Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

Lyhyt väliheitto.

En ollut tajunnut, että tämä kannattaa ehkä toitottaa ääneen. Pidin tätä itsestäänselvyytenä jonka jokainen tietenkin tietää, tajuaa ja ottaa huomioon, mutta ehkä niin ei ole. Joten...

Analyyttisyys on sen hetken tarkastelutasosta tarkastelutason sisältöjä, muutoksia, niiden sisältöjä jne. painottavaa ja niihin keskittyvää, Se on siis luonteeltaan yksityiskohtia ja pienempiä asioita kohti pakenevaa. Tämä tapahtuu kokonaiskuvan, sen rakenteen ja etenkin sen dynamiikan ymmärtämisen kustannuksella. Tämän seurauksena analyyttisyys on ajattelun orientaationa luonteeltaan reaktiivinen. Se jättää automaattisesti aloitteen toiselle osapuolelle.

Systematisoiva ajattelu on sen hetken tarkastelutasosta suurempaa kuvaa kohti siirtyvä. Se painottaa sitä, että mihin asioihin tarkastelutaso, sen dynamiikka, rakenteet jne. liittyvät eikä sitä, että mitä ne sisältävät. Tämä tapahtuu pilkunnussimisen ja näpertelyn mutta usein myös pienten ja tärkeiden yksityiskohtien kustannuksella. Tämän seurauksena systematisoiva ajattelu on orientaatioltaan proaktiivinen. Se ottaa automaattisesti ennakoivuuden ja sen tuoman aloitteellisuuden omalle osapuolelle.

Kuvitelkaa ajatteleminen aivan kuin se olisi mitä tahansa sotilaallista toimintaa. Kuvitelkaa sen jälkeen neljä karkeaa sotilaallisen toiminnan peruslinjaa:

1. Aloite on aina vastapuolella joka on koko ajan aloitteellinen.

2. Vastapuoli kykenee säätelemään omaa aloitteellisuuttaan välillä proaktiivinen - reaktiivinen.

3. Oma puoli kykenee säätelemään omaa aloitteellisuuttaan välillä proaktiivinen - reaktiivinen.

4. Oma puoli on koko ajan proaktiivinen.


Se, mitä mä oon koko ajan peräänkuuluttanut sekä tässä että yksillötuotantoketjussa on kykyä säätää oman ajattelun orientaatiota mahdollisimman laajalla alueella kulloinkin ilmenevien tarpeiden ja tilaisuuksien mukaan.

Iso osa siitä tehokkuuserosta jota olen tuonut esille tulee siitä, että reagoiminen on usein satoja, tuhansia, jopa miljoonia kertoja kalliimpaa kuin ennalta ehkäiseminen. (Analogiana vaikkapa se, että mikä on kynttilän sammuttamisen hinta verrattuna omakotitalon sammuttamisen tuli-, vesi-, savu- jne. vahinkoihin.)
 
Viimeksi muokattu:
Heitän taas ajatuksen tänne liittyen tuohon "suomalaiseen tarinaan", johon tai joihin meidät on opetettu. Mietitään vaikka kahta toisiinsa sinänsä liittymätöntä asiaa, Alkon monopolia ja NATO-jäsenyyttä. Niitä yhdistää nopeasti katsoen vain se, että enemmistö suomalaisista on ainakin julkisten gallupien mukaan sitä mieltä, että nykytilanne on hyvä eikä sitä pidä lähteä muuttamaan.

Tutkija-, virkamies-, järjestö- ja poliittisella tasolla tahtotila ja "viesti" on enimmäkseen se, että nykytilanne on hyvä. Perustelut ovat eri tahoilla erilaiset. Ottamatta nyt sen enempää kantaa perustelujen uskottavuuteen totean vain, että jos niitä alettaisiin tosisssaan pöyhiä, löytyisi ja löytyy molemmista leireistä hyvinkin mielenkiintoisia ja erikoisia kytköksiä ja sidonnaisuuksia sekä taustatarinoita, jotka ohjaavat tahojen näkemyksiä. KUITENKIN, enemmistö suomalaisista uskoo valtaapitävien ja portinvartijoiden näkemyksiä ja ikään kuin antaa päätösvallan heille, poliittisille päättäjille, asiantuntijoille ( ja "asiantuntijoille") sekä muille julkisen vallan käyttäjille. Meidät on opetettu pienestä pitäen luottamaan valtaapitäviin, ei kyseenalaistamaan heitä. Se kuuluu "suomalaiseen tarinaan", siihen keitä me olemme, millainen kotimaamme ja -kulttuurimme on ja mitä siitä pitäisi ajatella. Syömme kasvisrasvaa ja demonisoimme alkoholin, jos THL (sidosryhmineen) niin haluaa. Äänestämme NATOa vastaan jos presidenttimme sekä tietyt muut keskeiset henkilöt niin kehottavat.

Ottamalla haltuun tietyt keskeiset "systeemit" ja instituutiot, on meitä aika helppo ohjailla, emmekä itse edes tajua, mihin suuntaan olemme menossa.
 
Cometh the hour, cometh the man.

Ensin juutalaisuuden ja myöhemmin myös kristinuskon historia on täynnä sellaista, että kun asiat alkavat mennä hyvin, niin iskee poliittinen, moraalinen, taloudellinen, uskonnollinen jne korruptio ja rappio.

Sen rappion keskeltä nousee sitten joku Luuseri Törkyturpa joka osaa kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi että mikä meni vikaan, miksi, miten ja mitä asialle voisi ja pitäisi tehdä. Sitten joko korjataan kurssia tai otetaan vielä paljon pahemmin osumaa vastapalloon.

Meidän aikana esim Jordan Peterson on ollut tuollainen kaivattu huutavan ääni erämaassa. Ja se ääni on jo nyt muuttanut uskomattoman paljon asioita. Ja näitä huutavia ääniä on useita.

Se, mikä on ihmisellä hänen arvohierarkioidensa ylimmällä huipulla, on hänen jumalansa. Se määrittää mitä hän palvoo, uskoo, palvelee, kuinka jäsentää ajattelunsa, mitä on valmis uhraamaan ja mitä ei. Se, mitä on arvohierarkian ylimmällä huipulla asettaa kaikki muut arvohierarkiat ja niiden portaat. Tämä pätee myös ateismin, tiedeuskovaisuuden ja agnostismin yhteydessä.

SJW-maailmassa samoin kuin muussa totalitärismissä arvojen ylintä porrasta miehittää lähes aina aktivistien harhainen kuvitelma oman ymmärryksensä, itsekkyytensä ja näiden orjaksi alistetun ideologian kaikenkattavasta käyttökelpoisuudesta. Se on yksi muoto vanhasta typeryydestä. Ihminen korottaa itsensä jumalaksi - arvohierarkioiden ylimmäksi asettajaksi.

Tämä on tietenkin kehäpäätelmä. Kaikki sen varaan rakennettu tulee lopulta isolla ryminällä alas.

Ryminä on väistämätön. Siltä ei enää voi välttyä. Yhä edelleen on mahdollista että ryminä voi olla jotain sotaa vähäisempää. Sodan todennäköisyys kuitenkin kasvaa joka päivä päivän tai parin verran.

Huulipunahallitus ja vastaavat tuovat tietenkin sodan uhkaa joka päivä viikolla tai parilla lähemmäs. Siksikin olisi parempi jos se kaatuisi pian.
Ateismi, agnostismi ja tiede eivät itsessään aseta arvoportaita vaikka kyseenalaistavat tietyt arvot.
Kuten nykyään tiedetään että maapallo kiertää aurinkoa.

Btw SJW:t tukeutuvat tieteeseen lähinnä silloin kun se tukee heidän aatteitaan ja vastustavat tiedettä silloin kuin se ei sovi.
Vähän kuten useimmat muutkin ihmiset.
 
Ateismi, agnostismi ja tiede eivät itsessään aseta arvoportaita vaikka kyseenalaistavat tietyt arvot.

En sanonut että ne asettaisivat vaan että se, mikä on ylimpänä, asettaa ja että tämä pätee myös noiden yhteydessä.

En siis sanonut että se pätee niihin vaan nimenomaan että myös niiden yhteydessä.
 
Viimeksi muokattu:
Tosi kuin vesi ja kirkas kuin muta.

Before the Hong Kong authorities know what is happening, the protesters have already “gathered like dew”. By the time the riot police have assembled to confront them they have “scattered like mist”. As they escape through the city’s narrow streets they are “fluid like water”. If they are caught and have to fight, then they are “hard like ice”.

https://www.ft.com/content/c34b9582-1da2-11ea-97df-cc63de1d73f4

“Empty your mind, be formless, shapeless, like water. If you put water into a cup, it becomes the cup. You put water into a bottle and it becomes the bottle. You put it in a teapot it becomes the teapot. Now, water can flow or it can crash. Be water my friend.” - Bruce Lee

1577337470069.png


Nykysuomessa sanontatapa ”tosi kuin vesi” kuulostaa lähinnä sanaleikiltä, mutta ilmeisesti sen tausta on syvällisempi.

Sanonta ei kirjaimellisesti ole peräisin Raamatusta, mutta sen teksteissä monessa kohdin, esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 4. luvussa ja Ilmestyskirjan lopussa, pohjattomasta lähteestä kumpuava kristallinkirkas vesi eli elävä vesi esiintyy armon ja totuuden vertauskuvana. Kielikuva on suosittu myös nykyajan uskonnollisessa kielenkäytössä.

Suomen nykyiseen yleiskieleen sanonta on tullut murteista. Niissä se tunnetaan sekä sellaisenaan että pitempinä versioina, joita on periaatteessa kahdenlaisia.

Vakavampaa tulkintaa edustaa Alatorniosta merkitty ”Tosi ko vesi ja selvä ko pläkki”. Pläkki tarkoittaa tässä mustetta, ja musteella kirjoitettu teksti on perinteisesti ollut selvää ja pysyvää. Musteella on kirjoitettu virallisia asiakirjoja ja allekirjoituksia. Tällä sanonnalla voi tosimielessä vahvistaa sanotun todenperäisyyden.

Paljon yleisemmin tunnettua laajennusta edustaa kuitenkin Ulvilan esimerkki ”Tosi ko vesi ja pittää ko seula”, jossa mennään jo selvästi huumorin puolelle. Tämä edustaa samanlaista leikittelyskeemaa kuin esimerkiksi ”Tarkkana kuin porkkana ja terävänä kuin muna”, jossa tärkeintä on rytmikäs muotoilu ja hupaisa kontrasti.

https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/mista_tulee_sanonta_tosi_kuin_vesi
 
Romanihenkilön kuolema.

HS: Pirkka-Pekka Petelius pyytää sketsejään anteeksi myös romaneilta. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9ec84194-e9e0-4d17-9c32-273054a3dfe8

1577345238118.png

Kirjoittajan mukaan kollektivistinen yhteiskuntavastuu johtaa moraalikatoon.

Me emme vielä ole ymmärtäneet, miten vakava eettinen ongelma kollektivistisesta yhteisvastuusta seuraa. Koska tosiasiassa vain yksilöillä voi olla eettinen harkintakyky, järki ja vastuuntunto, hyvinvointivaltiolle siirretty vastuu johtaa moraalisen subjektin asteittaisen häviämiseen.

Kammottavin esimerkki tästä on valtiovallan ja kulttuurisäätiöiden tuella teinityttöjä jahdannut Veijo Baltzar, joka on esiintynyt sorrettuja puolustavana poliitikkona, kaikkea hyvää ajavana kulttuuripersoonana ja ennen muuta romanikulttuurin jalona edustajana.

Nyt on kysyttävä, kuinka on mahdollista, että koulutyttöjen manipulointiin perustuvaa kulttiaan teatteriryhmän muodossa rakentanut, oppilaittensa seksuaalisesta häirinnästä jo kertaalleen kiinni jäänyt ja julkisesti hyvin tunnettu romanitaiteen tekijä sai vuosikausia jatkaa toimintaansa kenenkään puuttumatta? Miksi kukaan ei viheltänyt pilliin?


Baltzar ja perustuslaki
Minusta liberaali tasavalta on syntynyt juuri sitä varten, että jokainen vapaa yksilö omistaa elämänsä ja saa elää itse valitsemaansa hyvää elämää minkään yhteisövallan tai kenenkään toisen sitä rajoittamatta. Joka tätä vapautta loukkaa, kääntyy perustuslain lähtökohtaa – yksilön vapautta – vastaan.

Siksi oli järkyttävä virhe ja arvojen nurinkäännös kirjata vuoden 2000 perustuslakiin romaneille ja muille ryhmille oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tätä perustuslaillista oikeutta Baltzar on käyttänyt hyvällä menestyksellä ja kaikkien poliittisten ryhmien tuella.

Nyt olisi syytä herätä siihen, että erilaisia kulttuurisia ryhmiä esiin nostava identiteettipoliittinen ihanteellisuus ei aatehistoriallisesti lähde liberaalista yksilön vapauden ja oikeuksien turvaamisesta, vaan kovan linjan sosialistisesta kamppailusta sorretuiksi tulkittujen ryhmien puolesta.

Ajattelutapa perustuu marxilaiseen historianfilosofiaan, jossa sorrettu luokka tulkitaan sekä riistetyksi uhriksi että sosiaalisen vapautuksen jaloksi subjektiksi. Ensin tämä sorrettujen ja koko ihmiskunnan vapauttajien rooli oli varattu proletariaatille ja 1960-luvun kulttuurivallankumouksen ja uusmarxilaisuuden ajoista alkaen se on yhä enemmän varattu vähemmistöryhmille.

Suomalaisena erikoisuutena on pidettävä sitä, että vuoden 2000 perustuslakia säädettäessä myös vahvasti yksilön vapauteen sitoutuneet porvarilliset eduskuntaryhmät asettuivat kollektivistisen uudistuksen tueksi. Mistä syntyi se älyllinen sokeus, joka johdatti ei-sosialistiset vapauden ystävätkin marxilaisuuteen ankkuroituvan ja jopa kulttuureille ja ryhmille etuoikeuksia tarjoavan sosiaalihuoltovaltion kaiken kattavaan kupoliin?

Tukea yksilöille, ei osakulttuureille
Ei ole sattumaa, että yhä uudestaan saamme kuulla huolestuttavia raportteja ryhmäidentiteetteihin nojaavien osakulttuurien ja uskonnollisten lahkojen parista. Kollektivistisen luonteensa vuoksi ne ovat vaaraksi niiden piirissä varttuvien ja elävien yksilöiden henkilökohtaiselle vapaudelle. Siksi liberaalin perustuslain ja julkisen vallan ei tulisi lainkaan tukea kulttuurisia ryhmiä, vaan päinvastoin antaa jokaiselle yksilölle vahva suoja yhteisöllistä pakkovaltaa vastaan.

Toisin sanoen, liberaali perustuslaki ei voi palvella kahta vastakkaista tarkoitusta.

Käytännössähän yksilönvapauden edistyminen on juuri sitä, että yhdenmukaisuutta edellyttävät ryhmät menettävät vaikutusvaltaansa samalla kun niiden vaikutuspiirissä varttuvien ja elävien yksilöiden itsenäinen harkintavalta vahvistuu.

Liberaalin ajattelun kannalta on siis väärin tukea osakulttuureita. Pitäisi aina tukea vain yksilöitä ja heidän vapaaehtoisia yhteenliittymiään.

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa liberaalin perustuslain tärkein ydinarvo on kuitenkin käännetty päälaelleen.

Pahimmillaan valtiokeskeisen yhteisvastuun passivoiva vaikutus näkyy eettisen yksilönvastuun pakoiluna, joka liittoutuu Suomessa vallitsevan välttelevän kohteliaisuuden kanssa. Katsotaan toisaalle, ei puututa, ollaan hiljaa, koska kollektivistisen koodin mukaan mitään pahaa ei tapahdu, kun annetaan asian olla.

Juoppo saa räyhätä, pedofiili kähmiä, puoliso uhkailla, öykkäri solvata, ohjaaja kyykyttää, valmentaja alistaa, saarnamies manipuloida. Ajatellaan, että varmaan joku viranomainen jossain hoitaa asiaa, ei minun siihen tarvitse puuttua.

Tämän moraalisen passiivisuuden vuoksi myös teatteriryhmän johtaja Baltzar on saanut jatkaa – valtion ja säätiöiden ruhtinaallisella tuella – senkin jälkeen kun Humanistinen korkeakoulu vuonna 2012 julkaistussa selvityksessään toi esiin hänen soveltamansa pedagogiikan itsekeskeiset, manipuloivat, romantisoivat ja puoskaroivat piirteet. Silloin olisi virkamiesten, tutkijoiden, poliitikkojen ja muiden tukijoiden pitänyt ymmärtää, että tuen sijasta tarvitaan kriittistä valvontaa ja väliintuloa. Mutta tämäkin selvitys meni jonnekin kasvottoman yhteisvastuun lokeroon ja yleinen vastuuttomuus sai jatkua.

Kollektiivit eivät ole subjekteja
Jos suomalaisen kulttuurin vallitseva koodi olisi toinen, jokainen Baltzaria tällä vuosituhannella tukenut poliitikko joutuisi nyt perin pohjin selvittämään oman vastuuttomuutensa vaiheet. Miksi sinä et ottanut selvää, miksi sinä et puuttunut asiaan?

Henkilökohtaiseen vastuuseen saattaminen on tällaisessa tapauksessa tärkeää, koska vain yksilöihin kohdistuvat vaatimukset voivat uudistaa ja kehittää kulttuurin eettistä normia.

Hyväuskoisuus voi joskus olla kaikkein pahin rike.

Moraalissahan on kysymys siitä, että jos minä en tähän asiaan puutu, paha saa tapahtua tai jatkua. Siksi vastuu on aina minulla, jos huomaan jotakin epäilyttävää. Tai jos näen, että hyvä ei toteudu ilman minun väliintuloani.

Älkää siis kysykö, kenelle kellot soivat. Ne soivat aina jokaiselle vapaalle yksilölle, sillä kollektiivit eivät ole subjekteja eikä niillä ole vastuuntuntoa.

https://www.verkkouutiset.fi/tapaus-veijo-baltzar-menee-sosiaalivaltion-ytimeen/
 
Yksi maa, kaksi erityishallintoaluetta.

Muutaman rauhallisen viikon jälkeen mielenosoitukset Hongkongissa kiihtyivät jouluksihttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006354373.html – mutta miksi naapurissa Macaossa tunnelma pysyi jälleen rauhallisena? Macao ja Hongkong ovat Kiinan poliittinen koe, joka alkoi 1990-luvulla, kirjoittaa NYT. Silloin Kiina lupasi, että yhtälö, johon kuuluu yksilönvapautta ja autoritääristä hallintoa, on mahdollista saada toimimaan.

Viime aikoina Kiina on hehkuttanut Macaota esimerkkinä, että niin todella on. Muutama päivä ennen joulua Kiina ilmoitti uusista keinoista, joilla se tukee Macaon taloudellista kehitystä. Reutersinhttps://www.reuters.com/article/us-macau-politics-china/china-announces-measures-to-support-macaus-economic-and-financial-development-regulator-idUSKBN1YO1HE mukaan Xi sanoi toivovansa, että Macao perustaisi lisää isänmaallisia yhdistyksiä tekemään hallinnosta vielä täydellisemmän ja takaamaan rauhaa ja vaurautta.

Kiinalle Macaon meno sopii paremmin kuin Hongkongin. Macaon kouluissa opiskellaan mannerkiinalaisista kirjoista, yli puolet 670 000 asukkaasta on syntynyt Kiinan puolella ja kukaan ei parjaa Kiinan kansallislaulua. Macaossa Kiinan valtionvastainen toiminta ja Pekingin arvosteleminen on rikos. Samaa yritettiin ajaa läpi Hongkongissa vuonna 2003, mutta se herätti niin paljon vastustusta, että se hylättiin. Kun Macao äänesti uudesta johtajastaan lokakuussa, valitsijalautakunnan mielipide oli yksimielinen eikä vastaehdokkaita ollut. Vaaleihin ei liittynyt mielenosoituksia. Kun nuoret yrittivät järjestää Hongkongia tukevia mielenosoituksia, ne todettiin ensin laittomiksi ja sitten järjestäjät pidätettiin.

Kiina on monella tapaa tehnyt selväksi tykkäävänsä sellaisista, jotka alistuvat ja sopeutuvat. Ja juuri se on Macaon ja Hongkongin suurin ero.

Vuoteen 1999 asti Macao kuului Portugalille. Se oli ollut portugalilaisilla pitkään, vuodesta 1557 asti. Macaolla on oma oikeuslaitos ja oma raha, pataca. Macaossa puhutaan portugalia. Sillä on laaja autonomia, mutta sen puolustuksesta ja ulkopolitiikasta vastaa Kiina.

Sanotaan, että Macao on Kiinan Las Vegas. Niemimaa on tunnettu kasinoistaan ja hulppeista hotelleistaan. Se on ainoa paikka Kiinassa, jossa uhkapelaaminen on laillista. Ala maksaa myös monen macaolaisen palkat: 87 prosenttia Macaon vuosibudjetista tulee uhkapelibisneksestä, kertoo The New York Timeshttps://www.nytimes.com/2019/12/18/world/asia/macau-china-hong-kong-protest.html (NYT).

Hongkongista Macaoon pääsee lautalla vähän kuin Helsingistä Tallinnaan, parissa tunnissa. Uuden silta- ja tunneliyhteyden avulla autolla matkan hurauttaa vielä huomattavasti nopeammin. Niin, silta: uusi yhteys Hongkongin, Macaon ja Manner-Kiinan puolella sijaitsevan Zhuhain kaupungin välillä on enemmänkin kuin vain pelkkä silta.

Portugali on EU-maa. Kun alueen Kiinalle siirtohetki lähestyi, Portugali takasi kansalaisuuden kaikille, jotka olivat syntyneet Macaolla ennen vuotta 1982. Ne, joita Kiinan hallinto huoletti, saattoivat lähteä Portugaliin tai ylipäätään Eurooppaan.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006354827.html
 
En sanonut että ne asettaisivat vaan että se, mikä on ylimpänä, asettaa ja että tämä pätee myös noiden yhteydessä.

En siis sanonut että se pätee niihin vaan nimenomaan että myös niiden yhteydessä.
Niin ja ihmiset lopulta päättävät tuon demokratiassa.
Nykyisen hallituksen suosion jatkusta vaalien yli en olisi liian huolissani.
IIRC noin 90% suomalaisista talouksista on käytössä joku moottoroitu ajoneuvo.
Lisäksi useilla kepun kannattajilla ei ole optiota käyttää julkista liikennettä.
 
Lisätääs tänne vielä eräs tärkeä asia:

Suuri osa hybridivaikuttamisesta, sen päämääristä, keinoista, tekijöistä, moraalista jne. piiloutuu asettautumalla täysin näkyville, jopa valokeilaan. Asia ja sen todellinen luonne kätketään toisinaan sillä, että sitä hierotaan ihmisten naamaan.

Tässä näkyville piiloutumisessa on usein mukana sekä itse asia näkyville nostettuna että myös sen peite vielä ylikorostuneemmin näkyville nostettuna.

Asian havainnointi, ymmärtäminen ja ennakoiminen helpottuu jos keskittyy itse asiaan (siis dynamiikkaan ja isompaan kuvaan) ja jättää peitteen (joka on heitetty lähes aina substanssin alueelle ja mahdollistaa helpon analyyttisen lähestymisen) huomiotta niin pitkään kuin mahdollista.

Sitten ja vasta sitten kun ymmärtää ja tuntee itse ilmiön tarpeeksi hyvin on aika katsoa peitettä/substanssia/analyyttisesti kyseistä asiaa. Silloin substanssi näyttäytyy paljon rehellisemmin. Taipumus mennä siihen suuntaan johon johdatellaan vähenee.

Jos joku tekee näin ja se huomataan siinä suunnassa missä tuota hybridivaikuttamista tehdään, niin käyttöön saattaa tulla toinen peite. Sitä ei yritetä heittää ilmiön vaan sen huomaajien ja huomioijien päälle. Se menee osin dynamiikan/vaikuttamisen/systematisoinnin alueelle ja on useimmiten (muttei aina) luonteeltaan character assasination ja/tai ignore this -tyyppinen.

Tätä kakkostyyppiä on nähty tässä ketjussakin.
 
Suuri osa hybridivaikuttamisesta, sen päämääristä, keinoista, tekijöistä, moraalista jne. piiloutuu asettautumalla täysin näkyville, jopa valokeilaan. Asia ja sen todellinen luonne kätketään toisinaan sillä, että sitä hierotaan ihmisten naamaan.

En voi olla mainitsematta tähän jonkinlaisena analogiana mainonnan ja (tv-)viihteen suhdetta... vaikkei puhuttaisi nyt hybridivaikuttamisesta mitään. Kuten monet teistä varmasti tietävät, tietyissä massamedian tutkimussuuntauksissa edellä mainitut on käännetty ikään kuin ylösalaisin, eli ajatuksena on se, että tv-viihde ei ole itse asiassa olemassa viihteen vaan mainonnan vuoksi. Viihde on sen mukaan tuotettu pelkästään keräämään massat ja erityisesti vieläpä tietyt tarkkaan valitut kohderyhmät telkkarin (ja nykyään toki vähän kaikenlaisten laitteiden) ääreen, jolloin mainonnalle (=vaikuttamiselle) saadaan valmis kanava ja sen teho maksimoitua. Samanlaista rakenteisiin kohdistuvaa "käänteisajattelua" voisi kenties hyödyntää laajemmin yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla, jos niikseen...:unsure:
 
No en minä ihan suun mauksi sitä Hollywoodia esille nostanut. Uskallan melkein väittää, että MIKÄÄN tai kukaan ei ole vaikuttanut niin paljon maailmanmenossa kuin Hollywood viimeisen sadan vuoden aikana.

Aiheet ovat olleet -ihmisiin meneviä-: jännitys, rikollisuus, draama, seksi, sota......elokuvan keinoin luotiin kokonainen nivaska merkityksiä, trendejä, määrityksiä, asenteita, otsikoita....ihan turha kuvitella, että kaikki tuotanto on ollut -vain viihteen vuoksi-, pah, tai voi kuvitella tietysti.

Nyt? Kun puhut älypuhelimeesi tänään polvitukiasioita, niin kappas kuvaruutuun hyppii alan mainoksia....kun haet puhuen varaosia autonrotteloon, niin eikös kohta varaosakauppojen mainokset löydä sinut......

Meidät tavoitetaan kyllä....olipa asia mikä tahansa. Ja vauhti vaan kiihtyy.
 
No en minä ihan suun mauksi sitä Hollywoodia esille nostanut...

Tässä ketjussa Hollywoodiin kiinteästi liittyvät asiat on nostettu esille puheenvuorossa #2 ja sen kirjoittaja todella moneen kertaan sen jälkeen.

En nyt ihan tarkkaan muista kuka sen teki, mutta kai senkin voisi halutessaan jotenkin tarkistaa...
 
Hutkiva toimittaja hybridivaikuttamisen pauloissa.

Tutkiva toimittaja Tuula Malin tulkitsee uutuuskirjassaan Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa (Docendo 2020), että Venäjä on koko Vladimir Putinin valtakauden ajan valmistellut ja kypsytellyt Suomea suojavyöhykkeekseen eri sektoreilla ja eri hybridikeinoilla.

”Venäjän operaatioiden taustalta löytyy kaksi miestä: Valeri Gerasimov ja Aleksandr Dugin. Valeri Gerasimov on kenraali ja Venäjän asevoimien komentaja, Aleksandr Dugin akateemikko ja Moskovan valtionyliopiston professori”, kirjassa sanotaan.

Kirjan mukaan Putinin Venäjä on kypsytellyt Suomea suojavyöhykkeekseen kolmen keinon avulla: logistisella valmistelulla, soluttautumisella ja sitouttamisella sekä sotkemisella ja sekoittamisella.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutuuskirja-kuvaa-kuinka-putin-on-kypsytellyt-suomea-venajan-suojavyohykkeeseen-jo-20-vuoden-ajan/8488a6df-8e39-4967-ba0f-e45ab59e7164
 
Hyvää painetta uussuomettumista vastaan.

Toivottavasti. En ole lukenut julkaisua, mutta aion lukea. Jos toimittajan teesi -vuosituhannen alusta- alkaen pyöritetystä piccadillystä on validi, niin nythän kirjataan jo tuloksia, ei uhkakuvia.

Hybridivaikuttamisen muodoilla suorastaan hierotaan meidän naamaa, kuten jäsen @Pihatonttu kirjoitti jo aikoja sitten. On sitten melkein omaa valintaa, miten tuon hieromiskuurin ymmärtää tai ei ymmärrä vai jaksaako edelleen toivoa, luulla ja uskoa, että turhaa hierovat.

No. Jos tuloksia on jo saavutettu, niin mitens jatkossa? Aivan. Temppusäkissä on varmasti lisää tauhkaa ja homma jatkuu. Missä on päätylauta? Sitä tuskin edes on, tavoitteet ovat tässä mielessä rajattomat. Koska temppujen riskit ovat olemattomat.

Me kansalaiset olemme kuin Taavi Ankkoja tässä showssa. Vaikuttamisen tosiolevuus on nimittäin meitä niin paljon ylemmissä rakenteissa, että meillä ei ole niistä mitään haisua, ehkä aavistuksia ja arvailua, mutta eipä muuta.

Millään entisellä ideologisella mittarilla on turha yrittää päästä jyvälle mistään, Venäjä ei selvästi takerru ideologioihin kuten NL teki. Sille vaikuttaminen on Pyhä temppu, jolle mitkään ideologiat eivät merkkaa mitään.

Raha. Kiristys. Sotkeminen. Yllyttäminen. Harhauttaminen. Uskojen vahvistaminen. Valeuutisointi. Kuvamuokkaus. Valeidentiteetit. Kaikkien riitaosapuolten sanoman vahvistaminen. Poliitikkojen, korkeiden virkamiesten, organisaatioiden suora kusettaminen. Yli Suomen käydyt keskustelut muiden osapuolten kanssa. Pelottelu. Uhkailu. Holtittomuuden osoittaminen. Vittuilu.
 
Toivottavasti. En ole lukenut julkaisua, mutta aion lukea. Jos toimittajan teesi -vuosituhannen alusta- alkaen pyöritetystä piccadillystä on validi, niin nythän kirjataan jo tuloksia, ei uhkakuvia.

Hybridivaikuttamisen muodoilla suorastaan hierotaan meidän naamaa, kuten jäsen @Pihatonttu kirjoitti jo aikoja sitten. On sitten melkein omaa valintaa, miten tuon hieromiskuurin ymmärtää tai ei ymmärrä vai jaksaako edelleen toivoa, luulla ja uskoa, että turhaa hierovat.

No. Jos tuloksia on jo saavutettu, niin mitens jatkossa? Aivan. Temppusäkissä on varmasti lisää tauhkaa ja homma jatkuu. Missä on päätylauta? Sitä tuskin edes on, tavoitteet ovat tässä mielessä rajattomat. Koska temppujen riskit ovat olemattomat.

Me kansalaiset olemme kuin Taavi Ankkoja tässä showssa. Vaikuttamisen tosiolevuus on nimittäin meitä niin paljon ylemmissä rakenteissa, että meillä ei ole niistä mitään haisua, ehkä aavistuksia ja arvailua, mutta eipä muuta.

Millään entisellä ideologisella mittarilla on turha yrittää päästä jyvälle mistään, Venäjä ei selvästi takerru ideologioihin kuten NL teki. Sille vaikuttaminen on Pyhä temppu, jolle mitkään ideologiat eivät merkkaa mitään.

Raha. Kiristys. Sotkeminen. Yllyttäminen. Harhauttaminen. Uskojen vahvistaminen. Valeuutisointi. Kuvamuokkaus. Valeidentiteetit. Kaikkien riitaosapuolten sanoman vahvistaminen. Poliitikkojen, korkeiden virkamiesten, organisaatioiden suora kusettaminen. Yli Suomen käydyt keskustelut muiden osapuolten kanssa. Pelottelu. Uhkailu. Holtittomuuden osoittaminen. Vittuilu.

Lue ihmeessä. Ja raportoi onko Malinilla jotain konkretiaakin esittää vai levittääkö hän vain huhuja ja dogmaa. Mitä julkisuudessa kirjan sisällöstä on esitetty, niin en odota kovin paljoa todellista sisältöä mutta jännä kuulla.

Kansalaiset ovat Taavi Ankkoja mutta monesti vain omaa laiskuuttaan. Hybridiä vastaan on mahdollista taistella. Asioista selvää ottaminen, useista lähteistä vahvistettujen faktojen arvioiminen ja sitten mahdollisimman looginen pohdinta siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei, auttaa jo jonkin verran eteenpäin. Ja kun tällaista pohdintaa tekee, alkaa tulla mahdolliseksi miettiä taustalla mahdollisesti vaikuttavia rakenteita ja motiiveja.

Jos tuollaista pohdintaa ei tee, on puhtaasti uskon varassa ja jonkin puolen vietävissä.
 
Ihan hyvin on toimittaja hutkinut.

Logistisen valmistelun suhteen itse epäilen, että on myös jokin/eräs pieni joukko kotimaisia toimijoita, joilla on rooli Venäjän logistiikassa.

Ainakin lavealla vihdalla ellei muuten. Henkilökohtainen suosikkini on maininta muskeliveneiden säilyttämisestä suomessa tarkoituksena valloittaa Ahvenanmaa erikoisjoukoilla:).
 
Tietenkin suurvalta pyrkii vaikuttamaan. Eihän siellä muuten olisi ammattitaitoista väkeä. Yläportaaseen vaikuttaminen on tärkeintä, koska jos siinä hyvin onnistutaan, muuta ei tarvita. Ei siitä ole montaa vuosikymmentä, kun olimme Euroopan maista eniten operaatioiden kohteena.

Kiinteistökaupoista on helppo olla samaa mieltä. Sekin on varmaan totta, että venäläisiä on mukana monessa, mutta mikä on järjestelmällisesti ja keskusjohtoisesti mietittyä , onkin mielenkiintoinen kysymys.

Vuonna 2014 Tuula Malin esitti tällaisen kertomuksen (huomautan, että olen jutusta löytänyt ainakin yhden virheen: UB ei ole moottoripyöräkerho):


Keskusrikospoliisissa ja suojelupoliisissa työskentelevät poliisimiehet perustivat Trevocin Tuusulassa syksyllä 2007. Yrityksen perustamisasiakirjat kertovat, että Trevoc luotiin samassa osoitteessa Venäjällä ja Baltian maissa turvallisuuskonsultointia harjoittavan yrityksen kanssa.

Kyseisen yrityksen omistajalla on vankka tausta järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnanjohtajana Helsingin rikospoliisissa. Vuosina 1997–2001 hän toimi Venäjällä Suomen pääkonsulaatissa Pietarissa poliisin yhdyshenkilönä ja erityisasiantuntijana erityisesti rikostorjuntaan liittyvissä asioissa.Vuonna 2002 sama poliisimies työskenteli sisäasiainministeriön poliisiosastolla ja oli mukana kehittämässä Suomen ja Venäjän rikostorjuntayhteistyötä.

Trevoc sai alkupääomaa liiketoimintaansa moottoripyöräkerho United Brotherhoodin johtajan lähipiiristä. Useista törkeistä huumerikoksista tuomittu johtaja toimi myös vuosia Jari Aarnion tietolähteenä.

Trevocin julkilausuttuna liiketoimintaideana on ollut kehittää paikannus-, seuranta- ja viestintäjärjestelmiä suomalaisten ja ulkomaisten turvallisuusviranomaisten käyttöön.Käytännössä Trevoc on kehittänyt ohjelmistoja muutaman työntekijän voimin. Laitetuotantoa yrityksellä ei ole lainkaan.

Trevoc on operoinut kehittämänsä SATERISK-nimisen sateenvarjohankeen suojissa. Hanke koostuu useista osaprojekteista. SATERISKin nimissä on kehitetty muun muassa sateliittipaikannusta poliisiautoihin yhteistyössä Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion kanssa. Poliisi luovutti Trevocille tutkimuskäyttöön muun muassa poliisiauton. Auto haettiin pois kuukausi Aarnion pidätyksestä.

Perustamisensa jälkeen Trevoc on etsiytynyt määrätietoisesti Suomen turvallisuusviranomaisten ja kansallista turvallisuutta valvovien virkamiesten lähipiiriin. Kontakteja on haettu ainakin ulkoasiainministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä Viestintävirastosta. Ulkoministeriöstä kontaktiksi löytyi Suomen NSA-yhteistyöstä vastannut turvallisuuspäällikkö Erkki Väätäinen. Liikenne- ja viestintäministeriöstä kontaktina oli puolestaan EU:n Galileo-sateliittihanketta koordinoiva liikenneneuvos.

Trevocin mukaan molemmat virkamiehet lupasivat työpanoksensa SATERISK-hankkeen käyttöön. A-studion haastattelemat virkamiehet muistavat keskustelut, mutta kiistävät käytännön yhteistyön.

Trevoc on hakenut kontaktia myös viranomaisteknologiaa sekä ase- ja viestintäjärjestelmiä kehittävään kansainväliseen suuryritykseen EDAS-konserniin kuuluvaan Cassidianiin. Salaista ja turvaluokiteltua teknologiatietoa käsittelevä suuryritys on mukana Trevocin hankkeissa.

Trevoc on toiminut tiiviissä hankeyhteistyössä Espoossa toimivan Laurea-ammattikorkeakoulun turvallisuusalan koulutusohjelman ja Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa.

Lapin yliopisto on vastannut hankkeen yhteistyösuhteista Venäjälle. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Moskovassa toimiva Kansojen ystävyyden yliopisto sekä Venäjän tiedeakatemian Valtio- ja oikeuslaitos.

Trevocin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston hankkeita on edistetty merkittävissä määrin julkisella rahoituksella. Pääosan rahoitusvastuusta ovat kantaneet Tekes ja Tullihallitus. Tekesin Turvallisuus-ohjelmasta on ohjattu vuosina 2007–2013 yli miljoona euroa tutkimus- ja tuotekehittelytukea Trevocin, Laurean ja Lapin yliopiston yhteistyöhankkeille.

Trevocin liikevaihto vaikuttaa vaatimattomalta, kun kyseessä on kansainvälistä viranomaisteknologiaa tuottava yritys. Liikevaihto on kaikkina toimintavuosina jäänyt selvästi alle puolen miljoonan euron. Ohuesta liikevaihdostaan huolimatta Trevoc on perustanut tytäryhtiöitä eri puolille Eurooppaa ja Yhdysvaltoihin. Yritysten liiketoiminta on vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top