-alueet tukevat toisiaan ja seisovat todellisuudessa eli luotettavalla pohjalla.

Sitten joku epärehellinen ja pahantahtoinen taho lähtee horjuttamaan ja epävakauttamaan tätä ideaalitilaa.

4. Identiteettialuetta lähetään työntämään väkisin sisimmän alueelle. Sisintä ydintä korvataan manipuloidulla ja tarkoitushakuisella identiteettityöllä.

5. identiteettityölle luodaan suuntaa ja painetta. Pääsuunta on polarisoiva, keinotekoinen, ideologinen, emotionalistinen, voimakkaita sosiaalisia sidoksia tuottava ja siten riippuvuutta aiheuttava...

Tylysti voisi sanoa, että ihmisen/perheen/kansan/tiesminkä yhteys omaan sisimpäänsä katkaistaan tai sitä häiritään ja katkoskohtiin rakennetaan ideologisia keinotekoisia sidoksia.

Tämän jälkeen ihmistä/ryhmää/tiesmitä voidaan ohjata helpommin, koska hänestä on tullut riippuvainen siitä vahvistuksesta, jota ohjaava taho hänelle antaa. Ja hän on tullut myös aikaisempaa sokeammaksi sille, että miten häntä ohjataan, miksi ja mihin.

6. Sisimmän minuuden arvoulottuvuuksia siirretään identiteettiulottuvuuksille. Siellä niille annetaan uudet, yleensä etumerkiltään päinvastaiset arvolataukset. Tällä tavoin ihminen/ryhmä/kansa saadaan itse torjumaan sitä että olisi yhteydessä sisimpäänsä.

(Konkreettiset esimerkit saatte hakea konkreettisesta maailmasta. SJW-toiminta, kulttuurimarxilaisuus, arvorelativismi... ovat helppoja lähtökohtia.)

7. Identiteettihierarkoiden asettaminen kollektiivisen toiminnan ja viestinnän itsestäänselväksi lähtökohdaksi. (Uhrihierarkia -lähtökohta, valtahierarkioiden "oikaisemista" vaativat lähtökohdat, SJW-toiminta ja sen glorifioiminen, jopa kouluopetukseen ulotettu identiteettihierarkioiden pakkosyöttäminen, kulttuurissa ja viihteessä roolittamalla tapahtuva arvo- ja samaistumishierarkioiden rakentaminen...)



Psyykkinen, sosiaalinen, kulttuurinen, jopa organisatorinen vakaus ja valmius tuotetaan suurelta osin sosialisaatioprosesseissa. Sitä voidaan myös tuhota sosialisaatio/identiteettiprosesseissa.

Yhteiskunta ja sen johto voidaan saada toimimaan vastapuolen hyväksi niin, että se kuvittelee suojautuvansa vastapuolelta ja sen toiminnalta. Tästäkin on viime vuosikymmeniltä lukuisia esimerkkejä - näkyvimmät tietenkin ministereinä ja puoluejohtajina hölmöilleitä.
 
Tarina ei ole konsepti, tämä pitää tajuta.

Sosialisaatioprosesseissa tarina ON konsepti.

Audiovisuaalinen viihde- ja kulttuuriteollisuus käsittelee tarinoita teollisessa mittakaavassa, teollisin standardein ja keinoin, teolliselle toiminnalle tyypillisin budjetein...

Aiheesta löytyy hyviä alkuun pääsemisen nimiä tästä ketjusta vaikka kuinka paljon.


Twiittiujellus on pääosin juuri sitä, että napsitaan kivoja snipsejä sieltä täältä ja koetellaan sovittaa niistä joku kiva pala jokaiseen päivään. Kokonaisuuden ymmärtämiseen ja avautumiseen sellainen ei johda.

Twiittiujellus on osa mikrovaikuttamisen jatkumoa.

Se ei johda ymmärtämiseen vaan pikemminkin estää ja haittaa sitä.

Sen manipulatiivista vaikutusta ei kuitenkaan kannata väheksyä. Jatkuvat ja huomaamattomat ohjausliikkeet vaikuttavat paljon tehokkaammin kuin muutamat isot ja ärhäkkää ratinkäännöt.


Jokohan kaikki mulla aiheesta oleva sanottava alkaisi pikkuhiljaa olla pihalle puskettua niin että saisin tästä aihepiiristä sielulleni rauhan.
 
Tuskin vain. Eikä tää aihe ole mitenkään helppo, ainakaan minulle.

Haluaisin jo saada sielunrauhan asian suhteen.

Yhtään tätä syvemmälle tai laajemmalle meneminen alkaisi jo muistuttaa työtä. Ilmassa olevien palikoiden määrän kasvaessa lineaarisesti aivoilta vaaditun työn ja kuormituksen määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Ja tässä on jo nyt sen verran monta palikkaa ilmassa että yleishyödyllisen hyväntekeväisyyshölmöilyn kiintiö on täyttynyt jo ajat sitten. Asian huomaa mm. siitä, että kirjoittamisen jälkeen on usein väsynyt eikä virkistynyt olo.

En usko, että tämä aihepiiri on kellekään helppo. Jos se on jollekulle helppo, niin sellaisella ihmisellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin täällä notkuminen.
 

Olit helkutta vie oikeassa. Pakko sanoa vielä yksi keskeinen seikka.

Jokaisella meistä - samoin kuin jokaisella moraalijärjestyksellä, oppirakennelmalla tai muulla meemipleksillä - on jonkinlainen arvohierarkia.

Tuon arvohierarkian huipulla on aina jokin yksittäinen entiteetti. Entiteetti voidaan suomentaa termeillä "olemassa oleva", "olio". Termi ei viittaa elävään organismiin vaan olemassaolevuuteen. Se siis sisältää myös ideologiat, abstraktiot, merkitykset ja merkitysrakenteet...

Vertauskuvaannollisesti voidaan sanoa, että suhtaudumme tuohon omaksumiemme arvohierarkioiden ylimmäiseen entiteettiin jumaluutena. Se on ylin, korkein, kiistämättömin, syvimmin omaksuttu, pyhin, loukkaamattomin asia sisäistämissämme arvohierarkioissa. Se on ylin kunnioittamamme auktoriteetti.

Tästä on olemassa joitain erikoistapauksia, jotka näyttävät pinnallisesti tarkasteltuina siltä kuin ne voisivat toimia tämän näkemyksen kumoavina poikkeuksina. Pyydän ja toivon että näiden mainitseminen ei johda niistä kiistelemiseen:

1. Ateismi. Ei kumoa. Siinä jumaluuksien kieltäminen on korotettu ylimmäksi auktoriteetiksi.

2. Narsismi ja hedonismi. Ihminen on korottanut itsensä ja omat pinnalliset tarpeensa ylimmäksi auktoriteetiksi.

3. Arvorelativismi. Ei kumoa. Siinä väite hierarkioiden puuttumisesta on korotettu korvaamaan hierarkiat. Monipolvinen hierarkia on siis korvattu - näennäisesti - pistemäisellä hierarkialla. Ja kun tämmöinen ei reaalimaailmassa toimi, niin yleensä tästä jatketaan eteenpäin rakentamalla toisia hierarkioita (uhrihierarkioita, epävirallisia hierarkioita, samaistumis- ja identiteettihierarkioita....) joiden hierarkisuudesta ei saisi puhua.

4. Uskomusrelativismi. Ei kumoa. Toimii samoin kuin arvorelativismi, mutta eri aihepiirissä.

5. Tiedeuskovaisuus. Ei kumoa. Inhimillinen ymmärrys on asetettu ylimmäksi auktoriteetiksi - kaikista sen jättiläismäisistä puutteista huolimatta.

Kyse on siis siitä, että jokin entiteetti asetetaan jumaluuden asemaan - arvohierarkioiden huipulle. Tämä huipulla oleva asema on abstrakti, symbolinen ja meille kaikille hyvin vaikea käsitellä. Jo ihan määritelmän mukaan ne työkalut joilla aihetta käsittelemme ovat käsiteltävää entiteettiä vaatimattomampia - paitsi tiedeuskovaisuuden ja narsismin kehäpäätelmämaailmoissa.

Tämä sisäistettyjen arvohierarkioiden ylin taso samoin kuin sitä lähellä olevat muut tasot ovat sekä yksilöllisten että etenkin kollektiivisten sosialisaatioprosessien kautta tapahtuvien hyvin voimakkaiden toimien kohteena koko ajan.

Yksilötasolla suurin osa näiden toimien tekijöistä joko toimii autonomisesti tai ainakin uskoo toimivansa.

Organisoidun maailman tasolla suurin osa toimijoista toimii erilaisten sisäisten ja ulkoisten houkuttimien perässä.

Tutkimusten mukaan arvoliberaalien ajattelun työkalupakeista puuttuu kaksi kokonaista ja erittäin tärkeää työkalupakkia:
- Pyhän käsitteen (eli arvohierarkioiden ylätasojen) ymmärtäminen.
- Auktoriteettien sisäistäminen ja ymmärtäminen. (Eli kyky ymmärtää hierarkisia vaikutussuhteita.)

Näiden kahden keskeisen ja tärkeän työkalupakin puuttuminen johtaa lähes automaattisestti sekä kyvyttömyyteen reflektoida omaa ajatteluaan - ja etenkin sen puutteita - noilla alueilla että myös kyvyttömyyteen tehdä oikeaan osuvia päätelmiä niiden ihmisten ajattelusta, joilla on nuo kaksi työkalupakkia. Arvoliberalismista siis puuttuu kokonaisia osa-alueita ja näiden osa-alueiden puuttuminen johtaa siihen, että kyseisiä osa-alueita huomioivat nähdään vähän tyhminä ja harhaanjohdettuina.

Pointti:

Jos noita arvohierarkioiden ylätasoja saadaan vakavasti horjutettua, vaihdettua muiksi, devalvoitua, vietyä niihin lamauttavia ristiriitoja tms. niin muu osa ihmisestä, yhteisöstä, kansasta... menee jollain viiveellä perässä. Ne ovat kuin sonnin nenään pistetystä renkaasta lähtevä naru. Koko sonni tulee jollain viiveellä perässä kun narusta kiskotaan jonnekin.

Toinen pointti:

On hyvin hedelmällistä tutkia, että mikä itsellä on siellä arvohierarkioiden ylimmillä tasoilla. Se ei vällttämättä ole sama asia kuin asiaa tutkimatta voisimme kuvitella. Moni harhauttaa itseään kuvittelemalla, että arvohierarkiat ovat samoja kuin uskomushierarkiat.

Jos haluat nähdä omien arvohierarkioidesi huipulle, niin kysy itseltäsi, että minkä vuoksi olisit valmis kaikkein äärimmäisimpiin asioihin joihin voisit olla valmis. Katso sen jälkeen että mitä entiteettiä kyseinen teko tai asia suojaisi. Siinä on jumalasi. Jossain määrin siinä on myös ideaaliminäsi, jota kohti suuntaat sosialisoitumisprosesseja ja identiteettityötä.

Jos haluat nähdä omien arvohierarkioidesi pohjalle, niin kysy itseltäsi, että minkä entiteetin vastustamiseksi olet valmis kaikkein äärimmäisimpiin asioihin. Siinä on paholaisesi.

Näiden kahden välinen jännite ohjaa sinua, yhteisöä, yhteiskuntaa, sivilisaatioita... Ne ohjaavat sinua ja jokaista muuta täysin riippumatta siitä, uskotko niihin vai et.

Tämä on se ylin maastonkohta jonka hallinta tuottaa kyvyn hallita helpommin myös alempia maaston kohtia.

Kolmas pointti:

Jos joku kuvittelee, ettei abstrakti ole konkreettista, metataso oleellista tai symboliikka käytännön elämään kuuluvaa, niin kannattaisi alottaa ajatteleminen ihan alusta.

Neljäs pointt:

Jos on sisäistänyt analyyttisen etenemissuunnan niin syvällisesti, että siitä on vaikea irrottautua, niin aina voi hypätä suoraan sinne toiseen päähän asti ja edetä sieltä kohti sitä tarkastelutasoa, johon pitäisi paneutua. Esimerkkinä tässä nyt arvohierarkioiden ylin porras ja sieltä hitaasti ja huolellisesti kohti tarkastelutasoa (vaikka nyt bybridivaikuttaminen tai ruuan hinta) laskeutuminen.

Jokohan tää alkais olla tässä.
 

Olit helkutta vie oikeassa. Pakko sanoa vielä yksi keskeinen seikka.

Jokaisella meistä - samoin kuin jokaisella moraalijärjestyksellä, oppirakennelmalla tai muulla meemipleksillä - on jonkinlainen arvohierarkia.

Tuon arvohierarkian huipulla on aina jokin yksittäinen entiteetti. Entiteetti voidaan suomentaa termeillä "olemassa oleva", "olio". Termi ei viittaa elävään organismiin vaan olemassaolevuuteen. Se siis sisältää myös ideologiat, abstraktiot, merkitykset ja merkitysrakenteet...

Vertauskuvaannollisesti voidaan sanoa, että suhtaudumme tuohon omaksumiemme arvohierarkioiden ylimmäiseen entiteettiin jumaluutena. Se on ylin, korkein, kiistämättömin, syvimmin omaksuttu, pyhin, loukkaamattomin asia sisäistämissämme arvohierarkioissa. Se on ylin kunnioittamamme auktoriteetti.

Tästä on olemassa joitain erikoistapauksia, jotka näyttävät pinnallisesti tarkasteltuina siltä kuin ne voisivat toimia tämän näkemyksen kumoavina poikkeuksina. Pyydän ja toivon että näiden mainitseminen ei johda niistä kiistelemiseen:

1. Ateismi. Ei kumoa. Siinä jumaluuksien kieltäminen on korotettu ylimmäksi auktoriteetiksi.

2. Narsismi ja hedonismi. Ihminen on korottanut itsensä ja omat pinnalliset tarpeensa ylimmäksi auktoriteetiksi.

3. Arvorelativismi. Ei kumoa. Siinä väite hierarkioiden puuttumisesta on korotettu korvaamaan hierarkiat. Monipolvinen hierarkia on siis korvattu - näennäisesti - pistemäisellä hierarkialla. Ja kun tämmöinen ei reaalimaailmassa toimi, niin yleensä tästä jatketaan eteenpäin rakentamalla toisia hierarkioita (uhrihierarkioita, epävirallisia hierarkioita, samaistumis- ja identiteettihierarkioita....) joiden hierarkisuudesta ei saisi puhua.

4. Uskomusrelativismi. Ei kumoa. Toimii samoin kuin arvorelativismi, mutta eri aihepiirissä.

5. Tiedeuskovaisuus. Ei kumoa. Inhimillinen ymmärrys on asetettu ylimmäksi auktoriteetiksi - kaikista sen jättiläismäisistä puutteista huolimatta.

Kyse on siis siitä, että jokin entiteetti asetetaan jumaluuden asemaan - arvohierarkioiden huipulle. Tämä huipulla oleva asema on abstrakti, symbolinen ja meille kaikille hyvin vaikea käsitellä. Jo ihan määritelmän mukaan ne työkalut joilla aihetta käsittelemme ovat käsiteltävää entiteettiä vaatimattomampia - paitsi tiedeuskovaisuuden ja narsismin kehäpäätelmämaailmoissa.

Tämä sisäistettyjen arvohierarkioiden ylin taso samoin kuin sitä lähellä olevat muut tasot ovat sekä yksilöllisten että etenkin kollektiivisten sosialisaatioprosessien kautta tapahtuvien hyvin voimakkaiden toimien kohteena koko ajan.

Yksilötasolla suurin osa näiden toimien tekijöistä joko toimii autonomisesti tai ainakin uskoo toimivansa.

Organisoidun maailman tasolla suurin osa toimijoista toimii erilaisten sisäisten ja ulkoisten houkuttimien perässä.

Tutkimusten mukaan arvoliberaalien ajattelun työkalupakeista puuttuu kaksi kokonaista ja erittäin tärkeää työkalupakkia:
- Pyhän käsitteen (eli arvohierarkioiden ylätasojen) ymmärtäminen.
- Auktoriteettien sisäistäminen ja ymmärtäminen. (Eli kyky ymmärtää hierarkisia vaikutussuhteita.)

Näiden kahden keskeisen ja tärkeän työkalupakin puuttuminen johtaa lähes automaattisestti sekä kyvyttömyyteen reflektoida omaa ajatteluaan - ja etenkin sen puutteita - noilla alueilla että myös kyvyttömyyteen tehdä oikeaan osuvia päätelmiä niiden ihmisten ajattelusta, joilla on nuo kaksi työkalupakkia. Arvoliberalismista siis puuttuu kokonaisia osa-alueita ja näiden osa-alueiden puuttuminen johtaa siihen, että kyseisiä osa-alueita huomioivat nähdään vähän tyhminä ja harhaanjohdettuina.

Pointti:

Jos noita arvohierarkioiden ylätasoja saadaan vakavasti horjutettua, vaihdettua muiksi, devalvoitua, vietyä niihin lamauttavia ristiriitoja tms. niin muu osa ihmisestä, yhteisöstä, kansasta... menee jollain viiveellä perässä. Ne ovat kuin sonnin nenään pistetystä renkaasta lähtevä naru. Koko sonni tulee jollain viiveellä perässä kun narusta kiskotaan jonnekin.

Toinen pointti:

On hyvin hedelmällistä tutkia, että mikä itsellä on siellä arvohierarkioiden ylimmillä tasoilla. Se ei vällttämättä ole sama asia kuin asiaa tutkimatta voisimme kuvitella. Moni harhauttaa itseään kuvittelemalla, että arvohierarkiat ovat samoja kuin uskomushierarkiat.

Jos haluat nähdä omien arvohierarkioidesi huipulle, niin kysy itseltäsi, että minkä vuoksi olisit valmis kaikkein äärimmäisimpiin asioihin joihin voisit olla valmis. Katso sen jälkeen että mitä entiteettiä kyseinen teko tai asia suojaisi. Siinä on jumalasi. Jossain määrin siinä on myös ideaaliminäsi, jota kohti suuntaat sosialisoitumisprosesseja ja identiteettityötä.

Jos haluat nähdä omien arvohierarkioidesi pohjalle, niin kysy itseltäsi, että minkä entiteetin vastustamiseksi olet valmis kaikkein äärimmäisimpiin asioihin. Siinä on paholaisesi.

Näiden kahden välinen jännite ohjaa sinua, yhteisöä, yhteiskuntaa, sivilisaatioita... Ne ohjaavat sinua ja jokaista muuta täysin riippumatta siitä, uskotko niihin vai et.

Kuvittele huviksesi, miten voimakas ohjaava vaikutus sillä olisi yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen, jos jokin taho onnistuisi manipuloimaan noita ohjaavia ääripäitä jollain tavoin.

Tämä on se ylin maastonkohta jonka hallinta tuottaa kyvyn hallita helpommin myös alempia maaston kohtia.

Kolmas pointti:

Jos joku kuvittelee, ettei abstrakti ole konkreettista, metataso oleellista tai symboliikka käytännön elämään kuuluvaa, niin kannattaisi alottaa ajatteleminen ihan alusta.

Neljäs pointt:

Jos on sisäistänyt analyyttisen etenemissuunnan niin syvällisesti, että siitä on vaikea irrottautua, niin aina voi hypätä suoraan sinne toiseen päähän asti ja edetä sieltä kohti sitä tarkastelutasoa, johon pitäisi paneutua. Esimerkkinä tässä nyt arvohierarkioiden ylin porras ja sieltä hitaasti ja huolellisesti kohti tarkastelutasoa (vaikka nyt bybridivaikuttaminen tai ruuan hinta) laskeutuminen.

Jokohan tää alkais olla tässä.
 
Kuvittele huviksesi, miten voimakas ohjaava vaikutus sillä olisi yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen, jos jokin taho onnistuisi manipuloimaan noita ohjaavia ääripäitä jollain tavoin

Onko hedelmällisempää ja tuloksekkaampaa pohtia nimenomaan koko skaalaa ääripäät ja kaikki siinä välillä? Pelkät ääripäät per yksilö eivät välttämättä johda samaan tulokseen yhteiskuntatasolla.

Uskomuskäsitteellinen hierarkia. Mitä tapahtuisi, jos huomenna klo 1100 maahan laskeutuisi kiistämättä vieras sivilisaatio takaa Alfa kentaurin? Ääripää. Mitä tapahtuisi, jos huomenna kerrottaisiin, että Elvis elää? Kaikkea tuolta väliltä.
 
"You either have that or it has you. Those are the options. And you don't become safe by being castrated. That's not the right move forward." - Jordan Peterson

"Suppressing that aggressive competitive urge.. ..that isn't what you do. You integrate it." - Jordan Peterson

Jos jokin tahoa haluaa tuhota toisen kansan, yhteiskunnan, kulttuurin... kyvyn turvata itseään, niin aggressiivisen ja kilpailullisen vietin kieltäminen, tuhoaminen ja erottaminen on aivan tuhoamisen keskiössä.

Jos tuo vietti - sekä feminiinisissä että maskuliinisissa muodoissaan - on integroitu yhteiskunnan ja yhteisön palvelukseen, niin se muodostaa helkutinmoisen puskurin. Tuossa puskurissa sisäisistä ja sisäistetyistä kannustimista tulee kollektiivisia, yhteiseksi hyväksi toimivia ja yhteisöllisiä motivaattoreita. Ihmisen syvät, synkät ja negatiiviset motivoivat voimat saavat turvallisen - jopa turvallisuutta tuottavan - ja hyödyllisen purkautumisväylän.

Jos tuo vietti tukahdutetaan, niin se ei katoa, laimene eikä muunnu toisenlaiseksi. Se patoutuu odottamaan mahdollisuutta hallitsemattomaan ja kaikkea muuta kuin turvalliseen ja hyödylliseen purkautumiseen. Tämän näkee usein varsin selvästi kun katsoo kuinka tukahduttajat toimivat vastustaessaan tunteikkaasti jotain. Moraalisäteilijöiden ja hyvesignaloijien patoutuneiden aggressioiden purkaukset eivät tuppaa säilymään kyseisen ihmisen tai ryhmän omassa hallinnassa.

Olen vuosia - ja pitkin tätä ketjua - mäkättänyt sitä, että katse pitää siirtää isompaan mittakaavaan, abstraktioiden ajattelemiseen ja niiden konkreettisuuden ymmärtämiseen... Tässä on nyt yksi ylimmistä ja tärkeimmistä tasoista:

Jos ja kun yhteiskuntaa kehittävät ja suojaavat vietit ja voimat pyritään integroivan valjastamisen sijaan tukahduttamaan ja suuntaamaan yhteiskuntaa vastaan, niin yhteiskunnan koko perusta saadaan rapautettua. Se kestää normaalitilaa, mutta se ei kestä voimakkaita ulkoisia voimia. Aivan kuin hyvin raudoitettu korkeiden lujuusluokkien paksuilla ainevahvuuksilla tehty perusta olisi vaihdettu ohueen pula-ajan säästöbetoniin, jossa raudoitukseen käytettiin pilalle venyneitä Hetekan jousia ja katkenneita polkupyörän pinnoja.

Tuo viettien tukahduttaminen tapahtuu sosialisaatioprosessien kautta. Niitä tuottavat media, järjestöt ja aktivistit (etenkin somen kautta), monet politiikan aktiivit, jotkin instituutiot normatiivisin keinoin...

Tukahduttamisen naamiona - ja sitä kautta keinona - käytetään usein erilaisia emotionalismin, ideologisuuden, identiteettityön ja arvohierarkioiden manipuloinnin keinoja. Tukahduttamiselle on tyypillistä se, että sekä tapahtuman peittäminen että itse tukahduttaminen tehdään samalla asialla.

Mitä on terveen isänmaallisuuden demonisointi, sukupuolineutraaliuden pakkosyöttäminen, feminismin keskittyminen kuvitteelliseen lasikattoon, aseiden ja ampumaharrastuksen demonisointi, transuuden glorifiointi, uhrihierarkia-ajattelu ja sen pakkosyöttäminen, lopputuloksen tasa-arvoon pyrkiminen..?

Noissa kaikissa ja monessa muussa agendassa keskiössä on, se, että aggressiivisiin ja kilpailullisiin vietteihin perustuvat tunteet ja toiminnot tukahdutetaan siellä, missä ne ovat integroittuneet yhteiskuntaan sen suojana, tukena ja tuotannollisena osana.

Samat asiat sallitaan, niitä glorifioidaan, niihin kannustetaan siellä missä niiden tuottamat voimat kääntyvät yhteiskuntaa vastaan. Tämä voi olla jatkuvaa tai purskeenomaista. Se ei kuitenkaan kohtaa samaa vastustusta tai paheksuntaa kuin samat vietit ja voimat yhteiskunnan tukena ja turvana.

Jos käyttäisi jungilaista psykologista/psykiatrista katsetta niin asian voisi ehkä kuvatta niin, että ns. varjotyöskentely on käännetty kaikilla yksilöllinen-kollektiivinen -tarkastelun tasoilla yksilöä ja yhteisöä vastaan. Tämän vastaan kääntämisen keinot ovat olleet kieltäminen, tukahduttaminen, korvaaminen ja väärään suuntaan ohjaaminen.

Ikävä kyllä hyvin suuri osa puolueista ja puolueiden johtavista henkilöistä on saatu mukaan tähän tehokkaaseen oman yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta syövään toimintaan. Voi vain toivoa ja rukoilla, että kyse on ollut riemuidiotismin tasoisesta tyhmyydestä eikä syvällisestä opportunistisesta pahuudesta. Molempien näkemysten tueksi löytyy eri tahojen suhteen näyttöä.

Ehkä tämän yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden tärkeimpiin henkisiin ja sosiaalisiin perustoihin kuuluvan ulottuvuuden esille tuominen on nyt sitten se viimeinen tämän palapelin mallikuvasta puuttunut alue, joka mun on pakko puskea pihalle. Kootkoon sitä palapeliä ne jotka saavat siitä palkkaa ja uramahdollisuuksia.

Loppuun haluan vielä muistuttaa, että luovuus ja luova työ on myös yksi yhteiskunnan keskeisiä rakennuspalikoita. Edellä puhuttiin talon perustuksista. Luovuus on sähköt, vedet ja viemärit - mahdollistajat ja katalyytit joiden avulla ja kautta kaikki muu syntyy, pysyy ja on kunnossa pidettävissä.

Luovuus ei elä samalla tavoin kilpailullisissa ja aggressiivisissa ympäristöissä kuin missä hierarkisiin linjaorganisaatioihin nojaava turvallisuus tuotetaan. Se ei pärjää dominanssihierarkioiden alaportailla. Se kuolee jos siihen sovelletaan suunnittelun tai tuotannon kriteereitä. Se luo omat hierarkiansa, kriteerinsä ja oman orgaanisen kasvunsa - jos sitä ei tapeta.

Luovuus ei elä myöskään totuuden ja todellisuuden vastaisessa tukahduttamisessa. Sellaisessa ympäristössä se etsii ja löytää aggressiivisia purkautumisväyliä.

Jos luovaa potentiaalia saadaan pois tukahduttajien toiminnasta, niin sen toiminnan adaptiivisuutta saadaan heikennettyä. Jos luovaa potentiaalia saadaan joukkotuotannon sisäisestä logiikasta yksilötuotannon piiriin, niin silloin yhteiskunnan itsensä tekemä tukahduttamis- ja vastustamiseen kääntäminen saadaan monissa tapauksissa muutettua yhteiskunnnan ja joukkotuotannon tukena tapahtuvaksi toiminnaksi.

Luovuus on katalyyttinen vapaasti skaalautuva ja uudistuva resurssi. Taloutta ja etenkin tuotantotaloutta ymmärtävät tajunnevat tämän lauseen merkityksen. Sen skaalautuvuus ei ole häviötöntä, mutta häviöt ovat aika pieniä jos siihen kohdistuva kateus- ja alemmuudentuntopohjainen vastustus on pientä. Ne puolestaan voidaan supistaa pieniksi aika helpoin keinoin. (Palkitsemisen tekeminen rihkamalla ja irtokarkeilla ei kuulu niihin.)

Yllytän niitä harvoja, joita tämä aihepiiri ja allekirjoittaneen lyhyet ja ytimekkäät tekstit kiinnostavat tekemään ajatuskokeen:

Pohtiikaa aggressiivista, kilpailullista ja suorittamiskeskeistä, usein maskuliinisena pidettyä viettikokonaisuuutta moraalijärjestyksenä, joka on integroitu yhteiskunnan palvelukseen tuottamaan ja ylläpitämään vakautta, turvallisuutta ja toimintamahdollisuuksia.

Näyttäisikö tuo pohtimanne kuva vastaavan todellisuutta?

Pohtikaa sen jälkeen, että mitä tapahtuisi jos tuo moraalijärjestys ja siihen liittyvät vietit pyrittäisiin kieltämään ja tukahduttamaan. Pohtikaa tätä sen tiedon läpi, että seurauksena on noiden asioiden purkautuminen yhteiskuntaa ja sen ohjaavia mekanismeja vastaan.

Löydättekö tämmöiselle prosessille vastaavuuksia viime vuosikymmenten toteutuneesta todellisuudesta? Näyttäisikö tuota tukahduttamistoimintaa tekevien parista löytyvän verkostoja, motivaattoreita, solmukohtia... jotka käyttävät muita marionetteinaan ja proxytoimijoinaan?

Jos löytyy, niin olet saattanut juuri katsoa sosialisaatioprosesseja ja moraalijärjestyksiä manipuloimalla tapahtuvaan pitkäkestoisen hybridivaikuttamisen hitaaseen, mutta äärettömän tehokkaaseen prosessiin. Katsoit syvyyteen ja syvyys katsoi takaisin.

Parhaat vastalääkkeet:

1. "Varjotyöskentelyn" alueelle sijoittuvien motivaatiopohjaa tuottavien elementtien uudelleen-, paremmin- ja harkiten tapahtuva integroiminen yhteiskunnan tueksi.

Tätä integroimista vastustavan toiminnan luonteen ja seurausten julki tuominen sellaisilla tavoilla, jotka haittaavat sitä voimakkaasti.

2. Näkymättömän yhteiskuntaa haittaavan toiminnan monien osien ja motiivien tekeminen näkyviksi. On vaikea moraalisäteillä ja hyvesignaloida jos on yleisessä tiedossa että kyse on opportunismista, itsekkyydestä, narsismista, epärehellisyydestä, petollisuudesta, muiden hyväksikäyttämisestä...

Tämä vaatii tuekseen symbolista, taiteellista, kulttuurillista... työskentelyä aivan samoin kuin yhteiskuntaa rapauttamaan pyrkivä toiminta on vaatinut tuekseen symbolista, taiteellista, kulttuurililsta.... työskentelyä.

3. Kannattaa lukea se yksilötuotanto -ketju ajatuksen kanssa. Parasta on lukea se niin, että pannaan se vanha tuttu esiymmärrys siksi aikaa syyslomalle ja luetaan ilman esiymmärryksen kautta tapahtuvaa karsintaa ja "tulkintaa".


Helppo aputyökalu noiden vastalääkkeiden ja tilannekuvan hahmottamiseen:

Mä oon tuonut ketjussa esille useampiakin tarinarakenteiden teollisen ja kaupallisen käsittelemisen rakennetyökaluja. Kaikki ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä tarinoiden hahmojen (character) rakentamisen kanssa. Niinpä hahmoarkkityyppien sosiaalisen, toiminnallisen, psykologisen, tarinan kaareen liittyvän... tuntemisen ja ymmärtämisen suuntaan eteneminen voi olla suureksi hyödyksi. Doesantti? Trickster + Shadow. Joku näyttelijä joka vaihtelee kelloa kädestä toiseen? Ehkä Shapeshifter? (Eli lukulistalle ehkä Campbell ja Vogler.)

Arkkitypaalisten hahmojen, rakenteiden ja toimintamallien ymmärtäminen nopeuttaa sosialisaatio-, identiteetti- ja manipulointiprosessien hahmottamista ja vastapelaamista.

No nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että tää on tässä.

Vittuillessani muistutan, että nää mun lukemattomat kirjoituksethan muodostavat yhden yhtenäisen temaattisen kokonaisuuden. Kyse ei siis ole ideasta tai ideoista (joillla ei ole tekijänoikeuden suojaa) vaan konseptista, jopa alakonsepteita yhteenliittämällä tapahtuneesta laajemman kokonaiskonseptin luomisesta ja julkaisemisesta. Juridisteknisesti näillä taitaa siis olla sekä hyödyntämistä että kopioimista koskeva tekijänoikeudellinen suoja. Nämä täyttävät sekä teoksen että toimintakonseptin kriteerit. (Tästähän kukaan ei tietenkään piittaa hevonvittua, mutta muistutan silti ihan vittuillessani että varastaminen on varastamista ja varkaat ovat varkaita eikä varkaisiin voi eikä kannata luottaa juuri koskaan juuri missään.)

Kaikkea hyvää palstan väelle jos saan vihdoin ja viimein pidettyä itseni täältä poissa.
 
Viimeksi muokattu:
En keksinyt parempaakaan ketjua tähän.

Mutta yksinkertaistetaan. Psyka tuntee maslown tarvehierarkian. Sitä todella paljon yksinkertaistamalla saa kenet tahansa syömään kädestä, eli toteuttamaan agendaa.

Ihan perussuhteessa jos tekee miehelle eväät töihin. Tarjoaa päivittäin (kröhöm) tietyn tyydytyksen, oraalisen tai muuten, tilanteesta riippuen. Lämpimän ruoan ja jälkeläisten kaitsemisen. Saa muuten vapaat kädet puuhastella. Oli se sitten törkykallis hevonen tai kumitissit.

Mutta jos kumppani kokee saavansa panokselleen tai rahalleen vastinetta, kaikki käy. Ilman konflikteja.

Kaikki hajoita ja/tai Hallitse systeemi perustuu samaan olettamukseen. Sikäli mikäli yksilön perustarpeet tyydyttyy, yksilö on tyytyväinen. Jos perustarpeet eivät tyydyty.. Yksilö alkaa kapinoimaan. Toimeentulo, ruoka, lämpö, läheisyys, seksi, lisääntyminen..

Tätä on maailman helpoin hyväksikäyttää. Voidaan mennä syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja miettiä vaikka ja mitä. Mutta ongelma tulee siinä kun perus-pera, levyseppähitsari ei saa tyttöä eikä töitä. Hän saa angstin. Mamut vie muijat ja eliitti rahat. Sen jälkeen perus-pera on valmista kauraa ihan mille tahansa aatteelle minä selittää peran ahdingon. Pera ei ajattele olevansa ihan törkyruma syrjäytynyt naistenhakkaaja vaan pera aattelee että muut vievät hänen edut.
 
En keksinyt parempaakaan ketjua tähän.

Mutta yksinkertaistetaan. Psyka tuntee maslown tarvehierarkian. Sitä todella paljon yksinkertaistamalla saa kenet tahansa syömään kädestä, eli toteuttamaan agendaa.

Ihan perussuhteessa jos tekee miehelle eväät töihin. Tarjoaa päivittäin (kröhöm) tietyn tyydytyksen, oraalisen tai muuten, tilanteesta riippuen. Lämpimän ruoan ja jälkeläisten kaitsemisen. Saa muuten vapaat kädet puuhastella. Oli se sitten törkykallis hevonen tai kumitissit.

Mutta jos kumppani kokee saavansa panokselleen tai rahalleen vastinetta, kaikki käy. Ilman konflikteja.

Kaikki hajoita ja/tai Hallitse systeemi perustuu samaan olettamukseen. Sikäli mikäli yksilön perustarpeet tyydyttyy, yksilö on tyytyväinen. Jos perustarpeet eivät tyydyty.. Yksilö alkaa kapinoimaan. Toimeentulo, ruoka, lämpö, läheisyys, seksi, lisääntyminen..

Tätä on maailman helpoin hyväksikäyttää. Voidaan mennä syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja miettiä vaikka ja mitä. Mutta ongelma tulee siinä kun perus-pera, levyseppähitsari ei saa tyttöä eikä töitä. Hän saa angstin. Mamut vie muijat ja eliitti rahat. Sen jälkeen perus-pera on valmista kauraa ihan mille tahansa aatteelle minä selittää peran ahdingon. Pera ei ajattele olevansa ihan törkyruma syrjäytynyt naistenhakkaaja vaan pera aattelee että muut vievät hänen edut.

Maslowin tarvehierarkia sopii ajatuskehikoksi politiikan jatkamiselle toisin keinoin.

Kaksi ensimmäistä tasoa – sisäsyntyiset fyysiset tarpeet (ilma, juoma, ruoka) ja ulkoiset uhat (terveydelle ja turvallisuudelle) kertovat perinteisen sodankäynnin karuista keinoista ja kohteista. Vihollinen näännytetään nälkään piirityksellä tai tulitetaan atomeiksi. Jne.

Seuraavat tasot – yhteenkuuluvuuden (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen) ja arvostuksen tarpeet (itsekunnioitus, muiden arvostus) – liittyvät kiinteämmin hybridivaikuttamiseen. Arvopohjaan, hierarkioihin ja ryhmädynamiikkaan vaikutetaan “arvojohtamiselle” ja poliittisella manipulaatiolla, tarinoilla ja disinformaatiolla, sosialisaatioprosesseja peukaloimalla ja komentoketjuja katkomalla tai kiertämällä. Jne.

Kun yhteiskunnan latva alkaa lahota, ongelmat taloudessa, turvallisuudessa, vapaudessa ja vakaudessa tuntuvat pahiten ruohonjuuritasolla. Peralla ei ole työtä eikä tyttöä.
 
Katsoit syvyyteen ja syvyys katsoi takaisin.

Parhaat vastalääkkeet:

1. "Varjotyöskentelyn" alueelle sijoittuvien motivaatiopohjaa tuottavien elementtien uudelleen-, paremmin- ja harkiten tapahtuva integroiminen yhteiskunnan tueksi.

Tätä integroimista vastustavan toiminnan luonteen ja seurausten julki tuominen sellaisilla tavoilla, jotka haittaavat sitä voimakkaasti.

2. Näkymättömän yhteiskuntaa haittaavan toiminnan monien osien ja motiivien tekeminen näkyviksi. On vaikea moraalisäteillä ja hyvesignaloida jos on yleisessä tiedossa että kyse on opportunismista, itsekkyydestä, narsismista, epärehellisyydestä, petollisuudesta, muiden hyväksikäyttämisestä...

Tämä vaatii tuekseen symbolista, taiteellista, kulttuurillista... työskentelyä aivan samoin kuin yhteiskuntaa rapauttamaan pyrkivä toiminta on vaatinut tuekseen symbolista, taiteellista, kulttuurililsta.... työskentelyä.

3. Kannattaa lukea se yksilötuotanto -ketju ajatuksen kanssa. Parasta on lukea se niin, että pannaan se vanha tuttu esiymmärrys siksi aikaa syyslomalle ja luetaan ilman esiymmärryksen kautta tapahtuvaa karsintaa ja "tulkintaa".
  1. Jos tuon “varjotyöskentelyn” käsittää suppeasti vastahybrivaikuttamiseksi tai jopa hybridihyökkäykseksi, toiminnan organisointi ja integrointi yhteiskuntaan tai kapeammin PV:n yhteyteen lienee jo käynnissä. Maa-, meri- ja ilmavoimien oheen tarvitaan “kyberavaruusvoimat” (sotilastiedustelu, informaatio-/ propagandasota, kyber- ja verkkokyvykkyydet, jne.). Reservin ja yksityisen sektorin integrointi kasvattamaan ja monipuolistamaan “kyberavaruusvoimia” kokonaismaanpuolustuksen hengessä vienee vuosia. Mutta kun hybridivaikuttamista ja -sotaa jo käydään ihmisten mielissä ja kulttuurien vuorovaikutuksessa (tai törmäyksissä), omat aseet, vasta-aseet, doktriinit, verkostot ja hierarkiat täytyy juurruttaa ja kasvattaa yhteiskunnan rakenteisiin.

  2. Myyräntyön tavoitteiden, toimintatapojen ja motiivien valaisu ja läpivalaisu sekä julkaisu ja saattaminen yleiseen tietoisuuteen on tehokas tapa immunisoida kansaa vastustuskykyiseksi hybridivaikuttamiselle. Konkreettisena esimerkkinä työyhteisön myyrä (narsisti): Narsisti pyrkii aina parantamaan omaa asemaansa ja painamaan vertaisiaan hierarkiassa alas. Tasavertainen (työ)suhde ei onnistu. Hierarkkia on kaikki kaikessa. Kun narsisti ei pysty muuttamaan todellisuutta (objektiivisia asioita, ansioita, asemia, yms.), hän manipuloi käsityksiä, näkemyksiä, vaikutelmia, luuloja, suhtautumista, tuntemuksia, mielikuvia, uskomuksia ja (epä)tietoisuutta – pyrkien kiillottamaan oma julkikuvaansa ja tahrimaan tai vääristämään toisten imagoa, mainetta, kunniaa, identiteettiä tms. Kyse on status-pelistä. Pelin pimeä puoli – tai likainen pohja – on tuo asosiaalinen sumutus ja saastutus. Narsisti eroaa normaalista työmyyrästä siinä, että terveen status-kilpailun (keeping up with the Joneses) tai positiivisen kateuden sijaan narsisti pyrkii vahingoittamaan kaikin (epä)suorin keinoin uhkaksi kokemiaan kollegoitaan tai virkaveljiään. Yltiöahkera sosiaalisten suhteiden ylläpito, vuorovaikuttaminen ja verkostoituminen (kahvilla, tupakkatauolla, lounaalla, oluella, golf-kentällä, viikonlopunvietossa) saattaa olla apu niille, joilla ei ole parempaa tekemistä. Toisille taas oma osaaminen, saavutukset ja samanhenkinen seura sekä tosiasioiden dokumentointi ja oman viestin esiin tuonti julkisissa kanavissa (esim. Some) mahdollisimman laajalle joukolle suojaa pahimmalta vääristelyltä. Mutta luonnevika ei puhumalla parane. Myyräntyö jatkuu, kunnes myyrä puree pölyä.
 
Viimeksi muokattu:
  1. Jos tuon “varjotyöskentelyn” käsittää suppeasti vastahybrivaikuttamiseksi tai jopa hybridihyökkäykseksi....
  2. Myyräntyön tavoitteiden, toimintatapojen ja motiivien valaisu ja läpivalaisu sekä julkaisu ja saattaminen yleiseen tietoisuuteen on tehokas tapa immunisoida kansaa vastustuskykyiseksi hybridivaikuttamiselle.


1. Varjotyöskentelyä ei pidä käsittää suppeasti tai supistavasti. Siinä mennään niin syvälle ja biologiseen kuin mahdollista ja vielä siitäkin eteenpäin.

"Normaalisti" sellainen vie vuosia tai joskus jopa vuosikymmeniä. On kuitenkin olemassa erittäin käyttökelpoisia ja helkatin nopeita oikoteitä. Suurin niihin liittyvä vaikeus on niiden löytäminen. Se ei todellakaan ole helppoa.

Multa on välillä pyydetty konkretiaa. Nyt tulee ja vieläpä sellainen, että jos joku tajuaa, että kuinka konkreettinen ja keskeinen asia on kyseessä, niin sen ensimmäiset sanat oivaltamisen jälkeen ovat jotain sen tyyppistä kuin "ei v***u!".

Lähden rakenteesta ja etenen siitä dynamiikkaan ja siitä jonnekin. Substanssin jätän lähes merkityksettömänä asiana aika sivuun. Lähtee...


Sosiobiologinen tutkakatve: Noin 99.99% ihmisistä ei kykene tuottamaan merkityksiä. *(Siis niitä yleistäviä abstraktioita joihin termeillä ja symboleilla viitataan.) Merkitykset syntyvät ihmisten välisessä merkitysavaruudessa, eivät ihmisissä. Kun merkitykset ovat syntyneet, niin ihmiset voivat omaksua ja muuttaa niitä sosialisaatioprosesseissa. Kyvyttömyys yksilölliseen merkitystuotantoon ja harhaluulo siihen kykenemisestä tuottavat todellisuudenvastaisen lähtökohdan, jonka varaan suuri osa ihmisistä rakentaa minäkuvansa, maailmankuvansa ja elämäänsä.

Tutkakatveen toinen osa: Orienting reflex. (Suuntautumisrefleksi tai jotain sinnepäin ehkä suomeksi, en tiedä.) Nopea ja primitiivinen refleksi, joka ohjaa meidän huomiomme kohti sellaisia anomalioita, joihin tuntuu liittyvän uhkan, riskin, vaaran, oleellisen poikkeaman tms. mahdollisuus. Keskeistä on se, että tämä refleksi toimii vapaasti skaalautuen ja fyysis-biologisen alueen lisäksi myös kognitiivisella ja sosioemotionaalisella alueella - ja varmaan kaikilla muillakin mahdollisilla. Kohti lentävien ampiaisten kohdalla se toimii ehkä sekunnin murto-osia. Sosialisaatio- ja merkitysrakennetuotannossa se voi toimia aktiivisesti vuosikymmeniä yhden asiakokonaisuuden parissa.

Tutkakatveen kolmas osa: Pyrkimys analyyttiseen ja pilkkovaan ajatteluun systematisoivan sijaan.

Hybridivaikuttamisen tarkasteltava peruskaava: Refleksiivisen kontrollin teoria ja sen soveltaminen.

Kolmen tutkakatveen yhteisvaikutus: Refleksiivisen kontrollin teoriaa tarkastellaan temaattisena, agendan hallintaan liittyvänä teoriana ja sen soveltamisena vaikka se on reflekseihin (dynamiikkaa) ja niiden kontrolloivaan ohjaamiseen (dynamiikkaa) perustuva teoria ja käytäntö, joka naamioituu olemalla ja toimimalla täysin näkyvissä arvo-, uskomus-, merkitys-, moraalijärjestys- jne. rakenteissa (struktuureja).

Tarkasteluvalinnan seuraus: Dynamiikkaan liittyvät oletukset johdetaan toiminnan ja sen substanssien piiristä eikä refleksien dynamiikasta, jolloin primäärein ja tärkein tarkastelua vaativa alue on vaarassa jäädä kokonaan tarkastelun ulkopuolelle tai siirtyä lähinnä historiallisen tarkastelun piiriin. (Tämä virhe voidaan mielestäni havaita mm. Timothy L. Thomasin artikkelissa Russia's Reflexive Control Theory and the Military.)

Näin toimiessa tarkasteleva taho on - luultavasti asiaa edes tiedostamatta - päättänyt etukäteen, että tarkasteltavat ilmiöt kuuluvat hänen tietämänsä ja tuntemansa dynamiikkakirjaston piiriin. Niinpä hänen lähtökohtansa tekevät hänet kyvyttömäksi löytämään sitä, mitä hän ei jo tiedä. Ja koska hän on kyvytön tuottamaan merkityksiä (tässä tekstissä tarkoitetulla tavalla) hän myös pysyy kaikesta aihepiiriin tutustumisesta huolimatta kyvyttömänä huomaamaan sitä osaa vastapuolen toiminnasta (dynamiikka) josta hän ei jo ole perillä.

Näin ollen historioitsijat saavat sitten jälkikäteen käydä debattia siitä, että mitä olisi pitänyt tehdä havainnoinin ja ennalta ehkäisemisen sekä torjumisen mahdollistamiseksi. Ja kaikki me tiedämme, mitä se tarkoittaa, että tuo tarkastelu jää historioitsijoille.

Korjausehdotus: Tarkastelu siirretään jo ennen sen aloittamista niin primäärille ja systeemiselle tasolle kuin ikinä mahdollista. Tässä tapauksessa tuo taso sisältää mm. nämä asiat:
- Kognitiiviselle ja sosioemotionaaliselle alueella ulottuvat refleksit joilla on kumuloituvia vaikutuksia, erityisesti huomion suuntaamisen tiedostamattomaan hallintaan liittyvät refleksit.
- Sosialisaatioprosessit sekä yksillöllisinä että kollektiivisina prosesseina.
- Sen alueen tarkastelu, jonka tarkasteluun yksilö on kykenemätön. (Dilemmaattista, mutta mahdollista. Joskus karkeasti tehtynä jopa nopeaa.) Pääpaino kognitiivisissa rajoituksissa ja mahdollisuuksissa, ei emotionaalisissa ilmiöissä.

Korjauksen seuraus: Jo tarkastelun alussa (muutamasta minuutista muutamaan vuorokauteen henkilöstä riippuen) käy ilmi, että orientig reflex sekä kohdistaa huomion riskeihin että rajaa huomion pois joistain muista riskeistä. Näin on löydetty kaksi sellaista aluetta jolla voidaan tehdä varjotyöskentelyä eli käytännössä pimentoon jäävien asioiden etsimistä ja valaisemista niin, että ne menettävät lähes kaiken voimansa.

Korjauksen toinen seuraus: Korjausvaiheen varjotyöskentely voidaan liittää ensimmäiseen seuraukseen. Kuva tarkentuu ja tulee kaksiulotteiseksi.

Korjauksen kolmas seuraus: Sosialisaatioprosessin tarkastelu antaa suoraan näppäriä ja moneen kertaan koeteltuja työkaluja, joilla tarkastelua ja vastatoimia voidaan tehostaa ja nopeuttaa.

Korjauksen neljäs seuraus: Asian tarkempi ja perusteellisempi tarkastelu antaa mahdollisuuden poistaa etukäteen suuri määrä sellaisia tutkakatveita, joissa refleksiivisen kontrollin piiriin kuuluvaa toimintaa on voitu perinteisesti suorittaa.

Korjauksen viides seuraus: Jo tapahtunutta refleksiivisen kontrollin piiriin kuuluvaa toimintaa voidaan saada sitä helpommin näkyviin, mitä tarkemmin sille tyypillinen dynamiikka opitaan tuntemaan. Dynamiikan tunnistaminen on sitä luotettavampaa, mitä pidempi toimintajakso on tarkastelun alla.

Tarkasteltavana oleva toimintajakso on tässä muuttunut reaktiivisesta "nyt ne teki noin, mitähän se meinaa" -jaksosta "jos refleksin perusdynamiikka on tämä, niin refleksiivisen kontrollin dynamiikkakirjasto voisi sisältää ainakin nämä toimintamallit - verrataas niitä toteutuneeseen todellisuuteen".

2. Jos läpivalaisu on tähänastista lähinnä Kremliä palvelevaa "kaikki maahanmuuttopolitiikan kriitikot on putinisteja", "kaikki vasemmistolaiset ja suvikset ovat maanpettureita" -henkistä kärjistämistä, niin haitat ovat hyötyjä suurempia.

Jos läpivalaisu pyrkii absoluuttiseen rehellisyyteen, maksimaaliseen tarkistettavuuteen, dynamiikan avaamiseen sisältöihin ja aiheisiin keskittymisen sijaan ja erilaisten verkostojen toimintojen ja solmukohtien sekä säätelyjärjestelmien ylimpien tasojen valaisemiseen, niin hyödyt voivat olla niin isot, ettei sitä kykene tajuamaan.

Läpivalaisemisen vaikea ja kipeä kohta on se, että pitää läpivalaista myös itsensä jos haluaa, ettei vastapuolelle jää sellaisia varjoja joissa luurata ja puuhata piilossa. Ja se taas on aina kivulias prosessi.

Kivuliaiisiin prosesseihin taas ei usein suostuta jos kuvitellaan että kivun välttämiseen on vielä olemassa keinoja. Tämän harhakuvan pois ottaminen on se, mistä läpivalaisemisprosessit oikeastaan voivat vasta kunnolla alkaa.


Nyt tää alkaa varmaan olla tässä. Tämä esimerkki varmaan avaa riittävästi sitä, että mistä oikein olen ikuisuuden lässyttänyt.

Bonus niille jotka tykkäävät ajatusleikeistä: Lyökää huviksenne toi refleksiivisen kontrollin teoria noihin mun esille tuomiin narratiivisiin rakenteisiin näin:
- Reflekseistä elli alusta lähtevä vaikuttamisen tapahtumakulku on juonen ja teeman yhteinen tanssi. Doesantti on tarinan trickster-shadow. Tyrkytetyt moraali- ja identiteettiijärjestykset ovat kontagonistina. Kreml on perimmäinen antagonisti. Kuvitteellinen personoituma Suomen kansasta on protagonisti... Etsikää tarinarakenteeseen mahdollisia shapesifter ja pikkuantagonisti -hahmoja. Kokeilkaa useita eri tarinarakennekaavoja.

Ja lisätääs näin jälkikäteen vielä sellainen muistutus, että refleksit käsitettiin pitkää lähinnä motorisiksi toiminnoiksi. Pavlovista lähtien nimenomaan neuvostoliittolaiset ja venäläiset tutkijat - maailman ylivoimaisesti terävimpään kärkeen alallaan kuuluvat - ovat olleet kärjessä tutkimassa ja löytämässä refleksien ja merkitysten välisiä yhteyksiä ja oikeastaan koko kognitiivisten refleksien kenttää. (En tiedä kuinka virallisesti hyväksyttyä edes sen olemassaolo vieläkään esim. Suomessa on vaikka tutkimukset ja löydökset taitavat olla aika vaikeasti kiistettäviä.)

Joo... Kyllä tää varmaan alkaa nyt olla tässä. (Taas. Sori. En voi mitään sille, että aina vaan tulee joku "ai niin, toi pitäisi vielä sanoa kun kerta sanomaan on ryhdytty..." -juttu.


* Sen sadasta prosentista puuttuvan pienen vähemmistön suhteen vilkaise yksillötuotantoketjua. Kaikki ihmiskunnan historian aikana yksilötasolla tuotetut sillä hetkellä uudet toimivat ja konseptuaalisessa mielessä oleelliset merkitykset ovat sen ketjun aiheena olevan kohderyhmän tuottamia. Jos joku ei tajua, että mitä tämä tarkoittaa kyseisen ryhmän merkittävyyden suhteen, niin en aio edes yrittää auttaa sen asian tajuamisessa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top